Puolustajat: Puolustajat vs. Jetonia Force

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Puolustajat vs. Jetonia Force (Defenders versus Jetonia Force) oli Puolustajien tehtävä, joka tapahtui vuonna 2066. Tehtävän aikana Puolustajat ottivat nimen mukaan yhteen Jetonia Force ryhmän kanssa ja kohtasivat näin ensimmäistä kertaa tämän ryhmän.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutama päivä sitten, kaukaisessa avaruudessa

Kolosseus leijui uhkaavana tyhjässä avaruudessa. Sen pinta hehkui punaista hohkaa, kun sen asukkaat takoivat aseita alasimiaan vasten. Asukkaiden pronssinen pinta ei kiiltänyt hiestä vaan kuumista kipinöistä, eikä kipua valitettu tai taukoa anottu. Sota oli kaikkien yhteinen asia, niin oli kuningas Arnold I sanonut ja se piti paikkansa. Arnold itse katseli taontaa teräksisestä linnastaan, jota kovempaa ei huhupuheiden mukaan maailmassa ollut. Hänen naamansa oli tiukasti peruslukemilla, sillä kolosseuslaisten kasvatus kitki lapsista hymyn ja naurun häivät pois ensimmäisten kolmen kasvuviikon aikana tai lasta jouduttiin rankaisemaan takomalla hänestä aura.

Arnold seisoi ylväänä vertikaalisessa asennossa linnansa parvekkeella kädet puuskassa ja vaikka kasvot eivät sitä kertoneetkaan, hän oli tyytyväinen. Valmistelut etenivät aikataulussa ja pian Kolosseus olisi valmis aloittamaan suurhyökkäyksensä Jetoniaan, ja lopulta aurinkokuntaan, jossa sijaitsivat galaktiset korkeakulttuurit, GigaCorp ja Maa. Pian, hyökkäyksen alettua, koko galaksi tulisi kuulumaan Kolosseukselle.

Lakeija astui huoneeseen. Hän oli noin metrin kuningasta lyhyempi, joka tunnettiinkin pituutensa (ja Kolosseukseen tuotujen Arnold Schwarzenegger-filmien päätähden) ansiosta liikanimellä "Iso". Lakeija kertoi, että Marsalkka Kova oli juuri saapunut kuninkaan pyynnön mukaan. Kuningas antoi tälle luvan astua sisään. Hetken päästä täyteen kunniamerkkejä taottu, kaksi ja puolimetrisenä melkein kuninkaan pituinen, marsalkka astui huoneeseen. Hän iski oitis kantapäät yhteen ja teki kunniaa kohottamalla etusormensa ja pikkusormensa pystyyn 45 asteen kulmassa lepäävässä kädessään. Kuningas antoi hänelle luvan levätä ja pyysi istumaan.

He istuutuivat teräksisen shakkipöydän äärelle. Kuningas siirsi hevosta ja marsalkka sotilasta. He alkoivat pelata samalla, kun kävivät suunnitelmia läpi.

”Jetonia on vaikea pala. Paljon riippuu sen valtaamisesta. Heillä on vahva armeija, jota he kutsuvat "Jetonia Forceksi" ja se häiritsee minua. Oma armeijamme on suunnilleen yhtä vahva. Asetelma on 50%/50%. Me joko voitamme tai häviämme”

~Marsalkka Kova

Kuningas siirsi lähettiään ja Marsalkka vastasi siihen siirtämällä yhä uusia sotilaita laudan keskelle. Kuningas otti torninsa mukaan peliin.

”Ei, Jetonia Forcesta ei tule olemaan vaaraa meille. He ovat silloin taistelemassa muualla.”

~Kuningas Arnold I Iso

”Mistä sinä sen voisit tietää, oi kaikkitietävä kuninkaani?”

~Marsalkka Kova

”Minulla on suunnitelma, joka lyö koko maailmankaikkeuden ällikällä.”

~Kuningas Arnold I Iso

Sen sanoessaan kuningas liikutti lähettiään. Hän oli shakannut Marsalkan kuninkaan sotilaiden väliin.

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinto luottamuksen lopusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuotuinen Comic Con-sarjakuvatapahtuma San Diegossa oli juuri käynnissä. Kaikkialla, minne silmä vain kantoi, saattoi nähdä supersankaripukuihin pukeutuneita teinipoikia, joilla ei ollut toivoakaan naisen saamisesta. Heistä suurin osa jonotti nyt kojulle, jolla myytiin upouutta sarjakuvalehteä, jonka KHV oli vastikään lanseerannut: The Ultimate Defenders Super-Adventures, n:o 1:stä! Kojulla itse Puolustajat, jotka olivat sarjakuvatarinan päähenkilöitä, signeerasivat lehtiä yhdessä sen kuvittaneen Frank Eisnerin ja käsikirjoittaneen Alan Millerin kanssa. Puolustajat olivat lehden lanseerauksesta äärimmäisen innostuneita, paitsi Zetto, jonka mielestä piirtäjä oli pelkkää vittumaisuuttaan tehnyt hänestä niin lihavan näköisen, kun hän oli käsikirjoitusvaiheessa arvostellut käsikirjoittajan hänelle suunnittelemia repliikkejä, joissa hän oli sanonut jopa kokonaisen lauseen!

Eisner-palkintogaala alkoi puoli tuntia edellisen jälkeen. Siellä Herra Tähti saisi kunnian jakaa parhaan lastensarjakuvan Eisnerin. Mutta Tähteä ei näkynyt missään, kun gaala oli alkanut. Kapteeni Aurinkokunta ja Zetto istuivat kahdestaan eturivissä yhdessä Merkin Muffleyn ja ihmettelivät myös Rautaröhmön salaperäistä katoamista. Kapteeni päätti ottaa asioista selvää ja meni etsimään heitä. Asiantuntevana hän päätti aloittaa vessasta. Ovi oli lukittu sisältäkäsin, vaikka kopit olivat sisäpuolella. Hän aavisti pahaa ja alkoi hakata ovea ja huutaa. Ei vastausta. Hän koputti kovempaa, mutta lopulta mitta paloi täyteen. Hän potkaisi oven sisään ja näki pelottavan näyn. Herra Tähti seisoi kasvot peiliin päin ja naposteli suklaamunaa! Eikä mitä tahansa suklaamunaa, vaan sitä, jotka he olivat takavarikoineet edellisen tehtävänsä aikana Bundinin koplalta, ja jotka sisälsivät vaarallista venäläistä huumausainetta, Nukea!.

Kapteeni kävi riuhtaisemassa munan pois Tähden käsistä, mutta tämä oli jo Nuke-transsissa. Kapteeni huomasi Tähden syöneen jo yli puolet munasta ja tajusi hänen vajonneen aina tyhjyyteen asti. Hän raaputti päätään ja katseli samalla munaa.

