Giblarin aavikko

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvassa tarkimmat Giblarin aavikoista tehdyt kartat. Käytettävyys on jokseenkin kyseenalaista.

Giblarin aavikot tai Giblarin autiomaat ovat Keisarikunnan ydinalueita ympäröiviä ali-avaruuksia, joiden olemassaoloa sävyttävät hiekka, vaihtelevat lämpötilat ja tasomaisuus.

Historia[muokkaa]

Giblarin aavikoiden nimitys johtuu 'Giblarin aavikosta', paikasta, jonne Keisari alun perin perusti valtakuntansa vuonna Kivi ja Nakki. Tämä toimi jopa jossain määrin hämäyksenä: Aluetta nimellisesti hallinneelle Pimeyden Yliherralle riitti, että jossain siellä päin oli "Giblarin aavikko"-niminen aavikkoulottuvuus, joka toimi osana puskurivyöhykettä Ykkösen ja Kolmosen välissä. Tämän aavikon vähittäinen laajentuminen, jopa naapuroiviin ulottuvuuksinkin, laitettiin valistumattomasti aavikoitumisen piikkiin, mikä myöhemmin julisteltiin aika helvetin huonoksi arviointikyvyksi.

Alkuperäisellä Giblarin aavikolla oli alusta lähtien monia myöhempien Giblarin aavikkojen ominaisuuksia, kuten litteä muoto ja "rajattomuus, mutta äärellisyys". Tämä aavikko puolestaan sai nimensä autiomaan ominaisuuksia laajasti tutkineen varsin epätunnetun todellisuusmekaanikko Giblarin mukaan. Hömppämaailman tiedepiirien kaitakatseisuus kostautui, kun tekemästään työstä arvostusta vaille jäänyt Giblar hyppäsi myöhemmin kikkeli kovana Keisarin kelkkaan tämän luvattua hänelle valtaa, rahaa, naisia ja pidennetyn elinkaaren. Aivan alkuperäinen Giblarin aavikko kätki proto-keisarikunnan poimuihinsa; Giblarin autiomaahan matkattuaan piti osua sitä kiertelevistä anomalioista oikeaan, jotta pääsi matkaamaan itse Keisarikuntaan. Keisarin vaikutusvallan laajennuttua hän kunnosti alkuperäisen Giblarin aavikon kokonaan asuttavaksi ja muotoili Giblarin kohdalla erittäin helposti muokattavasta aika-avaruuskudoksesta joukon pienempiä autiomaita sen ympärille Keisarikunnan olemassaoloa peittämään.[1] Keisarikunta nousi hitaasti jaloilleen Keisarin hiekkaenergian avittamana, mikä tyydytti häntä suuresti.

Sukupolvien kuluessa, väestön kasvaessa rajusti ja Keisarin voimien lisääntyessä[2] hän ei kuitenkaan ollut enää tyytyväinen pieneksi käyneeseen valtakuntaansa. Laajentuminen oli silti ylitsekäymätön este hänen silloisille voimilleen ja silloiset Giblarin pikkuautiomaat Keisarikunnan ympärille sitova todellisuusmekaniikka kulutti paljon energiaa ja natisi liitoksissaan. Keisarikunnan tilanne alkoi näyttää pahalta ylikansoituksen ja energian ylikäytön osalta, mutta Giblarin autiomaata vielä kerran tutkimaan palannut herra Giblar huomasi jonkin olevan pielessä, ja mittavan haahuilun jälkeen löysi tiensä puolivahingossa Keisarikuntaan. Giblar ei ollut ensimmäinen vieras Keisarikunnassa, mutta törmäsi silti mittaviin ongelmiin erään rajavartioston osaston kanssa, jolla oli Giblarin kanssa erimielisyyksiä hänen omaisuutensa omistussuhteista. Silloinen rajavartiosto käsitti kuitenkin lähinnä Biskatareja, jotka Biskamatar-tasoinen Giblar hajasijoitteli pitkin Keisarikunnan maaseutua. Tämä pieni välikohtaus kiinnitti Keisarin huomion. Keisari suhtautui erittäin myönteisesti vierailijoihin ja olikin ohjeistanut tuomaan kaikki vieraat hänen puheilleen. Erittäin harvassa olevat vieraat olivat kuitenkin turruttaneet tuon ohjenuoran rajavartioston kenttätyöläisten mielistä. Ohjenuoraa vahvisteltiin myöhemmin hajasijoittelemalla tuon rajavartio-osaston jäsenet skorpionikuoppiin.[3] Keisari tapasi lopultakin lievästi kaunaisen ja selitystä vaativan Giblarin.

