Puolustajat: Tragedia Transilvaniassa
Puolustajat: Tragedia Transilvaniassa (Defenders: Tragedy in Transylvania) on vuonna 2063 tapahtunut Puolustajien tehtävä.
Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolustajien päämajan kuuman linjan vastaanotin hälytti. Kapteeni Aurinkokunta, Zetto ja Herra Tähti olivat välähdyksessä pystyssä. Herra Tähti loikkasi kohti vastaanotinta, mutta päätyikin kasvoilleen maahan Kapteeni Aurinkokunnan kampittamana. Zetto näki tilaisuutensa tulleen ja syöksyi, mutta Tähti pysäytti hänet tarttumalla häntä nilkasta. Zetto pyörähti ympäri ja yritti potkaista häntä ranteeseen saadakseen hänen otteensa herkeämään, mutta osuikin Kapteeni Aurinkokunnan sääreen, ja Kapteeni Aurinkokunta vastasi lyömällä häntä. Zetto yritti vastata vastaiskuun, mutta kompastui vastaanotinta kohti ryömivään Herra Tähteen ja kaatui maahan. Kapteeni Aurinkokunta yritti harpata maassa makaavien kollegojensa ylitse, mutta hänen jalkansa petti, hän kaatui heidän päälleen, ja kilpajuoksu oikeudesta vastata puhelimeen muuttui painiotteluksi lattialla.
Kamppailu keskeytyi kun Rautaröhmö, joka oli ollut viereisessä huoneessa vastaamassa fanipostiin, käveli vastaanottimen luo ja painoi sen kyljessä olevaa nappia, joka aktivoi kaiuttimen. Tämä tyrmistytti muita kolmea, jotka eivät ennen tätä olleet tienneet moisesta nappulasta mitään, niin, että Zetto irrotti kätensä Kapteeni Aurinkokunnan kurkulta, Kapteeni Aurinkokunta ei lyönytkään Herra Tähteä, ja Herra Tähtikin uskaltautui pois sikiöasennosta.
Kaiuttimesta kajahti KHV:n johtajan, Merkin Muffleyn ääni.
”Romaniassa sijaitsevaa huippusalaista tukikohtaamme vastaan on hyökätty. Teidän on selvitettävä, kuka on hyökkäyksen takana ja neutralisoitava uhka. Tukikohta ei missään tapauksessa saa joutua vihamielisiin käsiin. Tavanomaiset kuljetuskeinot ovat liian hitaita ja huomiota herättäviä, joten teidät telesiirretään paikan päälle. Telesiirtimen osumatarkkuus ei ole vielä aivan täydellinen, joten saatatte joutua kulkemaan loppumatkan itse. Perille päästyänne tukikohdan komentaja antaa teille tarkemmat ohjeet. Onnea matkaan.”
~Merkin Muffley
Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuuli, jolla ei ollut mitään tekemistä säätilan kanssa sai puiden oksat heilumaan ja nostatti metsänpohjasta kariketta. Sinivalkoinen valokaari välkähti tyhjästä ilmasta ja iski maahan. Sitä seurasi toinen, sitten kolmas ja sitten yhä useampi. Valokaaret iskivät yhä tiheämmin ja voimakkaammin ja pyörteilevä ilmavirtaus voimistui kunnes ne muistuttivat pienoismyrskyä, joka kasvaessaan näytti samalla tiivistyvän ja kerääntyvän yhteen. Sen saavuttaessa huippunsa kirkas, valkoinen valo välähti sen keskipisteestä. Valon häipyessä tuuli ja valokaaret olivat poissa, ja siinä, missä äsken oli ollut vain sammalta, oli nyt pieni kraatteri ja neljä hahmoa. Yksi niistä taipui kaksinkerroin ja oksensi.
