Puolustajat: Kristallikallon juoni

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Puolustajat

Puolustajat: Kristallikallon Juoni (Defenders: Evil Plan Of Crystal Skull) on Puolustajien seitsemäs tehtävä ja se tapahtui vuonna 2065.

Alkutilanne[muokkaa]

Puolustajat olivat nyt siihenastisen uransa huipulla! Viimekertainen tehtävä oli ollut todellinen menestys, joka oli kerännyt median huomion ympäri maailmaa. Puolustajia pyydettiin nyt vieraiksi kaikkiin TV:n Talk Show-lähetyksiin kertomaan seikkailuistaan ja tietenkin vitsailemaan kepeästi. Sponsorisopimuksia suorastaan tulvi heille ja KHV oli joutunut perustamaan niille aivan oman osastonkin pelkästään käsittelemään niitä ja hoitamaan kiinnostavimmat sopimukset Puolustajien allekirjoitettaviksi.

Samaan aikaan Brasiliassa, Professori Tuhon salaisessa piilopaikassa, käytiin hämäriä neuvotteluja. Kraken Von Humboldt kymmenen avustajansa kanssa oli saapunut tapaamaan professoria koskien heidän aiemmin samana vuonna antamaansa tilausta. Professori ojensi tilauksen Humboldtille. Se oli metallinen särmiö, joka oli tiiviisti lukittu päästä. Sen kyljessä oli Biovaara-tarra. Vastalahjaksi Humboldt ojensi Tuholle matkalaukullisen täynnä Yhdysvaltain dollareita:

”Yritä saada nyt se Universaalinaatori valmiiksi”

~Kraken Von Humboldt

Tuho hymyili Humboldtille, joka poistui talosta ääneti särmiönsä kanssa. Ulos päästyään Humboldt riisui naamionsa, jonka tahna oli alkanut sulaa Brasilian auringon lämmössä ja kosteudessa. Hän paljasti jälleen todelliset kasvonsa, joilla maailma hänet tuntee: Kristallikallo!.

Tehtävä[muokkaa]

Kristallikallo iskee[muokkaa]

New Yorkissa, Empire State Buildingin kattohuoneistossa kello oli kahdeksan aamulla ja Puolustajat viettivät normaalia arkieloaan. Käytännössä se tarkoitti, että he jonottivat vessaan, jonka Herra Tähti oli varannut jo aamu viideltä nyppiäkseen jokaisen pienenkin ihokarvan pois kasvoistaan ennen kello kymmenen lehdistötilaisuutta.

Kello kymmeneltä Puolustajat pitivät Empire State Buildingin edustalla historiallisen lehdistötilaisuuden, jossa heille tultaisiin samalla luovuttamaan New Yorkin kaupungin avain ansioistaan kaupungin, USA:n ja maailman hyväksi. Puolustajista oli viime aikojen ahkeran työskentelyn avulla tullut yhä vain palvotumpia julkisuuden henkilöitä. Heistä kirjoiteltiin lehdissä päivittäin ympäri maailmaa ja heille oli pystytetty patsaat ainakin jo New Yorkiin (Empire State Buildingin edustalle) ja Pariisiin (Eiffel-Tornin huipulle, katso tämä aiempi seikkailu). Populaarikulttuurissa he olivat laajalti esillä, TV:ssä esimerkiksi esitettiin viikottain heihin perustaa tilannekomiikka sarjaa, Frienders (Suomessa Superfrendit), jossa tunnetut Hollywood-tähdet tulkitsivat heidän hahmojaan.

Kello koitti vihdoin kymmenen ja Puolustajat astuivat ulos rakennuksesta KHV:n johtaja Merkin Muffleyn johdolla. Puolustajat asettuivat kukin oman mikkinsä taakse ja sitten alkoivat reportterit heitellä heille kysymyksiään.


Sillä aikaa Empire State Buildingin vastapäisessä rakennuksessa oli jousimies odottamassa. Hän oli kaksi metriä pitkä afgaanisoturi, joka oli pienestä pitäen koulutettu kahteen asiaan: Vihaamaan USA:ta ja ampumaan jousipyssyllä. Hän latasi juuri varsijoustaan, jonka päähän oli kiinnitetty ajastettu räjähde, joka sisälsi omituista, vihreää ainetta.


Kun kysymyksiin oli vastailtu tarpeeksi (Useimmat koskivat Puolustajien aiempaa tehtävää, jossa he olivat menestyksekkäästi kohdanneet The Onen) saapui Pormestari lavalle. Yllään hänellä oli laivastonsininen puku ja punainen solmio. Hän kertoi olevansa iloinen siitä, että saa nyt palkita Puolustajat kaupungin avaimella. Hän ojensi sen molemmin käsin Kapteeni Aurinkokunnalle, jonka silmäkulmaan ilmestyi kyynel. Hän alkoi vollottaa täyttä kurkkua. Zetto murahti, sillä hän ei ymmärtänyt näitä rituaaleja, mutta muut Puolustajat jakoivat Kapteenin tunteenpurkauksen ja alkoivat halata toisiaan, pakottaen Zettonkin mukaan.

Silloin vastapäisestä rakennuksesta lennähti jotain. Se osui pormestaria rintaan suurella voimalla ja sai hänet kaatumaan maahan selälleen. Merkin Muffley ryntäsi oitis hänen luokseen ja totesi sen olevan nuoli. Salaisen palvelun miehet lähtivät rynnimään naapuripilvenpiirtäjään. Muffley huomasi, että nuoleen oli kiinnitetty kirje. Hän otti sen irti ja avasi. Sisällä oli lappu, jossa luki

Puolustajat, minä palaan nopeammin kuin uskalsitte pelätä, Kristallikallo. Kun se oli luettu, alkoi oitis sanaharkka Puolustajien kesken. Pitäisi päästä selville Kristallikallon aikeista ja ratkaista tämä ongelma. Äkkiä Muffley keskeytti sanaharkan ja kertoi, että kirjeessä olisi vielä jälkikirjoitus: PS: Nuoli räjähtää puoli minuuttia tämän kirjeen lukemisen jälkeen.

Puolustajat ehtivät hädin tuskin hypätä puhujanpönttöjen taakse piiloon ja vetää myös Muffleyn mukaansa ennen kuin pommi räjähti. Pormestarin ruumis muuttui tuhkaksi ja koko Empire State Buildingin edustan aukio näytti nyt taistelutantereelta. Ilmaan oli levinnyt vihreää savua, jonka Puolustajat eivät kuitenkaan antaneet häiritä. He nousivat pystyyn puhujanpönttöjen takaa.

