Puolustajat: Tyhjiön pettävä kauneus

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

VAROITUS: TÄMÄ HÖMPPÄARTIKKELI SISÄLTÄÄ LONKEROITA, ANAALIRANGAISTUKSIA JA MUUTAKIN EPÄILYTTÄVÄÄ MATERIAALIA. SE ON SIIS JUURI SITÄ, MITÄ ETSIT

Puolustajat

Tyhjiön pettävä kauneus oli Puolustajien neljästoista tehtävä, joka tapahtui vuonna 2068.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Himmeä, piskuisesta ikkunasta paistava valontapainen valaisi - tai yritti valaista - pimeää, tuntemattoman suuruista amfiteatterin näköistä hallia, jonka "penkeillä" istui varjojen kätkemiä olentoja, joista osan silmät kuitenkin hohtavat luoden oman kelmeän valonsa pimeyteen. Hallin suuri kaksoisovi aukeni, ja sieltä astui sisään mustaakin mustempien varjojen kietoma olento, jonka suuret mustat siivet levittäytyivät peittämään oviaukosta tulevaa kalpeaa hohdetta. Huone oli muuttunut vain hiljaisesta kalmanhiljaiseksi, kun hallin laidoilla istuvien kahdeksan hahmon jakamaton huomio kiinnittyi sisään astuneeseen demoniin. Sisäänastunut demoni alkoi puhua matalalla äänellään, joka kuulosti kuin haudasta nousseelta, jos äänet voisivat ylipäätään kuolla ja niitä haudattaisiin. Se puhui lyhyesti ja luetteli ne muutamat käskyt joita se halusi pantavan täytäntöön, pari huomionarvoisena pitämäänsä noottia ja huomautuksia viimeaikaisen toiminnan laadusta. Kaiken tämän hän lateli värähtämättömällä, piittamattomalla ja kalmankylmällä äänellä. Tämän jälkeen seurasi hetken hiljaisuus, ja demoni, Night, kysyi sitten yksinkertaisen kysymyksen:

Kuka on seuraava?

~Night

Kolme lehtereillä istunutta demonia nousi seisomaan. Ensimmäinen heistä nousi nopeasti ja äkäisesti. Jos katsoi tarkasti, näki, että tuo seisomaannousija oli niin vihainen, että hän tärisi. Toinen seisomaannousija nousi innokkaasti, ja hänen kämmenensä syyhysivät innostuksesta, mikä tosin ei juuri päällepäin näkynyt. Kolmas nousi hitaammin ja takuulla notkeammin. Kolmannella nousijalla oli myös mustat siivet, ja hänen silmänsä kimaltelivat punaisina. Kolmas nousija nuolaisi hymyyn käyristyneitä huuliaan, ja puhui sitten ovensuussa seisovalle johtajalleen lähtien samalla astelemaan alas amfiteatterin lehtereiltä.

Antaisit minun mennä, Night, jooko? Kiiiiltti! Siitä tulisi tosi hauskaa!

~Chasm

siivekäs, kalpeaihoinen naisdemoni lirkutti. Chasmin pyyntö nostatti kuitenkin vastalauseita muissa seisomaannousseissa.

Minä haluan yrittää uudelleen! Tällä kertaa minä nöyryytän HEIDÄT! Minun kuuluu kos...

~Slicer

Turpa kiinni, Slicer! Chasm ei koskaan osaa siivota leikkiensä jälkiä. Minä sensijaan teen siistiä jälkeä!

~Black

Chasm naurahti molemmille valittajille pilkallisesti ja nakkeli niskojaan. Hän oli päässyt amfiteatterin lattian tasolle, ja asteli edelleen kohti Nightia, joka tuijotti häntä sieluttomilla silmillään. Chasm oli hyvin lähellä Nightia. Hänen äänensä muuttui tummemmaksi ja haudanvakavaksi, kun hän sanoi Nightille hiljaa vain kaksi sanaa:

Minä menen.

~Chasm

Tämän jälkeen muodokas naisdemoni asteli kylmänviileästi Nightin ohi ulos hallin suurista pariovista jättäen huoneeseen sisään jääneet sanattomiksi.

Maryu Yoko'zo istui ihmismuodossaan korkean puun oksanhaarukassa ja katseli ohi lenteleviä lintuja nauttien samalla lehtiverhon läpi siivilöityvän valon tunteesta ihollaan. Hänen rauhansa kuitenkin keskeytti alhaalta kuuluva huuto. Joku oli puun juurella ja huusi hänen nimeänsä. Ääni kuulosti tutulta. Maryu hyppäsi alas oksanhaarasta, kävi ilmalennon aikana läpi pikaisen muodonmuutoksen ja laskeutui puun juurelle todellisessa hahmossaan. Nyt hän näki kuka häntä oli kutsunut: Hänen isosiskonsa Yamizu! Valkeaturkkinen yhdeksänhäntäinen kettu näytti vakavalta.

”Maryu. Isä lähetti minut antamaan sinulle varoituksen.”

~Yamizu

”Mikä se on?”

~Maryu

”Saan sanoa vain tämän: Tyhjiön kauneus on petollista. Jos haluat auttaa, lähde Maahan niin pian kuin mahdollista.”

~Yamizu

Maryu katsoi tyhjin silmin kaukaisuuteen muutaman sekunnin, tajusi sitten, älähti ja lähti juoksemaan poispäin kohti Totuuden Palatsia minkä jaloistaan pääsi. Yamizu jäi hetkeksi katsomaan nuoremman veljensä perään, luki sitten hiljaiset sanat ja avasi portin Harmauteen, jossa heidän isänsä odotti hänen raporttiaan.

Kirjan kannen symbolit

Siellä Takatsuke istui kaukoputkensa ääressä ja piti kirjaa maailman kuulumisista. Maryun ilmestyminen ei hämmästyttänyt häntä, sillä hän oli jo nähnyt sen. Maryu kertoi, että se lähestyi vääjäämättä. Takatsuke nyökkäsi, sillä hän tiesi, mitä Maryu tarkoitti. Hän nousi tuolistaan ja lähti kävelemään kohti tornin kirjastoa, Maryu uskollisesti seuraten. Kirjastossa hän kaivoi esiin kirjan, jonka kanteen oli piirretty outoja symboleja ja näytti sen sisältöä. Kirjassa oli kuvia, joissa ilmiselvästi Void-demoni Night otti yhteen Takatsuken kanssa. Takatsuke ojensi kirjan läpi plarattuaan sen Maryulle.

”Vain sinä voit pysäyttää demonit, koska olet demoni itse.”

~Takatsuke Yoko'zo

Maryu kumarsi isälleen, jonka neuvot olivat aina viisaita ja yhtä kliseisiä, ja lähti portista tosimaailmaan.

