Ensimmäinen galaksin sota

Hömppäpediasta
(Ohjattu sivulta GS1)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Ensimmäinen Galaksin Sota
Stardestroyer.jpg
Kuva tähtituhoojasta
Sota alkoi: 2XXX
Sota loppui: 2XXX
Paikka: Linnunradan itäinen sektori ja osa pohjoista sektoria
Tulos: Galaktinen liittokunta voitti
Sodan vaikutukset: GigaCorpin valta kasvoi, Pimeän liitto hajosi, Eterniuksen-Ollilan sopimus GigaCorpin ja Nokian välillä
Taistelevat osapuolet
Galaktinen liittokunta Pimeän liitto

Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galaktinen liittokunta
Pimeän liitto

Sodan tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota puhkeaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan puhkeamissyiden ymmärtämiseksi on tarkasteltava 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan loppupuoliskon tapahtumia ja niiden aiheuttamaa interplanetaarisen tason poliittista jännitettä, jota ei osattu oikein purkaa vaan joka johti ensimmäiseen suurista galaktisista selkkauksista, jotka tuhosivat galaktisen rauhan seuraaviksi vuosisadoiksi.

Yksi näistä tapahtumista oli Galaktisen liittokunnan perustaminen. Liittokunnan perusti yhdessä joukko valtioita, jotka halusivat vakauttaa epävakaisemman oloisiksi muuttuneita galaktisia oloja eräänlaisen interplanetaarisen YK:n voimilla. Valitettavasti idealle kävi hieman samalla tavalla kuin Kansainliitolle aikoinaan, eli suunniteltu liitto ei toteutunut täysimääräisenä. Vain osa galaktisista valtioista - jotka kyllä olivat kaikki melko merkittäviä - saatiin suostumaan liittoon, jonka ulkopuolelle jättäytyi kuitenkin suuri joukko älyllisiä sivilisaatioita vedoten mm. puolueettomuuteen tai suoranaiseen vihamielisyyten liiton voimavaltioita kohtaan. Näitä valtioita olivat mm. GigaCorp, joilla oli vastustajansa galaktisessa politiikassa. Sekä vastustajat että puolueettomat pelkäsivät voimakkaampien valtioiden integraatiopyrkimysten tähtäävän galaktiseen hegemoniaan, jonka kautta em. valtiot voisivat yhä enemmän voimistaa asemaansa galaksissa.

Osittain näiden väitettyjen valtapyrkimysten torjumiseksi Illuminatin johtaja The Leader ehdotti Galaktista liittokuntaa vastustavan liittouman synnyttämistä. Osa liittokunnan jäsenten palavimmista vastustajista suostuikin tuumaan ja Pimeän liitto oli luotu. Peitetarkoituksenaan pimeällä liitolla oli Galaktisen liittokunnan valtioiden vallan kasvun estäminen, mutta tosiasiassa The Leader havitteli itse galaktista valta-asemaa, jonka hän saisi suistamalla galaksin sekasorron tilaan, jonka aikana hän saisi kaapattua merkittävimpien valtioiden vallan Pimeän liiton joukkojen tukemana. Idea oli hyvä, valitettavasti vain Pimeän liitonkaan kokoonpano ei ollut täysin onnistunut. Vaikka Kolosseuksella ja Nokialla olikin huomattava sotamahti, oli liiton kaikilla muilla jäsenillä omat ongelmansa tulevan sodan kannalta. Illuminati tarjosi johtajistoa, teknistä ja strategista osaamista sekä tiedustelutietoa enemmänkin kuin kalustoa, Lonkeromestarit osallistuivat samoin sotaan lähinnä tukevassa roolissa ja heidän kurinalaisuutensa oli vähintäänkin kyseenalainen, Aldebaranin ja Betelgeuzen varustelu oli puutteellinen, Neo-Britonian joukot riittämättömät laajaan avaruussotaan, Mustan Aukon Maan resurssit liian vähäiset, Procyoninilta puuttui raskaita aluksia ja Ereboksen laivasto oli teknisesti jälkeenjäänyt.

GigaCorpin johtaja Herra Tupla-X arvasi heti, mitä The Leader suunnitteli, mutta tiesi, että todisteiden puutteessa juonta ei noin vain voinut paljastaa suurelle yleisölle. Senpä takia Galaktinen liittokunta alkoikin leimata Pimeän liiton jäsenmaita separatistisiksi rauhanhäiritsijöiksi ja militanteiksi hulluiksi. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että Kolosseus otti ohjat omiin käsiinsä ja päätti varoituksetta hyökätä Jetoniaan. Hyökkäys huomattiin välittömästi, kiitos Galaktisen liittokunnan ylläpitämän GalaxNet-tiedonhankintaverkon. Jetonian joukot saivat avukseen liittokunnan avaruuslaivaston 8. tähtituhoojadivisioonan, joka viritti puolustusrenkaan Jetonian ympärille. Pimeän liitto tulkitsi tämän liikeen avoimeksi sodanjulistukseksi ja julisti täysimittaisen liikekannallepanon, johon Galaktinen liittokunta oli pakotettu välittömästi vastaamaan. Ensimmäinen galaksin sota oli alkanut.

Jetonia ja Kolosseus juuttuvat erillissotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välittömästi sodan alettua Jetonia ja Kolosseus juuttuivat keskenään erillissotaan, josta kumpikin osapuoli kieltäytyi irrottautumasta johtuen kansojen välisestä ikiaikaisesta kaunasta. Tämä erillissota sitoi heti sodan alussa paljon molempien liittoumien resursseja ja pakotti ne alussa rajoitetumpiin kostoiskuihin.

Sodan alettua aloitettiin tietenkin välittömästi laaja avaruusalustuotanto molemmissa leireissä, jotta heidän laivastonsa saataisiin täydennettyä sodanaikaisen vaatimalle tasolle. Siriukseen rakennettiin suuria robottitehtaita, ja GigaCorpissa ja Maapallolla aloitettiin massiiviset värväyskampanjat. Oseaaninen Keisarikunta, Euro-Afrikkalainen Koalitio sekä Aasian Dominio vaativat kuitenkin saada teknistä apua avaruuslaivaston rakentamiseen GigaCorpilta, joka lahjoittikin liittolaiselleen lisenssin ja rakennuskaavat tähtituhoojia varten. Maan kiertoradalle rakennettiin useita avaruustehtaita, joissa tuotettiin rakennusohjeiden mukaisesti nopeasti tähtituhoojia. Jotta tuotanto olisi ollut nopeaa ja tehokasta, tähtituhoojien koko rajoitettiin 250 metriin ja varustusta supistettiin - ei siis cappuccinoautomaatteja miehistölle.

