Tluyaian

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Tluyaian on Keskiulottuvuuden kaukaisella laidalla sijaitseva planeetta. Sen aurinkokuntaa ympäröi kuoren tavoin tumma pölypilvi, joka pysäyttää läheisten tähtien valon[1] ja eristää aurinkokunnan muusta maailmankaikkeudesta. Tluyaian itse on jonkin verran Maapalloa pienempi kiviplaneetta. Sillä on yksi kuu, joka on sen kanssa molemminpuolisessa vuorovesilukossa.

Tluyaian on suurimmaksi osaksi lämmin, mutta molemmilla navoilla on jäätä. Pohjoinen napa-alue on kokonaan merellinen, mutta etelänavalla lumen ja jään alla on kiinteää maata.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tluyaianin historia jaetaan karkeasti kolmeen jaksoon sitä eri aikoina hallinneiden sivilisaatioiden mukaan.

Ensimmäinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisista jaksoista pisin, jonka katsotaan alkaneen Tluyaianin planeetan muodostumisesta. Tluyaianin alkuperäinen hallitseva laji kehittyi ensimmäisen ajan loppupuolella ja loi edistyneen, teknologiaperusteisen kulttuurin. Saavuttamastaan korkeasta teknologian tasosta huolimatta tämä ns. ensimmäinen kulttuuri ei koskaan levittäytynyt avaruuteen tai muodostanut ekstraterrestriaaleja tai -dimensionaaleja kontakteja. Tämä luultavasti johtui ainakin osittain Tluyaianin aurinkokuntaa ympäröivästä pölypilvestä sekä tavanomaisesti asiaan kuuluvan jumalallisen läsnäolon puutteesta, joiden vuoksi tluyaianilaisilla oli tällä kaudella hyvin vähän tietoa muusta maailmankaikkeudesta tai edes sen olemassaolosta. Kun Tluyaianin luonnonvarat sitten alkoivat ehtyä ja sen biologisen kantokyvyn rajat saavutettiin, korkealla kehittyneet valtiot ja kulttuurit ajautuivat vääjämättä tuhoisaan sotaan, jossa ne hävittivät toisensa massatuhoaseilla. Suurin osa tluyaianin populaatiosta kuoli, ja harvat selviytyjät unohtivat muutamissa sukupolvissa teknologiansa ja taantuivat takaisin kivikaudelle.

Toinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tluyaianin toinen sivilisaatio kehittyi ensimmäisen ajan päättäneen sodan selviytyjistä, ja pohjasi menneen ajan tieteen sijasta magiaan ja muinaisen teknologian kvasimystiseen käsittelyyn. Tluyaianilaiset itse eivät Clarken kolmannen lain mukaisesti nähneet juurikaan eroa vanhojen laitteiden ja maagisten esineiden välillä. Monissa tapauksissa selkeää eroa ei ollutkaan, sillä tässä vaiheessa ainoa tapa, jolla säilyneitä laitteita osattiin tai voitiin käyttää oli taikuuden avustuksella. Tluyaianilaisen taikuuden oletetaankin alunperin kehittyneen ritualisoiduista turvallisuusmenettelyistä, joita löytyneisiin teknologisiin laitteisiin sovellettiin. Toisen ajan Tluyaiania hallitsivat arkkimaagit ja magokratiat, joiden harjoittaman nekromantian, summonoinnin sekä maagisen jalostustyön perua suurin osa sen nykyisistä lajeista on; ainakin keakatlit, ajeotlit ja ghoulit tuotiin tai luotiin tällä ajalla. Toisen ajan sivilisaatio tuhoutui lopulta maagisten onnettomuuksien, maagien välisten sotien ja palvelusolentokapinojen sarjassa. Tluyaianin alkuperäisasukkaat eivät enää selvinneet, vaan heidän lajinsa kuoli sukupuuttoon.

Kolmas aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tluyaianin nykyhetki.

Tietoiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tluyaiania asuttaa useampi älyllinen laji. Niistä yksikään ei ole kehittynyt sillä luonnollisesti, vaan ne ovat joko Tluyainin sukupuuttoon kuolleiden alkuperäisten asukkaiden keinotekoisesti luomia tai muualta saapuneita.

Tluyaianilaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tluyaianilaiset, joita planeetan nuoremmat lajit kutsuvat, kuten asiaan kuuluu, Muinaisiksi, ovat planeetan sukupuuttoon kuolleita alkuperäisiä asukkaita. He jättivät jälkeensä runsaasti korkealle kehittynyttä teknologiaa ja magiaa, mutta hyvin vähän tietoja itsestään. Lajin fysiologiasta ei tiedetä juuri mitään, ja sen psykologiasta on jälkipolville ilmeisimmäksi jäänyt sen taipumus katastrofaalisiin ylilyönteihin.

Keakatlit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakkuus E
Vaarallisuus D
Älykkyys C

Keakatlit ovat Tluyaianin tietoisista lajeista laajimmalle levittäytynein ja yleisin. Ne ovat neliraajaisia, pystyssä käveleviä olentoja, jotka muistuttavat ulkomuodoltaan jonkin verran liskomiehiä, mutta ovat tosiasiassa lähempänä hyönteisiä. Niiden ihoa peittävät kitiiniset suomut ja levyt, niillä on suuret verkkosilmät, esiintyöntyvässä kuonossa sivuttain avautuvat leuat, ja kuonon alapinnalla kimppu pehmeitä, rajallisen liikkumakykyisiä ulokkeita, jotka aistivat hajua, ääniä ja ilman liikkeitä.

Keakatlit jakaantuvat laskutavasta riippuen neljään tai viiteen kastiin: työläinen, sotilas, kuhnuri ja kuningatar. Kuhnureilla on kaksi sukupuolta, jotka voidaan katsoa myös omiksi kasteikseen, muilla vain yksi. Keakatli voi joko syntyä kastiinsa tai kohota siihen alhaaltapäin koteloitumisen ja muodonvaihdoksen kautta. Suuri osa keakatleista ei kuitenkaan koskaan vaihda kastia. Muodonvaihdokselle ei ole yksiselitteistä laukaisevaa tekijää; keakatlit itse katsovat koteloitumisen olevan merkki henkisestä kasvusta, joka oikeuttaa koteloituvan yksilön omaksumaan korkeamman kastin velvoitteet ja oikeudet. Työläiset kehittyvät sotilaiksi, sotilaat tavallisesti koiraspuolisiksi kuhnureiksi, koiraskuhnurit naaraskuhnureiksi ja naaraskuhnurit kuningattariksi. Sotilaalle on kuitenkin mahdollista myös kehittyä suoraan naaraskuhnuriksi ja koiraskuhnurille suoraan kuningattareksi. Kastiinsa syntyvät ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet nykyisen kastinsa edellisessä elämässään. Kastin säilyttävä sielunvaellus ei ole keakatleille luonnollista, vaan vaatii kuhnurikastin jäsenen toimimaan kanavana. Mikäli kuhnuria ei ole saatavilla, soturikastin jäsenet voivat ottaa sielun tilapäisesti ruumiinsa sisälle. Tämä tapahtuu nielemällä kuolevan tai vasta kuolleen keakatlin sydän. Kuhnurikastin jäsen voi sitten vapauttaa sotilaan ruumiiseen sinetöidyt sielut kiertoon.

Keakatlit lisääntyvät munimalla. Kuningattaret tuottavat munasolut, koiraskuhnurit hedelmöittävät ne, ja naaraskuhnurit kantavat ja laskevat ne. Työläiset ja sotilaat ovat neutreja.

Ajeotlit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakkuus E
Vaarallisuus D-
Älykkyys C tai D-

Ajeotleilla on litteähkö ruumis, siihen lähes saumattomasti liittyvä pää, kolme silmäparia, jotka ovat sijoittuneet siten, että näköalue on mahdollisimman laaja ja yhteensä kahdeksan raajaa, joita ei voi selvästi jakaa käsiin ja jalkoihin: ajeotlit voivat liikkua yhtä lailla yhdellä, kahdella, kolmella tai neljällä raajaparilla, ja yli jäävät raajat toimivat tarttumaeliminä. Ajeotlin iho on kirkasvärinen ja sitä peittää monimutkainen kuviointi, joka on kullakin yksilöllä ainutlaatuinen ja toimii samalla sen nimenä: kutakin osakuviota vastaa tavu tai äänne, ja niiden järjestys riippuu kuvioiden sijainnista suhteessa toisiinsa.