Herra Tähti suoristautui ja otti kiitollisena vastaan Rautaröhmön ojentaman suolapähkinäpussin. Teleportaatio tuntui hänestä aina samalta kuin juominen, juotavan nesteen näkökulmasta, ja suolan syöminen auttoi. Kapteeni Aurinkokunta ja Zetto, joita telesiirtyminen ei haitannut[1] odottivat kärsimättöminä sivummalla. Tähden tyhjentäessä vatsalaukkuaan Kapteeni Aurinkokunta oli lentänyt puunlatvojen yläpuolelle ja selvittänyt superaivoillaan (sekä kartalla ja kompassilla) suunnan ja etäisyyden KHV:n huippusalaiseen tukikohtaan (jonka sijainti oli merkitty karttaan isolla punaisella ristilla ja tekstillä "täällä ei ole mitään nähtävää"). Kapteeni kertoi havaintonsa muille Puolustajille, Zetto osoitti tuhahduksella hänen antamaansa etäisyysarvioon sisältyvän viidenkymmenen prosentin virhemarginaaliin kohdistuvan halveksuntansa, ja Puolustajat pyrähtivät lentoon.
Tukikohdan lähellä heidät pysäytti KHV:n aseistettujen vartijoiden partio, joka johdatti heidät perille. Oli välittömästi ilmeistä, että tukikohtaan todella oli hyökätty: piikkilanka-aitaan oli revitty aukkoja, rakennusten seinissä oli luodinreikiä, tukikohdan portin luona oli selvästi räjähtänyt pommi, yksi vartiotorneista oli kaadettu, ja portin edessä olevaan kylttiin, jossa luki KIELLETTY ALUE. TÄÄLLÄ EI OLE MITÄÄN NÄHTÄVÄÄ. oli piirretty hävyttömyyksiä.
Kuten luvattua, Puolustajat otti vastaan tukikohdan komentaja. Hänen univormunsa oli repeillyt ja veritahrainen, hän itse oli yltäpäältä siteissä, ja hän näytti siltä, ettei ollut nukkunut viikkoihin. Hän kertoi kaiken alkaneen, kun yksi partioista, joita tukikohta lähetti säännöllisesti maastoon varmistamaan, ettei kukaan vain epäilisi, että tukikohdassa oli tekeillä jotakin valonarkaa, oli palannut myöhässä. Hälytyskellot eivät olleet vielä tässä vaiheessa alkaneet soida, ja heidät oli päästetty sisään. Tämä oli osoittautunut virheeksi, kun he sisään päästyään olivat avanneet tulen. Mitä ilmeisimmin hyökkääjät olivat yllättäneet partion metsässä ja vieneet heidän varusteensa päästäkseen tukikohtaan. Hyökkääjät oli lopulta saatu lyötyä takaisin ennen kuin he pääsivät tunkeutumaan tukikohdan ytimeen, mutta ei ilman tappioita, ja ei ennen kuin he ehtivät kaapata yhden tukikohdan johtavista tutkijoista. Pahinta oli kuitenkin se, että juuri ennen Puolustajien saapumista suoritetussa inventaariossa oli havaittu hyökkääjien vieneen mukanaan yhden tukikohdan "tutkimuskohteista". Puolustajat hymyilivät ja nyökyttelivät. He kaikki tiesivät, mitä salainen tutkimuskeskus ja lainausmerkit sanan tutkimuskohde ympärillä merkitsivät.
Kysyttäessä siitä, mihin hyökkääjät olivat menneet komentaja ohjasi Puolustajat ulos, ja osoitti kohtaa, jossa piikkilanka-aita oli kaatunut ulospäin, sekä renkaanjälkiä, jotka kulkivat sen yli ja jatkuivat metsään.
”Miksi ette itse mene ja hae tutkijaanne ja tutkimuskohdettanne takaisin?”
~Rautaröhmö
”Olemme alimiehitettyjä, ja niitä joukkoja, joita meillä on, tarvitaan, öhm, 'vahingonhallintaan'.”
~Tukikohdan komentaja
Jostakin tukikohdan uumenista kuului kirkaisu ja laukaussarja. Tukikohdan komentajan hymy levisi tuskallisen leveäksi. Puolustajat vilkaisivat toisiinsa ja päättivät olla kyselemättä enempää.
