Puolustajat: Leipurien nousu

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Puolustajat

Puolustajat: Leipurien Nousu (Defenders: Rise Of The Bakers) on Puolustajien viides tehtävä, joka tapahtui vuonna 2065.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellisen tehtävänsä jälkeen Puolustajat olivat saaneet valtion budjetista hiukan ylimääräistä käyttörahaa, eivätkä aiemmin ryhmää kiusanneet rahahuolet, joista oli seurannut mm. nälänhätää ja sanaharkkoja, joihin sisältyi huonekalujen heittelyä, enää olleet häiritsemässä heitä. Rahaa oli jopa niin paljon, että ryhmä pystyi hankkimaan toiseksi ylimpään Empire State Buildingin-tukikohtansa kerrokseen uusia aseita, kuten suoraan Kultaisesta Liitosta lennätettyjä Honda-Lexuksia (3 kpl, värit sininen, punainen ja keltainen) sekä uusia aseita, kuten lohikäärmeenmetsästykseen tarkoitettuja energialatauskiväärejä, sekä galaktisten uhkien torjumiseen varta vasten suunnitellun avaruusaluksen, jonka nimi oli O.D.S. (Official Defenders Spaceship).

Rahaa jäi vielä kaiken tämän jälkeen ylikin, jolloin Puolustajat päättivät investoida sen huoneistonsa maalaamiseen. Riitaa kuitenkin tuli väristä, sillä Rautaröhmö halusi leppoisan siniset, Kapteeni Aurinkokunta voimakkaan vihreät ja Herra Tähti piristävän keltaiset seinät. Zetto ei sanonut mitään tähän asiaan, ellei oteta huomioon hänen kommenttiaan, jonka mukaan seinistä tehdään keltaiset vain hänen kuolleen ruumiinsa yli! Tämän ongelman pariin jätämme nyt Puolustajat painiskelemaan, sillä siirrymme maan ilmakehän ulkopuolelle, jossa outo avaruusalus lähestyy maata...

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtituhooja

Maan läheisyyteen oli juuri saapunut Tähtituhooja, joka edusti US2:ssa käytettyä, melko alkeellista mallia. Se kulki verkkaisesti eteenpäin ja ohitti kuun. Silloin sen sisällä alkoi tapahtua. Syväjäädytettyinä nukkuneet matkustajat alkoivat heräillä unestaan ja aluksen kapteeni, Pääleipuri Cervantes, asteli noustuaan tunnollisesti aluksen komentosillalle. Hänen, kuten muidenkin matkustajien, päässä oli kokkihattu (tosin hiusverkkojakin esiintyi) ja hän oli pukeutunut kokovalkoiseen työpukuun. Hän katsoi komentosillalta edessä kajastavaa planeettaa, jonka tunnisti oitis maaksi. Se oli planeetta, jonka etuja hän oli puolustanut US2:ssa, ja joka oli hylännyt hänet sen jälkeen avaruuteen miehinensä. Nyt olisi aika kostaa maalle. Pääleipuri Cervantes komensi aluksensa laskeutumaan.

Puolustajien tukikohdassa oli sillä aikaa käynnissä ilmiriita:

”SININEN!”

~Rautaröhmö

”PUNAINEN!”

~Kapteeni Aurinkokunta

”KELTAINEN!”

~Herra Tähti

”HMMPHH!”

~Zetto, joka yrittää kaiken tämän keskellä katsella telkkaria

Riita kuitenkin katkesi, kun Merkin Muffley ryntäsi huoneeseen hädissään ja huusi, että suuri Tähtituhooja oli juuri laskeutumassa maahan, eikä tiedetty, olisivatko sen aikeet hyvät vai pahat (Mikä on kyllä tyhmä kysymys, sillä eihän Tähtituhoojista ole ikinä seurannut mitään hyvää!). Puolustajat lopettivatkin riitansa ja lähtivät matkaan kohti aluksen oletettua laskeutumispaikkaa, joka sijaitsi keskellä Lähi-Itää, jossakin Saudi-Arabian alueella.

Mukaansa Puolustajat ottivat kolme uutta Honda-Lexus-sotilasmaasturiaan (Sininen, Keltainen ja Punainen) sekä jotakin asearsenaalia (sädekiväärejä, JYTYM-kranaatteja) sillä he eivät voineet tietää, millainen vastustaja tulisi olemaan.

