Phylakhor

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Phylakhorit kohtaavat Limbus-vuoren JUMALrinteiden raidaamista yrittävän seikkailijan. Tässä tapauksessa ne eivät kyenneet estämään tämän Biskamatar-tason tunkeilijan läpikulkua.

Phylakhorit (tos. φυλαχορ) ovat Limbus-vuoren ylempiä rinteitä vartioivia jumalaisia konstrukteja. Limbusta asuttavat hyvin monet erilaiset jumalten palvelijat ja hännyksilläroikkujat - henkiolennot, puolijumalat, enkelit, demonit ja pyhimykset - kaikilla omat roolinsa. Phylakhorit muodostavat sen puolustajien kuudennen sotajoukon[1], jonka päätehtävä on Limbus-vuoren viidelle Tosi JUMALrinteelle[2] pyrkivien kutsumattomien vieraiden (joita on liikkeellä runsaasti) laittoman rajanylityksen estäminen liiskaamalla nämä. Lisäksi ne joutuvat tämän tästä raaputtamaan kuivuneita lörtsyjä katukiveyksestä ja raahaamaan sammuneita jumalia pois ojista. Niiden käyttö henkilökohtaisten vendettojen toteuttamiseen on ehdottomasti kiellettyä ja Mahtijumaliin asti innokkaasti harrastettua.

Olemus ja voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phylakhorit koostuvat jumalkivestä, adamantista ja eterniumista taotusta haarniskasta ja sen sisälle kamitsoidusta, olevaisuus- ja todellisuusenergioista kirkkaana liekehtivästä, jokseenkin yksinkertaisesta mutta voimallisesta sieluaihiosta. Kokonaisuutta voisi lähinnä verrata mechaan, jossa pilotti ja voimanlähde ovat yksi ja sama. Haarniskat ovat vaihtelevia, vuoren korkuisia, kullekin phylakhorille yksilöllisiä, ja tyypillisesti humanoideja. Tosiolemus, jos sen jotenkin saa haarniskasta esille, taas näyttää ja tuntuu lähinnä teologisesti kunnianhimoiselta ydinräjähdykseltä.

Tätä et halua ruokakaupan kassana nähdä lauantai-iltana kello 8.50.

Tyypillisellä suprem biskatarin voimaluokituksellaan ne ovat paperilla enemmän kuin riittäviä useimpien tunkeilijoiden muuttamiseen osaksi Limbus-vuoren kylkien sedimenttikerroksia. Niiden harmiksi Limbus-vuoren niihin osiin, joita ne partioivat, päässeet kutsumattomat vieraat tapaavat vain olla tätäkin vahvempia. Niille on tämän vuoksi Mahtijumalten ediktillä suotu kyky "säätää voimatasoaan" suhteessa kohtaamaansa vastarintaan[3]. Sen lisäksi niiden maininnanarvoiset erikoiskyvyt ovat vähissä, ja ne keskittyvät olemaan erittäin isoja, erittäin vahvoja ja erittäin kestäviä.

Fyysisen voiman lisäksi phylakhorien pääase taistelussa ovat koruskoivan valoenergian tarkat ja tuhovoimaiset säteet sekä siitä muotoillut, kirveitä ja kilpiä vastaavat lähitaistelurakenteet[4]. Phylakhorit ovat "älykkäitä" siinä suhteessa, että kykenevät käsittelemään suuria määriä dataa, mutta niiltä puuttuvat luovuus, kyky abstraktiin ajatteluun ja muu turha. Niiden lähitaistelutaidot, jotka erinäiset sodanjumalat ovat niihin iskostaneet, ovat korkealla tasolla, ja ne kykenevät varioimaan taktiikoitaan kohtaamansa vastustuksen mukaisiksi. Ne harjoittavat Jaloenkelin tyyliä, ja vuorottelevat väsyttävää puolustusta harvojen, mutta sitäkin tuhoisampien hyökkäysten kanssa. Erinäisten pyrkyreiden harmiksi vaikka ovatkin jumalaista alkuperää, eivät phylakhorit omaa suoranaisia jumalominaisuuksia, eivätkä jumalia vastaan suunnatut tekniikat tepsi niihin; tämän lisäksi ne ovat itse huomattavan vastustuskykyisiä jumalvoimille[5].

Phylakhorien niiden kokoisten ja massaisten olentojen tekemiseen liikkuvaksi tarvittavan avaruus- ja todellisuusmanipulaation ulkopuolinen ulottuvuusmanipulaatiokyky on rajallinen. Ne ovat kykeneviä avaamaan ulottuvuuksienvälisiä portaaleja, mikä on erikoinen ominaisuus siihen nähden, että niiden ei ole koskaan tarkoitus poistua Limbus-vuorelta. Sen mukanaolo selitetään vaihtelevasti hätävarana, jos ne sattuvat liukastumaan tai eksymään, tai niiden rakennustavan sivutuotteena, jota ei ollut tarkoituksenmukaista poistaa. Todellisuudessa sitä käytetään silloin, kun joku jumala Mahtijumalten sormien välistä lähettää pari kolme phylakhoria tallomaan jonkin ikävän kuningaskunnan tai hakemaan kaupasta toisen pussin kaljaa. Phylakhorit ovat kykeneviä reaktiiviseen todellisuusmanipulaatioon vastauksena niihin kohdistettuun vihamieliseen ulottuvuusmanipulaatioon; yritykset teleportata niitä muualle tai vangita staasiin tapaavat räjähtää kasvoille tai mitä tunkeilijalle sitten onkaan.

Psioniikkaa voidaan pitää phylakhorien heikkoutena sikäli kuin niillä sellainen on, mutta tällöinkin niiden yksioikoisiin mutta vahvoihin mieliin on vaikea vaikuttaa, ja ne on kovakoodattu kykenemättömiksi pettämään tehtävänsä, joten ajatus niiden huijaamisesta toistensa tuhoamiseen on parasta haudata, ennen kuin tulee itse haudatuksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viides sotajoukko vartioi jumalrinteitä edeltäviä Sodanjumalten 64 helvetintaistelujyrkännnettä. Seitsemännen sotajoukon muodostavat jumaltuhoajat, ja siitä tiedetään vähän ja halutaan tietää vielä vähemmän.
  2. Noin se kuuluu kirjoittaa...
  3. Tässä ei ole kyse todellisesta voimiennoususta vaan phylakhorin todellisuuskoordinaattien kalibroimiseen vastustajaa vastaamaan. Konseptia voisi verrata jouseen tai pariin samannapaisia magneetteja, jotka tuottavat sitä suuremman vastuksen, mitä lujemmin niitä painaa - tietysti tiettyyn rajaan asti.
  4. Hiukan paradoksaalisesti altistuminen "äärimmäiselle olevaisuudelle" on useimmille normaalisti olevassaoleville rakenteille huomattavan tuhoisaa, sillä ne alkavat sen rinnalla nopeasti muistuttaa olematonta.
  5. Välttämätöntä, etteivät ilkikuriset nuoremmat jumalat kävisi potkimassa niitä kumoon.