”Tämä tietää sotaa!”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Mm-m”

~Zetto

Kristallikallon ohjeet[muokkaa]

Seuraavana päivänä Puolustajat norkoilivat tukikohtansa huoneistossa ja miettivät, miten he voisivat päästä selville Kristallikallon aikeista. Merkin Muffley saapui huoneistoon ja ilmoitti, ettei eilisessä räjähdyksessä ollut kuollut kuin kolme ihmistä, mutta silti USA:n presidentti oli tehnyt Muffleylle selväksi, että Puolustajien tulisi napata Kristallikallo. Presidentin kansliassa liikkui jo huhuja Toisesta Terrorisminvastaisesta Sodasta, jonka presidentti olisi julistanut Kristallikalloa vastaan. Vielä oli kuitenkin auki, mihin Kristallikallo tähtäsi tällä? Elokuvamaailmaa tunteva Herra Tähti huomautti, että räjähdykset olivat niin menneen talven lumia: Nykyajan globalisoituvan maailman pommi-iskuja seuraavat kaipasivat jotakin, joka olisi enemmän kuin vain pikku räjähdys.

Silloin ikkunan läpi lennähti uusi nuoli, joka osui Rautaröhmöä päähän. Onneksi hänen haarniskansa pysäytti nuolen, joka katkesi ja putosi maahan hänen eteensä. Kapteeni juoksi ikkunaan ja yritti tähyillä ampujaa, jota ei kuitenkaan näkynyt (Koska Kapteeni oli unohtanut asettaa piilolasinsa aamulla). Sillä aikaa Rautaröhmö jo luki nuolen mukana tullutta uutta kirjettä, tarkastettuaan ensin, ettei tähän nuoleen oltu kiinnitetty räjähdettä:

Hyvät Puolustajat: Kun saatte tämän viestin, on kulunut tasan 24 tuntia pommini räjähtämisestä. Sen ilmoille päästämä vihreä savu koostui LFWED-35561:stä, maailman vaarallisimmasta viruksesta, jonka olen onnistunut hankkimaan. Virus aiheuttaa vakavaa ripulia, jonka seurauksena ihmiset tavallisesti kuolevat 48 tunnissa nestehukkaan (Aikaa on siis enää 24 tuntia!). Olette altistuneet tälle hengitysteiden kautta leviävälle virukselle. Supervoimanne eivät auta sitä vastaan, mutta älkää huoliko! Päämajassani Münchenissä on vastalääkettä, jota teidän on saatava seuraavien 24 tunnin sisällä. Ehditte tänne lentämällä helposti ennen sitä, mutta kuulkaas vielä: Olen asettanut eri puolille maailman suurkaupunkeja useita samanlaisia pommeja! Jokainen paikka on tunnettu, julkinen turistirysä, joten uhrimäärät saattavat kohota suuriksi. Heille kaikille minulla ei ole lääkettä, joten kiirehtikää. Tämä on teidän kuolemantanssinne paholaisen kanssa: Ehdittekö pelastaa kaikki ihmiset ja sitten vielä itsenne, vai kuoletteko te pelastettuanne heidät. Nopeus ratkaisee. Pommeja on viisi ja niistä ensimmäinen on Washingtonissa. Löydettyänne sen, löydätte vihjeen seuraavan pommin luo. Eli, hop hop! Rakkain terveisin, Kristallikallo.

Rautaröhmö repi kirjeen yllättävän vihanpuuskansa seurauksena. Heidän oma henkensä oli vaa'alla, jonka vastapainona olivat miljoonien muiden henget. Nyt olisi pidettävä kiirettä.

”Washingtoniin!”

~Rautaröhmö

Washington[muokkaa]

Lähdettyään meni vain hetki, kun Puolustajat vihdoinkin pääsivät Washingtoniin. Laskeuduttuaan Washington monumentin eteen, he alkoivat oitis miettiä, minne pommi olisi piilotettu. Kapteeni Aurinkokunta neuroottinen ja pelkäsi, etteivät he ehtisi pelastaa itseään, joten Zetto otti tehtäväkseen rauhoitella häntä. Paria erityisen voimakasta poskiläpsyä myöhemmin Kapteeni oli taas rauhallinen. Yhteistuumin Puolustajat päättivät hankkia turistioppaan ja tutkia jokaisen turistinähtävyyden.


Sillä aikaa valkoisessa talossa presidentille oli ilmoitettu tuntemattomista lentävistä olennoista, jotka olivat saapuneet Washingtoniin (Presidentti ei tiennyt heidän olevan Puolustajia, itse rahoittamiaan sankareita). Presidentti arveli, että kyseessä olisi häntä vastaan suunnattu salamurhayritys, jolloin hän päätti lähettää tehtävää ratkaisemaan oman suosikkisupersankarinsa. Presidentti nosti puhelimensa luurin ja näppäili numeron 1. Linjan päästä vastattiin ja presidentti kertoi asiansa. Linjan päässä luvattiin hoitaa asia. Ja niin Washingtonin oma supersankari, Patriootti lähti matkaan apurinsa Partiolaisen kanssa.

Patriootti matkasi maata pitkin juosten, kun taas Partiolainen lensi ilmassa. Patriootti kuuli korvanappinsa kautta Salaisen palvelun agentin ilmoittavan, että tunkeilijat olivat sillä hetkellä Washington-monumentin edessä sijaitsevan turistikioskin edessä. Patriootti kuittasi ja suuntasi sinne, Partiolaisen lentäessä hänen perässään.

Ensimmäinen kohde!

Sillä aikaa Puolustajat olivat jo saaneet ilmaisen esitteensä Washingtonista ja tutkivat sitä. Nähtävyyksiä oli monia: Washington monumentti, Abraham Lincolnin patsas, Kongressitalo... He päättelivät, että kohteen tulisi olla näkyvä, niin näkyvä, että se järkyttäisi koko muuta maailmaa ja silloin elokuvien dramaturgiaa tunteva Herra Tähti totesi, että kohde olisi todennäköisimmin Valkoinen talo! Ja niin Puolustajat nousivat ilmaan ja suuntasivat sinne.


”Kohde liikkeessä. Toistan. Kohde liikkeessä. Suuntaavat Valkoista Taloa kohti. Toistan. Valkoista taloa.”

~Salaisen Pavelun agentti Patriootin korvanappiin

”Kuittaan”

~Patriootti

Hengenahdistus alkoi tuntua Patriootin rinnassa. Vuosia ennen kuin hän oli ryhtynyt supersankariksi, hän oli polttanut ketjussa. Nykyään häntä vaivasikin kunnon loppuminen aina kesken tehtävien eikä hän voinut sietää sitä. Patriootti käänsi kohti Valkoista taloa, Partiolainen uskollisesti perässään.


