Puolustajat: Kolme desiä kaaoksen limaa
Puolustajat: Kolme desiä kaaoksen limaa (Defenders: Half a Pint of Chaos) on Puolustajien tehtävä, joka tapahtui vuonna 2063. Seikkailu toimii myös Kaaoksen Voimien ensiesiintymisenä Puolustajat-saagassa.
Prologi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräänä syysiltana, erään yksityishuvilan pihamaalla kokoontui suuri joukkio. Erikoinen, hyvinpukeutuneista liikemiehistä ja nuhjuisista laitapuolen kulkijoista koostuva joukkio ryhmittyi kivisen alttarin ympärille. Alttarin edustalla ainoastaan "Makena" tunnettu mies, erään muinoin eläneen merkittävän suomalaisen henkilön jälkeläinen alenevassa polvessa, istui sidottuna kettingeillä sivuillaan makaaviin muodottomiin betonimöhkäleisiin. Hitaasti eräs tyylikkään asunsa päällä purppuraista viittaa pitävä liikenainen lähestyi alttaria ja kohotti kätensä. Hänen suustaan purkautui haiseva läjä konsonanttioksennusta, jonka pinnalla kellui satunnainen sattuma heittomerkkejä. Vielä useasti hän toisti tai ainakin yritti toistaa vaikeasti äännettävän liturgiansa alati kohoavalla ja kovenevalla äänellä, kunnes hän lähes kiljui. Limaisten ja kuplivien tavujen upotessa hänen hartaaseen yleisöönsä tapahtumaa ympäröivä hiljaisuus mustui, vääntyi ja kasvatti lonkeroita kun yksi ääni väkijoukossa alkoi toistaa kultinjohtajan sanoja. Toinen ääni yhtyi toivonmukaan platonisesti ääntelyyn, sitten kolmas, sitten neljäs, kunnes koko väkijoukko takelteli sanankorvikkeiden kimpussa kuin vakavasti epävireinen kuoro. Vääntelehtivät, hyvin todennäköisesti purppuraiset kirjainmerkit putoilivat alttarin keskellä olevaan syvennykseen, jonka limainen sisältö alkoi niiden vaikutuksesta aaltoilla, kuplia ja paisua. Melun saavuttaessa äänekkään kliimaksinsa sen verbaalinen kapellimestari upotti kätensä nopealla, puskevalla liikkeellä koverteen yliläikkyvään sisältöön. Hänen ruumiinsa tärisi ja nytkähteli niljaisen nesteen liukuessa hänen sormiensa lävitse. Hänen toinen kätensä tarttui kovakouraisesti sidotun Maken leukaan puoliksi pakottaen sen aukenemaan toisen käden tunkiessa nytkähtelevän kourallisen syvennyksen sisältöä näin näkyviin tulleeseen ruumiinaukkoon. Ylipapittaren vetäytyessä kauemmas alkoi Make kakoa ja nieleskellä. Sitten hänen koko ruumiinsa kouristui ja jähmettyi ja hänen silmänsä rävähtivät ammolleen ja suunsa äänettömään huutoon. Liman sekaista verta valui hänen suustaan hänen poskiensa ja ikeniensä repeytyessä suusta nyt työntyvien kartiomaisten pedonhampaiden tieltä. Hän ihonsa nytkähteli ja tummui saaden kumimaisen pinnan. Hänen toinen kätensä teki kouristuksenomaisen liikkeen kohti hänen toista olkapäätään, joka nyt alkoi pullistella ja väännellä. Samassa hänen jo ennestään varsin kehnonlaisessa kunnossa oleva paitansa repesi, ja muu osa hänen ruumiistaan kastui tummiin nesteisiin, kun jalan mittainen piikki purkautui ulos hänen ruumiistaan. Nyt muuallakin hänen ruumiissaan näkyi samankaltaisia oireita, ja veren ja saastan roiskeet tahrivat lähimpien katsojien lahkeet ja ylipapittaren muutkin vaatekappaleet kun Maken ruumis pani parastaan merisiili-imitaatiossaan. Sitten tuli hiljaisuus.
Hetken aikaa veren ja muiden mukavien ainesosien tahraama, raskaasti hengittävä otus, joksi Make oli muuttunut, makasi paikoillaan. Sitten se ensin hoipertaen, sitten varmemmin nousi jaloilleen ja repäisi käsiään sitovat metallikahleet palasiksi. Sen suun aukesi ammolleen leukaperiin asti paljastaen julmien pedonhampaiden meren, ja sen ihoa peittävä likakerros valui alas paljastaen harmahtavan, kumimaisen, kostean nahan.
Katsojat puhkesivat suosion- ja ilonosoituksiin.
Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavana iltana Puolustajat viettivät normaaliin tapaan aikaansa Empire State Buildingin ylimmässä kerroksessa New Yorkissa. Kapteeni Aurinkokunta, Rautaröhmö, Herra Tähti ja Zetto pelasivat Monopolia, jossa oltiin yllättävästi juututtu pattitilanteeseen. Täysin varaton Kapteeni Aurinkokunta oli astunut Herra Tähden hotelliin punaisella vyöhykkeellä, minkä seurauksena Herra Tähden hengitystiet tukkeutuivat Kapteeni Aurinkokunnan kuristusotteen vaikutuksesta. Kapteeni Aurinkokunnan asettaessa rajoituksia kollegansa ilmastointiin Zetto kulki ruutu ruudun perään Rautaröhmön lähes koko pelilaudan kattavaa hotellien peittämää tonttirivistöä, viimeksimainitun ollessa liian huomaavainen veloittaakseen jetonialaiselta maksua. Zeton pelikonsolien kohdattua loppunsa viikko sitten tapahtuneen konfliktin[1] seurauksena Zeton huoneen sisustus oli suhteellisen perusteellisesti murskattu lentävillä supersankareilla, minkä vuoksi jetonialainen joutui viettämään enemmän aikaa muiden Puolustajien kanssa. Lisäksi selvitys reiästä Zeton huoneen seinässä ja kraaterista Empire State Buildingin ohi kulkevassa tiessä oli kesken ja hänen olisi pidettävä matalaa profiilia kunnes asia unohdettaisiin.
