Velorexin sivilisaatio

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Velorexin Yhdistynyt Keisarikunta
White.jpg
lippu

vaakuna
Valtiomuoto Meritokraattinen monarkia
Keisari Excelor VI[1] (viimeinen)
Pääkaupunki Atlantia
Muita kaupunkeja Shys'thr'ol, Su'umitar'ia, Cha'mun'dha
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
Useita km²
Paljon
Väkiluku
 – väestötiheys
 – väestönkasvu
5,9 mrd
Väestö keskittynyt lähinnä kaupunkeihin / km²
Ei huomattavan monta %
Viralliset kielet Muinaisvelorexilainen kieli
Pääuskonnot {{{Pääuskonnot}}}
Valuutta Velorexin Krediitti (VkR)
Elinkeinorakenne maatalous 25 %,
palvelut 60 %,
teollisuus 15 % BKT:sta
Itsenäisyys
 
10 400 eaa.
- Kansallissankari
- Kansallisurheilulaji
Yormah Khoyo[2]
VeloBol[3]
Kansainvälinen
suuntanumero
+
Motto Acta deos numquam mortalia fallunt
Kansallislaulu Velorex, armahin kotimaa


”Kuolevaisten ylpeys ja loistavinkin teknologia ovat vailla merkitystä Universumin voimien edessä. Puhdas sattuma voi hävittää silmänräpäyksessä kaiken, mitä lukemattomat sukupolvet ovat vuosituhansien ajan rakentaneet.”

~Ote Katselijoiden arkistoista

Velorexin vanha valtakunta tai Velorexin korkeakulttuuri, viimeiseltä viralliselta nimeltään Velorexin Yhdistynyt Keisarikunta oli planeetta Velorexilla suunnilleen vuodesta 60 000 eaa. vuoteen 8012 eaa. elänyt pitkälle kehittynyt sivilisaatio, joka ehti kokea monia vaiheita ennen tuhoaan. Sivilisaation tuhon jälkeen suurin osa sen rippeistä asettui Maapallolle ja sulautui valtaväestöön. Kristalli-Imperiumin maanalainen valtakunta on ainoa sivilisaatiosta tähän päivään asti säilynyt jäänne, jos mukaan ei lasketa velorexilaisvaikutteita Maapallon kulttuuriin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä ja synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamassa muinaisuudessa planeetta Velorex oli kukoistava vehreitten metsien, lumihuippuisten vuorten ja sinisten valtamerten peittämä paratiisi, joka kiersi aurinkoa hyvin lähellä Maan rataa. Planeetta oli täynnä elämää, joskin vailla älyllisiä olentoja. Noin vuonna 60 000 eaa. tuntematon, teknologisesti edistynyt rotu saapui Aurinkokuntaamme, ja tuntemattomasta syystä poimi aluksiinsa kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri maapalloa. Ihmiset siirrettiin Velorexille, jossa heidät jaettiin tasaisesti eri mantereille ja alueille.

Tämän jälkeen mystinen sivilisaatio rakensi valtavan energiakenttäprojektorin, joka haudattiin Velorexin eteläpuolella sijainneen valtameren alle. Näkymätön energiakenttä ympäröi planeetan sulkien sen asukkaat sisälleen, sekä taittoi valoa ja painovoimakenttiä sen ympärillä tehden sen käytännössä näkymättömäksi ja tunnistamattomaksi ulkopuolisille. Energiakenttä alkoi n. 100 000 kilometriä Velorexin yllä, sallien lyhyen matkan avaruuslennot mutta sulkien tien ulkopuolelle. Energiakentän lisäksi rakennettiin valtava, osittain onttoa planeettaa muistuttava hyppyportti UltimaGate, joka johti kaukaiseen aurinkokuntaan. Tästä portista tuli näin ainoa tie planeetan ulkopuolelle. Tämän jälkeen outo, tuntematon rotu häipyi ja jätti planeetan oman onnensa nojaan, suljettuna näkymättämään energiakuoreensa.

Tuhansia vuosia kului, kun Velorexin ihmiset elivät kivikautisella tasolla, samoin kuin maassa asuvat lajitoverinsa. Velorexilla kehitys kohti sivistystä alkoi kuitenkin aikaisemmin, luultavasti omaa rataansa kulkeneiden sattumien tuloksena. Maanviljelys alkoi saada jalansijaa noin 26 000 eaa, ja pian alkoi eri metallien hyödyntäminen, joita oli Velorexin maaperässä runsaasti.

Legendojen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuoden 24 000 eaa. aikoihin alkoi Velorexin rautakausi, joka tunnettiin paikallisten keskuudessa Legendojen aikana,[4] jolloin syntyivät monet muinaistarut ja legendat ja samalla koko planeetan kulttuurin kollektiivinen selkäranka. Kautta kesti kaikenkaikkiaan niinkin kauan kuin noin 10 000 vuotta, ja se on siksi jaettu kolmeen osaan.

