Vampyyrit
Vampyyrit ovat mahtiolentojen ryhmä, jotka käyttävät muiden olentojen elinvoimaa tai verta ravinnokseen. Vampyyrejä on useita lajeja, joista osa, mutta eivät kaikki, ovat epäkuolleita.
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epäkuollut vampyyri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Epäkuollut vampyyri | |
|---|---|
 | |
| Kiitos Iltahämärän, internetistä on nykyään kovin vaikea löytää kuvia vampyyreistä. | |
| Tieteellinen nimi: | Vampyrus cadaver |
| Tosinimi: | drakuli |
| Voimakkuus: | E/D |
| Vaarallisuus: | D |
| Älykkyys: | Sama kuin alkuperälajilla |
Epäkuolleet vampyyrit (Vampyrys cadaver) ovat epäkuolleita olentoja, jotka ylläpitävät olemassaoloaan ravitsemalla itseään elävien olentojen verellä ja elinvoimalla. Niillä on alkuperäisen olennon ruumis ja mieli, mutta ei sielua.
Elävä olento voi muuttua epäkuolleeksi vampyyriksi joko pimeysmagian keinoin (Ykkösen taholta on tarjolla demonista avustusta; maksuksi kelpaa hyvin oma sielu.) tai toisen, vanhemman vampyyrin avustuksella. Tällöin vampyyri antaa uhrinsa juoda omaa vertaan samalla kun imee tämän verta. Kun tarpeeksi suuri osa uhrin omasta verestä on useiden puremiskertojen jälkeen korvautunut vampyyrin saastuneella verellä, hän kuolee, ja nousee haudastaan epäkuolleena vampyyrinä.
Epäkuolleet vampyyrit näyttävät hyvin samalta kuin eläessäänkin. Niillä ei kuitenkaan ole pulssia, eikä niiden tarvitse hengittää tai nauttia muuta ravintoa kuin verta. Tämän vuoksi niiden iho on kalpea ja niiden ruumis kylmä. Tultuaan vampyyriksi olento ei ikäänny tai mätäne, vaan säilyy ikuisesti saman näköisenä kuin kuolinhetkellään.
Epäkuolleet vampyyrit ovat huomattavasti eläviä fyysisesti voimakkaampia, nopeampia ja kestävämpiä, ja opettelevat usein psioniikkaa tai mustaa magiaa. Koska ne ovat syntyneet pimeysmanasta, kirkas valo heikentää niitä. Joutuminen valoon ei tuhoa vampyyriä, mutta se menettää tällöin suurimman osan voimistaan. Voimakkaammat vampyyrit kykenevät luonnollisesti vastustamaan voimienmenetystä tehokkaammin. Lisäksi epäkuolleille vampyyreille kehittyy muuttumisprosessin epätäydellisyyksien vuoksi erilaisia vähäisempiä heikkouksia, joista tyypillisimpiä ovat uskonnollisten symboleiden kammo (riippuen vampyyrin uskonnollisista näkemyksistä sen eläessä) ja allergiat yleisille kasvilajeille. Monimutkaisista syistä, joita ei tässä aleta selittää, vampyyrit eivät kykene astumaan paikkaan, jota sielullinen olento käyttää kotinaan ellei niitä ensin kutsuta sisään. Asuntoon tunkeutuminen ilman lupaa vaikuttaa vampyyrin samalla tavoin kuin voimakas auringonvalo.
Epäkuolleet vampyyrit kykenevät regeneroimaan kärsimäänsä vahinkoa niin kauan kuin joko niiden pää tai sydän säilyy vahingoittumattomana. Vain toisen tuhoaminen pysäyttää epäkuolleen vampyyrin vain tilapäisesti. Tavallisesti vampyyriä tapettaessa ensiksi lävistetään sen sydän sopivan terävällä esineellä ja sitten irroitetaan pää. Yleensä ruumis vielä kaiken varalta naulataan kiinni arkkuunsa (tai mieluiten pää ja ruumis kumpikin omaan arkkuunsa) tai poltetaan.
Painaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Painaja | |
|---|---|
 | |
| Painaja yllätettynä uhrinsa kimpusta. Taustalla maara, joka on tullut nuuskimaan painajan uhrilleen aiheuttamaa pelkoa. | |
| Tieteellinen nimi: | Vampyrus incubo |
| Tosinimi: | moroi |
| Voimakkuus: | E |
| Vaarallisuus: | E+ |
| Älykkyys: | D |
Painajat (Vampyrus incubo) ovat henkiolentoja, jotka imevät nukkuvien olentojen elinvoimaa. Uhri herää väsyneenä ja heikentyneenä ja muistaa nukkuneensa huonosti. Suurin uhka ei ole niinkään painajan suorittama voimanimu, vaikka sekin saattaa tappaa lapsia tai sairaita, vaan juuri sen aiheuttama väsymys ja unenpuute.
Koska painajat ovat henkiolentoja, ne kykenevät vaikuttamaan aineeseen hyvin rajallisesti. Toisaalta puhtaasti aineelliset esteet eivät kykene pysäyttämään niitä. Ne on kuitenkin helppo karkottaa psioniikalla tai taikuudella. Ne eivät myöskään kykene syömään, jos uhri on hereillä, ja koska ne ovat pohjimmiltaan arkoja olentoja, ne pakenevat, jos tämä herää tai joku muu yllättää ne itse teosta.
Painajat muistuttavat ulkomuodoltaan hieman ilkiöitä tai imppejä, mutta ne eivät ole demoneita.
Kaaosvampyyri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kaaosvampyyri | |
|---|---|
 | |
| "Oisko lainata sokeria?" | |
| Tieteellinen nimi: | Vampyrus chaoticus |
| Voimakkuus: | E/D |
| Vaarallisuus: | C |
| Älykkyys: | D |
| Luoja: | Kaaos |
Kaaosvampyyrit (Vampyrus chaoticus) ovat loogisesti Kaaoksesta syntyneitä vampyyrejä. Epäkuolleiden vampyyrien tavoin kaaosvampyyrit ovat sieluttomia, mutta ne eivät ole alkuperänsä suhteen yhtä homogeenisiä, vaan niitä voi syntyä kaaokselle altistuneista, jo kuolleista ruumiista, kaaoksen korruptoimista ihmisistä tai kaaosvampyyrien uhreista, mutta ei mistään näistä varmasti. Teoriassa kaaosvampyyritkin imevät verta, mutta käytännössä ne eivät ole turhantarkkoja ja syövät mielellään koko ruumiin.
Yleisesti ottaen kaaosvampyyreiden ulkonäkö voidaan kuvailla "erittäin rumaksi". Niiden iho on harmaa tai sinertävä, kumimainen ja erittäin resistentti läpäisy-yrityksille, kynnet ja hampaat pitkät ja terävät, ja katse pistävä ja epämiellyttävä. Niillä on usein ruumiissaan erilaisia poikkeavaisuuksia, kuten ylimääräisiä raajoja, pitkä kärsä, jolla ne voivat imeä uhrinsa sisälmykset tai lonkerokimppuja eri ruumiinosien paikalla. Saksihammasimpit pitävätkin kaaosvampyyreistä.
Kaaosvampyyrit ovat vielä epäkuolleita vampyyrejäkin voimakkaampia, nopeampia ja kestävämpiä, mutta vastaavasti tyhmiä (ei sillä, että ne vaikuttaisivat vähä-älyisiltä muihin kaaoksen otuksiin verrattuna), eikä niillä useimmiten ole sanottavia yliluonnollisia voimia. Ne ovat vielä epäkuolleita vampyyrejäkin vaikeampia saada hengiltä. Varmin keino on tavallisesti hakata kaaosvampyyri palasiksi, tuhkata palaset ja järjestää tuhkat suljetuissa astioissa hyvin syvään kaivoon. Niiden ainoa varsinainen heikkous on majoraalinen voima. Majoraenergian tai -manan käytön osaava voikin tuhota kaaosvampyyrejä suhteellisen helposti.