Kohtaaminen aavikolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtituhooja laskeutui keskelle aavikkoa ja sen kyljestä laskeutui punainen matto, kuin jättiläiskieli, joka muodosti portaat maahan. Niitä pitkin lähtivät Imperial Marchin soidessa astelemaan alas ensimmäisenä pääleipuri Cervantes ja hänen perässään soturit, siistissä parijonossa luonnollisesti. Käsissään heillä oli erehdyttävästi vispilöiltä, vatkaimilta ja sokeripusseilta näyttäviä esineitä, mutta todellinen galaktisen sodankäynnin asiantuntija olisi osannut sanoa, että ne olivat US2:sta varten salaisesti Velorexissä kehitettyjä aseita, joiden todellinen voima oli edelleenkin valovuosien päässä monien planeettojen teknologioista.

Sillä aikaa Puolustajat liisivät halki aavikon, kukin oman Honda-Lexus-maasturinsa kyydissä, sillä lentäminen oli ajoittain hyvin raskasta. Takakonteissaan heillä oli asearsenaalia, jonka käyttöönottoa odotettiin innolla. Koska maastureita oli vain kolme, joutui Rautaröhmö jakamaan oman punaisen maasturinsa Zetton kanssa. Surkeasti hän yritti saada keskustelua avattua.

”Tykkäätkö enemmän Bachista vai Mendelistä?”

~Rautaröhmö

Äkkiä taivaanrannassa alkoi siintää Tähtituhoojan kiiltävä profiili. Toiminta oli alkamassa ja Kapteeni Aurinkokunta tunsi sen. Hän tiesi, että tämä saattaisi hyvinkin olla pahin tilanne, johon Puolustajat olivat ikinä joutuneet ja kunnioitti sitä asianmukaisella tavalla. Hän laittoi kasvoilleen edesmenneen Viimeisen Kennedyn aurinkolasit ja ajon aikana latasi sädekiväärinsä.

Leipurit näkivät pitkän matkan päähän lähestyvät kolme maasturia. Cervantes haistoi taistelun ja mahdollisuuden mitata vuosikausia syväjäässä levänneiden soturiensa voimia. Hän komensi heidän taistelumuodostelmaan: Sähkövatkainosasto vispilöiden taakse suojaan, etulinjaan kakkulapion käyttelijät. Cervantes oli aikoinaan käynyt läpi rankan, Velorexilla sijaitsevan Sotatieteellisen Leipuriopiston, eikä ollut turhaan opiskellut kolmea vuotta elämästään Leipomisen Strategiaa tai Soveltavaa Taisteluleipomista.

Puolustajista Zetto hyppäsi oitis nähtyään viholliset Honda-Lexus-maasturin katon läpi ja kävi hyökkäykseen kohti Cervantesin juuri järjestelemää joukko-osastoa. Hän ei kuitenkaan odottanut, että isku tulisi niin lujaa ja nopeasti. Etulinja kohotti kakkulapionsa, jotka syöksivät energiasädettä Zetton päälle. Hän lamaantui ja kaatui maahan sikiöasentoon. Zetto ei voinut käsittää, mitä oli tapahtunut, sillä monikaan ase ei tepsinyt jetonialaisiin. Leipurien etujoukot marssivat Zetton luokse ja piirittivät hänet.

Rautaröhmö näki tämän Honda-Lexus-maasturistaan ja käynnisti sen asejärjestelmän. Takakontti avautui ja sieltä nousi esiin isokokoinen plasmakanuuna. Hän laukaisi sen suoraan kohti Zettoa piirrittäviä Leipureita ja sai heidät perääntymään. Laukaus ei vahingoittanut Zettoa, jonka jetonialaiseen hipiään ei plasma purrut.

Kapteeni Aurinkokunta pysäytti autonsa ja nousi ulos. Näin teki myös Herra Tähti, joka huomasi oitis Kapteenin kasvoilla olevat aurinkolasit, joita Tähti ei vain voinut olla sanomatta tyylittömiksi. Kapteeni otti mukaansa sädekiväärin ja Herra Tähti puuteripeilinsä. Hän alkoi trimmata kulmakarvojaan ja vetäytyi erään dyynin taakse välttääkseen taistelun aiheuttaman häiriön. Sillä aikaa Kapteeni kuitenkin jo tähtäsi kiväärillään koko Leipuri-joukkoa. Hänen silmäänsä pisti oitis muukalaisten omituinen pukeutuminen: Kaikki olivat pukeutuneet leipureiksi.

