Puolustajat: Sankarin metsästys

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Puolustajat

Sankarin metsästys on Puolustajien tehtävä, joka tapahtui vuonna 2069. Se oli ensimmäinen, jossa ryhmän mukana seikkaili Emo.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sankarin valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkiin olivat Merkin Muffleyn antmana lupauksen mukaisesti laskeutuneet synkät ajat. Puolustajien menetettyä Herra Tähden Tyhjyyden voimille ja Kapteeni Aurinkokunnan edellisessä tehtävässään ryhmän jäsenmäärä oli supistunut kahteen. Siitä olivat jäljellä enää Rautaröhmö ja Zetto, ja se veti Muffleyn mielen matalaksi.

Muffley ilmoittikin Puolustajille haluavansa ryhmän etsivän joukkoonsa uuden jäsenen. Samalla voitaisiin haalia rahaa KHV:n tavallisen alijäämäiseen budjettiin, jos koko tapauksesta järjestettäisiin Idols-tyylinen karsintakilpailu, joka televisioitaisiin. Tähän suostuttiin ja Rautaröhmön ja Zeton lisäksi tuomariksi palkattiin myös Simon Cowell[1].

Karsinnat kestivät monia päiviä, eikä kukaan ehdokkaista ollut erityisen vakuuttava. Suurin osa tulijoista oli manga- tai marvel-sarjakuva-nörttejä, jotka olivat tehneet pukunsa itse ja luulivat osaavansa lentää tai rikkoivat vain niin pahasti sarjakuvayhtiöiden tekijänoikeuksia, ettei heitä voinut kuvitellakaan. Pari lupaava Simon taas tiputti, koska heissä ei ollut tyyliä. Lopulta finaaleihin oli selvinnyt kolme supersankarikandidaattia, joilla oli oikeastikin jonkinmoisia kykyjä: Metsuri, kanadalainen lasertapparaa heiluttava supersankari; Kumimies, joka kykeni venyttämään ja taivuttamaan ruumistaan kuin kumia; sekä Emo, ensivaikutelman perusteella maailman masentunein supersankari.

Lopulta tuomaristo päätyi lähes yksimieliseen tulokseen (Simonin ääni vastasi kahta) siitä, että Emo tulisi valita Puolustajien jäseneksi. Katsojaäänestys vahvisti tuloksen selvästi, eivätkä Puolustajat voineet ymmärtää tätä: oliko kansa todella niin kyllästynyt Herra Tähden kiiltokuvapersoonaan ja Kapteeni Aurinkokunnan egoon, että se halusi ryhmään heidän täydellisen vastakohtansa - Emon, jolla ei ollut vahvaa luonnetta, vaan heikko itsetunto; Emon, joka pukeutui mustaan eikä värikkäisiin trikoisiin; Emon, joka ei tuntunut piittavan koko nimityksestä paskan vertaa, vaan paljasti saapuneensa valintatilaisuuteen äitinsä pakottamana ("mutsi ei ymmärrä mun juttua", hän totesi)? Tätäkö kansa halusi? No sitä kansa nyt saisi!

Näin Puolustajien kokoonpano kasvoi jälleen kolmeen. Jo seuraavana päivänä ohjelman loppumisesta Emo muutti Empire State Buildingin kattohuoneistossa sijaitsevaan Puolustajien päämajaan ja sai asunnokseen Herra Tähden aiemmin käyttämän huoneen, koska Kapteeni Aurinkokunta oli jo testamentissaan vaatinut, että hänen huoneestaan tehtäisiin mausoleumi, jonne ei kukaan saisi astua "kirouksen" uhalla.

Herra Tähden huone oli yhä täynnä kaikenlaisia hänelle kuuluneita tavaroita, kuten hänen aiemmalla uralla tekemiensä elokuvien julisteita, platinalevyjä, sekä kehystetty valokuva hänestä vierailemassa Disneylandissa. Ensi töikseen Emo tyhjensi huoneen tavaroista heivaamalla ne huoneen ikkunasta ulos kadulle (Sadan kerroksen pudotuksen jälkeen ne vahingoittivat paria katukävelijää, mutta Emo ei tuntunut välittävän tästäkään pätkän vertaa. KHV korvasi vahingot), josta Rautaröhmö ne sympaattisesti kaveriaan kaivaten keräsi laatikkoon, joka suljettiin rakennuksen kolmanneksi ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan Puolustajien varastohuoneistoon odottamaan Tähden mahdollista paluuta.