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaan aikaan Puolustajien päämajassa Empire State Buildingin ylimmässä kerroksessa New Yorkissa Herra Tähti oli lukkiutunut komeroon ja kääri foliokäärettä pois suurella vaivalla näpistämänsä Bundinin Nukella kyllästetyn suklaamunan päältä. Tähti oli komerossa, koska hän jäisi todennäköisesti kiinni Nuken vetämisestä, jos hän olisi syönyt munan huoneessaan tai vessassa. Hän oli käyttänyt Nukea nyt jo useamman vuoden, ja vain yhdestä syystä: Voidakseen tavata ensimmäisen todellisen rakkautensa, void-demoni Chasmin, jonka muodokas ruumis ei jättänyt ketään kylmäksi. Ainoa hänen tietämänsä keino päästä tapaamaan Chasmia oli vetää tarpeeksi Nukea, jotta hänen tietoisuutensa siirtyisi Tyhjyyteen, jossa void-demonit pitivät majaansa. Tässä oli kuitenkin se huono puoli, että koska hän ei ollut Tyhjyydessä fyysisesti, hän ei koskaan ollut voinut varsinaisesti koskea rakkaaseensa, tuntea tämän kurvikasta ruumista omaansa vasten, kävellä käsi kädessä Tyhjyyden luunvalkean kuun ja pikimustan taivaan alla yli loputtomien valkoisten hiekkadyynien... Eihän Tyhjyys mikään loistolomakohde ollut, mutta rakastuneen silmin jopa sumuiset dyynit näyttivät yllättävän kauniilta. Tähti oli juuri tunkemassa suklaamunasta murtamaansa palasta suuhunsa, kun hänelle tuli outo tunne. Sellainen kuin joku muu olisi läsnä, vaikka tietää olevansa yksi. Komero oli ahdas verrattuna Puolustajien omiin huoneisiin, mutta tarpeeksi suuri, että sinne olisi mahtunut useampikin ihminen. Tähti kääntyi ympäri, mutta ei nähnyt mitään. Tunne läsnäolosta kuitenkin vahvistui. Yhtäkkiä Herra Tähti kuuli korvissaan äänen... hänelle hyvin tutuksi tulleen äänen:

Tuitui, kultsipuppelini! Miten lempisupersankarini voi?

~Chasm

Herra Tähden pulssi kohosi heti sadalla iskulla minuutissa, suklaamuna lipsahti hänen hetkessä turriksi muuttuneista käsistään lattialle, ja hän nielaisi jännityksestä. Chasmin ääni! Ehkä he kohtaisivat pian vihdoinkin? Herra Tähti sai suunsa auki ja änkyttti:

”Hy-hyvin kai...”

~Herra Tähti

Hienoa! Kuule, eikö sinustakin tunnu että meidän pitäisi tavata... siis niinkuin ruumiillisesti...

~Chasm

”Kyllä! Kyllä!”

~Herra Tähti

Upeaa! Tapaamme tänään keskiyöllä. Lennä New Yorkista länteen, kunnes kohtaat pyramidin muotoisen vuoren. Etsi sen rinteeltä punainen vuoristomökki. Tapaamme siellä.

~Chasm

”Mutta miksi emme tapaa kaupungissa?”

~Herra Tähti

Tiedäthän sinä kaupunkilaiset hanipupu, heillä on ennakkoluuloja demoneista.

~Chasm

Herra Tähden kasvoja valaisi ymmärrys, ja hän suostui kernaasti tapaamaan Chasmin New Yorkista länteen olevan pyramidimaisen vuoren rinteellä olevassa majassa, jos tämä haluaisi. Kun Chasmin läsnäolon tunne oli lakannut, Herra Tähti rupesi onnessaan heittelemään komerossa voltteja ja kärrynpyöriä, mikä sai hyllyillä olevat huippumodernit siivousvälineet (pari ämpäriä, joissa oli värillisiä, vilkkuvia LED-valoja ja pyöriväpäinen moppi) tipahtamaan niskaansa. Kauempaa kuului vastahankittua Tekken 13:ta hakkaavan Zetton vieno huomautus pitää turpansa kiinni.

Chasm sulki mentaaliyhteyden ja hymyili pirullisesti. Hän oli aina arvellut, että tuon viattoman pellen kanssa pelehtimisestä olisi hyötyä. Poika oli hänellä talutushihnassa, ja se pitäisi hänet kätevästi poissa tieltä, ja saattaisi jopa auttaa pitämään muut Maapallon naurettavista trikoopelleistä loitommalla sen aikaa, kun Chasm valmisteli suunnitelmaansa. Ainoa ongelma olisi todennäköisesti se asioihinsekaantuva Maryu Yoko'zo, mutta yksinään hänkään ei aiheuttaisi sen suurempaa ongelmaa. Chasm komensi luokseen kaksi uskollista palvelijaansa, tyhjiödemoniveljekset Waron ja Raron, ja jakoi heille käskynsä. Käskyt saatuaan demonit kumarsivat syvään ja liukenivat pimeyteen toteuttamaan käskyjään. Chasm istui suuressa, upottavassa, punaisessa nahkanojatuolissaan pienessä punaisessa vuoristomökissä, joka oli paljon enemmän kuin miltä päällepäin näytti, ja siemaili kristallipikarista punaviiniään. Chasmin mielestä ainoa hyvä asia tällä pienellä mutapallolla oli sen viinit, ja kohta juuri muuta ei olisi jäljelläkään.

Herra Tähti kohtaa unelmiensa naisen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oli keskiyö, ja täysikuu paistoi hiljaisen maiseman ylle (tälläisissä tilanteissa pitää kirjallisuuden lakien mukaan aina olla keskiyö, täysikuu ja hiljainen maisema, toim. huom.). Chasm makasi divaanilla punaisen mökkinsä verannalla ja nautti kuun katselemisesta - se muistutti häntä Tyhjyyden kotoisesta kuusta, joka tosin oli paljon kylmempi ja muistutti enemmän pääkalloa. Chasm ei kyllä ymmärtänyt sitä, miksi kaunis musta taivas piti ripotella täyteen pieniä valkoisia pisteitä, mutta niistä voitaisiin hankkiutua eroon, kun Kaaoksen Valtakunta olisi ottanut vallan tässä universumissa. Chasm odotti vierasta, ja pian hän näkikin horisontissa New York Cityn suunnalta ilmestyneen uuden valkoisen pisteen, joka kasvoi suuremmasksi hetki hetkeltä. Chasm naurahti itsekseen, ja siemaisi pikaristaan viiniä.