Luonnonvaraiset ajeotlit eivät ole juuri eläintä älykkäämpiä, mutta niistä voidaan tehdä tietoisia altistamalla ne ajeotlikristalliksi kutsutun artifaktin psioniselle voimalle. Kristalleja tiedetään olevan Tluyaianissa yksi, jota pidetään tiukan valvonnan alaisena ajeotlien linnoitetussa pääkaupungissa, Altep-Uloitlissa. Kristallin käyttöä valvoo kahdeksanhenkinen neuvosto, joka myös hallitsee, ainakin nimellisesti, kaikkia ajeotleja, sillä kristalli on ainoa tapa, jolla tietoisia ajeotleja syntyy. Riippuvaisuus kristallista on myös haitannut ajeotlin levittäytymistä.

Ghoulit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ghouli

Ghoulit ovat Tluyaianiin toisella ajalla saapunut ja asettunut tulokaslaji. Tlulayaianin ghoulit eivät merkittävästi eroa muualla Universumissa tavattavista lajitovereistaan. Ne elävät tavallisesti luolissa tai suuremmissa kaupungeissa pieninä laumoina tai syvemmällä maan alla suurissa, puoli-itsenäisissä kaupunkivaltioissa. Altep-Uloitlissa ja joidenkin keakatlivaltakuntien alueella ghoulit ovat symbioosissa paikallisen elävän väestön kanssa tarjoten palveluitaan ruumiideen kierrättäjinä. Toisilla alueilla ghoulit epäelävät haudanryöstäjinä ja jopa saalistajina, ja suurten maanalaisten ghoulivaltakuntien alueilla ne paimentavat ja kasvattavat luonnonvaraisia ajeotleja kuin karjaa ja käyvät kauppaa orjilla, itselleen täysin hyödyttömillä maanalaisilla ruokasienillä sekä metalleilla.

Frenokorallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakkuus E+
Vaarallisuus C/D
Älykkyys C

Tluyaianin frenokorallit muodostavat psionisia, joukkomielisiä runkokuntia. Ne ovat itse liikkumakyvyttömiä, mutta hallitsevat Tluyaianin merenpohjia psi-voimillaan, ja käyttävät tapaioltleja palvelijoinaan. Koralleilla ei ole muodollista yhteiskuntaa, vaan kukin runkokunta on teoriassa itsenäinen. Käytännössä vanhimmat ja voimakkaimmat runkokunnat kuitenkin dominoivat runkokuntien muodostamaa telepaattista verkostoa.

Tapaioltlit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakkuus E
Vaarallisuus D
Älykkyys C

Tapaioltlit ovat korallien hieman mustekaloja muistuttavia palvelijoita. Ne jakaantuvat kahteen alalajiin: valkoisiin tapaioltleihin, jotka elävät yksinomaan meressä sekä alempiarvoisiin harmaisiin tapaioltleihin, jotka ovat amfibisia ja voivat nousta maalle. Suurin osa tapaioltleista on korallien hallinnassa, mutta eri puolilla Tluyaianin rannikkoja on myös itsenäisten harmaiden tapaioltlien yhdyskuntia.

Iksokiatlit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakkuus E+
Vaarallisuus C/D
Älykkyys C

Iksokiatlit ovat kolmas Tluyaianin merien älyllisistä lajeista. Niiden ruumis koostuu pylväsmäisestä, lihaksikkaasta jalasta, ja sen yläpäästä erkanevista lonkeroista, joissa on polttiaissoluja, aistinelimiä ja imukuppeja. Suuaukko sijaitsee jalan kärjessä lonkerokimpun keskellä. Iksokiatlit ovat kaikkiruokaisia ja elävät tavallisesti merenpohjassa vaeltavina metsästäjien, keräilijöiden ja tilaisuuden tullessa ryöstelijöiden laumoina. Ne ovat täysin immuuneja korallien mielenhallinnalle.