Jo ensimmäisinä päivinä kävi selväksi, ettei Emo oikein sopinut porukkaan: hän lähinnä istuskeli nurkassa Rautaröhmön ja Zetton katsellessa televisiosta Selviytyjiä ja valitti siitä, miten oli joutunut tänne, missä ei halunnut olla. Öisin hän itki huoneessaan syntymäänsä niin kovaa, etteivät Rautaröhmö ja Zetto saaneet unta. Muutaman päivän jälkeen Rautaröhmön silmät olivat alkaneet verestää, vaikka ne oliva punaiset jo valmiiksi, ja Zetton silmänaluset olivat turvonneet niin, ettei hän nähnyt niiden takaa mitään vaan törmäili esineisiin ja kolhi lommoja seiniin. Röhmön silmät alkoivat päivä päivältä verestää yhä kovemmin, vaikka hänen silmänsä olivat punaiset jo muutenkin, ja Zeton taas piti jatkuvasti varoa, ettei hän tallaisi silmäpussiensa päälle kävellessään. Viikon yhdessäasumisen jälkeen Zetto ja Rautaröhmö vaativatkin yhdessä Merkin Muffleyta potkaisemaan Emon pois heidän kämpästään.

”Minunkin sympaattisuudellani on rajansa!”

~[Rautaröhmö Merkin Muffleylle

Vaikka Muffley ymmärsikin tilanteen sietämättömyyden, hän valitteli olevansa voimaton tekemään asioille mitään, ellei Emon tilalle löydettäisi korvaavaa supersankaria. Valitettavasti Patrioottia ei kiinnostanut muuttaminen Washingtonista ja Vihreä Luoti taas ei sopinut brändityöryhmän mukaan Puolustajien kokonaisuuteen kahviriippuvuutensa takia. Emo oli sopivan erilainen verrattuna aiempiin Puolustajissa vaikuttaneisiin ja edusti samalla nuorisoa, jollaisia Emon asemalla haluttiin kannustaa panostamaan tulevaisuuteensa.

”Kannustaa!? Eikö Emo juuri eilen sanonut nuorten ohjelmassa kaiken olevan merkityksetöntä paskaa?”

~Zetto, jonka kyseisen, epätavallisen pitkän lausunnon Muffley päätti jättää omaan arvoonsa

Muffley ehdottikin Puolustajille, että he voisivat yrittää keksiä Emolle tekemistä, joka voisi mahdollisesti piristää häntä, saada tuntemaan olonsa mielekkääksi tai ainakin pysymään poissa jaloista. Tähän suostuttiin ja jo seuraavana päivänä Rautaröhmö ja Zetto pitivät Emolle luennon.

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sankarin etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röhmö ja Zetto pitivät Emolle lyhyen tiedotuksen hänen tulevasta tehtävästään, joka olisi paikallistaa kadonnut Herra Tähti. Kokeneemmat Puolustajat paljastivat Emolle Tähden lähdön taustat, joista ei oltu kerrottu lehdistölle: kaiken Nuke-riippuvuudesta, rakastumisesta petolliseen void-demoniin ja lopulta syrjäytymisestä jonnekkin. Tähden kännykkä oli löydetty kuukausia myöhemmin erään pummin taskusta, joka kertoi parroittuneen ja väsyneen oloisen nuoren miehen antaneen sen hänelle maksuksi viskipullosta. Myöhemmin Tähden katoamishetkellään yllään pitämä pupupuku löytyi joesta, mutta ruumista ei löytynyt. Muut Puolustajat olivat ajatelleet pitkään, että Herra Tähti kaipasi vain omaa aikaa ja tilaa, mutta tajusivat pian Muffleyn olleen oikeassa, kun hän oli ensimmäisenä ihmisenä julistanut Tähden jättäneen Puolustajat: hän ei tulisi takaisin, ainakaan omin avuin (Näistä tapahtumista on kerrottu Tyhjiön pettävä kauneus -seikkailussa).

Vaikka Zetto vihasikin Tähden asennetta, sisimmässään hänkin kaipasi toveriaan, joka oli pelastanut hänet ennen katoamistaan karmaisevalta anaalirangaistukselta. Sellaista ei mies voisi ikinä unohtaa. Siksi hän painottikin lyhyesti murahtaen, että Emon pitäisi löytää Tähti. Tehtävän taka-ajatus oli tietenkin, että jos Tähti palaisi, voitaisiin Emo potkia Puolustajista ja vahvuus pitää tutussa kolmessa. Zetto ja Rautaröhmö eivät odottaneet, että Emo löytäisi mitään sellaista, mitä he itse ja KHV:n tutkimusryhmät eivät olleet löytäneet, mutta vaikka Tähteä ei löytyisikään, päästäisiin kuitenkin Emosta hetkeksi eroon, ja ensimmäinen tehtävä saattaisi parantaa hänen asennettaan. Pointtina oli siis, että Puolustajat ryhmänä voittaisivat joka tapauksessa.