Rauhaisan pelituokion keskeytti KHV:n kuuman linjan vastaanottimen pirinä. Rautaröhmö vastasi, eikä juurikaan yllättynyt havaitessaan soittajan olevan KHV:n johtaja Merkin Muffley. Kuunneltuaan hetken Rautaröhmö kuittasi, sulki puhelimen ja kääntyi muihin Puolustajiin päin.
”Jersey Cityn sähkönjakeluverkostoa vastaan on hyökätty, eivätkä hyökkääjät olleet ihmisiä. Meidän on puolustettava kahta jäljelläolevaa voimalaitosta kunnes kansalliskaarti saa tilanteen kaupungissa hallintaan ja estettävä hyökkääjien aikeet, millaiset ne sitten ovatkin.”
~Rautaröhmö
Oli selvää, että hyökkääjien tarkoituksena oli katkaista sähkönjakelu koko kaupungista, mistä seuraisi täydellinen kaaos. Kaupunki oli jo eristetty valtaverkosta muutamalla hyvin suunnitellulla iskulla, ja Puolustajien olisi estettävä mystisiä hyökkääjiä saattamasta toimintakelvottomiksi kahta jäljellä olevaa voimalaitosta. Molempia suojellakseen Puolustajat jakaantuivat kahteen: Kapteeni Aurinkokunta ja Herra Tähti, jotka kykenivät lentämällä taittamaan matkaa muita nopeammin, ottivat kauempana olevan voimalaitoksen, ja Rautaröhmö ja Zetto suuntasivat kohti lähinnä olevaa.
Tiimi Kapteeni Aurinkokunta & Herra Tähti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laskeuduttuaan voimalaitoksen edustalle valoshown saattelemana Tiimi 1 eli Kapteeni Aurinkokunta ja Herra Tähti (Zetto oli ehdottanut nimeksi "tiimi Hienohelmoja", mutta hänen ajatuksensa hylättiin) alkoi etsiä hyökkääjiä röntgenkatseillaan. Kapteeni huokaisi pettyneenä havaitessaan, että mitään ei löytynyt.
”Ehkä tänne ei ollakkaan hyökkäämässä...”
~Kapteeni Aurinkokunta
Kapteenin onneksi Herra Tähti oli valppaana, ja ehti juuri ja juuri tyrkätä toverinsa lentävän energiapallon tieltä. Elokuvia seurannut Tähti oli hyvin tietoinen siitä, että juuri kun joku hahmoista toteaa tilanteen vaarattomaksi, pahin tapahtuu, mistä hän nyt muistutti varomatonta Kapteeni Aurinkokuntaa.
Noustuaan pystyyn ja tyrkättyään kitisevän Tähden luotaan Kapteeni kääntyi kolmea yllättäneen nousseen sumun keskellä seisovaa, kaapuun verhoutunutta ja epäystävällisen näköistä hahmoa kohti.
Hahmot astuivat esiin sumusta, ja Kapteeni saattoi antaa täyden arvon heidän iljettävän purppuranvärisille kaavuilleen.
”Kylläpä on iljettävän purppuranvärisiä kaapuja.”
~Kapteeni Aurinkokunta ajattelee
Ennen kuin Kapteeni ehti keksiä sopivaa one-lineria, pisin ja harteikkain hahmoista nosti huppunsa paljastaen piisamin, alligaattorin ja ihmisen aviottoman sekasikiön naamaa muistuttavat, niljaiset kasvonsa. Pystyyn noussut Herra Tähti ei kyennyt pidättelemään kauhun- ja inhontuntemuksiaan, vaan pyörtyi seisaalleen. Kapteeni Aurinkokunta ei voinut kuin pyöritellä silmiään ja punastua.
Kolmesta hahmosta keskimmäinen, heistä lyhyin, otti muutaman askeleen eteenpäin ja veti hänkin huppunsa ylös paljastaen sen alta kaljun, vanhan miehen, joka alkoi oitis paasata hullunkiilto silmissään.
”Katsokaa ja kavahtakaa, te kurjat Järjestyksen kätyrit! Olen Zxczwqratz, ylipapittaremme suosikkipalvelija ja mahtavin kaaosmaagi tällä kivipallolla! Jumalani ja ylipapittareni käskystä olen saapunut tänne levittämään kaaosta ja avaamaan tien valtiaani Amorpghloozen voimien aamunkoille! Vapiskaa, sillä hänen nimeensä minä tuhoan jokaisen ylipapittaremme suurta suunnitelmaa estämään saapuneet! Kuolkaa tuskallisesti!”
