Puolustajat: Kaaos ja kuolema

Hömppäpediasta
(Ohjattu sivulta Puolustajat: Kaaoksen uhrit)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Puolustajat

Puolustajat: Kaaos ja Kuolema! (Defenders: Chaos And Death!) on Puolustajien tehtävä, joka tapahtui vuonna 2066.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän tehtävän perustukset laskettiin jo vuonna 2064, Puolustajien tehtävän Ensiaskel yöhön aikana, kun Maapallolla uinunut sirpale Varjovartijan turmiollista voimaa heräsi. Tehtävän aikana se joutui kosketuksiin Kapteeni Aurinkokunnan kanssa ja päätti tyypilliseen kaaokselle ominaiseen käsittämättömään tapaansa kopioida Kapteenin voimat itseensä ja lähteä sen jälkeen lätkimään etsiäkseen sopivan isännän, jonka kautta voisi aiheuttaa mukavasti kaaosta. Lopulta semmoinen löytyikin Venäjältä: Vastikaan erotettu sekatyöläinen, ketjupolttajaksi ruvennut ja katkeroitunut Dimitri Andropov, joka oli tuolla hetkellä nakkikioskilla syömässä jauhoisia nakkeja ketsupin ja kurkkusalaatin kanssa, samalla kiroamassa katkerasti kaikkea häntä kohdannutta kärsimystä. Juuri hänen katkeran mielenlaatunsa ansiosta Varjovartijan kappale huomasi hänet heti, tiedostaen tässä olevan täydellinen isäntä auttamaan kaaosta. Varjovartijan-palanen syöksyi taivaalta Dimitrin päälle ja ympäröi hänet. Dimitri vaipui hetkeksi tiedottomuuteen. Herättyään hän huomasi entisten vaatteidensa kadonneen ja korvautuneen trikooasua muistuttavalla vaatekerralla - ehkä Varjovartijan kappale osoitti kieroa huumorintajua imitoimalla häneen aiemmin yhteydessä olleen Kapteeni Aurinkokunnan ulkoasua. Kuin kuiskauksena Dimitrin mieleen sai hän ajatuksen lyödä läheistä kioskin seinää, jonka hän pistikin toteen, tuhoten kioskin täysin. Seuraavaksi hänen mielensä valtasi halu irrottautua maankamarasta, jonka jälkeen hän huomasi levitoivansa ilmassa. Nyt hänet valtasi suuri halu kostaa kaikki häntä kohdannut vääryys kaikelle häntä ympäröivälle.

Dimitri alkoi lennellä ympäri kaupunkia, tuhoten silmittömästi kaikkea kohtaamaansa. Myös ajatukset hänen päässään kävivät kaikki toteen: Hän pystyi nyt ampumaan punaisia energiapalloja käsistään ja lasersäteitä silmistään. Otettuaan korkeutta kaksi armeijan hävittäjää lensi hänen ohitseen. Ammuttuaan sarjan energia-ammuksia näitä kohti toinen hävittäjä laukaisi häntä kohti ohjuksen. Dimitri räjäytti kohtaamansa ohjuksen yhdellä valtavalla energia-ammuksella saamatta naarmuakaan. Hävittäjät siirtyivät oitis taka-alalle, eikä Dimitri voinut kuin nauraa voimiensa tunnossa. Ei kulunut kuin hetki kun armeijan helikopteni alkoi lähestyä Komentajaa, jonka hän arvasi tulleen neuvottelemaan hänen kanssaan. Pian megafooniin puhuva mies määräsi Dimitri seuraamaan häntä, johon jo hieman rauhoittunut mies päätti nyt suostua.


Neuvottelut suoritettiin eräällä sotilaslentokentällä sijaitsevalla helikopteriplatalla. Salaisen poliisin edustaja kohtasi hänet aseistautuneiden miesten muodostaman ringin keskellä ja ehdotti hänelle sopimusta. Yhdysvaltalaisella KHV:llä oli jo vuosia ollut omia supersankareitaan, jotka olivat tehneet planeetan kaikki salaiset järjestöt naurunalaisiksi - ja tähän oli tultava muutos. Neuvottelija asteli Dimitrin lähelle pelkäämättä ja pyysi tätä tarttumaan tarjoukseen. Hän tarjosi tälle paljon rahaa ja kohteita mihin purkaa raivoaan. Vastaus oli lyhyt:

”Kolme punaista mallua päivässä ja meillä on sopimus!”


Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähtö Tokioon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustajat olivat sillä aikaa tekemässä oloaan mukavaksi tukikohdassa Empire State Buildingissa. Elämä hymyili, sillä heidän voittoisa kotiinpaluunsa aiemmasta tehtävästä oli kartuttanut heidän tiliään niin, että aiemmin laihoja tuloksia tuottaneet tehtävät, joiden jälkiseurauksena he olivat joutuneet syömään monta kuukautta pelkkää perunaa, voitiin huoletta unohtaa. Mutta myös suosiolla oli hintansa: Palattuaan jo ties kuinka monennesta VIP-tapaamisestaan sankarit olivat rättiväsyneitä. Kapteeni Aurinkokunta ja Rautaröhmö nukahtivat sohvalle vierekkäin, Zetto jättäytyi sivummalle imeskelemään peukaloaan samalla, kun hänkin vajosi hiljaiseen uneen. Herra Tähti nukahti joogamatolle ja näki mitä omituisinta unta.

Sumun keskeltä saapui Chasm, Void-demoni, jonka hän oli nähnyt vain kerran elämässään ja vain hetken aikaa. Puolialaston ja strategisilta mitoiltaan tarkalleen kultaisen leikkauksen mukainen kalpea kaunotar sai hänen sydämensä sykkimään nytkin, kuten silloin. Chasm lähestyi hitaasti Tähteä, joka alkoi täristä jännityksestä. Hän tunsi kastelevansa housunsa, kun tuo jumalainen demoni lähestyi häntä rinnat hytkyen ja silmät punaisina kiiluen, nauliintuneena Herra Tähden silmiin. Chasm tarttui Tähteen ja suuteli tätä intohimoisesti...