”Keitä te olette?”

~Kapteeni Aurinkokunta

Hän kysyi samalla, kun Rautaröhmö yritti parantaa sikiöasennossa makaavaa Zettoa ohimohieronnalla.

”Olemme Leipureita, palkkasotureita, jotka jäivät työttömiksi US2:sen jälkeen! Alistu tahtoomme tai... AIH!”

~Pääleipuri Cervantes

Sillä hetkellä Kapteeni Aurinkokuntaa ampui sädekiväärillään Cervantesia, joka parahti. Kokkihattu putosi hänen päästään paljastaen jättimäiset, pään ulkopuolelle kasvaneet aivot. Kapteenia oksetti ja sillä verukkeella muut Leipurit avasivat tulen häntä kohti. Kapteeni vajosi tulituksen päätteeksi sikiöasentoon vikisemään ja vielä varmuuden vuoksi hänen peukalonsakin meni suuhun. Pääleipuri Cervantes poimi lakkinsa maasta peittämään aivojaan ja hymähti tuimana Kapteenille. Rautaröhmö katseli tätä näytöstä kärsä poskella. Zettokin makasi vielä sikiöasennossa eikä pystynyt nousemaan ylös. Rautaröhmö katsoi Cervantesia.

Silloin Cervantes huomasi Rautaröhmön ja käveli hänen luokseen. Rautaröhmö vain tuijotti tätä punaisilla silmillään eikä tehnyt mitään. Cervantes tunnisti Rautaröhmön oitis Röhmöfantiksi, rauhaa ja neptunuslaisten orjuuttamista rakastavan rodun edustajaksi, ja tiesi, että häneen voisi luottaa. Cervantes ojensi Rautaröhmölle vanhanaikaisen munakellon, jollaista käytettiin leivonnan ajastamiseen. Hän sanoi:

”Kun aika on munakellosta kulunut niin planeettanne tuhoutuu.”

~Pääleipuri Cervantes

Sen sanottuaan Cervantes poistui paikalta. Hän ja hänen joukkonsa ottivat Tähtituhoojasta ulos pienempiä maakiitäjiä, joiden avulla he lähtivät pakoon. Rautaröhmö jäi katsomaan heidän lähtöään, mutta sitten hänen huomionsa kiinnittyi taas Zettoon ja Kapteeniin. He eivät päässeet pois sikiöasennosta. Vasta silloin myös Herra Tähti suvaitsi saapua paikalle, kulmakarvat trimmatumpina kuin koskaan:

”Jäinkö jostakin paitsi?”

~Herra Tähti

Leipurien salainen juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkissa Merkin Muffley palkkasi hallituksen varoilla parhaat mahdolliset lääkärit tutkimaan Kapteeni Aurinkokuntaa ja Zettoa vaivaavaa jähmettyneisyyttä. He eivät kuitenkaan osanneet auttaa, koska jähmeyttä aiheutti jokin tuntematon säteily, jota aseet hyödynsivät. Se aiheutti koko vartalon puutumisen kaltaisen tilan, jolle ei näillä näkymin ollut parannuskeinoa. Zetto, joka oli saanut vain pienen annoksen säteilyä, pystyi vielä puhumaan, kun taas Kapteeni Aurinkokunnan puhekyky oli mennyt, osaksi siksi, että peukalo tukki hänen suunsa. Silmät kuitenkin liikkuivat, mikä oli hyvä merkki.

Rautaröhmö pohti vaihtoehtoa: Mitä he voisivat tehdä ystäviensä hyväksi. Samaan aikaan hän yritti myös pohtia, mitä tulisi tehdä tuolle pöydällä pahaenteisesti tykyttävälle munakellolle, jonka mukaan planeetallamme olisi vain 48 tuntia elinaikaa. Herra Tähti yritti piristää Kapteenia ja Zettoa esittämällä ilmaisutaidon opistossa oppimaansa pantomiimia, mutta se sai vain Zetton murahtamaan äkäisesti. Kapteenin silmissä taas alkoi kiilua tappamisen pilke, jolloin Tähti päätti lopettaa.

Rautaröhmö tiesi, mitä tulisi tehdä, mutta tiesi sen vaativan suuria uhrauksia. Hän meni puhumaan Merkin Muffleylle ja sanoi tietävänsä yhden mahdollisuuden, joka saattaisi vapauttaa Zeton ja Kapteenin puudutuksesta, ja mahdollisuuden nimi oli Professori Tuho!


