Patriootti: Taistelu isänmaasta

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.
Patriootti

Patriootti: Taistelu Isänmaasta (Patriot: Fight For The Nation) on Patriootin toinen suuri tehtävä, joka tapahtui vuonna 2063. Hänen vastustajanaan hääräili Roomalainen.

Alustus[muokkaa]

Tehtävä alkoi oikeastaan vuosia sitten, kun muinainen roomalaiskenraali Pompeius joutui pakenemaan Julius Caesarin vihaa Roomasta. Caesar muutti hetkessä demokraattisen Rooman diktatuuriksi ja hallitsi sitä tyrannin ottein (tämä kyllä lopulta johti hänen murhaansa, mutta siitä joskus toiste). Pompeius pakeni Roomasta katkerana siitä, ettei hän ollut saanut mahdollisuutta todistaa diktaattorin kykyjään ennen kuin Caesar oli marssinut Rubikon joen yli. Hänet oli syösty hetkessä vallasta ja nyt hän oli Rooman etsityin mies. Ei kuitenkaan auttanut muu, kuin paeta sen aikaisen maailman suurimmasta valtiosta.

Pompeius pääsi niinkin kauas kuin Egyptiin, jossa paikallinen ruhtinas lupasi hänelle suojelustaan. Ruhtinas tarjosi hänelle piilopaikan yhdestä maan alaisesta luolasta keskellä aavikkoa, mutta Pompeiuksen astuttua sinne sisään, hän salaa tukkikin tämän tien kivellä, tarkoituksenaan myöhemmin myydä Pompeius roomalaisille. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä ruhtinaskin kohtasi kohtalonsa kalkkarokäärmeen purtua hänen kamelinsa hengiltä. Ruhtinas nääntyi aavikolle, vain sadan metrin päähän Niilin rannasta. Nyt kukaan ei tiennyt mahtavan Pompeiuksen olinpaikkaa. Roomalaisetkin, jotka Caesar oli värvännyt etsimään tätä, tajusivat tämän ja valehtelivat Caesarille tappaneensa Pompeiuksen. Näin hän siis katosi ihmisten tietoisuudesta ja unohtui luolaansa.

Siellä Pompeius kuitenkin salaa rukoili sodanjumala Marsilta apua tilanteeseensa. Hän lupasi, että jos Mars auttaisi häntä, hän muuttaisi maailman mahtavimman demokratian diktatuuriksi tämän kunniaksi. Äkkiä Pompeius näki valoa luolansa päästä. Kultainen hehku lähti kypärästä, joka oli kreikkalaismallinen. Sen kylkeen oli naurettavasti kaiverrettu kreikan aakkosilla Made In Atlantis. Pompeius puki kypärän päähänsä. Se sai hänen ruumiinsa täyttymään energialla, mutta ne eivät siltikään riittäneet siirtämään jättiläismäistä kiveä luolan suulta. Kypärä kuitenkin auttoi Pompeiusta toisessakin asiassa, se nimittäin pysäytti hänen ikääntymisensä. Joten Pompeius jäi odottamaan luolaansa, kunnes aika olisi kypsä. Samalla hän kypsytteli ajatustaan maailman suurimman demokratian tuhoamisesta. Mikä se silloin olisi? Olisiko Roomakaan enää olemassa silloin? Olisivatko ne germaaniheimot kyenneet muodostamaan sivistysvaltion vai olisivatko peräti kreikkalaiset nousseet uuteen loistoon? Näitä kysymyksiä Pompeius pohti kaksi vuosituhatta, kunnes vuonna 2063 kivi räjäytettiin pois. Kaksi arkeologia avasi haudan siinä toivossa, että löytäisivät muinaisen faaraon haudan, mutta järkyttyivätkin pahasti, kun haudasta kömpikin esiin kultaista hehkua levittävä, punaiseen viittaan pukeutunut muinainen roomalainen ihka elävänä. Pompeius ampui toisesta kädestään sädepallon ja tappoi toisen arkeologin sillä. Toisen hän nosti kaksin käsin ilmaan ja kysyi tältä, missä on maailman suurin ja mahtavin demokratia:

”No väkiluvullisesti Intiaa! Mutta kyllä USA on laadukkaampi! Mene suoraan länteen! Kyllä se siellä on!”
~Arkeologi

Pompeius heitti arkeologin kaksin käsin monen kymmenen metrin päähän aavikolle. Sitten hän lähti lentämään länteen.