~Zxczwqratz, velho, jonka ilmeisesti itse keksitty nimi on mahdoton lausua ja unohtuu nopeasti
Kädessään olevaa sauvaa heilauttaen velho lähetti toisen rätisevän, purppuranvärisen energiapallon kohti Puolustajia. Ymmärtämättä sanaakaan miekkosen höpinöistä Kapteeni Aurinkokunta väisti vaarallisennäköistä palloa syöksymällä oikealle, ja tyrkkäsi epäitsekkyyden puuskan vallassa Herra Tähden vasemmalle. Niljakasnaamainen mutantti päästi kurluttavan äänen, heitti kaavun yltään ja syöksyi kohti Kapteenia sysäten Zxczwqratzin tieltään. Velho tömähti perunasäkin lailla maahan ja menetti tajuntansa. Herra Tähti havahtui juuri parahiksi nähdäkseen suuren mutantin epämääräisen kasvuston peittämän selän, ja melkein pyörtyi uudelleen. Kolmannen, tähän asti paikoillaan seisseen kaapuhahmon suunnalta syöksyi häntä kohden läpikuultava, limainen valejalka. Itsesuojeluvaiston liikkeelle saama Tähti kiljahti erittäin epäsupersankarimaisesti ja hyppäsi lentoon valejalkaa väistääkseen Kapteeni Aurinkokunnan huitoessa jättimäistä (ja limaista) vastustajaansa nyrkeillään. Valtavan, karjuvan hirviön raatelukynsiä väistelevä Kapteeni kykeni kuitenkin ajattelemaan vain yhtä asiaa: tämän ennennäkemättömän ruman vihollisen päihittäminen jos mikä toisi hänelle "Planeetan vahvin ja komein trikoosankari" -pystin seuraavassa supersankarien palkintogaalassa!
Tiimi Rautaröhmö & Zetto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samaan aikaan Tiimi 2 eli Rautaröhmö ja Zetto saapuivat moottoripyörällä omaan kohteeseensa. He olivat viivästyneet ikävästi Zeton vaadittua käyttää modattua[2] moottoripyörää sisääntuloon, jota varten eräälle New Yorkin kadulle oli kerätty valtava määrä hiekkaa rampiksi. Laskeutuminen oli kuitenkin onnistunut ja sattui sopivasti vihulaisten luo. Suurikitainen, ärtyisän näköinen mutantti pureskeli kiviseinään aukkoa neljän kaapuun verhoutuneen hiipparin seuratessa viereltä. Rautaröhmö huomasi oudon tilanteen hankalaksi strategian kannalta ja kumartui Zetton lähelle summatakseen tilanteen:
”Kuule, mitä jos odot...”
~Rautaröhmö
Ennen kuin hän ehti lopettaa lausettaan, Zetto karjaisi ilmoille karhean sotahuutonsa ja syöksyi kohti kahta huppupäistä hahmoa, kaksoispotkaisi kummatkin päin seiniä tyrmäten molemmat välittömästi ja hyppäsi seinään reiän tehneen olennon päälle. Zeton keskittyessä painimaan lähes nelimetrisen rotta-marsu-suohirviö -otuksen kanssa kaksi jäljellejäänyttä kaapupukuista juoksivat sisälle voimalaitokseen otuksensa tekemästä aukosta. Rautaröhmö kohautti olkiaan ja lähti heidän peräänsä.
Kapteeni Aurinkokunta & Herra Tähti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapteeni Aurinkokunnan väistelyyn kyllästyneen kaaosmutantin yrittäessä kurottaa lähietäisyydelle Kapteeni väisti yllättäen taka-askeleella ja vastustajansa horjuessa hetkeksi tasapainonsa menettäneenä kampitti olennon. Hänen epäonnekseen ulkonäköään ketterämmän otuksen onnistui muuttaa kaatumisensa kuperkeikaksi, ja Kapteeni Aurinkokunnan kääntyessä ympäri se oli jo pystyssä. Kaaosmutantti loikkasi karjaisten hänen kimppuunsa kaataen hänet alleen. Supersankari ja kaaoksen epäsikiö kieriskelivät maassa Kapteenin yrittäessä estää vihollistaan saamasta kuristusotetta. Aina yhtä jalosti taistellen hän hämäsi vastustajaansa sylkäisemällä tätä silmään, ja tämän otteen hetkellisesti hellittäessä heitti rumiluksen pois päältään. Hän kierähti jaloilleen ja iski vielä ylös kömpivää mutanttia komealla kierrepotkulla kaulaan. Olio huojui paikoillaan kuin epävarmana siitä, mihin suuntaan kaatua. Kapteeni Aurinkokunnan seuraava isku, oikea koukku leukaan, ratkaisi asian, ja piisami-alligaattori-ihminen-otus lensi tömähtäen selälleen maahan eikä enää noussut.
Kapteeni Aurinkokunnan taistellessa mutantin kanssa kahdeksikkoa lentävä Herra Tähti yritti osua omaan vastustajaansa vienosti helähtävillä energiasäteillään vältellen samalla tämän käsistään sinkoamia limalonkeroita. Väistettyään taas yhden häntä kohti singotun limalonkeron hän pyörähti terävästi ilmassa ja oli juuri laukaisemassa säteensä, kun hänen limaa tippuvan kaavun peittämä vastustajansa heitti molemmat kätensä vauhdilla ylös ja olkiensa taa. Tähden selän taakse maahan pudonneet, irralliset limalonkerot nousivat ilmaan yhtenä verkonkaltaisena massana joka syöksyi hänen päälleen. Hän yritti väistää, mutta nopeasti liikkuva limamassa tarttui hänen alaruumiiseensa ja veti hänet mukanaan maahan. Tähti haukahti tuskasta liman polttaessa hänen ihoaan, ja puolittain potki, puolittain energiasäteellään poltti itsensä pois sen otteesta. Hän veti nopealla liikkeellä vyöltään esiin siellä aina kantamansa suihkepullollisen Fairya, ja alkoi vimmaisesti suihkien hangata jalkojaan puhtaaksi limasta. Hänen takanaan kaaoskultisti kohotti molemmat kätensä päänsä ylle ja alkoi muodostaa niiden välille valtavaa limapalloa armoniskua varten.