Puolustajat laskeutuivat Valkoisen talon pihaan ja yllätyksekseen saivat lämpimän vastaanoton, kun Salaisen palvelun miehet avasivat tulen heitä kohti Uzi-konepistooleilla. Luodit eivät kuitenkaan purreet heihin vaan kimpoilivat pois, joten Salainen palvelu päättää lopettaa tulituksen. Puolustajat yrittivät siinä välissä kertoa, keitä he ovat, mutta Salainen palvelu ei kuunnellut vaan poistui paikalta hakemaan järeämpää aseistusta.

Silloin Patriootti ja Partiolainen saapuivat paikalle. Patriootti veti lonkaltaan laser-revolverinsa ja tähtäsi sillä Kapteeni Aurinkokuntaa. Hän luki heille heidän oikeutensa, mutta Puolustajat vähät välittivät. He yrittivät jälleen selittää, keitä he olivat, mutta eivät saaneet suunvuoroa Patriootilta. Silloin Zettolta paloi päreet ja hän hyökkäsi Patriootin kimppuun ja alkoi takoa tämän päätä nyrkeillään. Partiolainen hyppäsi Zeton selkään ja yritti vetää tätä pois isänsä päältä. Zetto murahti hänelle:

”...tanan aknenörtti!”

~Zetto

Ja heitti lauseen suorasukaisuudesta hämmentyneen Partiolaisen pois selästään. Sen jälkeen Patriootin takominen jatkui. Tämä ei kuitenkaan jatkanut sitä enää. Patriootti jännitti lihaksensa ja heitti Zetton ilmoihin päältään. hän nousi ylös ja huomasi kadottaneensa aseensa. Se löytyi Kapteeni Aurinkokunnan kädestä:

”Nyt kuuntelet! Valkoisessa talossa on pommi ja se pitää noutaa!”

~Kapteeni Aurinkokunta

Tämän jälkeen kului hetki, ennen kuin Patriootti suostui uskomaan Puolustajia. Rautaröhmön täytyi jopa kaivaa pukunsa povitaskusta esiin virallinen Puolustajien jäsenkortti ennen kuin hän suostui uskomaan ja senkin jälkeen suhtautui Patriootti heihin epäluuloisesti. Puolustajat ryntäsivät nyt kuitenkin sisään Valkoiseen taloon ja etsivät joka sopen. He menivät oitis todennäköisimpänä pommin piilotuspaikkana pitämäänsä Richard Nixonin huoneeseen ja alkoivat etsiä (Nixon olisi luonteva valinta Kristallikallon kaltaiselle kaksinaamaiselle hirviölle). Patriootti päätti yrittää päteä presidentin silmissä löytämällä pommin ennen Puolustajia ja päätti käyttää hyväkseen röntgenkatsettaan. Valitettavasti hän aktivoi kuitenkin laserkatseensa ja hetken päästä kaikki huoneen seinät oli avattu. Puolustajat olivat piiloutuneet sohvan taakse ja sieltä noustessaan Herra Tähti huomasi, mitä seinän sisältä oli pudonnut. Pommi!

Rautaröhmö meni pommin luokse ja purki sen katkaisemalla punaisen johdon. Homma oli hoidettu. Pommin vierestä he löysivät kirjeen, jossa kerrottiin seuraava kaupunki: Vatikaani! Puolustajat lähtivät matkaan samalla, kun Patriootti siirtyi Presidentin työhuoneeseen pätemään löydöllään.

Vatikaani[muokkaa]

Kun Puolustajat vasta lentelivät kohti Vatikaania, siellä paikallisessa munkkiluostarissa valmistauduttiin yöhön. Munkki Diabolo Pavarazzo luki iltarukouksensa ja asettui makuulle juuttikangas peittonsa alle. Uni ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi, kun hän jo heräsi Paavin puheluun. Hän vastasi. Puhelimesta kajahti vain yksi lause.

”Diabolo, Vatikaani tarvitsee sinua!”

~Paavi

Ja niin munkki Diabolon oli turha uneksiakaan nukkumisesta. Hän käveli kaapilleen ja puki ylleen siellä olevat trikoonsa. Hän hyppäsi alas luostarinsa tornista ja laskeutui maahan jaloilleen, kuin kissa. Punainen risti hänen rinnassaan loimusi punaisempana kuin Diabolon silmät trikoissa. Munkki Diabolo Pavarazzosta oli tullut Diablo! Vatikaanin katujen kauhu ja syntisten rankaisija. Hän suuntasi suoraan Pietarinkirkkoon tapaamaan Paavia, suurta isää, kuten Diablo häntä kutsui.


Sillä aikaa Puolustajat laskeutuivat öiseen Vatikaaniin. Enää olisi löydettävä pommi ja sen olinpaikkakin olisi selvä, koska nähtävyyksiä ei 0,4 neliökilometrin valtiossa luonnollisesti ollutkaan montaa: Sen täytyi olla Pietarinkirkko!


Diablo saapui Paavin makuuhuoneeseen. Paavi sanoi, että hän oli tuntenut, kuinka Jumala varoitti häntä salamurhaajista tänä yönä. Paavi tahtoi, että Diablo valvoisi hänen untaan vierellään. Diablo lupasi valvoa ja lupasi myös tappaa jokaisen, joka edes hengähtäisi hänen pyhyyttään kohti!


Sillä aikaa Puolustajat koputtelivat Pietarinkirkon ovea, mutta se oli kiinni, mikä oli ymmärrettävää, sillä olihan nyt yö. He kuitenkin halusivat sisään, joten he potkaisivat oven saranoiltaan. Potkua seurannut räsähdys kuului yläkerrassa pyhää untaan uinuvan Paavinkin makuuhuoneeseen, Diablon korviin. Hän veti esiin yhden mukanaan olevista tikareista ja lähti metsästämään tunkeilijoita.

Alakerrassa Puolustajat saapuivat Paavin istuimen luokse. He ihmettelivät Kristallikallon logiikkaa, sillä eihän pommi tässä huoneessa tappaisi ketään muuta, kuin ehkä vain paavin. He kuitenkin katsoivat kullatun paavin istuimen alle ja löysivät pienen arkun, jonka sisältä löytyi kuin löytyikin pommi. Rautaröhmö alkoi purkaa sitä juuri, kun Diablo hyppäsi esiin. Hän kohotti tikarinsa ja heitti sen Herra Tähteä kohti. Zetto nappasi sen kuitenkin ilmasta ja taivutti mutkalle. Silloin Diablo hyppäsi heitä kohti ja uskomattomalla notkeudellaan sai potkaistua jokaista Puolustajaa kasvoihin ilman, että he edes huomasivat sitä. Vain kipu jäi tuntumaan. Kaikesta tästä huolimatta Rautaröhmö sai pommin purettua.