Legendojen kausi alkoi Aikaisella kaudella, jolloin planeetan eri kolkissa asuvat heimot olivat juuri alkamassa hyödyntää rautaa. Ajan teknologia ei juuri poikennut Maan rautakauden vastaavasta, ja järjestäytyneemmät yhteiskunnat olivat harvinaisia. Suurin osa väestöstä eli pienehköissä tai keskisuurissa heimoyhteisöissä, joko paikalleen asettuneina tai vaeltaen. Kahakat ja sodat klaanien välillä olivat yleisiä.

Keskinen Legendojen aika alkoi vuoden 20 000 eaa. tienoilla, kun ensimmäinen suurempi valtakunta nousi muiden ylle ja sai valtaansa suuriakin alueita. Vähitellen alkoi nousta muitakin suurempia valtakuntia, mutta monikaan ei kestänyt satoja vuosia kauemmin. Kaupunkivaltiot ja pienemmät heimoyhteisöt olivat edelleen tavallisia. Näihin aikoihin käytiin myös ensimmäiset suuremmat sodat valtakuntien välillä, sekä isomman mittakaavan valloitussodat. Keskisellä Legendojen kaudella alkoi muodostua myös planeetan sivilisaatiolle ominainen arkkitehtuuri, jossa ovat usein edustettuina geometriset muodot, mm. pyramidit ja obeliskit.

Keskisen Legendojen ajan voidaan sanoa päättyneen vuoden 16 000 eaa. tienoilla, vaikka siirtymävaihe Viimeisimpään Legendojen aikaan on jokseenkin häilyvä käsite. Viimeisen vaiheen aikana pysyvämpiä valtioita alkoi syntyä, ja näihin aikoihin ollaan ajoitettu myös useimpien filosofisten konseptien ja kehittyneempien valtiomuotojen kuten demokratian synty.

Kaikenkaikkiaan noin 10 000 vuotta kestäneen Legendojen kauden aikana teknologia ei kehittynyt lähes lainkaan muutamia sovelluksia lukuunottamatta.

Kehityksen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendojen kausi tuli päätökseensä vuoden 14 000 eaa. tienoilla, kun yhteiskuntarakenne alkoi hiljalleen kehittyä. Viimeisin planeetalla vallinnut kansakuntien jako syntyi suunnilleen 13 000 eaa, ja tuliaseiden keksiminen on ajoitettu samaan aikakauteen. Seuraavan kahden tuhannen vuoden kuluessa sivilisaatio alkoi asteittain kehittyä, ja Valistuskautta vastaava aika alkoi noin 12 800 eaa. Samoihin aikoihin eri tieteenalojen kehitys oli jo täydessä vauhdissa, ja aiemmin hiljaisempi mannertenvälinen kaupankäynti ja purjehdus alkoivat saada jalansijaa. Maapallon sivilisaation tavoin valtioiden välisiltä sodilta ja muilta kiistoilta ei vältytty.

Teollistuminen alkoi noin 12 300 eaa, ja ydinvoima keksittiin osapuilleen 12 000 eaa. Tätä aikaa luonnehti mm. tähtitieteen, lääketieteen ja ylemmän tason teorioiden kehitys, ja ensimmäiset avaruuslennot tehtiin pian ydinvoiman keksimisen jälkeen. Tässä vaiheessa matkattiin lähinnä planeetan matalalle kiertoradalle sekä lähempään kuuhun; Velorexilla oli tuolloin vain kaksi kuuta. Vielä ei matkattu edes niin kauas avaruuteen, että planeettaa ympäröivää suojakenttää olisi huomattu, mutta sen olemassaolo tuli pian konkreettisesti ilmi ensimmäisen miehittämättömän aluksen kimmotessa takaisin kuin seinästä.

Tämän aikakauden loppupuolella alkoi myös Biskatar-ja alemman tason supersankareita -ja pahiksia ilmaantua kuvioihin enemmän kuin aikaisemmin. Syytä yli-inhimillisten kykyjen asteittaiseen yleistymiseen ei tiedetä tarkkaan, mutta Maapallolla tapahtui jokseenkin samankaltainen ilmiö kun sen sivilisaatio pääsi suunnilleen samalle asteelle 2000-vuosisadan puolivälissä. Supervoimia eivät kaikki tosin saaneet sattuman kautta, vaan osa myös tarkoituksella tai teknologian avustuksella. Normaalia voimakkaammat yksilöt tulivat myöhemmin tarpeeseen lukuisissa sodissa, joita taisteltiin seuraavina vuosisatoina.