Sitten kuului raskas tömähdys. Kultisti katsoi sivulleen, ja näki velho Zxczwqratzin epämääräisine apulaisineen makaavan maassa tajuttomina tai kuolleina, ja Kapteeni Aurinkokunnan seisomassa heidän välissään etsien terävällä katseellaan kohdetta seuraavalle sankariteolleen. Kultistin keskittyminen herpaantui, hänen yläpuolellaan pitelemänsä limamassa menetti kiinteytensä ja romahti hänen niskaansa, ja sitten nyt entistä limaisempi kultisti kääntyi kannoillaan ja ampaisi juoksuun. Herra Tähti, joka oli saanut puhdistettua itsestään limasta kurotti nappaamaan kiinni pakenevan kultistin kaavunliepeestä, ja katui sitä välittömästi sen lian polttaessa hänen ihoaan. Kaavun pysähtyessä mutta kultistin jatkaessa matkaansa Herra Tähdelle selvisi kolme asiaa: ensinnäkin kultistien kaavut eivät ilmeisesti olleet kovin tiukasti heidän ympärillään, toiseksi ne olivat huomattavasti ulkonäköään lämpimämpiä ainakin kultistin sen alla käyttämästä vaatetuksesta tai pikemminkin sen puutteesta päätellen, ja kolmanneksi kaikki kultistit eivät suinkaan olleet vanhoja, kaljuja miehiä. Herra Tähti oli vakaasti sitä mieltä, että mikäli ihmiset oli tarkoitettu kulkemaan alastomina, he syntyisivät sellaisina, ja niinpä ehdottoman alastoman ja yhtä liman peittämän nuoren naisen näkeminen oli suuri shokki hänen puhtoiselle ja hygieeniselle mielelleen. Kultisti potkaisi lamaantunutta Herra Tähteä nivusiin ja katosi sumuun.
Herra Tähden vetäytyessä ei niinkään iskun, vaan jalkaa peittäneen liman tuottamasta kivusta sikiöasentoon Kapteeni Aurinkokunta juoksi hänen ohitseen kultistin perään huomattavasti toveriaan vähemmän tyrmistyneenä. Hänet pysäytti hänen takaansa kantautuva, epäystävällisen kuuloinen ääni.
”Olette tainneet unohtaa jotakin.”
~Zxczwqratz
Rautaröhmö vs. kaapukaksikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautaröhmön psionisten aistien varoitus saavutti hänet hetkeä ennen hänen takaansa sinkoutuvaa limapurkausta. Rautaröhmö väisti täpärästi, ja lonkeronkaltainen valejalka törmäsi lattiaan siinä, missä hän oli äsken seissyt, ja levisi sihisten lammikoksi sen pinnalle. Varjoihin kätkeytynyt kultisti murahti, ja valejalka vetäytyi takaisin muodostaen sen, mikä tavallisella ihmisellä olisi ollut oikea käsi: oranssista, osittain läpikuultavasta hyytelöstä koostuva käden kömpelö malli. Sen liikuttaminen normaalin käden tapaan ei näyttänyt tulevan kysymykseenkään. Oikealla, terveellä kädellään kultisti kohotti huppuaan. Keski-ikäisen, mustatukkaisen miehen kasvot vaikuttivat nenästä ylöspäin hyvinkin normaaleilta, joskin nuhruisilta ja hien peittämiltä. Pitkät suortuvat karkailivat kasvojen ylle ja liimaantuivat otsalle, ja vihreissä silmissä oli viekas katse. Siihen ihmismäiset piirteet kuitenkin loppuivat. Miehen ylähuuli, leuka ja osa poskista oli korvaantunut samalla oranssinpunertavalla, elastisella limalla, josta hänen toinen kätensäkin koostui. Liman pintaa koristivat ja sen alta kuulsivat ilmeisesti sattmanvaraisesti ripoteltujen torahampaiden rivistöt.
Miehen käsi menetti taas muotonsa ja syöksyi uudelleen lonkerona kohti Rautaröhmön päätä. Nopea vilkaisu paljasti sen edellisessä maahantulopaikassa olevan nyt syvä reikä betonissa. Rautaröhmö väisti tämänkin iskun, kääntyi kaksiulotteisuuttaan hyödyntäen sivuttain kadoten siten miehen näkökentästä, kiersi tämän sivulle ja laukaisi pukunsa liekinheittimen päin tämän kasvojen ihmismäistä yläosaa. Kultistin pään kadotessa liekkeihin hänen ruumiinsa ja Rautaröhmön takana olevan seinän väliin pingottunut valejalka romahti maahan ja hänen yhä savuava ruumiinsa kaatui ensin polvilleen ja sitten vatsalleen lattialle levittäen ohuita limalankoja ympärilleen.
