Puolustajat: Joulun puolesta

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Puolustajat: Joulun puolesta (The Defenders: For Christmas) on Puolustajien jouluseikkailu, joka tapahtui 22.-24. joulukuuta 2061.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulupukin paja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22.12.2061 klo. 11.57 paikallista aikaa

Tänä aamuna pajalla kaikki sujui kuin rasvattu. Tontut ahkeroivat viimeisten lahjojen paketointitehtävissä Joulupukin katsellessa heidän työtään. Lapset ilahtuisivat tänä vuonna. Suuren osan tontuista alkaessa jo siirtää lahjoja pukin säkkiin pikkuinen Frodo-tonttu viimeisteli täydellistä rusettia Jaana-nimisen pikkutytön nukkekodin pakettiin - tämän vuoden viimeiseen. Pukin katsellessa Frodo lähti juoksemaan innoissaan kiljuen kohti säkkiä Samwise-ystävänsä kanssa valmista pakettia kantaen. Juuri ennen kuin tontut heittivät lahjan säkkiin, soittivat he suurta kelloa lahjareen vierellä. Kumahdus merkitsi suuren työurakan päättymistä, ja joulunodotuksen alkua. Tontut hurrasivat joulupukin hohottaessa, kunnes jotain odottamatonta tapahtui...

22.12.2061 klo. 12.00 paikallista aikaa

Korvia huumaava räjähdys reen viereisellä seinällä keskeytti ilakoinnin. Paineaalto uhkasi kaataa reen, ja kirkuvien tonttujen tavoitellessa palosammuttimia ilmestyneestä aukosta ilmestyi hahmoja...

”Gagagagagagaa! Viimeinkin! Päätepysäkki: Joulupukin verstas! Alkakaahan rähistä, pojat!”

~Eräs savun verhoamista hahmoista kääntyessään kohti räjähdyksen paljastamaa lumista maisemaa

UOOOOOOOOOOOO!

~Savun hälvettyä näkyviin tullut suuri joukkio pajan ulkopuolella

Savun hälvettyä pukki kykeni myös tunnistamaan kummallista nauruaan nauraneen henkilön...

Puolustajien päämaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22.12. 2061 klo. 13.02 paikallista aikaa

Sillä välin Empire State Buildingissa valmisteltiin joulua. Herra Tähden kiljuessa pikkutytön lailla Rautaröhmö yritti epätoivoisesti asetella joulukuuseen tähteä innoissaan pomppivan kolleegansa pomppujen huojuttamalla jakkaralla. Kuusi oli kaadettu koristeineen edellisenä päivänä Viimeisen Kennedyn toimesta Central Parkista. Se oli epäilemättä komein kuusi mitä New Yorkilla oli tarjota. Puolustajat olivat saaneet joulubonuksia hallitukselta, mutta lähes kaikki varat tulisivat kulumaan valtaisaan juhla-ateriaan ja joululahjoihin jolloin sankarit joutuivat leikkaamaan kuusen ja koristeiden rahoitusta. Kapteeni Aurinkokuntaa ja Zettoa tämä ei hätkähdyttänyt, joista ensiksimainittu keskittyi valtaisan sukkansa asetteluun varastamansa takan ylle jälkimmäisen pahoinpidellessä innoissaan pleikkarin kapulaa. Kennedy taas oli palannut juuri ostoksilta, minne hän oli ottanut mukaan luotettavan Winchester 1887 -haulikkonsa. Oli turhaa kysyä, oliko hän joutunut maksamaan tavaroistaan. Videoviesti olohuoneen Televisiosta kuitenkin keskeytti heidän toimensa. Puhuja oli Merkin Muffley.

Olemme saaneet käsiimme ennennäkemättömättömän, ja täysin odottamattoman kriisin, joka tulisi järisyttämään koko lapsimaailmaa - Joulupukin paja on joutunut tuntemattoman voiman invaasion kohteeksi. Ja uskokaa tai älkää - lähteenämme toimii ihka oikea tonttu, joka saapui tänne Petteri Punakuonon selässä! Olemme ottaneet tontun kuulusteluhuoneeseen, sillä epäilemme hänen motiivejaan. Yhdistän kuulusteluhuoneeseen...

~Muffley, painaen samalla pöydän syrjässä ollutta punaista nappia

Kuulusteluhuone oli pieni, betoninen ja kolkko jota valaisi katosta riippuva energiansäästölamppu, joka valaisi huonetta juuri ja juuri sen verran, että hahmot voitiin erottaa ympäristöstään. Samalla kuulusteleva agentti puhui: "Miten voitte todistaa olevanne ihka oikea pukin pikku apuri? Univormunne on punainen, eikä vihreä ja vaikutatte suunnilleen ihmisen kokoiselta! Lisäksi teillä on parta, herranen aika!" johon tonttu vastasi tyynesti: "Mestaritonttu Taito palveluksessanne. Oikeat joulutontut eivät noudata kapitalistisen koneistonne materalistista ja vääristynyttä kuvaa ystävällismielisistä hyväntahtoisista entiteeteistä. Kehottaisin teitä kiirehtimään, sillä pukki on tosiaan vaarassa - voin johdattaa teidän supersankarinne pukin salaiseen pajaan, jonne te tuskin pääsette ilman aitoa joulutonttua." Agentti kuitenkin epäröi: "Miten voit todistaa olevasi aito tonttu? Poron lentokyky saattaa olla huijausta - se nenäkin näyttää epäilyttävältä!" "Bartholomew Stone, kavereiden kesken Bart. Syntynyt 11.4. 2031, ensimmäinen lahja leluauto; vaimo Caroline, omaa sukuaan Miller, syntynyt 3.6. 2033 ensimmäinen lahja nukkekoti. Kaksi lasta: Peter, 22.1.2054 ensimmäinen lahja lelurobotti, ja Natalie 25.12.2058 ensimmäinen lahja pehmolelulammas. Nyt kun esittelyt on hoidettu, voisitte päästää minut täältä kopista tapaamaan sankareitanne."