Ja silloin puhelin pärähti soimaan. Puolustajat heräsivät ja Kapteeni Aurinkokunta ryntäsi puhelimeen vastaamaan. Se oli Merkin Muffley, joka kertoi Vastustajien hyökänneen Tokioon, tällä kertaa mukanaan uusi jäsen. Nyt oli tosi kyseessä. Kapteeni sulki puhelimen ja Puolustajat olivat jo valmiina lähtöön, kun he yhtäkkiä huomasivat Herra Tähden kastelleen housunsa nukkuessaan. Alkoi räkänauru ja osoittelu, jonka päätteeksi Herra Tähti alkoi kirkua, peitti korvansa ja ryntäsi huoneeseensa, jonka oven hän paiskasi vihanpuuskassaan niin kiinni, että sen irrottamiseen vaadittaisiin kirvesmiestä. Muut Puolustajat päättivät jättää hänet rauhoittumaan ja toruivat toisiaan ilkeämielisestä pilkanteosta, joka oli kuitenkin kaikin puolin osuvaa.

”Minun planeetallani housujen kasteleminen on heikkouden merkki. Ne, jotka niin tekevät, on perinteisesti hylätty autiomaahan kouliutumaan miehiksi, mukanaan vain niittipyssy ja risu.”

~Zetto

Lopulta kun asiat oli selvitetty, Puolustajat lähtivät kohti Tokiota. Herra Tähti jäi Empire State Buildingiin ja itki itsensä uneen. Oikeastaan kaikki kävi hänen kohdallaan kuitenkin hyvin, sillä nukahdettuaan hän näki jälleen unta Chasmista, tällä kertaa esittelemässä hänelle toinen toistaan stimuloivampia asujaan...


Tällä välin Siperiassa, salaisen poliisin salaisessa linnoituksessa, asunsa ja uuden roolinsa mukaisesti Punaiseksi Komentajaksi ristitty Dimitri Andropov lepäsi LCL-nesteellä täytetyssä tankissa. Häntä ympäröivät joukko pitkin itäistä Euraasiaa haalittuja tiedemiehiä, jotka analysoivat tämän kehon ominaisuuksia herkeämättä. Tällä hetkellä he yrittivät selvittää Komentajan yhä pukeman asun ominaisuuksia, jonka rakenne ei muistuttanut mitään Maassa esiintyviä kuituja.

Äkkiä sisään ryntäsi Punaisen Komentajan esimieheksi esitelty salaisen poliisin korkea-arvoinen jäsen Kovalenko, joka käski tiedemiesten tyhjentää allas ja ottaa Komentaja ulos. Komentajan noustessa seisomaan tankin ulkopuolella Kovalenko kertoi Komentajalle, että Vastustajat-niminen ryhmä oli hyökännyt Tokioon. Komentaja sytytti Marlboron-savukkeen ja kysyi, miksi hänen pitäisi sinne lähteä?

Koska tiedusteluagenttimme ilmoitti, että itse Puolustajat ovat matkalla ratkaisemaan sitä kriisiä! Ajattele, mikä mainosarvo sillä olisi, jos sinä pysäyttäisitkin Vastustajat. Lisäksi voisit yrittää vähän nöyryyttää Puolustajia, sillä tiedemiestemme tekemien laskelmien mukaan sinä voisit piestä heidät helposti yksin.

~FSB:n johtaja Kovalenko

Punainen Komentaja imaisi savukkeensa loppuun ja lähti matkaan sanomatta sanaakaan.

Saapuminen Tokioon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tokiossa Vastustajat, mukanaan myös debyyttinsä jäsenenä tekevä velho Ultimagus, kävelivät kadulla leveänä rintamana, Ultimate Leader keskellä ja Ultimagus hänen oikealla puolellaan. Jormat kävelivät reunoilla ja tyrkkivät hämmentyneitä ja rauhantahtoisia japanilaisia sivuun ja heittelivät välillä matkan varrelle eksyneitä autoja pitkin jalkakäytäviä. Japanilaiset eivät tienneet, mitä tulisi tapahtumaan. Poliisit yrittivät pysäyttää Vastustajien etenemistä, mutta luodit kimpoilivat Leaderin ja Ultimaguksen suojakentistä sekä Jormien luodinkestävistä nahoista.

Vastustajat astelivat suorinta tietä kohti Tokio Skytreetä, yhtä kaupungin tunnetuinta maamerkkiä. The Leader katseli sitä tyytyväisesti myhäillen. Käsissään hänellä oli kapseli, jonka korjaamiseen oli mennyt vuosi. Hän oli löytänyt sen Jerusalemista, kun he olivat edellisen kerran kohdanneet Puolustajat. Kyseessä oli pommi, joka räjähtäessään vapauttaisi tappavaa virusta vihreän savun muodossa kaikkialle.


Puolustajia kuljettava Defenderforce One saapui Japanin ilmatilaan. He olivat edelleenkin alakuloisia, koska olivat pahoittaneet tahattomasti (ja ehkä vähän tarkoituksellisestikin) Herra Tähden mielen. Rautaröhmö pohti ääneen että tulisiko heidän ostaa tälle joku matkamuisto Japanista. Ennen kuin kukaan ehti vastaamaan, kaksi hävittäjää ilmestyi heidän rinnalleen. Zetto nousi tuolistaan ja oli jo kääntänyt matkustamon oven rivan puoliksi auki kunnes muut saivat hänet kiinni ja selitettyä hänelle että ne olivat heille osoitettuja saattokoneita, eivät vihollisia. Vaikka keisarikunnan ja Yhdysvaltojen välit olivatkin kiristyneet ja amerikkalaiset sotilastukikohdat pakotettu lakkautettaviksi, oli Puolustajille annettu erikoislupa saapua maahan aseistautetulla lentokoneella. Sen suuremmitta selkkauksitta Puolustajat odottivat saapumistaan lentokentälle, tosin Zetto kävi hieman alakuloiseksi kun ei saanutkaan tapella hävittäjiä vastaan.