Herra Tähti lensi kohti pyramidin muotoista vuorta, jonka hän oli juuri huomannut, ja lähestyi sitä nyt niin nopeasti kuin pystyi. Hän oli päässyt lähtemään Puolustajien tukikohdasta keskellä yötä, vaikka Kapteeni Aurinkokunta olikin ollut hereillä katsomassa myöhäisillan kauhuleffaa (sattumalta Herra Tähti oli näytellyt siinä pääosaa ollessaan vielä Bob DeNitro). Herra Tähden oli onnistunut selittää Aurinkokunnalle, että hän oli menossa ostamaan lisää Nuke-laastareita pitääkseen himonsa kurissa, minkä Aurinkokunta pystyi hyvin uskomaan, sillä hän ei tiennyt, että Nuke-lääkkeitä ei ollut saatavilla Venäjän ulkopuolella, vaan ne oli hankittu KHV:n sisäisten kanavien kautta. Nyt Tähden mieltä hallitsi vielä Nuke-riippuvuuttakin suurempi voima: Rakkaus. Rakkaus Chasmia, tuota valkeaa, sorjaa kaunotarta kohtaan. Siitä lähtien, kun Herra Tähti oli ensimmäistä kertaa nähnyt Chasmin Puolustajien kahdeksannen tehtävän aikana, vaikkakin vain pienen silmäyksen ajan. Sen jälkeen, kun hän oli alkanut käyttämään Nukea, hän oli päässyt tapaamaan Chasmia säännöllisesti, ainakin hengessä vaikkakaan ei ruumiissa. Mutta nyt he tapaisivat jälleen oikeasti toisensa, fyysisesti. Ja mitä vain voisi tapahtua...

Tähti lensi vuoren huipulle, jolla Chasm jo odotti häntä. Kuun siluetti kultasi hänen ruumiinsa kurvit, kuin sädekehä, ja teki näystä vastustamattoman. Tähti laskeutui vuorelle ja ojensi Chasmille New Yorkista ostamansa kukkakimpun. Hän ei tiennyt, että kukat kuolevat joutuessaan Void-demonien läheisyyteen. Kukat lakastuivat, mutta se ei Chasmia häirinnyt, sillä hän nautti kuolemasta. Mutta nyt saisi hupi riittää, sillä työ kutsui. Chasm tarttui Herra Tähteä tiukasti hartioista ja suuteli tätä niin rajusti, kuin osasi. Herra Tähti järkyttyi, vaikka oli unissaan tottunutkin Chasmin tiukkoihin suukkoihin, sillä ne eivät kuitenkaan olleet voineet valmentaa häntä tositilannetta varten. Hän pyrki parhaan mukaan vastaamaan suudelmaan, mutta Chasm piti ohjat itsellään. Toinen käsi lipsahti alas Tähden hartioilta ja kouri nyt hänen nivusiaan. Tähti parahti ja työnsi Chasmin kauemmas.

”Ei, minä... en ööhh... ole viel... [klunk!] valmis... "siihen"!”

~Herra Tähti

Chasm alkoi nauraa kuultuaan tämän. Herra Tähti ei ymmärtänyt ja Chasm joutui selittämään. Tähti oli vapaaehtoisesti tullut hänen vuorelleen ja oli nyt vanki. Muut Puolustajat saisivat aamun koitteessa tietää tästä ja tulisivat hakemaan Tähteä, jolloin koko maailma olisi Chasmin armoilla. Tähti järkyttyi tajuttuaan kaiken olleen vain ansaa, mutta ei pillahtanut itkuun. Hän oli alkanut kasvaa jo aikuiseksi ja olihan hän jo jumankauta kolmekymppinen. Hän tiesi täsmälleen, mitä pitäisi tehdä.

”No, jos tänne pitää kuolla!”

~Herra Tähti

Sitten hän tarttui Chasmiin, suuteli tätä niin rajusti, ettei Chasm ollut ikinä kuvitellut kenenkään voivan suudella ja kaatoi maahan. Siitä alkoi villi, sydänyöstä aina aamun ensi säteisiin kestävä seksisessio.

Maryu ilmestyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulla Puolustajat huomasivat herätessään kello yhdeksän paikkeilla, että Tähti oli lähtenyt. He etsivät tätä kaikkialta, mutteivät löytäneet. Kun Rautaröhmö lähti ulos tukikohdasta etsimään häntä, hän huomasi, että Empire State Buildingin pääoveen oli isketty nuoli, johon oli kiinnitetty lappu. Siinä luki: Tähti on armoillani! Jos haluatte vielä nähdä hänet elossa, teidän on tehtävä jotain sen eteen. Hän on vuorella kaupungin liepeillä. Ette voi erehtyä. Pusi, pusi<3 T: Chasm:P.

Rautaröhmö ryntäsi oitis tuon luettuaan yläkertaan ja näytti sitä muille Puolustajille. He olivat juuri lähdössä kohti vuorta, kun huoneen täytti kylmä viima. Salamat lentelivät ja juuri, kun Zetto oli kysymässä, että mitä nyt tapahtuu, keskelle huonetta ilmestyi tuttu hahmo.

”Terve, Puolustajat. Emme olekkaan tavanneet vähään aikaan!”

~Maryu Yoko'zo

Tämän sanottuaan Maryu teki heti olonsa kotoisaksi ja läsähti sohvalle makaavaan asentoon. Hän pahoitteli, että matka oli vienyt aikaa, mutta Harmaudessa oli ollut ruuhkaa. Sen jälkeen hän iski pöydälle painavan näköisen, mustan kirjan, jonka kannessa oli outoja symboleita, jotka laatutietoinen Rautaröhmö tunnisti Led Zeppelinin neljännen levyn kannessa nähtyihin vastaaviin. Maryuta tämä ei tuntunut kiinnostavan, mutta närkästyneenä hän joutui toteamaan, ettei Rautaröhmö ollut ensimmäinen, joka noin sanoi. Vaihtaakseen puheenaihetta Maryu alkoi puhumaan Chasmista ja tämän suunnitelmista. Chasm oli lähettänyt tyhjiödemoneita etsimään Varjovartijan palasia uudesta kohteesta Ohiosta. Rautaröhmö kysyi missä Chasm itse oli - olihan loogista että tällaista tehtävää varten oli myös void-demonin oltava Maassa. Maryu naurahti ja alkoi selittää:

”Chasm leikkii kanssamme. Hän on houkutellut Tähden kaupungin ulkopuolella olevalle vuorelle ja lähettänyt kätyrinsä hakemaan Varjovartija-palasta. Jos lähdemme hakemaan palasta, olemme todennäköisesti liian myöhässä pelastamassa Herra Tähteä. Ja jos menemme suoraan häntä pelastamaan, tyhjiödemonit saavat palasen - todennäköisesti syötyään ensin pienen kaupungillisen ihmisiä mennessään. Valinta yhden ystävän ja tuntemattomien ihmisjoukkojen väliltä. Niin kovin tyypillistä Chasmille.”