Samalla agentti painoi korvanappiaan, kuittasi, nousi ja ohjasi tontun ovelle pahoitellen sekaannusta. Valaistussa käytävässä odottanut Petteri tervehti ystäväänsä, ja nämä lähtivät kävelemään vasemmalle. Muffley kertoi, että heidät vietäisiin telesiirrinhuoneeseen.

22.12. 2061 klo. 13.33 paikallista aikaa

Samalla Puolustajien takasta pöllähti kipinäsuihu. Tonttu oli saapunut. Jonkinlaisen positiivisten energioden aiheuttaman epileptisen kohtauksen saaneen Tähden sätkiessä lattialla Rautaröhmö esitteli itsensä, tiedustellen mitä kohteliaimmin syytä saapumiseen takan kautta.

”Tiedemiehet antoivat valita tämän, WC-tilojen ja tarvevaraston välillä. Valittelivat tarkkuudensäädön reistailevan. Lisäksi noudatan amerikkalaista lähestymisperinnettä sitä vaadittaessa.”

~Mustaksi muuttunut mestaritonttu

Rautaröhmön esiteltyä muutkin supersankarit tonttu jatkoi aiheesta.

”Olin johtamassa puuverstaan siivousoperaatiota, kun kuulin räjähdyksen. Havaitsin tummia, uhkaavia hahmoja jolloin tunsin velvollisuudekseni ilmoittaa Joulumuorille. Muori oli tuolla hetkellä sponsoritapahtumassa Rovaniemellä. Käskin hänen pysyttäytyä tonttuapulaisten kanssa poissa kotoa kunnes toisin ilmoitetaan. Puhelun jälkeen hain aitauksesta Petteri IV:n, nopsajalkaisimman poron koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Sitten saavuin lumimyrskyn johdattamana länsirannikollenne, josta suuntasin Death Valleylle, jonka tiesin supersankarivirastonne päämajaksi. Lopun luultavasti jo tiedättekin. Toivoisin, että voisimme lähteä mahdollisimman nopeasti kohti Joulupukin pajaa, sillä epäilen, että hyökkääjä ei aikaile!”

~Mestaritonttu Taito

Aivan kuin painoksi alkuperäisen Petterin jälkeläinen alenevassa polvessa kuopaisi lattiaa sorkallaan. Aikailematta Puolustajat alkoivat valmistautua lähtöön. Zetto ja Kennedy istuutuivat Zeton luotettavaan kulkuneuvoon kunnostettuun[1], nyt hieman tilavampaan tähtihävittäjään kahden lasertykein varustetun mönkijän ja aseiden kanssa[2] Kapteenin, Herra Tähden ja Rautaröhmön pukiessa arkisen sään lentoviittansa.

Sankarit matkaan![muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22.12. 2061 klo. 13.52 New Yorkin ajassa

Aikailematta Puolustajat kohosivat ilmaan pukin tontun johdattaessa heitä. Punainen valo kertoi suunnan, ja kisa aikaa vastaan sai alkaa!

23.12. 2061 klo. 04.14 Suomen aikaa

Puolustajat olivat kummissaan. Toisin kuin oli oletettu, ei tonttu suunnannutkaan pohjoisnavalle, vaan pyrki loivasti kaartamaan kohti Pohjois-Suomea. Hämmentynyt Rautaröhmö lensi lähemmäs lentävän poron kantamaa tonttua ja kysyi syytä poikkeavaan suuntaan. Tonttu vakavoitui välittömästi.

”Toisin kuin kapitalistinen rahan ympärillä pyörivä valtakoneistonne väittää, me EMME asu Pohjoisnavalla! Kotimme on tuhansien vuosien ajan ollut kallis kotisuomalainen Korvatunturi!”

~Kiihtynyt mestaritonttu

Hämmentynyt Rautaröhmö pyysi nöyrästi anteeksi, johon tonttu vastasi:

”Älä suotta. En voi syyttää tietämättömyyttänne koska vikahan ei ole teidän. Mutta nyt jatkakaamme! Olemme perillä hieman aiemmin kuin oletinkaan!”

Korvatunturia ympäröivä maasto maasta käsin.

Muutamassa hetkessä Korvatunturin huippu paistoi jo horisontissa. Oli niin pimeää, että kuka tahansa olisi voinut lentää ohitse edes huomaamatta huippua. Tonttu kuitenkin suuntasi vakaasti kohti jylhää tunturia. Laskeuduttuaan Suomen puolella kuuluvan huipun rajanpuoleiselle rinteelle Taito alkoi puhua:

”Tavallinen väki ei koskaan tulisi näkemään salaista Korvatunturia, mutta te olette poikkeus. Todellisuudessa paja sekä sitä ympäröivät satojen hehtaarien hanget ja metsiköt sijatsevat pienessä tasku-ulottuvuudessa. Olemme sinetöineet sisäänpääsyn, mutta nyt se on murrettu. Näettehän vuorenrinteessä pyörteilevän valkean aukon? Se on väylä Korvatunturille. Seuratkaa minua, niin pääsette turvallisesti perille.”