Sillä aikaa toisella puolella saarta Punainen Komentaja lähestyi Japania. Käyttämällä hyväkseen kohti Tokio-Naritan lentokenttää kulkevaa matkustajakonetta lensi hän sen vatsapuolen välittömässä läheisyydessä välttäen tutkien havaituksi tulemisen. Myhäillen tyytyväisenä Komentaja paukutteli rystysiään valmiina tulevaan käsirysyyn.


Defenderforce One laskeutui entiselle Yokotan lentokentälle, joka oli amerikkalaisten lähdön jälkeen uudelleenosoitettu keisarikunnan ilmavoimien merentakaisten maiden kadettien koulutuskeskukseksi. Puolustajat otti vastaan Imperiaalisen Tiedustelupalvelun varapäällikkö Naoki Daihatsu, joka ohjasi heidät viipymättä heitä kuljettamaan valmistelluille autoille, antaen samalla lyhyen tilannekatsauksen. Vastustajat olivat asemoituneet Tokio Skytreehen, joskin heidän motivaationsa olivat yhä hämärän peitossa; rikollisryhmän tuntien oli kuitenkin ilmiselvää että jonkinlainen terroriteko oli odotettavissa. Välttääkseen massahysteeriaa olisi Puolustajien vallattava rakennus takaisin ja estettävä Vastustajien aikeet. Puolustajat istuivat autoon joka veisi heidät rakennuksen edustalle.

Seurattuaan ikkunoista kaduilla levittäytyvää hävitystä saapuivat sankarit pian määränpäähänsä. He päättivät dramaattisia keinoja hyväksikäyttäen kiivetä rakennukseen alhaalta ylös ja astuivat sisään aulaan. Valot olivat sammuneet ja koko rakennus oli pimeänä. Valoa loivat ainoastaan poistumisteiden vihreät valokyltit.

Aula oli tyhjänä. Puolustajat astelivat lähemmäs hissikuiluja ja kuulivat vaikerointia. Edessään he näkivät lattialla sotilaan sylkemässä verta suustaan - ilmeisesti Vastustajia kohtaamaan lähetetty sotilasosasto oli kärsinyt tappioita. Miehen raajojen epänormaaleista kulmista päätellen he osasivat kertoa hänen ottaneen niin paljon osumaa että hänen luunsa eivät olleet kestäneet niitä kohdannutta käsittelyä. Zetto lähestyi sotilasta ja kysyi tältä minne tekijät olivat menneet.

”Mitä hän sanoi?”

~Rautaröhmö tiedustelee nyt seisomaannousseelta Zettolta

Zetto vain kohautti olkiaan, jolloin muut sankarit tajusivat ettei tämä osannut japania. Kapteeni Aurinkokunnan irrottaessa kätensä (ja Rautaröhmön kärsänsä) kasvoiltaan alkoivat Puolustajat tutkia ympäristöään huomaten, että kaikkia huoneen seiniä oli pyyhitty verellä. Luun kappaleita ja verta, sekä ihmisten lihaa oli kaikkialla. Ihan kuin ihmiset olisivat yhtäkkiä räjähtäneet. Tämä on varmaan sen uuden Vastustajan tekosia, ajatteli Rautaröhmö. The Ultimate Leader kykenisi voimillaan heittelemään uhrejaan pitkin seiniä ja halkaisemaan heitä, kuin onnenkeksejä, mutta vain joku magiaa tunteva voisi räjäyttää ihmisen.

Seuraavaksi toveriaan kielitaitoisempi Kapteeni painoi korvansa sotilaan huulia vasten, kysyen tältä mihin suuntaan Vastustajat olivat menneet. Vastaus: Ylös. Kapteeni välitti sen muille, mutta epäröi silti miten heidän tulisi edetä näin suuressa rakennuksessa.

”Kuka tahansa Shakespearea lukenut ja ensimmäisen Die Hardin nähnyt nyt tietää, että se on aina ylin kerros, jonne pahikset linnoittautuvat.”

~Rautaröhmö näykkimässä kumppaniaan

Kapteeni tuhahti kommentille turhautuneena, ja sankarit nousivat sen pidemmittä puheitta aulaan pysähtyneen hissin kattoluukusta hissikuiluun.

(Erittäin) lyhyt interludi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaudessa Maryu Yoko'zo oli saapunut isänsä Takatsuke Yoko'zon luo. Vanhempi yhdeksänhäntäinen kettu oli määrännyt hänet luokseen havaittuaan jälleen muutoksia Keskiulottuvuuden voimatasapainossa. Takatsuke ojensi pojalleen paperikääreen, jonka sisällön Maryu jo tiesikin.

”Tehtäväsi on viedä nämä Maapallolle. Anna ne ystävillesi ja ohjeista heitä niiden käyttöön.”

~Takatsuke Yoko'zo

Maryu nyökkäsi ja poistui huoneesta.

Taistelu Tokiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä aikaa rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsevalla näköalatasanteella The Leader istui pienen kahvilapöydän ääressä ja katseli ympäröivää kaupunkia. Hän valmistautui antamaan kannettavan tietokoneensa kautta pommiuhkauksen kaikilla kaupungissa näkyvillä televisiokanavilla hakkeroituaan itsensä tornin lähetysjärjestelmään. Lähetys toteutettaisiin pelkkänä äänenä, koska se on pahaenteisempää ja siten tehokkaampaa lietsomaan paniikkia.