Pimeän liitto toi vastavedoksi julkisuuteen kauan salassa pitämänsä avaruuslaivastonsa suuren lippulaivan, SS Ilkityön. Ilkityö oli kahdeksan kilometriä pitkä ja maalattu The Leaderin nimenomaisesta vaatimuksesta yhtä pikimustaksi kuin sen omistaneen liiton johtajien sydämet. Molemmat osapuolet kasasivat pikavauhdilla armeijansa pitäen varsinaisen taistelun minimissä Kolosseuksen-Jetonian sotaa lukuunottamatta. Lopulta molempin osapuolten armeijat olivat täydessä sotavalmiudessa, ja The Leaderin ensimmäinen käsky oli suunnata hyökkäys vihollisvallan sydämeen, eli GigaCorpiin ja Maapallolle.

Maapallon tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluiden alkaessa toisaalla Maapallolla jouduttiin nopeasti heräämään tilanteen vakavuuteen. Lonkeromestarien veljeskunta - tuo ikiaikainen salaseura - oli pesiytynyt maakalaisilta lähes huomaamatta ympäri planeettaa, pitäen hallussaan suurta osaa sen meristä sekä joitain strategisesti tärkeitä kohteita maalla. Liittokuntaan kuuluvat valtiot päättivätkin yksissä tuumin että lonkeromestarit tulisi karkoittaa planeetalta. Oseaaninen Keisarikunta ja Aasian Dominio vaativat uhkailevaan sävyyn liittoutumattomia valtioita karkottamaan alueillaan majailevat lonkeromestarit välittömästi, johon kaikki paitsi Suur-Suomi suostuivatkin ilman sen suurempia vastaväitteitä. Näillä alueilla vähälukuiset lonkeromestarit poistuivatkin rauhanomaisesti maiden rajojen ulkopuolelle, jolloin veljeskunnalle jäi syvänmeren tukikohtiensa lisäksi kolme megalinnoitusta joista he kieltäytyivät luopumasta: Transilvaniassa sijaitseva vuoristolinnoituskompleksi, Karibian uponnut Port Royale sekä Kyoton maakunnassa sijaitseva salainen, sumun verhoama linnoitettu sola. Nämä kolme pistettä olivat Lonkeromestarien veljeskunnalle pyhiä paikkoja, koska ne edustivat veljeskunnalle tärkeitä ninjitsun, merirosvouden ja vampyyriyden elementtejä. Lisävaikeutta karkoitusoperaatiolle toi se että merenpohjan raivaaminen veisi huomattavasti resursseja ja nuo kolme megalinnoitustakin olivat näkymättömyysloitsujen kätkemiä. Tämän lisäksi toinen Pimeän liiton jäsen Neo-Britonia oli tuonut avaruuslaivastonsa Asteroidivyöhykkeeltä Maan kiertoradalle suojaamaan sen Karibianmeren alueita sekä pommittamaan Galaktisen liittokunnan puolella olevien valtioiden avaruusalustelakoita ja maakohteita. Maan taisteluiden alettua yllättävän hyvin yhteen pelaavat Pimeän liiton joukot näyttivät alivoimastaan huolimatta pelottavan tasaväkisiltä vastaliittoutuneiden silmissä.

Aurinkokunnan puolustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu Aurinkokunnan puolesta.

Liiton vahingoksi Galaktisen liittokunnan johto sai loistavan vakoilunsa kautta ennakkovaroituksen hyökkäyksestä. Ensi-iskusta ei tullutkaan armoniskua, vaan liittokunta sai aikaa keskittää tärkeimmät joukkonsa ydinalueen puolustukseen ja tulevan hyökkäyksen torjumiseen.

Jupiterin taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pimeän Liiton hyökkäysjoukkojen sisempään Aurinkokuntaan matkalla ollut pääosa joutui yllätyksekseen väijytyksen kohteeksi, kun Jupiterin taakse piiloutunut Galaktisen liittokunnan 3. laivasto hyökkäsi Pimeän liiton laivaston selustaan näiden ohittaessa puolueetonta jättiläisplaneettaa. Galaktisen liittokunnan joukot olivat alivoimaiset, mutta odottamaton hyökkäys pysäytti silti Pimeän Liiton laivaston etenemisen, sillä se ei voinut sallia jäävänsä 3. laivaston ja Aurinkokunnan sisäosien puolustusjoukkojen välille puristuksiin. Galaktinen liittokunta saattoi nyt kohdata Pimeän Liiton itse valitsemallaan taistelukentällä, ja 3. laivaston tarjoama viivytys soi sille mahdollisuuden kerätä joukkonsa ja sovittaa taktiikkaansa. Liittokunta lähettikin GigaCorpin 4. tähtituhoojadivisioonasta ja Marsin avaruuslaivastosta muodostetun 6. laivaston Pimeän liiton hyökkäyslaivastoa vastaan. Ankarassa taistelussa Jupiterin edustalla epäedulliseen asemaan joutuneet Pimeän liiton joukot lyötiin toistaiseksi takaisin.

Uranuksen piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pimeän liiton hyökkäyksen toinen haara koostui Nemesiksestä peräisin olevista nokialaisista joukoista, ja kohdistui Uranukseen. Vaikka olikin huomattava, Nokian laivastolla ei ollut realistisia mahdollisuuksia vallata sotilaallisesti voimakasta Uranusta, mutta se saattoi tuottaa tappioita sen laivastoille ja saartaa sen. Kaksihaaraisen hyökkäyksen tarkoituksena olikin eristää Uranus liittolaisistaan ja pakottaa Galaktinen liittokunta jakamaan voimansa.

Nokian joukot olivat laskeneet vahvasti yllätysmomentin varaan, ja kun se oli Galaktisen liittokunnan tehokkaan tiedustelun vuoksi menetetty, Pimeän liiton hyökkäyksen tämäkin haara joutui alakynteen. Uranuksen puolustusjoukot olivat valmiina, vastarinta projisoitua voimakkaampaa, ja puolustajien tappiot jäivät toivottua vähäisemmiksi. Lopputulemana Nokian joukot eivät kyenneet tunkeutumaan Uranuksen uloimpia kuita syvemmälle, ja niiden oli lopulta tyydyttävä muodostamaan löyhä saartorengas planeettajärjestelmän ympärille.

