Elementaalilohikäärme
| Elementaalilohikäärme | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen nimi: | Draco elementalis |
| Voimakkuus: | C+ |
| Vaarallisuus: | B |
| Älykkyys: | B |
Elementaalilohikäärmeet (Draco elementalis) ovat tosilohikäärmeiden laji, jotka edustavat olemukseltaan elementaalista manaa. Niitä on yhdeksää lajia, yksi kullekin puhtaalle elementille.
Olemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elementaalilohikäärmeet ovat muodoltaan liskomaisia olentoja, joilla on neljä raajaa, yksi pari siipiä sekä pitkä kaula ja häntä. Niiden ihoa peittävät lomittaiset panssarisuomut, niillä on raatelukynnet etu- ja takajaloissaan, terävät hampaat, ja yksilöstä riippuen erilaisia sarvia ja luupiikkejä päässään, kaulassaan ja muualla ruumiissaan. Elementaalilohikäärmeiden koko vaihtelee, sillä ne kasvavat läpi elämänsä. Täysikasvuinen elementaalilohikäärme on tavallisesti jotakuinkin talon kokoinen, hyvin vanhat yksilöt paljon, paljon suurempia.
Elementaalilohikäärmeille ominainen piirre on niiden olemuksessaan kantama voimallinen elementaalinen manalataus. Tämä manalataus muodostaa keskeisen osan elementaalilohikäärmeen olemuksesta, ja niiden aineenvaihdunta ja elintoiminnot ovat yhtä lailla yliluonnollisia kuin luonnollisia. Manalataus myös antaa elementaalilohikäärmeille niiden luontaiset kyvyt. Elementaalilohikäärmeen ruumis on kuoleman jälkeenkin voimallisesti manan läpitunkema, ja monilla niiden ruumiinosilla, kuten suomuilla, kynsillä, verellä ja eri sisäelimillä on maagisia ominaisuuksia. Elementaalilohikäärmeen nahasta ja suomuista voidaan valmistaa hyvin kestäviä panssareita, jotka suojaavat sen elementiltä. Kuten muistakin tosilohikäärmeistä, elementaalilohikäärmeiden pohjalta voidaan maagisin keinoin valmistaa draakkeja ja tuliliskoja.
Elementaalilohikäärmeet ovat erittäin kaikkiruokaisia, ja voivat käyttää ravinnokseen lähestulkoon mitä tahansa orgaanista ainesta tai omaa elementtiään[1], mutta suosivat tavallisesti metsästämistä. Joillakin yksilöillä on vielä tarkempia vaatimuksia: ne saattavat esimerkiksi suostua syömään vain tiettyä lajia tai jopa vain tietyn lajin tietyn ikäisiä tietyn sukupuolen edustajia.
Voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelkästään fyysisesti elementaalilohikäärmeet ovat huomattavan vaarallisia. Ne ovat hyvin voimakkaita, lentokykyisiä, niiden manavahvisteiset suomut muodostavat lähes läpitunkemattoman panssarin, ja niiden kynnet ja hampaat ovat tarpeeksi kovia ja kestäviä leikatakseen useimpia luonnollisia ja monia yliluonnollisia materiaaleja - varsinkin kun niiden takana on elementaalilohikäärmeen lihaksisto. Paljon pelätympi on kuitenkin niiden hengitysase (breath weapon): elementaalilohikäärmeiden kyky syöstä kidastaan oman elementtinsä mukaista, puolimaagista, tuhoisaa jotakin, jonka tarkka luonne riippuu alalajista. Ne hallitsevat edelleen luonnostaan voimallista oman manatyyppinsä taikuutta. Psioniikan tai energiamanipulaation suuntaan elementaalilohikäärmeillä sen sijaan ei ole myötäsyntyistä kyvykkyyttä, ja ne vaivautuvat harvoin opettelemaan näitä taistelutaitoja. Elementaalilohikäärmeet ovat erittäin vastustuskykyisiä omalle elementilleen sekä elementeille, joita vastaan se on vahva, ja vastaavasti heikkoja elementeille, jotka ovat vahvoja niiden omaa elementtiä vastaan. Nämä heikkous- ja vahvuussuhteet pätevät sekä elementaalitaikuuteen että ympäristö-olosuhteisiin.