Morlovyrmit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakkuus D/E
Vaarallisuus D/E
Älykkyys C/D

Morlovyrmit ovat tluyaianin asukkaista vähiten tunnettuja, sillä ne ovat harvinaisia, elävät maan alla eivätkä juuri vuorovaikuta muiden lajien kanssa. Niillä ei ole omaa teknologiaa eikä varsinaista kulttuuria, eikä ole varmaa, ovatko ne ylipäätään tietoisia. Niillä on huonosti tunnettu suhde muinaisten tluyaianilaisten magiaan ja teknologiaan, ja niiden epäillään korjaavan ja ylläpitävän heidän jälkeensä jättämiä rakennelmia.

Morlovyrmin ruumis on matomainen, pitkä, tasapaksu, ja koostuu useista rengasmaisista panssarijaokkeista. Ruumiin etuosassa on kaksi paria vahvoihin saksiin päättyviä, nivelikkäitä raajoja, ja pyöreän, kauttaaltaan hampaiden täyttämän suun ympärillä useita vaihtelevan pituisia lonkeroita. Morlovyrmit eivät kuole vanhuuteen, vaan jatkavat olemassaoloa jatkuvasti kasvaen kunnes ovat liian suuria liikkuakseen. Liikkumakykynsä menettäneet vanhat morlovyrmit tulevat pienempien, nuorempien yksilöiden syömiksi. Morlovyrmien lisääntymistapoja ei tunneta; teoriat vaihtelevat munimisesta maanalaisissa automatisoiduissa tehtaissa valmistamiseen.

Ruostenornat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakkuus E+
Vaarallisuus E+
Älykkyys C-

Ruostenornat ovat yksinomaan Kuun ja ruosteen autiomaassa tavatta, ei-eläinpohjainen laji. Niiden ruumis koostu kahdesta tai useammasta toisiinsa kiertyvästä, sileästä "varresta", joiden alapäästä erkanee jalkoja ja keskivaiheilta tarttumaelimiä, ja jotka ylhäällä yhdistyvät sienen hattua muistuttavaksi rakenteeksi, jonka reunoilla on silmiä ja muita aistinelimiä. Ruostenornat ovat fyysisesti hyvin vahvoja ja kestäviä sekä regeneraatiokykyisiä, mutta vastaavasti hitaita, kömpelöitä, eivätkä kovin älykkäitä. Niillä ei ole korkeakulttuuria tai sanottavaa teknologiaa, vaan ne elävät vaeltelevina laumoina sekä piilotettuina itiölehtoina Kuun ja ruosteen autiomaan ruostesammaltasangoilla. Niiden uskonto pyörii Autiomaan artifaktien ja maagisten ilmiöiden ympärillä; jälkimmäiselle altistumisen seurauksena ne ovat hyvin vastustuskykyisiä taikuudelle.

Astraalikoit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Astraalikoi

Astraalikoiden Merespatieén huoneella on Tluyaianin kuussa pieni tukikohta, sillä vaikka planeetta onkin laajalti eristyksissä muusta maailmankaikkeudesta, se sijaitsee erään astraalikoille hyvin kätevän yliulotteisen oikotien varrella. Planeetta tai sen asukkaat itse eivät juuri kiinnosta Merespatieéta, ja se on vain rajallisesti tekemisissä Tluyaianin kuunpuoleisten alueiden asukkaiden kanssa.

Yksisarvinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yksisarvinen

Valkea suuryksisarvinen Aspritifaret Alkhairime on ainoa Tluyaianin alueella tavattu yksisarvinen. Hän käyttää maailmaa henkilökohtaisena vapaa-ajan retriittinään, osin sen syrjäisen sijainnin ja osin paikallisten maisemien vuoksi. Hän on Tluyaianissa paitsi uniikki, myös hyvin todennäköisesti sen olennoista voimakkain, ja mahtavana valkeana yksisarvisena suorastaan tihkuu pyhyyttä. Hänen toisinaan erraattisten vierailujensa ympärille on muodostunut uskonto ja uskonnon ympärille Tluyaianin kuuttomalle puolelle valtio, johon Alkhairime itse suhtautuu parhaan tiedon mukaan hiukan kuin jonkinlaiseen avoimeen insektaarioon.

Valtioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkea teokratia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkea teokratia on Aspritifaret Alkhairimen lemmikkivaltio Tluyaianin kuuttomalla puolella. Se on nimensä mukaisesti teokratia, jossa absoluuttinen ylivalta on Aspritifaretilla itsellään tai hänen ollessaan muualla papistolla, joka tulkitsee hänen tahtoaan hänen poissaolojensa ajaksi jättämien, tavallisesti varsin yksityiskohtaisten ohjeiden[2] perusteella. Kansalaisuus on avoin kaikille tietoisille olennoille, mutta keakatlit muodostavat ylivoimaisen enemmistön. Hallinnollinen keskus on Alkhairimen Teokratian maantieteellisessä keskuksessa sijaitseva vaatimaton kaupunkihuvila[3].

Itlaq'hi'Altep-Uloitl[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itlaq'hi'Altep-Uloitl on yleisnimitys kaikille ajeotlien hallussa oleville Tluyaianin alueille. Nimi on hiukan mielikuvituksettomasti keakatliksi "Altep-Uloitlin alue". Sen keskus on Altep-Uloitlin linnoituskaupunki, jonka läheisyydessä tai siihen jotakin luonnollista tai yliluonnollista reittiä myöten yhteydessä kaikki muut alueet ovat; tämä koska ainoaa tunnettua ajeotlikristallia säilytetään Altep-Uloitlissa, mistä seuraa, että hyvin kaukana siitä olevien asutuskeskusten olisi vaikeaa tai mahdotonta pitää väestömääräänsä yllä. Altep-Uloitlia ja sen kautta koko Itlaq'hi'Altep-Uloitlia hallitsee kahdeksanjäseninen neuvosto, joka teoriassa varmistaa, että kristalli pysyy turvassa eikä sitä käytetä väärin, ja käytännössä päättää kaikesta muustakin.

Korallinen hegemonia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korallinen hegemonia on epävirallinen nimitys korallien ja niiden hallitsemien alueiden muodostamalle kokonaisuudelle. Korallit itse eivät katso olevansa valtio. Hegemonian perusyksikköjä ovat yksittäiset koralliriutat, joita palvelevat tapaioltliheimot. Riuttakunnat kommunikoivat keskenään telepaattisesti, ja ovat muodollisesti tasa-arvoisia, mutta käytännössä suuremmat, vanhemmat ja psionisesti voimakkaammat riuttakunnat dominoivat. Hegemonian jäsenet ovat monissa asioissa yhteistyössä, mutta käyvät myös keskinäisiä sotia.

Nekropoliittinen liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nekropoliittinen liitto on suurin ja merkittävin Tluyaianin maanalaisista ghoulivaltakunnista. Se koostuu useista autonomisista, ghoulinekromanttikojen magokraattisesti hallitsemista kaupunkivaltioista. Ghoulien lisäksi hallitsevaan eliittiin on aikojen saatossa päässyt muunkinlaisia epäkuolleita, kuten pari lichiä ja kourallinen vampyyreitä. Nekropoliittisen liiton talous perustuu sieniin, leviin ja erilaisiin maanalaisiin eliöihin, joiden viljelyllä ruokitaan orjia, joilla ruokitaan ghouleja. Ghoulit käyvät lisäksi kauppaa kaikilla ravintoketjunsa osilla sekä mineraaleilla. Nekropoliittisen liiton alueet rajoittuvat kohdittain Itlaq'hi'Altep-Uloitliin. Valtioiden välit ovat kireät, sillä vaikka niillä onkin hyvät kauppasuhteet, liiton jonkin verran epävakaa (sekä poliittisessa että mielenterveydellisessä mielessä) johto on kahdesti yrittänyt anastaa tai tuhota Altep-Uloitlin ajeotlikristallin.