Sillä aikaa Kuwaitissa Leipurit olivat kokoontuneet erään basaarin takahuoneeseen, jonka omistaja oli pienellä aseellisella uhkailulla päättänyt luovuttaa heidän käyttöönsä. Pääleipuri Cervantes kertoi muille Leipureille suunnitelmansa maan kohtalosta. He nauroivat pahaa naurua kuultuaan suunnitelman ja hajaantuivat eri puolille maailmaa. Cervantes itse suuntasi pienen iskujoukon turvin New Yorkiin, MacDonald'sin ja Pizza Hutin pääkonttorehin...


Sillä aikaa olivat Merkin Muffley, Rautaröhmö ja Herra Tähti siirtyneet Brasiliaan, keskelle Amazonin sademetsää, jossa huhupuheiden mukaan piileskeli hullu tiedemies, joka harrasti omituisia kokeita alkuasukkailla. Rautaröhmö ja Herra Tähti kantoivat selissään olevissa rinkoissa sikiöasentoihin jumiutuneita Kapteenia ja Zettoa, joista jälkimmäisenä mainittu murahteli turhautuneeseen sävyyn. Amazon-joen puolivälistä he lopulta löysivät komean kartanon, jonka ovessa luki:

Prof. Tuhon vastaanotto: Tavattavissa ark. klo 9-18, viikonlop. klo 9-15. Ota jonotusnumero

Ja niin he ottivat vieressään olevasta koneesta jonotusnumerot. Jonossa ei kuitenkaan ollut ketään, joten he päättivät vain astua sisään. Siellä he näkivätkin Professori Tuhon, joka istui pöytänsä ääressä syventyneenä joihinkin papereihin. Rautaröhmö huomasi, että paperin ylälaidassa luki Projekti 325332. Huomattuaan vieraansa Professori kuitenkin heitti äkkiä paperit syrjään ja hymyili heille.

”Professori Tuho, otaksun”

~Merkin Muffley

Tuho myöntyi ja kysyi, että mikä on ongelma. Muffley kertoi kaiken Leipureista ja Kapteenista sekä Zettosta, jotka laskettiin hänen työpöydälleen. Tuho katsoi heitä, tökki heitä tikulla ja lopulta kävi hakemassa takahuoneesta kuuden tuuman ruiskeneulan. Hän kertoi, että siinä olisi vasta-ainetta pahaan puutumiseen, mutta vastapalvelukseksi hän halusi saada tietää, mitä Herra Tupla X:lle GigaCorpiin kuuluu. Olihan Herra Tupla-X sentään puoliksi hänen isänsä. Muffley sanoi, ettei tiennyt. Silloin Professori nyökkäsi ja ilmoitti haluavansa korvaukseksi avustaan miljardi yhdysvaltain dollaria. Muffley nyökkäsi, olihan tilanne toki vakava, ja ojensi virallisen Fort Knox-luottokorttinsa Tuholle. Hän veti koneen automaatista, ojensi kuitin Muffleylle, pyysi kuittauksen ja lopuksi tökkäsi piikit Zetton ja Kapteenin pakaroihin. Tuskanparkaisut olivat valtaisat, mutta lopulta molemmat paranivat. He kiittivät avusta ja lähtivät lentäen palaamaan takaisin New Yorkiin, jatkaakseen Leipurien tapauksen selvittelyä. Lentokyvytön Muffley matkasi luonnollisesti Kapteenin hartioilla.

Kun Puolustajat olivat lähteneet, levisi hymy Professori Tuhon kasvoille. Hän etsi kännykästään työnantajansa Kraken Von Humboldtin numeron ja soitti tälle ilmoittaakseen, että puuttuva rahoitus Projektin 325532 loppuunviemiseksi oli järjestynyt, mutta siitä lisää Puolustajien tulevassa tehtävässä.