Diablo viilteli Puolustajia tikareillaan saaden heidän pukunsa repeilemään ja verenkin paikoin vuotamaan, mutta sillä ei ollut enää väliä. Puolustajat halusivat jatkaa matkaansa. Rautaröhmö repäisi pommin vierestä mukaansa kirjeen ja lähti juoksemaan ulos Pietarinkirkosta. Muut Puolustajat seurasivat perässä, viimeisenä Kapteeni, jota Diablo vielä viimeisillä voimillaan potki päähän. Heti ulos päästyään he lähtivät lentämään jättäen Diablon heristämään heille nyrkkiä maan pinnalle.

”Ja pysykää poissa, syntiset kurjat!”

~Diablo

Puolustajia häiritsi heidän pois lentäessään se, etteivät he olleet selittäneet asiaansa Diablolle, mutta sillä ei ollut enää väliä. Rautaröhmö luki seuraavan paikan nimen kirjeestä.

”Jerusalemiin!”

~Rautaröhmö

Jerusalem[muokkaa]

Muutamaa tuntia myöhemmin Puolustajat laskeutuivat Jerusalemiin. Heillä oli enää 8 tuntia aikaa etsiä viimeisetkin pommit ja ehtiä hankkimaan vastamyrkkyä Kristallikallon päämajasta. Mutta missä pommi olisi? Herra Tähti kävi kysymässä kolmelta paikalliselta (kristityltä, muslimilta ja juutalaiselta) mikä olisi tärkein paikka Jerusalemissa ja heistä jokainen sanoi eri paikan.

”Itkumuuri!”

~Juutalainen

”Pyhän haudan kirkko!”

~Kristitty

”Kalliomoskeija!”

~Muslimi

Sanottuaan ne paikat he katsoivat toisiaan ja aloittivat avoimen käsirysyn. Puolustajilla ei ollut harmaintakaan aavistusta, missä pommi olisi. Kapteeni napsautti sormiaan ja sanoi:

”Meidän on katsastettava kaikki kolme paikkaa!”

~Kapteeni Aurinkokunta

Ja niin Puolustajat hajaantuivat kolmeen ryhmään: Rautaröhmö ja Herra Tähti lähtivät Itkumuurille, Zetto Pyhän haudan kirkolle ja Kapteeni Kalliomoskeijalle

Sillä aikaa erään basaarin edustalla The Ultimate Leader teki kauppoja vanhoista Illuminatin muistoesineistä, joita hän tarvitsi toteuttaakseen tulevan suunnitelmansa. Jorma Kojo ja Jorma Muje seisoivat sivummalla odottamassa The Leaderia. Vastustajat olivat koolla!

Silloin Jorma Muje huomasi Zetton kirmaavan basaarin ohi. Jorma Kojo taas näki kauempana Kapteeni Aurinkokunnan juoksevan toiseen suuntaan. Juuri ostoksiaan heitä kohti kanniskeleva Leaderkin sai yllättyä jouduttuaan Rautaröhmön kampittamaksi. Herra Tähti auttoi Röhmön äkkiä ylös ja he jatkoivat juoksua noteeraamatta Vastustajia mitenkään. Tämän jälkeen kaikki Vastustajat olivat yhtä kysymysmerkkiä. He päättivät ottaa selvää, mitä Puolustajat olivat tekemässä, ja siinä sivussa tietenkin yrittää tappaa heidät, jos mahdollista.

Rautaröhmö ja Herra Tähti saapuivat ensimmäisinä itkumuurille, jonka luona kymmenet juutalaiset jo vollottivatkin. He miettivät, minne pommi olisi piillotettu? Herra Tähti alkoi repiä kiviä irti muurista ja Rautaröhmö sen huomattuaan repäisi hänet äkkiä irti siitä. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, sillä juutalaiset kävivät heidän kimppuunsa vihamielisinä huutaen pyhäinhäväistystä. Kun Rautaröhmö kiskaisi Tähden irti muurista, tämän käsiin jäi iso muurin pala. Itkumuuri, eli Jerusalemin länsimuuri, sortui kokonaisuudessaan maan tasalle. Juutalaiset pakenivat paikalta ja pölyn hälvettyä Rautaröhmö näki jotain muurinpalasten keskellä: POMMIN! He olivat löytäneet sen. Rautaröhmö ja Tähti purkivat sen oitis, repäisivät kirjekuoren mukaansa ja lähtivät juoksuun kohti Pyhän Haudan Kirkkoa tavoittaakseen Zetton ja voidakseen kertoa muille Puolustajille pommin löytyneen. He eivät kuitenkaan aavistaneet, että Vastustajat seurasivat heidän joka askeltaan. The Leader käski Jorma Kojoa ottamaan vaarattoman pommin mukaansa.

Sillä aikaa Pyhän Haudan kirkolla Zetto etsi pommia. Hän tutki koko kirkon löytämättä mitään. Kristityt turistit ottivat kuvia kaikkialla hänen ympärillään ja räpsyvät valot saivat Zetton menettämään hermonsa. Hän alkoi hakata päätään seinään, jolloin aivan yhtäkkiä kirkko sortui. Turistit ryntäsivät ulos ja Zetto pelasti muutaman itsekkin poistuessaan rakennuksesta. Ihmisiä ei kuollut. Zetto katseli jälkeensä jääneitä raunioita ja alkoi kaivaa. Pommi olisi löydettävä ja vihdoin hän löysikin sen kasan pohjalta. Hän repäisi kirjeen pois ja alkoi pohtia pommin purkamista. Koska Zetto ei tiennyt, miten se tapahtuu, hän päätti ratkaista ongelman yksikertaisesti ja viskasi pommin avaruuteen, jossa se räjähtäisi tunnin sisään vahingoittamatta ketään. Silloin Rautaröhmö ja Tähti saapuivat paikalle. Kävi ilmi, että Pommeja oli kaksi, kuten kirjeitäkin. Mikä olisi oikea? Sitä ei kuitenkaan ollut aikaa miettiä vaan Puolustajat suuntasivat suoraan kohti Kalliomoskeijaa ja Kapteeni Aurinkokuntaa, tajuamatta, että Vastustajat seurasivat heitä.

Sillä välin Kalliomoskeijassa Kapteeni Aurinkokunta haeskeli pommia röntgenkatseellaan, ja äkkäsikin sen lattialaattojen alta. Vamrmistuttuaan siitä että kukaan ei katsonut häneen päin, hän muina miehinä pamautti lattiaa pommin yläpuolelta kaikin voimin molemmilla nyrkeillään, saaden aikaan suuren kuopan.

”Haa! Pommi!”