Tornien keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornien keisarikunta on mahtava keakatlien tasankovaltio. Nimensä se on saanut tunnusomaisesta arkkitehtuuristaan, jossa kaupungit koostuvat suurista, linnoitusmaisista torneista sisäkkäisinä kehinä muita suuremman keskustornin ympärillä. Torneja yhdistävät toisiinsa maan päällä sillat ja muurit, maan alla laajat käytävä- ja kammioverkostot, ja vain muutamissa on ulkoportit. Keisarikunnan hallinto on järjestetty siten, että vähäisempiä asutuskeskuksia hallitaan lähimmästä kaupungista, jonka hallitseva kuningatar taas raportoi suurimpaan naapurikaupunkiin, ja niin edelleen aina valtakunnan pääkaupunkiin ja keisarinnan hoviin asti. Sanottu pääkaupunki on puoliksi hautautunut ja läpitunkemattomasti linnoitettu kupumainen arkologia, joka Tluyaianin ensimmäisellä ajalla toimi paikallisen suurvallan sodanjohtopaikkana ja toisella ajalla toisiaan seuranneiden magokratioiden ja arkkimaagien sarjan pääkaupunkina. Laaja tasanko, jolla keisarikunta sijaitsee, on täynnä kahdelta edelliseltä ajalta periytyviä artifakteja ja raunioita, joiden johdosta keisarikunnalla on valtava maaginen ja teknologinen ylivoima useimpiin naapureihinsa nähden. Keisarikunnan yhteiskunta on tiukan ritualistinen ja kastittain stratifikoitunut: suora kanssakäyminen kuningatarten kanssa sallitaan vain naaraskuhnureille, ja kuningattaret elävät eristyksissä torneissaan, joista poistuvat vain aniharvoin.

Kuun ja ruosteen autiomaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuun ja ruosteen autiomaa on Tluyaianin kuunpuoleisella sivulla sijaitseva laaja alue, joka saa nimensä yllä roikkuvasta kuusta, sen maaperästä runsaana löytyvästä metalliromusta, sekä suurinta osaa sen alaa peittävästä, jonkin ensimmäisen ajan geenimanipulaatiokokeilun seurauksena syntyneestä ruosteenvärisestä sammalkasvustosta. Tämä sammal levittäytyy hyvin nopeasti peittäen alleen kaiken, mikä pysyy paikallaan paria päivää pidempään eikä ole paalujen päällä, tukahduttaa useimmat muut kasvit ja sienet, eikä sovellu ravinnoksi juuri millekään. Toisella ajalla Kuun ja ruosteen autiomaata hallitsi sarja kollektiivisesti Kuutietäjien imperiumiksi kutsuttuja kulttuureja, jotka käyttivät autiomaasta löytämistään artifakteista sekä kuusta itsestään johdettua taikuutta. Kuutietäjien sivilisaatio hävisi sarjassa maagisia sotia ja katastrofeja, joiden jälkeensä jättämät maagiset arvet tekivät Autiomaasta entistäkin epäystävällisemmän ympäristön ja ovat pitkälti vastuussa aiemmin vain satunnaisina läiskinä tavatun ruostesammaleen leviämisestä koko Autiomaahan.

Autiomaan maamerkkeihin lukeutuvat Suuri Ruostejärviä, matala, makeavetinen sisämeri, Puhtaan maan huiput, vuorijono, jonka huipuilla ei joko korkeuden tai maaperän ominaisuuksien vuoksi kasva ruostesammalta, Kuuarpi, magian runtelema, mutanttien ja outojen hirviöiden asuttama villin taikuuden vyöhyke, jota ruostenornat pitävät pyhänä, sekä autiomaan tarkassa keskipisteessä sijaitseva Kuuportaan pyhä rauniokaupunki.

Ruostenornien lisäksi Kuun ja ruosteen autiomaata asuttavat lähinnä keakatlipaimentolaiset, joiden laumat koostuvat ruostesammalta ravinnonlähteenään hyödyntämään sopeutuneista jättiläismadoista. Puhtaan maan huipuilla elää lisäksi isolationistisia, maataviljeleviä keakatliyhdyskuntia.