Emo otti tehtävänsä vastaan vastentahtoisesti ("Siis emmää edes oikeesti haluu tehdä tätä!") ja suuntasi kohti pelättyä pyramidin muotoista vuorta kaupungin ulkopuolella. Siellä Herra Tähti oli kadonnut. Vuoren tapahtumien jälkeen alue oli suljettu, ja kaikki siellä oleva oli pidetty siinä tilassa, johon se oli jäänyt.

Emo astui sisään vuoren rinteellä sijaitsevaan punaiseen Chasmin mökkiin ja tutki sen läpikotaisin. Emo katsoi sänkyä, joka näytti selvästi siltä, että siinä oli peuhattu. Niinpä niin, hän ajatteli, kyllä kaikille muille lohkeaa! Elämä on perseestä!. Silloin hän alkoi miettiä, tuntuisiko seksi void-demonin kanssa paremmalta, sillä KHV:n arkistoista lukemansa perusteella hän tiesi demonien nauttivan ihmisten henkisestä ja fyysisestä kärsimyksestä. Silloinhan demoni olisi hänelle loistava tyttöystävä! Molemmilla olisi toiselle jotakin annettavaa. Emo kuitenkin sulki ajatuksen pois mielestään ja astui ulos mökistä.

Hänen sisäinen demoninsa, joka normaalisti syötti jatkuvasti omia, toinen toistaan epäinhimillisempiä ajatuksiaan hänen mieleensä, oli ollut epätavallisen hiljaa, mutta siitä huolimatta sen kyvyt paljastivat Emolle saman, minkä KHV:n agentitkin olivat noteeranneet: kuistin lattian alta löytyi tulitikkuaski ja aukirepäisty kondomipussi. Vähän matkaa käveltyään Emo löysi juuri metsän juurelta tyhjän tupakka-askin ja päätteli Tähden lähteneen tästä eteenpäin. Agentit olivat kadottaneet hänen jälkensä metsään ja niin Emokin ajatteli tekevänsä, eihän hän nyt voisi niin hyvä olla. Oikeastaan hänhän oli ihan täysi paska! Hän kuitenkin astui metsään kävellen selkä kyyryssä ja masentuneena siitä, että koko etsintäprojekti menisi kuitenkin hukkaan.


Emon tietämättä pahansuovat silmät tarkkailivat hänen jokaista liikettään. Kaukana Tyhjyydessä void-demonien johtaja Night tarkkaili synkältä valtaistuimeltaan edessään ilmassa kelluvan kuvajaisen lävitse Maan tapahtumia. Nähdessään Emon astelevan pahaa-aavistamattomana metsään hän hymyili.

”Tuo nuori kantaa mukanaan paljon negatiivista energiaa!”

~Night hymyillen

Sen sanottuaan hän huusi paikalle Corrosionin, korruption ja rappion void-demonin. Komealta kalskahtavasta tittelistään huolimatta Corrosion, void-demoni numero 8, ei ollut kuin kärpänen Nightiin itseensä verrattuna. Night oli kuitenkin päättänyt hänen erikoistaitojensa tekevän hänestä soveltuvimman tähän tehtävään. Void-demoni yhdeksän, Slicer, ei ollut pärjännyt Puolustajille, Chasm, void-demoni kuusi, tuhonnut heistä yhden, ja nyt kun Puolustajia oli jäljellä enää kolme, he olisivat heikkoja. Corrosion ei vaivautunut vastaamaan (eihän hänellä olisi muutenkaan ollut valinnanvaraa!), vaan käännähti kannoillaan, ja sukelsi Nightin avaaman rïj'cñè-kz-portaalin lävitse Keskiulottuvuuteen.


