Silvitas

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Silvitas on luonnon elementaalitaso, joka sijaitsee Avsignumista hieman Neloseen ja Kakkoseen päin. Pitkään tätä ulottuvuutta hallitsi Valathion Äärettömäs, luonnon elementaaliherra, joka sai kummallisen järjestysnumeronsa siitä, että koko Silvitas on niin täynnään luontomanaa, että siellä kaikki elää ja kuolee sanomattoman nopeasti; edes Valathion itse ei ollut tälle efektille immuuni, vaan hänen ruumiinsa muuntui joka minuutti, kun uusia osia kasvoi ja vanhoja kuihtui. Voitiin siis sanoa, että Valathion koki jatkuvaa uudelleensyntymää.

Silvitaksen laita-alueen rauhallisempia, pienikasvustoisempia viidakoita. Huomaa taustalla näkyvä Yggdrasil-puun pieni oksankärki.

Olemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvitaksessa kaikki rakentuu elollisesta materiasta[1]. Kaiken perustana ovat valtavat maailmanpuut, Yggdrasilit, jotka kasvavat toistensa päälle ja yli ja ali ja muodostavat käsittämättömän valtavia ja elämärikkaita metsiä, jotka saavat Maapallon rikkaimmat sademetsätkin näyttämään säälittäviltä vesakoilta. Puiden lomassa, päällä ja sisällä elää tietenkin lukematon määrä erilaisia eläimiä.

Kuten on ylhäällä mainittu, Silvitaksen elämä on kuitenkin äärimmäisen nopeatempoista. Eläimet saattavat ehtiä elää vain muutaman päivän ja sitten kuolla jo vanhuuteen. Ainoastaan Yggdrasil-puut ja muut eliöt jotka vain pysähtymättä jatkuvasti kasvavat tai ovat tyypin 1 kuolemattomia, voivat elää Silvitaksessa pitkään.

Kukaan ei enää muista, mistä Yggdrasil-puut kasvavat; jotkut sanovat, että Silvitas yhdistyisi osin maan elementaalitasoon, ja sen tarjoamasta mullasta kasvaisivat pohjimmaisten Yggdrasilien juuret. Toiset taas sanovat, että Silvitaksen keskipisteessä on Maailmansiemen, josta kasvoivat ensimmäisen Yggdrasilit, ja näiden päälle ovat kaikki myöhemmät yksilöt[2] kasvaneet. Vetensä tämä maailma saa naapurissa sijaitsevasta Avsignumista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahtien Mittelön ja Suurten Universumisyklin Päättäneiden Bileiden jälkeen seuraanneen kymmenennen alkuräjähyksen jälkeen massiivisia määriä luonto-tyypin manaa kasaantui henkitasolle ja muodosti nykyisen Silvitaksen alkumuodon. Silvitas ei kiinnostanut niin hirveästi Järjestystä ja Hyvyyttä, vaikka tämä sijaitsikin lähimpänä niiden alueita, sillä sotilaallisesta tai logistisesta näkökulmasta Silvitas oli lähes kulkukelvotonta ryteikköä, jonka läpi ei ollut sen luonteesta johtuen olemassa lainkaan pysyviä kulkuväyliä. Silvitas kuitenkin muodosti Nelosen ja Kakkosen kanssa sopimuksen, jossa Silvitas suostui viemään ruokaa ja puutavaraa näiden suuntaumusalueiden alaisuudessa oleville kuolevaisille. Lisäksi Silvitaksen elementaaliherra Valathion pyrki pitämään yllä hyviä suhteita sekä maan elementaalitasoon Kthogrondiin että veden elementaalitasoon Avsignumiin.

Joskus muiden elementaalitasojen joukot tosin tulivat hyökkäilemään Silvitakseen tai yrittivät marssia sen läpi; esimerkiksi Caminuksen joukot kävivät joskus polttamassa Silvitaksen viidakoita matkallaan Hielomundiin, ja Talanteoksen joukot yrittivät useita kertoja oikaista Silvitaksen läpi maan elementaalitasolle[3].