The Leader määräsi Jormat valmiuteen koska tiesi Puolustajien saapuvan hetkenä minä hyvänsä. Kaksikko kerkesi ottaa suunnan kohti hissiä kunnes sen ovet räjähtivät ulospäin Zetton nyrkiniskusta. Puolustajat ottivat asemat ja Aurinkokunta avasi kliseisen puheenvuoronsa.

”Liikkumatta! Ja pitäkää kätenne näkyvillä! Tulimme estämään aikeenne ja viemään teidät poliisin huostaan!”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Ja kuinkahan ajattelitte tehdä sen?”

~The Leader

”Öh...”

~Kapteeni herpaantuu hetkeksi koska ei keksi nasevaa comebackia

Samalla The Leader painoi Enter-näppäintä, joka laukaisi esinauhoitetun puheen lähetyksen. Seuraavaksi Ultimagus astui lähemmäs Puolustajia.

”Valitan että tämä tapaaminen jää viimeiseksi - siis teidän osaltanne!”

~Ultimagus

Maagi otti taisteluasennon ja ilma alkoi väreilemään. Molemmat puolet tuijottivat hetken toisiaan valmiina hyökkäämään. Ennen kuin kumpikaan osapuolista kerkesi aloittaa, hiljaisuuden rikkoi lähellä räjähtävä ikkuna. Ikkunasta sisään saapui punatrikoinen mies, joka tottunein liikkein nappasi savukkeen askista huulilleen. Puolustajien ja Vastustajien kääntäessä rintamasuuntansa puolittain tulijaan päin katsoivat tätä hetken sanomatta mitään. Sitten punaisiin verhoutunut henkilö avasi suunsa:

”Nimeni on Punainen Komentaja. Olen supersankari ja tullut hakemaan epätoivottua ainesta, jota kutsutaan Vastustajiksi. Missä he ovat?”

~Punainen Komentaja

Puolustajat katsoivat Vastustajia ja toisinpäin. Alkoi suinpäinen huuto.

”Noi!”

~Puolustajat

”Noi!”

~Vastustajat

Punainen Komentaja katsoi joukkoa hetken ja imaisi savukkeensa loppuun erittäin epäterveellisellä nopeudella. Noh, samapa tuo, hän ajatteli. Komentaja aloitti välittömän syöksyn kohti ryppään keskellä sijaitsevaa The Leaderia ja lentopotkullaan sinkosi tämän pitkälle näköalatasanteelle. Syöksyn momentin mukana noin viisi metriä nyt Puolustajien ja Vastustajien toiselle puolelle pysähtynyt Komentaja kääntyi ympäri ja nousi seisomaan. Jormat alkoivat tulittaa tätä kohti mutta onnistuivat vain särkemään kaiken lasisen tulialueeltaan Komentajan syöksyessä luotien ohi kohti heitä. Lataamalla punaista energiaa nyrkkeihinsä iski hän molempia vatsoihin, lennättäen heidät vastakkaiseen suuntaan jossa kumpikin jäi makaamaan tajuttomina lattialle. Nyt kuitenkin Puolustajat ja Punainen Komentaja jäätyivät paikoilleen. Ultimagus oli langettanut loitsun, joka puristi heitä kasaan kahdesta suunnasta kuin mankeli. Edes Zetto, joka oli harjoitellut lähes päivittäin painovoimakammiossaan, kyennyt hievahtamaan. Nauravan maagin hymy hyytyi kuitenkin nopeasti kun Komentaja alkoi riuhtoa itseään kunnes maagiset seinät hänen ympäriltään särkyivät, alkaen sitten kävellä tätä kohti.

”E-e-e-ei tämä ole mahdollis-!”

~Ultimagus epäuskoisena tilanteen todellisuudesta

Punainen Komentaja asteli tämän eteen ja yhdellä rystylyönnillä lennätti maagin samaan nippuun yhä maassa makaavan The Leaderin päälle. Seuraavaksi Komentaja kääntyi kohti Puolustajia ja otti valmiusasennon. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli iskenyt nyrkkinsä läpi seinästä, jonka kohdalla Kapteeni Aurinkokunta ja Zetto olivat ennen täpäriä väistöliikkeitään seisseet. Kaksikko ei aikallut vaan latasivat molemmat omat energiahyökkäyksensä kohti vastustajaansa, joka kuitenkin torjui nämä omilla punaista energiaa hohkaavilla nyrkeillään. Energioiden kohtaamisesta syntynyt räjähdys tuhosi viimeisetkin näköalatasanteen ikkunoista ja erotti kolmikon toisistaan, kunnes he aloittivat uuden iskujen sarjan. Vaikka Zeton ja Kapteenin yhdistelmä ei ollut parhaasta päästä, oli heille ilmeistä että yksin he eivät pärjäisi. Tämä hätäliitto yritti nyt parhaimman mukaansa päihittää vastustajansa, joskin molemmat vannoivat antavansa viimeisen iskun ja keräävänsä kunnian itselleen.

Kolmikon yhteenoton alkaessa Rautaröhmö oli kääntänyt huomionsa päihitettyihin Vastustajiin. Aiempiin kokemuksiinsa perustuen hän tiesi että The Leader ei todennäköisesti olisi luovuttanut näin vähällä. Ja näinhän asia oli. The Leader ja Ultimagus olivat nousseet hoiperrellen seisomaan, ja The Leader näytti pitelevän kädessään kapselia, joka oli selvästi pommi. Nyt kaksikko kääntyi katsomaan Rautaröhmöä.

”Voit yrittää, mutta et tule saamaan meitä kiinni.”

~The Leader hymyille

Seuraavana liikkeenään he hyppäsivät ikkunasta ja alkoivat liitämään ilman halki kohti alapuolista kaupunkia. The Leader provosoivasti levitoi kapselia edellään Ultimaguksen huojuessa Komentajan iskun vaikutuksesta. Rautaröhmö ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä heidän peräänsä.