~Maryu

”Mitä Chasm tekee Tähdelle?”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Ensin hän järjestää syntiset orgiat... sitten hän ottaa Tähden sielun.”

~Maryu

Kapteeni läsähti istumaan Maryun viereen. Hän oli huolissaan Herra Tähden puolesta, sillä hänen sielunsa menettäminen saattaisi johtaa sponsorirahojen menettämiseen. Eihän kukaan rahoittaisi sielutonta supersankaria! Silloin Kapteeni muisti jotain, mistä oli puhuttu viisi minuuttia sitten, läpsäytti itseään molemmille poskille ja näytti Maryulle Chasmin lähettämää kirjettä.

Maryu luki kirjeen ja samalla hänen kasvonsa vääntyivät kauhusta. Hän avasi kirjan ja näytti sen sisäkannessa olevaa kirjoitusta. Hän sanoi, että Chasm aikoo tehdä jotain paljon karmeampaa, kuin vain ottaa Tähden sielun. Puolustajien kysyessä yksityiskohtia tästä Maryu osoitti kirjan sisäkantta, joka hänen mukaansa kertoi jostain todella kamalasta.

There's A Lady Who's Sure All That Glitter Is Gold

And She's Buying A Stairway To Heaven

Maryu totesi koko tapauksen olevan järkyttävä. Rautaröhmö yhtyi tähän, sillä hän ei uskonut kyseisen kirjan kustantajalla olevan lupaa kopioida Stairway To Heavenin sanoja, eikä Maryun vieläkään antaneen mitään tyhjentävää selitystä. Maryu tuhahti vihaisesti mutisten jotain tekstin monitulkinnallisuudesta ja sulki kirjan, jolloin Zetto oli näkevinään kirjan kyljessä tekstin Atlantic Records Re-Master, mutta musiikkitiedottomana hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Puolustajat päättivät ottaa riskin ja antaa KHV:n hoitaa tyhjiödemonien uhka heidän mennessä kohtaamaan void-demonin.

Pelastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ja niin Puolustajat sekä Maryu lähtivät lentämään kohti pelättyä vuorta, jolla Chasm oli juuri rutistanut seuralaisestaan ulos tämän viimeiset arvokkaat ruumiinnesteet. Chasmin vetäessä sykkivät lonkeronsa paikoista, joita kevyesti kyynelehtivä Tähti ei ollut tiennyt olleen edes olemassa alkoi hän puhua.

Ensin Taivas, sitten Helvetti, kulta.

~Chasm

”Mitä tarkoitat?”

~Herra Tähti

Voi, hyvin montaa asiaa, kultsipuppeli, hyvin montaa!

~Chasm

Sen sanottuaan Chasm heilautti häntäänsä kuin ruoskaa päin Herra Tähden kasvoja, saaden aikaan haavan ja lennättäen tämän taaksepäin vasten puista pilaria. Chasm käveli hänen luokseen ja samalla hänen käteensä aineellistui tyhjästä musta piikki. Kaikki kauniina pidettävä kimallus oli kadonnut demonin punaisista silmistä, ja ne hehkuivat nyt pelkkää sadismia - puhdasta, hirvittävää halua aiheuttaa tuskaa. Chasm kietoi häntänsä Tähden kaulan ympärille ja nosti tämän pystyyn.

Esimerkiksi... kun sinä olet ensin saanut kokea Taivaan, saat nyt kokea Helvetin!

~Chasm

Sen sanottuaan Chasm iski pitelemänsä mustan piikin läpi Herra Tähden ranteesta naulaten tämän kiinni pylvääseen. Toinen terä materialisoitui Chasmin käteen ja toinenkin ranne koki saman kohtalon. Sitten demonin ruumiista purkautui uusia lonkeroita jotka tunkeutuivat Tähden jokaiseen ruumiinaukkoon pumpaten sinne jotain, joka kirveli kuin happo. Chasm nauroi ja joi ristiinnaulitun Tähden tuskaa. Chasm kiersi uhrinsa vierelle ja sivalsi hännällään haavan toiseenkin poskeen.

Negation Blades... Ne imevät energiaa ja manaa kaikesta mitä koskettavat, kunnes jäljelle ei jää mitään. Huuda siis, kun vielä pystyt!

~Chasm

Demoni nauroi niin, että vieläkin tästä kaikesta sekaisin olevaa Herra Tähteäkin puistatti.

Herra Tähti roikkui seinällä ja tunsi voimiensa virtaavan pois ruumiistaan. Hän muisteli kaikkia niitä hetkiä, jotka hän oli kokenut Chasmin kanssa... hän oli luullut, että Chasm rakasti häntä yhtä paljon kuin hän Chasmia. Hänen mieleensä muistuivat vuosien takaa sanat, jotka Maryu Yoko'zo oli sanonut, kun he olivat ensimmäistä kertaa tavanneet.

”Void-demoneilla ei ole sielua eikä tunteita. Ne eivät koskaan ole sitä miltä näyttävät eikä niihin ole luottamista. Ne elävät vain tuskasta ja kuolemasta.”

~Maryu

Herra Tähti kirosi omaa typeryyttään, kirosi Chasmin ruumiin kurvikkuutta ja niitä pirun Nukella kyllästettyjä munia. Nuken ajatteleminen ei kuitenkaan ollut viisaasti tehty, sillä se sai hänet tiedostamaan vieroitusoireet, jotka hänen kokemansa orgiat olivat hetkeksi työntäneet taka-alalle. Loistavaa. Hänen ranteistaan ja sisuksistaan säteili tuskaa koko hänen heikkenevään ruumiiseensa, hän vihasi itseään ja lisäksi halusi annoksen Nukea. Paremmin ei voisi mennä. Hän ei tiennyt, että samaan aikaan muut Puolustajat yhdessä Maryun kanssa lensivät kohti vuorta, valmiina iskemään.

Kun he pääsivät vuorelle, he huomasivat oitis epäilyttävän hirsimökin, jonka piipusta tuli savua. Maryu avasi kirjansa ja luki ääneen kohdan, joka oli kirjoitettu englanniksi, ja jonka mukaan ihmiset ovat suruissaan ja taivaan portaikon ostamiseen vaaditaan liikaa kultaa. Nämä säkeet olivat ketun mielestä täysin yhteneväisiä tämänhetkisiin tapahtumiin kun taas Rautaröhmön mielestä se vain todisti, että Atlantic Recordsin tekijänoikeuksia valvotaan heikosti. Maryu tuhahti jälleen ja lähti kävelemään kohti mökkiä, Puolustajien seuratessa kuuliaisesti hänen kannoillaan.

