Lohikäärmeet
Lohikäärmeet (Draco) ovat olentoryhmä, joita luonnehtivat matelijamaiset piirteet. Niiden lajien kirjo on laaja, mutta tyypillisiä piirteitä ovat suomupeite, pitkänomainen, käärme- tai liskomainen ruumis, vaihteleva määrä jalkoja ja usein nahkapeitteiset siivet. Lohikäärmeet jaetaan kahteen lahkoon: heikompiin vähälohikäärmeisiin, jotka ovat tavallisesti kuolevaisia, ei-tietoisia eivätkä välttämättä omaa erityisempiä yliluonnollisia voimia, sekä mahtavampiin tosilohikäärmeisiin, jotka ovat kuolemattomia Mahtiolentoja.
Lohikäärmeisiin läheisesti yhdistetty kyky on hengitysase, eli kyky syöstä kidastaan tuhoisia voimanpurkauksia. Se mitä, jos mitään, lohikäärme syöksee, vaihtelee lajeittain.
Vähälohikäärmeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vähälohikäärmeet ovat lohikäärmemäisiä, mutta todellisia lohikäärmeitä heikompia ja vähemmän älykkäitä olentoja. Useimmat vähälohikäärmelajit kuolevat luonnostaan vanhuuteen, eikä niillä tavallisesti ole käytössään sanottavia yliluonnollisia kykyjä tai voimia. Vähälohikäärmelajien kirjo on valtaisa; alla on esitelty joitakin huomionarvoisia lajeja.
Laavalohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laavalohikäärme | |
|---|---|
 | |
| Laavalohikäärme hyökkää liian lähelle laava-allasta uskaltautuneiden seikkailijoiden kimppuun. | |
| Tieteellinen nimi: | Draco Pyromanticus |
| Voimakkuus: | D- |
| Vaarallisuus: | C |
| Älykkyys: | E+ |
Laavalohikäärmeet (Draco Pyromanticus) ovat lohikäärmeisiin lukeutuvia kaaoksen otuksia, jotka nimensä mukaisesti elävät laavassa. Laavalohikäärmeet ovat ruumiinmuodoltaan käärmemäisiä, raajattomia ja pitkä- ja kapearuumiisia. Tämä raajaton muoto on kehittynyt auttamaan käärmettä liikkumaan helpommin sitkaassa laavassa. Laavalohikäärmeiden suomut ovat mustia, ja muistuttavat hieman laavakiveä ulkomuodoltaan. Suomujen raoista hohkaa himmeä punainen valo ja lämpö, mikä kertoo laavalohikäärmeen sisäisestä kuumuudesta. Tästä johtuen elävän laavalohikäärmeen iho on aina polttavan kuuma, myös silloin, kun käärme nostetaan kokonaan pois laavasta[1]. Tätä kuumuutta lohikäärme voi hyödyntää tehdäkseen asuinpaikkanaan pitämänsä laavan rakenteen nestemäisemmäksi ja siten helppokulkuisemmaksi nostamalla sen lämpötilaa. Kuumuutensa avulla lohikäärme voi myös paeta esimerkiksi häkistä tai vankityrmästä sulattamalla tiensä seinien ja kalterien läpi. Tarpeen vaatiessa lohikäärme voi syöstä sisäistä kuumuuttaan ulos tulihenkäyksen muodossa. Tämä henkäys koostuu tiiviistä tulimanasta, ja muistuttaa jonkin verran tulityyppisen elementaalilohikäärmeen vastaavaa.
Laavalohikäärmeet ovat elintapansa vuoksi äärimmäisen vastustuskykyisiä kuumuudelle, ja niiden satuttaminen tulimagialla tai lämpöenergialla on äärimmäisen vaikeaa. Niitä onkin helpompi satuttaa muilla hyökkäystyypeillä, tosin fyysistä väkivaltaa laavalohikäärmeitä vastaan tulisi välttää, ellei itsekin omaa vähintän yhtä hyvää lämmönsietokykyä johtuen lohikäärmeiden ihon suunnattomasta kuumuudesta. Laavalohikäärmeet inhoavat kylmyyttä yli kaiken, joten voimakas jäämagia on tepsivä keino niitä vastaan. Viilentynyt laavalohikäärme liikkuu jähmeästi, ja jopa sen ajatukset alkavat hidastua, kun sen ruumiinlämpö laskee. Mikäli voimakasta maagia ei ole saatavilla, on mahdollista taltuttaa laavalohikäärme heittämällä se tarpeeksi suureen määrään vettä, esimerkiksi isoon järveen. Vesi viilentää laavalohikäärmettä, tehden siitä hitaamman ja heikomman. Kun laavalohikäärme kuolee, sen sisäinen tuli sammuu kokonaan ja se jähmettyy kiven kaltaiseksi.