Vaan kukaan heistä ei ollut vielä tietoinen, mikä heitä odottaisi...

Sillä aikaa New Yorkissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkissa Herra Tähti heräsi huoneessaan puhelimen pirinään. Hän vastasi ja kuuli Muffleyn äänen. Hän kertoi, että Tokiossa käynnissä olevassa taistelussa Puolustajat olivat ahtaalla. Vastustajat olivat uhanneet räjäyttää viruskapselin Tokiossa ja Puolustajat olivat ottaneet yhteen tuntemattoman punapukuisen henkilön kanssa. Tähti nyökkäsi tajuamatta, ettei Muffley voinut sitä nähdä ja sulki puhelimen.

Tähti mietti miten pääsisi näin lyhyellä varoitusajalla toiselle puolelle planeettaa. Hän halusi auttaa tovereitaan, vaikka he olivatkin nauraneet hänelle - olihan hänen reaktionsakin ollut hieman liioiteltu. Pohtiessaan ajoneuvovaihtoehtojaan yliäänikoneista Zetton tähtihävittäjään alkoi hän kerätä taisteluvarustusta mukaansa. Tähti latasi useita aseita (laserkiväärejä, sädekanuunoja) ja kiinnitti niitä remmeillä ympäri vartaloaan. Hän myös kietaisi ylleen muutaman panosvyön - vaikka laserkiväärit eivät patruunoita tarvinneetkaan - ja lopuksi katsoi itseään peilistä ja tajusi, miten miehekkääksi aseet hänet tekivät. Kuin viimeiseksi silaukseksi hän kietaisi vielä punaisen otsanauhan päähänsä. Silloin tapahtui jotakin. Huoneeseen ilmestyneen sumun keskeltä ilmestyi jotakin omituista, joka saapui toisesta ulottuvuudesta. Se oli Chasm, joka astui ulos pilvestä ja suuteli Tähteä rajusti saman tien. Yllään hänellä ei ollut mitään.

”Oi Herra Tähti, senkin uros, näytäppä minulle pikkuherrasi!”

~Chasm kouriessaan Tähden nivusia

Tähti tunsi jonkin kasvavan haaroissaan, mutta samalla hetkellä kuuli äänen tukikohdan oleskelutiloista. Chasm vilkaisi olkansa yli ja kääntyi sitten uudestaan Tähteä päin.

”Okei, kultsipuppeli. Nähdään joskus livenä uudestaan. Tui tui.”

~Chasm

Ja sitten hän katosi jälkeäkään jättämättä. Häkellyksissään oleva Tähti pudisti hetken päätään kunnes muisti että olohuoneesta oli kuulunut ääniä ja meni tarkastamaan tilanteen. Tulija oli ihmishahmoinen Maryu Yoko'zo.

”Arvelin että kaipaisit kyytiä. Tilanne on vakava joten tarvitsemme kaikki Puolustajat paikalle.”

~Maryu

Sitten yhdeksänhäntäinen kettu avasi portaalin ja työnsi Tähden edellään siitä lävitse.

Tilanne eskaloituu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tokiossa Rautaröhmö jatkoi The Leaderin ja Ultimaguksen jäljestämistä. Kaksikko ei ollut moksiskaan hänen hyökkäyksistään, jotka pysähtyivät näiden suojakenttiin hidastamatta heitä lainkaan. Lopulta Rautaröhmö sai idean; hän asetti rakettimoottorinsa täydelle teholle ja lensi Vastustajien edelle, kääntyi 180 astetta ympäri ja alkoi korventaa heitä liekinheittimellään. Vaikka The Leader ja Ultimagus kykenivät estämään liekkejä koskemasta heihin, eivät hekään kyenneet estämään niistä hehkuvaa kuumuutta mikä taas pakotti heidät hitaasti perääntymään. Rautaröhmö näki riskin olleen kannattava, mutta hänen olisi pian keksittävä seuraava veto ennen kuin liekinheittimen polttoaine loppuisi.

Samalla kuin salamaniskusta ilma repesi The Leaderin ja Ultimaguksen takana, ja Rautaröhmö lopetti tulituksensa. Sekunnin murto-osan myöhemmin Herra Tähti lennähti auenneesta portaalista, ja joko poikkeuksellista tilannetajuaan tai suunnatonta käsikirjoituksellista suojaansa heitti ilmassa etuperinvoltin, nappasi Vastustajien välissä leijuneen pommikapselin ja jatkoi syöksyään näiden ohi ennen kuin kumpikaan kerkesi reagoimaan. Kaksikon ollessa yhä puoliksi kääntyneinä portaalia kohti saapaspari lensi heitä kohti musertaen heidän nenänsä. Akrobaattisen kiertopotkun tehnyt Maryu jäi hetkeksi asentoonsa vastustajien lentäessä suoraviivaisesti alla olevaan asfalttitiehen.

Sinettikortti.

”Pahoittelen kiireistä sisääntuloa mutta nyt on kiire; mikäli emme toimi nopeasti koko kaupunki on vaarassa tuhoutua!”

~Maryu

Maryu ojensi Rautaröhmölle paperisen kääreen, josta Rautaröhmö veti esiin korttipakan ja vanhalta käsipelikonsolilta näyttävän esineen. Vieressä leijuva Tähti avasi suunsa ja Rautaröhmön rubiinisilmät välähtivät kysyvinä. Hän katsoi konsolinkaltaista esinettä hetken ja kysyi:

”Oletteko kysyneet tätä valmistaessanne asiaankuuluvat luvat Ninten-”

”Se on Varjovartija-tutkaksi nimeämämme laite. Tutka paljastaa lähellä olevia Varjovartija-kappaleita jotka on mahdollista sinetöidä käyttämällä pitelemiäsi sinettikortteja.”

~Maryu

”Entä mikä on Varjovartija?”

