Puolustajat: Kuollut mies kävelee

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puolustajat

Kuollut Mies Kävelee (Dead Man Walking) ei suoranaisesti ole Puolustajien seikkailu, koska keskushenkilönä nähdään vain Kapteeni Aurinkokunta. Tarina on kuitenkin (lähes) suoraa jatkoa Kapteeni Aurinkokunnan Kuolemalle (The Death Of Captain Solar).

Ylösnousemus[muokkaa]

Viimeinen asia, jonka Jack D. Ripper näki oli kirkas valo.

Pimeys.

Ensimmäinen asia, jonka Jack D. Ripper näki oli kirkas valo.

Hän räpytteli silmiään, tai kuvitteli räpyttelevänsä. Siitä ei ollut apua. Hän ei ollut enää taistelun raunioittamalla Wall Streetillä. Hän oli... jossakin muualla. Oliko?

Valoa vasten piirtyi varjo - tai mahdollisesti valo piirtyi sitä vasten. Kun Jack kiinnitti siihen huomionsa, se selkiintyi mustaan, hupulliseen kaapuun pukeutuneeksi hahmoksi. Se oli pitkä ja laiha. Luurangonlaiha. Kirjaimellisesti. Sen toisessa kädessä oli viikate. Toisessa oli muistilehtiö. Se katsoi lehtiöönsä, ja suuntasi sitten sinisenä palavien silmiensä katseen Jackiin. Se hymyili. Sillä ei ollut vaihtoehtoja.

Jack D. Ripper?

Jack nyökkäsi, tai kuvitteli nyökkäävänsä. Hahmo näytti ymmärtävän. Lehtiö katosi kaavun kätköihin, ja luinen sormi ojentui osoittamaan häntä. Sitten hahmo kääntyi, ja osoitti porttia, jonka yläpuolella luki palavin kirjaimin TUOMIO.

Sinun on mentävä tuonne.

Portti alkoi kasvaa, kunnes se täytti Jackin koko näkökentän. Se avautui, ja kun se taas sulkeutui, Jack tajusi kulkeneensa sen lävitse. Miten?

Hän kääntyi ympäri, mutta portti oli kadonnut. Hän katsoi ympärilleen, ja huomasi päätyneensä taas jonnekin muualle. Jostakin syystä paikka toi hänen mieleensä odotushuoneen. Hänen luokseen kiiruhti olento, jolla oli selässään kaksi siipeä, toinen nahkainen, toinen höyhenpeitteinen, päässään sarvet ja sädekehä, ja yllään univormu, joka oli puoliksi musta ja puoliksi valkoinen. Se ojensi hänelle jonotusnumerolapun, jonka hän otti hämmentyneenä vastaan. Sitten hän tajusi, kuka oli juuri ohjannut hänet portista.

”Olen kuollut, enkö olekin?”

~Jack D. Ripper

Jonotusnumeron antanut olento nyökkäsi myötätuntoisesti ja meni menojaan.

Hän siis todella oli kuollut. Oliko Rufuskin kuollut? Ja missä Rufus nyt oli, jos hän oli kuollut? Jack ei tiennyt, eikä juuri välittänytkään.

Hän ei tiennyt myöskään kuinka kauan odotti, ennen kuin hänen vuoronsa tuli. Se olisi voinut olla iäisyys tai vain silmänräpäys. Joka tapauksessa hänen vuoronsa tuli, ja hänet ohjattiin valon täyttämään saliin. Edessä oli valtavan suuri työpöytä, jonka ääressä istui aivan yhtä suuri olento. Jack ei sitä tiennyt, mutta olento oli jotareiden, Kuoleman Valtakunnan vartijoiden johtaja ja tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Tuomari. Pöydän sivulla oli seinässä kolme ovea: yksi kultainen ja koristeellinen, yksi puinen ja kulunut, kolmas rautainen ja huurteen peittämä.

Tuomari katsoi Jackiin, selasi edessään olevaa, myöskin hyvin suurta kirjaa, ja kysyi:

”Jack D. Ripper, alias Kapteeni Aurinkokunta, Hitaalta vyöhykkeeltä, Maasta, Yhdysvalloista, supersankari, kuollut uhraamalla itsensä taistelussa?”

