Azurooocin nousu

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Azurooocin nousu on poikkeuksellinen, Kaaoksen sodan aikana tapahtunut tempaus, jonka suurin alullepanija oli ikivanha ja kunnianhimoinen Kaaoslohikäärme Azuroooc, jonka pyrkimyksenä oli nousta yhdeksi Kaaoksen Jumalista. Ja kuten arvata saattaa, seuraukset olivat katastrofaaliset.

Alkunäytös[muokkaa]

Suuri olento kulki hämärässä, sen valtava siluetti varjoista erottuen. Ympäristön pimeydessä näkyi kaksi hohtavaa valopistettä, olennon silmät, joiden katse pyyhki sen valtaisan pään sivuja, ilmeisen turhaan; olento tunsi tien. Sen pitkä kaula heilahteli tasaisesti, verrytyksenomaisesti, puolelta toiselle. Valtaisat siivet raapivat jotain korkeuksissa, paljastaen olennon olevan jonkinlaisessa suuressa salissa, joka silti oli hieman ahdas sille. Olento asteli hieman lähemmäs edessäolevaa seinää, jossa näkyivät pronssiset portit – suurehkot, mutta silti piskuiset olennon mentäväksi. Olento tiesi noiden porttien takana olevan ahtaita käytäviä, vaihteleva määrä ja kaavoitus joka saattoi muuntua tuhansiin ja tuhansiin uusiin vaihtoehtoihin, hallitsematta tai hallitusti. Hetkessä kuitenkin siluetti alkoi kutistua, muuntua joksikin helpommaksi kulkumudoksi tuota ahdasta tilaa varten. Liskomainen humanoidi, joka tuosta olennosta oli muotoutunut, näkyi nyt kantavan jotain mukanaan. Vapaan kätensä heilautuksella olento avasi portit, ja näki nyt lyhyen käytävän tämän valtaisan rakennuksen ytimeen – ei järin erikoista Kaaoksen Valtakunnassa, jotta siihen kannattaisi paneutua. Käytävän päässä liikkui jokin hahmo – epäilemättä odottamassa herransa paluuta. Tämä uusi hahmo, joka oli ulkoisesti hyvin samankaltainen herransa kanssa, tervehti tätä asianmukaisesti, ja pienen tauon jälkeen varovasti tiedusteli retken onnistuneisuutta. Nyt jo lohikäärmeeksi - joskaan ei aivan täyteen mittaansa - palautunut olento kulki hitaasti lohikäärmeperäisen alaisensa ohi alttarille pudottaakseen sille sauvamaisen kantamuksensa, totesi lyhyesti:

”Voimme aloittaa valmistelut.”

~Azuroooc

Tilanne selviää[muokkaa]

Esittely[muokkaa]

Sagiel, aeoni-tason majoraenkeli, alkoi tuntea häiriötä Voimassa. Tunne ei ollut uusi, sillä se oli toistunut useita kertoja viimeisen viikon aikana. Ero olikin lähinnä häiriön laajuudessa, jonka Sagiel tiesi olevan toimenpiteiden arvoinen. Sagiel ottikin välittömästi yhteyden alikomentajiinsa jättäen lyhyen ilmoituksen:

”Tapaaminen kokoushuoneessa välittömästi, kiireellinen.”

~Sagiel

Pian Sagiel ilmentyikin suljettuun huoneeseen, jossa häntä vastassa oli neljä arkkienkeliä. Sivuuttaen kaiken sanahelinän ja mennen suoraan asiaan, tokaisi Sagiel:

”Kuten varmasti olette huomanneet, läheisen, tiedustelumme alaisen alueen läheisyyteen hiljattaen saavuttuamme olemme kyenneet aistimaan poikkeuksellisia häiriöitä Voimassa; epäsäännöllisesti, mutta yhä voimistuvat häiriöt antavat arvella suurten voimien olevan liikkeellä. Se ei vastaa nyt valloillaan olevan sodan tasaista ja kovaäänistä vellontaa, vaan heikkoa, mutta silti häiritsevää sykkivää kakofoniaa.”

~Sagiel

Samankaltaisilta raporteilta ei voinut välttyä.

”Joten. Luulenkin kaaosherra Azurooocin olevan tiukasti tapauksessa yhteydessä. Lohikäärmee käskyläisineenhän on havaittu kuljettamassa vielä tarkoitukseltaan tuntemattomia maagisia esineitä kohti valtakuntansa pääkaupungin yllä leijuvaan rakennelmaan; luulisin hänen aikovan voimistaa itseään näiden artefaktien avulla Ylempien Kaaosherrojen huomion ollessa kääntyneenä sotaan.”