”Hmm... tämä kyllä selittää, miksi todistusainevarastoistamme on kadonnut näitä tiuttain...”

~Kapteeni Aurinkokunta

Silti hän ei kuitenkaan voinut ymmärtää, miksi Tähti teki tämän itselleen? Hän ei ollut millään voinut käyttää Nukea ennen kuin kyseisen tehtävän jälkeen, eikä siinä ollut mitään järkeä, koska hän tiesi tehtävän lopussa jo, miten vaarallinen aine Nuke oli. Rautaröhmö oli kokenut viikossa pelkästään yhden annoksen jälkeen vaarallisen kovia vieroitusoireita, joiden seurauksena koko sairaalasiipi oli jouduttu evakuoimaan. Miksi Tähti siis teki tämän itselleen?

Ei kuitenkaan ollut aikaa miettiä sitä nyt, sillä palkintojenjako lähestyi. Hän otti Tähden olalleen ja kantoi hänet saliin. Siellä hän istutti tämän transsissa makaavan ruumiin istumaan Zeton viereen ja selitti tilanteen Muffleylle. Tämä meni paniikkiin. Kuka nyt jakaa palkinnon. Kapteeni hymyili ja katosi lavan taakse.

Zetto hymähti turhautuneena ja sanoi Muffleylle lähtevänsä etsimään Rautaröhmöä. Hän käveli suoraan ulos rakennuksesta, sillä hänen teki mieli raitista ilmaa. Rautaröhmö seisoi yllättäen portailla, pakattu reppu selässään. Zetto hymähti hänelle ja Rautaröhmö katsoi häneen. Hän sanoi lähtevänsä matkalle ja toivovansa, ettei Zetto estäisi häntä. Hänen tulisi selvittää tämä itse. Sitten hän lähti lentoon ilmaan. Zetto hymähti jälleen ja käveli takaisin sisään.

Siellä Eisnerien jako oli jo täydessä vauhdissa. Parhaan lastensarjakuvan palkinto kuulutettiin ja hätäisesti smokin superpukunsa päälle vetänyt Kapteeni asteli lavalle leveästi virnistäen. Muffley kysyi Zetolta, mihin Rautaröhmö oli kadonnut ja tämä sanoi hänen lähteneen taivaalle. Herra Tähti örähti jotain transsistaan siihen väliin. Muffley sanoi, että miten niin lähtenyt taivaalle? Kapteeni sanoi lavalla, että tämän palkinnon ojentaminen on suuri kunnia, josta hän on unelmoinut siitä lähtien, kun hän luonnosteli ensimmäisen supersankaripukunsa paperille neljävuotiaana. Palkinnon saaja murahti tyytymättömänä, koska halusi pitää jo oman kiitospuheensa. Samaan aikaan katsomossa Muffley purki turhautuneisuuttaan hakkaamalla itseään kännykällä päähän, koska ei saanut Zetosta ulos yhtäkään järkevää vastausta.

Silloin jyrähti. Sali hiljeni. Kapteeni karjaisi sen tulleen ulkoa ja Puolustajat (Herra Tähti Zeton hartioilla) lähtivät juoksemaan pihalle. Siellä he näkivät, kuinka jättiläismäiset meteoriitit iskeytyivät San Diegoon. Rakennukset romahtivat ja tuli räiskyi. Autot törmäilivät toisiinsa kadulla ja ruttautuivat. Kaasurekka kaatui lähelle osuneen meteorin voimasta kyljelleen ja räjähti. Ihmiset kirkuivat, lapset itkivät ja kaduilla virtasi veri. Puolustajat eivät olleet ikinä nähneet niin perusteellista tuhoa ja he olivat nähneet sitä paljon!

Isku tuntemattomasta ja isku tuntemattomaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin kymmenen minuuttia iskun jälkeen Pentagonissa presidentti ja hänen neuvonantajansa istuutuivat Sotahuoneen legendaarisen ovaalin pöydän ääreen ja aloittivat neuvonpitonsa. Presidentti pyysi avustajiltaan lausuntoja tilanteesta. Yksi heistä, se jolla oli uskomaton määrä kunniamerkkejä rinnassaan, kertoi tilanteen olevan vakava. Maata vastaan oli hyökätty avaruudesta ensimmäistä kertaa Teletronin iskujen jälkeen. Kaikkia USA:n suuria kaupunkeja kaikkialla maailmassa oli pommitettu ja tähtitieteilijöiden laskelmien mukaan laukaukset oli ammuttu Jetoniasta.

”Mahdotonta. Jetonia on galaktinen kauppakumppanimme. Ei ole mitään syytä, miksi he olisivat pommittaneet meitä.”

~Presidentti

”Niin se nyt vain on, herra presidentti. Ja kovaan on vastattava kovalla. Meidän on lähetettävä kaikki JYTYM-pommimme, ja tuhottava Jetonia!”

~Neuvonantaja

Presidentti nousi ylös ja laittoi kädet selkänsä taakse. Hän kiersi ajatuksissaan ovaalin pöydän ja istui takaisin paikalleen. Hän sanoi vastustavansa sodan ajatusta. Iskun syy olisi selvitettävä ensin ja sitä varten pitäisi lähettää tiedustelijat keskustelemaan kaukaisen Jetonian kanssa. Yksimielisesti neuvottelijoiksi valittiin Puolustajat, kokous oli päättynyt.

Puolustajat kuulivat uutiset pian Merkin Muffleyn välityksellä. Nopea lentomatka New Yorkin tukikohtaan ja alkoi pakkaaminen. Herra Tähti oli saatu transsista ylös ja Kapteeni halusi selvittää syyn, miksi hän oli alkanut käyttää Nukea. Tähti itki häpeissään ja kertoi kaiken Void-demoni Chasmista, johon hän oli ihastunut sen yhden tehtävän aikana. Ihastus oli paisunut himoksi ja lopulta rakkaudeksi. Vain Nuken luoman transsin avulla hän kykeni pääsemään tyhjyyteen ja tapaamaan Chasmia. Se oli salaisuus. Kapteeni ja Zetto murahtivat yhteen ääneen halveksivasti Herra Tähdelle ja jatkoivat pakkaamista. Tähdelle he laittoivat mukaan kymmenen tusinaa Muffleyn hankkimaa, venäläistä Nuke-laastaria, joka helpottaisi vieroitusoireita. Huomaamatta kaikilta Tähti pakkasi reppuunsa myös yhden Nuke-suklaamunan.

