Puolustajat: Jumalainen näytelmä

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Puolustajat
Thor.jpg
VAROITUS! – tämä artikkeli on metallimusiikin jumalan, Jurpan suojeluksessa, joten älä vandalisoi sitä, tai hän tulee kännissä riehumaan kotiisi ja pistää paikat tasaisiksi!!!

Puolustajat: Jumalainen näytelmä (The Defenders: The Divine Comedy) on Puolustajien seikkailu, joka tapahtui vuonna 2069.

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prologi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummallisia sattumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ja Norjan rajalla tapahtui jotakin omituista sinä talvisena marraskuun päivänä. NATO:n valvonta-asemalla rajan läheisyydessä havaittiin, että jokin tuntematon, lentävä esine ylitti rajan. Luonollisesti tapauksesta epäiltiin oitis niitä ainoita tuntemattomia lentäviä esineitä, eli Blue 1:n lentokoneita, mutta kun asiasta oli käyty pikainen keskustelu kyseisen lentoyhtiön johdon kanssa, kävi karmea totuus ilmi: kyseessä oli oikea tuntematon lentävä esine. NATO päätti oitis pommittaa kohteen alas.

Samaan aikaan toisella puolen Norjaa, Ruotsin rajalla, tehtiin myös tuntemattoman esineen havainto. Sekin päätettiin ampua alas. Tuolloin NATO:n Norjan osaston johtaja Gilbert "Horna" Horn tajusi oitis, että jotakin outoa oli tapahtumassa Pohjoismaissa. Siksi se otti yhteyttä KHV:hen ja pyysi tältä Puolustajia apuunsa selvittämään tapausta. Muffley totesi, että hänen tietojensa mukaan tapaus ei vielä täyttänyt Puolustajien tehtävä standardeja, sillä paikoista, joissa esineet oli ammuttu alas, ei ollut löydetty mitään. Tuntemattomat esineet olivat jäänet tuntemattomiksi. Homma kuivui kokoon ja lakaistiin maton alle samaan aikaan, kun villaisella painettu koira luikahti veräjästä.

Viikkoa myöhemmin Suur-Helsingin (Helsinki-Vantaa-Espoo-kuntaliittymä) lentokentällä tapahtui jotakin omituista. Eräs koneeseen pyrkineistä matkustajista nosti mekkalan, koska hänen käsimatkatavaroistaan oli löydetty luvaton Juomasarvi, joka vuosi viinaa muiden linjastolla olleiden matkatavarojen päälle. Alkoholia ei saanut ottaa koneeseen ja lentokenttävirkailija pyysi miestä jättämään kummallisen Juomasarven pois tavaroistaan. Tähän ei matkustaja suostunut, vaan nosti metelin, jota rauhoittamaan oli saapunut kymmenen vartijaa. Rotevan oloinen suomalainen oli ollut ilmeisessä kännissä ja aikansa riehuttuaan lentokentällä oli sattunut jotakin vielä omituisempaa. Koko lentokenttä räjähti ilmaan sekunneissa, mutta kuolonuhreilta (ihme ja kumma) vältyttiin.

Tapaus herätti maailman mediassa hyvin paljon huomiota ja hetken jopa puhuttiin uudesta maailmansodasta. Kriisi Pohjoismaissa kiristyi, kun Norjan ilmatilassa alkoi esiintyä omituisia ukkosmyrskyjä, jotka tuhosivat kokonaisia kaupunkeja. Kun eräs norjalainen öljynporauslautta upposi tällaisen myrskyn seurauksena muutamaa päivää lentokentän tuhoutumisen jälkeen, alkoivat he syyttää tapauksesta suomalaisia, joiden lähettämän tuntemattoman esineen piikkiin kaikki laitettiin. Suomi kiisti kaiken, mitä Norja ei uskonut ja sodan uhka alkoi leijua Pohjoismaiden ilmatilassa.

Tässä kohtaa Muffley päätti lähettää Puolustajat paikalle. Pohjoismaiden välinen sota saattaisi pahimmillaan laajentua koko Euroopan kattavaksi konfliktiksi, joka ensiksi repisi Pohjoismaat, sitten EU:n ja lopulta koko maailman kahtia leireihin, joista jotkut tukivat Suomea ja toiset Norjaa. Venäjän todennäköinen sekaantuminen konfliktiin rajansa tuntumassa tekisi tapauksesta suurvaltasodan, joka voisi johtaa kolmanteen maailmansotaan. Kaikki tämä vahingoittaisi vakavasti maailman taloutta, mitä USA ei halunnut. Kongressin edustajista osa edusti sukupolvea, joka oli kokenut vuoden 2009 suuren laman, eikä halunnut ajautua siihen jälleen. Yksi edustajista puhkesi jopa parkumaan muisteltuaan tuolloin myymäänsä isoäitiä.

Samaan aikaan Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punainen Komentaja sytytti Marlboron ja puhalteli savurenkaita ilmoille kalseassa Siperian talvimaisemassa, tukikohdan ulkopuolella. Hän ei tuntenut kylmyyttä, vaan oli mietteliäs. Mietteliäs siitä, miten häntä oli viimeksi Puolustajien toimesta nöyryytetty Tokiossa. Ja sitten puolustusministeri Dimitrenko oli päättänyt olla käyttämättä häntä enää, vaikka syvällä Komentajan sydämessä kyti tuli. Hän janosi toimintaa. Hän janosi kostoa. Hän janosi verta.