Epsilon Eridanin valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samalla kun Pimeän Liiton muut jäsenet hyökkäsivät Aurinkokuntaan, Procyon aloitti oman hyökkäyksensä Siriukseen kuuluvaan Epsilon Eridanin järjestelmään. Sirius oli osannut odottaa Procyonin hyökkäystä, mutta oli olettanut sen kohdistuvan lähempänä Procyonia sijaitsevaan Siriukseen itseensä, ei Procyonista katsoen Siriuksen takana sijaitsevaan Epsilon Eridaniin. Taistelussa saivat tulikasteensa Procyonin uudet Antecanis-luokan dreadnoughtit PSS Antecanis, PSS Algomeiza ja PSS Al-Shira. Ne osoittautuivatkin hyvin tehokkaiksi, ja Epsilon Eridanin valmistautumattomat puolustajat lyötiin nopeasti. Tämä jätti Siriukseen sijoitetut huomattavat puolustusjoukot ikävään asemaan: niitä ei voitu siirtää auttamaan Epsilon Eridanin takaisinvaltauksessa tai lähettää vastahyökkäykseen Procyoniin, sillä kumpikin olisi jättänyt aurinkokunnan avoimeksi Procyonin hyökkäykselle vastakkaiselta suunnalta. Lisäksi Siriuksen robottitehtaat ja avaruustelakat jäivät eristyksiin ja hyödyttömiksi. Siriukselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sitoa kaikki liikenevät voimansa yritykseen pysäyttää Procyonin laivaston eteneminen lyömällä se Epsilon Eridanissa.

Suunta kääntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kioton puhdistus ja Tyynenmeren vapautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä välin Oseaaninen Keisarikunta oli ottanut omaksi tehtäväkseen Kioton maakunnassa sijaitsevan lonkeromestarien tukikohdan tuhoamisen. Koska tukikohta oli löytynyt melko varhaisessa vaiheessa kykeni Keisarikunta valmistelemaan ja aloittamaan hyökkäyksen ennen Aasian Dominion ja Euro-Afrikkalaisen Koalition väliintuloa. Taistelut olivat verisiä, mutta kehittyneen mechateknologiansa ansiosta Keisarikunnan joukkojen onnistui vallata tukikohta viimeisten lonkeromestarien noustessa pakokapseleilla avaruuteen. Tästä voitosta innostuneena Keisarikunta ilmoitti ottavansa Tyynenmeren omaksi vastuualueekseen. Käyttämällä uusia syvänmerensukellukseen soveltuvia mechojaan oli Oseaaninen Keisarikunta haravoinut muutamassa viikossa Tyynenmeren jokaisen kolkan ja pakottanut siellä olleet lonkeromestarit vetäytymään Vanhan Maailman merialueille. Myöskin onnistuneen avaruuspuolustuksensa[1] ansiosta Keisarikunta oli välttänyt Neo-Britonian kiertoratapommitukset ja pitänyt tappionsa vähäisinä myös kiertoradan rintamalla. Vähäisten tappioidensa seurauksena Keisarikunta päätti myös lähettää puolet avaruusaluksistaan Galaktisen liittokunnan yhteisen laivaston tueksi, ollen näin ensimmäinen Maan valtio joka kykeni lähettämään joukkojaan planeetan ulkopuolelle.

Keisarikunnan voitokululla oli kuitenkin seurauksensa - Dominion ja Koalition yhteisoperaationa toteuttaman Transilvanian kampanjan junnatessa yhä paikallaan nämä kaksi alkoivat tuntea kaunaa aina Galaktisen liittokunnan kokouksissa asti kiitoksia saanutta Keisarikuntaa kohtaan.

Uranuksen vapautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävä käänne sodan kulussa tapahtui kun Galaktiseen liittokuntaan kuuluva, kaukana Linnunradan kiekon ulkopuolella sijaitseva Universalia liitti joukkonsa liittokunnan sotaponnistuksiin. Malliltaan ja ominaisuuksiiltaan ennennäkemättömät universalialaiset tähtialukset saapuivat Aurinkokuntaan, katkaisivat Uranusta saartavien nokialaisjoukkojen huoltoreitin Nemesikseen, ja iskivät sitten selustaan. Nokian laivastolla oli hyökkääjiin nähden massiivinen määrä- ja materiaalietu, mutta sen alusten liikkuvuus oli täysin riittämätön näiden hyökkäyksien torjumiseen, huoltoalustensa suojaamiseen ja Uranuksen laivaston uudistettujen yritysten murtautua läpi saartorenkaasta estämiseen samanaikaisesti. Lisäksi Nokian pääosin automatisoitujen alusten taktiikkaprosessoreihin ei oltu ohjelmoitu parametrejä, jotka olisivat tehneet mahdolliseksi vastata tehokkaasti universalialaisten tuntemattomaan teknomagiaan. Nokian joukot olivat Uranuksen ja Universalian puristuksessa kuin alasimen ja skalpellin välissä, ja lopulta niiden oli täydellisen tuhon välttämiseksi jätettävä saartaminen sikseen ja vetäydyttävä häntä koipien välissä takaisin Nemesikseen, kärsien koko matkan menetyksiä Universalian aluksille. Universalian ja Uranuksen laivastot jättivät pienen osaston varmistamaan, ettei Nokia pääsisi suorittamaan Nemesiksestä uutta hyökkäystä, ja loppuosa siirtyi Galaktisen liittokunnan muiden jäsenien tueksi sisempään Aurinkokuntaan.

II Jupiterin taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näiden voittojen jälkeen alkoi näyttää siltä, että aloite sodassa oli siirtymässä Pimeän liitolta Galaktiselle liittokunnalle. Liiton johto pelkäsi sotaonnen kääntyvän vastaiseksi, ja lähetti reservinsä Aurinkokuntaan. The Leader otti henkilökohtaisesti hyökkäysjoukkojen komennon Ilkityön kannelta. Uusien vahvistusten mukana oli myös huomattavasti edellistä suurempi määrä lonkeromestareita antamassa moraalitonta tukea, ja heidän maaginen ja lonkerollinen avustuksensa auttoi tasoittamaan universalialaisten alusten ja yleisen teknisen ylivoiman Galaktiselle liittokunnalle tuomaa etua. Aluksi Pimeän liiton onnistuikin työntää puolustusjoukkoja taaksepäin. Sitten tapahtui kuitenkin sodan yksi suurimpia ja vielä Universalian mukaantuloa enemmän keskustelua herättäneitä käänteitä, kun Herra Tupla-X paljasti salaisen aseensa: supertähtituhooja GSS Tähtimoukarin, kokonaista kymmenen kilometriä pitkän sota-aluksen, erään suurimmista, mitä oli nähty[2]. Supertähtituhooja pääsi välittömästi tositoimiin, niin tuoreena, että pakkausaineena käytettyjä styroksipalleroita saattoi vielä löytää nurkista. Supertähtituhoojan kaltaisen aseen äkillinen ilmestyminen levitti melko paljon kaaosta Pimeän liiton joukkoihin, mutta se oli väliaikaista. Sodan tärkeimpänä pidetty taistelu koettiin, kun Tähtimoukari yhdessä saattojoukkonsa kanssa kävi taisteluun Ilkityötä vastaan. Taistelu kääntyi Galaktisen liittokunnan voitoksi, kun Tähtimoukari onnistui leikkaamaan vihollisaluksen likipitäen kahtia superlaserillaan. Lopulta lippulaivan palavat jäänteet törmäsivät Jupiterin Io-kuuhun ja räjähtivät olemattomiin tuottaen hienon valoshown taistelua seuranneiden jupiterilaisten iloksi. The Leader onnistui kuitenkin pakenemaan yksityissukkulallaan. Pimeän liitto veti nämä joukkonsa pois Aurinkokunnasta ja piilotti ne Lonkeromestarien avustuksella[3] Aldebaranin lähettyville.