~Tuomari

”Ööö... tota... juu...”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Suuntaumus sitoutumaton hyvä. Uskonnollinen katsomus epäselvä. Ei muita sitoumuksia. Suuria tekoja näyttää olevan muutama plakkarissa. Selvä juttu. Sinä pääset Kuoleman Valtakunnan ylimmälle tasolle, Ylämaahan. Onnekkaaksi voit itseäsi kutsua.”

~Tuomari

Tuomari otti esiin suuren puisen nuijan ja kopautti sillä pöytää. Kolmesta ovesta ensimmäinen, kultainen, aukeni. Kaksi muuta, puinen ja rautainen, pysyivät kiinni.

”Hetkinen! Minne Rufus sitten joutui?”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Rufus Arcadon Blacknight? Katsotaanpa... kyllä, kuoli samassa yhteydessä kuin sinä, kävi täällä juuri sinua ennen, päästettiin Ylämaahan. Saanee sapiskaa isältään. Älä huolehdi. Hän ei voi vahingoittaa sinua täällä, eikä luultavasti viivy kauaa.”

~Tuomari

Ennen kuin Kapteeni ehti kysyä, mitä tämä kaikki tarkoitti, vahdissa ollut suurikokoinen jotar paimensi hänet sisään avoimesta kultaisesta ovesta, joka sulkeutui hänen jäljessään.

Oven takana Kapteenia tervehti auringonpaiste. Hän räpytteli lähinnä tottumuksesta silmiä, joita hänellä ei enää ollut, ja korjasi: ei auringonpaiste; pelkkä paiste, sillä aurinkoa ei ollut. Muuten maisema muistutti Maata: maasto oli kevyesti kumpuileva, ruoho vihreää, ja siellä täällä oli varjostavia puita, joiden lehtiä leppeä, lämmin tuuli heilutti kevyesti. Sisäänkäynnin vierellä odottanut pienempi jotar tervehti Kapteenia iloisesti ja antoi hänelle käteen kirjasen, jonka nimi oli "Ylämaa: Onnekkaiden loppusijoituspaikka. Parhaat menomestat kuoleman jälkeisessä elämässä!". Kapteeni ajatteli, että kuolleena voisi yhtä hyvin ottaa rennosti, heittäytyi pitkälleen lähimmän puun alle ja alkoi selailla kirjasta läpi.

Ylämaa, Bar Universi, Arkkioikeussali ja muu paska[muokkaa]

Äkkiä Kapteenin lukemisen keskeytti omituinen voima, jonka hän superaivoillaan tunnisti puolen minuutin rankan pohdinnan jälkeen puheeksi. Kapteeni tunnisti tämän äänen. Hän nosti katseensa opaslehtisestä ja näki olennon, joka oli aiheuttanut hänen kuolemansa. Olennon, jonka hän oli vienyt mukanaan manan majoille. Olennon, jonka suusta tuli yhtä paljon mauttomia kirouksia kuin merimiehen pissistyttärestä perjantai-iltana.

”Vitun paskapää hinttaripöksy! Säkin täällä, vittu soikoon!”

~Rufus

Ei helvetti, Kapteeni ajatteli, kuinka paljon hän vihasikaan tuota olentoa. Rufus hymyili leveästi.

”No, hinttarihamsterin äpäräkakara, miltä tuntui kuolla? Eka kerta tuntuu aina ikävimmältä, mutta tokan kerran jälkeen siitä alkaa, vittu soikoon, tykätä niin vitusti! Ja ai niin! Sinullahan ei ole kivaa isukkia, joka auttaisi sinut täältä, joten etpä taida ikinä kokea sitä nautintoa!”

~Rufus

Kapteeni etsi katseellaan turvamiestä, joka voisi heittää tämän selvästi tänne kuulumattoman kuokkavieraan ulos. Sellaista ei kuitenkaan näkynyt. Kultainen ovi ja opaslehtisen antanut jotar näyttivät myös kadonneen.