Elementaalilohikäärmeet ovat tyypin 1 kuolemattomia, eli eivät kuole vanhuuteen, ja niillä on alhaisen matalan tason regeneraatio.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elementaalilohikäärmeiden alkuperä palautuu Universumin testisyklien aikana kehittyneisiin tai luotuihin, alkurotuihin kuuluneisiin alkulohikäärmeisiin. Nykyisistä manapohjaisista lohikäärmeistä poiketen alkulohikäärmeet eivät edustaneet mitään tiettyä manatyyppiä, sillä niiden aikana, jolloin Universumi oli vielä rakennusvaiheessa, mana ei jakaantunut tyyppeihin, vaan oli olemassa yhtenä kokonaisuutena. Kun mana sitten alkoi eriytyä, alkulohikäärmeet sopeutuivat kiinnittymällä aluksi voimamanoihin, jotka elementaalimanoja perustavanlaatuisempina vakiintuivat ensimmäisinä. Näin saivat alkunsa nykyiset manalohikäärmeet. Elementaalilohikäärmeet kehittyivät edelleen degeneraation kautta primordiaalisten manalohikäärmeiden jälkeläisistä, jotka kiinnittyivät vakiintuviin elementaalimanoihin. Sopeutuminen luonteeltaan voimatyypin manoja karkeampiin ja fyysisempiin elementaalityypin manoihin aiheutti (tai vaati) näiden lohikäärmeiden olemuksessa muutoksia, jotka ovat syynä nykyisin mana- ja elementaalilohikäärmeiden välillä havaittaviin eroihin. Alkulohikäärmeet olivat parhaan (hataran) tiedon mukaan lähempänä mana- kuin elementaalilohikäärmeitä.
Muinaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elementaalilohikäärmeiden lajihistorian alkuvaiheessa tulilohikäärmeet olivat heistä voimakkaimpia. Syytä tälle ei tiedetä: mahdollisesti elementaalimanojen voimasuhteet olivat tuohon aikaan erilaiset, tai tulilohikäärmeiksi oli sattuman kautta tai poliittisista syistä liittynyt enemmän ja voimakkaampia mana- ja alkulohikäärmeitä. Tämän tulilohikäärmedominioksi nimitetyn ajanjakson katkaisee jäälohikäärmeiden muiden Järjestykseen kallellaan olevien elementaalilohikäärmeiden muodostaman liittouman nousu. Mikä sitten antoikin tulilohikäärmeille heidän tähän asti nauttimansa voimaedun on huventunut, he ovat sisäisesti järjestäytymättömiä, ja heillä on vähän liittolaisia muiden lohikäärmeiden keskuudessa. Lopulta[2] jäälohikäärmeet pääsevät voitolle, ja luovat nykyiselle universumisyklille asti säilyneen järjestelmän, jossa kullakin elementaalilohikäärmelajilla on monarkkinsa ja heitä johtaa voimakkaimman lajin, tällöin siis jäälohikäärmeiden, ylikuningas.