Demoni Maryun sisällä alkoi silloin kuumeta. Maryuista tuntui, kuin hänen sisuksensa syttyisivät tuleen. Sekin tiesi, että jossain lähellä olisi Void-demoni. Maryu potkaisi oven sisään ja heidän edessään aukesi kammottava näky. Herra Tähti roikkui seinässä kiinni alasti ja hän huusi samalla, kun kymmenet lonkerot kiemurtelivat hänen sisuksiinsa kaikista mahdollisista sisään-ja ulostulokäytävistä.

”Öh..!”

~Zetto katsoessaan poispäin

”...”

~Rautaröhmö koettaessaan olla ajattelematta liian pitkälle

”Se on...”

~Aurinkokunta kyseenalaistaessaan tilanteen todellisuuden

”Kuvottavaa.”

~Maryu

Silloin varjoista singahti musta piikki lattiaan, ja Maryu sai juuri ja juuri väistettyä sen hyppäämällä äkkiä taaksepäin. Maryu mietti hetken miten pelastaa Herra Tähti anaalirangaistukselta joutumatta varjoista esiin tullen Chasmin puukottamaksi, tajusi sitten ja alkoi toimia. Maryu latasi käsiinsä energiaa, huitaisi pari kertaa nopeasti ilmaan ja sai lonkerot vetäytymään Tähdestä. Tälläisinä hetkinä hän kiitti isäänsä, joka oli pakottanut hänet opettelemaan ketun nyrkkiä. Kaikki oli tapahtunut silmänräpäyksessä, ja nyt Chasm itse laskeutui notkeasti hypäten keskelle lattiaa, Herra Tähden ja pelastajien väliin. Maryusta ei tuntunut lainkaan hyvältä. Demoni hänen sisällään oli poikkeuksellisen innokkaalla päällä, yrittäen jatkuvasti tunkea itseään ulos. Irstas paskiainen tunnistaa toisen, Maryu ajatteli. Tämä ei ollut hyvä tulevan taistelun kannalta. Maryu yritti karistaa demonin vihjailut pois mielestään ja veti miekkansa huotrasta. Tällä kertaa ei ollut varaa pidätellä voimiaan. Hän karjaisi miekkansa nimen

”KYUUBIMARU!”

~Maryu

Ja miekka muuttui notkeaksi mustaksi energiapilveksi, joka kietoi hänen kätensä ympärilleen ja muotoutui nopeasti pitkiltä kynsiltä näyttäviksi teriksi. Chasm ojensi kätensä sivulle ja siihen materialisoitui musta terä, jonka ympärille kalpean kaunottaren käsi puristui. Maryu käänähti taaksepäin ja antoi Puolustajille ohjeen:

”Minä pidän Chasmin kiireisenä. Irrottakaa te ystävänne ja suojelkaa häntä. Liittykää taisteluun, kun olette varmoja, että hän pärjää.”

~Maryu

Maryu kääntyi sitten takaisin Chasmiin ja syöksyi tätä kohti terät ojossa. Chasm otti ne vastaan omalla mustalla aseellaan niin että kipinöitä sinkoili huoneeseen. Maryu heitti demonin ylöspäin, kohti huoneen kattoa. Chasm tarttui kynsillään kattoon ja latasi sarviensa väliin pallon olemattomuusenergiaa, jonka hän sitten sinkosi katosta läpi tehden siihen ison reiän. Tämän jälkeen demoni otti ilmaa siipiensä alle ja syösyi ulos taivaalle, jossa aamuaurinko valaisi maisemaa. Maryu hyppäsi perään ja otti korkeutta keräämällä energiaa jalkojensa alle pystyäkseen lentämään.

Alhaalla Chasmin mökissä Puolustajat saivat Herra Tähden irrotetuksi pylväästä. Rautaröhmö sitoi tämän ranteissa olevat haavat ja Kapteeni Aurinkokunta kaivoi vaatekaapista jotain päällepantavaa. Ainoa, mikä oli Herra Tähden kokoa, oli pääsiäispupun asu, joten siihen jouduttiin tyytymään. Kapteeni ihmetteli miksi helvetissä void-demonin vaatekaapissa oli Herra Tähden kokoa oleva pääsiäispupun asu, kohautti sitten olkiaan ja meni auttamaan Herra Tähteä pystyyn. Zetto tiukkasi, pystyikö tämä seisomaan. Herra Tähti vapisi vieroitusoireiden takia, mutta sai kuitenkin mutistua voivansa ihan hyvin. Tämän kuultuaan Zetto ampaisi Chasmin tekemästä reiästä taivaalle.

Kaksi demonia yhden hinnalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylhäällä Maryu ja Chasm olivat kalautelleet aseitaan yhteen jo monen monta kertaa, kuitenkaan toisiaan haavoittamatta. Sitten Chasm kuitenkin osoitti Maryua sormellaan ja sanoi:

Revelation of Pain.

~Chasm

Maryu taittui kaksin kerroin kivusta ja yskäisi ulos verta. Hänen näkökenttänsä alkoi mustua, ja hän tiesi mitä se tarkoitti... tiesi liiankin hyvin. Hän vajosi tiedottomuuteen.

Zetto lensi ylös ja näki Maryun ja Chasmin kauempana laakson yllä. Maryu näytti olevan pulassa, joten Zetto lähti lentämään taisteluparin suuntaan. Sitten jotain outoa kuitenkin alkoi tapahtumaan Maryulle. Tämän silmistä, nenästä ja suusta alkoi suihkuta valkoista ainetta. Hänen käsiensä ja jalkojensa ympärille kerääntyi samaa valkoista ainetta, ja hänen ruumiinsa ympärille kietoutui notkeita mustuuden lonkeroita. Zetto oli harvoin nähnyt mitään noin perin juurin pelottavaa ja hermostuttavaa. Musta pilvi ympäröi Maryun, joka huusi tuskasta suustaan suihkuavan kalmanvalkean aineen tukahduttamana. Pilvi vääntelehti ja haihtui sitten yhtäkkisesti mustan paineaallon säestämänä. Maryu oli muuttunut täysin. Hänen kasvoillaan oli sama irvistävä naamio kuin kerran aiemminkin, mutta tällä kertaa myös hänen ruumiinsa oli täysin toisenlainen. Se oli musta. Olkapäissä oli piikit. Yhdeksän häntää, joiden päässä oli kuolaavat kidat heilui irstaasti. Muuttunut Maryu päästi ulos eräänlaisen innostuksen sävyttämän huokauksen ja alkoi sitten nauraa kuin hullu.

”HAHAHAHAHAHAHAHAHAA! HAHAAA!! Tuntuu niin pirun hyvältä olla VAPAA!!!”

~Demoni-Maryu

Demoni-Maryu käänsi katseensa ja huomasi Chasmin, joka oli jähmettynyt paikalleen varuillaan oleva ilme kasvoillaan. Demoni-Maryun silmät välähtivät.