Jälkien seuraaminen ei ollut erityisen vaikeaa, varsinkaan lentokykyiselle ryhmälle. Ne kiemurtelivat jonkin matkaa metsässä (Puolustajat oikaisivat), ylittivät joen (Puolustajat lensivät sen ylitse), kiemurtelivat hiukan lisää, ja päätyivät lopulta ylös kohti vuoria johtavalle tielle, joka näytti siltä ettei sitä oltu käytetty vuosikymmeniin. Puolustajat laskeutuivat maahan ja alkoivat taittaa matkaa jalan välttyäkseen tulemasta huomatuiksi. Vanhat, tummat, pahkojen peittämät puut kaartuivat tien ylle kuin katto, ja tiheä aluskasvillisuus rajasi sen reunat. Ylemmäksi mentäessä puut tulivat vanhemmiksi, tummemmiksi ja pahkaisemmiksi ja aluskasvillisuus tiheämmäksi kunnes ne lopulta antoivat tietä avoimelle maalle. Puolustajat astuivat pois puiden katveesta ja katsoivat ylös. Heidän edessään, kalliohuipun päällä häämötti pahanenteisenä tummakivinen, goottilaistyylinen linnoitus. Tie, ja jäljet, kiersivät huipun taa ja sieltä oletettavasti linnan portille.
”Missä päin Romaniaa me muuten olemme?”
~Herra Tähti
Rautaröhmö katsoi karttaa, joka oli yhteispäätöksellä siirretty Kapteeni Aurinkokunnalta hänelle.
”Transilvaniassa.”
~Rautaröhmö
Kuin merkin saaneena jostakin vuorten takaa kantautui kaukaisen ukkosen kaiku.
Herra Tähti nielaisi. Zetto hieroi rystysiään. Kapteeni Aurinkokunta valmistautui henkisesti kohtaamaan kaikki kauheudet, mitä tämänkaltaisesta synkästä linnasta vain suinkin löytyisi[2]. Rautaröhmö havaitsi ongelman.
”Kuinka pääsemme sisään?”
~Rautaröhmö
Muut alkoivat puhua yhteen ääneen.
”Kaadamme linnoituksen kumoon ja...”
~Zetto
”Esitämme nuortaparia, jonka autosta on puhjennut rengas...”
~Kapteeni Aurinkokunta
”Rakennamme ison puisen jäniksen...”
~Herra Tähti
”Me emme voi kaataa linnaa ennen kuin olemme pelastaneet sen tutkijan.”
~Kapteeni Aurinkokunta
”Meitä on neljä, olemme kaikki miehiä ja kaksi meistä on eri lajia.”
~Herra Tähti
”Kukaan meistä ei ole puuseppä.”
~Zetto
Laskeutui hiljaisuus kaikkien keskittyessä miettimään parasta tapaa tunkeutua linnoitukseen. Se katkesi Kapteeni Aurinkokunnan sormien napsahdukseen.
”Minulla on suunnitelma.”
~Kapteeni Aurinkokunta
Myrsky, joka vain vähän aikaa sitten oli ollut vain kaiku vuorten takana, oli nyt lähes vanhan linnan yläpuolella. Sade piiskasi kivimuureja ja julma tuuli ujelsi torneissa ja rintavarustuksissa. Ukkonen jyrisi niin, että sisällä olija olisi voinut luulla salamoiden iskevän itse linnaan. Sitten jokin iskikin - mutta se ei ollut salama, vaan Zetton Lightning Fist, joka oli tehnyt reiän muuriin. Niin hyvin kuin linnoitus olikin rakennettu, sitä suunniteltaessa ei oltu varauduttu lentokykyisiin hyökkääjiin, jotka kykenivät rikkomaan seiniä paljain käsin. Myrsky peitti alleen muurin rikkoutumisesta syntyneen äänen, eikä, kuten Rautaröhmö oli yliaistillisesti todennut, linnoituksen tässä osassa ollut vartijoita. Muut Puolustajat seurasivat Zettoa sisälle.
”Jakaannumme kahteen. Minä ja Zetto menemme alas ja aloitamme siellä tappelun. Herra Tähti ja Rautaröhmö paikallistavat hämmennyksen turvin vangitun tutkijan ja sen tutkimuskohteen. Minä pieksen sankarillisesti kaikki roistot ja poistumme tutkijan ja tutkimuskohteen kanssa, minkä jälkeen linna luultavasti romahtaa dramaattisesti jäljessämme.”