Suuren voiton jälkeen Galaktinen liittokuntakin palasi kotipesään suunnittelemaan armoniskuaan, joka tulisi tuhoamaan Pimeän liiton lopullisesti ja palauttaisi rauhan galaksiin. Suunitelman ensimmäinen vaihe oli hyökätä Erebokseen ja miehittää eteläinen Erebos, jotta Ereboksen joukot saataisiin pois sodasta. Toisessa vaiheessa hyökättäisiin Pimeän liiton viimeiseksi jäävään tukikohtaan, jossa joukkojen arvattiin piileksivän.

Operaatio Transilvania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä välin Euro-Afrikkalainen Koalitio ja Aasian Dominio olivat onnistuneet löytämään Lonkeromestarien salaisen tukikohdan Transilvaniassa. Tähän asti vähäpätöisiin Intian valtameren, Kiinanmerien sekä Itä-Atlantin puhdistuksiin kyltääntyneet Koalitio ja Dominio päättivät pistää kaikki liikenevät resurssinsa likoon tähän valtavaan operaatioon. Eräs toinen osasyy oli kasvava paine nyt kilpailevaan asemaan kohonnutta Oseaanista Keisarikuntaa kohtaan.

Operaatio Transilvania kuitenkin koki ensimmäiset epäonnistumisensa jo suunnitteluvaiheen aikana. Neo-Britonian hyökkäykset olivat onnistuneet tuhoamaan Dominiolle tärkeät kiertoratatelakat, estäen tätä rakentamasta uusia aluksia. Tämän vuoksi Koalitio päätti vetää osan operaatioon aiotuista aluksistaan takaisin puolustamaan omia telakoitaan, mikä heikensi hyökkäyksen avaruuskapasiteettia. Operaatio pistettiin kuitenkin täytäntöön ja hyökkäys aloitettiin. Kahteen osaan jaettu yhteislaivasto Dominion lippulaivan SS Khan's Wrath sekä Koalition espanjalaisten yliherrojensa nimeämän lippulaivansa SS Medina Sidonian johtamina kohtaisivat Transilvanian avaruustilassa sitä puolustavat Neo-Britonian tukemat lonkeroalukset. Koska lonkeromestarit eivät olleet käyttäneet avaruuspuolustustaan Kiotossa oli niillä paremmat valmiudet puolustaa itseään huomattavaa vihollislaivastoa vastaan. Transilvanian megalinnoituksen kukistuminen vei paljon aikaa ja tappiot olivat suuria, ja liittokunnan joukkojen saatua tukikohdan lopulta haltuunsa pakenevat Lonkeromestarit räjäyttivät sen tuhoisalla lonkeropommituksella tuhoten suuren osan Koalition maakalustosta. Pakenevat Lonkeromestarit ja neo-britonialaiset suorittivat myös röyhkeän pistohyökkäyksen heitä piirittäneen Dominion lippulaivaa päin, upottaen sen ja suuren osan Dominion avaruusaluksista ennen hajaantumistaan.

Operaation seurauksena Dominion taistelukykyisten alusten määrä tippui alle sadan, ja Koalitio oli menettänyt laskettua suuremman osan maataistelukapasiteeistaan. Molemmat syyttivät tappioista vastapuolen heikkoa avaruushyökkäystä, mutta katkeroituen sitäkin enemmän operaatiosta pois jättämäänsä Keisarikuntaa kohtaan.

Kostoisku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pimeän liiton oli onnistunut Galaktisen liittokunnan tiedustelulta salassa ennen sodan puhkeamista piilottaa pieni, pääasiassa lonkeromestareista koostuva osasto Nokian hallussa olevaan Maan näkymättömään Perilas-kuuhun. Sen oli ollut tarkoitus liittyä Liiton hyökkäysjoukkoihin näiden saavutettua Aurinkokunnan sisäosat. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, joten sen sijaan osasto määrättiin turvallisia lonkerollisia kanavoita myöten suorittamaan kostoisku Galaktisen liittokunnan tilapäisesti puolustuskyvyttömään selustaan, siinä toivossa että sen tuottama sekaannus ostaisi Pimeän liitolle lisäaikaa palautua kärsimistään tappioista. The Leaderin nimenomaisesta vaatimuksesta lonkeromestarit eivät hyökänneet Maan kiertoradan avaruustelakoille, vaan GigaCorpiin. Lonkeromestarien loitsujen ansiosta (mikä ei ikävä kyllä ollut tullut kellekään mieleen aiemmin) laivasto pääsi kuin pääsikin planeetan kiertoradalle. Laivasto aloitti täysimittaisen kiertoratapommituksen, ja ehti upottaa GigaCorpin meriin huomattavan määrän mätäneviä lonkeroita, ennen kuin reserviksi jäänyt 1. laivasto lehahti paikalle ja murskasi heppoisen hyökkääjän täysin. Lonkeromestarien linnunradan-laivasto supistui tällä seurauksella aivan liian pieneksi itsenäisenäisiä kampanjoita ajatellen. Hyökkäystä seuranneena ajanjaksona GigaCorp sijoitti huomattavia määriä pyykkipoikiin ja wunderbaumeihin.