Jäälohikäärmedominion loppu puolestaan voidaan ajoittaa Mahtien Mittelön (jokseenkin ennenaikaisesti, sillä nyt ollaan vasta Mittelön keskivaiheilla) Lopun sodaksi tai Järjestyksen marssiksi kutsuttuun vaiheeseen, jossa Kaaoksesta tilapäisen yliotteen saavuttaneet Majoraaliset voimat yrittävät kaiken muunkin ei-majoraaliseksi tuomitun hävittämistä maailmankaikkeudesta ja lopullista voittoa Suuntaumusten sodassa. Osa lainkuuliaisista elementaalilohikäärmeistä tuki Järjestyksen marssia, osa vastusti sitä, ja kun Hyvyyden, Pahuuden ja Tasapainon voimat löivät Majoraaliset armeijat takaisin, siirtyi myös elementaalilohikäärmeiden yliherruus vuorostaan pimeys- ja valolohikäärmeille[3]. Tästä eteenpäin elementaalilohikäärmeiden historiaa luonnehtii pimeys- ja valodominioiden, jossa vuoroin kultaiset, vuoroin mustat lohikäärmeet ottavat ylikuninkaan kruunun, vaihtelu interregnumien, joissa kukaan ei ole kyllin vahva julistautuakseen ylikuninkaaksi tai ylikuninkaita on useita, sekä rauhan aikojen, joissa kruunun ottaa jokin muusta seitsemästä lajista, kanssa. Tämä korreloi Mahtien Mittelön Pimeyden ja valon sodiksi kutsutun vaiheen, jossa Hyvyys ja Pahuus ovat dominantit Suuntaumukset ja taistelevat keskenään, kanssa.
Suuri Lohikäärmesota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimein maailmankaikkeuden 8. syklille tultaessa elementaalilohikäärmeiden politiikka, kuten melkein kaikki muukin Universumissa, on jumiutunut ikäväksi status quoksi, josta kukaan ei tykkää, mutta jota kukaan ei ole kyllin vahva murtaakseen. Elementaalilohikäärmeet ovat jakaantuneet kahteen puolueeseen, ensimmäisessä ja voimakkaammassa ylikuninkuutta pitelevät valolohikäärmeet sekä heitä tukevat luonto-, tuuli-, jää- ja vesilohikäärmeet, toisessa ja heikommassa pimeys-, tuli-, salama- ja kivilohikäärmeet. Pattitilanteen murtaa ulkopuolelta energialohikäärmeiden väliintulo: he solmivat mustien lohikäärmeiden kuningatar Dzarupheén kanssa ennennäkemättömän liiton, jossa he lupaavat tälle elementaalilohikäärmeiden ylikuningattarudeen ja pysyvän voiton valolohikäärmeistä vastineena uskollisuudesta Draconeuvoston ylipapittarelle. Tästä alkavassa Lohikäärmesodassa elementaalilohikäärmeet taistelevat neljällä puolella: kivilohikäärmeet liittyvät pimeys- ja energialohikäärmeiden riveihin, jää- ja vesilohikäärmeet jättäytyvät neutraaleiksi purkaen tukensa valolohikäärmeille, ja energialohikäärmeiden vastainen rintama galvanisoituu kahden keskuksen ympärille, yhdellä puolella valolohikäärmedominio ja sitä tukevat luontolohikäärmeet, toisella uutta tulilohikäärmedominoita havittelevat tulilohikäärmeet. Salamalohikäärmeiden kuningas liittoutuu tulilohikäärmeiden kanssa mutta osa salamalohikäärmeistä loikkaa pimeyslohikäärmeiden puolelle, ja tuulilohikäärmeet jakaantuvat valoa tukevan kapean enemmistön ja tulta tukevan vahvan vähemmistön välille niiden kuninkaan kieltäytyessä ottamasta puolia.