Äkkiä hänet pyydettiin takaisin sisälle. Dimitrenkolla oli asiaa. Yllättävää, ajatteli Komentaja, mitä hänellä voisi vielä olla sanottavana, kaiken tämän jälkeen?. Komentaja tumppasi sätkänsä ja astui sisään rakennukseen, jossa hänet ohjattiin neuvotteluhuoneeseen. Pitkän pöydän päässä istui Dimitrenko, kädessään karttakeppi ja takanaan jättimäinen maailmankartta. Hän kertoi Komentajalle, että maailma oli sodan partaalla pohjoisessa. Norjassa oli tapahtunut jotain poikkeuksellista ja NATO oli täydessä hälytysvalmiudessa. Puolustajatkin olivat matkalla. Dimitrenko käski Komentajaa tutkimaan tilannetta ja ottamaan osaa siihen vain, mikäli paljastuu että Yhdysvallat ovat menneet edelle supersankarivarustelussa. Silloin poliittinen kriisi olisi mahdollista laukaista niin, ettei Venäjää asetettaisi syntipukiksi maailmansodan lietsonnasta.

Komentaja nyökkäsi ja virnisti. Hän iski kantapäänsä yhteen ja poistui oikean kautta kiertäen neuvotteluhuoneesta takaisin ulkoilmaan, sytytti uuden tupakan ja lähti lentämään kohti Norjaa. Tästä tulee lastenleikkiä, hän myhäili.

Seikkailu alkaa![muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä aikaa New Yorkissa Puolustaja-trio, eli Rautaröhmö, Zetto ja Emo, valmistautuivat lähtöön. Tiedossa olisi lomareissu Japaniin, joka oli juuri vapautettu Godzilla-varoituksesta. Matka oli siirtynyt jo kolmesti ja kaikilla (masentunutta Emoa lukuun ottamatta) oli kiire ehtiä lentokoneeseen (lentäminen on harvinaista hupia supersankareille).

Rautaröhmö oli juuri viikkaamassa havaiji-paitoja laukkuun ja Zetto rusentamassa omia matkatavaroitaan pienempään kokoon nyrkkiensä välissä kun puhelin, Puolustajien punainen linja, pärähti soimaan. Röhmö nosti puhelimen, nyökytteli ymmärtämisen merkiksi, tajusi ettei nyökkääminen kuulu puhelimen välityksellä, kuittasi ja löi puhelimen luurin kiinni. Sitten hän kääntyi kanssapuolustajiaan kohti ja sanoi matkan siirtyvän eteen päin. Tämä sai Zetton viskaamaan matkatavaransa seinään, mutta Emossa uutinen ei herättänyt minkäänlaista ulkoisesti näkyvää tunnereaktiota. Aina sama juttu, miksi innostua mistään kun se menee kuitenkin pieleen, ajatteli Emo ja siteerasi ääneen Murphyn lakia.

Rautaröhmö kertoi, että heitä odottaisi tehtävä Norjassa, jonne on KHV:n arvioiden mukaan matkalla hirviömäisiä voimia eri suunnista. Uusimpien tietojen mukaan kyseessä saattaisi olla jopa Koodi-DC, jonka kuuleminen sai Zetton vavahtamaan.

”DC! Oletko varma?”

~Zetto kysyy hämmästyneenä.

Rautaröhmö nyökkäsi ja Puolustajat poistuivat huoneesta. Emo pisti merkille omituisen pilkahduksen Zeton silmissä, kun hän oli kuullut RR:stä. Oliko se pelkoa?, hän mietti ja kiskaisi Rautaröhmöä tämän peltihihasta kysyäkseen, mikä on koodi-DC.

”Aivan, sinähän olet vielä niin tuore jäsen, ettet voi tietää. Ja kuule, niin on parempi. Ainakin toistaiseksi.”

~Rautaröhmö Emolle.

Emo tunsi vastauksen saatuaan vastustamatonta halua päästää itsensä teiniangstin pauloihin, mutta päätti sitten antaa asian olla. Rautaröhmö oli liian sympaattinen siihen. Silti asia vaivasi Emoa: mikä voisi olla sellainen uhka, että jopa jetonialainen Zetto sitä pelkää?


Matkatessaan Norjaan Defenderforce 1-lentokoneella Puolustajat saivat kuulla videokuvan välityksellä lisätietoja itseltään Merkin Muffleylta. Rautaröhmö katsoi kuvaa kulmiaan kurtistaen (vaikkei se näkynytkään hänen pukunsa läpi), sillä hän ei voinut unohtaa aiemmin kuulemaansa. Muffley oli ottanut hänet vangiksi. Hänet oli aivopesty ja hänestä oli tehty Puolustajien jäsen vastentahtoisesti. Sympaattinen hahmo piti tämän kaiken sisällään, vaikka siellä kuohui.

Muffley kertoi, että kaksi NATO:n rekisteröimää kohdetta lähestyy kohdetta, joka sijaitsee keskellä Galdhøpiggeniä, Norjan korkeinta vuorta. Niiden perässä vielä huimempaa vauhtia saapuu myös kolmas energiapiste, jota voidaan pitää vastuullisena Suur-Helsingin tuhoista.

”Pysäyttäkää tuo kolmas piste ja selvittäkää, mitä on meneillään. Sitten jatkatte matkaa Galdhøpiggenille ja pysäytätte siellä kohtaavat kaksi energiakeskittymää tekemästä sitä mitä ne aikovatkaan tehdä. Toinen piste vuorella on suomalainen ja toinen norjalainen, ja kolmas piste jota nyt menette siis nappaamaan, on mitä ilmeisimmin suomalainen Jurppa.”