Korvatunturin salainen maa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhä pyörällä päästään Puolustajat seurasivat tonttua poroineen suuren puhtaanvalkoisen kiekon lävitse - viimeisenä sisään tuli Zetto tähtihävittäjineen. Zetto oli kadonnut yhtäkkisesti sankarien sekä Toivon näköpiiristä, ja syöksyi nyt ilmiliekeissä suoraan aukkoon. Oven läpi saapuneet sankarit näkivät, kuinka Zeton hävittäjä iskeytyi hankeen ja liukui parinkymmenen metrin matkan sivuun läheisestä kuusikosta. Zetto ehti juuri ja juuri vetää asevarastonsa, mönkijät ja Kennedyn ulos leimuavasta aluksesta kun se räjähti.

”Entä jos vihollinen kuuli räjähdyksen?”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Vaikka olemmekin periaatteessa suuressa suljetussa tilassa en usko, että ääni kantautuu niin kauas tässä myräkässä - suosittelen kuitenkin valmistautumaan pahimpaan.”

~Taito

Samalla Zetto nousi hangesta, kantaen mahdotonta lastiaan, jonka päällä kaksi mönkijää ja huipulla makaava Kennedy kiikkuivat.

”HRMPFFFFRRRRRHHHHHHH!!!!!”

~Zetto

”Kohtasimme jonkinlaista vastarintaa. Zetto sanoo sen olevan hyökkääjän jättämä etuvartio, minä sanon sen olleen tunturinhuippu. Olimme lentäneet huomaamatta edellenne, ja kääntyneet ympäri juuri kun merkkivalo katosi huipun taa. Zetto päätti kiihdyttää saavuttaakseen teitä, ja tuloksen näette tässä.”

~Viimeinen Kennedy

Samalla Zetto heitti mönkijät maahan Kennedy mukanaan. Tunteeton kone ei älähtänytkään toisen mönkijän pudotessa hänen päälleen. Sitten alkoi pitkä yömarssi halki valtaisan erämaan, johon kuka tahansa voisi eksyä ikiajoiksi[3]. Ennen aamua ryhmä pystytti leirin erään kuusimetsän laidalle, nautti eväänsä ja käpertyi makuualustoilleen.

Metsä, jossa retkikunta vietti yönsä.

Muutaman tunnin levon jälkeen ryhmä lähti jatkamaan. Tasku-ulottuvuus sai näköjään valonsa auringonkaltaisesta valonlähteestä, joka paistoi huolimatta päivättömän päivän ajasta. Mönkijävuoroja vaihdeltiin, ja matka eteni sujuvasti viihteellisen temppuilun merkeissä. Sitten synkästä metsiköstä kuului huuto. Kennedy ja Zetto hyppäsivät mönkijöilleen tyrkättyään Kapteenin ja Tähden tylysti lumihankeen ja nappasivat mieliaseensa vetämistään pulkista, jotka he jättivät ryhmän luo. Muutamassa hetkessä parivaljakko saapui punatakkinen miekkonen välissään toisten luokse...

23.12. 2061 klo. 09.50 Suomen (ja myös Korvatunturin tasku-ulottuvuuden) aikaa

Voihkiva Joulupukki hyvinkin. Kauhistunut ryhmä katsoi raivoissaan kylmettynyttä ja ilmeisen kovakouraisesti käsiteltyä Pukkia. Valkopartainen hyväntahdonlähettiläs yritti sanoa jotain, mutta pyörtyi sitten ylirasituksesta. Välittömästi lääkintätaitoiset Rautaröhmö ja Taito alkoivat auttaa Pukkia parhaansa mukaan, mutta oli selvää että hän tarvitsisi nyt parempaa hoitoa sisätiloissa.

”Uskon, että jos kiiruhdamme niin ehdimme perille ennen iltaa. Lähdetään!”

~Taito

23.12. 2061 klo. 14.14 Suomen aikaa

Auringonkorvikkeen paistaessa horisontissa paja häämötti näköpiirissä. Sitten tonttu alkoi johdattaa seuruetta sivuun, kohti Joulupukin ja Muorin taloa. Astuttuaan sisään Taito hämmästyi silminnähtävästi. Muori itse istui pöydän ääressä viisi tonttua seuranaan. Parrakkaat vanhemmat tontut Kauko ja Voitto ärisivät ja puhuivat hyökkäyksestä Kaukon vaimoksi paljastuneen Roosan taputtaessa näiden selkiä rauhoittelevasti. Nuoret tontut, Frodo ja Samwise taas pomppivat vakavan näköisinä poronnahkamatolla vain pahentaen äänten kakofoniaa. Muori oli palannut välittömästi kotiinsa kuultuaan hyökkäyksestä, ja ohjattuaan juoksevat tonttulapset taloonsa oli alkanut odottaa heidän tuloaan. Välittömästi Joulumuori lähestyi Pukkia siirtäen hänet vanhempien tonttujen avustuksella vuoteelle. Taiton kerrottua supersankarijahdista ja Pukin löytymisestä metsästä alkoi tuvassa uusi ja pahempi mekkala. Pian muori kuitenkin keskeytti metakan sanoen Joulupukin tarvitsevan lepoa. Puolustajat päättivät odottaa majalla Pukin parantumiseen asti.