Matka alkoi illan suussa. Puolustajat kasasivat kamansa muutama vuosi sitten hankkimaansa avaruusalukseen ja lähtivät. Aluksen huippunopeus oli neljännes valonnopeudesta, joten he pääsisivät Jetoniaan arviolta aamu kuudelta.

Lajinsa viimeinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä aikaa Rautaröhmö jo liiteli itsekseen avaruudessa. Hän teki reppu rautahaarniskansa selässä matkaa kohti Neptunusta. Hänen täytyi saada tietää, mitä todella oli tapahtunut hänen perheelleen ja muulle rodulleen. Viime tehtävän aikana Rautaröhmö oli saanut tyhjyydessä tietää olevansa ainoa jäljellä oleva Röhmöfantti koko universumissa. Häntä häiritsi se, ettei kukaan ollut kertonut siitä hänelle. Hänen mielensä oli ohjelmoitu uudelleen ja kaikki nuo kokemukset oli pyyhitty pois, mutta nyt ne olivat palanneet jälleen veitsen terävinä hänen mieleensä. Maapallo ja sen asukkaat eivät enää vaikuttaneet hänen laajassa tietoisuudessaan niin avoimen ystävällisiltä, vaan kaikki ihmiset vaikuttivat nyt salailevan jotain häneltä. Oliko Kapteeni Aurinkokunta tiennyt Röhmöfanttien tuhosta silloin, kun he tapasivat ensimmäisen kerran sairasosastolla? Muffley oli tiennyt, mutta Kapteenista ei voinut olla varma. Ja jos Kapteeni oli tiennyt, tiesivätkö muutkin Puolustajat? Oliko hänen koko elämänsä maan päällä ollut vain iso vitsi? Oliko Puolustajat ollut osa tätä vitsiä? Hän oli edustaja rodusta, jonka maan ihmiset olivat tuhonneet ja nyt hänet oli laitettu puolustamaan näitä samoja ihmisiä? Oliko Puolustajat vain vitsi? Siihen hän halusi vastauksen.

Rautaröhmö ohitti Jupiterin ja vilkaisi rannekelloaan. Se näytti digitaalisella näytöllä aikaa 23:03. Hän saavuttaisi Neptunuksen arviolta jossakin kello yhden paikkeilla. Siellä hän voisi päättää, palaako hän enää ikinä maahan, vai onko hänen luottamuksensa ihmisiin mennyt lopullisesti.

3. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galaktisen rauhan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jetoniassa koitti aamu kello 00.32 maan aikaa ja ihmiset heräilivät. Kolmoisaurinko nousi taivaalle ja planeetta kylpi valossa. Itse kuningas Zuko valmistautui aamutoimiinsa palatsissaan. Niihin kuului puoli tuntia maan aikaa nyrkkeilysäkin hakkaamista, puoli tuntia maan aikaa punttien nostelua, puoli tuntia maan aikaa pururadalla ja lopuksi aamua piristävä vapaaottelu jotakin palvelijaa vastaan. Sitten venytykset ja aamiaiselle. Nämä rituaalit olivat kuuluneet kuninkaiden arkeen aina ja niistä pidettiin kiinni, eikä kuningas pannut sitä pahakseen. Lapsesta asti hän oli oppinut punomaan treenin ja politiikan täyttämän elämänsä saumattomaksi yhteistyön kankaaksi, joka kesti tiukasti kovintakin puristusta.

Nyt treeni sai kuitenkin odottaa, sillä neuvonantaja astui hänen luokseen juuri, kun Zuko oli juuri kiristämässä nyrkkeilyhansikkaidensa nyörejä. Neuvonantaja sanoi, että yöllä heidän teollisuusaluettaan oli pommitettu. Neuvonantaja ojensi tämän sanottuaan päivän sanomalehden, Jetonialaisen, kuninkaalle ja lähti. Zuko katsoi etusivua, jossa tästä oli uutisoitu kissankokoisin otsikoin ja luki jutun alusta loppuun. Järkyttävää. Teollisuusalueelle oli pudotettu kaksi alkeellista atomipommia, jollaisia käytettiin enää vain Maassa. Syyllinenkin oli siis selvä. Zuko sulki lehden ja meni työhuoneeseensa. Tänä aamuna Jetonian kuningas jättäisi ensimmäistä kertaa 500 vuoteen aamutreeninsä väliin.

Hetkeä myöhemmin alkoi neuvonpito kuningas Zukon, pääministeri Rofan ja Jetonia Forcen komentajan Zargen välillä. Kuningas luki tilanteen lehdestä ääneen muille, Rofa ojensi hänelle virallisen tilanneselvityksen, joka ei eronnut paljoa aiemmin luetusta ja lopulta Sarge iski nyrkkinsä pöytään ja ilmoitti olevansa valmis komentamaan koko Jetonia Forcen maan kimppuun. Zuko rauhoitteli muita, sillä hän ei nähnyt asiassa mitään mieltä. Jetonia ja Maa olivat olleet Toisen Röhmöfanttisodan jälkeisen Maan avautumisen jälkeen tiiviissä kauppakumpanuudessa keskenään. Yllättävä sota vieläpä niin tehottomilla aseilla aloitettuna, kuin atomipommi, vaikutti huijaukselta. Zarge iski nyrkin jälleen pöytään.

”Saatanan sintti! Vaikka olenkin pikkuveljesi, se ei tarkoita, että olisin väärässä! On galaktisessa tiedossa, että Maa on onnistunut kehittämään antimateriapommin (tunnetaan nimellä JYTYM-pommi, kirj. huom!) ja on selvää, että tämä ensimmäinen isku oli vain varoituslaukaus todellista sotaa ajatellen! Maa on lyötävä heti tai pian he uhkaavat meitä pääaseellaan ja orjuuttavat planeettaamme, kuten ne julmat Kolosseuslaiset aikanaan! Me emme saa antaa heille aikaa iskeä.”

~Zarge

Kuningas Zuko siveli partaansa. Hänen mieltään ei hivellyt aggressiivisen veljensä ajatus maan tuhoamisesta, asuihan hänen toinen veljensä siellä! Mutta jotain olisi tehtävä. Zuko alkoi kävellä ympyrää ja lopulta teki päätöksensä, joka oli vaikea. Jetonia Force lähetettäisiin kokonaisuudessaan maan kimppuun kahden tunnin sisällä. Heille annettaisiin mukaansa yksi Jetonian avaruuslaivaston tähtituhoojista ja lupa ampua maata olisi myönnetty automaattisesti, kun se saavuttaisi ampumaetäisyyden.

Zarge nyökkäsi vakava ilme kasvoillaan ja nousi tuolistaan. Hän heilautti viittaansa dramaattisesti lähtiessään ovea kohti.