~Rautaröhmö hieman hämillään yllättävästä informaatiotulvasta

”Varjovartija on olento joka kylvi muinoin suunnatonta tuhoa, mutta sen olemus pirstaloitui ja palaset levisivät ympäri maailmoja. Olette kohdanneet niitä aiemminkin, ja niitä jahtaavat nyt void-demonien lisäksi myös Vastustajat. Olemme keränneet Maapallolta yhden kappaleen kohdattuamme Slicerin silloin aiemmin. Maapallolla sijaitsevien Varjovartijan kappaleiden määrä on kuitenkin ylittänyt odotuksemme, emmekä enää voi jättää niiden keräämistä Katselijoille, joiden tarkoitus on tarkkailla puuttumatta tapahtumiin muutoin kuin äärimmäisessä hädässä.”

~Maryu

Maryu ohjeisti vielä yksityiskohtaisemmin kuinka kortteja tulisi käyttää, vaikka Rautaröhmö oli yhä hämmentynyt niin Varjovartijan kappaleiden olosta Maassa kuin myös siitä etteivät Yoko'zot olleet kertoneet niistä heille aiemmin. Tämän jälkeen Herra Tähti ja Rautaröhmö siirtyivät ottamaan haltuun maassa makaavat The Leaderin ja Ultimaguksen, tai siis olisivat ottaneet jos nämä eivät olisi käyttäneet kadulla levottomasti liikkuvia väkijoukkoja hyödykseen ja paenneet paikalta.


Tokio Skytreen kattohuoneistossa metakka oli jo yltynyt keskinkertaisen mättöelokuvan, eli jonnekkin Mortal Kombat ykkösen tasolle. Punainen Komentaja kamppaili vuoroin Zetton ja vuoroin Kapteeni Aurinkokunnan kanssa pala palalta hupenevalla näköalatasanteella. Oli suoranainen ihme että rakennuksen katto ei ollut vielä romahtanut, josta tosin saatiin kiittää insinöörien ja rakentajien huippuunsa hiottua osaamista ja tietotaitoa. Taistelun tuoksinnassa Komentaja ei ollut huohottavista vastustajistaan poiketen huomannut itsellään mitään rasituksen merkkejä, vaikka olikin alkanut tuntea lieviä päänsäryn oireita. Lisäksi hän olisi voinut vaikka vannoa, että oli alkanut kuulla ääniä joita hänen ei kuuluisi kuulla. Pian. Pian. Se sanoi.


Samaan aikaan Tokionlahdessa keskiverrosta poikkeamattomien myrkyllisen väristen mönjälauttojen välissä oli havaittavissa nyt iltahämäräksi kääntyneessä valaistuksessa violetteja valoilmiöitä. Tämä ei yksistään olisi mitenkään erikoinen tapahtuma huomioiden kaikki lahteen jo toista vuosisataa kertyneet ympäristölle haitalliset yhdisteet, mutta sitten uhkaavan näköinen rypäs suunnattoman kokoisia lonkeroita alkoi pintautua ja suunata kohti rantaa. Rannalla taas seisoivat The Leader sekä yhä aiemmista vammoistaan kyyryasentoinen Ultimagus.

”Pian saavutamme päämäärämme. Odotamme sen ruokailun päättymistä ja kaappaamme sen herramme tahdon mukaisesti.”

~The Leader.

”Uhhh-ghsoo hihahehadde oooshgh nggsh hishn-hggggaa mghnahihe!”

~Murtunutta nenäänsä pitelevä Ultimagus

Rautaröhmö, Herra Tähti ja Maryu Yoko'zo lähestyivät Tokio Skytreen huippua. Noustuaan näköalatasanteen korkeuteen näkivät he nyt paikalle seisahtuneet Kapteeni Aurinkokunnan, Zetton ja Punaisen Komentajan. Punaisen Komentajan ilmekään ei muuttunut hänen vastustajiensa määrän lisääntyessä entisestään. Komentaja kohensi asentoaan ja alkoi lataamaan molempiin käsiinsä valtavia punaisen energian latauksia. Tässä vaiheessa Rautaröhmön kantama Varjovartija-tutka alkoi piipittää, ja katsahdettuaan siihen paljastui karu totuus: Hälytyksen aiheuttanut lähde oli Punainen Komentaja! Ennen kuin hän kerkesi välittää tiedon muille räjähdystä muistuttava ääni kajahti Tokionlahden suunnalla. Nyt kuin taikaiskusta Komentaja keskeytti energian lataamisen ja alkoi pidellä päätään kuin tuskissaan.

”ÄääääÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! MENE POIS! MENE! POIS!”

~Punainen Komentaja

Puolustajien ollessa yhä epävarmoja pitäisikö heidän unohtaa Komentaja ja suunnata kohti lahtea Komentaja alkoi raivoisasti tulittaa energia-ammuksilla kaikkea ympärillään olevaa ja kohosi taivaalle. Ennen kuin he kerkesivät reagoimaan punaiseen pukeutunut mystinen uusi tuttavuus lähti ennennäkemättömällä nopeudella lentämään kohti luodetta. Sitten korvia huumaava karjahdus täytti sankarien tajunnan.

”Meidän on mentävä ennen kuin tilanne äityy yhtään pahemmaksi!”

~Maryu karjahduksen vaimettua

Ryhmä lähti välittömästi lentämään kohti lahtea.