Vuoden 1998 Suuren Elementaalimullistuksen yhteydessä Hjassan saapui Silvitakseen ottaakseen luonnon elementaalimanan salaisuudet paikalliselta elementaaliherralta joko tämän suostumuksella tai väkisin[4], ja Silvitaksen ympäristö sai hänet oitis vittuuntuneeseen tilaan. Yritettyään ensin turhaan paikantaa Valathionia viidakoista, Hjassan päätti vain ruveta tuhoamaan metsää kaikissa suunnissa ympärillään, kunnes Valathion tulisi esiin tai löytyisi. Muutaman energialaukauksen jälkeen Valathion ilmestyikin paikalle. Hjassan siirtyi välittömästi seuraavaan vaiheeseen, eli Valathionin tappamiseen[5]. Valathionin tappaminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi tehtäväksi, sillä aina kun hän luuli kärventäneensä tämän viimeiseen atomiin asti, jostain ilmestyi solu, joka ei ollut vielä kuollutkaan, ja kasvoi uudeksi Valathioniksi. Lopulta Hjassanin kuitenkin onnistui todella tuhota Valathion massiivisella hyökkäyksellä, joka annihiloi suuren osan itse Silvitasta.

Valathionin poistuttua kuvasta Silvitaksesta tuli aiempaakin villimpi ryteikkö; osoittautui näet toteen, että eläessään Valathion oli tehnyt työnsä elementaaliherrana erittäin tunnollisesti ja pitänyt todella huolta ulottuvuutensa hyvinvoinnista. Hänen kuoltuaan Silvitas muuttui pelottavaksi paikaksi, jossa kammottavat mutanttihirviöt metsästivät viattomia seikkailijoita pimeiden ja ryteiköityneiden metsien kätköissä. Yggdrasil-puut kasvoivat vääriksi ja vänkyröiksi, ja lihansyöjäkasvit ja talon kokoiset tappajahyönteiset alkoivat suurissa määrin yleistyä.

Lopulta kävi niin, että näistä lihansyöjäkasveista kehittyneet kasvimiehet saavuttivat jonkinasteisen herruuden Silvitaksessa. He eivät kuitenkaan koskaan pystyneet samaan kuin Valathion eläessään, ja lisäksi heidän maineensa huononi melkoisesti siitä, että he pitivät suunnattomasti kaiken lihan mausta ja useimmiten söivät kaikki vieraat, jotka saivat kiinni[6]. Niinpä nykyään Silvitaksessa ei käy juuri kukaan, eikä Silvitaksen eksoottisia ruokia tai Yggdrasilien erinomaislaatuista puuta[7] enää nähdä muualla Universumissa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaikki kiinteä ainakin.
  2. "Yksilö" on oikeastaan virheellinen termi; on osoitettu, että Silvitaksen kaikki Yggdrasilit ovat pohjimmiltaan osa samaa jättimäistä puuyksilöä.
  3. "Yrittivät" on avainsana. Sisään he pääsivät joka kerta, mutta ulos eivät koskaan.
  4. Mieluummin väkisin.
  5. Tällä kertaa hän oli niin vittuuntunut, että tavalliselle haasteelle ja sitä edeltävälle sanailulle ei jäänyt sijaa.
  6. Kasvimiehet pitävät eksoottisesta ruoasta.
  7. Luonnollisestikaan luontoelementaalit eivät irrottaneet puuta väkisin, vaan käyttivät yksinomaan puiden vapaaehtoisesti luovuttamia tai jo valmiiksi kuolleita oksia.
Universumin elementaalitasot
Tuli Caminus - Salama Levitanium - Tuuli Talanteos - Vesi Avsignum - Luonto Silvitas - Maa Kthogrond - Jää Hielomund

Valo Lumenolus - Pimeys Dsephifode