Kuuporras[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuun ja ruosteen autiomaan keskipisteessä, tarkalleen kuun alapuolella, sijaitsee Kuutietäjien viimeinen jäänne, heidän temppeliensä ja rituaaliaitaustensa monituhatvuotisten rauniokerrosten päälle rakennettu Kuuportaan pyhä kaupunki. Kaupunkia hallitsee kabaali kuupapittariksi itseään kutsuvia keakatlikuningattaria, jotka ovat saavuttaneet kuolemattomuuden irrottautumalla keakatlien sielunkierrosta ja kiinnittämällä itsensä Kuuportaaseen: niin kauan kuin kaupunki pysyy ehjänä ja kuupapittaret ylläpitävät sen Kuutietäjiltä periytyviä rituaaleja, he syntyvät aina kuollessaan uudelleen. Kuolemattomuuden hintana he eivät voi poistua Kuuportaasta ilman pitkällisiä valmistelurituaaleja, ja silloinkin vain määräajaksi. Papittarien lisäksi Kuuporrasta asuttavat Kuutietäjien jättämät kunnossapitokonstruktit, ruostenornat, sekä muutamat keakatlit.

Kuun ja ruosteen autiomaata ympäröivien keakatlivaltioiden perinteenä on karkottaa vallasta syöstyt tai vakavia rikoksia tehneet, mutta teloitettaviksi liian korkea-arvoiset kansalaisena Kuuportaaseen[4] Tämän käytännön sekä etäisyytensä ja yleisen mystiikkansa vuoksi Kuuportaalla on maine paikkana, jonne menevät ne, joilla ei ole mitään muuta paikkaa. Ruostenornat ja Autiomaan paimentolaiset pitävät sitä pyhänä, ja koska Kuuportaassa on säilynyt runsaasti toisen ajan taikuutta ja ensimmäisen ajan teknologiaa, tekevät maagit ja oppineet sinne toisinaan tutkimusmatkoja.

Merespatieén astraalikoit vierailevat toisinaan Kuuportaassa: sen asukkaat palvovat niitä rituaalisin menoin, ja astraalikoit jakelevat heille "taivaiden lahjoina" pikkuvikaisia B-luokan taikaesineitä ja muuta varaston pohjalle jäänyttä roinaa.

Kuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tluyaianin kuu on itsessään varsin mielenkiinnoton: pieni, kivinen, eloton ja ilmaton. Sen kiinnostavin kohde on de Merespatieén astraalikoiden tukikohta, joka taas koostuu sarjasta varastoina ja taukohuoneina toimivia luolia. Vaikka Tluyaianiin eksyykin vieraita hyvin harvoin, tukikohta on kuitenkin varmuuden vuoksi suojattu erinäisillä loitsuilla sekä Jonkun Toisen Ongelma -kentällä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tluyaianin yötaivas on pikimusta.
  2. Aspritifaret on varsin taitava ennustaja.
  3. Ei siis huvila, joka sijaitsee kaupungissa, vaan kaupungin kokoinen huvila.
  4. Käytännössä suuri osa karkotetuista kuolee matkalla, ja vain kuuliaisimmat edes yrittävät Kuuportaaseen asti suurimman osan yrittäessä kiertää autiomaan halki lähimmän ystävällismielisen keakatlivaltion alueelle heti tilaisuuden koittaessa.
Universumin planeetat ja kiertolaiset
Aurinkokunta: Merkurius | Venus | Maapallo (Kuu | Perilas | Porilas) | GigaCorp-planeetta | Mars | Apokalypsia | Jupiter | Saturnus | Uranus | Neptunus | Pluto | Nemesis | Planeetta X | Velorex

Muu Linnunrata: Sirius | Universalia | Jetonia | Mustan Aukon Maa | Aldebaranin aurinkokunta | Betelgeuzen aurinkokunta | Spektronia | Erebos | Kolosseus

Muu Universumi: Surtur | Tc'bjezz'nnmg | Myodanzo | Tluyaian | Planeetta Y | Planeetta Z

Under construction.png
Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.