Sillä aikaa New Yorkissa oli MacDonald'sin johtokunnan kokous juuri päättynyt. Koko johtokunta makasi sikiöasennossa yhtiön pääkonttorin kokoushuoneen lattialla, kun Pääleipuri Cervantes oli avannut tulen heitä kohti. Hän hymyili työnsä jälkiä katsellessaan. Yhtiön johtaja pyysi heitä vapauttamaan hänet sikiöasennosta ja joutui maksamaan siitä kalliin hinnan: Luovuttamaan koko MacDonald's konsernin leipurien haltuun! Sama oli käynyt hetkeä aiemmin Pizza Hutille ja kaikkialla muuallakin maailmassa (Suomessa mm. Hesburger!) oli joutunut luovuttamaan itsensä Leipurien valtaan. Pääleipuri Cervantes antoi samantien hallitsemilleen yhtiöille käskyn aloittaa erikoisreseptillä valmistettujen munkkien valmistamisen. Niiden tulisi olla kuuden tunnin sisällä kaupoissa.

Kuusi tuntia myöhemmin, kello 9 aamulla, munakellossa 24 tuntia aikaa...[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamuyhdeksältä New Yorkin aikaa kaikkien maailman pikaruokaketjujen uudeksi omistajaksi ilmoittautui Leipomo-niminen hämärä yhtiö, joka oli aivan yllättäen saanut haltuunsa pikaruokaelintarvikemonopolin koko maailmaan. Kaikkien maailman pikaruokaloiden ruokalistat keskittyivät tästä lähtien pelkästään munkkeihin, jotka kuitenkin maistuivat niin taivaallisilta, etteivät ihmiset kehdanneet valittaa. Hinnatkin olivat alentuneet, niin ettei systeemi oikeastaan edes häirinnyt ihmisiä. Kaikki raha, mikä noista Leipomon pikaruokaloista tuli, virtasi suoraan Pariisissa sijaitsevaan leipomokonditoriaan, josta Leipurit olivat tehneet päämajansa. Siellä Pääleipuri Cervantes komensi kätyreitään munkkien teossa. Samalla hän kuitenkin antoi erikoiskäskyn uskotuille miehilleen: Leipuri Taikinalle, Leipuri Jauholle ja Leipuri Hiivalle, jotka olivat pitkällisen avaruuslennon aikana mutatoituneet. Muutos oli aluksi kauhistuttanut Cervantesia, mutta havaittuaan leipuriensa kyvyt hän oli päättänyt korottaa heidät kätyreikseen, jotka tästä lähtien valvoivat Cervantesin jokaista liikettä.

Leipuri Taikina

Puolustajien päämajassa taas ei tunnuttu päästävän puusta pitkään. Maahan oli kulunut urat, kun mietelmyksissään olivat Puolustajat kävelleet niin paljon ympyrää, ja nyt kahvikin alkoi loppua. He olivat valvoneet koko yön ja päättivät pitää tauon. Herra Tähti lähti hakemaan heille jotakin syötävää sillä aikaa, kun kahvinkeitintä täytettäisiin.

Kauppareissulla Tähti huomasi uuden pikaruokalan, jonne oli pitkät jonot. Paikan nimi oli ytimekkäästi Leipomo. Hän päätteli, että sen ruuan pitäisi olla hyvää ja asteli sinne sisään. Koska Tähti oli supersankari ja tunnettu julkisuuden henkilö, hän pääsi kiilaamaan jonon ohi helposti. Omituista kyllä myytävänä oli vain munkkeja, mutta se ei Tähteä haitannut, vaan hän osti niitä kerralla koko pussillisen, sillä ne olivat niin halpoja. Sitten hän lähti matkaamaan takaisin Päämajaan.

Siellä Zetto oli saanut hermoromahduksen. Tuntien ponnekas aivotyöskentely oli saanut hänet unohtamaan kahvinkeittimen käyttämisen periaatteet, jonka takia hän oli alkanut luulla sitä väsyneessä mielessään vihollisekseen. Kahvinkeittimestä ei jäänyt mitään jäljelle, vaikka se ja Zetto saatiinkin eroteltua Kapteenin ja Rautaröhmön nopealla väliintulolla. Kahvinkeittimen saamat taisteluarvet olivat jopa suuremmat kuin muutama viikonloppu sitten vierailleen Vihreän Luodin jäljiltä. Onneksi Herra Tähti astui juuri silloin sisään ja iski pöydälle pussillisen uunituoreita munkkeja.