Tähtien taa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 11 900 eaa. löydettiin planeetan kiertoradalla ollut, aiemmin kuuksi luultu hyppyportti UltimaGate, joka saatiin toimintakuntoon vasta osapuilleen sata vuotta myöhemmin tiedemiesten löydettyä salaisuuden sen aktivointiin. Kesti jonkin aikaa ennen kuin ensimmäiset ihmiset uskalsivat matkata sen läpi, mutta sen turvallisuuden varmistuttua se otettiin yleiseen käyttöön. Portti johti kaukaiseen aurinkokuntaan, jota oli joskus muinaisuudessa asuttanut sama rotu, joka aikanaan siirsi ihmiset Velorexille. Entiset asukkaat olivat kuitenkin lähteneet luultavasti jo tuhansia vuosia aikaisemmin. Aurinkokunnassa, joka nimettiin pian "Stycheroniksi", oli muutama kaasuplaneetta, sekä muutamia karuja pikkuplaneettoja ja kaksi suurempaa kiviplaneettaa sen A-tyypin tähden ympärillä. Yhdelläkään planeetalla ei ollut elämää tai edes hengityskelpoista ilmakehää.

Järjestelmän toiseksi suurimman kiviplaneetan kaikki mineraalit ja resurssit oli kaivettu tyhjiin, jättäen jäljelle vain luolien peittämän autiomaan. Planeetalle annettiin nimi "Respyyro",[5] ja pian myös löydettiin sen ainoa rakennelma; satojen metrien laajuinen ja korkuinen, laajan sylinterin muotoinen synkkä monoliitti. Rakennelman tarkoitus oli pitkään hämärän peitossa, kunnes tiedemiehet löysivät pääsyn sen sisälle pitkien tutkimusten jälkeen. Sylinterin sisällä oli valtaisa keskuskammio, ja mystisiä laitteita joiden tarkoitus pysyi tuntemattomana pitkään.

Vuosina Stycheronin löytymisen jälkeen avaruusalukset alkoivat kehittyä, sillä vaikka Velorexin kiertorataa pitemmälle ei voinut muuten matkata, uuden aurinkokunnan laajuus tarjosi uudet mahdollisuudet ja vaatimukset. Samalla alkoi kilpailu Stycheronin arvokkaista resursseista; monet planeetat olivat kohtuullisen mineraali- tai kaasurikkaita yhtä lukuunottamatta. Kilpailussa olivat pääpelaajina Velorexin tärkeimmät valtiot, jotka taistelivat Stycheronin resursseista vuosia ennen kuin Velorexin Kansojen Komissio[6] puuttui peliin ja jakoi resurssit planeetan valtioiden kesken.

Vuoden 11 090 eaa. tienoilla tiedemiehet Respyyrolla saivat selville massiivisen sylinterin salaisuuden: Vahingossa käynnistetty laite oli kuin kopiokone, joka pystyi kopioimaan mitä vain kuvitella saattaa, mukaan lukien täydelliset kopiot ihmisistä. Tosin kopiot hajosivat molekyyleiksi ajan myötä, vaihdellen viikoista kuukausiin. Laitteen kolossaalisen energiantarpeen täytti läheisistä tähdistä saatu energia, joka lähetettiin reaaliajassa suoraan kopiolaitteeseen edistyneen portaalijärjestelmän avulla. Seitsemän samassa tähtijoukossa sijainnutta tähteä oli valjastettu pelkkään energiantuotantoon, rakentamalla jokaisen tähden ympärille tiheä, kehämäinen verkosto energiaa kerääviä satelliitteja, joka keräsi talteen tähtien tuottaman energian ja kanavoi sen suoraan portaaliin joka puolestaan lähetti sen Respyyrolle. Huomattiin, että hypoteettisessa tilanteessa, jossa Duplicatron toimisi turvallisen kapasiteettinsa yläpuolella, energiaa saatettaisiin imeä tähdistä liikaa, saaden aikaan niiden ennenaikaisen epävakautumisen.[7] Tutkijat olivat ihmeissään, kuinka moinen järjestelmä oli saattanut pysyä täysin toimintakuntoisena kymmeniä tuhansia vuosia senkin jälkeen, kun sen mystiset rakentajat olivat sen tuntemattomasta syystä hyläneet.

