Puolustajat: Syvissä vesissä

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Puolustajat

Puolustajat: Syvissä vesissä (Defenders: In Waters Deep) on vuonna 2067 tapahtunut Puolustajat-supersankariryhmän tehtävä.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteeni Aurinkokunta kopautti syvyysmittaria. Ei koska uskoi sen vaikuttavan johonkin - syvyysmittari, kuten melkein kaikki muukin komentosillalla, oli vain kojetaulun pintaan heijastettu hologrammi - vaan koska hänestä tuntui, että syvyysmittarin kopauttaminen kuului asiaan. Lukema ei muuttunut.

”Olemme pian pohjassa.”

~Kapteeni Aurinkokunta

Hetkeä myöhemmin merenalaisia muotoja taustahälinän perusteella mittaava passiivinen kaikuluotain tuli samaan tulemaan. Rautaröhmö katsoi käsissään olevaa laitetta ja sitten kompassia.

”Muutama sata metriä itä-kaakkoon ja olemme palasen päällä.”

~Rautaröhmö

Ruoriin pitkän tappelun päätteeksi valikoitunut Zetto murahti ja teki tarvittavat säädöt sukellusveneen laskeutumiskulmaan[1].

Lähestyessään pohjaa USS Deep Defender suoristui vaakatasoon pystystä sukellusasennostaan. Äänettömät vesisuihkumoottorit toivat veneen pysähdyksiin. Sen keulan valonheittimet välkähtivät päälle, ja komentosillan moninkertaisesti vahvistettua panssarilasi-ikkunaa peittävät mittarilukemat haipuivat näkymän tieltä.

Puolustajien silmien edessä levittäytyi Puerto Ricon syvänmerenhaudan lohduton maisema. Murskaavan raskas vesi, joka sukkellusveneen valonheittimien valokeilan ulkopuolella kävi mustemmaksi kuin mikään maanpäällinen yö; harmaa, hiekkainen merenpohja; epämääräisen matomainen, kalpea syvänmerenotus, joka luikersi vikkelästi pakoon. Hiukan edempänä, valokeilan keskiössä, oli pöllyävä hiekkapilvi, jonka sisällä Rautaröhmön pitelemä mittari osoitti Puolustajien kohteen olevan.

Pilven ympärillä seisoi merenpohjalla väljänä piirinä ryhmä atlantislaisia kidusmiehiä - ihmisen muotoisia, mutta suomupeitteisiä, kalankasvoisia, räpylällisiä ja kiduksellisia, toogiin pukeutuneita olentoja. Puolustajia olentojen ilmiasu ei hämmästyttänyt, sillä he olivat tavanneet niiden kaltaisia jo kerran aikaisemminkin. Kutakin kidusmiestä ympäröi syvyyksien paineelta ja kylmyydeltä suojaava, samea, epäsäännöllinen, sykkivä limakerros, ja jokaisella oli räpylöissään keihään kaltainen ase, joiden kärjet säkenöivät varteen upotetusta voimanlähteestä johdetusta sähkövirrasta luoden ympärilleen hailakkaa, häilyvää valoa. Ei ollut vaikea arvata, että olennot olivat Puerto Ricon syvänmerenhaudassa samasta syystä kuin Puolustajatkin - ja he olivat jo kaivamassa heidän tavoittelemaansa artifaktia esille!

Deep Defenderin lipuessa esiin pimeydestä kidusmiehet havahtuivat siihenastisesta puuhastaan - yrityksestä hätistää kauemmas kuopan lähistöllä parveilevaa, poikkeuksellisen lihaisten merisikojen laumaa - ja kääntyivät katsomaan. Se osoittautui virheeksi hetkeä myöhemmin, kun sukellusveneen valonheittimet syttyivät. Kirkkaan valon sokaisemien atlantislaisten pidellessä käsillään silmiään ja kirkuessa Deep Defenderin komentosillalla Zetto oli jo hakemassa niitä veneen torpedoputkien tähtäimeen. Rautaröhmö kuitenkin pysäytti hänet.

”Älä. Emme tiedä, miten torpedon osuma vaikuttaisi kohteeseemme.”