~Merkin Muffley

Sen kuullessaan Zetto ponkaisi ylös ja karjui Muffleylle, että Puolustajien tehtävänkuvaan kuului ainoastaan planeetainvälisten iskujen ehkäiseminen, ei maan omien jumaluuksien kohtaaminen.

”Sitähän tämä on! Koodi-JN, Jumalainen Näytelmä, kahden tai useamman jumaluuden keskinäinen välienselvittely! Tämä tapahtuu pian Norjassa ja minusta meidän pitäisi antaa sen tapahtua! Edes Jetonialaiset eivät voi mitään useammalle kuin yhdelle Jumalalle ja Jurpan kanssa minä olen jo paininut!”

~Zetto Muffleylle.

”Jos yhteenotto tapahtuisi Yhdysvaltain alueella, antaisin sen tapahtua. Norjalaisetkin ymmärtäisivät paremmin, jos yhteenotossa olisi vastakkain norjalaisia jumalia, mutta Jurpan ja tämän salaperäisen toisen jumaluuden osanotto antaa ymmärtää, että kyseessä saattaa olla Jumalten sota. Tässä asiassa norjalaiset eivät halua lotkauttaa korvaansa meidän neuvoillemme, vaan haluavat tukea jumaliaan Suomea vastaan parhaansa mukaan. Aseet kädessä. Eli nyt turpa kiinni ja hoitakaa homma kotiin. Aikaa Jurpan kohtaamiseen kymmenen minuuttia.”

~Merkin Muffley.

Ja niin Puolustajat jatkoivat matkaansa; Zetto myrtyneenä, Emo masentuneena (kuten aina) ja Röhmö huolestuneena. Jumalan kanssa pitäisi aina olla varovainen, sillä Jurpan voimat vain kasvaisivat, mitä enemmän hän joisi viinaa. Ja kukaan ei tiedä, kuinka paljon hän voi juoda. Se jumaluus voisi olla maailmankaikkeuden mahtavin ja arvaamattomin olento, jos hän haluaisi, Röhmö mietiskeli katsoessaan ikkunasta, ja nyt me... jumalattomat olemme matkalla uhmaamaan tuota olentoa.

Komentajan äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaan aikaan Galdhøpiggenillä Punainen Komentaja laskeutui vuorenhuipulle ja sytytti tupakan. Hän oli paikalla hyvissä ajoin, ainakin rannetutkansa kuvan perusteella: kaksi energiapistettä lähestyi tällä hetkellä eri suunnista ja yksi piste vähän kauempana saapui kovempaa vauhtia. Samaan aikaan kolme pienempää pistellä lähestyi tasaisella vauhdilla kolmatta pistettä ja tulisi pian leikkaamaan sen linjan ja kohtaamaan sen, mikä se ikinä olikin.

Komentaja puhalsi sauhut ilmaan. Venäläiset muistivat vielä hyvin Zetton ja tuntemattoman suomalaisen jumaluuden takavuosina taiga-metsälle suorittaman avohakkuun. Pitää olla tarkkana, Komentaja ajatteli, Pitää olla valmis tappamaan, kun tilaisuus tulee. Ei pelkoa, ei sääliä.

Äkkiä Komentaja valahti polvelle ja painoi ohimojaan käsillään. Kuka noin ajatteli? En minä ainakaan! Jokin - mielessäni on jokin!. Komentaja alkoi muistella viime kertaa, kun oli kuullut ääniä. Ne voimistuvat aina, kun hän ei keskity, mutta ne ovat siellä, päässä, eivätkä lähde pois. Ja niillä on aina pahat mielessä. Murha. Aina. MURHA.

”Ei! Ole hiljaa!”

~Punainen Komentaja huutaa

Ja sen huudettuaan hän kaatui selälleen hankeen hakkaamaan päätään nyrkeillään. Sätkännuppi oli hötäkässä pudonnut hankeen, jossa se sauhusi vielä hetken upotessaan hyiseen maastoon, ennen kuin sammui. Lopullisesti.

Jumalainen juoppo, Jurppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samalla kun Punainen Komentaja keskittyi keräämään itseään äkillisen aivoraiskauksen jäljiltä, Puolustajat lähestyivät Jurppaa. Energiapiste tutkassa läheni ja läheni. Zetto valmistautui taisteluun pukeutumalla Sidious Cuntin, Puolustajien hoviaseistajan, suunnittelemaan haarniskaan, joka toisin kuin hänen aiemmat trikoonsa suojasi myös päätä ja tarjosi myös vartalolle suojaa. Emo istui nurkassa kyyryssä murehtimassa tulevaa kohtaamista. Samalla Rautaröhmö seurasi herkeämättä tutkaa. Lähestyy, lähestyy. Hän kehotti muita Puolustajia valmistautumaan yhteenottoon, huomasi heidän jo tehneen näin ja toivoi heidän unohtavan jatkaessaan tutkan seuraamista. Lähestyy... hetkinen!.

”Menimme...ohi!”

~Rautaröhmö hämmästyneenä

”Miten niin ohi?”

~Zetto

”Hän ei lennäkään vaan...!”

~Rautaröhmö

Rautaröhmön lause keskeytyi äkillisesti, kun Defenderforce 1 räjähti kappaleiksi. Jos joku haluaa tietää, Rautaröhmön lause olisi jatkunut "kävelee".