”Mitä haluat?”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Tulin vain sanomaan sinulle huoranpenikka lilimille hyvästi ennen kuin se on Rufus henkiin VIUH. Helvetin hauskaa kuolemanjälkeistä loppuelämää, kulliotsa!”

~Rufus

Ennen kuin Rufus ehti sylkeä suustaan lisää ruokottomuuksia, hänet keskeytti naisen ääni.

”Ei aivan niin nopeasti, Ruffe.”

Kapteeni kääntyi katsomaan. Tulija oli ehdottomasti kaunein olento, jonka hän oli koskaan nähnyt. Vaikka Kapteeni oli kuollut ja ruumiiton, näyllä oli silti häneen "tietynlainen" vaikutus, ja se oli musertava. Yksityiskohdat tuntuivat haipuvan merkityksettömyyteen: pitkät, punaiset hiukset; virheetön, vaalea iho; harsonmainen vaate, joka onnistui jotenkin samanaikaisesti näyttämään siveältä ja vaatimattomalta että paljastamaan hyvin evokatiivisella tavallaan mitä piti sisällään; vartalo... Vartalo. Ehdottomasti vartalo. Kokonaisuus olisi saanut uima-altaallisen it-tyttöjä näyttämään 80-vuotiaalta isoäidiltä toppatakissa. Kaiken tämän rinnalla se, että tulijan silmät olivat hehkuvan punaiset ja että hänen paljailta olkapäiltään kasvoivat siivet, joiden sulat näyttivät juuri tuoreeseen vereen kastetuilta, olivat merkityksettömiä sivuseikkoja.

Rufus jähmettyi paikoilleen ja kääntyi hitaasti tulijaan päin.

”Mitä sinä täällä teet?”

~Rufus

”Isällä on kiireitä, eikä hän ehdi hakemaan sinua. Sinun onneksesi minulla sattui olemaan asioita näillä seuduin. Muuten olisit joutunut odottamaan täällä paljon kauemmin kuin yleensä.”

Sanoja "kuin yleensä" painotettiin paljonpuhuvalla tavalla. Rufus näytti siltä kuin olisi juuri nielaissut jotakin erittäin pahanmakuista. Tulija teeskenteli, ettei huomannut, ja jatkoi:

”Etkö aio esitellä minua ystävällesi?”

Rufuksen ilme vääntyi tavalla, jota Kapteeni olisi pitänyt huvittavana ellei hänen katseensa olisi ollut jossakin aivan muualla.

”Tämä on sisarpuoleni, Lilith.”

~Rufus

Nimi kuulosti Kapteenista tutulta, mutta hän ei ollut aivan varma, missä oli kuullut sen aikaisemmin, joten hän veti kasvoilleen hölmön virnistyksen osoittaakseen, että oli muka tunnistanut sen, ja kertoi oman nimensä. Lilith sanoi tietävänsä sen jo, olihan Kapteeni tappanut hänen veljensä, ja ilmoitti tarjoavansa hänelle drinkin.

Kun odottamattoman tarjouksen ja erikoisen asiayhteyden hämmentämä Kapteeni ei heti osannut reagoida, Lilith tarttui häntä kädestä, kiskaisi hänet pystyyn, ja kehotti katsomaan ympärilleen. Kapteeni katsoi, ja pani nyt ensimmäistä kertaa merkille, että jokaisen puun alla (kaikki jostakin syystä tammia) istui joku mies, nainen tai muu olento syventyneenä opaskirjaan. Lilith selitti hänelle, että koska Ylämaassa ei ollut pidemmän päälle paljon tekemistä, kuolleet halusivat uskoa, että olivat vain missanneet jonkin kohdan kirjasta. Sitten he lukivat sen muutaman kerran uudelleen ja hyväksyttyään tylsyyden opettelivat pelaamaan krikettiä.

”Krikettiä?”

~Kapteeni Aurinkokunta

Rautakynnen idea. Älä kysy. Tule mukaan - ellet sitten halua jäädä odottamaan sulkapallovälineiden saapumista postista?”