~Sagiel

Kaikki totesivat ajatuksissaan olevansa samaa mieltä; kyseinen kaaosherrahan oli rekisteröity Järjestyksen Merkittävimpien Kaaoksen Olentojen Rekisterin "Megalomaaniset, vallanhimoiset kaistapäät" -osioon kohtaan nro. kuvaliitteen kera.

”Ehdotan siis liikekannallepanoa, jotta voimme ehkäistä tulevan Kaaoksen Hyöyn ja tasapainon järkkymisen.”

~Sagiel

Ehdotus hyväksyttiin, ja aloitettiin tehtävien jako, jotta joukot saataisiin mahdollisimman nopeasti hyökkäysvalmiuteen.

Enkelten avaruuslaivasto VS. Kaaos[muokkaa]

Enkelten hyökkäys tuli yllättäen. Chaos Centeriä, Suurta Kiekkokaaosta, joksi sitä joskus kutsutaan, partioivat lukuisat, pääosin romuraudasta kyhätyt häkkyrät ja hieman vähälukuisemmat kaaosmechat. Sagielin osaston kalusto oli luvultaan alle kolmannes jo ilmassa oleviin laitteisiin - häkkyröitä oli vielä toinen mokoma satsi alhaalla - verrattuna, mutta niiden laatu korvasi määrän enemmän kuin hyvin. Samoin oli myös pilottien sekä merisotilaiden koulutuksen laita; vain yksi kymmenestä puolustajasta oli yhden enkelin veroinen avaruustaistelussa.

Satunnaiset ja kotikutoiset alukset kyettiin kiertämään huoletta ja pudottamaan kärsimättä tappioita, ja ainoastaan puolustajien mechat kykenivät jonkinlaiseen taisteluun, kunnes taitavat enkelit onnistuivat tuhoamaan lähes koko avaruuspuolustuksen. Muutaman hetken päästä telakoilta ja satamilta kuitenkin lähti lähestymään lukuisia hävittäjien ja mechojen parvia, jotka pääsivät hetkellisesti niskan päälle yllätyshyökkäyksensä ansiosta. Sekaan mahtui myös yksi tähtituhooja, joka vaikutti johtoalukselta iästään huolimatta[1]. Tuhoojan keulassa voitiin myös havaita raskaamman luokan sädease, joka saattaisi aiheuttaa turhia tappioita Sagielin muuten niin hyvin menestyneelle hyökkäykselle. Lyhyen, mutta tarpeellisten todennäköisyyslaskelmien jälkeen komentaja päätti ottaa kohteekseen tähtituhoojan, ja antoi lippulaivalleen käskyn siirtyä hyökkäykseen muutaman mechan tukemana - ihan varmuuden vuoksi.

Vihollisen komentoalus havaitsi pian korvetin, ja valmistautui taisteluun kahden tukialuksina toimivan raskaan fregatin karauttaessa edeltä hyökkäykseen. Kaksi mechaa kuitenkin torjuivat fregatit, ja komentoalukset pääsivät kohtaamaan. Muutaman täyslaidallisen - ja vihollisen miehistön epätoivoisen telakoitumisyrityksen - jälkeen Chaos Centerin ilmapuolustuksen johtoalus alkoi pudota kohti maankamaraa pahoin vaurioituneena.

Hetki tämän jälkeen lähes jokainen vihollisalus oli saatettu lunastuskuntoon, ja tehtävä sai jatkua.

Taistelu portilla[muokkaa]

Romutettuaan Chaos Centeriä suojaavan avaruuslaivaston, rynnäköivät majoraenkelit viipymättä Sagielin johdolla kohti kahta kiemuraista tornia ja niiden välissä sijaitsevaa porttia.

Portilla vastassa oli kuitenkin neljä humanoidimaista portinvartijaa. Vartijoiden määrän vähyyttä voidaan perustella eräältä toivomuskeijulta[2] saaduilla eksoottisilla, kohtuullisia voimaetuisuuksia - ja tehokkaan palautumiskyvyn - suovilla aspektimuodoilla, jotka nostavat nelikon voimataulukossa korkealle Suprem Biskatar -tasolle. Nelikko oli kyllä myöskin keskivakuuttavan oloinen; vakuuttavimmassa päässä alaisina toimivat veren, tulen ja veden aspektivartijat. Omituisin - ja ehkä huvittavin - oli kuitenkin tätä auktoriteettia romuttava päällikkö, joka edusti pyyhkeen aspektia[3].