Kääntyessään ympäri Rautaröhmö havaitsi toisen kaapuveikon kiivenneen generaattorin päälle ja paljastaneen kaapunsa alle piilotetun pommivyön. Juuri kultistin sormen ollessa koskettamassa laukaisinpainiketta Rautaröhmö veti harjaantuneella liikkeellä esiin KHV:n ääniaseen, jolla saattoi tarvittaessa tyrmätä hevosenkin, ja laukaisi. Äänetön ääni iskeytyi kultistiin ja tämä lysähti niille sijoilleen. Rautaröhmö huokaisi helpotuksesta, työnsi ääniaseen takaisin koteloonsa ja kääntyi ympäri - havaitakseen äsken kypsentämänsä kultistin nousseen takaisin pystyyn. Punaisesta limasta oli kasvanut pullistuma siihen, missä kultistin pää oli ennen ollut, ja hänen suunsa ja silmiensä paikalla olivat torahampaiden täyttävät, nälkäisesti sykkivät, epäsäännöllisen muotoiset aukot. Miehen, nyttemmin liman, ruumiista hänen kaatuessaan sinkoutuneet ohuet valejalat ympäröivät hänen ruumistaan ja yhdistivät hänet lattiaan kuin käänteiset sätkynuken narut. Olento raahautui nytkähdellen kohti generaattoria, ja sen pään, oikean käden ja keskiruumiin limaosat ojentelivat eteenpäin alkaen loistaa uhkaavissa väreissä. Rautaröhmö kohotti liekinheitintään, muutti mieltään, ja heittäytyi litteälle kyljelleen lattialle.
Eikä hetkeäkään liian aikaisin.
”Lightning Fist!”
~Zetto
Energia-aallon saattelemina ulkopuolelle jäänyt mutantti ja kaksi kaaoskultistia iskeytyivät nopeassa sarjassa seinän, limaisen toverinsa ja generaattorin lävitse. Rautaröhmö aktivoi rakettireppunsa ja ampaisi kohti hallin katonrajassa olevaa ikkunaa lävistäen lasin viimeisellä hetkellä hieman epäselvää alkuperää olevan räjähdyksen tulipallo kintereillään.
Voimalaitos vavahti kerran ja romahti putoamisnopeudella kasaan levittäen pölyä ja syöpää aiheuttavia kemikaaleja pilvenä ympärilleen.
”Luulisi niiden oppineen kuudessakymmenessä vuodessa rakentamaan kunnollisia tukirakenteita!”
~Rautaröhmö
Vain yksi laitos vastasi nyt kaupungin sähkönjakelusta ja esti sitä vaipumasta kaaokseen, ja Rautaröhmön aistien kaupungin suunnalta erottamista kirkaisuista ja paniikintäytteisistä ajatusaalloista päätellen kultistit olivat ottaneet käyttöön vaihtoehtoiset metodit sekasorron aikaansaamiseksi.
Lopputaistelua alustava kahina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapteenin kääntyessä ja ottaessa puoliaskeleen kohti velhoa hänen jalkojensa juureen makaamaan jäänyt ilmeisen lopullisesti vaiennut mutantti otti ja räjähti vihreän, fosforihohtoisen limakappaleiden roiskeiksi, jotka tahrivat hänen trikoonsa perusteellisesti. Hillitön paniikkikohtaus lamautti Kapteeni Aurinkokunnan ja sikiöasennossa makaavan Herra Tähden inhottavien ja hyytelömäisesti yhä elonmerkkejä näyttävien, nyrkinkokoisiksi kokoontuneiden limaotusten alkaessa käydä turhan tuttavallisiksi kahta supersankaria kohtaan.
”Tämä... on... yököttävää...!”
~Kapteeni Aurinkokunta
Samassa vuoden '59 Cadillac Miller-Meteor ambulanssiversio saapui huimassa sivuluisussa laitoksen pihalle, ja ovien avautuessa neljä haalaripukuista miestä lähti juoksemaan kohti Tähteä ja Kapteenia. Haalarimiehet kiskaisivat esiin selkiensä takaa aseet, ja kohdistivat niiden säteet Kapteenia ja Tähteä peittäviin limoihin, jotka niiden vaikutuksesta kerääntyivät yhteen kasaan. Miehet ohjasivat limamöykyn mukanaansa tuomaan säiliöön, hyppäsivät takaisin autoonsa, ja kaahasivat pois paikalta. Kasarifilmejä seurannut Aurinkokunta lamaantui nostalgiakohtauksen johdosta ratkaisevaksi hetkeksi, eikä havainnut kuinka tilaisuutta hyväkseen käyttänyt velho lähti juoksemaan kohti muuntoasemaa.
Osaksi epätoivon, pääasiassa maineenhimon vallassa Kapteeni Aurinkokunta syöksyi lentoon, kohti sauvaansa heiluttavaa velhoa. Jossakin lentonsa keskivaiheilla hän huomasi laskeneensa suuntansa väärin, ohitti velhon uskomattomalla nopeudella lennättäen tämän hölmistyneellä vatsalleen maahan ja törmäsi päin kolme metriä korkeaa suurjännitemuuntajaa. Monen tuhannen voltin valokaaren paiskatessa Kapteenin kohti läheistä tiiliseinää kaupungin valot sammuivat ja yö otti valtaansa Hudson-joen itäpuolen. Kumpikaan Puolustajista ei kyennyt kiinnittämään huomiota velhoon, joka muutaman sanan mutistuaan heilautti taikasauvaansa ja katosi paikalta jättäen jälkeensä vain vienon purppuraisen välähdyksen, joka katosi muutamassa hetkessä laskeutuneeseen pimeyteen.
Hetken kuluttua, värivalojen hiukan himmennyttyä hänen silmissään ja hänen lihastensa lakattua sätkimästä murjottu Kapteeni sai lopulta kammettua itsensä ylös, ja siristeltyään silmiään ja räpyteltyään hetken aikaan saattoi taas nähdä. Ensimmäiseksi hän näki korkealla kaupungin kattojen yllä uhkaavasti vihreää ja purppuraa loistavan, pilvet lävistävän valopatsaan. Tämä näköhavainto ja pettämätön genrevainu kertoivat hänelle kultistien valmistelevan maailmanlopun rituaalia kaupungin korkeimman kohdan luona. Kapteeni kaappasi vikisevän Herra Tähden kainaloonsa ja lähti lentämään kohti valoilmiötä. Ajatus tulevista sankaritöistä pyyhki kivun hänen mielestään.