Rautaröhmö ja kuollut kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neptunus

Rautaröhmö laskeutui Neptunuksen pinnalle kello 01.12. Hän katseli sen autiota, sinisenä hohtavaa pintaa, jolla viuhtovat tuulet puhalsivat. Hänen maailmansa oli täällä. Rautaröhmö otti suunnan kaulassaan roikkuvalla kompassilla ja lähti kävelemään kohti pohjoista. Vartin kävelyn jälkeen hän törmäsi kaupungin raunioihin. Se oli yksi Röhmöfanttien kahdestatoista kaupungista, jotka olivat kukoistaneet Neptunuksen pinnalla ennen toista Röhmögeddonin taistelua ja jotka oli pyyhitty hetkessä pois Verstaan toimesta. Rautaröhmö katseli kaupungin raunioituna neutraali ilme kasvoillaan, johtuen metallisesta puvustaan, joka ei mahdollistanut ilveilyä. Hän alkoi kävellä kaupungin raunioissa.

Kaupunki oli joskus leijunut ilmassa, mutta nyt se oli maassa raunioina. Sen jäänteistä saattoi edelleenkin nähdä verstaalaisten sodan lopussa maalaamia graffiteja, kuten Verstas Rulez! tai Kill RF's For Verstas. Kaikki tämä sai aina niin sympaattisen Rautaröhmön tuohtumaan. Miksi näin oli pitänyt käydä? Miksi Verstas vihasi niin paljon Röhmöfantteja? Kaikki nämä kysymykset vaivasivat häntä. Vaikka hän oli lukenut lentomatkalla San Diegoon Osasto 6:n kokoaman Verstaan kansion, jonka avulla hän oli pyrkinyt ymmärtämään tuon järjestön toimintaa. Mitään ei kuitenkaan selvinnyt, sillä vaikka Osasto oli tutkinut Verstasta yli sata vuotta, se oli silti kyennyt vain raaputtamaan pintaa. Mitään lopullista ei oltu saatu selville ja se häiritsi Rautaröhmöä.

Hän käyskenteli kaupungin raunioissa ja mietti kaikkea tätä. Hänen täytyisi saada haltuunsa kaikki salainen tieto, mitä Verstaasta olisi olemassa. Hän tiesi, että sitä oli olemassa, sillä KHV:n tietokannassa (jota hän oli myös tutkinut) ilmoitettiin avoimesti, että Verstas on mainittu nk. Neuvottelujen pöytäkirjoissa, jotka olivat nykyään GigaCorpin pääkirjaston suljetulla osastolla. Ne voisivat selittää hänelle tätä tuhoa.

Rautaröhmö huokaisi ja lähti jälleen lentämään. Tällä kertaa kohti GigaCorpia.

Yhteenotto lähestyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä aikaa Puolustajat nukkuivat avaruusaluksensa kammioissa. Kaikki paitsi Herra Tähti, joka hiippaili salaa aluksen vessaan. Hän huomasi, että Zetto ja Kapteeni olivat nukahtaneet toisiinsa nojaten television ääreen. Tässä osassa aurinkokuntaa näkyi vain GigaTV ja sen myöhäisillan ohjelmaan kuului Eternius III:n harmonikan soiton näyttäminen. Mielenkiintoista.

Tähti ei kuitenkaan viitsinyt jäädä katselemaan telkkaria nyt, vaan hän lukkiutui vessaan. Siellä hän otti pöntön takaa esiin suklaamunansa, joka oli vieläkin avaamaton. Sen foliokääre kiilteli WC:n kelmeän sinisessä valossa kuin tähdet, mutta Herra Tähti ei välittänyt siitä. Hän raasti kääreen munan yltä paljastaen ruskean ytimen. Nuke-ytimen. Tähti nuolaisi ensin kecyesti sen kylkeä ja tunsi, kuinka pitkin hänen selkäpiitään alkoivat matkata tyydytyksen värähdykset. Hän nuolaisi lisää ja värähdykset kasvoivat. Sen jälkeen hän ei enää hillinnyt itseään vaan tunki munan suuhunsa niin nopeasti, kuin kykeni. Hän pureskeli sitä vähän ja nieli enimmäkseen kokonaisia paloja, kunnon klimppejä, mutta sai sen alas. Tunne kasvoi voimakkaasti ja hän huokaisi kovaan ääneen. Sitten hän rojahti vessan lattialle. Tähden ruumis alkoi sätkiä omituisten pakkoliikkeiden voimasta. Trippi kutsui.

Sillä aikaa Kapteeni ja Zetto heräsivät tömähdykseen. Zetto sanoi, että se olisi vain meteori, ja päätti jatkaa uniaan, mutta Kapteeni sanoi kuulleensa sen tulleen vessasta. Hän riuhtoi unisen Zeton ylös ja he menivät oven luokse. Sieltä kuului pieniä huokauksia tasaisin kymmenen sekunnin väliajoin ja Zetto ehdotti, että ehkä Tähti vain masturboi. Kapteeni kuitenkin pelkäsi pahinta ja käski Zettoa murtamaan oven. Se kävi äkkiä ja sisältä paljastui Herra Tähti, joka makasi lattialla sikiöasennossa, silmät sinisinä kiiluen.

”mmrrhh...”

~Zetto

”Voi jumalauta sun kanssas, Tähti!”

~Kapteeni Aurinkokunta

Sen sanottuaan Kapteeni ryntäsi auttamaan Tähteä. Zetto katseli heitä oviaukosta halveksuen. Ihmiset olivat niin saamarin heikkoja mieleltään, eikä heistä useimmilla ollut mitään itsekuria sellaisen asian kanssa, kuin himo. Maassa viettämiensä vuosien aikana Zetto oli nähnyt useita tällaisia tapauksia, jotka himon ajamina olivat tehneet kaikenlaista, mutta siltikään hän ei ymmärtänyt sitä. Jetoniassa himot karistettiin pois lapsista jo pieninä, mutta maassa niiden vain annettiin olla. Zetto murahti ja meni nukkumaan.

Zetto nukahti Kapteenin äänekkäästä Tähden torumisesta huolimatta ja näki unta. Unessa hänen veljensä Zuko, joka oli aina ollut parempi kuin hän, oli nyrkkeilykehässä hänen kanssaan. Aina, kun Zetto yritti lyödä, hänen voimansa tuntuivat rapistuvan. Kun Zeton voimat olivat täysin huvenneet, löi Zuko häntä kasvoihin kerran. Zetto kaatui maahan lyötynä ja yritti nousta ylös, muttei onnistunut. Zuko nauroi ja Zeton toinenkin veli, Jetonia Forcen johtajakin, liittyi mukaan ilakointiin. Srn jälkeen Zetto heräsi hiestä märkänä. Hän ei kestäisi tappiota veljilleen jälleen.