Keisari oli yksi penaalin terävimmistä kynistä ja veti viivat Giblarin autiomaan ja Giblarin välillä. Nuo kaksi tulivat pian erittäin hyvin toimeen ja molempia osapuolia hyödyttävä kumppanuus saatiin aikaan. Keisari tarjosi Giblarille sen normaalin satsin, leppoisat eläkepäivät ja mahdollisuuden saada viimein Giblarin aavikkoa koskevan tutkimuksensa hyötykäyttöön. Giblar puolestaan ratkaisi välittömästi kaikki aavikoiden sijoittelua koskevat ongelmat ja vieläpä rakensi pohjatyön myöhemmin aloitetulle kasvuvaiheelle. Nimellisesti Giblar sai visiirin arvon.

Tämän jälkeen luodut uudet Giblarin aavikot olivat edeltäjiään parempia monessakin suhteessa. Ne peittivät Keisarikunnan olemassaolon paremmin, estivät epätoivottua liikennettä paremmin, helpottivat ulottuvuustasoista sodankäyntiä suunnattomasti ja pysyivät jopa paikoillaan eetterissä ilman jatkuvaa ylläpitoa. Tämän jälkeen niiden perusrakenne uudistettiin vain kerran. Keisarikunnan laajentuessa Giblarin aavikoiden määrä kasvoi geometrisesti[4] Ennen US2:sta Giblarin aavikoiden määrä nousi lähelle miljoonaa. Sodan jälkeen hyvin suuri osa Keisarikunnasta oli romuna, ja huolissaan oleva Keisari keräsi ydinalueet kokoon ja tyytyi paljon pienempään alueeseen, mikä näkyi myös Giblarin aavikoiden määrässä. Osa entisistä aavikoista kunnostettiin Kaaoksen ja Pahan alueiksi, mutta suurin osa jäi leijumaan pitkin Universumin niitä osia elämälle hyvin hyvin vihamielisinä varjoulottuvuuksina.

Olemus[muokkaa]

Yksittäinen Giblarin aavikko muistuttaa loppumatonta autiomaata. Sen ehkäpä hienoin ominaisuus on se, että siellä voi huonolla tuurilla harhailla ikuisesti. Giblarin aavikko onkin ehkä ainoa aavikko, jossa matkaaja toivoo törmäävänsä hiekkamyrskyyn.