Tehtävä[muokkaa]

Sillä aikaa Washingtonin lähiöissä kello oli kymmenen ja Adrian riuhtoi aviomiestään ylös sängystä. Patriootin oli määrä tänään osallistua kolmiin laivankastajaisiin ja kahden poliittisen trillerin ensi-iltaan. Kun supersankarille ei USA:ssa löytynyt työtä, hänen oli pakko edustaa ja olla hyödyksi. Sääli vain, että Patriootti ei ollut samaa mieltä. Hän kiskoi peittoa silmilleen aina vain enemmän sitä mukaa kun Adrian sai sitä kiskottua pois. Näissä tilanteissa supervoimista oli hyötyä.

Adrian alkoi kirkua täyttä kurkkua Patriootille siitä, millainen vätys tämä on ja millainen mies Jack D. Ripper olisi ollut. Patriootti huokaisi hiljaa ja veti peittoa korvilleen. Nalkutus alkaisi pian, sillä Ripperi-kortti oli vedetty jälleen esiin.

”Se mies ei pelännyt olla esillä, toisin kuin sinä, senkin saatanan vitun helvetin paskaläjä!”
~Adrian
”Vittu! Anna mun nukkua”
~Patriootti

Samaan aikaan toisella puolella Washingtonia Dylan Reynolds alias Partiolainen, valmistautui matematiikan kokeeseen. Hän ei ollut aiempana päivänä lukenut yhtään, koska oli katsonut aiheen olevan persestä ja ihan helppo, joten nyt hän oli kusessa. Hän yritti vilkaista naapurin paperia, pyysi lupaa päästä vessaan, jonne hän oli piilottanut kirjansa, ja lopulta vain hakkasi päätään koepaperiin, kunnes päätti lähteä kotiin.

Samaan aikaan Washington in satamaan laskeutui roomalaiseen haarniskaan, punaiseen viittaan ja kreikkalaismalliseen pronssikypärään pukeutunut soturi. Hän otti vertikaalisen asennon ja alkoi auringonnousu taustallaan tarkkailla maailmaa. Hän näki rannalla sijaitsevan tullikopin katolla tähtilipun ja tulkitsi sen vihollisensa, demokratian, symboliksi. Hän oli perillä. Samaan aikaan tullikopista juoksi ulos hätääntynyt tullivirkailija, viiksekäs ja ylipainoinen perheenisä, joka alkoi kysellä Pompeiuksen papereita. Pompeius katsahti silmissään mitättömään tullivirkailijaan roomalaisella ylpeydellä, joka on nykyäänkin italialaisille niin tyypillistä, ja tarttui häneen kaksi käsin rinnuksista. Hän nosti tämän ilmaan päänsä yläpuolella ja katsahti tätä.

”Missä johtajanne ovat!?”
~Pompeius Roomalainen
”Johtajamme! Senaattoritko? Istuvat varmaan kongressitalossa!”
~Tullivirkailija

Sitten Pompeius kysyi tullivirkailijalta tarkat tiedot kongressitalon ulkonäöstä ja lähti lentämään jälleen. Tullivirkailija putosi hänen käsistään maahan ja juoksi sen jälken hätääntyneenä takaisin koppiinsa. Siellä hän tarttui puhelimeen ja soitti pomoilleen, että rannikolle oli juuri saapunut joku vihainen italialainen, jolla on varmaankin aikeita hyökätä kongressitaloon.

Puhelu yhdistettiin oitis USA:n presidentille, sillä vain hän saattoi tehdä päätöksiä näistä asioista. Presidentti nyökytteli ja naureskeli itsekseen kuunnellessaan puhelua. Taas yksi kännissä töihin lähtenyt tullivirkailija, joka kuvittelee osaavansa kaiken selvin päin tai ei. Äkkiä hänen kuuntelemisensa kuitenkin herpaantui, kun Roomalainen lennätti presidentin työhuoneen seinän ilmaan, käveli hänen luokseen ja tarttui tätä rinnuksista. Puhelin putosi presidentin kädestä ja hän alkoi vapista. Roomalainen karjaisi.