Vartijoiden määrän mukaisesti lähetti Sagiel neljä arkkienkeliään omien osastoidensa parhaimmiston kanssa taisteluun näitä puolustajia vastaan - yksi tiimi kutakin vartijaa kohti. Taistelu kesti verrattaen pitkään vartioiden yllättävien, tosivahinkoon kykenevien iskujen ansiosta. Kuitenkin tällaisia tilanteita varten varautuneet enkelit kykenivät torjumaan verrattaen alkeelliset multireaalin tason hyökkäykset, ja viimeistelivät lopulta tulen ja veren aspektivartijat silkalla taidolla. Pidempään selvisivät kuitenkin vesi- ja pyyheaspekti ennennäkemättömällä - ja erittäin huvittavalla - tekniikallaan; vesiaspektin käyttäjä vuodatti maagista vettään pyyheaspektin käyttäjän pyyhkeiksi muuntuneille käsivarsille, aiheuttaen täten supertuhoisten pyyheiskujen sarjan variopäällikön taholta. Kuitenkin energiamuotojaan hyväksi käyttäen onnistuivat kaksi jälkimmäistä arkkienkeliä annihiloimaan vartioston päällikön täydellisesti onnistuneella yhteishyökkäyksellään. Viimeinen vartioston henkiinjäänyt jäsen yritti vielä romahduttaa portaalia[4] temppeliin, mutta miehistön nopea toiminta onnistui estämään yrityksen.

Turhia jahkailematta Sagiel marssitti enkeliosastot portaalista sisään, jättäen jälkeensä noiden neljän portinvartijan jäännökset.

Temppeli[muokkaa]

Temppelikaarti, vartijapedot ja muu krääsä[muokkaa]

Oli selviö, että temppelin sisääntulo ei olisi vaivatonta. Sagielin osastot kohtasivatkin monituhatpäisen[5] demoni-imppien, mechojen, elementaalidemonien, elementaalidemoni-mechojen[6], tuhodemonien, sekä kalmojen sekalaisen ryppään. Nopeasti puoliympyrään järjestäytyen enkelit valmistautuivatkin tulevaan vitaalien elinnesteiden löylyyn. Taistelua kesti pitkään, mutta lopulta majoraenkelit kehittyneemmän kalustonsa ja tehokkaampien taktiikoidensa ansiosta kykenivät työntämään vastustajiaan kohti edessä näkyvää porttia. Puolustajista ainoastaan kalmat kykenivät vetäytymään taistelusta materisista esteistä piittaamatta - ja tätä etuisuutta häikäilemättömästi myös hyväksikäyttäen - jäivät viimeiset demoni-impit ja mechat[7] tekemään vastahyökkäyksiä enkeleitä vastaan. Viimeistenkin otusten heitettyä henkensä kykenivät enkelit viimein murtamaan portin ja päästäkseen etenemään kampanjassaan.

Lähes loputtomissa, ahtaissa käytävissä marssiessaan kohtasivat enkelit lukuisia temppelin puolustajien jättämiä sulkuja, joista jokaisen murtamiseen tärvääntyi kalliita sekunteja, joista jokainen vei ikävästi Azurooocia kohti korkeampaa voimapotentiaalia. Erään kammion edustalla, verrattaen ahtaassa salissa odotti myös kolmen sadan vahvuinen dracolimien kaarti, mystisiä karjuvalla johtajallaan vahvistettuna. Kaaosenergialla kyllästettyinen energiaheijastuskilpineen ja -keihäineen pidättelivät nämä Azurooocin tunnuksin vahvistetut temppelikaartin soturit ylivoimaista hyökkäystä ahtaassa solassa[8] vaarallisen pitkän ajan, ja ennen lopullista kukistumistaan massiivisen energiakeskityksen alle, vapauttivat lohikäärmemiehet myös lukuisten demonisten hirviöiden katraan. Pian otukset saatiin silti raivattua, ja osastot etenivät seuravaan kammioon.

Irayo, Azurooocin ylipapitar[muokkaa]

Enkeleillä oli kuitenkin vielä yksi vastus: Azurooocin mahtavin hengellinen tuki ja Azurooocin ylipapitar Irayo. Maagisten jojojensa ja erikoisin tekniikoinensa vastustaja onnistui pitämään enkelit pullonkaulassa hyvinkin pitkään. Eteneminen ei tullut kysymykseenkään, eikä perääntyäkään voinut. Kuitenkaan mahtava papitarkaan ei kyennyt vahingoittamaan enkeleitä kuin hetkellisesti.

Tämä olisi voinut toimia vieläkin pidempään ellei viimeinen este ennen sisempää luolastoa olisi poistunut pian maagisen portaalin kautta toisaalle, mumisten papiston poistumisen puolesta.