Lopputaistelu, osa 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaduilla vallitsi täydellinen kaaos. Kansalliskaartin sotilaat, pitkälle edenneen militarisaation johdosta voimahaarniskoin, laserkonekiväärein ja raketinheittimin aseistautuneet poliisit, sekä siisteihin pukuihin ja fedora-hattuihin sonnustautuneet ja aurinkolaseja jopa yöaikaan käyttävät KHV:n agentit vuoroin jahtasivat erilaisia mutantteja, kultisteja, ja satunnaisia henkilöauton kokoisia limamöykkyjä, vuoroin joutuivat niiden jahtaamiksi. Kodeistaan ja autoistaan pakosalle ajetut siviilit juoksivat ja kirkuivat, ja kaduilla virtasivat lima ja ruumiinnesteet.
Sekasorron sydämessä, valopylvään juurella, vihdoin vuonna 2061 valmistuneiden Journal Square Towerien tyveen oli ilmestynyt suuri, epäsäännöllisen viisikulmainen kivenmurikka, jonka pintaa peittivät iljettävän näköiset, sairaalloisenkelmeää valoa hohtavat kaiverrukset ja vaihtelevan tuoreet veritahrat. Sen päällä makasi verinen möykky, joka joskus oli ollut ihmisen ruumis.
Kapteeni Aurinkokunta ja matkan aikana ankaran läpsimisen seurauksena toennut Herra Tähti katsahtivat viereisestä suunnasta ilmestyneitä Rautaröhmöä ja Zettoa, ja kääntyivät sitten kohti valopatsaan lähdettä. Alttarin eteen asfalttiin oli hohtavalla limalla maalattu viisisakarainen tähti ja sen ympärille alttarin pintaan kaiverrettuja muistuttavista iljettävän näköisistä merkeistä piiri. Kärjistä kolmen kohdalla seisoi kaapuasuinen kultisti, kaikki heistä kädet levällään ja mutisten hiljaa jotakin, mitä Puolustajat eivät kunnolla kuulleet eivätkä halunneetkaan kuulla, neljännellä Zxczwqratz-velho, jonka kohotetun sauvan kärjestä sinkoili ajoittain vihreän- ja purppuranvärisiä kipinöitä valopylvääseen ja muiden kultistien suuntaan, ja viidennen, alttaria kohti osoittavan, kohdalla veristä puukkoa pitelevä naishahmo, joka muista kultisteista poikkeavasta, kalliimman näköisestä ja kullanvärisin kirjoitusmerkein kyseenalaisesti koristellusta kaavustaan päätellen oli kultistien johtaja ja Puolustajien ykköskohde. Puolustajien katsellessa kultistien muodostavan kehän keskeltä kohoava valopylväs värähti, ja sen sisältä näkyi epämääräisiä, lonkeroisia hahmoja. Yksi kultisteista murahti ja nojautui hiukan eteenpäin, ja iljettävät kuvajaiset vaihtuivat pyöreisiin, limaisiin ääriviivoihin, jotka näyttivät jatkuvasti tulevan selkeämmiksi. Ilmiselvästi kultistien rituaali oli lähestymässä päätepistettään. Oli toimittava nopeasti!
Ennen kuin yksikään Puolustajista ehti toimia, nopeasti tai muuten, astui heidän näkökenttäänsä edessä olevien rakennusten takaa neljä mutanttia, ja heidän rivistönsä keskellä kummassakin kädessään ranteisiinsa kiinnitettyä paksua metalliketjua pitelevä, muita rumempi olento, joka jo pelkästään juonellisista syistä oli selvästi mutanteista voimakkain ja niiden johtaja. Suuri, äärimmäisen piikikäs ja jonkinlaisen pikimäisen liman peittämä olento korahti avaten hampaiden meren peittämän suunsa ja lausui nimensä kuin esitelläkseen itsensä:
”Mmmmrrrrhhhhggg... Makhreeeeee....!”
~Makeksi itseään kutsuva mutantti
Make heilautti kynttään, ja neljä vähäisempää mutanttia syöksyivät hyökkäykseen.
”Lightning Kick!”
~Zetto
Zetto lennätti uskomattomalla potkullaan häntä kohti rynnänneen, valtaisan mutantin kolme kerrosta ylempänä sijaisevan vastapäisen kerrostalon seinän lävitse. Hänen ampumansa valopallot tekivät toisesta vaarattoman, Rautaröhmö taltutti yhden liekinheittimellään, ja neljäs taintui Kapteeni Aurinkokunnan huitaistessa sitä kalloon vieressään seisoneella Herra Tähdellä. Potkittuaan hieman sekavan Tähden pystyyn kolmikko astui Zetton rinnalle, valmiina taisteluun Make-mutanttia vastaan.
”En ole varma mitä kultistit koettavat kutsua, mutta uskon, että jos se päästetään vapaaksi, se jyrää Jersey Cityn ja jatkaa sitten siltaa pitkin New Yorkiin! Meidän on on hoideltava heidät ennen loitsinnan loppumista! Meidän on taisteltava ryhmänä!”
~Rautaröhmö
”Totta!”
~Herra Tähti
”Sopii minulle!”
~Kapteeni Aurinkokunta
”HRMH!”