”Onko tämä kongressitalo!?”
~Pompeius Roomalainen
”Ei, se on kaks kilometria tonnepäin!”
~Presidentti

Sitten Roomalainen lähti yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. Presidentti nosti puhelimen maasta ja sanoi uskovansa tullivirkailijan puheita. Samalla hän painoi pöytänsä kulman alapuolella sijaitsevaa punaista nappia, jonka keskellä oli tähti. Oli aika kutsua paikalle isänmaan puolustaja, kaikkien tähtilipun pilkkaajien kauhu ja yltiöisänmaallisuuden perikuva, Patriootti.

Patriootti oli juuri sillä hetkellä kylvyssä, kun hälytysmerkki tuli. Hän lauloi kovaan ääneen Paranoidia, eikä siis kuullut, kun hänen rakas vaimonsa Adrian paukutti kylpyhuoneen ovea saadakseen tiedon hälytyksestä hänelle. Samaan aikaan Dylankin saapui kotiin ja meni mieli maassa omaan huoneeseensa. Sinne lukittauduttuaan alkoi pian pauhata julmettu angsti-hevi.

Sillä aikaa Suomessa Jurppa oli juuri keräämässä perunoita pelloltaan keittääkseen viinaa, kun hän aisti yhtäkkisen voimatasapainon järkkymisen. Androidi 011i huomasi tämän myös, mutta oli niin kännissä, että alkoi vain räkättää mökin rappusilla. Jurppa otti hörpyn juomasarvestaan ja aistimus kasvoi. Hän tunsi tämän aistimuksen. Se lähti liikkeelle aina, kun jotain pahaa tapahtui ja nyt jotain pahaa oli tapahtumassa Washingtonissa. Hänen oli mentävä sinne. Hetkessä Jurppa oli kaikkoontunut perunapelloltaan Washingtoniin, jättäen paikalle vain 011in, jonka räkätys vain kiihtyi.

Patriootti tuli ulos kylpyhuoneesta vain pyyhe päällään ja meinasi käskeä vaimoaan pitämään turpansa kiinni, mutta huomasikin hälytysvalot ja piipityksen. Salamannopeasti hän pukeutui pukuunsa, käski Partiolaista pukeutumaan ja yhdessä he lähtivät matkaan, Patriootti juosten edellä ja Dylan lentäen perässä.

Patriootti sai kuulla satelliitturadionsa kautta, että kaupunkiin oli saapunut uusi uhka, joka tuntemattomasta syystä suuntaa kohti kongressitaloa. Patriootti kuittasi ja suuntasi juoksunsa kohti kongressia, jossa oli juuri alkamassa täysistunto aiheesta, onko purkka-automaatteihin sisällytettävä limenvihreät purkat?

Kongressitalon luona Roomalainen laskeutui maahan ja alkoi ladata käsissään mahtavaa energiapalloa.

”Tämä on demokratian loppu, ja diktatuurin alku”
~Roomalainen
”Ei, koska minä olen täällä suojelemassa sitä!”
~Patriootti

Sillä sekunnilla Patriootti iski Roomalaista riskiselkään rumalla kyynärpää taklauksella saaden tämän tasapainon herpaantumaan ja energiapallon lennähtämään holtittomasti kohti läheistä kerrostaloa. Se sortui, kuin korttipakka. Roomalainen katsoi ensin sortunutta taloa ja sitten Patrioottia, ilmeisen ihmettyneenä.

Roomalainen nousi maasta ja veti vyöltään miekkansa. Hän heilautti sitä kädessään tyylikkäästi ja hyökkäsi karjuen Patrioottia kohti. Patriootti potkaisi Roomalaista käteen, saaden miekan putoamaan ja hyppäsi sitten ilmaan antaen pari potkua myös kasvoille. Roomalainen perääntyi, mutta ei näyttänyt vahingoittuneelta. Patriootti hymähti turhautuneena ja kohotti nyrkkinsä. Samoin teki myös Roomalainen. He lähestyivät toisiaan hitaasti ja kun he kohtasivat, alkoi vimmattu iskujen vaihto nyrkein. Patriootti sai toimitettua iskun Roomalaisen leukaan, mutta Roomalaisen onnistui potkaista Patrioottia polvella vatsaan. Samalla Patriootti kuitenkin iski Roomalaista otsallaan nenään, jolloin Roomalainen kuitenkin iski Patrioottia leukaan nyrkillään.