Räjähdyksen yllätykselliseen ja voima sai kaikki menettämään tajuntansa. He putosivat muutaman kilometrin korkeudesta keskelle Norjan vuoristoa ja selvisivät hengissä ainoastaan haarniskoidun ulkomuodon (Zetto, Rautaröhmö) ja paksun luminietoksen (Emo) ansiosta. Rautaröhmö putosi avokalliolle ja vain hänen loistava metallipukunsa esti häntä saamasta pysyviä vammoja. Puku otti kuitenkin pahasti osumaa ja halkesi kasvojen kohdalta puoliksi auki. Se oli kuitenkin vähintä, mitä hengestään voi maksaa.

Röhmö ja Zetto makasivat maassa hetken keräten itseään. Sitten he nousivat ylös ja alkoivat kaivaa Emoa hangesta. Samaan aikaan heidän taakseen laskeutui jokin, joka oli ainakin neljä metriä pitkä. Sen hiukset ulottuivat melkein olennon omiin polviin asti ja sen parta ylsi lähes samaan. Yllään otuksella oli viikinkypärä, jonka sarvet olivat ainakin metrin pituiset sekä t-paita, jossa oli Devin Townsendin kuva.

”Teidän vähäisempien voimien ei pitäisi sekaantua jumalten yhteenottoon!”

~Jurppa, metallimusiikin jumala

Puolustajat kääntyivät ympäri ja näkivät nyt edessään vanhan liittolaisensa järkyttävämpänä ja mahtavampana kuin koskaan. Jurppa vei juomasarven huulilleen ja juotuaan lisää, hän kasvoi muutaman sentin pituutta. Samalla hänen kypäränsäkin kasvoi ja sarvet pitenivät, kun taas teepaita, joka jo nyt näytti pinkeältä ja jätti kantajansa alavatsan paljaaksi, pysyi normaalikokoisena.

Siinä hän on, eikä hänen mahdillaan ole rajoja. En tiedä, voimmeko lyödä hänet. Hänestä on jo voinut tulla liian vahva. Mutta jos emme nyt hyökkää, emme saa koskaan tietää., ajatteli Rautaröhmö ja karjaisi Zetolle hyökkäyskäskyn.

Puolustajat ryntäsivät kohti Jurppaa, joka veti huotrastaan esiin jättimäisen miekan, Pöpiksi kutsutun, ja heilautti sitä kaaressa Puolustajien edessä, lähes viiltäen heitä. Se sai hyökkäyksen loppumaan.

”Olkaa varovaisia, minusta tulee välillä aggressiivinen kännissä. Ja minä olen juonut, pojat, enemmän kuin koskaan. Koska olette ystäviäni, annan teidän tulla mukaan seuraamaan jumalaista yhteentörmäystä, mutta jos haluatte sekaantua siihen, minun täytyy tappaa teidät. Ei millään pahalla. Niin ne säännöt vain menevät”

~Sanoi Jurppa, ja laittoi miekan takaisin huotraansa

Sen sanottuaan Jurppa kääntyy ympäri, ilmeisenä tarkoituksenaan jatkaa matkaa, kun Rautaröhmö yhtäkkiä tarrasi hänen otsaansa. Jurpan ilmeestä näki, että hän oli valmis lyömään, mutta Röhmön sympaattinen ilme paljasti rauhanomaiset aikeet.

”Jurppa, keitä ne kaksi muuta jumalaa ovat, jotka valmistautuvat yhteenottoon? Norjalainen ja suomalainen?”

~Rautaröhmö

”Suomalainen, hah! Ei se toinen ole suomalainen. Se on kreikkalainen. Keski-Euroopan ilmavalvonta on vain niin paskaa nykyisten EU-asetusten vuoksi, ettei sitä huomattu ennen kuin Euroopan Unionin rajalla! Se on Zeus, ylijumala, ukkosenjumala, ja se on tullut mittelemään voimiaan Thorin, ukkonsejumalan ja Odin ylijumalan pojan, kanssa siitä, kuka hallitsee ukkosta! Tähän mennessä rauha on ollut mahdollinen sillä, että Thor on hallinnut Jäämerta ja pohjoista Atlanttia, kun taas Zeus on keskittynyt Välimeren alueeseen. Nyt niiden välejä hiertää kuitenkin Iso-Britannia, jossa ei ole ukkosenjumalaa!”

~Jurppa

”Miksei?”

~Pökertynyt Emo, jonka Zetto on auttanut ylös hangesta, ilmeisen sekavassa tilassa

”Koska britit tykkäävät päteä olemalla erilaisia! "Me ajamme oikealla puolella, koska me olemme oikeassa", ja muuta paskaa, tiedäthän. Britannia on kuitenkin merkittävä paikka, koska siellä sataa koko ajan. Ja koska siellä sataa, siellä tarvitaan myös ukkosta. Nyt välit ovat hiertyneet niin, että Zeus on lähtenyt ottamaan Pohjolan ukkosalueet lopullisesti haltuunsa. Tässä on edessä taistelu kuolemaan asti. Ja jos jompi kumpi jumalista tappaa toisensa, se tuhoaa maailman energiatasapainon ja syöksee maailman jumalten anarkiaan. Ja uskokaa pois, vähäiset otukset, sitä te ette halua nähdä, kun jumalat riehuvat kaduilla! Ja nyt jos sallitte, meidän pitää jatkaa matkaa!”