Duplicatron-sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duplicatroniksi ristitystä vallankumouksellisesta kopiokoneesta tuli hetkessä koko Velorexin sivilisaation halutuin laite, ja lähes kaikki valtiot alkoivat havitella sen mahtavaa voimaa itselleen; kuka tahansa voisi ottaa vaikka koko planeetan haltuunsa kopioimalla itselleen valtaisan armeijan. Sodassa oli lopulta kaksi useista valtioista koostuvaa osapuolta, Rautaisen Nyrkin Unioni sekä Oikeuden Liitto. Sotaa sodittiin pääasiassa Respyyron pinnalla sekä muualla Stycheronissa, ja Duplicatron oli aika-ajoin jommankumman puolen hallinnassa. Puolella, joka hallitsi kojetta, oli valtava ylivoima sillä he pystyivät tuplaamaan joukkojensa määrän, vaikka Duplicatronin ylirasittamista piti varoa.

Kymmenen vuoden sotimisen jälkeen Oikeuden Liitto tajusi, että sota ei voisi jatkua ikuisesti ja puolet tulisivat ennen pitkää tuhoamaan toisensa, joten he päättivät ottaa tehtäväkseen tuhota silloin Rautaisen Nyrkin Unionin hallinnassa oleva Duplicatronin. Liiton eliittijoukko Exchirtar-ritarikunta lähetettiin tuhoamaan Duplicatron sisältäpäin. Vain joukon johtaja Argul Xysz pääsi perille asti, tuhottuaan Rautaisen Nyrkin joukot Duplicatronin sisällä. Juuri kun hän oli aikeissa tuhota laitteen, hänelle välähti, että hän voisi sen avulla alistaa valtaansa koko Velorexin. Linnoittauduttuaan Duplicatroniin Xysz alkoi kehittää mielettömiä määriä kopioita itsestään. Koska nämä olivat tarkkoja jäljennöksiä, niillä oli myös samat kehittyneet aseet, puvut ja kyvyt kuin Xyszillä itsellään. Xysz lähetti armeijansa hyökkäämään molempia sodan osapuolia vastaan ja kun nämä tajusivat tapahtuneen, Oikeuden Liitto ja Rautaisen Nyrkin Unioni sopivat liitosta, jossa Unioni suostui auttamaan Liittoa tuhoamaan Duplicatronin yhteisen hyvän nimissä. He lähettivät mahtavan armeijan sekä parhaan kommandonsa Yormah Khoyon ottamaan haltuunsa vallan sokaiseman Xyszin hallitseman Duplicatronin.

Khoyo kohtasi Xyszin Duplicatronin ytimessä, jossa Xysz ehdotti Khoyolle liittoa ja yhteistä Velorexin herruutta. Kun tämä ei suostunut, alkoi intensiivinen kaksintaistelu, joka johti lopulta tasanteelle Duplicatronin valkoisena hohtavan kopiointiytimen yllä. Molemmat syöksyivät Duplicatronin ytimeen, ja jatkoivat taisteluaan sen sisällä. Seurauksena Duplicatron alkoi syytää molempien tappelevia kopioita kiihtyvää tahtia, ja pian koko keskussali täyttyi toisiaan mukiloivista Khoyon ja Xyszin kopioista. Samaan aikaan ulkopuolella ja avaruudessa raivosi apokalyptisen mittakaavan taistelu. Duplicatron alkoi kuitenkin mennä yli turvallisen tuotantokapasiteettinsa, ja koko rakennelma natisi liitoksissaan. Samalla Khoyo voitti alkuperäisen Xyszin syöksemällä tämän alas tasanteelta tuhansien metrien pudotukseen. Aikaa oli kuitenkin vähän, sillä Duplicatronia ei enää saanut pois päältä sen laitteiston hajottua.

Khoyo ja Velorexin liiton joukot pakenivat viime hetkellä planeetalta kun Duplicatronin ydin ylikuumeni ja räjähti, aloittaen massiivisen ketjureaktion jossa ensin planeetta Respyyro tuhoutui. Duplicatronin liiallinen energiantarve oli lisäksi epävakauttanut kaikki seitsemän naapuritähteä. Tähdet räjähtivät lähes samanaikaisesti supernovina, ja Liittouman joukot pääsivät viime hetkellä UltimaGaten lävitse ennen kuin massiivinen paine- lämpö- ja säteilyaalto ehti saavuttaa niitä. Samalla myös toisen puolen portti tuhoutui ja sinetöi tien Stycheroniin ainiaaksi.

Sodan loputtua vuonna 10 078 eaa. Velorexin kansojen yhteistyö kasvoi, vahvistuneen Kansojen Komission viitoittaessa tietä. Yormah Khoyosta tuli Velorexin kansallissankari, ja hänellä oli myös myöhempi, ennennäkemätön tarkoitus: Hänen DNA:tansa löydettiin Velorexilta tuhansia vuosia myöhemmin, ja se toimi alustana Velorexin Salaisen Laboratorion Projekti JORMA:lle, josta syntyivät Jorma Kojo ja Jorma Muje, aikansa legendaariset soturit, jotka hekin omistivat elämänsä taistelulle.

Teknologiasodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotaa seuranneina vuosikymmeninä elämä Velorexilla palautui taas entiselle mallilleen. Planeetan kansojen yhteys oli nyt entistä vahvempi, kun valtiot olivat tiiviimmässä yhteistyössä sodan aikaisen liiton seurauksena. Samalla myös tekniikka kehittyi, ja ihmeet kuten tekoäly, robotit, geenimanipulaatio, nanoteknologia ja kloonaus olivat yhtäkkiä mahdollisia toteuttaa. Tälläkin oli varjopuolensa; vaikka planeetan valtiot olivat suurimmilta osin yhteistyössä, uusi ja potentiaalisesti tuhoisa teknologia ujuttautui myös yksityisten ulottuville. Ei aikaakaan, kun yksityinen, rikas taho yritti valloittaa Velorexin teettämällä itselleen klooniarmeijan. Tätä muutaman sadan vuoden kestoista kautta luonnehtivat lyhyehköt ja aggressiiviset sodat, joissa usein yksityiset tahot käyttivät kehittynyttä teknologiaa vallan saamiseksi. Yhteisten vihollisten johdosta planeetan valtioiden yhteys kasvoi entisestään. Samalla perustettiin myös vastavoima planeetan herruutta havitteleville tahoille: VeloCop-erikoisjärjestö, joille annettiin valta toimia tuomarina, valamiehistönä ja teloittajana kaikkia järjestystä uhkaavia tahoja vastaan. Samalla myös perustettiin muita, epävirallisia supersankari-ja pahisryhmiä jotka taistelivat keskenään. Kauden loppuna pidetään Toista Tekoälysotaa, jossa planeetan tieverkostoa hallinnut tekoäly otti haltuunsa lähes koko planeetan tietoverkot, infrastruktuurin ja työrobotit. Sodan voittivat lopulta ihmiset, mutta pian tajuttiin, ettei alituinen sodankäynti voinut jatkua ja että asialle piti tehdä jotain.

Keisarivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 10 400 eaa. aikoihin kerääntyi koolle planeetan Kansojen Komissio, joka päätti yhteistuumin radikaalista vallan ja koko planeetan yhteiskunnan uudelleen järjestelystä, joka tulisi muuttamaan planeetan sivilisaation ikuisiksi ajoiksi. Perustettiin valtavia aivoriihiä, joissa Velorexin älymystö mietti, miten panna loppu kontrolloimattoman teknologian katastrofaalisille seurauksille. Vuosien kehittelyn jälkeen syntyi konsepti uudesta järjestyksestä, jossa lähes kaikki vanha pyyhittäisiin pois ja varmistettaisiin, ettei entinen malli enää palaisi. Tämä vaati suuria uhrauksia, kuten kehittyneemmästä tekniikasta ja valtiomuodosta luopumista ja palaamista vuosituhansia vanhaan yhteiskuntajärjestykseen. Ennen Duplicatron-sotaa kehitetty teknologia kuten avaruusalukset ja vastaavat säilytettiin, mutta Teknologiasotien pääsyistä kuten nanotekniikasta, tekoälystä, kloonaamisesta, geenimanipulaatiosta ja roboteista luovuttiin. Varmistaakseen, etteivät nämä palaisi, muodostettiin ikivanhalle pohjalle uusi uskonto, jossa em. teknologia oli ankarasti kiellettyä. Valtiot menettivät merkityksensä, kun perustettiin koko planeetan kattava keisarikunta. Kansa jaettiin "klaanivaltioihin" historiallisen alkuperänsä ja asuinpaikkansa mukaan. Jokaisesta 21 klaanista valittiin edustaja Korkeimpaan Neuvostoon, jossa oli kolme astetta ja jokaisessa asteessa 21 edustajaa. Ylimpänä oli neuvoston valiokunnan valitsema keisari, jonka valta kattoi koko planeetan. Neuvoston edustajia ei valittu demokraattisesti, vaan älynsä, tekojensa ja kokemuksensa perusteella.

Tästä alkoi Keisarivaltana tunnettu pysähtyneisyyden kausi, joka kesti kaksi tuhatta vuotta, aina planeettaa ikuisesti muuttaneeseen katastrofiin asti. Ilman tätä katastrofia kausi olisi luultavasti jatkunut vielä tuhansia vuosia kauemmin. Yhteiskuntarakenne muovasi planeetan kulttuurista melko yksipuolisen, samalla korostaen kulttuurillisia eroja eri klaanien välillä. Vaikka vanhempaa teknologiaa oli yhä, sen kehitys pysähtyi käytännössä täysin uskonoppien ja keisarin valvovan silmän alla. Keisarivallan aikaan rakennettiin tiettävästi myös mystinen Ikiroudan Temppeli entisen Ikuisuuden Temppelin paikalle. Tämä rakennus on tiettävästi ainoa, joka on säilynyt jokseenkin ehjänä Velorexilla tähän päivään asti.

Joukkotuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Velorexia lähestyvästä energiapallosta.

Planeetan sivilisaation elettyä pysähtyneisyyden kautta yli 2000 vuotta, vuonna 8012 eaa. tapahtui jotain kerrassaan odottamatonta. Avaruudessa oli matkannut vuosimiljoonien ajan tuntemattoman mahtiolennon hamassa muinaisuudessa sinkoama valtava energiapallo. Tässähän ei muuten ole mitään kovinkaan erikoista, paitsi että kyseinen energiapallo löysi uskomattoman sattuman kautta tiensä Aurinkokuntaan. Läpäistyään Velorexia ympäröineen energiakentän ongelmitta, energiapallo törmäsi Velorexin eteläpuolella sijainneeseen valtamereen mielettömällä voimalla, aiheuttaen massiivisen mittakaavan ympäristökatastrofin. Törmäyksen seurauksena meret höyrystyivät kuumuudessa, kaupungit ja metsät menivät maan tasalle, ja satoja uusia tulivuoria syntyi ympäri planeettaa. Velorex muuttui hetkessä vehreästä paratiisista helvetilliseksi sulatusuuniksi, uhrien noustessa yli viiteen miljardiin. Vain murto-osa kansasta selvisi, hekin joko planeetan toisella puolella tai avaruudessa katastrofin tapahtuessa.

Exodus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuitenkin tapahtuneessa kävi onni onnettomuudessa: energiapallo murskasi osuessaan planeettaa ympäröinyttä energiakenttää ylläpitäneen veden- ja maanalaisen generaattorin. Velorex ei enää ollut eristyksissä muusta avaruudesta, ja tämä koituikin sen sivilisaation pelastukseksi: he pääsivät matkustamaan ulos kuplastaan ensimmäistä kertaa ja muuttamaan muille asuinsijoille, lähinnä Maahan. Osa Velorexin kansasta jäi planeetalleen harrastamaan kaivostoimintaa, ja perustivat vähitellen oman, uuden valtionsakin joka oli olemassa vielä seuraavat yhdeksän tuhatta vuotta. Tätä valtiota ei kuitenkaan voi laskea osaksi vanhaa valtakuntaa, sillä kaikki sen sivistys heitettiin romukoppaan ja aloitettiin alusta.

Uusi alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velorexin katastrofista selvisi kaikenkaikkiaan vain alle miljoona ihmistä, 10:stä klaanista, kun loput 11 tuhoutuivat täysin. Suurin osa selvinneistä matkasi aluksillaan kohti Maata, jonka olemassaolosta he olivat täysin tietoisia kehittyneen tähtitieteensä ansiosta. Saavuttuaan heitä kohtasi yllätys, kun paikalliset ihmiset olivat edelleen neoliittisella asteella. Velorexin kansan jäänteet asettuivat joka tapauksessa planeetalle asumaan, ja perustivat liittovaltion joka ristittiin Toiseksi Liitoksi. Hiljalleen velorexilaiset, jotka olivat aiemmin eläneet eristyksissä Maan ihmisistä, alkoivat integroitua valtaväestöön ja opettaa heille sivistyksen peruspilareita kuten maanviljelystä, metallien käyttöä ja kaupunkien rakennusta. Toinen liitto mureni aikojen saatossa kansan hajaantuessa ja sotien seurauksena, ja myöhemmin jäljellä oli enää seitsemän klaania, jotka päättivät muuttaa maan alle ja perustaa itselleen utopian jonka loisto vastaisi entistä Velorexia. Tämä valtakunta tultiin tuntemaan Kristalli-Imperiumina, ja on olemassa vielä tänäkin päivänä. Vaikka sen alkuperäinen yhteiskunta muistutti paljonkin Velorexia, tiettyjä muutoksia piti tehdä tilanteen niin vaatiessa. Vähitellen kulttuuri on kehittynyt hyvinkin erilaiseksi siitä, millainen se oli selviytyjien lähtiessä Velorexilta. Osa kulttuurin aspekteista sekoittui Maapallon väestön sivilisaatioihin, ja ovat nähtävissä mm. Mesopotamian, Egyptin, Kreikan, ja monien muiden muinaisten valtojen kulttuureissa.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajanlasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Velorexin pyörimisnopeus akselinsa ja kiertoaika auringon ympäri olivat luonnollisesti erilaiset Maan vastaavista, oli myös ajanlaskujärjestelmä erilainen. Viimeisimmän ajanlaskun katsottiin alkaneen keisarivallan alusta eli vuodesta 10 391 eaa. Sitä ennen oli käytössä ajanlasku, joka alkoi Kansojen Komissiota edeltäneen liiton synnystä vuonna 12 760 eaa.