Perilaksen valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Pimeän liiton johto katsoikin lonkeromestarien hyökkäyksen epäonnistumiseksi raskaiden tappioiden ja vastustajalle koituneiden vähäisten siviilimenetysten vuoksi, se tuotti tulosta sikäli, että se saattoi Galaktisen liittokunnan hyökkäyssuunnitelmat täydelliseen sekasortoon. Alukset, joita oli valmisteltu Nemesikseen lähtöä varten, kiskottiin telakoilta ja lähetettiin vahvistamaan Maan ja GigaCorpin puolustuksia mahdollista uutta hyökkäystä vastaan. Kun sellaista ei kuulunut, tuli seuraavaksi ajankohtaiseksi Perilaksen haltuunottaminen. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, kuuta kun oli näkymättömänä vaikea löytää. Galaktinen liittokunta päätyi lopulta ratkaisuun, jossa Perilaksen GigaCorpin omistamalta kaksoselta, Porilakselta lähetettiin sen kiertoradalla molempiin suuntiin aluksia samalla radalla kiertävän Perilaksen löytämiseksi. Toinen partioista törmäsikin (valitettavan kirjaimellisesti) salakuuhun, ja hyökkäys saattoi alkaa. Perilaksen puolustus paljastui heppoiseksi, ja taistelu oli nopeasti ohi. Lopulta kuusta ei löytynyt paljoa: Nokian kaivosrobotteja, niitä ohjaava keskustietokone, sekä lonkeromestareiden jäljiltä taukohuoneesta tyhjiö alkoholojuomatölkkejä ja aikuisviihdettä sisältäviä DVD-levyjä. Robotit otettiin sotavangeiksi, keskustietokoneen töpseli vedettiin irti seinästä, DVD-levyt tuhottiin polttamalla, ne löytäneet sotilaat lähetettiin terapiaan, ja tölkit laitettiin keräykseen.

Karibianmeren taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maapallon viimeiseksi rintamaksi jäänyt Karibianmeri sekä sen maa-, ilma- ja avaruustila toimivat kohtauspaikkana Neo-Britonian ja Lonkeromestarien sekä nyt yhdistettyjen Keisarikunnan, Dominion ja Koalition joukkojen välillä.

Euro-Afrikkalainen Koalitio vastaisi avaruustaistelun ensimmäisestä vaiheesta ja lähetti avaruusarmadansa SS Medina Sidonian johdolla hyökkäämään kohti Neo-Britonian laivaston asemia. Kiitos komentajansa amiraali Nelsonin[4], Neo-Britonian laivasto oli kerennyt suunnitella vastahyökkäyksen ja aloitti murtautumalla 2. laivaston lippulaiva HMSS Indedomiflevincigatiblen johdolla uhkarohkeassa hyökkäyksessä laajaan hevosenkenkämuodostelmaan hajaantuneiden euro-afrikkalaisten alusten keskeltä ja onnistui katkaisemaan sen. Koalition kannalta tilanne näytti pahalta. Heidän muodostelmansa oli nyt jakautunut kahtia ja sen vasemman käden siipeen jäänyt Medina Sidonia ei kyennyt viestittämään uusia ohjeita eristyksiin jääneelle oikealle siivelle.

Tällä välin Aasian Dominio ja Oseaaninen Keisarikunta tulittivat ilmakehään laskeutuneilla aluksillaan sekä meri-ja ilmavoimillaan kaikkia Neo-Britonian asemia samanaikaisesti. Heidän tarkoituksenaan oli puskea Pimeän liiton joukot pois Maasta tarjoamalla näille helpon pakoväylän avaruuteen, missä Koalition laivaston ainoa tehtävä oli ollut pitää neo-britonialaiset alukset kiireisinä. Transilvanian operaatiossa suuren osan avaruusaluksistaan menettänyt Dominio oli kuitenkin jättänyt lähes kaikki jäljellejääneet tähtituhoojansa kiertoradalle reserviksi, mikäli Koalition hyökkäys näyttäisi epäonnistuvan. Koska näin myös kävi, täräyttivät nämä reservit vastakkaisesta suunnasta Neo-Britonian muodostelmien taa sulkien nämä hajanaiseen piiritysrenkaaseen. Koska hyökkäys Maan pinnalla oli tämän liikkeen vuoksi heikompi kuin aluksi laskettiin, koki tähän mennessä voitokas Keisarikunta huomattavia tappioita kaikissa asehaaroissaan. Taisteluita käytiin saari saarelta, mutta Galaktisen liiton hyökkäys eteni kuitenkin sujuvasti Port Royalen kukistumisen jälkeen, jolloin lonkeromestarit näyttivät menettäneen taistelutahtonsa ja aloittivat laajamittaisen vetäytymisen. Nyt yksin jääneet Neo-Britonian joukotkin totesivat että taistelut Maassa oli hävitty, alkaen myös vetäytyä avaruuteen hyvässä järjestyksessä. Viimeiseksi jäänyt Jamaikan taistelu kesti vain noin tunnin ja päättyi viimeisten neo-britonialaisten sota-alusten kohotessa yläilmakehään. Neo-Britonia kokosi jäljellejääneet aluksensa ja siirsi ne pikemmittä puheitta Asteroidivyöhykkeelle. Myös lonkeromestarien pakosukkulat poimineet lonkeroristeilijät poistuivat hyperavaruuteen.

Taisteluiden päätyttyä Keisarikunta, Koalitio ja Dominio juhlistivat tapausta ylenpalttisella juhlatilaisuudella, jonka jälkeen he vetäytyivät omiin leireihinsä. Nyt kun yhteinen vihollinen oli kukistettu, alkoivat kaikki kolme toivoa salaa kahden muun tuhoutumista syytellen näitä heille itselleen koituneista tappioista. Kaikki Karibianmeren saaret Jamaikaa lukuunottamatta taas oli pommitettu raunioiksi, jonka seurauksena ympäröiviin valtioihin paenneet saarelaiset päättivät jäädä jo vuosia majoittamiinsa asumuksiin[5]. Jamaika kuitenkin aloitti jälleenrakentamisen, mutta tunsi pian suurta tarvetta yhdistyä johonkin itseään vahvempaan valtion ja lähetti liittymisanomuksensa Suur-Suomelle, joka hyväksyttiinkin pian.

Neo-Britonia ilmoitti pian vetäytymisensä jälkeen eroavansa Pimeän liitosta ja koteloitui kuoreensa Asteroidivyöhykkeelle.