Laavalohikäärmeitä käytetään Kolmosessa tyypillisesti vartijoina. Suurin ongelma on niiden pitäminen paikoillaan, sillä tarpeeksi vahvaa ketjua on hankalahko löytää, ja koppinsakin lohikäärmeet usein särkevät. Laavalohikäärmeitä tavattiin myös Caminuksessa ennen sen siirtymistä Ykkösen yhteyteen, missä ne kilpailivat laavamatojen kanssa elintilasta. Venuksella tavataan pienempiä, heikompia laavalohikäärmeitä. Nämä lohikäärmeet ovat kehittyneet pienemmiksi hitaalla vyöhykkeellä, missä manapitoisuus on paljon pienempi, eikä salli laavalohikäärmeiden kasvaa täysimääräiseen kokoonsa.
Tulilohikäärmeet, joiden kanssa laavalohikäärmeet jakavat tietyn määrän samankaltaisuuksia suhtautuvat niihin yleensä inholla, mutta joidenkin yksilöiden tiedetään käyttävän niiden palveluksia hyväkseen. Molokkien kanssa niillä on lajina jännittynyt suhde, sillä laavalohikäärmeet jakavat tosilohikäärmeiden mieltymyksen molokinlihan makuun.
Mutalohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mutalohikäärmeet (Draco tellusiumis) ovat sukupuuttoon kuollut lohikäärmeiden laji, jota tavattiin aiemmin planeetta Apokalypsialla. Laji kuoli sukupuuttoon, kun kyseinen planeetta otti ja räjähti palasiksi mysteeriksi jääneessä onnettomuudessa. Mutalohikäärmeet olivat eläessään heikoin lohikäärmeiden laji. Ne elivät koko elämänsä mutalammikoissa, joista ne vaanivat viattomia ohikulkijoita, jotka ne nappasivat pitkällä kielellään. Niiden suomut olivat, kuten melkein kaikki muukin Apokalypsialla, myrkynvihreitä. Niiden vahvuuksia olivat mm. niiden täydellinen vastustuskyky myrkyille sekä kyky sulautua ympäristöönsä. Heikkouksista mainittakoon muunmuassa käsittämätön tyhmyys ja energianhallintakyvyn puute. Mutalohikäärmeitä saatettiin pitää Apokalypsiassa lemmikkeinä.
Hiekkalohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | D- |
|---|---|
| Vaarallisuus | C |
| Älykkyys | E+ |
Hiekkalohikäärmeet (Draco Ramentum) ovat Giblarin aavikoilla esiintyvä lohikäärmelaji. Ne ovat pitkänomaisia, siivettömiä, hiekanruskeita olentoja, jotka kaivautuvat autiomaan dyyneihin ja metsästävät väijyttämällä. Keisaria epäillään hiekkalohikäärmeiden luojaksi, ja keisarikunnan asukkaat käyttävät niitä usein lemmikkeinä, vahteina ja ansakuoppien pohjalla. Keisarikunnan ulkopuolella niitä ei juuri tavata, sillä ne vaativat elinympäristöltään hiekkaenergian pitoisuuksia, joita ei muualta Universumista löydy.