~Lilith

Kapteenilta kesti taas tovi rekisteröidä, että hänelle oli esitetty kysymys, ja toinen tajuta, että se oli retorinen. Lilith heilautti kättään, ja ilmaan hänen eteensä avautui tumma aukko. Lilith, Kapteeni, joka tässä vaiheessa oli sisäistänyt, että huomattavan kaunis nainen oli juuri luvannut hänelle alkoholia, ja vastentahtoinen Rufus astuivat yhdessä sisään.

Kapteeni Aurinkokunnalla oli epämääräinen tunne siitä, että matka oli ollut pitkä ja kammottava, mutta samanaikaisesti hän ei voinut muistaa, että se olisi vienyt lainkaan aikaa. Lilithin avaama portaali sulkeutui kolmikon jäljessä, ja Kapteeni huomasi seisovansa helposti baariksi tunnistettavan pienen rakennuksen edessä. Baarin oven yläpuolella oli himmeä neon-kyltti, joka luki Bar Universi, ja kyltin alla ehdottomasti suurin ja rumin Kapteenin koskaan näkemä portsari - olento, jonka hän pienen pohdinnan jälkeen tunnisti peikon ja yksisarvisen äpärälapseksi.

Peikkosarvinen päästi Lilithin ja Rufuksen ohitseen luoden jälkimmäiseen porttikieltoja sisältävästä historiasta kielivän katseen. Kapteenin se pysäytti.

”Mitäs sitä ollaan vailla? Onko pojalla ikää?”

~Peikkosarvinen muristen

Lilith selitti Kapteenin kuuluvan seurueeseen, ja olento laski hänetkin sisään. Juuri ennen kuin ovi sulkeutui, kuuli Kapteeni jonkun kaaoksen olennon jo kiistelevän portsarin kanssa otuksen huomattavan suuresta viinassäkistä.

Baari oli pieni, mutta siisti räkälä, jossa oli kuitenkin viehättävä kasaritunnelma, joka toi lievästi mieleen seitsemänkymmentäluvun ja unohti hiljaa hyväksyen ankean ysärin - siis juuri sellainen, kuin jokainen halusikin baarin olevan!

Lilith meni baaritiskille ja kopautti pöytää. Baarimestari tuli heidän luokseen ja teki Rufukselle pyytämättä "sen tavallisen", joka Kapteenin mielestä näytti akkuhapon ja käytetyn moottoriöljyn sekoitukselta. Lilith otti lasin jotakin, mikä ei luultavasti ollut epätavallisen paksua punaviiniä (Oliko Kapteeni näkevinään juoman pinnan sykkivän?). Kun tuli Kapteenin vuoro tilata, hän tyytyi vain toteamaan, että ottaisi mitä tahansa muuta kuin kaksi edellistä. Hän saikin pienen, vaaleanpunaisen drinkin, jossa oli sitruunankuori ja sateenvarjo. Rufus otti isoja huikkia juomastaan ja Kapteeni nappasi omansa kurkkuun yhdellä huikalla. Se oli virhe, sillä vahvempaa juomaa hän ei ollut ikinä maistanut. Lilith hymähti ja siemaisi omaa juomaansa (Oliko Kapteeni kuulevinaan lapsen kirkuvan jostakin kaukaa?).

”Alkoholin suurin mahdollinen promillemäärä on täällä paljon korkeampi kuin meillä päin.”

~Lilith


Sen sanottuaan Hjassanin silmät takertuivat ohi kävelleen uhkean blondin, joka paljastui erääksi skandinavialaiseksi jumalattareksi, rintoihin ja hän katosi juomineen jonnekkin jättäen Kapteenin yksin. Kauaa se ei kuiteenkaan kestänyt, sillä eräs vanha tuttu oli huomannut Kapteenin.

”Vitun paskapää hinttaripöksy! Säkin täällä, vittu soikoon!”

~Rufus

Kapteeni katsahti ylöspäin ja näki olennon, jonka takia hän oli kuollut. Olion, jonka suusta tuli yhtä paljon mauttomia kirouksia, kuin merimiehen pissistyttärestä perjantai-iltana. Ei helvetti, Kapteeni ajatteli, kuinka paljon hän vihasikaan tuota oliota. Rufus alkoi nauraa ja istuutui hänen viereensä. Kädessään hänellä oli samanlainen juoma, kuin Hjassanilla, joten ilmeisesti kyse oli jostakin opiskelijaporukan suosikkijuomasta.