~Kapteeni Aurinkokunta

Samassa kuului "KRUNTS!" ja railo alkoi laajeta halkeamaksi, joka kipusi seiniä pitkin kattoon, ja kohtasi itsensä aivan kupolin keskellä. Kuului vain kiljuntaa ja jyrinää, kun Kalliomoskeija romahti Kapteeni Aurinkokunnan niskaan.

”Hups...”

~Kapteeni Aurinkokunta
Jerusalem Puolustajien jälkeen

Hetkeä myöhemmin Kapteeni Aurinkokunta ilmestyi romukasan alta pidellen voitonriemuisena pommia kädessään. Samalla hetkellä muut Puolustajat ilmestyivät taivaanrantaan. Herra Tähti ja Zetto alkoivat Kapteeni Aurinkokunnan kanssa kaivaa eloonjääneitä esiin kivimurskan alta, samalla kun Rautaröhmö purki pommia, kun yhtäkkiä kerrostalo lensi ilman halki ja iski Kapteeni Aurinkokunnan alas kukkulaa ja suoraan moottoritielle. Herra Tähti kävi salamannopean päättelyketjun kerrostalon heittäjästä. The One? Liaan yksinkertaista. Kristallikallo? Tokkopa. Sen siis täytyi olla The Ultimate Leader!

Zetto ja Rautaröhmö olivat kukin tahollaan tulleet samaan tulokseen, ja valmistautuivat taisteluun. Samalla Vastustajat jo kohosivatkin näkyviin, ja The Ultimate Leader virkkoi:

”Oi mutta sehän on Kapteeni Aurinkoranta! Ei kai sattunut?”

~The Ultimate Leader vittuilee Kapteeni Aurinkokunnalle

Tämän sanottuaan hän viskasi bussin psi-voimillaan Puolustajia kohti, ja huusi hökkäyskäskyn Jormille. Jorma Muje kiskaisi ilmasta kaksi rynnäkkökivääriä ja tyhjensi ne päin Zetton otsaa, Jorma Kojo hyökkäsi päin Herra Tähteä potkien tätä sukupuolielimille boostatuilla voimakenttäpotkuillaan samalla kun The Leader paiskoi Rautaröhmöä autoilla.

Rautaröhmö otti autojen iskut vastaan ja veti vyöltään ydinkärkipistoolinsa. Hän hyppäsi juosi suojaan tielle pysähtyneen auton taakse (omistaja oli kaaoksesta hätääntyneenä jo puolimatkassa Beetlehemiin!) ja tähtäsi The Leaderia. Leader heitti uuden auton Rautaröhmöä kohti, mutta Röhmö ampui sitä minikokoisella ydinkärjellään, saaden aikaan pesäpallomaisen liikkeen. Auto lennähti kovaa vauhtia Leaderia päin ja tämä putosi maahan tajuttomana. Sillä aikaa Jormien kanssa sai Zetto tarpeekseen rynnäkkökivääreistä, jotka naputtivat hänen otsaansa tasaiseen tahtiin, ja päätti tehdä asiasta lopun. Hän tarttui Jorma Mujea rinnuksista, puraisi hampaillaan rynnäkkökiväärit pois tämän käsistä ja sylki ne pois. Sitten hän heitti Jorman kaksin käsin päin toista Jormaa, joka oli juuri pieksemässä Tähteä. Molemmat Jormat kaatuivat maahan ja Puolustajat piirrittivät heidät. He eivät antautuneet vaan ottivat jalat alle ja lähtivät kirmaamaan moottoritietä etelään, kohti Gazaa.

Samaan aikaan Leader tokeni ja päätti murskata Puolustajat. Hän kohotti vieressään kököttävää jättiläismäistä öljyrekkaa Psi-voimillaan ja valmistautui nostamaan sen ilmaan, kun yhtäkkiä joku taputtikin häntä olalle. Leader kääntyi katsomaan taputuksen suuntaan ja sai tuntea Kapteeni Aurinkokunnan nyrkin kasvoissaan. Leader vajosi jälleen tajuttomuuteen ja Kapteeni käveli tyytyväisenä muiden Puolustajien luokse. Yhdessä he avasivat pommeista tulleet kirjeensä. Rautaröhmön ja Tähden kirjeessä luki D, Zetton kirjeessä HI ja Kapteenin EL

”El Hid?”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Hidel?”

~Herra Tähti

”DELHI!”

~Rautaröhmö tajuaa jutun

Ja niin Puolustajat lähtivät lentämään kohti Delhiä ja Intiaa. Hetken päästä heidän jälkeensä jättämä Leader heräsi ja veti pukunsa sisältä puretun pommin jäännökset. Pommilla hän ei tekisi mitään, mutta myrkky... sille olisi käyttöä...

Delhi[muokkaa]

Delhiin lentämiseen meni enemmän aikaa, kuin oli odotettu, sillä Puolustajat eivät tunteneet paikallista maantietoa niin hyvin. Vihdoin he kuitenkin saapuivat Delhiin, Intian pääkaupunkiin. Alkoi jälleen perinteinen aivoriihi, joka oli tämän tehtävän aikana jo muodostunut tavaksi: Mikä on Delhin tunnetuin nähtävyys? Puolustajien ei auttanut muu, kuin hankkia turistiopas ja tutkia: Kävi ilmi, että Delhissä on 175 maailmanperintökohdetta! Kävi ilmi, että niiden kaikkien tarkastaminen olisi turhaa, jopa mahdotonta, eikä Kristallikallo todellakaan haluaisi tehdä mitään tällaista. Hän tahtoisi kohteen, joka on takuuvarmasti tunnettu ja jossa kuolisi ihmisiä. Äkkiä Rautaröhmö tajusi, että kohteen olisi pakko olla Yamuna-joki! Pommi räjähtäisi ja levittäisi myrkkyä koko joen laajuudelta tappaen ihmisiä kaikkialla Intiassa Delhistä alavirtaan. Joki kulki Delhin slummien läpi, joiden asukkaat joivat joesta vettä päivittäin. Uhriluku voisi olla järkyttävä!

”Voi pillinpallit!”

~Herra Tähti järkyttyy uutisista

Puolustajat tiesivät, että jotain olisi tehtävä, mieluiten mahdollisimman nopeasti, sillä heidän piäisi ehtiä vielä seuraavaan kohteeseen ja sen jälkeen nappaamaan Kristallikallo, ennen kuin homma olisi selvä. Ongelma oli kuitenkin selvä: Yamuna on 1370 kilometriä pitkä, eivätkä he millään ehtisi penkoa niin pitkää pätkää jokea. He tarvitsivat apua ja silloin Rautaröhmö keksi. Hän otti rautapukunsa taskusta satelliittipuhelimen ja soitti toiselle puolelle maailmaa, Kanadaan. Siellä puhelimeen vastasi nopeasti neuroottisen oloinen, vihreään pukeutunut henkilö.