Vyverni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vyvernit (Draco vipera) ovat laajalle levinnyt vähälohikäärmelaji tai -lajikompleksi, jolla on useita alalajeja ja variaatioita. Kaikille tyypeille ovat yhteisiä suomu-, tai harvoin höyhenpeitteinen ruumis, nahkasiivet, kaksi jalkaa, ja pitkä, käärmemäinen häntä. Jalkojen määrä erottaa vyvernit selvästi tosilohikäärmeistä, joista useimmilla niitä on neljä. Vyvernien koko vaihtelee, mutta yleisimmät alalajit ovat noin hevosen kokoisia. Häntä päättyi useimmiten piikkiin tai pistimeen, joka voi olla umpiluinen tai myrkkyrauhasella varustettu. Väritys on lajikohtainen; ruskeat, harmaat ja vihreät ovat suosittuja. Vyverneillä ei ole lajikohtaisia yliluonnollisia kykyjä, eivätkä ne syökse mitään, mutta jotkin variaatiot kykenevät ruiskuttamaan myrkkyä tai happoa suussaan tai häntänsä päässä olevista rauhasista.
Merikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merikäärmeet (Draco enhydris) ovat ulkomuotonsa takia vähälohikäärmeisiin luettuja matelijaperäisiä meripetoja. Niitä pidetään krakenien ja leviatanien ohella eräistä tyypillisimmistä "merihirviöistä". Krakeneihin ja leviataneihin suhteutettuna merikäärmeet ovat huomattavasti pienempiä, vaikka ihmisen näkökulmasta ne ovatkin hirmuisen kokoisia, minkä takia merikäärmeiden saalistustapa perustuu saaliin nopeaan kiinni ajamiseen ja sen tappamiseen toistuvilla puremilla raajoihin ja vitaaleille alueille. Tämän menetelmän avulla ryhmä merikäärmeitä voi napata kiinni valaita, krakeneita tai jopa hätyyttää nuorta leviatania, vaikka ne harvemmin pystyvätkään tappamaan ja syömään sellaista. Merikäärmeen purema on myrkyllinen; merikäärmeen myrkky on lamauttavaa hermomyrkkyä, mikä auttaa sitä saalistamaan itseään suurempia saaliseläimiä. Merikäärmeiden suurimmat luonnolliset uhat lienevät suurikokoisemmat leviatanit ja joissain tapauksissa vesilohikäärmeet, jotka suhtautuvat merikäärmeisiin periaatteellisen nihkeästi. Avsignumissa suurten leviatanien määrän merkittävän vähenemisen jälkeen merikäärmepopulaatio on kasvanut entistä suuremmaksi. Merikäärmeiden kesyttämistä pidetään hankalana, mutta vesihaltiat ovat tiettävästi siinä onnistuneet.
Merikäärmeen ulkomuoto on nimensä mukaisesti käärmemäinen - sillä ei ole jalkoja ja se ui kuin ankerias, voimakkaan pyrstönsä nopeasti kuljettamana. Pieniä rintaeviään merikäärme käyttää enimmäkseen pienten korjausliikkeiden tekemiseen. Merikäärmeillä on kidukset, ja päässään kokoelma helttamaisia eviä, joita käärme käyttää enimmäkseen tehdäkseen vaikutuksen lajitovereihinsa. Merikäärmeet ovat kohtalaisen älykkäitä petoja, ja osaavat valikoida tilanteeseen sopivan hyökkäysmenetelmän - esimerkiksi laivaa vastaan ne tukeutuvat käyttämään hampaiden sijasta pitkää ruumistaan kietoutumaan laivan ympärille ja puristamaan sitä tarpeeksi lujasti, jotta laiva hajoaa ja uppoaa, minkä jälkeen merikäärme poimii matkustajat yksitellen merestä ruuaksi. Merikäärmeellä on paksu suomupeite, joka pystyy torjumaan esimerkiksi luoteja suhteellisen tehokkaasti. Merikäärmeiden maksimaalinen elinikä on tuntematon, mutta sen arvellaan olevan vähintäänkin useita vuosisatoja.
Tosilohikäärmeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tosilohikäärmeet ovat vähälohikäärmeistä poiketen kuolemattomia ja omaavat lajikohtaisia, mutta tavallisesti huomattavia yliluonnollisia voimia. Ne muodostavat vähälohikäärmeitä tiiviimmän ryhmän, ja vähälohikäärmeet onkin helpompi luokitella sellaisiksi sillä perusteella, että ne eivät ole tosilohikäärmeitä kuin mittenkään varsinaisten yhdistävien piirteiden perusteella. Tosilohikäärmeitä yhdistävä piirre on se, että ne kasvavat vanhetessaan voimissa ja tavallisesti myös koossa.
Elementaalilohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | C+ |
|---|---|
| Vaarallisuus | B |
| Älykkyys | B |
- Pääartikkeli: Elementaalilohikäärme
Elementaalilohikäärmeet (Draco Elementalis) ovat nimensä mukaisesti elementaalinen lohikäärmelaji, jota on yhdeksää alalajia, yksi kullekin elementille. Ne ovat aineellisia, mutta hyvin vahvasti maagisia olentoja, joiden elintoiminnot perustuvat yhtä pitkälle niiden edustamaan manatyyppiin kuin "luonnolliseen" aineenvaihduntaan. Lajista riippumatta ne ovat nelijalkaisia, siivekkäitä sekä pitkäraajaisia ja kaulaisia. Väritys vaihtelee alalajin mukaan, ja elementaalilohikäärmeitä nimitetäänkin usein värinsä mukaan, esimerkiksi pimeyslohikäärmeitä mustiksi lohikäärmeiksi ja tulilohikäärmeitä punaisiksi lohikäärmeiksi[2]. Kooltaan aikuinen elementaalilohikäärme on omakotitalon kokoinen, ja vanhemmat suurwyrmit voivat olla vuoren kokoisia.
Elementaalilohikäärmeet ovat tosilohikäärmeiden lajeista toisiksi heikoin, mutta silti tavallisiin kuolevaisiin verrattuna pelottavan voimakkaita. Pelkästään niiden fyysiset voimat ovat huomattavat, niiden manavahvisteiset suomut ovat erittäin kestäviä ja ne kykenevät käyttämään luontevasti oman elementtinsä taikuutta sekä syöksemään omaa elementtiään. Kaikki elementaalilohikäärmeet ovat lentokykyisiä, joskin kivilohikäärmeet lentävät harvoin.
Toinen tunnusomainen elementaalilohikäärmeiden piirre on niiden vietti arvoesineiden keräämiseen ja säilyttämiseen. Tämän teoretisoidaan olevan niihin Mahtien Mittelön aikana iskostettu ominaisuus, jonka tarkoituksena on sitoa lohikäärmeiden miehittämien maailmojen varallisuus ja näin estää talousjärjestelmän kehittyminen. Mahdollisesti ei-toivottuna sivuvaikutuksena lohikäärmeiden vatsojen alta löytyvät kultakasat houkuttelevat seikkailijoita, ritareita ja muita onnenonkijoita, mutta vastoin yleistä luuloa metallihaarniska ei ole hyvä suoja lohikäärmetulta vastaan.
Järjestäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elementaalilohikäärmeet järjestäytyvät iän ja voimien mukaisiin hierarkioihin, joiden tiiviys vaihtelee lajeittain; jäälohikäärmeet ovat tiukimmin ja tulilohikäärmet väljimmin järjestäytyneitä. Jokaisen lajin arvojärjestyksen huipulla on sen lohikäärmekuningas tai -kuningatar, joka on aina lajinsa vanhin ja voimakkain yksilö. Yhdeksästä kuninkaasta vanhin taas ottaa ylikuninkaan tittelin; nykyinen viranhaltija on mustien lohikäärmeiden ylikuningatar Dzarupheé. Lohikäärmesotien jälkimainingeissa elementaalilohikäärmeet joutuivat vannomaan uskollisuutta Tiamarille, ja heidän kuninkaansa ovat Draconeuvoston vasalleja.
Varjolohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | C++ |
|---|---|
| Vaarallisuus | B+ |
| Älykkyys | B |
Varjolohikäärmeet (Draco Elementalis Voido) ovat elementaalilohikäärmeiden alalaji, jonka Kaaoksen Mestari loi yhdistämällä tyhjiöotuksen pimeyslohikäärmeseen ja kettuuntuneeseen tuhatjalkaiseen käyttäen katalyyttinä vainolaisen rintaontelon nestettä. Vaikka ensimmäiset kokeet menivät kammottavalla[3] tavalla vikaan tuottaen epämuodostuneita ja liikkumakyvyttömiä kolmetoistapäisiä, yksijalkaisia, seitsemänhäntäisiä ja neljätoistasilmäisiä hirvityksiä, onnistui hän lopulta tuottamaan parannellun, tyhjiövahvisteisten pimeyden elementaalilohikäärmeiden lajin, jonka hän hetken miettimisen jälkeen nimesi varjolohikäärmeiksi. Varjolohikäärmeet erottaa pimeyslohikäärmeistä niiden nivelikäs panssari ja tyhjyyspohjainen, Kaaoksen vivahtava hengitysase sekä alttius satunnaismutaatioille.