23.12. 2061 klo. 16.02 Suomen aikaa

”Hän avaa silmänsä!”

~Herra Tähti

Pukki heräsi ennätysajassa. Joulumuorin käyttämät voiteet ja yrtit auttoivat kuumeeseen, jolloin Joulupukki kykeni jo puhumaan. Terveesti hohottaen hän vaihtoi kuulumiset ja alkoi kerrata tapahtunutta. Tontutkin kuuntelivat tarkasti, sillä he olivat paenneet juuri ennen hyökkääjien paljastumista. Kerrottuaan siitä, miten hyökkääjät olivat sitoneet hänet puuhun Kapteenin kyynelkanavat alkoivat täyttyä ja hänen oli pyyhittävä kasvonsa hihoihin. Pahemmin kuitenkin reagoi Herra Tähti, jonka kyyneleet olivat muodostaneet lähes koko mökin lattiapinta-alan kokoisen lätäkön.

”Tämä... On... Nyt... HENKILÖKOHTAISTA!”

~Kapteeni Aurinkokunta kertomuksen päätyttyä

Samalla sankarit lähtivät matkaan uhkuen taistelutahtoa. Hämmentynyt joukko jäi katselemaan heidän poistumistaan.

”Taito? Mikset lähtenyt opastamaan heitä?”

~Muori

”Ei tarvetta. Tuon kannusteen avulla he löytävät vaikka Atlantiksen niin tarvittaessa.”

~Taito siemaillessaan Petterin kanssa höyryävää kaakaota

Ja niin Korvatunturin takaisinvalloitus sai alkaa.

Hyökkäys pajaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

23.12. 2061 klo. 16.07 Suomen aikaa

Valoa riitti vielä horisontissa. Pian olisi kuitenkin pimeä.

Hyökkääjät ovat merenväkeä, johtajanaan ylipappi Sulth, Merenalainen Joulupyhimys, joka jakaa meripeikkojen ja uskollisten pappissoturiensa avulla lonkeroisia lahjoja kaikkiin merenpohjaisiin asumuksiin. Nyt hän uskoo kuitenkin saaneen pyhän tehtävän järjestönsä jumalilta, jotka haluavat maanpäällisen joulun loppua!

~Pukki kertomuksessaan

Läheisen mäen päällä makaavat Puolustajat katselivat kahta etuovella vartiossa seisovaa peikkoa inhoavin katsein. Rumat ja epämuodostuneet suomukkaat olennot olivat kauttaaltaan (ilmeisesti kylmältä suojaavan) liman peittämiä. Limaisissa käsissään ne pitivät ruosteisia rautanuijia. Ovella seisoi myös yksi atlantislainen kalamies. Pukeutuneena omituiseen toogaan, hengitysmaskiin ja peikkojen käyttämään suojalimaan näytti suomuinen ja eväinen kalan piirteitä omaava olento kuin toisesta maailmasta pudonneelta. Aseenaan se käytti harppuunaa, jonka kärkiin oli vedetty sähkövirta varteen upotetusta mystisestä voimanlähteestä. Enempää aikailematta Viimeinen Kennedy lähti marssimaan kohti kolmea merenpohjasta tullutta olentoa. Oudolla kielellä raakkuva olento havaitsi supersankarit vasta lähietäisyydeltä maskin rajoittaessa sen näkökenttää. Kennedyn ottaessa konekiväärin kainaloonsa ja alkaessa ampua sarjatulella toista peikoista Kapteeni Aurinkokunta ryntäsi Zetto rinnallaan kohti vaarallisennäköistä vartiopäällikköä toiveikkaina saada suurimman supersankarin maine itselleen.

”Kunhan ette koske kahteen piikkiin yhtäaikaa sähkövirta ei kykene kulkemaan teidän lävitsenne! Lisäksi pukunne ovat kumia, ja eristävät tehokkaasti sähkövirtaa! Uskon ett...”

~Jonkin verran sähkön perusteita lukenut Rautaröhmö

Samalla yksi piikki osui sivuttaissuunnassa Kapteenin puvun rinnukseen. Luotisuoraan iskevä salama kulkeutui hänen kylkiluidensa välistä, iskeytyi maahan hypäten sitten spiraalina kohti Zeton selkää. Kumpikin parkaisi kauhuissaan ja hyppäsi muutaman metrin taaemmas. Sitten uusi salama kasvoi keskipiikistä ja alkoi käppyröimään ruoskan tavoin ilmassa. Fysiikan lait voitiin saman tien unohtaa. Samanaikaisesti Rautaröhmö siirtyi taistelemaan Tähden rinnalle toista peikkoa vastaan. Se ei näyttänyt olevan moksiskaan ydinasepistoolin ammuksista ja koki vain vähäisiä vaurioita Tähden ampumista säteistä, korjaten lihaansa nopeammin kuin vahinkoa ehti kertyä. Sitten Viimeinen Kennedy keksi taktiikan:

”TAPA SE TULELLA!!!”