~Jurppa

”Vielä yksi kysymys: miksi tuhosit lentokoneemme?”

~Zetto

”Olin kännissä. Siksi. Sori.”

~Jurppa

Jumalainen näytelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaan aikaan Harmaudessa Rautakynsi ja muut Katselijat, Odin mukaan luettuna, olivat asettuneet kristallipallon ääreen seuraamaan tilannetta, joka näytti koko ajan pahemmalta. Zeus ja Thor olivat juuri saapumassa vuorella.

”Onko totta, ettet sinä, Odin, saa mitään kontaktia poikaasi?”

~Rautakynsi.

”Yleensä hän kuuntelee. Thor on hyvä poika. Muttei nyt, sillä tilanne on vaikea. Kreikkalaisen ja skandinaavisen jumalperheiden välillä on jo vuosituhansia ollut pieniä riitoja. Vanhimmat teistä saattavat muistaa vihanpidon alkaneen Vulkanuksen törkeästä varkaudesta. Se kreikkalainen persereikä lainasi Thorin alasinta eikä palauttanut vaan säilyttää tulivuoressaan kuin olisi oma alasin. Thor ei koskaan antanut anteeksi ja nyt se purkautuu Zeukseen. Minusta juttu on vähintään ymmärrettävä.”

~Odin.

”Minua kiinnostaisi tietää, miksei Zeus tai joku muu kreikkalainen jumala kuulu Katselijoihin? Asiat olisi helpompi selvittää, jos meillä olisi kontakteja eri perheisiin.”

~Takatsuke Yoko'zo.

”Odin liittyi ensin eivätkä kreikkalaiset halua olla hänen tai kenenkään muun skandinaavisen jumalan kanssa tekemisissä ilman aseita. Se olisi aiheuttanut tarpeettomia konflikteja.”

~Rautakynsi.

”Tänä iltana... Helvetti... pääsee irti Pohjolassa...”

~Maryu Yoko'zo.

”Maryu, ota tuo naurettava ihmismuoto pois ja käyttäydy kuin kunnon yhdeksänhäntäisen ketun kuuluukin!”

~Takatsuke Yoko'zo.

Samaan aikaan vuorelle laskeutui kaksi olentoa. Punainen Komentaja oli piiloutunut kiven taakse, mutta ehti nähdä vilahdukselta hahmot. Molemmat olivat kolmimetrisiä ja pitkäpartaisia. Toinen oli pukeutunut asepukuun ja viikinkikypärään, ja kantoi kädessään suurta lekaa, jonka painoksi Komentaja arvioi vähintään tonnin. Toinen olento oli pukeutunut toogaan, hänen hiuksensa olivat kiharat ja hänen selässä kantamaansa viiniin oli lastattu säkenöiviä salamoita, jotka heiluivat levottomina, kuin kouristellen sisältämänsä energian voimasta.

”Tänään siis selviää, kumpi meistä hallitsee ukkosta!”

~Thor Zeukselle.

”Olen odottanut tätä niin kauan... Nyt kuole!”

~Zeus Thorille.

Ja sen sanottuaan Zeus viskasi salaman kohti Thoria. Se lensi niin nopeasti välkehtien ilman halki, että Komentajalla oli vaikeuksia nähdä sitä. Ja kuin ihmeen kaupalla, Thor onnistui lyömään salaman sivuun moukarillaan, jonka hän sen jälkeen kohotti eteensä taisteluasentoon.

”Tule hakemaan!”

~Thor vihaisena.

”Tungen salaman perseeseesi, senkin...!”

~Zeus vihaisena.

”PARANOID!!!”

”Mitä...!”

~Zeus hämmästyneenä.

Ja juuri sillä hetkellä entisestään kasvanut Jurppa pamahti täydellä voimalla päin Zeusta ja kaatoi hänet hankeen. Kolme salamaa lensi hänen viinistään ilmaan ja jäi pystyyn lumeen aivan Punaisen Komentajan viereen. Hän kosketti yhtä salamaa ja huomasi, että niihin pystyy huoletta koskemaan paljaalla kädellä. Ilmeisesti niissä on voimaa vain heitettynä., hän järkeili. Silloin hänen päänsä alkoi tuottaa yksinkertaista matematiikkaa. Kolme salamaa + kolme Puolustajaa = kolme ruumista. Komentaja tarrasi salamoihin. Lastenleikkiä.

Samaan aikaan muutaman metrin päässä Jurppa oli tarrannut Zeusta jalasta ja pyöritti häntä ilmassa kuin linkoa. Hän päästi ylijumalasta irti ja viskasi sen suoraan nätissä kaaressa kohti Thoria, joka heilautti lekaansa ja löi Zeuksen alas vuorelta, kuin pesäpallon. Jurppa ehdotti, että Thorin pitäisi harkita ammatilaisuraa, mutta ukonjumala ei kuunnellut vaan lähti hyökkäämään kypäränsarvet ojossa kohti Jurppaa, joka ehti hörpätä vielä sarvestaan ja kasvaa vielä pari senttiä. Hän tarttui Thoria nyrkillä päästä, jonka hän sai mahtumaan kämmenensä sisälle ja heitti hänet olkansa yli kivenlohkaretta päin, joka murtui keskeltä halki iskun voimasta.