~Zetto, joka halusi kukistaa otuksen yksin
Rautaröhmö, Tähti ja Zetto hyppäsivät yhtäaikaa kohti vihollistaan, ja kompastuivat kaikki heidän jalkoihinsa pujotettuun harjanvarteen. Kapteeni Aurinkokunta loikkasi yksin kohti järkyttävän suurta ja sitäkin piikikkäämpää vastustajaansa saadakseen mainetta kaaoskultin pieksemisestä omakätisesti suojellessaan samalla maassa makaavia, avuttomia tovereitaan. Suunnitelma on aukoton! Lyömällä otusta vatsaan uskoi hän taltuttavansa sen ja lopettavansa kamppailun muutaman judoliikkeen jälkeen ennätysajassa. Kaikkia odotuksia vastaan mutantin lihaksikas vatsapuoli petti kuin äidin marjakiisseli, kaappasi Kapteenin kyynärvarren sisäänsä, ja kiinteytyi hetkessä teräksenkovaksi peitteeksi. Nyt mutantti sai yliotteen ja tarttui kiinnijäänyttä Aurinkokuntaa päälaelta. Kapteenin koettaessa pitää pääkoppansa ehjänä mutantin rautaisten sormien muserrusotteen alla taisteluun palannut Zetto tarttui mutanttia nilkoista ja viskasi sen selkä edellä tienpintaan. Rautaröhmö niittasi olennon nilkoistaan ja ranteistaan maahan harjateräksestä taittamien jättiläisniittiensä avulla. Seuraavaksi Herra Tähti ja Zetto tarttuivat avutonta Aurinkokuntaa harteista ja vetivät kivusta karjuvan Kapteenin käden vastustajansa vatsasta.
Vangittu mutantti murahti, ja harjateräsniitit lensivät irti sen käsistä. Ryhmähenkensä häviävän pienen hetken ajaksi koonneet Puolustajat valmistautuivat yksissä tuumin hyppäämään sen kimppuun, kun maahan piirretyn kuvion kärjessä seisova ylipapitar alkoi puhua.
Lopputaistelu, osa 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Jos viisi on kaaos...”
~Kaaoskultin ylipapitar
Ylipapitar liikahti ikäänkuin siirtääkseen taakan molemmilta käsiltään vain toiselle, ja kohotti pitelemänsä verisen puukon terä ylöspäin ilmaan. Sen metalliin ilmestyi halkeamia ja sen pinta rapisi pois paljastaen altaan puukkoa huomattavasti pidemmän, omaa, sairaalloista valoaan loistavan miekan.
”...On neljä epäsopu...”
~Ylipapitar
Tottuneella liikkeellä ylipapitar syöksi miekkansa vasemmalla puolellaan seisovan kultistin selkään. Hänen vetäessään miekan pois tämä lysähti kokoon ääntäkään päästämättä. Muut kolme jännittyivät ja näyttivät ponnistelevan entistä kovemmin. Ohuita, purppuranvärisiä valokiehkuroita erkani valopylväästä ja lipui kehän ulkopuolelle siitä kohdin, missä kultistin ruumis nyt makasi.
”...Ja yksi jälkiselvitys.”
~Ylipapitar
Ylipapitar heilautti miekkaansa vuorostaan oikealle. Sen terä välkähti valoa ja venyi hetkellisesti liukuen ylipapittaren oikealla puolella seisovan kultistin kaulan poikki irrottaen hänen päänsä siististi ruumiista. Valopylvään toisella puolella Zxczwqratz nyökkäsi, astui ulos kehästä ja tyrkkäsi vierellään seisseen kultistin sauvansa varrella valopylvääseen. Kultistin alkava kirkaisu katkesi hänen ruumiinsa räjähtäessä rätiseviksi, violeteiksi salamoiksi ja pieniksi limakokkareiksi. Valopylvään tähän asti selkeät reunat hajosivat, ja se laajeni nielaisten kultistien ruumiit sisäänsä. Velho lausui loitsusanansa, kopautti sauvallaan maata ja katosi valonvälähdyksen saattelemana.
Ylipapitar kääntyi Puolustajien puoleen. Heidän silmiensä alla hänen kasvonpiirteensä muuttuivat kuin sulaen ja muotoutuen uudelleen joksikin, mikä ei enää näyttänyt ihmiseltä, ja hänen suurien silmiensä ruskeat iirikset muuttuivat oranssinpunaisiksi. Niistä paistoi hulluus.
”Me tapaamme vielä, sankarit!”
~Ylipapitar
Ylipapitar levitti kätensä, ja valopylväs törmäsi häneen nielaisten hänet sisäänsä.
Likaisen purppuraisen valonvälähdyksen saattelema räjähdys paiskasi Puolustajat erilleen ja kaatoi läheisten talojen seinät.
Ja taivaalta alkoi sataa limaa.
Lopputaistelu, osa 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautaröhmö oli jaloillaan ja toimintakykyisenä ensimmäisenä.
”Holland Tunnel! Limat eivät saa päästä New Yorkiin!”
~Rautaröhmö tajuaa tilanteen
Puolustajat kömpivät pystyyn, mutta ennen kuin he ehtivät lentoon, rauniokasa heidän takanaan tärisi, ja sen alta nousi esiin verinen Make. Hän heilautti kättään, ja toinen hänen ketjuistaan kietoutui Kapteeni Aurinkokunnan nilkan ympärille.
”Menkää! Jättäkää minut!”
~Kapteeni Aurinkokunta
”Meillä ei ole aikaa tähän.”