  • Lähes kaksiuloitteinen. Korkeus on rajattu, pinta-ala ei niinkään. Avaruusaluksella matkustaminen johtaa varsin vinkeisiin seurauksiin.
  • Maa hiekkaa. Kokonaisuutena koostuu piistä, hapesta, typestä ja satunnaisesta hiekkaenergiasta erilaisissa olomuodoissa.
  • Itseensä kiertyvän luonteensa takia Giblarissa on hyvinkin mahdollista läjäyttää liki valon nopeudella kulkevalla hyökkäyksellä itseään. Tämän hyödyllisyys on kyseenalainen.
  • Keisarikunnan kasvettua yliluonnollinen valvonta aloitettiin Giblarin autiomaissa. Kuka tahansa avoimesti suuria energiamääriä käyttävä tarttuu seulaan, ja tieto tapahtumasta kulkee Keisarikuntaan.
    • Soluttautuminen on helpointa normaalia ihmistä esittämällä.
  • Muiden ulottuvuuksien, Giblarien autiomaiden ja Keisarikunnan ydinosien välillä matkustaminen tapahtuu normaalisti anomalioiden kautta.
    • Anomaliat veivaavat spatiaalista avaruutta ja toimivat siltana kahden tai useamman eri ulottuvuuden välillä. Näyttävät hiekkamyrskyiltä ympäriinsä pöllyävän hiekan takia. Hiekkamyrsky on silti hiekkamyrsky, eli vaarallinen varautumattomalle kohteelle.
    • Matkustus ilman anomalioita ei onnistu aivan normaaliin tapaan, koska aavikot on pohjimmiltaan rakennettu puolustustarkoituksiin. Se on silti mahdollista, mutta tieto kulkee välittömästi eteenpäin ja yhteydet muihin aavikoihin katkaistaan mahdollisuuksien mukaan.
  • Giblarin aavikoiden läpi kulkee satunnaisesti karavaaneja, koska anomalioilla on tapana kulkea säännöllisesti tiettyjen yliulotteisten mallien mukaan. Karavaania johtava osaava nokkamies osaa usein myös navigoida anomalioiden sisällä.
    • Anomalioissa on kuitenkin aina riski, joskin pienempi kuin 25%.
  • Koko myöhemmälle Keisarikunnalle antaa valoa ja lämpöenergiaa suuri tähdentapainen, joten myöhemmillä Giblarin aavikoilla ei ole enää "omia" lähteitään. Säteily taittuu eri lailla riippuen aavikon sijainnista suhteessa Keisarikunnan pallomaiseen rakenteeseen, tietyissä paikoissa paistaa enemmän ja joissain vähemmän.

Vaarat[muokkaa]

Hiekkamies.gif

Giblarin aavikoiden vaarallisuutta liioitellaan paljon niistä kertovissa tarinoissa. Suurin vaara on energian tai ravinnon loppuminen matalan tason matkaajilta, joiden poissa pitämiseen ne on aseteltu. Normaalit armeijat eivät marssi Keisarikuntaan kovin helposti ja vahvat bongataan miltei välittömästi. Aavikoiden suurimmat vaarat ovat suhteellisen normaaleille matkaajille[5]:

  • Kuumuus, ja siitä johtuva nestehukka. Aavikoista ja Keisarikunnasta yleensäkin on hyvin vaikea muodostaa yhteyttä energiakaivoihin tai manalähteisiin. Siksi vettä on kuljetettava mukana paljon, tai erittäin pätevän vesimaagin on kuljettava mukana.
    • Kylmyys. Giblarin aavikoissa sattuu aina välillä kylmiä jaksoja, kun niiden linjat lopun Keisarikunnan kanssa sattuvat kohdilleen. Tällöin ilman lämpötila laskee hyvinkin nopeasti jopa -30 celsiukseen lämpöenergian karatessa rajoittuneesta ulottuvuudesta. Koko ajan raskaasti porottava aurinko ei helpota asioita yhtään.
    • Vaihteleva matka-aika. Osaamaton matkaaja joutuu varaamaan paljon ravintoa, sillä anomalioiden metsästys on pidemmän päälle sattuman kauppaa.
  • Tietyt osat Giblarin aavikoita ovat varsinkin myöhemmällä ajalla varsin otusrikkaita. Hiekkamiehet ja hiekkamadot ovat yleisimpiä, mutta huonotuuriset matkaajat törmäävät kivi-elementaaleihin ja hiekkaprimaaleihin.
  • Keisarikunnan rajavartioston syrjäisempien yksiköiden kanssa asioiminen on onnen kaupaa. Välillä he saattavat perille Keisarikuntaan, välillä he vievät kaiken arvokkaan ja raiskaavat kaikkea liikkuvaa, kunnes se ei enää liiku.



  1. Tällöin ulottuvuusmatkaaja saattoi matkata Giblarin aavikoiden läpi autuaan tietämättömänä koko Keisarikunnan olemassaolosta.
  2. Tuolloin noin matala Biskatamatar
  3. Seinille oli kirjoitettu Keisarikunnan kielellä "Opetelkaa asiakaspalveluhenki"
  4. Keisari olisi halunnut niiden määrän nouseva ekspotentiaalisesti, mutta Giblar vakuutti hänet siitä, että geometrisesti kasvava määrä on paitsi käytännöllisempi, myös energeettisesti edullisempi.
  5. Biskatar ja alaspäin