Ja sen sanottuaan Rufus kumosi juoman kurkkuunsa ja hykerteli tyytyväisenä. Kapteeni tilasi itselleen uuden juoman, sillä hän ei uskonut kestävänsä tätä enää. Häntä hävetti myös se, että ainoa järkevä ajatus, jonka hän sillä hetkellä sai päähänsä, oli, mistä täältä mahtaisi saada laadukkaita krikettivälineitä. Hjassan palasi takaisin paikalle poskessaan punertava käden jälki (mikä kieli siitä, että soidinreissu ei ollut mennyt putkeen) ja huomattuaan Rufuksen hän meni ja läimäisi tätä olalle, kuin kunnon kaveri konsanaan, saaden hänet sylkemään kaikki juomansa ulos Universi Majoran päälle. Majora katseli hölmistyneenä ja märkänä samalla, kun Hjassan alkoi jutella vanhan opiskelijakaverinsa kanssa.

”Kyllä sinunkin pitäisi joskus asettua, Rufus, vanha kamuseni. Keräät vain niitä luurankoja niin maan perkeleesti ja rakennat sellaisen Pahan Yliherran tornin, että siitä on oksat pois. Ettei käy samalla tavalla kuin viimeeksi, Keisarin joukkojen tultua koputtelemaan valtakuntasi portteja.”

~Hjassan

”Kyllä minä sen muistan, Hjasu. Olin paikalla, kun murskasit Keisarin invaasiojoukot ja lähetit hänet manan majoille.”

~Rufus

Hjassan huokaa syvään.

”Sehän onkin tunnetusti pysäyttänyt se ketkun.”

~Hjassan

Hjassan mulkoilee juomaansa epäileväisesti tarkastelevaa Rufusta.

”Olenko muuten koskaan kertonut syytä siihen, että Keisari palaa aina kuolleista?”

~Hjassan

Rufus puistelee päätään.

”Itse asiassa me palautamme toisemme henkiin erään härön valan takia. Niin kauan kun toinen on hengissä, toinen palaa takaisin.”

~Hjassan

Hjassan kohensi asentoaan kolmikon valtaamassa loosissa Rufuksen katsoessa epäuskoisena Hjassania.

”Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun olen niin sanotusti "vastaanottavassa päässä" tätä sopimusta. Kuulin, että tapettuaan minut ja menetettyään automaattisen paluukeinonsa Keisari meni suorastaan paniikkiin kuolemanpelosta, ja linnoittautui Keisarikuntaansa.”

~Hjassan

Rufus nyökkäsi. Keisarin äkillinen vetäytyminen Suuntaumusten valtataistelusta oli jättänyt Kaaoksen kehnoon asemaan.

”Mutta jokin on vialla. Olen viettänyt aikaa kuolleena jo, mitä lie teidän ajassanne, 70 universaalia vuotta? Keisari saattoi palata jo kuuden universaalin kuukauden sisällä. Tietenkin kyse saattaa olla siitä, että Keisarilla on yksinkertaisesti enemmän kokemusta kuolleista palaamisesta kuin minulla.”

~Hjassan

Hjassanin viimeisestä virkkeestä huokuva rajoittamaton omahyväisyys sytyttää viereisessä loosissa juomiaan nauttineen Angelus Wingus -porukan siivet violetteihin liekkeihin.

”Sori!”

~Hjassan

”Kyseessä saattaa olla myös se, että ruumiini laitettiin palasiksi, josta uutettiin eliksiiriä, joka juotettiin eräälle henkilölle, joka edelleen meni tapattamaan itsensä varsin epävakuuttavassa itsemurhapommituksessa.”

~Hjassan

Hjassanin piikki meni täysin ohi Kapteenista, joka parhaillaan kyseli Universilta edullisia krikettivälineitä, upoten baaritiskillä juomaansa nauttivan valkean hahmon kankkuun.

”Sori!”