Tulivampyyri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tulivampyyri | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen nimi: | Vampyrus fthagguae |
| Voimakkuus: | C (ylemmät) D- (alemmat) |
| Vaarallisuus: | C |
| Älykkyys: | B (ylemmät) C- (alemmat) |
| Luoja: | Ol. Cthugha |
Tulivampyyrit (Vampyrus fthagguae) ovat Cthuro'Vaersista Suurten Muinaisten mukana saapuneita vampyyriolentoja, jotka palvelevat Fthagguaa, ja hänen kauttaan Cthughaa. Tulivampyyrit jakaantuvat kahteen luokkaan tai alalajiin: Cthuro'Vaersissa syntyneet suuremmat tulivampyyrit ovat voimakkaampia, älykkäämpiä ja omaavat enemmän erikoiskykyjä, mutta kärsivät integraatio-ongelmista, Universumiin saapumisen jälkeen syntyneet vähäisemmät tulivampyyrit taas heikompia, mutta monilukuisempia ja kykeneviä toimimaan luontevammin maailmankaikkeudessamme. Suuremmilla tulivampyyreillä on kaksi muotoa, eksoottinen ylempi muoto, joka ei kykene toimimaan pitkiä aikoja Suurten Muinaisten tasku-universumin ulkopuolella, sekä heikompi mutta paremmin Universumiin integroitu alempi, vähäisemmillä vain yksi. Vähäisemmät tulivampyyrit ja suuremmat tulivampyyrit alemmissa muodoissaan näyttävät ulkoisesti punaisen-, oranssin-, vihreän- tai sinisenväristen kipinöiden, tulipallojen tai salamapurkausten pilviltä.
Tulivampyyreillä on kyky sytyttää useimmat hapettumiselle alttiit materiaalit tuleen kosketuksellaan. Pelkkä tulivampyyrin läsnäolo riittää ajamaan palamisreaktiota, vaikka muut olosuhteet eivät olisikaan sille otolliset. Edelleen tulivampyyrit voivat absorboida ja valjastaa käyttöönsä palamisreaktioiden, itse aiheuttamiensa tai muutoin, tuottaman valon ja lämmön. Enemmän kuin lämpöä ne kuitenkin himoitsevat tietoisten olentojen elinvoimaa, mieliä ja sieluja. Tulivampyyrin uhriksi joutunut olento palaa sisältäpäin tulivampyyrin absorboidessa ensin elinvoiman, sitten mielen. Mielen tuhouduttua ruumis hajoaa tuhkaksi, ja sielu imeytyy tulivampyyrin sisälle missä se imetään hitaasti kuiviin. Muu osa tulivampyyrien voimista perustuu lämpöenergian ja tulimagian käyttöön sekä telepatiaan.
Tulivampyyrit muodostavat lajin tasolla psionisen yhteismielen. Sen arvellaan olevan Universumiin rantautumisen jälkeen kehitetty sopeutuma. Vähäisemmät tulivampyyrit ovat ilman yhteismieltä varsin rajoittuneita, ja jos ne syystä tai toisesta joutuvat erilleen lajitovereistaan, niiden toimintakyky laskee selvästi. Suuremmat tulivampyyrit, joilla on enemmän yksilöllisyyttä, sen sijaan eivät ole siitä riippuvaisia.
Suuremmat tulivampyyrit viettävät suurimman osan aikaansa kotiulottuvuutensa Cthuro'Vaersin oloja approksimoivassa ympäristössä, osaksi integraatio-ongelmien vuoksi, osaksi varovaisuutta: Cthuro'Vaersin tuhon jälkeen uusia tulivampyyrejä ei nimittäin voi enää syntyä. Vähäisempiä tulivampyyrejä sitä vastoin on mahdollista lisätä kahdella tavalla: suuremmista tulivampyyreistä nopeasti silmikoimalla, tai toisista vähäisemmistä tulivampyyreistä hitaammin jakautumalla.