Vierellä Puolustajat tarkkailivat tilannetta ja kaikki näytti menevän hyvin. Rautaröhmö oli kuitenkin huolestunut tajutessaan, ettei Jurpan voimilla todellakaan näyttänyt olevan rajoja. Hän olisi pian voittamaton, jos joisi noin paljon. Hän pystyisi hallitsemaan voimillaan koko aurinkokuntaa, galaksia, jopa tai universumia, tai peräti multiversumia! Miten tämän olennon voisi pysäyttää, jos hänen mahtinsa kasvaisi liian suureksi?

Samaa miettivät myös Katselijat. Rautakynsi kääntyi Odinin puoleen ja kysyi, mikä on Jurpan heikko kohta? Sitä saatettaisiin tarvita, jos Jurppa taistelun jälkeen päättäisi ryhtyä itse hallitsemaan ukkosta, sillä metallimusiikki ja ukkonen olisivat yhdessä lähes voittamaton yhdistelmä.

”Hänen heikko kohtansa periytyy hänen ihmismuodoltaan.”

~Odin.

”Puhut arvoituksin, ystäväni.”

~Rautakynsi.

”Ei se ole niin vaikeaa. Jurpankin kestokyvyllä on rajansa. Vaikka hän voi juoda enemmän, kuin kukaan kuolevainen, ei hänkään voi juoda loputtomiin. Ei ainakaan, ellei hän joisi toistuvasti noin paljon, ja hänen maksansa sietokyky tottuisi siihen. Tällainen juominen on jopa hänen mittapuullaan poikkeuksellista.”

~Odin.

”Puhutko alkoholimyrkytyksestä?”

~Takatsuke Yoko'zo.

”Ei. Eivät juopot siihen kuole. Minä puhun överikänneistä, joissa oksennus lentää perseilyn säestämänä. Ja aamulla soturia rauhoittaa jumalainen krapula, joka samalla muistuttaa, miltä tuntui olla kuolevainen. Uskokaa pois. Hän ei vedä tuollaisia kännejä enää vuosituhanteen sen kokemuksen jälkeen. Minäkin kerran Valhallassa...”

~Odin.

Tämän hienovaraisen feidauksen turvin siirrymme takaisin taistelukentälle, jossa Juppa taisteli nyt molempien jumalten kanssa yhtä aikaa. Hän iski Thoria nyrkillä vatsaan ja heilautti miekkaansa toisella kädellään Zeusta kohti, viiltäen tämän toogaan ammottavan reiän.

Kun Jurppa kohotti miekkansa selkänsä taakse lyödäkseen huimalla kaarella Zeusta otsaan, kun nyrkiniskusta toipunut Thor pamautti häntä yllättäen moukarillaan selkään. Jurppa parkaisi niin kuin jumala vain voi parkaista (maa tärisi vielä kahdenkymmenen sekunnin ajan hänen huudostaan) ja pudotti miekkansa hankeen. Tällöin Zeus ja Thor alkoivat potkia häntä kylkiin voimiensa takaa. Mätkeen kaikuessa vuoristossa päättivät Puolustajat puuttua peliin, sillä Jurppa vaikutti olevan voimistaan huolimatta alakynnessä.

Kun Rautaröhmö oli johtamassa kolmikkoa hyökkäykseen, hyppäsi Punainen Komentaja heidän yllätyksekseen esiin kivenlohkareensa takaa ja viskasi salaman heitä kohti kuin keihään. Röhmö komensi Puolustajia suojautumaan ja väistöliikkeen ansiosta pahemmilta vahingoilta säästyttiin. Salama villsi Zeton puvun rintamuksen auki ja sai hänen jetonialaisen nahkansa vuotamaan verta. Hän kaatui hangelle ja sylkäisi verta vitivalkoiselle lumelle, jääden siihen makaamaan ja yskimään. Emo yritti auttaa ystäväänsä ja sanoi kuoleman olevan vain mukavaa kaikkeen tähän paskaan verrattuna, jolloin Zetto tuuppasi hänet töykeästi syrjään ja nousi ylös kuin kunnon taistelijan kuuluukin. Kuolema on nössöille!.

Rautaröhmö ryntäsi siksakmaista kuviota lentäen kohti Komentajaa, joka pakeni lentäen. Koska hän oli vahvempi, kuin yksittäinen Puolustaja, hän kykeni myös lentämään nopeammin. Ja hän tarvitsisi jälleen yllätyksen edun.

Jumalista suurin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalten taistelu eteni omana sivujuonenaan kohti ratkaisuaan vain muutaman metrin päässä. Jurppa oli päässyt ylös maasta ja oli tarttunut samantien Thoria jalasta ja alkanut takoa Zeusta tämän tonnin painoisella ruholla. Jurpan kasvot olivat veressä ja hänen nenänsä oli murtunut. Taottuaan ukkosenjumalalla toista hetken aikaa kuin vajaamielinen hän heitti Thorin tajuttoman ruhon alas vuorelta ja hörppäsi jälleen juomasarvestaan.

”Heikottaa.”

~Jurppa.

Hän arveli olonsa paranevan, jos hän joisi vielä lisää, mutta se ei auttanut vaan pahensi sitä. Hänen vatsaansa väänsi ja tuntui kuin hänen ruumiinsa olisi kurkkua myöten täynnä nestettä. Hengitys muuttui raskaaksi. Jurppa tunsi olevansa kuin jonkinlaisessa pyörteessä; ulkomaailma muuttui levottomaksi, eikä levosta jota hän tunsi kaipaavansa tulisi ikinä mitään. Hän sylkäisi ja tunsi pahan maun nousevan kurkkuunsa. Jurppa katsoi parhaaksi laskeutua polvelle haukkaamaan happea.