Samalla hän lehautti liekinheittimellään tulta olennon niskaan. Kirkuen se alkoi tuhoutua regeneraatiokierron katketessa. Myöskin Rautaröhmö aloitti hirviön liekittämisen, kauhistellen sitä mahdollisuutta että se olisi hajonnut kappaleiksi ydinlatauksen voimasta ja kasvanut takaisin sadaksi uudeksi peikoksi. Pelon kylmä hiki kaikkosi kuitenkin tulen lämmössä. Samaan aikaan Kapteeni ja Zetto olivat keksineet taktiikan; käyttämällä irrottamiaan kuusia mailoina murjoivat he otuksen tunnistuskelvottomaksi.

”Kuka ottaa sushia?”

~Kapteeni Aurinkokunta kysyy kliseisesti

”YÖK!”

~Zetto miettii limaisten kalamiehenkappaleiden nauttimisen tuomia eksoottisia tuntemuksia

23.12. 2061 klo. 16.21 Suomen aikaa

Maalaus Joulupukista.

Samalla he ryntäsivät sisään. Valtavaan pajaan, jonka takaseinä oli räjäytettu hammastikuiksi, oli tukkiutunut viitisentoista kalaihmistä ja kaksikymmentä peikkoa. Lisäksi kirjoituspöydän takana, Joulupukkia esittäneen täydessä mittasuhteessa tehdyn maalauksen alla istui karmaiseva ylipappi Sulth - krotin ja ankeriaan piirteitä omaava atlantislainen humanoidi.

”Ga-ga-ga-gaa! Ette osanneet odottaa tällaista vastaanottoa?”

~Sulth, Atlantiksen ylipappi

Kätyrien lähestyessä Puolustajia aseet tanassa Sulth kuitenkin esti heitä. Ylipappi nousi ja alkoi lähestymään ryhmää hitain askelin.

”Annan teille tilaisuuden koettaa voimianne minua - Sulth Suurta vastaan! Voittakaa minut, ja poistun täältä hyvällä!”

~Sulth

Samalla Kennedy latasi oikean koukun otuksen leukaan. Lentäen läpi pajan katosta teki hän sopivan aukon sankarien siirtymiselle ulkotiloihin. Raakkuva ylipappi koetti asetella leukaluutaan käsin takaisin paikoilleen.

”Hölmöt! Olen Atlantiksen ylipappi, mutta myös Lonkeromestarien salaisen veljeskunnan jäsen! Katukaa!”

~Sulth - puhe selkeytetty leukaluun murtumisen aiheuttamasta äännesotkusta (kukaan ei todellisuudessa kyennyt ymmärtämään tätä lausetta)

Sitten mustat maagiset aurat ylipapin käsistä korjasivat leukaluun takaisin entiseen kuntoonsa. Samalla Zetto ja Kapteeni kuitenkin iskivät hänet hartioistaan katon läpi. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen rätisevät mustat säteet sinkoilivat katon lävitse perässään muutamat papiston jäsenet. Nyt sankarien ympärille kehäksi kokoontunut joukko - ylipappi mukaan lukien - alkoi messuta. Sitten Sylth alkoi puhua:

”Hölmöt! Tuhotkoon teidät Lonkeromestarien veljeskunnan suurin jumaluus ja suojeluspeto, Suurten Muinaisten ylipappi! Ajasta aikaan ovat hänen lonkeronsa tuhonneet vääräuskoisia ympäri Universumia! Loppunne on lähellä! CTHULHU! KUTSUMME SINUA!

Cthulhu fhtagn, Cthulhu fhtagn! Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn! Cthulhu fhtagn, Cthulhu fhtagn! Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn! Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn! Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn! Cthulhu fhtagn, Cthulhu fhtagn!

Cthulhu fhtagn, Cthulhu fhtagn! Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn!

~Katolle nousseet atlantislaispapit

Samalla ylipapin levälleen ojennettujen kämmenien eteen ilmestyivät mustat, puolitoistametriset pyörteet joista valui mustaa savua ympäristöön. Sitten niiden loputtomissa avaruuksissa välähtivät punahehkuiset silmät. Lähes välittömästi lonkeroita alkoi ilmestyä aukoista, tarttuen sankareihin mitä tiukimmin. Musta materia, mitä lonkeroista tihkui, poltti heidän ihoaan lonkeroiden puristaessa heitä kasaan. Rautaröhmö onnistui kuitenkin pelastamaan tilanteen. Ampumalla tulta kärsästään onnistui hän vapauttamaan itsensä ja toverinsa kuolettavasta puristuksesta viime hetkellä. Lonkerot sätkyttelivät hetken, mutta kasvoivat pian takaisin. Nyt ne eivät kuitenkaan käyttäneet samaa taktiikkaa, vaan laukaisivat koko konkkaronkan laajakaariseen ilmalentoon. Sitten mitäänsanomattomasti lonkerot palasivat kotiulottuvuuteensa ja mustat pyörteet katosivat. Nyt riutuneen näköinen pappi alkoi hengittämään raskaasti, nostaen kuitenkin kätensä ilmaan kuin mestari ottelun voitettuaan.

”Cthulhu on puhunut! Olkaamme kiitollisia hänen hetkelliselle läsnäololleen! IÄ CTHULHU! IÄ R'LYEH!”

~Sylth

Hurraava joukkio palasi sisätiloihin.