Nemesiksen piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perilaksen ja Maan jälkeen Galaktinen liittokunta saattoi viimein aloittaa viivästyneen operaationsa Nemesistä vastaan. Jos Perilaksen puolustus oli osoittautunut luultua heikommaksi, kohdattiin Nemesiksessä vielä odotettuakin raskaampaa vastarintaa. Edes Uranuksessa ratkaisevaa osaa näytelleistä universalialaisista aluksista ei ollut suurta apua, sillä niiden suurin etu, liikkuvuus, oli piiritystilanteessa toisarvoinen, ja Nokian taistelurobottien taktiikkaprosessoreihin oli saatu asennetuksi tarvittavat päivitykset niitä vastaan taistelemiseksi. Liittokunnan joukot kykenivät pitämään Nokian joukot piiritysrenkaan sisäpuolella, mutta eivät saavuttamaan ratkaisevaa etulyöntiasemaa. Vastaavasti puolustajat kykenivät pitämään puoliaan hyökkääjiä vastaan, mutta eivät tuottamaan näille merkittävää vahinkoa. Lopulta Galaktisen liittokunnan onnistui raskain menetyksin saada muutamia Uranuksen laskeutumisaluksia Nemesiksen pinnalle. Maahyökkäyskin muuttui kuitenkin nopeasti mihinkäänjohtamattomaksi juoksuhautataisteluksi, ja koitui enemmänkin haitaksi hyökkääjille, sillä he eivät maajoukkojen läsnolon vuoksi voineet käyttää raskaimpia kiertoratapommitusaseitaan.

Lopulta, kun taistelu näytti edenneen täydelliseen pattitilanteeseen, Nokia ilmoitti yllättäen haluavansa neuvotella. GigaCorpin edustajana Eternius III ja Nokian edustajana itse Jorma Ollila hologrammin välityksellä tapasivat suljettujen ovien takana GSS Tähtimoukarin kannella. Kun ovet avautuivat, osapuolet ilmoittivat solmineensa Eterniuksen-Ollilan sopimuksen nimellä kulkevan rauhansopimuksen, jonka nojalla Nokia irrottautui Pimeän liitosta, Galaktinen liittokunta lopetti vihamielisyydet, ja Nokia sai omaisuutensa Perilaksessa takaisin. Lisäksi sopimukseen sisältyi salainen lisäpöytäkirja, jossa kybervallat sopivat Linnunradan kahtiajaosta taloudelliseen ja sotilaallisiin etupiireihin jahka sota olisi ohi.

Wolf 359:n taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä välin sota Siriuksen-Procyonin rintamalla ei ollut edennyt ensiksimainitun kannalta hyvin. Procyonin raskaiden alusten puutteesta ei ollut haittaa, sillä niin kauan kuin se kykeni valitsemaan taistelukenttänsä, sen dreadnoughtit olivat aina siellä, missä eniten tarvittiin. Jokaisesta valosekuntista taisteltiin raivokkaasti, mutta vähän kerrallaan Procyonin laivastot etenivät, ja alkoivat hiljalleen uhata jo Tau Cetiä.

Nokian irrottauduttua sodasta Galaktinen liittokunta saattoi viimeinkin avata toisen rintaman Procyonia vastaan. Liittokunnan vastahyökkäys oli kaksihaarainen: liittokunnan Aurinkokunnan jäsenten vahvistukset auttoivat Siriusta uudistetussa yrityksessä vallata Epsilon Eridan takaisin, ja samanaikaisesti toteutettiin suurhyökkäys Procyoniin kuuluvaan, lähellä Aurinkokuntaa sijaitsevaan Wolf 359:n tähtijärjestelmään. Puolustuskannalle ajettu Procyon oli pakotettu jakamaan voimansa: PSS Algomeiza Epsilon Eridaniin, PSS Antecanis ja PSS Al-Shira Wolf 359:ään.

Wolf 359:n taistelu keskeytyi hetkeksi, kun aurinkokuntaan saapui kolmikilometrinen, tumma kuutio. Muutama täyslaidallinen lähistöllä olleilta erinäisiltä aluksilta kuitenkin vakuutti sen siitä, että se oli väärässä osoitteessa, ja se vetäytyi takaisin hyperavaruuteen. GSS Tähtimoukari tuhottua Procyonin lippulaivan PSS Antecaniksen jäljelle jäänyt sisaralus PSS Al-Shira nosti valkoisen[6] lipun avaruussalkoon. Rauhanneuvotteluissa päädyttiin samankaltaiseen sopimukseen kuin Nokian kanssa: molemminpuolinen vihollisuuksista luopuminen, Procyonin ero Pimeän liitosta, ja Epsilon Eridanin palauttaminen Siriukselle.

Mustan aukon maan taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taistelu oli koko sodan pienin ja kesti vain sekunteja. GigaCorpin lähettämä 150 tähtituhoojan erillisosasto oli saapunut Mustan aukon maan liepeille. Koska alukset olivat vastavalmistuneita ja valtaosa miehistöstä kokematomia oli niille annetty alhaisemman tärkeysasteen tehtävä lähestyä tätä vähäisempää Pimeän liiton jäsentä ja lähettää näille antautumiskäsky. Paikalle saapunut Mustan aukon maan "avaruuslaivasto", joka käsitti 50 roskienkuljetukseen käytetyistä rahtialuksista hätäisesti konvertoiduista "fregateista" koostuvan osaston, otti muodostelman tähtituhoojien lähettyville. Nähtyään ylivoimaisen tähtituhoojaosaston otti Mustan aukon maan "laivaston" komentaja yhteyden valtion johtajaan Herra X:ään joka antoi oitis määräyksen aloittaa rauhanneuvottelut. Valitettavasti ennen kuin heidän radistinsa kerkesi viestittää pyyntöä gigacorpilaisille yksi kokematon tykkimies painoi vahingossa AT-tykkinsä liipasinta ja tuhosi osumallaan yhden tähtituhoojan viestintäantennin. Äärettömän pitkältä tuntuneen hetkisen jälkeen koko tähtituhoojaosasto suoritti yhteislaukauksen ampuneen pienaluksen yläpuolelle. Vaikka osumaa ei tullut, oli tässä kootussa laserpurkauksessa niin paljon lämpöenergiaa, että se sulatti aluksen kansitilat ja aiheutti lukuisia tulipaloja sen ylemmissä sektoreissa. Hätäisen yhteydenoton jälkeen pääsivät molempien puolten komentajat yhteisymmärrykseen, ja taistelu päättyi Mustan aukon maan ehdottomaan antautumiseen ja hetkeä myöhemmin viralliseen eroamiseen Pimeän liitosta. Ainoat henkilövahingot tässä taistelussa olivat kolme ensimmäisen asteen palovammaa, yksi murtunut isovarvas ja yksi mustelma olkapäässä ja nämä kaikki Mustan aukon maan aluksella, joka vaurioitui varoituslaukauksesta pahoin.