Eeppinen lopputaistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavuttuaan Tokionlahdelle Puolustajia odotti kaikin tavoin kuvottava näky. Vedestä oli noussut ryppäittäin mustia, halkaisijaltaan noin kolmimetrisiä lonkeroita joiden tarttumapinnat muistuttivat valtavia merinahkiaisia. Lonkeroiden kuplivista sivuista putkahteli esiin silmiä, jotka avautuivat ja sulkeutuivat epäsäännöllisesti. Kaiken tämän lisäksi näistä valtavista tarttumaelimistä purkautui mustia miasmapilviä, jotka saivat Puolustajat yökkimään. Tähti oli virittänyt otsanauhansa suunsa eteen mutta kyynelehti silti kaiken tämän etovuuden keskellä. Nyt Maryu alkoi kertoa toimintasuunnitelmastaan:

”Hyökkäämme lonkeroiden kimppuun yhdessä kunnes hirviön pääruumiin on pakko nousta pintaan. Minä keskityn lonkeroiden katkomiseen ja estän niitä kohoamasta maalle, sillä välin kaksi teistä hyökkää kohti olennon keskusta ja raivaa tien seuraaville kahdelle, jotka halkaisevat otuksen ja sinetöivät sen keskiössä olevan Varjovartija-palasen. Jakakaa itsenne pareihin ja seuratkaa minua!”

~Maryu

Maryu loikkasi ilmaan ja lähti juoksemaan pitkin lähintä lonkeroa halkaisten sen samalla perässä vetämällään miekalla. Puolustajat miettivät hetken, pitäisikö heidän valita tiiminsä kivi-paperi-saksilla mutta koska Rautaröhmö oli heistä ainut joka ymmärsi sinettikorttien käyttöperiaatteen ja Herra Tähti selvästi haluttomin mätkimään lonkeroita olivat Zetto ja Kapteeni pakotetut jäämään etäämmälle. Herra Tähden alkaessa esittää vastalauseitaan muut kolme sanoivat, että otuksen torso tuskin olisi yhtä etova kuin sen raajat. Luultavasti. Nyt nelikko kohosi myös ilmaan ja alkoi kukin tyylillään - Zetto ja Kapteeni etulinjassa, Rautaröhmö miniydinkärjillä ja Herra Tähti huomattavan turvavälin takaa energiasäteillä - taistelemaan lonkeroita vastaan ja odottamaan H-hetkeä. Muuutaman kymmenen lonkeroa myöhemmin veden pinta rähähti ja noin omakotitalon kokoinen musta lihamöykky nousi esiin, syösten uuden lonkeroiden ryöpyn ilmoille. Ilmeisesti otus kykeni kasvattamaan niitä jotakuinkin samalla nopeudella kuin Puolustajat niitä tuhoamaan, joten taistelun pitkittyminen olisi erittäin huono asia.

”NYT!”

~Rautaröhmö

”NYT!”

~Kapteeni, joka pelättyään jäävänsä parrasvaloihin yritti epätoivoisesti saada haalittua takaisin johtajan imagoaan

Kuin kaksi lentävää rynnäkköpanssarivaunoa alkoivat Zetto ja Kapteeni Aurinkokunta syöksyä kohti hirviötä lonkeroiden hajotessa heidän edellään. Rautaröhmö ja Tähti seurasivat heidän jäljessään, Tähti edellä ladaten samalla valkoista energiaa ojenetussa kädessään.

”Ammu kun näet sen kehon!”

~Rautaröhmö

”Ööh, selv-UORGHHHHHHH!”

~Tähti nähdessään kohteensa

Zetton ja Kapteenin ohittaessa otuksen vartalon kuin kaksi torpedoa sen musta vatsanahka paljastui, jossa nyt aukeni kymmeniä silmiä jotka olivat suurempia kuin jumppasalin norsupallot. Tähti alkoi hetkellisesti hidastaa jolloin Rautaröhmö alkoi työntää tätä eteenpäin pakottaen Tähden laukaisemaan valmistelemansa energia-ammuksen välttääkseen yhteentörmäyksen otuksen kanssa. Valkoinen energiasäde, jonka voimakkuuksista Tähti ei ollut vielä koskaan aiemmin osui hirviöön, räjäyttäen siihen junan mentävän aukon. Rautaröhmö ei epäröinyt vaan syöksyi eteenpäin.

Pimeyden keskiössä Rautaröhmö näki kuitenkin harmahtavaa valoa kajastavan esineen, joka oli eittämättä heidän tavoittelemansa Varjovartija-kappale. Tätä ikäänkuin todistaakseen hänen mukanaan kantamansa Varjovartija-tutka alkoi huutaa kuin palosireeni. Rautaröhmö joutui etenemään hitaasti koska lonkero-olion sisukset olivat havainneet sinne kuulumattoman kaksiulotteisen supersankarin ja alkaneet lähettää pienempiä väkäsillä varustettuja lonkeroitaan tätä kohti. Poltettuaan itselleen tien liekinheittimellään Rautaröhmö saavutti viimein Varjovartijan olemuksen osasen, josta pääsi pahaenteisiä ääniä. Vedettyään pakasta yhden sinettikortin Rautaröhmö poisti sen suojamuovin, kohotti sen edelleen ja iski vasten Varjovartija-palasta. Erittäin matalataajuuksisen äänen kajahtaessa ilmoille palasesta alkoi kuulua pahaenteistä huutoa, joka voimistui sinettikortista hehkuvan valkoisen valon kirkastuessa auringonpaistetta vastaavaksi valoilmiöksi. Kun Rautaröhmö kykeni taas katsomaan eteensä, näki hän vain nyt vaimeasti hehkuvan sinettikortin leijuvan ilmassa Varjovartijan kappaleen loistaessa poissaolollaan. Nyt oli puolestaan lonkerohirviön vuoro kiljua - Rautaröhmö päätteli olevan viisaampi ottaa takapakkia ja napattuaan sinettikortin mukaansa asetti rakettimoottorinsa täysille ja syöksyi ulos olennon sisuksista.

Ulkopuolella Rautaröhmön ottivat vastaan Zetton, Kapteeni Aurinkokunnan, Herra Tähden ja Maryu Yoko'zon vauhdikkaasti lonkeroita väistelevä nelikko, joka oli jo alkanut joutua ahtaalle yhä vimmatusti heiluvaa hirviötä vastaan taistellessaan. Nähtyään Rautaröhmön Maryu katsoi tämän ohi ja huusi:

”Kauemmas, se taitaa räjähtää!”