Samaan aikaan vain muutaman valovuoden päässä heidän alustaan lähestyi Jetonia Forcen tähtituhooja. Sen sisällä odotti taistelua kärsimättöminä sata Jetonia Forcen avaruusjalkaväen sotilasta, joiden aseistus oli tunnettua galaktista laatua (AX-67-sädekiväärejä ja BLAM-210-valosinkoja). Heidän johtajansa Zarge istui komentosillalle asennetussa tuolissaan, kuin maailman herra, sillä hän tiesi, mitä oli edessäpäin. Taistelu. Jetonian armeija ei ollut taistellut planeetan ulkopuolella viiteen vuoteen, jolloin oli viimeksi nähty yhteenotto Kolosseuksen kanssa, ja kuten jokainen Jetonia Forcen johtaja olisi, myös hän oli jännittynyt. Taistelu antaisi monille näistä sotilaista, jotka oli koulutettu viime sodan jälkeen, todellisen tulikasteen, jota se kaipasi. Jetoniassa liikkui huhuja, että sotiminen olisi lastenleikkiä, eikä pesunkestävä soturi Zarge voinut sulattaa sitä. Sotiminen ei ollut lastenleikkiä vaan aikuisten miesten tapa pitää hauskaa ja osoittaa veljesrakkautta toisilleen. Näidenkin nuorien olisi vihdoin hyvä oppia se.

Mietintä katkesi, kun tähystäjä huomasi pisteen tutkassa.

”Lähestymme tuntematonta kohdetta. Se näyttää pieneltä avaruusalukselta, sir!”

~Tähystäjä

”Mikä sen kurssi on?”

~Zarge

”Jetoniaan näyttäisi suuntaavan, sir.”

~Tähystäjä

”Sitten se on vihollinen. JETONIAN MIEHET! VALMISTAUTUKAA VALTAUKSEEN!”

~Zarge

”KYLLÄ SIR!”

~Koko miehistö yhteen ääneen

GigaCorpin kirjaston kielletyt kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä aikaa kun jossakin Pluton ja Kharonin kaksoisplaneetan edustalla Jetonia Force ja Puolustajat valmistautuivat yhteenottoon, laskeutui Rautaröhmö GigaCorpiin. Kaduilla käyskentelevät gigacorpilaiset olivat ilmeisen järkyttyneitä kaksiulotteisen kummajaisen ilmestyttyä GigaVillen katukuvaan ja esittävätkin toisilleen hämmentyneitä kysymyksiä: "Onko noita vielä olemassa!?". Se sai Röhmön sapen kiehumaan, mutta hän piti hermonsa ja suuntasi kulkunsa GigaCorpin kirjastoon. Vanha kirjastonhoitaja oli yhtä hämmentynyt kuin muutkin gigacorpilaiset: Hän oli tuiman oloinen täti, jonka nimilaatassa luki Selma Pesunöyhtä. Rautaröhmö meni ennakkoluulottomasti hänen luokseen kirjapinojen läpi ja sanoi haluavansa tutkia kirjoja, jotka oli kirjoittanut Itcud ja jotka käsittelivät Toista Röhmögeddonin taistelua.

”Valitettavasti ne ovat kiellettyjä kirjoja, joten niitä ei saa lukea. Eikä herra... oliolla taida olla edes kirjastokorttia.”

~Pesunöyhtä

Silloin Rautaröhmön pinna paloi. Hän kiskaisi ydinasepistoolinsa esiin ja tähtäsi sillä naista kasvoihin. Tämä valahti kalpeaksi. Rautaröhmö oli matkustanut halki koko aurinkokunnan saadakseen tietoja ja hän oli nyt niin lähellä. Hän vaati päästä kiellettyjen kirjojen osastolle, eikä nainen voinut muuta, kuin myöntyä. Hän ohjasi aseella osoittelevan Rautaröhmön kirjahyllyjen välistä Herra Tupla-X:n rintakuvan luokse ja painoi vaivihkaa sen takana olevaa nappia, joka avasi kirjahyllyn takana olevan oven. Samalla nainen painoi edellisen napin vieressä olevaa hälytysnappia, joka lähetti hiljaisen hälytyssignaalin suoraan GigaVillen poliisiasemalle. He astelivat sen jälkeen sisään kirjahyllyjen väliin. Ovi sulkeutui heidän perässään.

Sisällä oli pimeää ja Rautaröhmö käynnisti pukunsa silmiin asennetut yökameralinssit. Seinät olivat peittyneet kirjoista, jotka käsittelivät GigaCorpissa kiellettyjä aiheita. Joukossa oli useita Säätiön kustantamia sisällöltään kyseenalaisia teoksia, kuten Adam Electron koko tuotanto ja paljastuskirja Dimensius II:en Verstas-yhteyksistä. Alettiin olla jo lähellä, ajatteli Rautaröhmö, kun Verstas tuli esille. Se oli GigaCorpissa hyvin arka aihe, sillä vaikka Verstas olikin pahuuden järjestöjen ruumiillistuma, se oli silti ollut luotettava (ööh...) liittolainen monissa sodissa. Vihdoin löytyi Itcudin tuotanto, joka käsitti kolme kirjaa: esikoisteoksen Kaapissa on pimeää, jatko-osan Salaliittoni ja kolmannen teoksen, Ceregonismi, uskonto vai rahasampo?, joka nimensä mukaan käsitteli Ceregonismia. Sitä yhtä kirjaa, joka käsitteli Röhmögeddonia, ei kuitenkaan näkynyt. Rautaröhmö kysyi siitä kirjastonhoitajalta, joka sanoi sen olevan arkaluontoisuutensa takia ihan perällä. Niinpä he jatkoivat kävelyään, kunnes vihdoin se löytyi: Röhmögeddon - Kunnian kenttä. Jo nimi sai Rautaröhmön voimaan pahoin. Hän otti kirjan ja lähti kulkemaan pois käytävää pitkin tähdäten kirjastonhoitajaa koko ajan pistoolilla.

Ulkopuolella Rautaröhmöä odotti kuitenkin karmiva yllätys. GigaVillen poliisi piiritti häntä joka suunnalta ja kiikaritähtäimet osoittivat hänen rintaansa. Rautaröhmö tajusi ansan ja tiesi vain yhden tavan päästä pois. Hän avasi tulen ja lähti lentoon kohti ovea. Myös poliisit avasivat tulen, mutta kliseisesti yksikään laukaus ei osunut. Rautaröhmö lensi kirja kainalossaan kohti ovea ja oli jo niin lähellä kynnystä, kun yksi mitätön lasersäde osui häntä kylkeen. Röhmö rojahti kolahtaen lattialle ja hetkessä poliisit olivat asettuneet kasaan hänen päälleen ja riisuneet aseista. Sitten hänet vietiin poliiasemalle putkaan. Kirja otettiin todistusaineistoksi.