~Rautaröhmö

Kapteeni Aurinkokunta, joka oli tahollaan päätynyt samaan tulemaan (tai niin hän ainakin myöhemmin väitti), oli jo napannut harpuunan kouraansa ja oli kiireellä kiskomassa GigaCorpista tilattua syvänmerenpukua ylleen. Tämän tajutessaan Zetto, joka ei halunnut antaa Kapteenille tilaisuutta päästä ensimmäisenä kidusmiesten kimppuun, rynni tukkimaan hänen tiensä ilmalukolle. Rautaröhmö, joka ei veden- ja paineenkestävän taistelupukunsa lisäksi tarvinnut erillistä sukellusasua, jäi sympaattisena odottamaan syrjemmälle Zetton ja Kapteeni Aurinkokunnan yrittäessä toisiaan tönien kiskoa syvänmerenpukuja ylleen yhdellä kädellä ja änkeä toistensa ohi ulos ilmalukosta.

Herra Tähti katseli inhoten merenpohjaa ja limaisia kidusmiehiä ja sanoi:

”Minä taidan jäädä, öh, vahtimaan sivustoja?”

~Herra Tähti

Rautaröhmö nyökkäsi ymmärtäväisesti, antoi pitelemänsä mittarin Tähdelle, ja lipui Aurinkokunnan ja Zetton jäljessä ilmalukkoon.

Kidusmiehet olivat tällä välin saaneet näkökykynsä takaisin, ja lähestyivät nyt puolikaaressa varovasti Deep Defenderiä keihäät ojossa. Zetto ja Kapteeni Aurinkokunta survoutuivat yhtäaikaisesti esiin veneestä ja hyökkäsivät sen enempiä empimättä heidän kimppuunsa. Aurinkokunta potkaisi itsensä irti merenpohjasta ja syöksyi edessään olevia kidusmiehiä kohti yläkautta laskeskellen voivansa väistää heidän aseensa, laskeutua heidän taakseen ja peitota heidät ennen kuin he ehtisivät ryhmittäytyä uudelleen, mutta vesi hidasti hänen aiottua nopeaa lähestymistään enemmän kuin hän oli odottanut, ja hän sai yhden kidusmiehistä aseestaan sinkoaman salaman suoraan rintaansa. Sen fyysisen iskun lailla vaikuttava osuma pysäytti hänet hänen ratansa keskivaiheille, ja kaksi ensimmäisen kidusmiehen kummallakin sivulla seisonutta lajitoveria ampuivat myös omat aseensa häneen.

Zetto lähestyi kidusmiesten puolipiirin toista puoliskoa merenpohjaa myöten välittämättä tavalliselle ihmiselle kuolettavan jännitteen kourissa sätkivästä toveristaan. Hän onnistui väistämään täpärästi häntä kohti suunnatut salamat, saavutti lähimmän kidusmiehen ennen kuin tämä ehti tähdätä uudelleen, ja paiskasi sen voimakkaalla iskulla päin lähintä lajitoveriaan. Pysähtymättä hän tyrmäsi kolmannen kidusmiehen yhdellä nyrkkiin ladatun punaisen energian purkauksella ja syöksyi sitten takaisin kahden edellisen kimppuun ennen kuin ne ehtivät irrottautua toisistaan tai saada tasapainoaan takaisin.

Tällä välin kaksi uutta kidusmiestä lähestyi yhä kolmen muun aseista virtaavien salamojen puristuksessaan pitelemää Kapteeni Aurinkokuntaa aikoen lävistää hänet keihäineen. Sankarillista tahdonvoimaansa jännittämällä[2] Kapteenin onnistui saada sen verran liikuntakykykään takaisin, että kykeni väistämään kylkeään kohti survaistun keihään ja ottamaan kiinni sen varresta. Hän kiskaisi aseen pois yllättyneen kidusmiehen räpylöistä, tainnutti sen nopealla potkulla leukaan, ja toi keihään poikittain eteensä torjumaan kolmesta muusta keihäästä virtaavat sähköruoskat. Nyt vapautuneella toisella kädellään hän ampui harppuunansa vastakkaiselta puolelta lähestyneeseen, viidenteen kidusmieheen. Harppuunan kärki puhkaisi olentoa ympäröivän limakalvon ennen kuin upposi sen suomuiseen rintaan, ja ilman kalvon tuomaa suojaa se murskaantui ympäröivien vesimassojen massiiviseen paineen alla.

