Eris

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Chaos league logo 2.svg
Tämä artikkeli käsittelee Kaaosta tai jotain siitä syntynyttä epäsikiötä. Varo henkesi puolesta astuessasi sisään.

Eris Enyo Discordia (tosinimeltään Eris), Epäsovun Rouva, on sekasorron ja hämmennyksen kaaosjumalatar, joka on usein nähty kreikkalaisen pantheonin seurassa. Häntä on jopa väitetty Zeuksen ja Heran, mutta myös Nyxin tyttäreksi. Asiaa mutkistaa se, että Eris ei ole pelkästään jumaluus, vaan myös epäsovun personifikaatio. Uskottavan, mutta varmistamattoman teorian mukaan Eris on epäsovun personifikaation ja vähäisemmän sodanjumalatar Enyon synkretismin tulos. Eriksellä on lukuisia omia lapsia, kuten Lethe ja nykyisin Haadeksen kolmannen piirin hallitsijana toimiva Horkos.

Eris on pahamaineinen kujeilija, rauhanhäiritsijä ja häröilijä. Hänen tunnetuimpiin edesottamuksiinsa kuuluu tapaus, jossa häntä ei oltu kutsuttu Zeuksen järjestämiin hääjuhliin[1]. Tästä vihastuneena Eris heitti juhlasaliin kultaisen omenan, jonka kylkeen oli kirjoitettu "kauneimmalle", seurauksena tappelu häävieraiden välillä siitä, kenelle se oli osoitettu[2]. Jumalten tappelu aiheutti kosolti tuhoa ja sekasortoa[3], eritoten sen jälkeen, kun omena, joka ei suinkaan koostunut kultametallista vaan Acapulco Goldista, oli höyrystynyt vihastuneiden jumalten säteilemistä vibraatioista. Sen jälkeen lörtsyt lentelivät vähän minne sattui.

Eris toimi Tyfonin ja Zeuksen jälkimmäisessä kaksintaistelussa ensiksimainitun aseenkantajana. Zeuksen aseenkantajana oli voiton personifikaatio Nike.

Hömppäpedian Luovan Tietohallinnon saamien tietojen mukaan Eris omistaa bordelliketjun Brasiliassa. Tämä ei tiettävästi liity mitenkään mihinkään.


  1. Hiukan ironisesti koska Zeus pelkäsi hänen aloittavan tappelun, tai livauttavan booliin kaaospontikkaa, kuten viimeksi.
  2. Kreikkalaisen pantheonin jumalat tiedetään jumaliksikin turhamaisiksi.
  3. Toisin kuin Maapallolla yleisesti uskotaan, tapaus ei kuitenkaan johtanut Troijan sodan syttymiseen; se oli aivan tavallinen kaupunkivaltioiden välinen kahnaus, jolle myöhemmin keksittiin mahtipontinen tekosyy.