Taistelua edeltävä neuvonpito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kello tuli 9 aamulla, kun Puolustajat heräsivät piipitykseen. Heidän tutkan kantamaansa oli ilmestynyt jotakin isoa, joka muistutti jättimäistä tähtituhoojaa.

”Se on jättimäinen tähtituhooja!”

~Kapteeni Aurinkokunta saa älynväläyksen

Puolustajat nousivat asemiin ja repivät Herra Tähden ylös transsistaan. Kun tuhooja ilmestyi heidän näkökantamansa piiriin, sen kyljestä saattoi erottaa Jetonia Forcen logot. Ei ollut enää epäilystäkään. Jetonia todellakin suunnitteli hyökkäystä maahan, ajatteli Zetto, mutta silti hän ei voinut ymmärtää tätä. Sodassa kun ei ollut mitään järkeä. Miksi Jetonian pitäisi lähteä sotimaan toiseen päähän galaksia, kun Kolosseuskin olisi ollut lähempänä ja paljon tutumpi vihollinen.

Puolustajat kiskoivat happipuvut ylleen ja astuivat ulos painottomaan tilaan. Siellä pukuihin liitetyt viitat eivät tietenkään liehuneet, mistä Kapteeni Aurinkokunta oli närkästynyt. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa olla pikkutarkka, sillä taistelu oli alkamassa. Jättimäisen tähtituhoojan ovi aukeni ja ulos astui komentaja Zarge 300-henkisine saattojoukkoineen. Zarge liiteli avaruuden halki saattojoukko seuraten Kapteeni Aurinkokunnan, Tähden ja Zeton luokse, heilautti punaista viittaansa dramaattisesti avaruuden halki (ottamatta kuitenkaan huomioon sitä, että avaruus on tyhjiö, joten heilahdus jäi vaisusti dramaattiseksi) ja avasi suunsa.

”Olemme matkalla maahan, maan asukkaat. Siirtykää tieltämme tai me teemme tien!”

~Zarge karjuen

”Huh hah!”

~300 henkinen saattojoukko nostaa tunnelmaa yhteen ääneen

Kapteeni katsoi joukkoa hämmentyneenä ja vilkaisi sitten Herra Tähteen ja Zettoon, jotka vastasivat katseeseen mitäänsanomattomasti. Kapteeni ojensi sormensa Zargen kasvoja kohti ja karjaisi.

”Tänä iltana Maa ei antaudu teille, te kommarihomot! Me työnnämme teidät universumin reunalta alas”

~Kapteeni Aurinkokunta karjuen

”Huh huh!”

~Tähti ja Zetto yrittävät nostaa tunnelmaa yhteen ääneen

Zarge katsoi edessään seisovia (tai oikea termi ehkä olisi kyllä leijuvia) supersankareita, eikä voinut pidätellä nauruaan, kuten ei voinut muu Jetonia Forcekaan. Zarge pyyhki naurun kyyneleet silmistään ja jatkoi puhumistaan heille.

”Säälittävät ihmiset! Meitä on kolmesataa hyvin koulutettua miestä. Teitä on vain kolme! Mitä te muka voitte meille? On hulluutta käydä meidän kimppuumme!”

~Zarge räkättäen

”Hulluutta! Ei, tämä ei ole hulluutta. TÄMÄ - ON - AMERIKKA!”

~Kapteeni Aurinkokunta

Sen sanottuaan Kapteeni potkaisi Zargea nivusiin niin kovaa, kuin pystyi. Avaruuden tyhjiössä, jossa äänen ei pitäisi edes kuulua, kuului vaimea karjaisu, kun Zarge lähti leijumaan potkun voimasta taaksepäin ja törmäsi aluksensa kylkeen. Hän piteli nivusiaan ja huusi miehiään menemään takaisin alukseen. He aikoivat valmistautua taisteluun ja hävittää uhmakkaat Puolustajat lopullisesti. Tähtituhoojan ovi sulkeutui kolmensadan miehen mentyä siitä ja Puolustajatkin lähtivät omaan alukseensa hakemaan aseitaan.

”Miksi sinä huusit, tämä on Amerikka ja potkaisit häntä?”

~Zetto

”Zetto hyvä, joskus on vain plagioitava suosittuja elokuvia, ei siksi, että haluaa, vaan koska se on sen arvoista!”

~Kapteeni Aurinkokunta

Turha reissu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä aikaa Rautaröhmö heräsi. Hänet oli köytetty pöytään GigaCorpilaisessa vankilassa ja vaikka hän kuinka yritti riuhtoa, hän ei päässyt irti. Hän kirosi ja alkoi ajankuluksi katsella huonetta laajalla perspektiivillä. Se oli iso ja harmaa ja sinne johti vain yksi, musta ovi, josta nyt astui sisään Eternius IV, jonka Rautaröhmö tunsi kuvista. Hän oli GigaCorpin entinen hallitsija, Toinen kansalainen ja toinen tällä hetkellä elävistä entisistä hallitsijoista. Eternius kysyi, että mitä helvettiä röhmöfantti kuvitteli tekevänsä, kun hän oli riuhunut GigaCorpin kirjastossa? Rautaröhmö sanoi haluavansa vain lukea sen yhden kielletyn kirjan. Ei muuta.

Eternius IV huokaisi otti taskustaan kyseisen kirjan. Rautaröhmö alkoi oitis riuhtoa, muttei päässyt kirjan luokse, vaikka kuinka yritti. Eternius avasi kirjan ja plarasi sen kerran läpi. Sitten hän sulki sen mäiskäisten ja astui lähemmäs Rautaröhmöä, sanoen kirjan sisältävän arkaluontoista materiaalia sekä GigaCorpille.

”Ja Verstaalle!”

~Rautaröhmö

Eternius nyökkäsi ja laittoi kirjan takaisin taskuunsa. Hän sanoi, että Herra Tupla-X oli henkilökohtaisesti lukenut kyseisen kirjan ja kieltänyt Säätiötä kustantamasta sen ensimmäistä painosta. Kyseinen kirja oli ainoa olemassaoleva kopio, joka kuitenkin jostakin syystä haluttiin säilyttää. Eternius sanoi itse vastustavansa kaikkea sensuuria, mutta tässä tapauksessa hän halusi tehdä poikkeuksen: Tätä kirjaa ei oltu tarkoitettu kenellekkään.