Taistelu viimeisessä luolastossa[muokkaa]

Kamppailu viimeisellä portilla[muokkaa]

Pian voitiin todeta, että tähän kohtaamiseen oli satsattu rankasti. Tuhansien dracolimien, mechojen ja satunnaisten hirviöiden massa odotti iskujoukkoa, johdossaan ylipappi Grecc[9].

Jättimecha, johon ylipappi istutettiin, aloitti taistelun ryntäämällä järjestysmechojen kimppuun. Samalla jalkaväki otti muodostelman. Pian enkelit vastasivatkin iskemällä nopeasti vartioston kimppuun. Taistelua kesti kohtuullisen pitkään, ottaen huomioon osallistujien määrän ja varustetason. Lopulta kuitenkin enkelit kuluttivat puolustajien massat loppuun keskittyäkseen suureen mechaan, joka oli jo saanut aikaan keskinkertaista vahinkoa. Hetken nyhräämisen jälkeen mecha onnistuttiin kuin onnistuttiinkin annihiloida viimeistä hiukkasta myöten[10]. Sagiel kiiruhti nyt kohti viimeistä porttia, toivoen vielä ehtivänsä ajoissa.

Hetken kulutuksen jälkeen maagiset suojat antoivat periksi ja Sagiel komentajineen törmäsi saliin - vain nähdäkseen liskomaisen humanoidin vapauttamassa purppuraisen energia-aallon kamalan kirkumisen saattelemana. Enkelien siivet syttyivät samalla purppuraisiin liekkeihin.

Loppunäytös[muokkaa]

”Eh?”

~Azuroooc antaa arvolleen sopimattoman kommentin

Jälkeen muutaman kliseisen sanan Sagielin ja Azurooocin välillä, hörähti lohikäärme (tosimuotoonsa jo palauduttuaan):

”Antaa tulla!”

Sagiel ryntäsi välittömästi, sillä vahvimpana sotilaana hänellä olisi parhaat mahdollisuudet kukistaa ikivanha Kaaoslohikäärme. Arkkienkelit tukenaan hän saisi joustavan ja nopean iskuryhmän ja onnistuisi surmaamaan vastustajan 75%:n todennäköisyydellä. Azuroooc vastasi tuliryöpyllä, johon taas enkelit vastasivat vetämällä energiakilvet suojakseen. Muutaman tuliryöpyn jälkeen Sagiel lähetti olevaisuusenergiakeihään kohti lohikäärmettä. Sagielin laskelmien mukaan vain äärimmäisellä epätodennäköisyydellä Azuroooc olisi ehtinyt reagoida iskuun. Epätodennäköisyys oli kuitenkin lohikäärmeen puolella. Azuroooc ehti vetää itseään sivulle, uhraten vasemman eturaajansa kämmenselkämyksen. Hölmistynyt lohikäärme palasi liskomaiseen humanoidimuotoonsa, ja veti liekehtivän kolossaalisen sapelinsa. Toiseen käteensä hän otti pimeyden verhoaman, mustalla magialla vahvistetun sauvansa.

Hah! Hyvä yritys, vaikka ette kykenekään kukistamaan minua! Näette tämän sauvan - maallikko luulisi sitä tavalliseksi sidonnan ja hallinnan taikasauvaksi, joilla ei ole mitään suurenpaa merkitystä. Tutkimukseni (joita tein armollisilla minioneillani) kuitenkin osoittavat, että tämä ikivanhan sauvan toimintoihin kuuluu TÄYDELLINEN esineiden ja olentojen hallinta, merkittävimpänä jälkimmäisten sieluja koskevaa alue. Tällä taikasauvalla, ADYRIENIN TAIKASAUVALLA kykenen absrboimaan minkä tahansa olemuksen, ilman tavallisen absorbaation sivuvaikutuksena ilmentyviä olemusten vääristymisiä, joka antaa haltuuni voiman nousta jumalaksi. Äsken nauttimani vähäisempi kaaosjumaluus (puolijumala, oikeastaan) ei kuitenkaan... riittänyt. Otankin vapauden siirtyä varasuunnitelmaan!

~Azuroooc julistaa osoittaen samalla lattiasta nousevaa kivipilaria

Hetken kuitenkin rikkoi ääni:

”Zehi 78: Muzetan!”