Tällä välin Zeus ja Thor olivat keränneet voimansa ja astelleet Jurpan eteen. He katsoivat ivallisesti jumalaa, joka näytti koostaan huolimatta nyt niin voimattomalta heidän edessään. He luulivat Jurpan tekevän kuolemaa potkuista saamiinsa sisäisiin verenvuotoihin.

”Kun kuolet, me jatkamme taistelua ja sitten jompikumpi meistä nousee jumalista suurimmaksi!”

~Zeus.

Jurppa kohotti päätään jumalparia kohti lausuakseen pari valittua sanaa, mutta hänen suustaan ei tullutkaan sanoja, vaan oksennusta. Se lensi voimakkaalla paineella päin Zeusta ja Thoria, jotka äimistyivät tästä odottamattomasta hyökkäyksestä niin, että tulisivat muistamaan sen ikuisesti.

Oksennus kesti pitkään ja näytti ulkopuolisen silmin naapurivuorelta katsottuna kuin suihkulähteeltä. Ja vielä kauempaa katsottuna outo kaarimainen ja kellertävä vana taivaalla näytti muistuttavan suihkukoneen peräänsä jättämää vastaavaa. Totta kuitenkin oli, että oksennuksen paine oli niin voimakas, että se riitti lennättämään sekä Zeuksen että Thorin suoraa päätä Itämereen asti. Sieltä noustuaan ja tajuttuaan, mikä heihin oikein iski, nämä kaksi tekivät sopimuksen Iso-Britannian tasajaosta pohjoiseen ja etelään, jottei heidän enää tarvitsisi kohdata Jurppaa.

”Meidän pienten on pidettävä yhtä suuria vastaan.”

~Zeus ja Thor yhdessä toisilleen päästyään sopimukseen.

Tämän kuullessaan Katselijat repesivät peittelemättömään riemuun, jonka kaltaista ei oltu nähty sen jälkeen, kun Harmaus voitti Tyhjyyden ulottuvuuksien välisen jalkapalloturnauksen finaalissa historiallisella rangaistuspotkumaalilla. He päättivät pikavauhtia yksimielisesti palkita Jurpan suurimmalla kunnianosoituksella, jonka jumala voi saada; rantatontilla Nirvanassa.

Samaan aikaan Jurppa makasi maassa kyyryssä ja sylki viimeisiä ruuantähteitä ulos kurkustaan. Hän kakoi ja tunsi pyörteen lakanneen. Häntä pelotti, sillä niin selvältä hänestä ei ollut tuntunut vuosituhansiin. Jurppa hörppäsi vähän viinaa päälle ja sai olonsa kohentumaan hiukan. Hän tiesi, että jollei hän juo, hän kuolisi. Ja sellaista virhettä hän ei aikonut tehdä, sillä hän rakasti elämää hiukan liikaa.

Sillä välin Komentaja oli päässyt piiloutumaan toisen lohkareen taakse Puolustajilta ja valmistautui iskemään jotakuta salamalla. Rautaröhmö lähestyi hänen kiveään ja vain röhmöfantin yliherkät vaistot auttoivat häntä selviämään, kun Komentaja yritti seivästää hänet raukkamaisesti salamallaan. Röhmö tähtäsi Komentajaa ydinasepistoolillaan ja käski tätä pudottamaan jäljellä olevat kaksi salamaa, mutta Komentaja ei kuunnellut, vaan viskasi salamansa ilmojen halki. Röhmö väisti sen heittäytymällä kyljelleen maahan, mutta vähän matkan päässä salama pamahti suoraan Emon rintaan. Hän alkoi sätkiä hulluna maassa ja Röhmö oli pakotettu menemään hänen luokseen. Zetto lähti vuorostaan Komentajan, joka oli jälleen ehtinyt kadota kivien taakse, perään.

Komentaja otti salamasta kiinni kuin keihäästä ja valmistautui heittämään sen. Zetto oli innostuksissaan asettunut täysin avoimelle maaperälle ja osuma olisi varma. Komentajaa jännitti ja hän tunsi tarvitsevansa röökin. Polttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä se tekisi hänestä liian näkyvän. Täytyisi toimia nopeasti. Kun jetonialainen olisi hengetön, hän saisi polttaa, eikä vain mitä tahansa mallua, vaan voiton sikaria.

TAPA SE TAPA SE TAPA SE!, karjui ääni villinä hänen päässään. Komentaja jännitti lihaksensa ja hymähti. Tästä tulisi helppo voitto.

Äkkiä jokin tarrasi Komentajaa tämän viitasta ja nosti hänet ilmaan. Se oli Jurppa, jonka hengityksessä haisi vahva viina. Hän oli pienentynyt huomattavasti oksennuksensa jälkeen, takaisin normaaliin kokoonsa, mutta omasi silti suuremmat voimat kuin Komentaja.

”Kukaan ei kuole tänään.”

~Jurppa.

Ja sen sanottuaan hän heitti Komentajan maahan ja karjaisi Puolustajille löytäneensä heille kuuluvan roiston. Komentajan käsistä riistämänsä salaman Jurppa kiinnitti vyöhönsä. Sen jälkeen hän kääntyi idioottimaisesti selin ja kumartui solmimaan kengännauhojaan samalla, kun Komentaja nousi ylös ja hiipi hänen taakseen juonikkaasti. Puolustajat olivat jo kiivenneet kukkulan päälle ja nähdessään, mitä oli tapahtumassa, ryhtyivät huutamaan "Varo!".