~Rautaröhmö
Sen sanottuaan Rautaröhmö iski ketjun poikki ja upotti miniatyyriydinkärjen Maken silmien väliin. Palaneiden kaaosmutantin hiutaleiden alkaessa laskeutua Puolustajat olivat jo liikkeellä. Kapteeni Aurinkokunta ei tulisi koskaan antamaan Rautaröhmölle anteeksi hänen sankarillisen uhrauksensa vesittämistä.
Puolustajien saapuessa tunnelille oli heitä vastassa neljän kaaoskultistin joukko, ja heidän takanaan arvoituksellisen näköinen, punakaapuinen mies.
Zetton iskiessä lähintä kultistia nyrkillään tämä hajosi limaksi, ja hänen takaan jostakin uuden kaavun saanut mutta yhä limainen kultisti kiskaisi hänet kumoon hänen säärensä ympärille kietoutuneella limalonkerolla.
Kaksi kultistia hyppäsivät sivuun Rautaröhmön liekinheittimen tieltä, ja niiden vierellä seisovan kultistin heilauttaessa kättään märästä asfaltista kohoava läpikuultava lima peitti hänet kokonaan.
Kapteeni Aurinkokunnan pysähtyessä sekunnin murto-osaksi ajattelemaan sitä kunnioitusta, jonka hän saisi osakseen nujerrettuaan yksin salaperäisen punakaavun, mutantti harppasi hänen taakseen ja tarttui häneen kiinni.
Vain Herra Tähti oli jäljellä. Hänen syöksyessä kohti paikoillaan seisovaa punakaapua hänen eteensä loikkasi valtava, mustien kitiinikilpien peittämä mutantti. Herra Tähti hyppäsi ilmaan, potkaisi sitä kasvoihin kaataen sen maahan, ja valmistautui sitten laukaisemaan siihen energiasäteensä.
”Hyvä! Vihasi on tehnyt sinusta voimakkaan! Nyt tapa hänet ja täytä kohtalosi! Liity minuun!”
~Punakaapuinen hahmo
”Ei! En koskaan liity sinuun!”
~Herra Tähti
”Niin olkoon. Jos et halua liittoutua kanssani, sitten tuhoudu!”
~Punakaapuinen hahmo
Punakaapu ojensi kätensä, ja sinihehkuiset salamat sinkoutuivat hänen sormenpäistään ja törmäsivät Herra Tähden rintaan. Herra Tähti huusi tuskasta hänen lihastensa nytkähdellessä sähkövirrasta, ja hänen oli kamppailtava pysyäkseen tajuissaan.
Sitten Rautaröhmö ilmestyi punakaapuisen hahmon takaa ja kietoi metallikätensä hänen ympärilleen. Yhä salamoita lähettävä kaapuhahmo kohosi ilmaan, ja sitten Rautaröhmö paiskasi hänet jokeen. Hetken kuluttua kuului loiskahdus, ja Puolustajat näkivät sinisen valonvälähdyksen alhaalta.
”Tämä on eristetty.”
~Rautaröhmö pyyhkäisee likaa panssariltaan.
Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aamuauringon ensimmäisten säteiden valaistessa paikoin liman peittämiä katuja kaupunki näytti paljon vähemmän aavemaiselta ja jotenkin luonnollisemmalta. Autojen kuljettaessa loukkaantuneita ja yllättävän harvoja kuolonuhreja pois ja KHV:n aurinkolasipäisten agenttien kaapiessa limaa irti kaduista Jersey Cityn piiritystä henkilökohtaisesti johtanut Merkin Muffley selvitti vaitonaisille Puolustajille vahinkoja. Uhrialttarin luota löytyneen verisen mytyn lisäksi henkilövahingot olivat jääneet vähiin, joskin useita ihmisiä oli yhä kateissa, ja heidän epäiltiin joutuneen limojen syömiksi. Myös aineelliset vahingot olivat jääneet luultua pienemmiksi, sillä räjähdyksen aiheuttamia tuhoja sekä kahta voimalaitosta lukuun ottamatta kultistit eivät olleet pyrkineet vahingoittamaan ympäristöään. KHV:n agentit olivat käyneet imuroimassa enimmän osan Rautaröhmön miniatyyriydinkärjen laskeumasta pois kadulta, ja virallinen turvallisen säteilyannoksen raja oli 2010-luvulta alkaen hilattu niin korkealle, ettei lopusta tarvinnut välittää. Kaupungissa olleista kultisteista ja mutanteista oli saatu vangittua vain kuusi Puolustajien tunnelin luona nujertamaa; muut olivat joko kuolleet tai paenneet. Jälkimmäisten joukkoon kuuluivat Kapteeni Aurinkokunnan ja Herra Tähden kohtaama mies, jonka nimi oli vaikea ääntää, tunnelin luona ollut punaiseen kaapuun pukeutunut mies, jonka Rautaröhmö heitti jokeen sekä ylipapitar, joka katosi räjähdyksessä. Mutantit ja purkkeihin saadut limat oli viety laboratorioihin tutkittaviksi, ja vangitut kultistit kertoivat tehostetun kuulustelun jälkeen yrittäneensä kutsua esiin palvomansa limojen jumalan lähettiläitä, ja tarvinneensa rituaalia varten runsaasti kaaosta, jota he tuottivat katkaisemalla Jersey Citystä sähköt ja päästämällä sitten mutantit ja limat valloilleen. Yksikään kultisteista ei kyennyt tai suostunut kertomaan, minne ylipapitar oli joutunut tai minne kaaosvelho ja salamoita ampunut kaapuun pukeutunut mies olivat paenneet, mutta Puolustajat olivat varmoja siitä, että he vielä kohtaisivat - eivätkä vähiten ylipapittaren varsin suorasanaisen uhkauksen vuoksi.