Emoa ei pelottanut astua yhä syvemmälle metsän sisimpään, jota kaupungin kummallista käänteispsykologiaa käyttävissä matkailuesitteissä kutsuttiin Pimeyden sydämeksi. Tummien puiden yhteen sulautuvat oksastot muodostivat yhtenäisen, läpitunkemattoman katon aluskasvillisuudettoman maan ylle. Varjot saivat niiden rungot näyttämään siltä kuin niillä olisi kasvot, vihamieliset sellaiset. Jostakin kuului pöllön huhuilua - lehdon siimeksessä oli niin pimeää, että ne valvoivat vuorokauden ympäri. Emoa mikään tästä ei suuresti koskettanut, sillä hänen sisimmästään suuremman lohkon vei yleinen perusvitutus.

”Ei vittu, mitä vittua mä täällä teen, miks vitussa mä oon täällä? Tää on niin vitun ankeeta ja ottaa ihan vitusti päähän! Miks vitussa mutsi pakotti mut tähän porukkaan, mutsi ei vittu ymmärrä mua...”

~Emo

Ja sitä rataa. Äkkiä hän havahtui synkkyydestä ja näki jonkin liikahtavan puun takana. Aluksi hän luuli sitä sudeksi, mutta sitten hän näki, että se oli pukeutunut kaapuun ja tuhahti. Otus näytti huomaavan Emon ja pinkaisi karkuun. Emo lähti juosten sen perään, sillä hän oli varma, että kyseessä oli Herra Tähti. Mennessään se pudotti tyhjän viinapullon, joka särkyi maahan. Emo oli nyt varma siitä, että oli löytänyt oikean henkilön. Hän tunsi vitutuksen vähän lieventyvän, sillä jos hän saisi Tähden kiinni, voisi hän jättää Puolustajat, koska heitä olisi taas riittävä määrä. Ei enää asumista siinä vitun ankeassa loukossa, ei enää tiskivuoroja, ei enää Maan suojelemista ties mieltä masentavilta yliluonnollisilta uhilta. Vain oma koti, mutsi, tietokone ja My Chemical Romancen koko tuotanto! Muuta Emo ei elämältään kaivannut.

Tummaan, hiukan levän vihertämään hupulliseen kaapuun kääriytynyt takaa-ajettu pujotteli puiden välitse nopeammin ja ketterämmin kuin Emo olisi voimansa menettäneeltä Herra Tähdeltä odottanut, ja hänellä oli vaikeuksia pysyä perässä. Kun se sitten hyppäsi sisään erään suuren puun juuressa olevaan maakoloon hän seurasi empimättä perässä tajuamatta ryntäävänsä ansaan.

Kuilun pohjalla olento kääntyi Emoon päin ja nosti hupun päästään, paljastaen kalpeat ja maaniset, hulluun virneeseen vääntyneet kasvot. Tämä ei ollut Herra Tähti. Olento nauroi.

”Hahahaa! Nyt olet ansassa, senkin paskiainen! Nyt minä syön tuskasi! Imen sinut kuiviin!”

~Corrosion

Emon ympärillä puun juuret lähtivät liikkeelle ja kietoutuivat hänen ranteidensa ja nilkkojensa ympärille sitoen hänet paikoilleen. Hän ei ehtinyt ajatella juuri muuta kuin että päivä oli juuri muuttunut tavallistakin paskemmaksi, kun Corrosionin yllättäen kaasulonkeroiksi muuttuneet kädet alkoivat lipua hänen päänsä sisään korvakäytäviä pitkin.

”Oi, sinähän tursuat ihmiselämän kurjuutta ja elämän synkkyyttä! En ehkä jaksa kaikkea! Hahhaa!”

~Corrosion

Sankarin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaan aikaan Puolustajien tukikohdassa Empire State Buildingin kattohuoneistossa KHV:n kuuma linja alkoi soida. Rautaröhmö tarttui punaiseen luuriin, jossa Muffley selitti hätäisenä energiatutkan havainneen Tyhjyyteen johtavan portaalin metsässä, jonne Tähti oli kadonnut. Muffley oli huolissaan Tähteä etsimään lähetetyn Emon vuoksi, ja pelkäsi tämän joutuneen void-demonien hyökkäyksen kohteeksi. Röhmö sulki puhelimen ja komensi Zettoa lähtemään mukaansa.

Ennen kuin he ehtivät ulos ovesta, astui huoneeseen sisään nuhjuiseen professorin takkiin pukeutunut mies, jolla oli silmälasit ja musta parta. Kädessään hänellä oli kaksi kromattua kivääriä. Puolustajat vetäytyivät Puolustusasentoon:

”Professori Tuho!!!”