”Tarvitsemme apuasi. Pistäydy pikaisesti Delhissä. Ja tuo pari lattea tullessasi.”

~Rautaröhmö

Vastaaja kuittasi ja pinkaisi juoksuun. Hän oli Vihreä Luoti, Puolustajien vanha ystävä ja kahvinarkomaani. Hän poikkesi nopeasti matkallaan kahvilassa ja otti kymmenen kupillista kahvia, niistä neljä oli lattea ja kuusi mustaa. Hän kumosi mustat kurkkuunsa ja jatkoi juoksua läpi Kanadan erämaiden, kunnes saapui merenrantaan. Hän otti vauhtia ja pinkaisi juoksuun vedenpinnalla. Kului hetki, kunnes hän näki Aasian rannikon, nousi maalle ja juoksi läpi Vietnamin, Laosin ja Bangladeshin, kunnes saapui Intiaan. Bombayssa hän pysähtyi kysymään tietä Delhiin, jonka jälkeen hän jatkoi matkaa seuraten jokia. Ganges jokea kulkemalla hän löysi Yamunan, joka oli Gangesin sivujoki ja seuraamalla sitä hän löysi Delhiin. Yamunan rannalla, Delhin slummeissa, Puolustajat jo odottelivatkin. Luoti tarjosi heille käsissään olevia latteja. Rautaröhmö otti omansa, mutta muut kieltäytyivät, koska heillä ei ollut jano. Luoti ymmärsi yskän ja joi lattet itse. Sitten Puolustajat selittivät tälle suunnitelmansa. He halusivat Luodin juoksevan Yamunan läpi niin nopeasti, että vesi karkaisi joesta ja heille jäisi tutkittavaksi vain pohjamudat. Luoti kuittasi nopeasti ja pinkaisi neuroottisen ja kiireisen oloisesti juoksemaan heti.

Luoti juoksi 1370 kilometria Yamunaa ja useita kilometrejä Gangesia ylöspäin rikkoen äänivallin ennätykselliset kolmetoista kertaa matkallaan, saattaen samalla kuuroiksi Intian viimeisetkin luonnonvaraiset tiikerit. Joki kuitenkin tyhjeni kun hänen juoksunsa tieltä vesi karkasi. Päästyään vihdoin Gangesin lähteille Luoti pysähtyi voimattomana. Hän ei ollut ikinä juossut niin lujaa. Onneksi paikka oli turistirysä eikä kahvilaa ollut vaikea löytää. Käytyään siellä kumoamassa kahdeksan kuppia espressoa kurkkuunsa hän lähti matkaan kohti kotiaan.

Sillä aikaa Puolustajat haravoivat joen pohjamutia. Lentämällä niiden yllä ja tutkimalla niitä röntgen katseillaan. Delhissä hinduväestö alkoi pohtia, miksi heidän pyhä jokensa, Krishan lapsuuden kylpypaikka, oli tyhjentynyt. Tehtävällä oli kiire tai Puolustajat lynkattaisiin. Vihdoin he löysivät etsimänsä. Se oli kymmenen metrin päässä kaupungin rajasta. Pommi purettiin ja hylättiin viidakkoon. Sen mukana ollut kirje oli vettynyt ja sen levinneessä musteessa oli sana: BEIJING

Beijing[muokkaa]

Kun Puolustajat vielä lentelivät Beijingiä kohti, valmistautui Kielletyn kaupungin edustalla PV-Rider uskomattomimpaan temppuunsa (Kuuhun lentämisen jälkeen). Hän oli virittänyt pienen Suzuki PV:nsä niin täyteen vääntöä, että aikoi kaivaa kumia polttamalla tunnelin maan läpi. Tämä oli osa tieteellistä, National Geographicin maksamaa koetta, jolla oli tarkoitus tutkia mihin Kiinasta pääsee kun on kaivautunut maan läpi, sillä kaikkialta muualtahan pääsee maan läpi suoraan kulkemalla Kiinaan. Koe oli siis hyvin tärkeä.

PV-Rider aloitti temppunsa miljoonapäisen kiinalaisyleisön hurratessa hänelle. He huusivat tahdissa hänen nimeään: "IPPE! IPPE! IPPE!...". Jossakin kypäränsä alla PV-Rider hymyili. Kun hän onnistuisi, hänen suosionsa nousisi jälleen uusiin sfääreihin. Tai olisi noussut. Juuri silloin PV-Riderin pyörästä räjähti kumi. Paukahduksen jälkeen koko yleisö hiljeni kuin taikaiskusta. Syntynyt kuoppa oli vain metrin syvyinen eli ei läheskään maan läpi. Koe oli epäonnistunut. PV-Rider nousi PV:nsä selästä ja meni huutamaan lähtöä tekeville Nationalin miehille, että kokeilisi uudestaan kun saisi uuden takakumin. Heidän mielestään se ei kuitenkaan olisi kannattavaa. Nationalin miesten lähdön jälkeen kaikkosi vähitellen miljoonapäinen yleisökin. Vain yksi jäi seisomaan Kielletyn kaupungin edustalle, nimittäin murtunut PV-Rider, jonka ego oli kokenut kovan kolauksen. Hän potki PV:tään suutuspäissään, kunnes tajusi ettei se sen vika ollut vaan renkaan. Silloin hän repi irti rikkoutuneen takakumin ja repi sen vihanpuuskassaan palasiksi paljain käsin. Sen jälkeen hän kaivoi taskustaan uuden kumin, joita hänellä oli aina mukanaan (PV-Riderilla on isot taskut). Sitten hän alkoi sovittaa kumia paikalleen.

Silloin Puolustajat laskeutuivat hänen viereensä. Saatuaan kumin paikalleen huomasi PV-Rider heidät ja meni tervehtimään. Puolustajat moikkasivat takaisin ja sanoivat olevansa nyt kiireisiä. Heidän tulisi löytää äkkiä pommi ja lentää Saksaan tai tuho tulisi, PV-Rider ei kylläkään ymmärtänyt, mistä syystä. Kävi kuitenkin ilmi, että aikaa löytää pommi ja lentää Saksaan olisi vain kaksi tuntia, joten kiirettä piti. PV-Rider sanoi, että jos Puolustajat tarvitsisivat hänen apuaan, hän voisi antaa sitä. Puolustajat nyökkäsivät ja aloittivat neuvonpidon.