Ereboksen tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ereboksen tuho.

Galaktisen liittokunnan armeija oli pian varustettu voimakkailla maahanlaskujoukoilla, joita lähdettiin kuljettamaan kohti Erebosta. Ereboksen edustalla kohdattiin jonkinlaista vastarintaa, mutta se oli merkityksetöntä armeijan koon huomioon ottaen. Ikävä kyllä Slave Master sai tiedon armeijan etenemisestä ja johti (vastoin The Leaderin tahtoa) suurehkon osan Pimeän liiton laivastosta ja joukoista taisteluun liittokunnan hyökkäysjoukkoja vastaan puolustaakseen planeettaansa. Hänen mukanaan olivat hänen robottijoukkonsa, ja hän täydensi armeijaansa päästyään Erebokseen ja olikin synnyttänyt varteenotettavan sotamahdin, joka ei pelkoa tuntenut eikä armoa antanut.

Seurasi taistelu. Ereboksen joukot eivät antaneet ilmaiseksi tuumaakaan maataan, ja Galaktinen liittokunta koko suuria tappioita maahanlaskuyritystensä yhteydessä, kun mielipuoliset ereboslaiset totetuttivat heidän kimppuunsa kamikazeiskuja. Lopulta GigaCorp vaati joukkojen vetämistä Erebokselta, ja tähän suostuttiin. Tämän jälkeisen hedelmättömän strategiapalverin yhteydessä liittokunnan radikaalisiipeen kuuluvat Maan valtiot ehdottivat Ereboksen pommittamista; jos planeettaa ei saataisi miehitettyä, pitäisi ainakin sen asukkaat ja infrastruktuuri tuhota. Koska ehdotus tyrmättiin raakuutensa vuoksi päätti tuntemattomaksi jäänyt mutta eittämättä Maasta peräisin ollut ryhmä lavastaa Erebosin pinnalla käytettäneen kiellettyä asetta. Välikohtauksen verukkeella ehdotus pommituksesta saatiin ajettua läpi seuraavassa palaverissa. Tästä seurasi pitkällinen ja verinen pommitus, jota ei pidetä historiankirjoissa mitenkään sankarillisena toimena liiton joukoilta, ja jonka mm. Mars jälkikäteen tuomitsi. Huolimatta ereboslaisten yrityksistä torjua pommeja, vain osa saatiin torjutuksi vastarakettien tai itsensä uhranneiden urheuden avulla, ja Erebos-planeetta raunioitui pahoin. Jälleenrakennus, joka ei koskaan alkanut, olisi kestänyt vuosia mutta olisi saattanut parantaa asukkaiden elinoloja rahtusen. Planeetta kuitenkin vajosi entistä pahempaan anarkiaan eikä enää koskaan noussut entiselle multistellaariselle vaikutustasolleen.

Aldebaranin taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ereboksen kyseenalaisen voiton jälkeen liittokunnan laivasto syöksyi halki hyperavaruuden kiemuroiden kohti viimeistä kohtaamista, joka olisi tapahtuva Aldebaranin luona, jonne Pimeän liiton laivaston tiedettiin paenneen. Pimeän liitto oli käyttänyt tällä välin aikaansa alustensa korjaamiseen, ja oli pakotettu viimein taipumaan lonkeromestareiden vaatimuksiin saada parannella aluksia lonkeromagialla. Aluksiin lisättiin orgaanisia ja puoliorgaanisia, osin itsekorjautuvia osia, sekä tietenkin paljon lonkeroita, niin että Pimeän liiton laivasto alkoi muistuttaa painajaisunista karannutta kyborgisoitujen Cthulhu-spawnien laumaa. Myös aseisiin lisättiin lonkeromaagisia ominaisuuksia, ja osa tykeistä viritettiin levittämään mm. karvakättä ja syöpää vastustajien keskuuteen. Lonkeromestarien oli myös onnistunut trokata Chaos Centerin välityksellä aluksiin erinäisiä kaaosenergialla toimivia hilavitkuttimia ja lisälaitteita, joita käyttämään pistettiin lonkeromestarien tykinruoka-kastilaisia (johtuen kaaosenergisten laitteiden käytön arvaamattomista seurauksista käyttäjilleen). Myös ereboksen neljä- ja puolikilometrinen lippulaiva Etelän Nousu varusteltiin kolmella suurella kaaossähkötykillä ja lonkeroiden peittämällä komentotornilla; polttoainekuluja säästääkseen tilattiin myös hölmistynyt laavalohikäärme virtaa hönkimään.

Liittokunnan laivaston lopulta saapuessa paikalle, oli Pimeän liitto siihen valmistautunut. Puolet heidän laivastostaan piilotettiin Aldebaranin taakse reserviksi, jotta vihollinen saataisiin luulemaan heidän joukkojaan pienemmiksi. Taktiikka oli yksinkertainen: Pakotetaan vihollinen tulemaan lähelle tähteä, kutsutaan reservit paikalle ja ajetaan vihollislaivasto suoraan tähden sisään palamaan.

Liittokunta oli kuitenkin varautunut vastustajan törkeään taktiikkaan ja oli hajauttanut omaa armeijaansa, lähettäen sen Aldebaranin aurinkokuntaan kahdesta eri suunnasta, jolloin Pimeän liiton laivasto yllätettiin. Johtuen lonkeromaagien lisäyksistä aluksiin, he pystyivät kuitenkin saavuttamaan aluksi etulyöntiasemaa odottamattomilla puolustuksillaan ja hyökkäyksillään, joiden ansioista armeijoiden mahdollisuudet voittoon olivat lähes tasoissa. Molemmat armeijoiden puoliskot joutuivat kumpikin taistelemaan erikseen toisiaan vastaan.

Taisteluista toinen tapahtui hyvin lähellä tähteä, ja molempien osapuolten edustajille tuli siellä hyvin nopeasti erittäin kuuma, jolloin he joutuivat irrottamaan aluksistaan panssareita vähentääkseen kuumuutta niiden sisällä. Pimeän liiton ikäväksi heidän aluksiinsa asennetut orgaaniset lisäosat oli sovellettu toimimaan paljon viileämmässä ilmanalassa ja ne alkoivatkin takkuilla mitä pitemmälle taistelu eteni. Lopulta pilaantuneen mustekalan haju oli alusten miehistöille liikaa, ja he päättivät hylätä suurimman osan laivastostaan ja pakenivat lähimmälle planeetalle, Aldebaran I:lle kaikkien irti saamiensa resurssien kanssa. Galaktisen liittokunnan laivaston paikalla olleen osan ei auttanut kuin seurata perässä moottorit leiskuen ja yrittää maihinlaskua kyseiselle aavikoituneelle planeetalle. Tässä vaiheessa taistelu muuttui epämääräiseksi hiekassahiiviskely-sissisodaksi, jonka kuvailuun ei käytetä tarpeetonta rivitilaa, vaan siirrytään suosiolla tarkastelemaan samaan aikaan raivonnutta toista taistelua, joka oli huomattavasti kiinnostavampi.