Jurppa käänsi päätään, mutta liian myöhään. Komentaja kiskaisi salaman Jurpan vyöltä ja iski sen suoraan läpi sankarin selästä. Salaman kärki tuli ulos hänen rinnastaan ja nähdessään sen säkenöinnin, Jurppa parkaisi.

”Voi per...!”

~Jurpan viimeiset sanat.

Äkkiä sen jälkeen Komentaja lähti lentoon. Zetto halusi lähteä tämän perään, mutta Rautaröhmö esti häntä ja muistutti, etteivät he koskaan saisi tätä kiinni. Jurppa olisi parempi viedä heidän päämajaansa paikattavaksi, josko hänet voitaisiin pelastaa.

Yllättäen Rautaröhmö kysyi Zetolta, missä Emo on, johon Zetto vastasi kumartamalla päätään surkeana. Hän kertoi Emon kuolleen taistelussa saatuaan salaman rintaansa. Juuri sillä hetkellä mustapukuinen ja entistäkin masentuneempi sankari raahautui ylös kukkulalle.

”En minä ole kuollut!”

~Emo.

”Voin vieläkin kuulla hänen äänensä päässäni, toivoa ja nuoruuden uhmaa täynnä!”

~Zetto.

Rautaröhmö koputti Zettoa olalle ja osoitti tassullaan Emoa, jolloin Zetto karjaisi tälle vihaisena, mitä tämä oikein tarkoitti. Silloin Emo selitti sisällään asuvan demonin suojanneen häntä refleksinomaisesti heti, kun salama oli lähtenyt Komentajan kädestä. Demoni ei haluaisi menettää kotiaan ja puolustaisi sitä viimeiseen asti.

”Aika mahtava voima sinulla, kun suojaa jopa jumalten salamoilta!”

~Rautaröhmö.

”No, välillä se masentaa.”

~Emo.

Asiasta ei keskusteltu enää. Puolustajat ottivat Jurpan ruumiin kantoon ja lähtivät lentämään kohti Yhdysvaltoja.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa Puolustajien päämajassa kirurgit tekivät kaikkensa Jurpan henkiin herättämiseksi, mutta turhaan. Jumala oli kuollut, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Salama oli lamauttanut koko ruumiin.

Puolustajat ja Merkin Muffley seisoivat Jurpan ruumiin ympärillä hiljaa. Muffley pohti jo mahdollisuutta pumpata Jurpan veri ulos hänen ruumiistaan ja jalostaa siitä superjumalaeliksiiriä, siis vastaavaa supersoturieliksiiriä, jota Hjassanin verestä oli onnistuttu tekemään. Tämä suunnitelma jäi kuitenkin ajatuksen tasolle, kun Katselijoiden ylimmät ilmaantuivat heidän eteensä ulottuvuusportaalin kautta. He ilmoittivat haluavansa viedä Jurpan harmauteen, jossa hän voisi elää ikuisesti, koska ei ole vielä kuollut siinä kyseisessä ulottuvuudessa.

Tämä hämmensi Emoa, mutta hän ei jaksanut vaivata päätään kysymällä, miten kuollut mies voisi elää muualla vaikka olisikin kuollut täällä. Vaivoin Muffley päätti antaa Jurpan ruumiin Katselijoille, jotka poistuivat paikalta kiittäen.

Harmaudessa Jurppa heräsi jälleen eloon ja hänet liitettiin Katselijoiden joukkoon yhtenä jumalista suurimmista. Näin hän saisi maksaa henkensä pelastamisesta ja olihan mukana tietysti palkintoakin jumalten sodan estämisestä; Jurppa sai pitää juomasarvensa. Hänet majoitettiin Valhallan linnaan, josta hän sai tornikamarin. Jurpan ensimmäisiä töitä Katselijoiden päämajassa oli rakentaa sinne rentoutumiseen tarkoitettu baari-tila, mutta se onkin jo toinen tarina.


Samaan aikaan Venäjällä Punainen Komentaja astui puolustusministeri Dimitrenkon ja FBS:n pääjohtaja Kovalenkon eteen. Hän kertoi heille raporttinsa tehtävän kulusta ja sytytti tupakan kertomuksensa päätteeksi. Dimitrenko oli pettynyt siihen, ettei Komentaja onnistunut tuhoamaan Puolustajia tai aloittamaan konfliktia, joka olisi auttanut Venäjää Pohjoisen suur-sodan sytyttämisessä. Kovalenko käski Komentajaa poistumaan.

Tukikohdan ulkopuolella Siperian tuuli hiveli Komentajan poskia. Äkkiä hän muisti sen ajan, kun hänellä ei ollut supervoimia. Hän oli ollut heikko, mutta ainakaan kukaan ei käskenyt häntä. Nyt asiat olivat muuttuneet. Ehkä minun pitäisi alkaa ottaa hommat vakavammin?, Komentaja pohti ja sytytti uuden tupakan. TAI EHKÄ SINUN PITÄISI HANKKIUTUA EROON POMOISTA, JOTKA EIVÄT TIEDÄ MILTÄ SINUSTA TUNTUU!, ääni hänen päässään vastasi.

Komentaja tumppasi tupakan ja tallasi sen kantapäällään sammuksiin. Hänen ei tehnytkään mieli polttaa.

Hänen oli kylmä.