~Kapteeni Aurinkokunta
”Tarkoitat kai, että me pieksemme?”
~Zetto
”Öh, kyllä...”
~Kapteeni Aurinkokunta valehtelee törkeästi
Puolustajat hajaantuivat.
Zetto ja Kapteeni Aurinkokunta etenivät kohti linnan sisintä osaa (tai siihen suuntaan, jossa he epäilivät sen olevan - kummallakaan ei ollut juuri kokemusta keskiaikaisesti arkkitehtuurista) yrittämättäkään huomaamattomuutta. Ensimmäinen vartiopari kuuli askeleita, saapui tarkastamaan niiden lähdettä, ja päätyi tarkastelemaan kahden supersankarin nyrkkejä hyvin läheltä. Toisella vartioparilla ei ollut juuri hätää, sillä tämän jälkeen supersankarit alkoivat nujakoida keskenään, molemmat kun olisivat halunneet nujertaa ensimmäisen vastaantulevan vartijajoukon kokonaan yksin.
Rautaröhmö ja Herra Tähti olivat saavuttaneet linnan tyrmät, joiden he olivat päätelleet olevan todennäköisin säilytyspaikka vangille. Rautaröhmö osoitti kierreportaiden alapäätä ja nosti kaksi sormea. Herra Tähti nyökkäsi, ohitti portaat kevyesti pudottautumalla ja astui esiin. Mustaan pukeutuneet vartijat pyörähtivät häntä kohti ja häikäistyvät hänen pukuunsa ommellun, vahingolliselta pimeydeltä suojaavan lampun valossa. Siinä hetkessä, joka heiltä kului erottaa, mikä portaikosta oikein oli ilmestynyt, Herra Tähti ehti sokaista heidät kourallisella tähtipölyä silmille, ja tainnutti sitten molemmat muutamalla nopealla iskulla. Tässä ajassa äänettömästi levitoiva Rautaröhmö oli ehtinyt raskaalle ovelle, jota vartijat olivat olleet vartioimassa. Hän sulatti lukon liekinheittimellään ja tönäisi oven auki. Sisällä oli, kuten hän oli aistinutkin, yksi mieli, mutta se ei kuulunut KHV:n tutkijalle, vaan samanlaiseen mustaan asuun kuin äskeiset vartijat pukeutuneelle, kaljulle miehelle. Rautaröhmö ei olisi tarvinnut telepatiaansa tietääkseen, että jokin oli vialla. Hän kohotti tähtäintään.
”Missä kaappaamanne tutkija on?”
~Rautaröhmö
Mies vastasi brittiläisellä aksentilla.
”Turvassa. Toistaiseksi.”
Hän avasi kaulustaan ja osoitti rintakehässään olevaa mustaa möykkyä, jonka Rautaröhmö tunnisti laitteeksi, joka havainnoi kantajansa elintoimintoja.
”Jos minulle tapahtuu jotakin, hän kuolee oitis. Neuvoisin teitä antautumaan.”
Rautaröhmö aisti useita mieliä portaikossa, kääntyi ympäri ja päätyi tuijottamaan aseen piippua. Muiden tähdätessä yksi mustaan pukeutunut britti tarkisti, olivatko vartijat elossa ja kaksi muuta kantoi esiin kaksi hyvin raskasta kahletta. Heidän sovittaessaan niitä Rautaröhmölle ja Herra Tähdelle kaljupää kiipesi pois tyrmästä ja kaivoi esiin kenttäpuhelimen.
”He ovat täällä. Niin, sir. Kyllä, sir.”
Hän laittoi puhelimen pois ja hymyili epämiellyttävästi.
”Mr. Van Kaart haluaa tavata teidät.”
Kapteeni Aurinkokunta ja Zetto harhailivat pitkin linnan käytäviä etsien vaikeuksia mutta löytäen vain pölyä ja hämähäkkejä (tavallisen kokoisia, Kapteeni totesi helpotuksekseen). Lopulta, kuljettuaan sisäpihan läpi kahdesti eri suuntiin, he löysivät itsensä hyvin suuren ja tärkeän näköisen oven takaa. Genrevaisto kertoi, että sen takaa viimeistään löytyisi oviaukoissa olevia hämähäkinseittejä vakavammin otettavia vastustajia. Kapteeni Aurinkokunta nosti kolme sormea. Zetto nyökkäsi ja alkoi laskea sekunteja.