23.12. 2061 klo. 19.29 Suomen aikaa

Valo oli kadonnut tasku-ulottuvuuden luonnottoman pitkästä päivästä huolimatta. Vain pimeys oli jäljellä. Nyt Herra Tähti heräsi. Kapteenin keho oli ilmeisesti pehmentänyt häneen kohdistunutta iskua, jonka ansiosta hän oli kyennyt heräämään näinkin varhain. Lumi oli peittänyt laskeutumisjäljet ja lähes haudannut heidät kaikki. Hän ei tietänyt missä oli, eikä sitä mihin Zetto ja Kennedy olivat kadonneet. Ulvoen kauhuissaan hän katsoi murjottua Rautaröhmöä ja Kapteeni Aurinkokuntaa, joista viimeksimainitun iho oli käymässä siniseksi. Rautaröhmön silmien punainen hohde oli lähes kadonnut. Parkuen kurjaa kohtaloaan hän tarttui toista kädestä, toista kärsästä alkaen sitten raahata heitä valitsemaansa suuntaan. Tarvottuaan kotvan lumisateessa näki hän hahmon; Punaisiin ja sinisiin trikoisiin pukeutunut paininaamiota pitävä hahmo näytti kuin odottavan häntä.

”Olen Taivaankivi. Ällös pelkää. Sinä ja kaverisi näytätte loukkaantuneilta, ja näytätte pyrkivän kohti Joulupukin pajaa. Poju, ikävä tunnustaa, mutta kaverisi eivät tule selviämään hengissä siitä matkasta; kävelet kaiken huipuksi nelikytviis astetta vinoon. Annahan kun autan.”

~Taivaankivi

Ojentamalla kätensä heitä kohti alkoi Taivaankivi levittämään heihin lämpöä. Miellyttävällä auralla oli myös hieman parantavia ominaisuuksia, sillä Tähti tunsi voimien palaavan kehoonsa. Sitten muukalainen osoitti suunnan, mutisi muutaman sanan ja punavihreä virvatuli ilmestyi heidän eteensä.

”Seuraa tätä kaveria, sitten löydät perille. Takaan sen. Matkaa ei ole kovin pitkälti: ehdit perille luultavasti jo ennen, hmmm...”

~Taivaankivi tarkistaessaan kelloaan

”...Aamukuutta. Onnea matkaan!”

~Taivaankivi

Sitten trikoopukuinen hahmo katosi. Virvatuli ja lämmittävä aura Tähden ja ystävien ympärillä kuitenkin säilyi, ja hän tunsi olevansa valmis jatkamaan. Intoa puhkuen hän lähti juoksemaan kohti valon osoittamaa suuntaa.

Sillä välin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24.12. 2061 klo. 05.44 Suomen aikaa - Jouluaatto

Zetto kohosi pärskähtäen hangesta. Hän oli nukahtanut. Ja mille alustalle! Pyyhkiessään ohutta lumikerrosta alapuoleltaan Zetto löysi Viimeisen Kennedyn. Kone oli hyytynyt kylmässä. Zetton muistellessa samankaltaisiin tilanteisiin tehtyjä hätäsuunnitelmia hän avasi Kennedyn vatsalevyn ja repi irti hajonneen päävirtalähteen ja kytki sitten varavirran. Tutkittuaan outoa nestettä tihkuavaa osaa hän tunsi maan pyörähtävän jalkojensa alla. Sitten huumaava räjähdys heidän takanaan poltti hänen jetonialaisia verkkokalvojaan. Kennedy oli nostanut Zeton oikealle olalleen vasemmalla lepäävän haulikkonsa lailla, ja heittänyt virtalähteen pois hänen kädestään viime hetkellä.

”Vaurioitunut virtalähde muuttuu siirrettäessä epävakaaksi.”

~Kennedy tutulla aksentillaan

He eivät olleet lentäneet kovin kauas taistelukentästä; he olivat kuitenkin kohonneet hyvin korkealle muodostuneesta kraatterista päätellen - edes lumimyrsky ei ollut kyennyt peittämään sitä. Matkattuaan hetken he saapuivat pajan läheisyyteen, minne heidän mönkijänsä olivat jääneet. Sitten he lähtivät kiertämään pajaa yllättääkseen vihollisen selustasta. Nopeasti Kennedy kuitenkin teki äkkijarrutuksen, lennättäen turvaväleistä piittaamattoman Zeton komimetriselle lennolle. Palattuaan paikalleen Zettokin tajusi, miksi Kennedy oli pysähtynyt. Kaksi kalaihmistä neljän meripeikon seurueen kanssa kulkivat kohti erästä pienempää verstasta saattueen katsellessa saalistaan nälkäisinä. Keskimmäisenä tuleva peikkoparivaljakko kantoi välissään henkihieveriin piestyä tonttua. Kennedy katsahti Zettoa. Jetonialainen nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja heitti toverilleen käsikranaatin ottaen itsekin samanmoisen.