Vastarinnan ollessa näin jakaantunut, pimeys-, kivi- ja energialohikäärmeiden liitto alkaa pian näyttää voimakkaimmalta, ja vesilohikäärmeet liittyvät hät'hätää sen riveihin. Sodan toisessa vaiheessa nyt numeerisesti voimakkaimmaksi tullut pimeyslohikäärmeliitto lyö valolojalistit. Visusti puolueettomina pysytelleet jäälohikäärmeet neuvottelevat energialohikäärmeiden kanssa rauhan, joka takaa heille tulilohikäärmeitä paremman aseman uudessa järjestyksessä vastineeksi molempia osapuolia hyödyttävästä taisteluttomasta antautumisesta sekä vähäisestä tuesta tulilohikäärmeiden kukistamisessa. Tulilohikäärmeet saavat tukea odottamattomalta suunnalta KaAoSlOhIkÄäRmE Azurooocin tarjotessa heille palveluksiaan. Tulen (tässä vaiheessa elementaalilohikäärmeiden oikeutetuksi ylikuninkaaksi julistautuneen) kuninkaan kaatuessa taistelussa Azuroooc luovii itsensä nyt Tulen suurarmeijaksi nimitetyn liiton de facto johtajaksi. Edes Azurooocin mukanaan tuomilla kaaossävytteisillä lisävoimilla tulen suurarmeija, joka nyt käsittää tuli- ja tuulilohikäärmeet, enemmistön salamalohikäärmeistä, valo- ja luontolohikäärmeiden yhä taistelevat rippeet, sekä pienen osan vesilohikäärmeistä, ei kykene murtamaan energia- ja pimeyslohikäärmeiden yliotetta. Klimaattisessa taistelussa Azuroooc itse jää tappiolle energialohikäärmeiden ylipapitarta vastaan ja hänen uskotaan laajalti menehtyneen. Suurarmeija antautuu lopulta, Dzarupheé kruunautetaan elementaalilohikäärmeiden ylikuningattareksi, tuli- ja valolohikäärmeille asetetaan nukkehallitsijat, ja elementaalilohikäärmeet tunnustavat energialohikäärmeet ylemmäksi lohikäärmelajiksi. Tämä lähteestä riippuen joko Pimeyslohikäärmedominioksi tai Energialohikäärmeikeeksi nimitetty tila muodostaa elementaalilohikäärmeiden poliittisen järjestyksen seuraavalle kahdelle universumisyklille.
Järjestäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka elementaalilohikäärmeet eivät olekaan ihmisen näkökulmasta kovin sosiaalisia, sillä ne elävät tavallisesti yksin tai korkeintaan pareittain, ne ovat silti luonnostaan hierarkisia olentoja, jotka järjestäytyvät iän, reviirin ja sukulaisuuden mukaan. Vanhemmat - ja siten voimakkaammat - yksilöt ovat korkea-arvoisempia kuin nuoremmat, vanhemmat poikasiaan ylempänä, ja voimakkain annetulla alueella elävistä lohikäärmeistä naapureitaan korkea-arvoisempi. Arvojärjestys on lajinsisäinen eikä siis ulotu muita elementtejä edustaviin elementaalilohikäärmeisiin. Hierarkian tiukkuus riippuu lajista. Ääripäinä jäälohikäärmeet muodostavat tiukkoja vasalli- ja klaanimatriiseja, joissa yksittäiset jäälohikäärmeet vastaavat aina voimakkaimmalle naapurilleen ja vanhemmille sukulaisilleen, ja tulilohikäärmeet karkeita nokkimajärjestyksiä, joissa pienemmät yksilöt väistävät suurempia ja samankokoiset joko taistelevat määritelläkseen voimasuhteensa tai välttelevät toisiaan tarkoin riippuen varovaisuudestaan ja siitä, kuinka vaarallisiksi arvioivat toisensa.
Kunkin alalajin hierarkian huipulla on kuningas tai kuningatar, joka on oman elementtinsä vanhin ja voimakkain yksilö. Toisin kuin alemmilla tasoilla, kuninkaallisilla on arvovaltaa lajirajojen yli: yhden elementin kuningas tai kuningatar on kuninkaallinen myös kahdeksalle muulle, joskaan ei sen kuningas tai kuningatar. Yhdeksästä kuninkaallisesta vanhin ja voimakkain on edelleen ylikuningas tai ylikuningatar, joka on kaikista elementaalilohikäärmeistä korkea-arvoisin. Tämänhetkinen ylikuningatar on pimeyslohikäärmeiden Dzarupheé. Lohikäärmesotien jälkeen elementaalilohikäärmeet ovat kuitenkin tunnustaneet energialohikäärmeet ylemmäksi lajiksi, ja kuninkaalliset ovat muodollisesti Draconeuvoston alaisuudessa. Käytännössä Draconeuvosto vaatii elementaalilohikäärmeiltä universaalivuosittaista veroa, joka koostuu resursseista, elementaalidracolimeista Tiamarin armeijoihin, elementaalilohikäärmeistä sotilaspalvelukseen sekä muusta avusta.
Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten mainittua, elementaalilohikäärmeitä on yhdeksää tyyppiä, yksi kullekin elementille. Lohikäärmeen elementti paitsi määrittää sen hengitysaseen laadun ja sen luontaisen taikuuden tyypin, myös sen suomujen värin, ja vaikuttaa sen suuntaumukseen sekä yleisluonteeseen.
- Jäälohikäärmeet ovat väriltään valkoisia, hopeisia tai sinisiä. Niiden hengitysase on jäätävää kaasua. Suuntaumukseltaan ne taipuvat Järjestykseen.
- Kivilohikäärmeet ovat väriltään pronssisia, raudanharmaita tai vihreitä. Niiden hengitysase on happoa. Ne ovat kömpelöitä lentäjiä, mutta erinomaisia kaivautujia. Suuntaumukseltaan ne ovat tavallisesti järjestys-pahoja.
- Luontolohikäärmeet ovat väriltään vihreitä tai ruskeita. Niiden hengitysase on myrkkykaasua, ja tyypillisin suuntaumus järjestys-hyvä.
- Vesilohikäärmeet ovat väriltään sinisiä, sinivihreitä tai hopeisia. Niiden hengitysase on korkeapaineista vettä. Ne ovat täysin amfibisia ja erinomaisia uimareita. Suuntaumukseltaan ne ovat tavallisesti neutraaleja, ja voivat edustaa mitä tahansa muusta neljästä suuntaumuksesta yhtäläisellä todennäköisyydellä.
- Tuulilohikäärmeet ovat väriltään hopeisia, valkoisia tai vihreitä. Niiden hengitysase on hajottavaa soonista värähtelyä. Ne ovat elementaalilohikäärmeistä parhaita lentäjiä, ja pysyttelevät suurimman osan aikaa ilmassa. Niiden tavanomaisin suuntaumus on kaaos-paha.
- Salamalohikäärmeet ovat väriltään kuparisia, kultaisia tai sinisiä. Niiden hengitysase on salamakimpun kaltainen sähkönpurkaus ja ominaisin suuntaumus kaaos-hyvä.
- Tulilohikäärmeet ovat väritykseltaan punaisia, kultaisia tai kuparisia. Niiden hengitysase koostuu kaikenpolttavista maagisista liekeistä. Suuntaumukseltaan ne ovat kallellaan kaaokseen.
- Valolohikäärmeet ovat suomuiltaan kultaisia tai valkoisia. Niiden hengitysase on tuhoavaa, sokaisevaa valoa. Suuntaumukseltaan ne taipuvat hyvyyteen.
- Pimeyslohikäärmeet ovat suomuiltaan mustia tai violetteja. Niiden hengitysase on tuhoavaa, mustemaista pimeyttä. Suuntaumukseltaan ne ovat tavallisesti pahoja.
Elementaalilohikäärmeitä nimitetään usein elementtinsä tavallisimman suomujen värin mukaan jäälohikäärmeitä valkoisiksi, maalohikäärmeitä ruskeiksi tai pronssisiksi, luontolohikäärmeitä vihreiksi, vesilohikäärmeitä sinisiksi, tuulilohikäärmeitä hopeisiksi tai harmaiksi, salamalohikäärmeitä kuparisiksi, tulilohikäärmeitä punaisiksi, valolohikäärmeitä kultaisiksi ja pimeyslohikäärmeitä mustiksi lohikäärmeiksi.
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jää
Maa
Luonto
Vesi
Tuuli
Salama
Tuli
Valo
Pimeys
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kivilohikäärmeet voivat elää mineraaleilla, jäälohikäärmeet jäällä, jne.
- ↑ Kyseessä oli todennäköisemmin useita miljoonia tai miljardeja vuosia kestänyt valtakamppailu kuin mikään, minkä kuolevaiset ymmärtäisivät "sodaksi".
- ↑ Molemmat väittävät historiankirjoituksessaan saaneensa ylikuninkuuden ensin, ja toisen lajin anastaneen sen.