Keskustelussa päädyttiin siihen tulokseen, että pommi olisi mitä varmimmin perustein Kielletyssä kaupungissa, jonka porteilla, johtaja Maon kuvan alapuolella, kuitenkin seisoi vartioita estämässä sisäänpääsyn. Oli selvää, että kaupungin sisällä vartijoita olisi enemmänkin, joten mahdollisuudet kansainväliseen selkkaukseen olisivat mahdolliset, eivätkä Puolustajat halunneet niitä enää enempää kontolleen sen jälkeen kun he olivat jo tuhonneet yhden huoneen valkoisesta talosta, räjäyttäneet Jerusalemin kolme pyhintä paikkaa ja kuivanneet hindujen toisiksi pyhimmän joen. Pitäisi toimia kaikessa hiljaisuudessa.

Niin Puolustajat alkoivat ryömiä hiljaa maata pitkin kohti Kielletyn kaupungin sisäänpääsyä. Herra Tähti sanoi kuulleensa jostakin, että kiinalaiset eivät havainnoi muuta kuin liikkettä, joten heidän tulisi vain pysyä paikallaan, jos kiinalainen katsoisi heitä. Kielletyn kaupungin vartijat katselivat hiljaa ja hämmentyneinä, kuinka Amerikan tunnetuimmat supersankarijulkkikset ryömivät heidän välistään Kielletyn kaupungin portille, avasivat sen hiljaa ja kun huomasivat vartijoiden katsovan, yrittivät pysyä paikallaan. Lopulta he kuitenkin olivat ryömineet sisään ja portti kolahti kiinni. Vartijat katsoivat toisiinsa ja näyttivät käsimerkeillä toisilleen olevansa yhtä mieltä siitä, että Amerikka oli kulkemassa kohti rappionsa huippua, kun heistä vahvimmatkin olivat jo murtuneet ja pyytävät apua Kiinalta. He kuitenkin jättivät Puolustajat oman onnensa nojaan.

Sillä aikaa porttien sisäpuolella Puolustajat aloittivat etsintänsä. Röntgenkatseillaan he haravoivat jokaisen Kielletyn kaupungin rakennuksen läpi kuitenkaan löytämättä pommia. Herra Tähti totesi, että pommi olisi helpompi löytää jos he noudattaisivat tuttua kaavaa, eli pistäisivät koko paikan matalaksi ja kaivaisivat sen esiin raunioista. Tätä ei kuitenkaan tuettu sillä Rautaröhmön mielestä jo nykyisetkin kulungit tulisivat kuormittamaan heidän Fort Knox-kultakorttejaan riittävästi.

Äkkiä Kapteeni sai idean: Mitä jos joku muu pistäisi paikan matalaksi! Ja tuumasta toimeen: He ostivat PV-Riderille pullollisen riisiviinaa ja juottivat tämän känniin. Sen jälkeen he kiinnittivät tämän PV:n perään paksun ja pitkän vaijerin, jonka toinen pää oli kiinni Kielletyn kaupungin portissa. Sitten he alkoivat haukkua kännissä olevaa PV-Rideria hitaaksi nössöksi, joka ei osaisi ajaa edes Kielletyn kaupungin ympäri:

”Jaa en vai!?”

~PV-Rider

hän sanoi ja hyppäsi PV:nsä selkään. Muutamassa minuutissa hän oli kiertänyt vaijerin kaupungin ympäri. Puolustajat nyökyttelivät päätään tyytyväisinä ja sanoivat, ettei PV-Rider enää tuon jälkeen jaksaisi ajaa Kiinan muurin luokse. PV-Rider tokaisi nopeasti vastauksen, josta kukaan ei saanut selvää, ja lähti kaahaamaan läpi Beijingin. Hän ei huomannut, kuinka vaijeri hänen perässään kiristyi ja kiristyi kunnes pongahti ihan suoraksi. Se sai PV:n pysähtymään. PV-Rider putosi maahan ja huomasi vaijerin, tajusi Puolustajien tehneen itsestään pilaa, mutta päätti olla ovela ja viedä vaijerin toisen pään mukanaan (hän kuvitteli Puolustajien pitävän kiinni toisesta päästä). Hän nousi takaisin PV:nsä selkään ja painoi kaasua. Vähittellen kireä vaijeri alkoi antaa periksi ja lopulta PV-Rider pääsi jatkamaan matkaansa.

Vaijerin toisessa päässä Kiinalainen kaupunki alkoi halkeilla vaijerin ympäriltä, kunnes lopulta kuristui kasaan vaijerin hirttosilmukan puristuksessa. Kiinalaiset vartijat juoksivat ulos romahtavasta rakennuksesta ja huomasivat vaijerin. He lähettivät koko Kiinan ilmavoimat seuraamaan vaijeria, jotta syyllinen saataisiin kiinni. Sillä aikaa Puolustajat jo penkoivatkin raunioita, kunnes löysivät etsimänsä. Pommissa ei ollut aikaa enää kuin muutama minuutti jäljellä, mutta se saatiin purettua onnistuneesti. Aikaa olisi enää puolitoista tuntia. Puolustajat suuntasivat Saksaan, Kristallikallon päämajaan ja jättivät taakseen Kiinan, jossa vihainen väkijoukko ja ilmavoimat jo seurasivatkin pahaa aavistamatonta PV-Rideria.

Välienselvittely Kristallikallon kanssa[muokkaa]

Sillä aikaa Münchenin päämajassaan Saksassa Kristallikallo valmistautui Puolustajien saapumiseen ampumalla aivoistaan lentelevillä salamoilla limutölkkejä. Kätyrit, jotka olivat pukeutuneet maastokuvioisiin univormuihin ja olivat maalanneet kasvonsa kalloa muistuttaviksi, seisoivat Kristallikallon ympärillä ja katselivat toimia. Kristallikallolla oli yllään SS-upseerin musta univormu eikä hänen kasvojaan oltu peitetty.

Kristallikallo oli television välityksellä seurannut Puolustajien etenemistä: Tuhottuja temppeleitä, kuivattu joki ja romautettu kaupunki. Hän itsekkin piti teatreelisuudesta, mutta jopa Kristallikallon mielestä tämä oli liikaa. Hän tiesi, että Puolustajat olisivat kaiken tuon jälkeen varmasti väsyneitä, mutta päätti pelata varman päälle. Hän oli asettanut tukikohtansa oven eteen kymmeniä kätyreitään sädekiväärien kanssa ja rakentanut ovelle ansan: Jättiläismäinen tuomiopäivän sirppi, joka heilui katossa suoraan oven edessä ja joka pitäisi ohittaa jotta pääsisi hänen luokseen. Ja silloin hän iskisi salamalla heitä. Kristallikallo nauroi pahaa kliseistä nauruaan.