Sen sanottuaan Eternius IV laittoi kirjan takaisin taskuunsa ja kääntyi lähteäkseen. Rautaröhmö kuitenkin huikkasi häntä pysähtymään ja sanoi, että hän voisi vaikka tappaa saadakseen lukea tuon kirjan. Eternius kääntyi ja sanoi, ettei se olisi suotavaa, koska silloin GigaCorpin poliisi joutuisi tappamaan Rautaröhmön. Röhmö naurahti ja kysyi, miten se muka onnistuisi, kun eivät he onnistuneet saamaan häntä hengiltä viimeksikään. Silloin Eternius otti taskustaan kaukosäätimen, jossa oli yksi, iso ja punainen nappi. Hän sanoi sen olevan miniräjäyttimeen, joka oli piilotettu hänen aivoihinsa silloin, kun hän oli tajuttomana. Ja jos Rautaröhmö jonakin päivänä vielä palaisi GigaCorpiin, se olisi valmis räjäyttämään hänet armoa tuntematta. Rautaröhmö nieli kiukun kurkussaan, sillä hän tiesi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Hän ei ikinä saisi lukea sitä kirjaa. Eternius IV poistui ja hetken päästä poliisit saapuivat vapauttamaan Rautaröhmön. He sanoivat, että Eternius olikin varmaan jo sanonut, ettei hän saisi enää ikinä palata. Rautaröhmö nyökkäsi ja lähti lentämään avaruuteen heti päästyään ulos poliisiasemalta.

Häntä suututti vietävästi, kun hän ei ollut saanut lukea kiellettyä kirjaa, mutta äkkiä hänet oli pakotettu lopettamaan tuo pohtiminen, kun hänen pukuunsa asennettu tutka alkoi piipittää. Se ilmoitti, että jossakin lähistöllä oli jättimäinen tähtituhooja ja kaikki muut Puolustajien jäsenet avaruusaluksineen. Rautaröhmö käänsi kurssinsa kohti signaalin suuntaa.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä aikaa taistelu oli alkamassa. Puolustajat olivat vetäytyneet tiukkaan riviin ja Kapteeni Aurinkokunta piti juuri puhetta urheille joukoilleen (vahvuus 1+2). Tunnelman kohottamiseksi hän oli jopa pukenut päähänsä avaruuskypärän, joka oli muotoiltu Kapteenin toiveiden mukaan spartalaiseen malliin.

”Puolustajat! Ottakaa kaikki älkääkä antako niille senttiäkään tästä solasta!”

~Kapteeni Aurinkokunta karjuen

”Hrmpph...”

~Zetto

”Miten niin "Mistä vitun solasta"?”

~Kapteeni karjuen jälleen

Samaan aikaan myös Jetonia Forcen puolella pidettiin neuvonpitoa. Zarge karjui joukoilleen epämääräisiä ohjeita ja käski työntämään Puolustajat yhtenä linjana alas läheisen planeetan ilmakehästä, jonka jälkeen he putoaisivat sen läpi ja palaisivat kuoliaiksi. Joukoista kuului tyytymätöntä jupinaa.

”Miten niin "Mistä vitun ilmakehästä"?”

~Zarge joukoilleen karjuen

Lopulta psyykkaushetket oli pidetty ja taistelu saattoi alkaa. Molemmat puolet etenivät dramaattisen hiljaisuuden vallitessa toisiaan kohti, hitaasti ja uhkaavasti, aseet ladattuina ja kohdistettuina.

Äkkiä Kapteeni Aurinkokunta kohotti kädessään olevan lasermiekan ja karjaisi jotain tyyliin "Spartalaiset, perkele!" ja lähti juosten etenemään kohti Jetonia Forcen joukkoja. Zetto ja Herra Tähti katsoivat toisiinsa hämmentyneinä, mutta lähtivät lopulta juoksemaan Kapteenin perään karjuen hurjuuksia.

Liike oli strategisesti älykäs Kapteenilta, sillä Jetonia Force muuttui yhdeksi suureksi kysymysmerkiksi iskun yllättävyyden takia ja kärsi merkittäviä tappioita kolmelle Puolustajalle: Mustelmia, ruhjeita ja aivotärähdyksiä. Zarge komensi joukkojaan etenemään, mutta ne olivat liian hämmentyneitä tästä odottamattomasta iskusta, joka ei noudattanut mitään sotatieteen- tai taktikoinnin oppikirjaa, vaan sovelsi vapaasti käsirysyn metodia ennen näkemättömällä luovuudella. Zarge huokaisi, mutta kokeneena soturina tiesi, mitä piti tehdä. Hän karjaisi joukkojaan eteenpäin ja varmuuden vuoksi johti heitä esimerkin voimalla, mikä tarkoitti, että hän osallistui itse käsirysyyn etulinjassa.

Zetto huitoi laserkiväärillään Jetonia Forcen joukkoja päähän, minkä kerkesi ja sai aikaan merkittävää tuhoa heidän ryhmittymisessään. Forcen joukkoja hämäsi Zeton poikkeuksellinen tapa käsitellä asetta, sillä he eivät täysin ymmärtäneet sen vaarallisuutta väärin käytettynä ennen kuin tunsivat sen otsalohkossaan. Zarge päätti osoittaa, että myös Jetonia Forcen jäsen osaisi käsitellä asetta yhtä barbaarisesta, tarttui oman kiväärinsä piipusta kiinni ja iski sillä Zeton nenän murskaksi. Ase hajosi luonnollisesti iskun voimasta.

Kapteeni Aurinkokunta yritti auttaa Zettoa, joka ajautui sivuun Zargen mukiloitavana, mutta Jetonia Forcen ihmiset ehtivät sitä ennen piirittää hänet (avaruudessa tämä tarkoittaa sitä, että kaikkialla hänen ympärillään oli vihollisia, jotka olivat muodostaneet pallon hänen ympärilleen) ja yritti nyt taistella itseään ulos sieltä, vahingoilta tietenkään säästymättä.

Herra Tähti taisteli hetken aikaa muutaman Jetonia Forcen soturin kanssa, mutta pian hän väsyi ja meni yksin takaisin alukseen vetämään lisää Nukea kurkustaan alas.

Zetto ja Zarge taistelivat nyt sivussa muusta rytäkästä, jossa kaikki kolmesataa Forcen sotilasta taistelivat Kapteenin kanssa. Zarge hymyili isolleveljelleen pirullisesti.

”Isä ei ikinä pitänyt sinua minun veroisenani, Zetto! Näetkö mitä minusta on tullut sillä aikaa, kun sinä olet taistellut sillä onnettomalla maa-planeetallasi niiden säälittävien ihmisten kanssa? Näetkö, Zetto?”

~Zarge

”Hrmmph!”