”Kuule beibe... osaatko tanssia jiveä?”

~Demoni-Maryu

Jiveä? "Osaanko tanssia jiveä?" Minkä kaltainen kysymys tuo on?

~Chasm

”Ei haittaa jos et osaa, beibe. Voin opettaa.”

~Demoni-Maryu

Sen sanottuaan demoni-Maryu katosi ja ilmestyi uudestaan Chasmin taakse. Chasm kääntyi nopeasti ja sivalsi mustalla terällään, jonka demoni-Maryu kuitenkin nappasi käteensä.

”Mitä nyt, beibe? Emmekö me sinusta olisi loistava pari?”

~Demoni-Maryu

Minä en halua sinulta mitään.

~Chasm

”No, se on ikävä juttu. Koska nyt minun täytyy SYÖDÄ SINUT!”

~Demoni-Maryu

Chasm hyppäsi taaksepäin, kun yksi Demoni-Maryun hännistä syöksyi tätä kohti kuolaava kita ammollaan ja latasi sarviensa väliin olemattomuusenergiaa, ja ampui sen kohti häntä tavoittelevaa demonia. Demoni-Maryu väisti iskun, joka sitten lensi päin kauempana olevaa kukkulaa ja tuhosi sen kokonaan. Demoni-Maryu venytti käsissään olevat Maryun terät Chasmin perään, joka alkoi lentelemään niitä pakoon. Terät kaartelivat kurvikkaan Chasmin perässä janoten hänen voimiaan osaksi mustan käyttäjänsä voimia. Zetto oli epätavanomaisesti jähmettynyt täysin liikkumattomaksi ja tuijotti suu auki tätä äkkiä suuntaansa vaihtanutta taistelua. Edes Jetoniassa ei voinut nähdä tämän kaltaista showta.

Sillä aikaa maan pinnalla Kapteeni kysyi Tähdeltä, pystyikö tämä jo lentämään? Tähti yritti, mutta ei päässyt ilmaan. Hän katsoi Rautaröhmöä ja Kapteenia anelevasti ja kertoi, mitä Chasm oli sanonut. Hänen voimansa oli imetty pois! Tähti rojahti maahan ja alkoi itkemään ääni väpättäen ja kädet täristen. Vieroitusoireet olivat kamalat, hän oli harrastanut seksiä demonin kanssa ja kaiken päälle hänen voimansakin olivat kadonneet. Hän muisti ne helpot ajat jolloin hän oli ollut tunnettu näyttelijä Bob De Nitro, eikä vielä Herra Tähti -niminen supersankari. Aina niin sympaattinen Rautaröhmö yritti lohduttaa ja taputti Tähteä olalle, mutta parku ei loppunut. Tähdestä tuntui, että häneltä oli viety kaikki. Maailma oli nyt niin erilainen. Niin synkkä.

Kapteeni Aurinkokunta jätti Rautaröhmön ja Tähden kahdestaan maan pinnalle ja lähti itse ilmaan auttamaan Maryuta ja Zettoa. Sieltä hän löysi Zeton, joka edelleenkin tuijotti suu auki taistelua.

”Hei, Z, mitä mies? Miksi et jo taistele, kun toiminta on jo täyd... jumalauta, mitä Maryulle on tapahtunut!?”

~Kapteeni

Juuri sillä hetkellä taisteluparissa Maryu/Chasm näytti olevan voittaja selvillä. Maryun suusta puski ulos lonkeroita, jotka kietoutuivat Chasmin ympärille ja alkoivat hipelöidä tätä joka paikoista. Kapteeni ja Zetto käänsivät päänsä poispäin, kun he huomasivat, miten kaksi lonkeroa työntyi Chasmin tiukan puvun alle ja sen jälkeen ulos hänen suustaan.

”Ei taas!”

~Zetto

”Nyt ymmärrän, miksi isä asensi koneeseeni lapsilukon, kun olin pieni!”

~Kapteeni

Yhtäkkiä kuitenkin ilman halki syöksähti käsittämättömän nopeasti keltainen välähdys, kuin salama, joka katkaisi Demoni-Maryun lonkerot. Demoni karjaisi ja imaisi tyngät takaisin sisäänsä. Maryu, Zetto, Kapteeni Aurinkokunta ja lonkeroista irrottautunut Chasm kääntyivät katsomaan kuka tai mikä se oli ollut.

Yamizu Yoko'zo

Ilmassa seisoi keltahiuksinen nuori nainen, jolla oli yhdeksän ketun häntää ja ketun korvat ja jonka kädessä kiilteli tutun näköinen miekka - legendaarinen Yoko'zon miekka, jota Kapteeni Aurinkokunta oli kerran päässyt käyttämään.

”Yamizu Yoko'zo, rakkaan Maryuni isosisko! Pseudokettumuoto ja kaikki? Olet tainnut viettää aikaa isin kanssa harjoitellen, hm?”

~Demoni-Maryu

Yamizu ei vastannut. Sensijaan hän kääntyi Puolustajia kohti ja neuvoi heitä ottamaan yhteen Chasmin kanssa sillä aikaa kun hän yrittäisi saada ajettua Maryun sisäisen demonin takaisin syövereihinsä. Yamizu alkoi vaihtamaan iskuja Demoni-Maryun kanssa miekoin, nyrkein ja energia-ammuksin henkeäsalpaavaa taituruutta osoittavassa taistelussa, jonka sanallinen kuvailu on valitettavasti mahdotonta.

Zetto ja Kapteeni Aurinkokunta napsauttivat itsensä ulos tuijota-suu-auki -moodista ja lensivät kohti Chasmia, jonka kasvoja synkensi vihainen ilme. Chasm kiljaisi Puolustajille, että hänellä ei ollut aikaa tälläiseen ja alkoi tulittamaan sarjatulella olemattomuusenergia-ammuksia kohti Puolustajia. Yksi ammus raapaisi Zetton kyynärvartta ja toinen hipaisi kapteenin rintaa, mutta sen suuremmilta osumilta vältyttiin. Zetto ja Kapteeni syöksyivät päin Chasmia ja alkoi iskujen vaihto, jossa notkea demoni väisteli Puolustajien nyrkkejä ja sivalteli näitä hännällään. Chasmilta alkoi loppua kärsivällisyys, joten hän teleporttasi taaksepäin, ja napsautti sormiaan. Kaksi tyhjiödemonia ilmestyi heti paikalle. Chasm tarttui molempia niskasta ja tunki ne suuhunsa tavalla, joka sai Puolustajat yökkäilemään. Syötyään palvelijoidensa tyhjiön Chasmin voimat palautuivat ja hän venytteli niskaansa. Äkkiä Yamizun ja Demoni-Maryun välinen taistelu kuitenkin kiinnitti hänen huomionsa.