Silloin Puolustajat saapuivat Tukikohdan läheisyyteen. Aikaa myrkyn vaikuttamiseen olisi enää puoli tuntia. He päättivät yrittää sisään salaisella taktiikallaan, joka tunnettiin nimellä Apinan raivo. He rynnivät Tukikohdan kanaverkolla aidattuun pihaan, jolloin kätyrit avasivat tulen. Puolustajat kuitenkin runnoivat itsensä läpi käyttämällä Zettoa muurinmurtajana. Zetto heitteli vastustajia kuin vettä vain ja Herra Tähti tuli kysyneeksi, oliko Zetto ikinä harkinnut amerikkalaisen jalkapalloilijan uraa?

”Minkä?”

~Zetto

Puolustajat tulivat ovelle ja avasivat sen. Rautaröhmö ryntäsi sisään oitis, ohittaen Zetton, sillä hänen hermonsa olivat tapauksen johdosta kireällä. Jättiläismäinen tuomion sirppi kalahti Rautaröhmön metalliseen kylkeen ja hajosi aiheuttamatta naarmuakaan. Rautaröhmö kuitenkin hytkyi sarjakuvamaisesti muutaman minuutin ajan tapahtuman jälkeenkin.

Kristallikallo katsoi hämmentyneenä Puolustajia, jotka olivat ohittaneet hänen kätyrinsä ja tuomionsirppinsä leikiten. Hän oli jälleen aliarvioinut vastustajansa. Kristallikallo laukaisi aivoistaan salaman tarkoituksenaan pelastaa, mitä pelastettavissa oli, mutta Herra Tähti torjui iskun asettamalla vieressään tärisevän Kristallikallon kätyrin Puolustajien ja salaman väliin. Kätyri käristyi savuaviksi luurangoksi hetkessä. Kristallikallo keskittyi laukaistakseen toisen salaman, mutta Kapteeni ehti iskeä häntä leukaan ennen sitä. Kristallikallo kaatui maahan tajuttomana. Silloin Puolustajat alkoivat etsiä vastalääkettä kuumeisesti.

Vihdoin Rautaröhmö löysi koeputken, jossa luki Vastalääke. He joivat sen ja palasivat heräilevän Kristallikallon luokse hykerrellen. Kun Kristallikallo kuuli heidän juoneen juoman hän alkoi nauraa.

”Typerykset! Se Vastalääke-koeputki sisälsi myrkkyä, joka vaikuttaa kymmenessä minuutissa!”

~Kristallikallo

Silloin paljastui, etteivät Puolustajat olleet alun alkaenkaan saaneet myrkkyä, sillä Kristallikallo oli tiennyt Puolustajien vielä juovan myrkkyä väsyttyään ensin toivottoman maailmankierroksen jälkeen. Kapteeni Aurinkokunta kirosi maailmaa ja muutkin Puolustajat menettivät toivonsa. He olivat itse lukeneet oman kuolinrukouksensa.

Silloin Zetto, joka oli alkanut seurata maan toimintasarjoja, sai idean, joka pohjautui 24:n 62. tuotantokauteen. Hän tarttui Kristallikalloa kurkusta ja löi tätä kasvoihin.

”Missä on pommi!”

~Zetto

”Mitä...?”

~Kristallikallo

”...eikun... Vastalääke! Missä se on!?”

~Zetto

”En kerro sitä teille!”

~Kristallikallo

Silloin Zetto kaatoi Kristallikallon maahan ja potkaisi tätä naamaan jalkapohjallaan. Kuului vaikerointia. Zetto toisti kysymyksensä, mutta Kallo ei murtunut. Tämä jatkui ja jatkui, mutta vastauksia ei tullut ulos. Lopulta Kapteeni sai idean. Hän etsi pöydältä toisen koeputken, jossa luki Vastalääke ja käski Zettoa pitämään Kristallikallon leukoja auki. Näin tehtiin ja Kapteeni kumosi myrkyn Kristallikallon kurkkuun. He pitivät kiinni uhrinsa nenästä ja pitivät suuta kiinni, jolloin Kristallikallo oli pakotettu nielemään aineen. Tämän jälkeen hän meni paniikkiin, sillä nyt hänkin tarvitsisi vastalääkettä.

”Kaapissa! Siellä on Crystal Incin. elämän eliksiiriä! Tuokaa se tänne!”

~Kristallikallo

Puolustajat hakivat pullon kaapista. Neste oli sinistä ja oli tahmean oloista. Zetto aikoi kieltäytyä juomasta sitä, mutta hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja. Puolustajat kaatoivat ainetta viiteen lasiin, Kristallikallollekin, ja kumosivat sen kurkkuunsa. Aikaa oli jäljellä enää muutama minuutti, mutta lääke tepsi, sillä ripuli ei alkanutkaan. Zetto riemuitsi ja löi nyrkillään seinään, jolloin Kristallikallon tukikohta romahti heidän ympärilleen, mutta sillä ei ollut väliä, koska Puolustajat olivat voittaneet!

Jälkipyykki[muokkaa]

Puolustajien palattua New Yorkiin heitä juhlittiin kaikkialla Maailmassa suurina sankareina, jotka olivat jälleen kerran pelastaneet maailman Kristallikallolta. Juhlailoa tosin hieman himmensivät Jerusalemista tulleet valituskirjeet isohkojen laskujen kera (oli Puolustajien onni, että Kielletyn Kaupungin tuhosta syytettiin PV-rideria ja Yamunajoen tyhjentämisestä Vihreää luotia). Presidenttikin oli hieman ryytynyt Valkoiselle Talolle aiheutuneesta vahingosta, mutta esitti kuitenkin yhdessä Patriootin kanssa virallisen anteeksipyynnön Puolustajille siitä, että ei ollut tunnistanut maansa virallisia supersankareita ja oli tullut vaikeuttaneeksi heidän tehtäväänsä. Yhdysvaltain valtio myöntyi kuitenkin Merkin Muffleyn pyynnöstä maksamaan tuhoista seuranneet sakot. Lisäksi USA:n hallitus lähetti ryhmän parhaita rakennusmiehiä auttamaan tuhoutuneiden monumenttien jälleenrakennustöissä. Lisäksi, kiitokseksi onnistumisesta, USA:n hallitus lahjoitti Puolustajille melkoisen määrän uutta teknologiaa ja aseistusta.

Kristallikallo oli, Puolustajien juhliessa voittoaan hänen tukikohtansa raunioilla, päässyt ryömimään salaiseen pakotunneliinsa, joka johti hänet läheisen joen rantaan, jossa hänen muskeliveneensä jo odotteli moottori lämpimänä (kaikilla kunnollisilla pahiksilla on aina varasuunnitelma häviämisen varalle). Veneensä kannella sen kiitäessä jokea pitkin kohti merta Kristallikallo vannoi kostoa, joka olisi oleva karmea ja nauroi julmasti mielessään jo uudet, kamalaakin kamalammat suunnitelmat.