Ottelu oli siis kaikin puolin tasaväkinen. Kumpi tahansa saattaisi voittaa, ja sen huomasi myös Partiolainen, joka päätti yrittää auttaa isäänsä. Hän lensi suoraan Roomalaisen niskaan ja tarrasi kätensä tämän kurkun ympärille. Roomalainen häkeltyi ja alkoi pyristellä itseään irti Partiolaisen otteesta. Silloin Patriootti käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi iskeä voimakkaita palleaiskuja Roomalaiseen.

Silloin myös Jurppa ilmaantui paikalle savuverhon toivottamana. Hän loi nopean silmäyksen tilanteeseen ja havaitsi kaupungin selvinneen tähän asti pienen vammoin.

”Tämähän on pikkujuttu verrattuna minun ja Zetton yhteenottoon!”
~Jurppa

Ja hän päätti vain vetäytyä läheisen kerrostalon katolle seuraamaan taistelua. Samalla hän naukkaili pieniä huikkia juomasarvestaan.

Silloin Roomalainen sai vihdoin heitettyä Partiolaisen niskastaan ja iski Patrioottia kasvoihin. Hänen nenänsä alkoi vuotaa verta ja hänen naamioonsa ilmestyi punainen veriläiskä. Roomalainen jatkoi ja iski toisen iskun vastakkaiselle puolelle kasvoja. Patriootin silmäkulpa aukesi. Näin jatkui pitkään. Roomalainen jatkoi Patriootin takomista, kunnes tämä kaatui maahan. Hän hapuili jotakin, mitä ei pystynyt saamaan ja makasi kyljellään asfaltilla. Roomalainen naurahti.

”Jos demokratian kansalainen on näin heikko, niin tyranniksi nouseminen on lastenleikkiä!”
~Roomalainen

Sen sanottuaan hän käveli kadun nurkkaan ja repi lyhtypylvään maasta irti juurineen. Sitten hän alkoi takoa sillä Patrioottia. Kipinät lentelivät lampun iskeytyessä Patriootin kylkiluihin. Hän parkaisi kivusta ja yritti selvittää ajatuksiaan. Äkkiä kuului kova kiljaisu ja iskeminen loppui. Patriootti nousi istumaan ja katsoi Roomalaista: Partiolainen oli hyökännyt jälleen tämän selkään ja puri häntä nyt hartiasta. Roomalainen kiljui kuin viimeistä päivää, muttei anonut armoa, vaan yritti jälleen heilauttaa Partiolaista pois selästään.

Silloin Patriootti näki hetkensä koittaneen. Hän kävi riuhtaisemassa kadunkulmasta irti vesipostin ja iski sillä Roomalaista päähän useita kertoja samalla, kun Partiolainen puri hänen hartiaansa. Roomalainen karjui kivusta ja kaatui maahan. Partriootti jatkoi hänen iskemistään vesipostilla yhä ankarammin tajuamatta, että se oli huono juttu. Roomalainen karjaisi ja sitä seurannut voimakas paineaalto heitti sekä Partiolaisen että Patriootin päin takana olevaa tiiliseinää. Roomalainen oli saanut kypärältään voimaa ja janosi nyt kostoa. Hän tuhoaisi kongressin vasta, kun tuo demokratian riemuratsu olisi poissa hänen tieltään. Roomalainen kiskaisi otti maasta puistonpenkin ja iski sillä selkään Patrioottia. Penkki hajosi ja säleet lentelivät ympärinsä. Jurppa loihti itselleen popcornia, sillä hän alkoi nauttia tästä ottelusta.

”Aina tämä Smackdownin tai Raw'n voittaa, perkele, mutta kyllä Sauna Open Airin snägärillä sentään kovempaa matsia oli silloin 2034!”
~Jurppa itsekseen ottaessaan lisää popcornia

Patriootin ja Roomalaisen yhteenotto oli kuitenkin jo käynyt läpi terävimmän iskunsa ja taantunut pahaiseksi mutapainimätöksi kuralammikossa. Kumpikin pieksi toistaan ja odotti toisen tipahtavan. Roomalainen osoitti jo selviä väsymisen merkkejä ja hänen kasvonsa valuivat hikeä, kuin Niagaran putoukset. Hän oli jo unohtanut matkansa alkuperäisen päämäärän ja taisteli vain tappaakseen Patriootin, isänmaallisuuden, amerikkalaisuuden, pikaruuan ja Coca-Colan kulttuurin puolustajan.

Jälkipyykki[muokkaa]