Demoni-Maryu ahdisteli Yamizua lukemattomin erilaisin ja toinen toistaan irstaammin tekniikoin, mutta Yamizu onnistui välttämään ne. Yamizu alkoi kuitenkin väsyä, sillä hänen käyttämänsä muodon ylläpitäminen oli rasittava tehtävä. Yamizu näki kuitenkin tilaisuutensa ja osoitti demonia, joka hänen veljestään oli tullut, sormellaan ja luki yhdeksänhäntäisten kettujen kielellä taikasanat, jotka kääntyvät suomeksi suunnilleen seuraavasti:

”Nosta pölystä ajan ja avaruuden kahleet ja sido. Sitova loitsu: Kuudet kahleet!”

~Yamizu

Kuusi eri väreissä hohtavaa ketjua kietoutui Demoni-Maryun ympärille ja piteli tätä aloillaan. Loitsu ei kestäisi kauan, mutta lyhytkin aika oli tarpeeksi. Yamizu syöksyi kohti rimpuilevaa vastustajaansa ja heilautti Yoko'zon miekkaa. Miekka osui demonin valkeaan naamioon ja pirstoi sen tuhansiksi sirpaleiksi. Demoni karjaisi viimeisen karjaisunsa ennen kuin mustuus räjähti siitä pois ja paljasti Maryun altaan. Yamizun yhdeksän häntää ja korvat vetäytyivät sisään ja hän huohotti väsyneenä. Yhtään kauemmin hän ei olisi jaksanut tuota muotoa pitää. Maryu oli tajuton, joten Yamizu nappasi hänet käsivarsilleen ennen kuin tämä ehti pudota.

Sillä aikaa Kapteeni ja Zetto olivat taistelleet nyt erittäin voimakkaaksi kasvanutta Chasmia vastaan. He yrittivät yllätyshyökkäystä eri sivustoilta, mutta Chasm sitoi heidät suustaan kasvaneilla lonkeroilla vahvaan puristukseensa. Uudet lonkerot alkoivat kähmiä heidän trikoidensa etumuksia ja ensimmäistä kertaa ikinä Kapteeni kuuli Zeton äänestä pelkoa.

”Keksi äkkiä jotain, kapu, tai tuo läpeensä perverssi sadisti piru tekee meille uudet peräreiät!”

~Zetto

Ja Kapteeni yrittikin keksiä jotain, sillä hänkään ei halunnut uutta peräreikää. Hän mietti ja mietti, kunnes lopulta tajusi, ettei keksisi mitään. Hän siis päätti vain alkaa parkua ja laskea alleen, toivoen, että se viimeistään ajaisi likaiset lonkerot pois hänen housuistaan. Hajusta päätellen samaan tulokseen päätyi myös Zetto. Sekään ei kuitenkaan häirinnyt pirullisesti nauravan Chasmin lonkeroiden liikkeittä vaan oikeastaan vain sai ne vielä villimmiksi.

Silloin Rautaröhmö lensi paikalle, kuin pelastava enkeli. Hän huusi lukeneensa Maryun kirjasta, miten Chasm voitetaan.

”Saatanan lukutoukka! Nytkö vasta sen keksit!”

~Zetto, joka tuntee anaalinsa repeävän

Rautaröhmö hymyili nolosti, sillä hän huomasi ystäviensä ilmeiset tuskat, ja nyrpisti kärsäänsä haistaessaan etovan ulosteen hajun. Alkuun hän kuvitteli sen tulevan Chasmin limaisista lonkeroista, mutta sitten hän tajusi hajun lähteen ja alkoi pidätellä naurua, vaikka hetki olikin ihan väärä. Hän huusi Herra Tähdelle maan pinnalle, minkä naurultaan pystyi, ja pyysi tätä aloittamaan.

Tähti oli lopettanut itkun, mutta hänen silmänsä olivat turvonneet punaisiksi. Hän oli päättänyt satuttaa Chasmia niin paljon, kuin pystyisi. Mitään muuta hän ei halunnut, kuin laittaa tämän likaisen ja ahh... silti niin kauniin demonihuoran kärsimään. Hän käynnisti Rautaröhmön hänelle antaman megafoninsa ja alkoi huutaa lauseita Chasmille. Lauseita, jotka kuulostaisivat hänen korvissaan maailman hirveimmiltä asioilta. Niiden sanominen satutti Tähteä, mutta häntä lohdutti se tieto, miten ne satuttaisivat Chasmia.

”Chasm, senkin ihana hupshuhko [aarrggh] höpönassukkani, ihanaiseni, siirappiseni, sokerikiteeni, lumihiutaleeni, porkkananenäiseni [voih], kadotettujen kuningattareni, pusipusiseni ihanaiseni...”

~Herra Tähti

Ja se tepsi. Chasm ulvaisi kivusta ja lonkerit imeytyivät takaisin hänen sisäänsä. Kapteeni ja Zetto pääsivät irti ja alkoivat oitis kiskoa housujaan takaisin ylös.

Tähti huokaisi ja katsoi taivaalle. Chasm putosi maahan ja jäi siihen vääntelehtimään tuskissaan rakkauslateluista. Niiden teho ei perustunut tyhjänpäiväisyyteen, vaan siihen, että Tähti tarkoitti niistä jokaista. Void-demonit elivät tuskasta ja Rautaröhmö oli tajunnut kääntää sen päälaelleen. Tuska, johon oli sekoitettu aitoa rakkauta, oli kuin paraskin hedelmä, joka oli kuitenkin salakavalasti myrkytetty. Chasm ei vain voinut olla nielemättä sitä ja nieltyään sen, hän alkoi kärsiä.

Tähti hengitti syvään sisään. Chasm katsoi häntä anelevasti, mutta se ei enää auttanut. Tähden silmiin oli syttynyt uusi kiilto viattomuuden paikalle. Se oli aikuisuuden ja tunteettoman maailman olemassaolon tajuamisen kiiltoa. Silloin Tähti iski viimeisen niittinsä arkkuun.

”Chasm... minun ikioma... ihkutihkuni!”

~Herra Tähti

Silloin Chasm alkoi kirkua. Hän repi itse hiuksia päästään ja viilsi kynsillään ihoonsa syviä haavoja. Äkkiä Puolustajien eteen ilmaantui kuin tyhjästä (tai Tyhjyydestä) iso, emon näköinen, olento, joka otti Chasmin syliinsä, murahti ja katosi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. Yamizu tiesi olennon Nightiksi.