Merenpohjalaisten seurue lyötiin ällikällä, kun yhtäkkiset räjähdykset heittivät heidät kumoon. Tontun paetessa toinen pappissoturi tavoitteli atraintaan, huomaten raajansa katkeavan Kennedyn käyttelemän moottorisahan vaikutuksesta. Samalla Zetto rynnäköi kahden laserpistoolin kanssa nousseiden peikkojen joukkoon kärventäen näiden nahkoja. Ilmeisesti regeneraatio ei kyennyt parantamaan avaruusajan teknologian tuottamia vaurioita. Tällä välin Kennedy juoksutti kahta pappia rynnäkkökiväärin ja liekinheittimen kanssa. Yhden peikon kääntyessä hänen suuntaansa armoton kone tuhosi hirviön perusteellisesti. Zetto oli nyt siirtynyt jakelemaan iskuja One thousand fists-tekniikalla Lightning kickien ohella. Peikkojen muuttuessa jauhelihaksi Kennedy saapui viimeistelemään peikot liekinheittimellään. Enää yksi pappi oli hengissä; jalkansa murtanut ja kädetön otus koetti kontata pakoon. Kennedy kuitenkin katkaisi pakoretken nappaamalla selässään pitämän valaanpyyntiin käytettävän tykkiharppuunan ja ampui vasaman sinne, missä ihmisen peräaukko sijaitsee. Ilmeisesti myös kalamiesten vastaavat sijaitsevat siellä seuranneesta luonnottamasta kirkaisusta päätellen. Vetäessään kohteensa takaisin köyden avulla Viimeinen Kennedy vain tokaisi:

”Tuliaseiden ulkopuolelle jäävät välineet eivät ole vahvinta alaani.”

”Mm-hmm...”

~Zetto järkyttyneenä Kennedyn armottomuudesta

”Missä johtajanne sijaitsee? Kerro heti!”

~Kennedy papille

”Grrlllggg... Matkalla säkin ja reen... Pois täältä... Lähti juuri... Me ja muutamat jäimme odottamaan supersankarien paluutaaahh... Meillä... Oli... Nälkä... Vain yksi pieniiiiih-”

~Verta yskivä kalamies

Sitten Kennedy pudotti kuulusteltavansa dramaattisesti. Kerättyään jäänteitä kekoon ja pyöräytettyään pappissoturin muutamaan kiloon C4:ää parivaljakko lähti ajamaan kohti ainoaa ulospääsyä, katsottuaan suunnan läheisestä tiekyltistä. Taustalla eeppinen räjähdys koristi heidän alkanutta ajojahtiaan.


Vain muutamaan minuuttia myöhemmin Herra Tähti saapui. Luettuaan Pukinpajan oveen viidakkoveitsellä kiinnitetystä irtopäästä Kennedyn viestin hän nyökkäsi ja lähti viestipään kanssa kohti Joulupukin kotimökkiä.

Hurja ajojahti aamun sarastaessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24.12. 2061 klo. 06.09 Suomen aikaa - Jouluaatto

Zetto ja Viimeinen Kennedy kiisivät halki nietosten. He alkoivat saavuttaa takaa-ajettaviaan. Kymmenen kalamiehen tukiryhmä ilmeisesti Atlantiksessa valmistetuilla amfibikelkoillaan kiisi joulupukin reellä matkustavan Sylthin ympärillä. Rekeen oli lahjasäkin ja ylipapin lisäksi ängennyt myös yksi meripeikko - kelkat olisivat luultavasti vain murtuneet niiden painon alla. Olentoja oli varmasti juoksutettu koko matka Perämereltä Korvatunturille asti; ei ihme että ne olivat kärttyisiä. Samalla sankarit kuitenkin herkesivät mietteistään - oli toiminnan aika. Ladaten plasmakiväärinsä Viimeinen Kennedy alkoi lähestymään saattuetta. Kennedyn otettua ensimmäisen kelkkailijan päiviltä Zetto potkaisi hyvin tähdätyllä Lightning kickillä viholliskelkan keskiöön, joka sai sen räjähtämään ja lennättämään ajajan lähes suorassa linjassa ylöspäin. Zeton vilkaistessa otuksen ilmalentoa alkoi se kadota näkyvistä - sen pitäisi jo pudota Zetto mietti. Otus kuitenkin vain jatkoi nousukiitoan kirkuen vertahyytävästi - hetken Zetto mietti, miksi hän ja Kennedy olivat palanneet takaisin, mutta sitten hän sai muuta ajateltavaa. Kaksi kelkkaa oli kiertänyt hänen sivuilleen jotta kelkkailijoiden olisi helpompi seivästää hänet atraimillaan. Väistellen akrobaattisesti mönkijän selässä jetonialainen onnistui välttelemään kuolettavia piikkejä, kunnes yksi niistä lävisti hänen oikean pohkeensa. Sähköshokit kulkivat hänen lävitseen; juuri kun hän luuli kuolevansa, atraimen sähkömoottori räjähti. Sähköiskut loppuivat, ja Zetto pystyi kokoamaan itsensä heittääkseen atraimenkäyttelijän kaverinsa päälle. Alle jäänyt otus lävisti kaverinsa omalla atraimellaan ja putosi kelkkansa alle jättäen punaisen tahran hangelle. Aamun ensi säteet alkoivat puskea metsäkaistaleiden välistä. Tultuaan aukealle tasangolle vain kolme kelkkailijaa oli jäljellä - Kennedy oli hoidellut muut Zeton upottua mietteisiinsä. Vihaisena Zetto ampaisi nyrkistään punaisen energiapallon, joka teki kokoisensa rei'än yhden kalamiehen rintakehän läpi. Kelkka ajautui uhkaavasti kohti Pukin rekeä, mutta pysähtyi juuri ennen kohtalokasta törmäystä. Viimeisten kahden kelkkailijan väistäessä etäämmälle ottivat parivaljakko kiinni pukin reen. Ampumalla maksimiasentoon säädetyllä plasmakiväärillään Kennedy sytytti peikon tuleen, jolloin Zetto kykeni loikkaamaan ja huoletta potkaisemaan tuhoutuvat otuksen kelkasta. Kennedyn kaarrettua noutamaan Zeton mönkijää ja ottaessa vastaan viimeisiä atlantislaisia Zetto pystyi itse hoitelemaan Sylthin.