Toinen taistelu käytiin huomattavasti kauempana tähdestä, melko lähellä Aldebaranin aurinkokunnan keskusplaneettaa, Aldebaran IV:tä. Tässä taistelussa kaksi armeijaa olivat verraten tasaveroiset, kiitos lonkermestarien takaaman "teknologian". Levittämällä syöpää ja karvakättä sekä anaalirankaisemalla kaikkia kiinnissaatuja vastapuolen sotilata lonkeroilla saatiin alennettua heidän taistelutahtoaan ja Pimeän liitolla oli toiveita voitosta. Ikävä kyllä taistelun edetessä toivot alkoivat huveta. GSS Tähtimoukari tuhosi superlaserillaan Etelän Nousun komentosillan ja lähellä räjähtäneet antimaterialataukset suistivat aluksen kohti Aldebaran IV:llä sijaitsevaa Aldebaran Cityä ja sen kaupungintaloa [7]. Alus tuhosi Aldebaran Cityn täydellisesti, ja muutti suuren osan planeetasta enemmän tai vähemmän asuinkelvottomaksi tuhoutuen samalla itse. Aldebaran IV:llä sijainneet Pimeän liiton tukikohdat oli pommitettu jo lähes kaikki olemattomiin, ja kun saatiin vielä kuulla toisen armeijan menettäneen aluksensa, alkoi epätoivo levitä Pimeän liiton joukkojen keskuudessa. Kun lonkeromestareiden joukkojen komentajan, ylimestari Ülderic J.P. Laibfleischin, käskystä lonkeromestarin uhkasivat kaikkia niskottelijoita anaalirangaistuksilla, päätti Aldebaranin ja Betelgeuzen yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Rik Rikhard MMMMCXVIII pelastaa ainakin toisen aurinkokuntansa varmalta tuholta ja livahti yleisen kaaoksen vallitessa Tähtimoukariin pitämään korkean tason diplomaattisia neuvotteluja (joissa tarjottiin Eternius III:n resptillä valmistettuja mokkapaloja suoraan Herra Tupla-X:n mekaanisen käsivarren uunista). Hän lupasi, että Aldebaran ja Betelgeuze antautuvat ehdoitta ja niiden joukot liittyvät Galaktisen liittokunnan armeijaan, mikäli liittokunta lupaa varjella hänen planeettojaan. Pyyntöön suostuttiin, ja taistelutasapainoa horjuttanut päätös astui voimaan. Yllättäen suurin osa[8] Aldebaranin ja Betelgeuzen yhdistyneen kuningaskunnan joukoista vaihtoikin puolta ja hyökkäsi selustasta Pimeän liiton armeijan kimppuun. Tämän takia Pimeän liiton armeija lopulta tuhottiin ja johtajat pakenivat kukin omilla sukkuloillaan. Jäljelle jäi tietysti Pimeän liiton sissisoluja ympäri galaksin läntistä sektoria, mutta ne pystyttiin tuhoamaan sodan jälkeen Galaktisen liittokunnan resursseilla.

Sodan jälkimainingeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aldebaranin taistelun jälkeen Pimeän liitto oli hajonnut, ja sen perustaneet sotilaskumppanit vannoivat toisilleen ikuista vihaa. Neo-Britonia, Erebos, Mustan aukon maa ja ABYK joutuivat maksamaan raskaat sotakorvaukset. Nokia ja Procyon selvisivät niistä tekemiensä erillisrauhojen nojalla. Illuminati ja Lonkeromestarit taas yritettiin saattaa tilille, mutta kumpaakaan ei sodan jälkeen saatu kiinni. Aldebaranin aurinkokunta ja Erebos olivat pahasti raunioituneet, ja monet Aurinkokunnankin planeetoista olivat kärsineet sodan yhteydessä vahinkoa. Henkilömenetykset olivat kuitenkin jääneet suhteellisen vähäisiksi johtuen alusten korkeasta automaatioasteesta.

Loppujen lopuksi kesti jonkin aikaa vakuuttaa kolossuslaiset ja jetonialaiset siitä, että kun muut olivat jo sotansa sotineet, eikä heidänkään kannattaisi enää jatkaa. Lopulta molempin osapuolten armeijat kuitenkin painelivat kotiin toisilleen kieliä ja keskisormia näyttäen ja uusintaottelua vannoen.

Poliittinen jännite oli jonkin verran lauennut Linnunradalla, mutta se kyti yhä pinnan alla, mikä tultaisiin huomaamaan jatkossakin, kun 2100-luku eteni.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tässä vaiheessa on mainittava Keisarikunnan valtaamat entiset Motorolan kuolemantähdet.
  2. Sodan päätyttyä Tähtimoukari lähetettiin kronosfäärin avulla ajassa taaksepäin, jotta siitä voitaisiin tehdä kopioita menneisyydessä, ja näin saada supertähtituhoojat käyttöön jo ennen niiden keksimistä. Sitä sanotaan aikaparadoksiksi.
  3. Näkymättömyysloitsu
  4. Ei sukua.
  5. Etenkin kuubalaiset olivat erittäin mieltyneitä uusiin alueisiinsa entisen USA:n autioituneella kaakkoisrannikolla.
  6. Procyonilaisiin ultraviolettisilmiin ultulisen.
  7. Sattumalta Slave Master oli juuri siirtynyt komentosillalta tarkistamaan pakokapseleita, ja loikkasi henkivartijoineen epäröimättä yhteen niistä onnistuen pelastautumaan Ereboksen pinnalle.
  8. Osa Aldebaranin ja Betelgeuzen joukoista vastusti antautumista ja taisteli viimeiseen asti Pimeän liiton puolella.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hömppäuniversumin sodat
Suuntaumussodat:

Mahtien Mittelö | Kaaoksen sota | Majora-sota | Hjassan-sota
2. Universumin sota | Viimeinen Taistelu

Suuret röhmöfanttisodat:

1. röhmöfanttisota | GigaCorpin sisällissota | Psi-sota | 2. röhmöfanttisota

Suuret avaruussodat:

1. galaksin sota | 2. galaksin sota | 3. galaksin sota | 1. Universumin sota