Puolustajat olivat juuri haukkaamassa munkeistaan palasia, kun Merkin Muffley ryntäsi sisään ja käski heitä pudottamaan äkkiä ne munkit. Hän kertoi, että ne oli säteilytetty samalla lamauttavalla aineella, kuin mitä Leipurien aseet hyödynsivät. Kun tämä kävi ilmi, oli Zetto jo ehtinyt syödä niitä kolme, ja vajosi lattialle sikiöasentoon. Muut Puolustajat eivät onneksi olleet niitä ehtineet tunkea suihinsa. Muffley kertoi säteilytyksen käyneen ilmi, kun aamulla oli käynyt ilmi jo muutama miljoona munkeista johtuvaa äkillistä puutumistapausta pelkästään Yhdysvalloissa. Muualla maailmassa tilanne oli vielä huonompi.

Muffley kaivoi taskustaan pullollisen Professori Tuhon antamaa vasta-ainetta ja lähti etsimään neulaa Puolustajien varastosta, kerrosta alempaa, jotta Zetto saataisiin pian taistelukuntoon. Sillä aikaa Kapteeni Aurinkokunta jo katselikin munkkipussin kyljessä komeilevaa tekstinpätkää.

Ravintoaineet: Runsaasti ultra-aktiivista erikoissäteilyä. Valmistusmaa: Ranska, Pariisi, Romain De Bouvienin leipomokonditoria Champs Elyséellä

Ja niin, kun Zetto oli virvoitettu, lähtivät Puolustajat matkaan kohti Pariisia. Vielä oli kuitenkin epäselvää, mihin Leipurit tähtäsivät munkeillaan? Oliko tarkoituksena sittenkään maan tuhoaminen, vai invaasio? Se tulisi käymään pian ilmi...


Sillä aikaa Pariisissa Pääleipuri Cervantes mittaili työnsä jälkiä. Maaliiturit oli sulatettu ja niistä oli valmistettu jättimäinen uuni, jonka avulla Leipureiden olisi tarkoitus laittaa käyntiin suunnitelmansa viimeinen vaihe. Kun kaikki maan ihmiset olisivat sikiöasennossa, heidät olisi helppo toimittaa näihin uuneihin, joita Cervantes aikoi rakentaa kaikkialle maailmaan. Uuneissa ihmisistä sitten valmistettaisiin pullaa, joka koristeltaisiin raesokerilla ja jotka Leipurit sitten söisivät seuratessaan maan räjähtämistä ulkoavaruudesta. Kun juhlat sitten olisivat ohi, voisivat Cervantes ja muut Leipurit jatkaa muualle maailmankaikkeuteen, sillä maan haltuun ottaminen tuntui tässä vaiheessa hyvin helpolta. Eiväthän muut planeetat voisi olla niin vaikeita: GigaCorp, Kolosseus ja jopa Jetonia olisivat Leipureiden vallassa alta aikayksikön, sillä mikään kansa koko maailmankaikkeudessa ei voinut vastustaa vastaleivottua pullaa!

Silloin Puolustajat potkaisivat konditorian oven sisään. Cervantes loi heihin ällistyneen katsahduksen. Puolustajienkin pitäisi jo olla jähmettyneinä. No, Cervantes ajatteli, se olisi pian hoidettu, ja komensi vispilämiehensä luokseen. Cervantes käski heidän ampua ja he ampuivatkin. Säteet osuivat jokaiseen Puolustajaan ja saivat heidät vajoamaan sikiöasentoon maahan. Cervantes ei voinut pidättää pahaa nauruaan, kuten eivät muutkaan Leipurit. Sitten kävi kuitenkin niin, että uudet Puolustajat astuivatkin sisään ovesta ja ampuivat omilla sädekivääreillään vispilämiehiä, jotka kaatuivat hengettöminä maahan. Cervantes järkyttyi: Mitä oli tapahtunut?

Kapteenilla oli kasvoillaan Viimeisen Kennedyn aurinkolasit. Hän puhalsi sädekiväärinsä piipusta savun pois ja osoitti maassa sikiöasennossa makaavia "Puolustajia".

”Sijaisnäyttelijämme hoitavat tällaiset tilanteet. Kikka, joka opittiin TV-sarjan tekoajoilta!”