Kahlitut Tähti ja Rautaröhmö oli johdatettu kiemuraisia, synkkiä käytäviä myöten linnan suureen saliin. Sitä valaisivat asianmukaiset kynttilät, ja sen kummallakin seinustalla seisoi rivi terroristiryhmän uniformuiksi profiloituneisiin mustiin sonnustautuneita, aseistettuja brittejä. Huomiotaherättävin oli kuitenkin salin päässä olevalla korokkeella. Keskellä oli suuri, pystyssä seisova metallisylinteri, jonka kyljessä oli rykelmä merkitsemättömiä näppäimiä, KHV:n logo ja nuolella varustettu Tämä puoli ylöspäin -teksti. Sylinteriin oli kytketty suuri määrä erilaisia johtoja ja putkia, jotka levittäytyivät sekavana värillisiä nesteitä sisältävien läpikuultavien säiliöiden, tarpeettomien vilkkuvien valojen ja ylenpalttisten liittimien ja mutkien vyyhtenä korokkeelle. Tämän rakennelman yllä oli metallinkiiltävä pallo, joka oli ankkuroitu seiniin vaijereilla ja kattoon jonkinlaisella paksulla johtimella. Oli ilmiselvää, että sylinterissä oli KHV:n tukikohdasta varustettu tutkimuskohde. Aivan yhtä selvää oli, että sen edessä seisova mies oli tukikohtaan hyökänneen ryhmittymän johtaja.
Mies kääntyi ympäri ja hymyili.
”Mr. Hamilton? Erinomaista. Mr. Lamm, toisitko toisen vieraamme?”
Rautaröhmön ja Herra Tähden sisään tuonut mies nyökkäsi. Yksi seinänvierustalla seisseistä teki kunniaa ja katosi sivuovesta. Johtaja osoitti nyt sanansa vangituille Puolustajille.
”Minä olen Alexander van Kaart. Ilo on minun puolellani. Pahoitteluni, ettemme voi kätellä.”
~Van Kaart
Lamm palasi käytävästä taluttaen vanhempaa naista, jolla oli päällään valkoinen laboratoriotakki, jollaisia KHV vaati tutkijoidensa käyttävän. Tässä oli mitä ilmeisimmin tukikohdasta kaapattu tutkija.
”Tässä, tohtori, ovat KHV:n lähettämät vahvistukset. Kuten näette, he eivät päässeet pitkälle. Ja tässä on se, jota teidät lähetettiin noutamaan: tohtori Scott - vai pitäisikö minun sanoa... tohtori von Scott?”
~Van Kaart
”Mitä yrität implikoida?”
~Herra Tähti
Van Kaart vain hymyili.
”Lienette valmis suostumaan vaatimuksiimme, tohtori?”
~Van Kaart
Tohtori Scott nyökkäsi heikosti. Hänet saatettiin aseella uhaten korokkeelle sylinterin luo. Hän näppäili koodin, ja asiaankuuluvan sihahduksen ja höyrypilven saattelemana sylinteri aukesi kuin pystyyn asetettu sarkofagi paljastaen sisältönsä. Herra Tähti kurkotti kaulaansa nähdäkseen paremmin, ja joutui välittömästi katumaan. Sylinterin sisällä oli kalmankalpea, alaston ja päätön naisen ruumis. Sen rintakehän vasemman puolen lävitse oli isketty suuri metallipiikki, ja sen muihin osiin oli upotettu erilaisia putkia ja johtoja, jotka kulkivat sylinterin seinämiin ja edelleen sen ulkopuolelle.
”Kreivitär Mircalla Balaurea. Teidän KHV:nne käytti hänen ruumistaan kokeissaan. Ne houkat yrittivät luoda supersotilaita hänen verensä avulla. Heidän surkeat yrityksensä olivat tuomittuja epäonnistumaan. Minä sen sijaan aion herättää hänet ja viedä hänet mukanani Brittein saarille. Vanha monarkia on hukkuva vereen ja sen on korvaava vampyyrien luonnollinen aristokratia. Tohtori! Myrsky on lähes päällämme!”