Velorexilla vuorokausi kesti noin 26 Maan tuntia, ja vuosi eli kierros auringon ympäri 339 Maan päivää. Vuosi oli jaettu seitsemääntoista 20 päivän jaksoon, ja jokainen 20 päivän jakso kahteen kymmenen päivän "viikkoon".

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velorexin sivilisaation elinkaaren varrella planeetalla ehti kukoistaa ja kuolla lukemattomia uskontojärjestelmiä. Uusin ja edelleenkin valtakunnan seuraajien valtauskontona oleva Atheismi (ei pidä sekoittaa ateismiin) on omanlaisensa sekoitus Velorexin vanhoja, Legendojen kaudelta peräisin olevia uskontoja. Sen nykyinen muoto poikkeaa tosin alkuperäisestä, joka luotiin sopivasti yhdistelemällä Velorexin uutta järjestystä varten vuoden 10 400 eaa. tienoilla. Uskonnon peruspilarina oli pääjumala Atheon, joka koettiin kaikkitietävänä ja kaikkivoipana. Atheonin alaisuudessa oli seitsemän alempaa jumalaa, jolla kullakin oli määrätty tehtävänsä maailmankaikkeudessa. Atheonin perivihollisena toimi Gargathoth, Saatanaa vastaava kaikin tavoin paha olento, jonka mukaan nimettiin myös Velorexille myöhemmin syntynyt suurtulivuori. Molempien herrojen palveluksessa oli erilaisia alempia olentoja jotka nivoutuivat usein yhteen muiden tarujen ja mytologian kanssa.

Myöhemmin, Kristallivaltakunnan uskonto kulkee samalla nimellä, mutta eroaa alkuperäisestä siinä mielessä, että seitsemän alempaa jumaluutta ovat tavallaan osa Atheonia eli käytännössä sen eri persoonia. Nykyiset Atheistit eivät halua mieltää itseään polyteisteiksi vaikka alkuperäinen uskonto oli selkeästi juuri sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Joitain tiukimpia sääntöjä on myös löysennetty, ja paholaisen rooli on vähentynyt, osittain haihtunutkin.

Teknologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velorexin teknologia oli kehittyneimpinä kausinaan suunnilleen tasolla 7, parhaimmillaan lähellä tasoa 8. Vuoteen 10 400 eaa. mennessä nanotekniikka oli kehittynyt huomattavasti, ja erilaisia tehtäviä hoitavat tekoälyt olivat arkipäivää. Lukuisat tekoäly-yksiköt ympäri planeettaa kontrolloivat muun muassa tieverkkoja ja muuta infrastruktuuria sekä puolustusta. Työvoimaksi kehitetyt robotit hoitivat raskaat työt. Tavallisiin työrobotteihin ei yleensä asennettu omaa tekoälyä, vaan niiden hallinnan hoiti keskitetty yksikkö. Tämä tosin teki tekoälyille entistä helpommaksi kääntyä tekijöitään vastaan.

Lähinnä sotilaskäyttöön kehitetty geenimanipulaatio oli parhaillaan niin kehittynyttä, että lähes täydellinen regeneraatio, rikkoutumattomat luut, yli-inhimilliset refleksit ja satojen vuosien elinikä voitiin suoda ihmisille ilman huomattavia sivuvaikutuksia. Kaiken kehittyneen teknologian kompastuskiveksi koitui lopulta se, että paatuneimmat rikolliset alkoivat havitella sitä, syösten valtakunnan jatkuvaan terrorismin ja sotien kierteeseen. Väärissä käsissä robotti- tai klooniarmeijat, nanobotit, geenimanipulaatio ja vastaavat olivat parhaillaan riski koko planeetan väestölle.

Avaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruusalusten saralla Velorexin asukkaat eivät koskaan saavuttaneet valonnopeuden ylittämisen sallivaa teknologiaa, suurimmilta osin siksi, että avaruustekniikan kehitys seisahtui pitkiksi ajoiksi planeettaa ympäröivän energiakentän takia; luultiin, että sitä pitemmälle ei koskaan päästäisi ja siksi oli turhaa kehittää mitään eteenpäin. UltimaGaten löytämisen jälkeen olisi ollut mahdollisuus levittäytyä Stycheronin lähijärjestelmiin, mutta silloinen tilanne vaati enemmänkin nopeita ja tulivoimaisia alivalonnopeusaluksia kuin kalliin ja mahdottomaksikin luullun hyperajomoottorin kehittämistä. Duplicatronin sodan loputtua hyperajomoottorin kehitys aloitettiin uudelleen, mutta sitä ei koskaan saatu valmiiksi ennen 10 400 eaa. alkanutta teknologisen pysähtyneisyyden kautta.

Aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velorexin sivilisaation käyttämä aseistus koostui viimeisinä vuosituhansina suurimmaksi osaksi energia-aseista, joissa hyödynnettiin planeetan luonnollisia ns. laserkristalleja. Nämä yleisimmän käyttötarkoituksena mukaan nimetyt kristallit ovat tiettävästi Velorexille uniikkeja, ja yllättävänkin monipuolisia oikein sovellettaessa. Tämä tuli myöhemmin ilmi Kristalli-Imperiumissa, jossa lähes kaikki mahdollinen teknologia hyödynsi jonkinlaista laserkristallien jalostetta. Velorexin sivilisaatio ei kuitenkaan vienyt kristallien käyttöä yhtä pitkälle, vaan se rajoittui lähinnä laseraseisiin sekä pienen mittakaavan energianlähteisiin. Laserkristalli on keskeisin komponentti velorexilaisen mallin mukaan rakennetussa laseraseessa, sillä säde kanavoidaan sen kautta antaen sille sen tehon ja tarkkuuden. Laseraseiden lisäksi käytössä oli mm. ääni- tai muita aaltoja käyttäviä aseita.

Avaruusalusten arsenaaliin kuului yleensä erikokoisia lasertykkejä ja ohjuksia. Myös antimateriaa hyödynnettiin tehokkaimmissa ohjuksissa ydinaseiden lisäksi, ja myöhemmin arsenaaliin liittyi hiukkaspohjaisia aseita. Aiemmin käytössä olleista ammuspohjaisista aseista luovuttiin, kun tajuttiin, että ammukset kimpoilivat holtittomasti Velorexia ympäröivän energiakentän sisällä ja hyvin todennäköisesti osuivat jossain vaiheessa planeettaan, aiheuttaen korvaamatonta vahinkoa.

Armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velorexin keisarikunnan aikainen armeija oli mittaamattoman voimakas, sillä vaikka koko planeetta oli yhdistynyt yhden lipun alle, haluttiin varmistaa että kaikki mahdolliset kapinayritykset voitiin tyrehdyttää heti alkuunsa. Tälle ei tosin ollut tarvetta kuin pari kertaa, mutta armeija pidettiin vahvana pienempienkin kriisien varalta. Sotavoimissa säilytettiin keisarivallan aikana perinteinen Exchirtar-eliittikaarti, joka juonsi juurensa yhteen ensimmäisistä järjestäytyneistä valtakunnista.

Teknologiasotien aikaan perustettu nk. VeloCop-järjestö toimi edelleen, päätehtävänään Keisarin vihollisten etsiminen ja tuhoaminen ja yleinen oikeuden jakaminen. Tosin sen toimenkuva ja säännöt muutettiin tiukemmiksi, ja mukaan lisättiin monimutkaiset eettiset säännöt ja moraalikoodi. Myöhemmin järjestö muistutti paljon ritareita, joilla oli vapaus tehdä mitä halusivat mutta jotka punnitsivat päätöksensä monimutkaisten sääntöjensä ja oikean ja väärän käsitystensä kautta. Nimikin vaihdettiin VeloCopsista arkaaisemmaksi "Paladiineiksi".

Avaruuslaivasto koostui lähinnä vuosisatoja vanhoista alusmalleista, jotka oli aikanaan rakennettu Stycheronissa käytyjä taisteluja varten. Planeettaa ympäröineen suojakentän sisällä ei ollut paljon tilaa liikkua saati käydä laajempia taisteluja, joten uudemsupien mallien kehittäminen koettiin turhaksi. Sotilaslaivaston lisäksi Velorexia kiersi lukuisia satelliitteja, yhteys- ja muihin tarkoituksiin. Pitkän matkan siviilialuksia ei luontaisesti ollut voimakentän takia, ja planeetan katastrofista selvinnyt väestö matkasi turvaan pitkälti sotilaslaivaston avulla.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alkuperäinen kirjoitusasu "Ecxh'che'louwhr"
  2. Alkuperäinen kirjoitusasu "Yor'mahh'Kho'yo"
  3. Muistuttaa huomattavan paljon pesäpalloa. Ei täysin sama laji, mutta erittäin lähellä sitä. Tämän takia onkin epäilty, että pesäpallo juontaa juurensa Velorexin korkeakulttuuriin.
  4. Alkuperäiskielellä "Ayh'ak"
  5. Alkuperäinen kirjoitusasu "Rhes'phey'rho", tarkoittaa "Säälittävä harmaa planeetta"
  6. Vastaa YK:ta
  7. Tämä tapahtuikin myöhemmin.