Kapteenin alkaessa keihäs ojossa pakottaa kolmea jäljelle jäänyttä kidusmiestä askel kerrallaan taapäin omat vastustajansa peitonnut Zetto hyökkäsi kidusmiesten vartioiman pölypilven sisään. Jetonialainen katosi hetkeksi näkyvistä, mutta syöksyi samassa taas ulos pöllyävän hiekan seasta, nyt pakettiauton kokoisen meripeikon kourat kurkkunsa ympärille puristuneina. Muutama räpylänisku kuljetti peikon ja jetonialaisen Deep Defenderin ohitse ja pois sen lamppujen valokeilasta ympäröivään pimeyteen.

Nyt jo sukellusveneestä ulos päässyt Rautaröhmö lähestyi tovereidensa kykyyn selviytyä omista vastustajistaan luottaen varovaisesti pölypilveä. Normaalioloissa hänen telepaattiset aistinsa olisivat kertoneet hänelle, kuinka monta tietoisuutta sen sisällä oli, mutta heidän kohteenaan olevasta reliikistä säteilevä puhdas pahansuopuus oli niin syvää ja sameaa, että peikkojen ja kidusmiesten vähäisemmät, mutta lähes yhtä limaiset, ajatukset hukkuivat siihen kuin pisarat proverbiaaliseen mereen. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että joutuisi meripeikon yllättämäksi, vaan ohjeisti veneeseen jäänyttä Herra Tähteä suuntaamaan Deep Defenderin turbiinien vesivirran pilveen.

Pölyn hälventyessä sen alta paljastui, kuten Rautaröhmö oli arvioinutkin, toinen meripeikko, joka sormeili jonkin valtaisan syvyyksien hirviön leukaluusta tehtyä nuijaansa. Meripeikon takana oli pyöreä reikä[3] ja sen ympärillä piirissä kolme hahmoa, jotka niljaisuudessa ja iljettävyydessä ohittivat jopa meripeikon; kaulasta alaspäin niitä olisi voinut heikossa valaistuksessa luulla ihmisiksi, mutta tummanpuhuvien kaapujen kaula-aukoista pistivät esiin päät, jotka muistuttivat mustekalaa mutta rumempaa, sekä lonkeroita tursuavat kasvot. Olennot olivat Lonkeromestareiden turmiollisen veljeskunnan jäseniä! Niiden levitettyjen käsien välillä säkenöi purppuranvärisiä ja vihreitä säikeitä, joista osa upposi kaivannon sisään nostattaen hitaasti jotakin sen pimeydestä.

”Varovasti, pojat! Tämä on kovan luokan kaaosta!”

~Yksi lonkeromestareista

Juuri puhunut olento oli prameamman kaapunsa, pidempien lonkeroidensa sekä päässään olevan hatun perusteella ollut tunnistettavissa joukkion johtajaksi vaikka Puolustajat eivät olisikaan kohdanneet häntä jo kerran aikaisemmin.

”Ylipappi Sulth!”

~Rautaröhmö

”Tekö taas? Hei, peikko! Pidättele tuota elefanttia!”

~Atlantiksen ylipappi Sulth

Viimein tositoimiin pääsevä meripeikko lähestyi nuijineen innokkaana Rautaröhmöä, joka kääntyi kylki tätä kohden kadoten siten kaksiulotteisena peikon näkökentästä. Tämä hämmensi peikkoa siksi, että Rautaröhmö ehti leikata hänen nuijansa poikki painevesileikkurillaan[4]. Nyt entistä hölmistyneemmän peikon tuijottaessa suu auki nuijansa vartta Rautaröhmö kiersi sen taakse, työnsi painemiinan sen avoimeen suuhun, ja työnsi sitä poispäin. Peikko ei osannut päättää, päästääkö irti nuijanvarresta vai ei eikä yrittäisikö uida takaisinpäin vai kalastaa kurkkuunsa juuttunutta vierasta esinettä ulos, ja hetken päättämättömänä ajelehdittuaan räjähti kovasta paineesta johtuen siivosti ensin hetkessä moninkertaisesti normaaliin kokoonsa turvoten, sitten muodottomaksi möykyksi luhistuen. Tie ylipapin luo oli nyt auki. Kapteeni Aurinkokunta huomasi tahollaan parrasvalojen siirtyneen ja viimeisteli viimeisen kidusmiehen yhdellä taikong chi -liikkeellä[5]. Kun Zetto vielä oli ilmestynyt sukellusveneen valokeilan ulkopuolisesta pimeydestä kädet meripeikon epämääräisten eritteiden tahraamina saattoivat Puolustajat ryhmittyä sankarillisesti kolme kolmea vastaan lonkeromestareiden eteen.