~Zetto

”Mit... T-Tuon sinä otat takaisin, isoveli! Hän on myös sinun äitisi!”

~Zarge

”Hrmmmph, mmrrh!”

~Zetto

”Tuo saa riittää! Kukaan ei puhu noin minun hiuksistani!”

~Zarge

Ja silloin Zarge ja Zetto hyökkäsivät yhdessä toistensa kimppuun ja ajautuivat keskinäiseen miekkakamppailuun, jossa miekkoina tosin käytettiin laserkiväärejä.

Samaan aikaan Rautaröhmö lähestyi taistelupaikkaa. Hän ei tiennyt, mitä Puolustajat tekisivät näin kaukana, ja oli alkanut selailla muutaman päivän aikana avaruudessa risteilleitä radiosignaaleja, joita jää aina silloin tällöin kimpoilemaan sinne tänne. Äkkiä hän kuuli jylisevän äänen päässään. Radiosignaali oli kolosseuslaiselta taajuudelta.

”Minä, Arnold I Iso, teidän kuninkaanne, täten julistan, että Jetonia Force on nyt deaktivoitu. Jetonia on vapaata riistaa. Valloitatte sen, jonka jälkeen aloitamme nopean toiminnan etenemisen kohti maata, jonka puolustuksen airut on myös niinikään ajettu pois.”

~Arnold I Iso

Sen kuultuaan Rautaröhmö tajusi kaiken: Jetonia Force ja Puolustajat ruhjoivat juuri toisiaan keskellä ei-mitään, vaikka heidän pitäisi olla parasta aikaa suojelemassa Jetoniaa, jonne Kolosseuksen joukot olivat jo laskeutumassa. Rautaröhmö painoi rakettimoottoriensa kaasun pohjaan ja jatkoi varmaa leijumistaan kohti taistelukenttää. Varmuuden vuoksi hän nauhoitti kyseisen signaalin muistiinsa.

Sillä aikaa Zarge ja Zetto kävivät armotonta miekkataistoa, joka soti laserkiväärien oikeaoppista käyttösuunnitelmaa vastaan. Kapteeni Aurinkokunta pieksi Jetonia Forcen sotureita minkä kerkesi, mutta heidän voimansa ja jatkuvat päälle käymisensä jokaisesta tunnetusta suunnasta imi mehut hänestä. Spartalainen Maan asukkaan henkikään ei kestänyt mitä tahansa ryöpytystä ja niin Kapteeni pyörtyi väsymyksestä. Viholliset ottivat hänet samantien kiinni ja veivät alukseensa vangiksi.

Zarge päätti käyttää Zettoon armoniskuaan ja iski tätä ensin otsallaan päähän ja sitten polvellaan nivusiin. Zetto lyyhistyi tyhjyyden päälle ja Zarge käänsi kiväärinsä piipun osoittamaan Zettoa otsaan.

”Tämä on loppusi, velipoika!”

~Zarge

Mutta silloin jokin iski Zargeen, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se oli Rautaröhmö, joka iski koko metallisen ruhonsa painolla Zargen kylkeen saaden tämän ilmakypärään tulemaan pienen halkeaman. Zarge katsoi hiljaisena Rautaröhmöä, joka ojensi tälle nyt pukunsa sisältä muistitikun. Zarge katsoi sitä hämmentyneenä ja kysyi, mikä se oli?

”Totuus.”

~Rautaröhmö

4. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isku Kolosseukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolosseuksella Arnold I Iso kiersi jännittyneenä kehää valtaistuimensa edessä. Oliko invaasio onnistunut? Kello oli 2 yöllä Jetonian aikaa ja iskun olisi pitänyt tapahtua jo kymmenen minuuttia sitten. Oliko jotakin vialla vai eivätkö joukot ehtineet juhlinnaltaan lähettää viestiä kotiplaneetalle. Äkkiä kuului voimakasta huminaa. Arnold ajatteli sen olevan viestinviejä, joka nyt toisi hänelle omakätisesti sanomaa invaasion onnistumisesta. Iloisena uutisesta jo etukäteen juoksi Arnold linnansa ikkunaan ja katsoi ulos vain pettyäkseen ja pelästyäkseen pahemman kerran.

Se oli Jetonia Forcen tähtituhooja, joka oli yhdessä Puolustajien aluksen kanssa laskeutunut hänen planeetalleen. Kaikki joukot olivat kiinni hyökkäyksessä Jetoniaan, joten omaa suojaa palatsilla ei ollut. Arnold yritti paeta linnasta takkaan rakennettua salakäytäväänsä pitkin, mutta ikkunoista sisään lentäneet Puolustajat, Zarge mukanaan, pysäyttivät hänet.

Kaikki on ohi, Arnold! Jetonia Force yhdessä liittolaisensa Maan edustajien kanssa on tehnyt tyhjäksi valloitusyrityksesi. Joukkosi ovat vangittuina Jetoniassa ja odottavat tuomiotaan. Saimme tiedon iskustasi kreivin aikaan eilen ja pystyimme vielä palaamaan takaisin Jetoniaan, kokoamaan puolustuksemme ja iskemään joukkosi ällikällä. He eivät tainneet odottaa meitä.

~Zarge

Arnold huokaisi raskaasti. Hänen tappionsa oli selvä.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavan viikon aikana Jetoniassa käytiin oikeudenkäyntien sarja, joissa Kolosseuksen sotasyylliset tuomittiin. Jetonia antoi heidän kaikkien palata takaisin planeetalleen, kunhan he luovuttivat sitä ennen aseensa Jetoniaan ja suostuivat sopimuksiin, joissa Kolosseukselta kiellettiin yli tietynvahvuisen armeijan ylläpitäminen. Arnold I Iso suostui kaikkiin ehtoihin välttääkseen perijetonialaisen rangaistuksen, jossa hänet olisi viskattu planeetan ytimen sulaan magmaan. Kolosseuslaiset palasivat tämän jälkeen nöyryytettyinä kotiplaneetalleen.

Jetoniassa vietettiin suuret juhlat. Veljessarja Zuko, Zetto ja Zarge olivat ensimmäistä kertaa sitten Zeton Puolustajiin liittymisen jälkeen kaikki koolla ja innostus oli kaikinpuolinen.

”Hmrrph.”

~Zetto

”Mm-mh.”

~Zuko

”Höh.”

~Zarge

Voitto oli suuri sekä Puolustajille, Maalle, Jetonia Forcelle sekä Jetonialle. Galaktinen rauha oli turvattu ja kiitos Puolustajien, se ei järkkyisi enää ainakaan Kolosseuksen takia. Silti, uusi uhka avaruudesta nosti uhkaavasti päätään...