~Van Kaart
Tohtori Scott käsitteli hetken sylinteriä ympäröivää monimutkaista rakennelmaa. Valot välkkyivät, nesteet vaihtoivat väriään ja putket nytkähtelivät. Sitten hän alkoi yksi kerrallaan irrottaa ruumiista siihen liitettyjä johtimia. Lopuksi hän tarttui sen sydämen läpi iskettyyn metallivaarnaan ja kiskaisi sen ulos. Ruumis vavahti ja oli sitten paikoillaan.
Myrskyn keskus oli saavuttanut linnan. Salama välähti ja iski sen korkeimpaan torniin asennettuun ukkosenjohtimeen. Vampyyrin päättömän ruumiin yllä roikkuva metallinkiiltoinen pallo alkoi rätistä ja kipinöidä. Van Kaart harppasi ruumiin luokse, sieppasi veitsen käteensä, viilsi kämmeneensä haavan ja antoi verensä tippua kreivittären rinnassa olevaan aukkoon. Sokaiseva valokaari iski pallosta ja loikkasi ruumiiseen. Hetkeksi se katosi kirkkaan kipinäverhon taa.
Valo haipui ja paljasti vahingoittumattoman ruumiin. Vahingoittuman, päättömän ja elottoman. Van Kaart kääntyi tohtori Scottin puoleen. Kun hän puhui, hänen äänensä tihkui raivoa.
”Se ei toiminut!”
~Van Kaart
”Sanoinhan, että niin voisi käydä.”
~Von Scott
”Eikä ole mitään, mitä voitte tehdä?”
~Van Kaart
”Ei, ja vaikka olisikin, en tekisi sitä.”
~Von Scott
Van Kaart tempaisi esiin pistoolin ja ampui tohtori Scottia.
Zetto oli ehtinyt toisen sekuntin puoliväliin, kun Kapteeni Aurinkokunta, jolla ei ollut aikomustakaan jakaa dramaattista sisääntuloaan kenenkään kanssa, potkaisi oven auki ja otti sankarillisen asennon.
”Minä, Kapteeni Aurinkokunta..!”
~Kapteeni Aurinkokunta
Tässä vaiheessa tapahtui samanaikaisesti monta asiaa. Herra Tähti ja Rautaröhmö päättivät, että kun panttivankia kerran oli ammuttu, heillä ei enää ollut suuresti syytä pysyä vangittuina. Rautaröhmö luiskahti irti kahleistaan, joita ei oltu suunniteltu kaksiulotteisia olentoja silmälläpitäen. Herra Tähden kahleet murtuivat vienosti helähtävässä valkoisessa välähdyksessä. Ovi potkaistiin sisään ja Kapteeni Aurinkokunta ilmestyi viitta olemattomassa tuulessa hulmuten oviaukkoon. Tohtori Scott vajosi maahan. Van Kaart tajusi tilanteen olevan luisumassa pois hallinnasta, ja heittäytyi maahan. Hänen alaisensa eivät olleet varmoja, keitä ampua. Kun Zetto sitten syöksyi sisään tönäisten Kapteeni Aurinkokunnan tieltään he avasivat tulen kaikkea kohden noin yleisesti. Syntyi silmitön sekasorto. Luodit ja energia viuhuivat. Van Kaart ryömi kohti ovea. Rautaröhmö huomasi tämän ja ilmoitti siitä huudolla muille Puolustajille. Zetto ja pystyyn kömpinyt Kapteeni Aurinkokunta, jotka olivat lähimpänä, katsoivat häntä ja sitten toisiaan. Molempien mielissä välähti sama salamannopea laskutoimitus: yksi pomomies. Kaksi supersankaria. Ukkosenjohdattimeen iski uusi salama.
Sokaiseva valokaari vei hetkeksi kaikilta näkökyvyn. Ruumis peittyi taas valoon. Tällä kertaa jotakin kuitenkin tapahtui. Kipinät ympäröivät ruumiin kuin kotelo. Ruumis vavahti ja nousi. Kun valo hiipui, sen rinnassa ei enää ollut aukkoa. Tätä huomattavampaa oli se, että sillä oli nyt pää.