”Kolmeko vain? Missäs se teidän kyborginne on? Ga-ga-ga!!”

~Yliappi Sulth

Kun Puolustajat eivät reagoineet tähän provokaatioon sillä perusteella, että sympaattinen Rautaröhmö oli Viimeisen Kennedyn kuolemasta kuluneen neljän ja puolen vuoden aikana suremisensa surrut, Zetto oli liittynyt Puolustajiin vasta vuotta aikaisemmin eikä koskaan ollut oppinut tuntemaan tätä, ja Kapteeni Aurinkokunta, paitsi että oli sotilaana tottunut menettämään taistelutovereita, ei ollut koskaan juurikaan pitänyt Kennedystä, Sulth työnsi kaksi sormea suuhunsa ja vihelsi. Mitään Puolustajien korviin yltävää ääntä ei kuulunut, mutta lähes samalla sekuntilla Sulthin takaa pimeydestä ilmestyi valtava mustekala ja sen vetämänä vielä tätä suuremman helmiveneen kuoresta valmistetut vaunut.

”Nostakaa tavara takakontille! Minä pidättelen näitä. Lonkeroherruutta!”

~Ylipappi Sulth

Viimeisen sanan kohdalla Sulth sysäsi molemmat kätensä sormet harallaan eteenpäin, ja Puolustajien ympärillä merenpohjasta materialisoitui kimpuittain ikäviä, paksuja lonkeroita, jotka kietoutuivat heidän ympärilleen. Puolustajien taistellessa imukuppien puristuksessa kaksi muuta lonkeromestaria viittoivat, ja heitä ympäröivistä hohtavista säikeistä muodostui kuin silta kuopan pohjalta helmivenevaunuun. Kuopan pohjalta kohoava purppuranvihreä suojakupla, joka arvatenkin sisälsi Puolustajien ja Lonkeromestarien yhteisen kohteen, alkoi säikeiden vetämänä lipua kohti vaunuja.

Sisällä Deep Defenderissä Herra Tähti ymmärsi ajan olevan käymässä vähiin, haki lonkeromestarien vaunut tähtäimeen, ja painoi liipaisinta. Torpedo suihkahti matkaan, mutta ylipappi Sulth huomasi sen viime hetkellä ja jalalla merenpohjaa polkaisten lähetti matkaan muita pidemmän lonkeron, joka töytäisi torpedoa ja sai sen kiitämään vaunuista ohi.

”Ga-ga-ga-gaa!!”

~Sulth nauraa merenalaiselta astmakohtaukselta kuulostavaa nauruaan

Zetto oli saanut yläruumiinsa vaapaksi ja laukaisi silmistään energiapallon Sulthia kohti, mutta atlantislainen torjui sen kämmensyrjällään kuin huomaamattaan ja loikkasi vaunujen kyytiin.

”Talla pohjaan!”

~Sulth

Kaksi muuta lonkeromestaria ehtivät hädin tuskin napata kiinni vaunujen reunasta kun niitä vetävä jättiläismustekala jo ampaisi luvattoman suurella nopeudella liikkeelle ja vaunut katosivat sukellusveneen valokeilasta Varjovartijan palanen mukanaan.

Takaa-ajo alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jälkipyyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Tarvittavat säädöt" koostuivat yhdestä holografisesti projisoidun napin painalluksesta. Veneen ohjaus oli tehty idiootinvarmaksi - joskaan Merkin Muffley ei ollut käyttänyt aivan sitä sanaa.
  2. Tai näin hän siis itse myöhemmin tapahtunutta luonnehti.
  3. Myöhemmin paljastui, että tämä kaivanto oli nyt Puerto Ricon haudan uusi syvin kohta.
  4. KHV ei halunnut saastuttaa merenpohjaa ydinaseilla eivätkä Rautaröhmön gammasäteet olisi kulkeneet vedessä.
  5. Nollapainovoimassa kamppailemiseen kehitetty taistelulaji, joka soveltui erinomaisesti myös vedenalaisiin oloihin.
Under construction.png
Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.