~Kapteeni Aurinkokunta

Cervantes karjaisi vihasta ja komensi lähimmät Leipurinsa, Jauhon, Hiivan ja Taikinan Puolustajien kimppuun. Päällisin puolin he näyttivät normaaleilta leipureilta, mutta ulkonäkö petti, sillä he olivat pahamaineisia mutanttileipureita. Se kävi ilmi, kun Leipuri Taikina iski venyvillä nyrkeillään Herra Tähteä ja Rautaröhmöä kasvoihin. Zetto suuttui tästä, ja kävi Leipuri Jauhon kimppuun, mutta tämäpä muuttui äkkiä pölyksi ja katosi ilmaan, vain ilmestyäkseen takaisin Zetton takana potkaistakseen tätä takamukseen. Kapteeni Aurinkokunta kohotti sädekiväärinsä ja ampui latingin kohti Leipuri Hiivaa, joka sädettä maistettuaan alkoi yllättäen paisua, kunnes lopulta räjähti. Hiiva osasi kohdistaa räjähdyksensä suuntaa ja niin voimakas paineaalto heitti Kapteeni Aurinkokunnan seinälle.

Rautaröhmö meni oitis Kapteenin luokse ja totesi sen, mikä oli ilmiselvää. Tarvittaisiin älykäs suunnitelma ja sellaisen oli Kapteeni kehitellytkin. Hän oli Internettiin kytketyn mielensä avulla käynyt nopeasti Wikipediassa ja tutkinut kaiken, mitä Hiivasta, Jauhosta ja Taikinasta vain saattoi tietää. Hän kuiskasi Rautaröhmölle ohjeet ja tämä taas lähetti ne perinteisellä Röhmöfantti-telepatialla muille Puolustajille.

Saatuaan ohjeet mieleensä ja ymmärrettyään ne, hyökkäsi Zetto Leipuri Taikinan kimppuun. Hän tarrasi tätä keskivartalosta, eikä päästänyt irti vikuroinnista huolimatta. Sitten Zetto viskasi hänet tulikuumana hehkuvaan jättiläisuuniin. Tushanhuudot alkoivat kajahdella liekkien keskeltä, kun Taikinasta tulikin Pullaa!

Herra Tähti hyökkäsi Leipuri Jauhon kimppuun. Hän lennähti nopeasti huoneen laidalla sijaitsevan vesiautomaatin luokse ja otti sieltä ulos lasillisen, jonka hän sitten heitti Jauhon päälle. Märkä Jauho alkoi pudota lattialle ja muodosti märän mössöläntin.

Enää jäljellä oli Leipuri Hiiva. Kapteeni Aurinkokunta kävi tutkimassa nurkassa sijaitsevaa Leipurien jääkaappia, josta löytyi kuin löytyikin pullollinen simaa! Hän ravisti pulloa ja laukaisi sen päin Leipuri Hiivaa, joka alkoi oitis paisua, mutta tällä kertaa hän ei osannut hallita sitä.

”Mitä... Minulle... Tapahtuu!”

~Leipuri Hiiva

Sima oli vaikuttanut Hiivan rakenteeseen ja tehnyt siitä epävakaata, sillä tämä tietty simamerkki sisälsi yleistä, mutta hiivan kanssa kiivaasti reagoivaa säilöntäainetta, joka saisi sen räjähtämään. Rautaröhmö ampui kädessään olevalla ydinohjuspistoolilla pakoon juoksevaa Cervantesia, joka räjähdyksen voimasta sinkoutui taivaan tuuliin suoraan katon läpi. Silloin Puolustajat päättivät hylätä konditorion.

Räjähdys tapahtui ja Puolustajien päämajaan unohtunut munakello alkoi piristä.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räjähdys oli hienoin, mitä Pariisi oli koskaan nähnyt, ja sen jäljiltä koko kaupunki peittyi pullataikinaan. KHV oli aloittanut Leipomo-yhtiön pikaruokaloiden sulkemiset ja oli takavarikoinut pullat. Aloitettiin Professori Tuhon antaman lääkkeen massatuotanto, jonka ansiosta kaikki ihmiset saatiin kuntoon muutaman kuukauden sisällä.

Puolustajien jäsenistä tuli kaikkialla maailmassa juhlittuja sankareita. Heidän kunniakseen pystytettiin patsas Pariisiin, ja se sijoitettiin Eiffel-tornin huipulle. Patsas oli pronssinen ja siinä esitettiin kaikki Puolustajat, viitat hulmuten ja ylväinä seisoen, katselemassa kaukaisuuteen. Kukaan ei kuitenkaan huomannut Eiffel-tornin katolla olevassa patsaassa yhtä yksityiskohtaa. Rautaröhmön käteen oli piirretty paistinlasta, johon oli kirjoitettu Pikaruuan puolesta: Lahjoittanut McDonald's!.