~Sagiel

Olevaisuuskeihäs sinkosi Sagielin kädestä, lensi hetken ja pirstoi taikasauvan Azurooocin vasemmassa kädessä ja lävisti käden valmiista aukosta. Sirpaleet painuivat ensin hölmistyneen, sitten irvistävän Azurooocin käden sisuksiin. Sitten tapahtui jotain, mikä ei ollut odotettavissa. Musta savu alkoi pyörteillä pikapikaa korjautuvan raajan ympärillä lohikäärmeen yhä loikkiessa kivusta. Vaurion paikalle oli alkanut myös ilmestyä mystisiä ikiriimuja. Sagiel valmistautui jo iskemään uudestaan...

”Zehi 50: Muzekibi”

~Sagiel

Suuri valoneulojen parvi syöksyi kohti Azurooocia. Azuroooc ei kuitenkaan vaikuttanut pelästyneeltä. Yht'äkkiähän kohdistikin kätensä neulaparvea kohti. Neulat, jotka kaiken järjen mukaan olisivat lävistäneet käden tai vain ohittaneet sen, imeytyivät riimujen keskustaan ja katosivat. Musta energiasykäys virtasi raajaa pitkin ja upposi Azurooocin sydämeen.

”Kiitos, komentaja. Arvostan lahjaanne erityisesti...”

~Azuroooc siirtää kätensä kohti Kaaosjumalan rintaa

”Ei!”

~Kauhistunut Sagiel alkaa jo materialisoimaan uutta keihästä

...Mutta liian myöhään. Azuroooc survoi kätensä syvälle Kaaosjumalan sisuksiin, joka alkoi kiljumaan kauhusta. Keihäs läpäisi lohikäärmeen lähes puolittaen tämän, jolloin vakavahkosti vahingoittunut Azuroooc lyyhistyi polvilleen. Samalla kuitenkin viimeisetkin rippeet kirkuvasta Kaaosjumalasta katosivat ja kasvava lohikäärmekeho alkoi saada pahaenteisen hehkun.

Valtaisa energia-aalto purkautui koko ajan kasvavasta, ja nyt myös kaaoottisesti muuntuvasta lohikäärmeenkehosta. Temppelin käytävät muuttuivat hetkeksi elämälle äärimmäisen epäterveellisiksi kärventäen jokaisen sisälle jääneen olennon. Ulkona enkeliosaston aluksen tuhoutuivat ja temppelin uloimmat kerrokset putosivat palavana massana Chaos Centerin pääkaupunkiin aiheuttaen paljon aineellisia tappioita. Sisäkammiossa enkeliosaston jäsenten ruumiit haihtuivat ympäröivien seinien tapaisesti, kuitenkin siirtyen toisten todellisuustasojen versioilleen palautuakseen myöhempänä ajankohtana.

Hetkeä myöhemmin, kun temppelipalo alkoi jo sammua, räjäytti Azuroooc itsensä taivaalle. Tuli ryöppysi, kun hän antoi julistuksensa.

Nyt olen noussut lohikäärmejumalaksi. Alaisinani on suuri osa Kolmosen lohikäärmeistä ja valtaisa lohikäärmeensukuisten olentojen armeija. Pian aion kuitenkin nousta kaikkien Universumin lohikäärmeiden valtiaaksi, eivätkä edes energialohikäärmeet estä minua!

~Azuroooc

Viitteet[muokkaa]

  1. Pääasiallisesti alus tunnistettiinkin lukuisista, paremmin varustelluista tukialuksistaan.
  2. Harvinaisia pirulaisia.
  3. Toivomuskeiju - tuo harvinainen pirulainen - sattui olemaan heikko kaaoskielen tulkitsija, ja vielä surkeampi telepaatti. Ultimaalisen ironisesti pyyheaspektin valtias oli silti vartioston vahvin ja monitaitoisin soturi.
  4. Harmi, ettei se tullut kellekään mieleen aiemmin.
  5. Idioottimainen termi - etenkin kaaoksen olentoja laskettaessa.
  6. Elementaalidemonien sekä Annihilator -mechojen kammottava jälkeläinen.
  7. Imppejä ja mechoja vähälukuisemmat eliittiotukset menettivät lopulta etuisuutensa ylivoimaisin taktiikoin vahvistettua vihollista vastaan kamppaillessaan.
  8. Vaikka he olivatkin syvällä temppelin sisällä, voitiin silti hyvin selvästi havaita katon paikalla kirkas G-spektriluokan tähden paistetta vastaava näkymä.
  9. Second in charge. Lievästi kaistapäinen liskomies, joka istutettiin taistelun ajaksi Roaring Infernal Dragon-Beast -mechan puikkoihin.
  10. Ylipappi kuitenkin elävien kirjoihin muutamassa päivässä; naisväen harmiksi, tosin.