~Maryu

Ryhmä alkoi välittömän pakolennon huitoen ja ampuen eteensä tulevia lonkeroita, kunnen päästyään turvallisena pitämänsä etäisyyden päähän kääntyi katsomaan taakseen. Lonkerohirviö alkoi vavahdella ja heiluttaa raajojaan yhä kiihtyvällä tahdilla, kunnes sen keskus alkoi sykkiä ja paisua. Pian jättimäisen vesi-ilmapallon puhkeamista muistuttava limainen räjähdys lennätti harmaata liisterimäistä nestettä ja mustia lonkeronkappaileita jokaiseen ilmansuuntaan useiden kymmenien metrien etäisyydelle. Tähän asti melko rauhallisesti reagoineet Zetto ja Kapteeni antoivat viimein ylen, Rautaröhmö muuttui normaaliakin sinisemmäksi ja Herra Tähti pyörtyi tyystin märäntyneen mustekalan katkua muistuttavan hajun levitessä heidän aistinelintensä vaikutusalueelle. Hieman pahoinvoivan näköinen Maryu pyyhkäisi kourallisen lentänyttä limaa kasvoiltaan ja mutisi jotain huonosta tuuristaan tehtävänjaossa.


Samaan aikaan näkymättömyysloitsun kätkemät The Leader ja Ultimagus katselivat tapahtumien ratkeamista vaitonaisina. The Leader tiesi että epäonnistuminen ei tietäisi hyvää, mutta tiedosti kaksikon olevan alakynnessä ja päätti paeta suunnittelemaan seuraavaa iskua.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maryu lähti tilanteen selkiydyttyä yhtä nopeasti kuin tulikin, vedoten odottavaan paperityöhön jonka Puolustajat tulkitsivat kiertoilmaukseksi suihkulle. Myös Puolustajat ottivat vapauden käyttää paikallisia vuokrattavia katusuihkuja raikastaakseen itsensä.

Tokion hävityksestä huolimatta paikalliset viranomaiset osoittivat Puolustajille kiitollisuuttaan lahjoittaen kullekin ryhmän jäsenelle vastataotut samuraimiekat, jotka sankarit sijoittivat Empire State Buildingissa sijaitsevan tukikohtansa olohuoneen vitriiniin. Kaupunki päätti myös keskittää resursseja lonkeroiden puhdistuksen yhteydessä myös Tokionlahden veden puhdistukseen, joka näyttikin ankaran siivousoperaation jälkeen yhtä seesteiseltä kuin ennen Meiji-restauraatiota.

Imperiaalisen Tiedustelupalvelun varapäällikkö Naoki Daihatsu kohtasi nuoren miehen tiedustelupalvelun pääkonttorin kattotasanteella.

”Miksi kielsitte minua osallistumasta tähän tapahtumaan?”

~Nuori mies

”Koska emme voi sallia muiden valtojen saavan tietoa maamme omista sankareista liian varhain. Tämä oli myös oiva tilaisuus analysoida kilpailevien järjestöjen toimintakykyä omalla maallamme.”

~Daihatsu

”Mutta...!”

~Nuori mies

”Niin kuin Sun Tzu kirjoitti: Kun olet vahvimmillasi, esitä heikkoa. Kun olet heikoimmillasi, esitä vahvaa. Kaikki siis aikanaan, Loimu!”

~Daihatsu

”Selvä.”

~Loimu

Vastustajista jäljellejääneet Jorma Kojo ja Jorma Muje vangittiin, vaikka heidän pitkällinen kanveesissa olonsa herättikin kysymyksiä kaikissa osapuolissa. Ehkä kaksikko oli vain luovuttanut ja valinnut helpoimman reitin ulos tästä sekamelskasta jota he olivat kestäneet jo yli yksitoista vuotta?


Puolustajien saavuttua takaisin New Yorkiin Merkin Muffley tuli henkilökohtaisesti onnittelemaan heitä, lakaisten Punaista Komentajaa kohtaan käydyn epätasaväkisen kamppailun toistaiseksi maton alle. Kiitoksenosoituksena Muffley ilmoitti tarjoavansa sankareille aterian kaupungin hienoimmassa sushiravintolassa, mutta sankarien pyynnöstä kohde vaihdettiin pihviravintolaksi.


Myös Punainen Komentaja sai riemuisan vastaanoton, osoitettuaan erittäin hyvää tilannetajua ja kykyä käyttää ympäristöään hyväkseen matkatessaan Tokioon ja taisteltuaan yksin monia supervoimaisia vastustajia vastaan yhtäaikaisesti. Punainen Komentaja itse oli kuitenkin hieman levoton seikkailun aikana tapahtuneesta kohtauksesta joka johti hänen pakenemiseensa paikalta. Sytytettyään savukkeen sai hän kuitenkin itsensä rentoutumaan ja ajateltuaan seuraavaa tappelua Puolustajien vastaan häneltä karkasi myös pieni huvittunut hymähdys.


Vastustajien piilopaikassa The Leader seisoi vastaanottimena toimivan peilin edessä. Hän oli hieman jännittynyt odottaessaan tulevaa yhteydenottoa. Pian peilin kuvajainen alkoi kieppua ja hetken päästä siihen ilmestyi pahaenteinen siivekäs siluetti.

”Kuulin että epäonnistuitte Varjovartijan kappaleen haltuunotossa.”

~Peilin kuvajainen

”Kyllä.”

~The Leader

”Vaikka epäonnistuittekin, ajattelin aiemmat palveluksenne huomioon ottaen katsoa tapauksen läpi sormieni. Lähetän teille myös vahvistuksia ja heidän mukanaan myös seuraavan tehtävänne ohjeet.”

~Peilin kuvajainen

”Selvä, herrani Yomghat Khraun.”

~The Leader