~Hjassan

Kun ilta varttui ja juomia kului, alkoivat Rufus ja Hjassan käydä keskenään yhä tuttavallisemmiksi. Hjassanin hassu hattu oli kääntynyt vinoon ja Rufuksen hiuksia oli mennyt suuhun. He nojasivat toisiaan vasten ja skoolasivat kolmesti Universum Majoran terveydeksi. Sitten he alkoivat muistella menneitä, kuinka Keisari oli lyöty tämän yrittäessä valloittaa Rufuksen kotimaailman osaksi valtakuntaansa ja kuinka Hjassan-sota oli Rufuksen mielestä oikeastaan aika paska sota. Hjassan antoi tämän anteeksi. Sitten puheenaiheeksi tuli jokin, joka kiinnitti Kapteenin huomion. Rufus kertoi, kuinka huomenna hän marssisi Arkkioikeussalin eteen ja hänen isinsä (niin Rufus Nigelia kutsui) puhuisi hänen puolestaan ja niin hänet herätettäisiin henkiin, luonnollisesti päättäjien yksimielisellä päätöksellä.

”Arkkioikeussali? Ja mikäs se on?”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Thäh? Argh-arg-arkkiou-oikeusshali? Etshä ny shaatana shitäkään tiä? No she... shehän on niinku tiätshä... niinku oikeustalo, vähän niinku. Tiätshä, niinku paikka mishä muld-multivershumin ashioishta päädh-pääthetään. Shiä niinku kaikeshsta päätetään tiätshä.”

~Hjassan

”Juushtiinsha niin, vitun homopershe. Kun shiä ashiat päät-päätetään, niin perghele, nehän pätee, vittushaatana. Niinku nuija pöytään PAM, Rufush henkiin VIUH.”

~Rufus

”Ei jumalauta! Sinnehän munkin sitten täytyy mennä!”

~Kapteeni Aurinkokunta

Sen sanottuaan Kapteeni nousi äkillisesti seisomaan kaataen samalla drinkkinsä pöydälle, jossa se valui Hjassanin pöydälllä makaavan mekaanisen käsivarren juureen jo aikaisemmin muodostuneeseen eksoottisten aineiden lammikkoon ja synnytti kiintoisia uusia kemiallisia yhdisteitä, jotka jossain muualla olisivat saattaneet synnyttää ennenäkemätöntä ja kiintoisaa elämää. Bar Universissa kemikaalit kuitenkin päätyivät pyyhityiksi Hjassanin viitanliepeeseen, kun viitan omistaja havahtui huomaamaan nestelammikon olemassaolon. Seuraavaksi teknokäsi etsiytyi haparoivan oloisesti Kapteeni Aurinkokunnan olkapäälle.

”Raso-rajota vähän, poju, menee hyvät viinat hukh-hukkaan. Ishtu ny vaan alash ja nauti täshtä illashta.”

~Hjassan

Ja niin Kapteeni istuikin, mutta kääntyi oitis Hjassanin puoleen. Ensin hän varmisti, ettei Rufus kuule häntä (miekkonen oli sammunut juotuaan toisen myrkkyjuomansa) ja sitten kuiskasi Hjassanin korvaan.

”Kuule Hjassan, sinähän puhuit juuri jostakin Keisari-tyypistä, joka sinun pitää kohdata? Eikö Arkkioikeussali voisi herättää sinutkin henkiin Rufuksen tavoin, jotta tämä yhteenotto kävisi mahdolliseksi?”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Voi-voishan se, totta eiku tarua Mooses! Ei oo-hoo vaan ithelläni tullut mielheen kun olen viettänyt niin paljon aikaa juhuhliessa täällä.”

~Hjassan

”Ja eivätkö ne voisi samalla herättää henkiin minutkin, sinun henkisen perillisesi? Voisit puhua samalla puolestani. Ei millään pahalla, mutta ikuisuus kriketin peluun ja erikoisvahvojen drinkkien parissa ei ole mitään elämään verrattuna.”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Shiihen tottuu, nuorhukainen, kuulesh! Ensimmäinen univershaalivuosi vilahtaa kuin vilmikela shilmien edeshtä, mut josh shä et jaksha niin voinhan mä shuakin jelppiä. Mut nukutaan nyt eka, mennään mun kämpille!”

~Hjassan

Paluu[muokkaa]

Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.