Varjolohikäärmeiden nimellinen hallitsija on heidän ylikuninkaansa Xsheng Skeduarisgog, jonka määräysvallan hänen linnakkeensa muurien ulkopuolella ohittavat KaAoSlOhIkÄäRmEeT. Elementaalilohikäärmeiden kuninkaat eivät tunnusta varjolohikäärmeitä omaksi lajikseen tai heidän ylikuninkaansa valtaa.
Hydra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | D+ |
|---|---|
| Vaarallisuus | C |
| Älykkyys | C- |
Hydra (Draco Hydra) on heikompi monipäinen lohikäärmelaji, joka elää yleensä vedessä. Hydrat tunnetaan hyvästä regeneraatiokyvystään, jonka avulla ne voivat kasvattaa irronneiden vitaalienkin ruuminosien tilalle rajattomasti uusia. Tämän lisäksi niillä on se uniikinomainen ominaisuus, että ne pystyvät halutessaan kasvattamaan useampia kopioita irrotetun ruuminosan tilalle; useimmiten mainittuja monistuvista ruumiinosista ovat hydran pitkien kaulojen päässä olevat päät. Johtuen uusien ruuminosien kasvattamistavasta, vanhemmilla hydrilla on usein enemmän päitä kuin nuoremmilla johtuen hydraan kohdistuneista epäonnistuneista tappoyrityksistä. Hydran regeneraatio on kuitenkin mahdollista voittaa esimerkiksi tosivahinkoa aiheuttavilla hyökkäyksillä. Hydrat syöksevät happoa ja suosivat elinalueinaan soita sekä muita vesistöjä ja kosteikkoja. Toisin kuin monet vahvemmat tosilohikäärmeet, hydrat eivät organisoidu. Useimmiten hydrat kallistuvat Suuntaumuksista eniten Kaaoksen ja Pahuuden kannalle.
Kaaoshydrat (Draco Hydra Chaotica) ovat Kaaosta palvelevien mutatoituneiden hydrojen alalaji, jotka, kuten voi arvata, ovat tavallista hydraa isompia, ilkeämpiä, rumempia ja lonkeroisempia. Niitä uskotaan pesivän suuria määriä Sekasorron soiden mutaisilla perukoilla, mutta tarkkaa päänlaskentaa[4] on vaikea suorittaa.
Manalohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | B |
|---|---|
| Vaarallisuus | C |
| Älykkyys | B+ |
- Pääartikkeli: Manalohikäärme
Manalohikäärmeet (Draco Mana) ovat maagisia olentoja, joiden olemassaolo perustuu jollekin nk. voimamanatyypeistä, jotka ovat elämä, kuolema, voima, mieli, avaruus, aika ja todellisuus. Ne ovat elementaalilohikäärmeitä harvinaisempia ja voimakkaampia, ja niistä poiketen puhtaan maagisia olentoja, joiden fyysinen ruumis on vain niiden manaolemuksen ilmentymä. Elementaalilohikäärmeisiin verrattuna manalohikäärmeet ovat ruumiiltaan käärmemäisempiä, niillä on suhteessa lyhyemmät raajat, ja niiltä puuttuvat siivet. Ne ovat erittäin voimakkaita oman manatyyppinsä käyttäjiä, mutta niiltä puuttuu muille tosilohikäärmeille tyypillinen hengitysase.
Manalohikäärmeet viihtyvät paikoissa, joissa niiden oma manatyyppi on erityisen voimakas sekä tässä manatyypissä mahtavien maagien, joihin ne tuntevat luontaista vetoa, seurassa. Manalohikäärmeillä oli aiemmin samankaltainen hallintojärjestelmä kuin elementaalilohikäärmeillä, jossa jokaisella alalajilla oli oma hallitseva keisarinsa, mutta kaikki manalohikäärmekeisarit saivat lohikäärmesodissa surmansa, eikä heille ole ilmennyt seuraajia.
Suuntaumuslohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | A |
|---|---|
| Vaarallisuus | A |
| Älykkyys | B+ |
Suuntaumuslohikäärmeet ovat elementaalilohikäärmeistä kehitetty, edistyneempi ja paljon voimakkaampi primaalinen lohikäärmerotu, jonka yksilöt ovat sitoutuneet manatyypeistä voimakkaimpiin eli suuntaumusmanoihin. Suuntaumuslohikäärmeiden kantaisät kehittyivät tai keinotekoisesti kehitettiin varhaisessa vaiheessa Mahtien Mittelöä voimakkaimmista senaikaisista elementaalilohikäärmeistä, jotka pystyivät irrottautumaan elementaalimanoista ja tarttumaan sen sijaan suuntaumusmanoihin Mahtavien suostumuksella. Täten suuntaumuslohikäärmeitä on olemassa viittä tyyppiä, yksi jokaista suuntaumusta kohden. Ensimmäisen suuntaumuslohikäärmeet lisääntyivät keskenään ja aloittivat oman rotunsa.
Suuntamuslohikäärmeet lienevät suurikokoisimpia kaikista lohikäärmeistä, ja niiden suomuvärit poikkeavat elementaalilohikäärmeistä, saaden hieman esoteerisempiä värejä johtuen manalataustensa ominaisuuksista. Kaaoslohikäärmeet ovat tumman öljyisen värisiä, mutta niiden suomuissa on sateenkaarensävyinen himmerrys. Järjestyslohikäärmeet ovat hohtavan platinaisia, ja hyvyyslohikäärmeet hohtelevat kirkkaan kristallimaisina, niiden suomujen hohtaessa omaa sisäistä valoaan. Sitä vastoin pahuuslohikäärmeet imevät valoa pois ympäristöstään, ollen siten mustaakin mustempia, ja tasapainolohikäärmeet ovat niin mattaharmaita, että niitä katsoessa voi luulla äkkiä menettäneensä näkökykynsä tai joutuneensa jonkinlaiseen limboon.
Kukin suuntaumuslohikäärmetyyppi hallitsee luonnollisesti omantyyppisensä suuntaumusmagian erinomaisella pieteetillä, mikä tekee näistä voimakkaista pedoista vaarallisia vastustajia, sillä tämän tasoinen suuntaumustaikuus on alempiin taikatyyppeihin verrattuna erittäin monipuolista ja voimakasta. Lisäksi suuntaumuslohikäärmeet pystyvät oppimaan käytännössä minkä tahansa alemman manatyypin hallinnan ja jopa rajoittunutta energiamanipulaatiota. Suuntaumuslohikäärmeiden hengitysase koostuu puhtaasta ja hyvin tiiviistä suuntaumusmanasta, mikä saa sen useimmiten näyttämään magiahyökkäystä enemmän jonkinlaiselta eksoottiselta enegiapurkaukselta, joka kylvää absoluuttista tuhoa kaiken vastaantulevan niskaan. Sanotaan, että vanhimpien suuntaumuslohikäärmeiden hengitys on niin voimakas, että jopa aika ja avaruus itse katoavat siitä, mistä niiden sylkemä manavirta on kulkenut.
Järjestäytyminen ja asuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten arvata saattaa, suuntaumuslohikäärmeitä asuu yksinomaan suuntaumusalueilla, missä niiden emosuuntaumukset pitävät niitä silmällä. Yleensä suuntaumuslohikäärmeistä vanhimmat, niin sanotut Vanhimmat Lohikäärmeet (Elder Dragons) pitävät rotunsa joukossa absoluuttista johtoasemaa ja majailevat oman suuntaumuksensa ydinalueella, paikoissa, joissa harvat eläväiset pääsevät niitä näkemään. Useimmiten tällainen Vanhin Lohikäärme on niin massiivinen, että sen pelkkä liikkeellelähtö aiheuttaa ulottuvuusjäristyksiä lähiympäristössä. Vanhimmat Lohikäärmeet pitävät jälkikasvuaan vaihtelevan tarkasti silmällä oman magiansa ja viestinviejinä toimivien luottolohikäärmeiden välityksellä. Vähäisempiä suuntaumuslohikäärmeitä asuu ympäri suuntaumusalueita, ja niitä työllistetään usein armeijoiden palveluksessa. Rauhan aikana ne asuvat yleensä omissa yhteisöissään, verraten erillään muista suuntamusroduista, ja seuraavat enemmän omien Vanhintensa ohjausta kuin suuntaumuksen keskusjohtoa[5].
Energialohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | B (sininen aaltomuoto) C+ (oranssi aaltomuoto) |
|---|---|
| Vaarallisuus | A/B |
| Älykkyys | A- |
- Pääartikkeli: Energialohikäärme
Energialohikäärmeet (Drago Energis) perustuvat manan sijasta itsensä mukaan nimetylle lohikäärme-energialle. Tämä energia esiintyy oranssissa ja sinisessä aaltomuodossa. Energialohikäärmeiden todellinen olemus käyttää sinistä lohikäärme-energiaa, ja sillä on kyky silmikoida itsestään useita heikompia, alkuperäisen olemuksen hallinnassa olevia sivuolemuksia, jotka käyttävät oranssia lohikäärme-energiaa. Tosimuotonsan näkyvässä ilmenemismuodossaan ne ovat jokseenkin elementaali- tai Suuntaumuslohikäärmeiden näköisiä, suomupeitteiltään metallinkiiltoisia olentoja. Energialohikäärmeet hallitsevat Tiamarin tähti-imperiumiiksi kutsuttua kybervaltaa, ja ovat luonteeltaan järjestys-pahoja, armottomia imperialisteja, joiden mielestä suurin osa kaikesta muusta elämästä kelpaa korkeintaan heidän orjikseen tai ruoakseen.
Lohikäärme-energian lisäksi energialohikäärmeet osaavat luonnostaan käyttää valoenergiaa, josta niiden kynnet, hampaat ja sisäinen tukirakenne muodostuvat, sekä yhtä tai useampaa värienergiaa, joiden tyyppi riippuu niiden suomujen ja silmien väreistä. Energiamanipulaation ohella niillä on huomattavia psi-voimia. Niillä ei ole luontaisia maagisia kykyjä, eivätkä ne tavallisesti tunne suurta mielenkiintoa taikuuteen.
Järjestäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Energialohikäärmeet jakaantuvat voimien mukaan kahteen kastiin, aatelisiin ja rahvaaseen, ja sukulaisuussuhteiden mukaan kahteentoista huoneeseen. Kutakin huonetta johtaa sen voimakkain aatelinen, ja kaksitoista huoneenvanhinta yhdessä muodostavat Draconeuvostoksi kutsutun elimen. Huoneenvanhimmilla on edelleen oma nokkimajärjestyksensä, jossa kahdeksan alemman huoneen johtajat kantavat ruhtinaan arvonimeä, kolmen seuraavan ovat varakuninkaita, joilla kullakin on lisäksi oma erikoisvastuualueensa - yhdellä sota, yhdellä talous ja yhdellä diplomatia ja tiedonkeräys - ja kahdennentoista ja voimakkaimman huoneenvanhin Draconeuvoston ylipapitar, joka hallitsee koko lajia. Nykyinen, järjestyksessä kolmas ylipapitar on Kiŝhar.
Eetterilohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | B/C |
|---|---|
| Vaarallisuus | E+ |
| Älykkyys | A- |
Eetterilohikäärmeet (Draco Aether) ovat avaruuden tyhjiössä, henkitasolla ja ulottuvuuksienvälisissä tiloissa viihtyvä, harvemmin nähty tosilohikäärmelaji, jota uskotaan Mahtien Mittelössä käytetyn viestinviejinä ja tiedustelijoina. Ne ravitsevat itseään luontaisella kylmäfuusiolla, jota varten ne imevät kaasuja tähdistä, kaasuplaneetoista ja tähtienvälisistä pilvistä, ja niillä on fuusiosta voimansa saava, plasmapohjainen hengitysase. Ruumiiltaan ne ovat erittäin pitkänomaisia, lyhyimmilläänkin satojen metrien pituisia, ja niillä on useita hyvin laajoja, purje- ja evämäisiä siipiä sekä monihaarainen häntä.