”Gagagagaa! Pääsitte tänne asti? Noh, nyt tienne kuitenkin katkeaa! LONKEROMAGIAA!”

~Ylipappi

”ONE THOUSAND FISTS!!!”

~Zetto

Jetonialainen torjui vaivatta mustat ilmasta ilmestyneet vihamieliset lonkerot ja jakeli nyrkiniskuja hämmästyneen vastustajansa ruhoon minkä kerkesi. Muutaman minuutin karkean hieronnan jälkeen atlantislainen pysyi enää vaivoin pystyssä, ja Zeton alkaessa ladata viimeistä iskua Kennedy kaarsi kahdella mönkijällä ratsastaen reen vierelle.

”Hasta la vista, beibi!”

~Kennedy

”Ja hyvää joulua!”

~Zetto käsittäen samalla joulun merkityksen

Yhteislyönti lennätti Sylthin satojen metrien päähän heidän edelleen; poimittuaan sitten ylipapin Puolustajien parivaljakko käänsi reen ympäri ja pelasti joulun.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavuttuaan hitaasti otetun maisemamatkan päätteeksi Pukin pajalle parivaljakko näki, kuinka Rautaröhmö, Kapteeni Aurinkokunta ja Herra Tähti paistelivat suurta kinkkua Joulupukin Joulumuorin ja Korvatunturin tonttukansan poroineen istuskellessa nuotion ympärillä laajassa ringissä. Polttopuiden virkaa toimittivat kalantuoksuiset peikot. Kalaihmisten mukiloidut edustajat taas olivat sidottuina suureen nippuun, joka odotti pääsyään Itämereen. Viimeisen Kennedyn vastalauseista huolimatta myös ylipappi päätettiin vapauttaa. Kerrattuaan tapahtumia itse Joulupukki nousi penkiltään, ja sanoi joulun pelastaneiden sankarien ansaitsevan mahdollisuuden esittää kysymyksiä hänen todellisista kyvyistään. Aterioinnin aikana muunmuassa kysymyksiin hänen äärimmäistä muistiaan, lahjasäkkiään ja kykyään ehtiä maailmojen ääriin yhdessä yössä saatiin vastaukset. Vanhempien osallistumisen joululahjojen hankintaan oli ehkä viimeisin, muttei missään nimessä vähäisin kysymyksistä - siihen pukki vastasi lyhyesti:

Se, lapsoseni - se on joulun todellista taikaa!

Sen jälkeen tervehtynyt, valkohapsinen, punanuttuinen miekkonen aloitti suuren lahjanjakourakkansa sidotut kalamiehet rekensä hinauksessa. Tonttujen aloittaessa invaasion jälkien siivoamisen Puolustajat jäivät raivaamaan pajan ympäristöön hajasijoitettuja hirsirakenteita. Kaikkien mielet valtasi joulun henki, eivätkä edes Zetto ja Aurinkokunta jaksaneet kinastella voittojensa merkittävyydestä.


Seuraavana aamuna Empire State Buildingille saavuttuaan Merkin Muffley odotti joukkoa - lisäksi kuusenalus oli täynnä hänen tuomiaan lahjoja. Jossain vaiheessa Muffley hivuttautui poikansa viereen, ojentaen paketin. Sieltä paljastui kauluspaita, solmio sekä joulukortti, joka oli kirjoitettu Muffleyn juhlavalla kaunokirjoituksella. Muffleyn yllätykseksi Kapteeni halasi isäänsä. Sitten he auttoivat tovereitaan avaamaan lahjoja. Useiden lahjojen lähettäjää ei kuitenkaan jostain syystä voitu tunnistaa, eikä kukaan epäillyt, kuka ne oli tuonut.


Mitä tulee Zeton ja Kennedyn ilmalentoon - Korvatunturin tasku-ulottuvuuden omalaatuinen painovoima pyrki kiihtyvällä nopeudella viemään heitä syvemmälle ulottuvuuksien väliseen tyhjyyteen. Loput Puolustajat välttivät saman kohtalon loivemman lentoratansa ansiosta. Ainoastaan ulkoinen voima olisi voinut irroittaa Zeton ja Viimeisen Kennedyn nousukiidosta. Erikoisin lanka tässä tapauksessa oli se, että ulkona juoksennellut tonttu oli havainnut sinipunaisiin trikoisiin ja paininaamioon pukeutuneen supersankarin lähistöllä hieman ennen ihmepelastusta...

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ko. Kulkuneuvohan räjähti The Onen koston alkuvaiheessa!
  2. Tilaa oli silti hieman niukasti: Vain Zeton tulta leimuavat silmät ja ohjauslaitteille asetetut kädet voitiin nähdä hurjan taisteluvarustekasan alta Kennedyn ollessa täysin näkymättömänä.
  3. Taiton mukaan lentäminen olisi vieläkin vaarallisempi vaihtoehto tasku-ulottuvuuden ikävien lisäominaisuuksien johdosta. Pukki ei itsekään lennä alkumatkaa, vaan antaa porojensa vetää reen ulos ulkomaailmaan.