~Zetto ja Rautaröhmö yhteen ääneen

”Ei, ei. En minä ole professori Tuho, vaan hänen entinen opiskelukaverinsa, professori Sidious Cunt.”

~Tunkeutuja

Sen jälkeen Cunt selitti Puolustajille saaneensa töitä KHV:stä Puolustajien virallisena asevarustelijana. Hän tulisi tästä lähtien valmistamaan heille aseita, kulkuneuvoja ja erikoisapuvälineitä. Ensi töikseen Cunt ojensi molemmille hiukan pimeänäkölaitteilta näyttävät lasit, joiden avulla hän sanoi heidän kykenevän suojautumaan void-demonien kärsimyshekumalta, ainakin jossakin määrin.

”Yhtä void-demonia vastaan ne ainakin suojaavat, jos ette ole maahan lyöty ja yksin. Lisäksi laseissa on ilmaisimet, jotka osoittavat tyhjyysportaalin jättämän energiajäljen, jos sellainen on ollut auki jossakin lähistöllä.”

~Sidious Cunt

Sen jälkeen Puolustajat lähtivät matkaan ja huomasivat lasit oitis hyödyllisiksi: ne todella osoittivat, missä kohtaa metsää void-demonin käyttämä portaali sijaitsi. He toivoivat ehtivänsä ajoissa pelastamaan Emon Herra Tähden kohtalolta.

Zetto syöksyi Rautaröhmön edeltä pusikkoon raivaten tien läpi oksien avoimeksi. Sen jälkeen hän syöksyi maan läpi, väistellen juuria, kunnes oli vihdoin puun alla olevassa luolassa. Hän mutisi jotakin lasien huonosta näkyvyydestä yskiessään multaa, mutta Rautaröhmö vetäytyi samantien asemiin ja latasi aseensa. He olivat jo lähellä.

Rautaröhmö ja Zetto astuivat edemmäs hämärään luolaan ja Rautaröhmö aktivoi pukunsa otsaan kiinnitetyn valon. Nyt he näkivät kaiken, eikä se ollut se, mitä he olivat odottaneet.

Emo makasi juurilla kiinni sidottuna maassa valittaen kaiken olevan niin perseestä. Void-demonista taas ei näkynyt jälkeäkään. Rautaröhmö ja Zetto eivät voineet ymmärtää mitään. He astuivat Emon luokse ja kysyivät, mitä tämä oikein tarkoitti. Emo kertoi void-demonin vanginneen hänet ja hyökänneen hänen mieleensä, ja seuraava asia jonka hän muisti, oli demoni vetäytymässä kauemmas, ilmaan avautunut tumma aukko, josta esiin tullut paljastavasti pukeutunut naisdemoni oli vetänyt toisen demonin mukanaan, ja sitten Zetto ja Rautaröhmö laskeutumassa sisään. Sitten hän alkoi jatkaa valittamistaan, jolloin Zetto katkaisi hänen jalkaansa pidätelleen juuren ja tunki sen hänen suuhunsa. Eihän tuollaista jaksanut kukaan!

Herra Tähteä ei ollut löytynyt ja void-demonit olivat kadonneet, joten vapautettuaan Emon kädet ja jalat Puolustajat eivät voineet muuta kuin palata takaisin antamaan raporttina.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Muffley kuuli, että jokin Emossa oli karkottanut void-demonin, hän kehotti Puolustajia pitämään tämän jäsenenään. Emo sekä Rautaröhmö ja Zetto huokaisivat toisistaan tietämättä turhautuneina. Emo muutti siis Empire State Buildingiin pysyvästi. Aikaa myöten Zetto sekä Rautaröhmö oppivat elämään hänen kanssaan (perjantai-ilta kello kymmenen aikaan oli angstirockin tunti, lauantai-päivät taas oli pyhitetty korealaisille urbaanista kärsimyksestä kertoville elokuville).

Samaan aikaan tyhjyydessä Night oli lopettanut Corrosionin kuulustelun, ja se, mitä hän oli saanut selville, vaikkakin mielenkiintoista, ei juuri ollut hänen mieleensä. Puolustajien uudesta jäsenestä säteilevä epätoivo ja kärsimys olivat peräisin hänen sieluunsa pesiytyneestä demonista - demonista, jonka Kaaoksen voimat olivat sinne istuttaneet! -, eivätkä void-demonit kyenneet koskettamaan sitä. Night komensi Corrosionin pois ja jäi yksin synkkiin mietteisiinsä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toki on vuosi 2069, mutta mikäs sen pahan tappaisi?