Eetterilohikäärmeillä on synnynnäinen kyky vääristää painovoimaa ympärillään sekä avata paikasta tai ulottuvuudesta toiseen johtavia madonreikiä, ja eräänlainen luontainen näkymättömyyskenttä, jolla ne voivat piilottaa läsnäolonsa. Muu osa niiden voimista painottaa psioniikkaa, mutta ne opettelevat usein myös energianhallintaa ja taikuutta.
Järjestäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eetterilohikäärmeet jakaantuvat kahteen lahkoon: astraalisiin ja kenoottisiin. Nämä puolueet ilmeisestikin vihaavat toisiaan, mutta se, mihin jako perustuu, on jäänyt ulkopuolisille tarkkailijoille mysteeriksi, eivätkä eetterilohikäärmeet ole halukkaita avaamaan sitä. Yleisesti uskotaan, että astraaliset eetterilohikäärmeet ovat niitä, jotka jakavat viisauttaan avoimesti kaikille sitä pyytäville[6], ja kenoottiset niitä, jotka pitävät salaisuutensa itsellään ja käyttävät niitä oman tai jonkin palvelemansa tahon agendan edistämiseen, mutta käytännön todistusaineiston valossa monet astraalisiksi luulluut eetterilohikäärmeet ovatkin olleet kenoottisia. Eetterilohikäärmeet itse ilmeisesti pystyvät kertomaan eron, sillä astraalisen ja kenoottisen eetterilohikäärmeen kohdatessa on tuloksena lähes poikkeuksetta joko toisen poistuminen paikalta tai kaksintaistelu.
Alkulohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkulohikäärmeet (tos. urdraco) olivat (yhdenkään yksilön ei tiedetä selviytyneen nykypäivään) nykyisiä tosilohikäärmeitä edeltänyt alkurotu. Alkulohikäärmeistä tiedetään vähän. Nykyisistä lohikäärmeistä ne muistuttivat ilmeisesti eniten mana- ja suuntaumuslohikäärmeistä. Näistä poiketen ne eivät kuitenkaan edustaneet tiettyä manatyyppiä, sillä niiden aikana Universumin lait eivät vielä olleet vakiintuneet eikä mana tiukasti jakaantunut.
Alkulohikäärmeiden suorimpia jälkeläisiä ovat manalohikäärmeet. Elementaalilohikäärmeet kehittyivät edelleen manalohikäärmeistä, ja suuntaumuslohikäärmeet saivat alkunsa alku-, mana- ja elementaalilohikäärmeistä, jotka asettautuivat jonkin Suuntaumuksen palvelukseen sitoen itsensä sen manatyyppiin. Hydrat kehittyivät tiettävästi korruptoituneista vesi- ja luontolohikäärmeistä. Energia- ja eetterilohikäärmeet eivät ole suoraan kehittyneet alkulohikäärmeistä, vaan on luotu niiden mallin pohjalta.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tämä ei ole erityisen suositeltaavaa, sillä laavasta nostaminen saa laavalohikäärmeen lähes poikkeuksetta hyvin vihaiseksi.
- ↑ Tämä on hiukan harhaanjohtavaa, sillä värien todellinen kirjo on laaja, ja "musta" lohikäärme voi olla suomupeitteeltään lähempänä harmaata, indigoa tai violettia.
- ↑ Kaaoksen Mestarin mielestä hauskalla.
- ↑ Röh höh höh höö!!
- ↑ Järjestyksen tapauksessa näin ei tosin ole - keskusjohto pitää järjestyslohikäärmeistä tarkkaa kirjaa 24/7.
- ↑ Tietyin ilmeisin rajauksin - eetterilohikäärmeet eivät ole tyhmiä eivätkä naiiveja, ja tietävät, milloin niitä yritetään käyttää hyväksi. Esimerkiksi sellaisten olentojen, joiden tiedetään tehneen vahinkoa astraalisille eetterilohikäärmeille, on turha tulla anelemaan vastauksia kysymyksiinsä. Tätä suurempi ongelma tavalliselle tallaajalle on eetterilohikäärmeen löytäminen, sillä sellaisia ei luonnollisestikaan roiku joka kadunkulmalla.