Mircalla Balaurea kumartui tohtori Scottin puoleen, kiskaisi laboratoriotakin hänen yltään ja kietoi sen ympärilleen. Sitten hän kääntyi kuin magneettien vetämänä Herra Tähden ja Kapteeni Aurinkokunnan puoleen ja nuolaisi huuliaan.
”Terve, meripojat! Kuinka voin auttaa teitä tänään?”
~Mircalla Balaurea
Tämä äkillinen käänne häiritsi Kapteeni Aurinkokuntaa siksi hetkeksi, joka Zettolta kului syöksyä kohti Van Kaartia, joka oli pysähtynyt oviaukkoon tuijottamaan vastaherännyttä vampyyriä.
”Älä..!”
~Rautaröhmö
Liian myöhään. Punainen energia välähti. Suuri osa seinästä romahti. Linna vavahti pahaenteisesti ja salin katto alkoi kallistua. Kapteeni Aurinkokunta tajusi tilaisuuden päästä löylyttämään pääpomoa menneen ja siirtyi sen sijaan tukkimaan käskyläisten pakotien. Mircalla loikkasi Herra Tähden kimppuun ja kaatoi hänet alleen. Rautaröhmö riensi kohti alas korokkeelta vierinyttä tohtori Scottia.
Herra Tähti kamppaili kurkkuaan tavoittelevan vampyyrin kanssa. Zetto ilmestyi esiin kivien alta. Van Kaartin alaiset toivoivat olevansa jossakin muualla. Katosta alkoi putoilla kiviä. Herra Tähti onnistui viimein heittämään Mircallan pois päältään. Tämä laskeutui jaloilleen, sähähti, huomasi linnan olevan romahtamassa, ja päätti nyt olevan hyvä hetki poistua. Hänen ääriviivansa väreilivät, ja samassa hänen muotonsa ei enää ollut ihmisen, vaan jonkinlaisen mustan turkin peittämän pedon, joka syöksyi ulos salista. Rautaröhmö saavutti tohtori Scottin, joka hengitti vielä heikosti. Hän yritti tarttua Rautaröhmöä rinnuksista, huomasi, ettei tämän taisteluhaarniskasta oikein saanut otetta, ja tyytyi viittomaan pakenevan vampyyrin suuntaan.
”Hänet on pysäytettävä... Hän ei saa päästä pakoon...”
~Tohtori Scott
Rautaröhmö aisti tutkijan mielen läpi välähtelevät kuvat raadelluista, kuiviin imetyistä ruumiista ja päätti hänen olevan oikeassa.
”Seuratkaa tuota vampyyria!”
~Rautaröhmö
Linna romahti dramaattisesti.
Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolustajat selvisivät linnan tuhosta kärsimättä enempää kuin naarmuja. Herra Tähti peittyi yltä päältä pölyyn, mutta hänet ehdittiin pestä ajoissa puhtaaksi. Van Kaartin ja tohtori Scottin ruumiita ei löydetty, mutta toisaalta raunioista oli vaikea löytää mitään.
Mircalla Balaureaa ei saatu kiinni. Etsinnöissä löydettiin ainoastaan autonsa puhjennutta rengasta vaihtamaan pysähtyneen nuorenparin ruumiit. Molempien kaulat oli revitty auki, ruumiit imetty tyhjiksi verestä ja lompakot viety.
KHV:n huippusalainen vampyyrihybridisupersotilasohjelma päätettiin siirtää Englantiin, missä oli vast'ikään tehty läpimurto ihmiset kirvestä heiluttaviksi sekopäiksi muuttavan seerumin kanssa[3].
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Zetto väitti tämän johtuvan "ylivertaisesta jetonialaisesta genetiikasta" ja Aurinkokunta "sankarillisesta tahdonvoimasta", mutta todellinen syy oli se, että heillä oli Tähteä enemmän kokemusta telesiirretyksi tulemisesta.
- ↑ Paitsi jättiläishämähäkit. Hän veti rajan jättiläishämähäkkeihin.
- ↑ "Se on pohjimmiltaan parannuskeino... Parannuskeino siihen, ettei ole kirvestä heiluttava sekopää."