Sen jälkeen Puolustajat kääntyivät ympäri onnitellakseen takanaan olevaa Herra Tähteä, mutta tämä olikin kadonnut ja jättänyt jälkeensä ainoastaan megafoninsa. Hän oli kadonnut metsään ja vaikka Puolustajat yhdessä Yamizun kanssa yrittivätkin etsiä häntä monta tuntia, he eivät löytäneet.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maryu Yoko'zo makasi yltä päältä siteissä vuoteessa Rautakynnen tornissa Harmaudessa. Hän oli ollut tajuton, mutta nyt hän oli hereillä ja tuijotti harmaaksi maalattua kattoa, jossa käveli pieni hämähäkki. Hänen olonsa oli tyhjempi kuin olisi voinut luulla sellaisesta, joka oli taistelussa voittajien puolella. Hänen sisällään oleva demoni ei ollut luovuttanut. Se ei koskaan luovuttanut. Sisällään hän kuuli hiljaisen äänen, kuin sihinän kaivon pohjalta.

”Minä palaan vielä. Palaan takuulla, ja silloin sinun on paras olla niin pirun valmiina, tai olet mennyttä, Maryu!”

~Demoni-Maryun ääni

KHV:n päämajassa Washingtonissa Merkin Muffley istui toimistopöytänsä takana kuunnellen Puolustajien selostusta tehtävästään. Hän piti kasvoillaan vakavaa ilmettä, vaikka jotkin tehtävän yksityiskohdat, kuten monen metrin pituiset ruumiinaukkoihin tunkeutuvat lonkerot ja anaalirangaistukset, saivat hänet voimaan pahoin. Epäilemättä kyseessä oli ollut yksi Puolustajien siihenastisen historian synkimpiä ja sairaimpia tehtävä. Kun raportointi oli päättynyt, Merkin kääntyi takaanaan olevaan ikkunaan päin, josta näkyi Washington-monumentti. Hän huokaisi, avasi sisävideopuhelimen ja antoi lyhyen ilmoituksen. Varjovartija-kappale oli saatu talteen ja tyhjiön olennot karkotettu Maasta. Mutta tästedes Herra Tähti ei enää ollut Puolustajien jäsen. Supersankariryhmään jäisi siis vain kolme jäsentä: Kapteeni Aurinkokunta, Rautaröhmö ja Zetto. Muffley ei ollut mielissään asioiden saamasta käänteestä. USA:n supersankarivahvuus oli jälleen heikentynyt yhdellä, ja oli kuultu huhuja, että muutkin suurvallat harkitsivat omien supersankarien hankkimista. Zetto käveli ulos epätavallisen alakuloisena (hän ei ollut istunut Chasmin kähminnän jälkeen) ja Rautaröhmö leijui perässä ääneti. Laskevan auringon valaisemaan huoneeseen jäivät Merkin Muffley ja Kapteeni Aurinkokunta.

”Poikani... näen sen. Edessämme ovat hankalat ajat.”

~Merkin Muffley

Kapteeni ei vastannut, mutta nyökkäsi. Kun Merkin vajosi hiljaisuuteen osoittamatta merkkejä enää puhumisesta, Kapteenikin käveli hiljaa pois huoneesta ja sulki oven perässään.

Tyhjyydessä void-demonien johtaja Night istui karkeasti tehdyssä kivisessä valtaistuimessa nyt autiossa amfiteatterissa. Hän katseli ulos huoneen ainoasta ikkunasta. Luunvalkea kuunsirppi sattui paistamaan siitä suoraan sisään valaisten demonin yhtä kalpeat kasvot. Night nousi ja käveli ulos pariovista, jotka aukenivat hänen mustan, luisevan kätensä heilautuksesta. Hän käveli palatsin pitkiä käytäviä ja tuli lopulta ovelle, johon oli maalattu suuri musta numero neljä. Night ei nähnyt vaivaa koputtaa vaan avasi oven kättään heilauttamalla ja käveli sisään hiljaa. Oven takaa avautui huone, jossa piikkitukkainen, repaleisiin vaatteisiin pukeutunut demoni loikoi sohvalla ja katseli edessään olevasta ruudusta sotaa. Räjähdyksiä, irtoilevia raajoja, tuskanhuutoja, kylmiä juoksuhautoja.

Black. Sinähän halusit lähteä.

~Night

Joo. Mutta ei vielä. Minä katson tätä.

~Black

Tulet luokseni kun olet valmis.

~Night

Nightin lausahdus ei ollut pyyntö. Se oli käsky. Sen tiesivät kaikki, jotka tunsivat tuon synkän demonijohtajan. Night astui ulos huoneesta yhtä hiljaa kuin oli tullutkin ja ovi sulkeutui hänen perässään hänen heilautettuaan taas kerran kättään. Black ei kuitenkaan pääsisi lähtemään yksin. Night lähettäisi muitakin. Hän jatkoi kävelyään käytävillä ja kävi vielä monessa muussakin huoneessa. Lopulta hän tuli ovelle, johon oli maalattu numero kuusi. Night astui sisään yhtä pyytämättä kuin aiemminkin.

Rakkaus on kaiken tuskan alku ja juuri. Muista se.

~Night

Night ei jäänyt odottamaan vastausta vaan poistui. Hän mietti vielä sitä asioihin puuttuvaa Yoko'zon poikaa. Hänen sisällään asuva demoni kuuluisi Kaaoksen Valtakunnan omistukseen ja ohjaukseen. Jos hän saisi sen, Night palkittaisiin.

Chasm istui kädet puuskassa sohvallaan ja tuojotti seinää. Hän kirosi kaikki tunteet alimpaan maan rakoon. Hän kirosi Puolustajat samaan rakoon ja Herra Tähden kaikkein alimmaisiksi. Jos he tapaisivat vielä kerrankin, Chasm kiskoisi sen sontiaisen suolet ulos korvien kautta. Sitten hän ajatteli sitä Yoko'zon pojan sisällä asuvaa nimetöntä demonia. Jopa hänkin värähti inhosta. Vai halusi se tanssia jiveä! Kun hän seuraavan kerran näkisi sen Maryu-paskiaisen, hän tappaisi sen niin nopeasti kuin osasi.

Herra Tähti makasi kirjaimellisesti katuojassa päällään repaleinen pääsiäispupun asu - tai se mitä siitä vielä oli jäljellä. Hän kerjäsi ohikulkijoilta rahaa saadakseen Nukea vierotusoireidensa hoitamiseen. Hänestä oli tullut varovaisempi Nuken käyttäjä, sillä hän ei enää koskaan halunnut käydä Tyhjyydessä. Sen lisäksi Tähti tarvitsi rahaa bussimatkaan, sillä hän halusi lähteä jonnekkin kauas. Ehkä Hollywoodin, jossa hän voisi tehdä comebackin näyttelijänä, jolloin studiot voisivat maksaa hänen vieroitushoitonsa. Mutta siihen menisi aikaa.