Spiraalisuus
Spiraalisuus on sielullisten, kuolevaisten olentojen ja lajien ominaisuus, joka ilmenee lajin tasolla sen leviämisenä ja sopeutumisena uusiin olosuhteisiin, ja yksilön tasolla poikkeusyksilöiden ilmentymiseen emergenttien, pariahien ja savanttien muodossa sekä kuolevaisten olentojen kykynä saavuttaa voimapotentiaalinsa rajat kuolevaisen elinikänsä aikana, kun jo syntyjään kuolevaisia voimakkaamilta Mahtiolennoilta saman tason saavuttaminen voisi viedä satoja tai tuhansia vuosia. Spiraalisuus ilmenee sitä voimakkaampana, mitä suurempia haasteita ja esteitä spiraaliset lajit tai yksilöt kohtaavat; vaihtoehtoinen määritelmä spiraalisuudelle on se lajien ominaisuus, joka tekee osalle niiden jäsenistä mahdolliseksi uhmata todennäköisyyttä ja kehittyä konfliktista voimakkaammiksi, ei heikommiksi. Spiraalisuuden aiheuttavaa ominaisuutta kutsutaan spiraalitekijäksi (tai vain S-tekijäksi) ja sen ilmentämää tai tuottamaa vaikutusta spiraalivoimaksi. Spiraalivoiman alkuperä, luonne ja funktio ovat jokseenkin mystisiä, ja epäillään, että sen tuottaminen on syy sille, miksi maailmankaikkeudessa ylipäätään on kuolevaista elämää, sekä joissakin teorioissa jopa sille, miksi koko Universumi on olemassa.
Spiraalisuus tarkalleen ottaen on lajien, ei yksilöiden ominaisuus. S-tekijä ei ole jäljitettävissä mihinkään yksittäiseen, osoitettavissa olevaan perimän tai sielun ominaisuuteen, vaan on tunnistettavissa vain lajia kokonaisuutena tarkastellessa. Yksittäisten olentojen voidaan sanoa olevan spiraalisia spiraalisen lajin jäseninä tai siinä suhteessa kuin ne ilmentävät lajinsa spiraalivoimaa. Spiraalivoima vaatii sekä kuolevaisen sielun että kuolevaisen ruumiin. Ruumiittomat, sieluttomat tai kuolemattomat olennot eivät kykene ilmentämään spiraalivoimaa. Myös rekombinaatioon pohjautuva lisääntyminen näyttää olevan yhteydessä spiraalivoimaan, sillä kloonaamalla tai monistamalla lisääntyvät lajit osoittavat vähäisempää spiraalisuutta. Universumin kuolevaisista lajeista ihmisiä pidetään voimakkaimmin spiraalisina, ja lajin uskotaan olevan luotu juuri S-tekijän maksimoimiseksi.
Spiraalivoiman ominaisuuksiin näyttää kuuluvan, että se väistämättä lopulta aina kumoaa itsensä. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä spiraalinemesis. Yksilöiden tasolla spiraalinemesis yksinkertaisimmillaan tarkoittaa, että spiraalivoimaa ilmentävät poikkeusyksilöt aina lopulta kuolevat saavuttaessaan rajansa tai, kylliksi voimistuttuaan, tulevat kuolemattomiksi siten menettäen spiraalisuutensa. Lajien tasolla spiraaliset kulttuurit kulkevat spiraalivoiman ajamina resurssien ja tilan salliessa yhä suureempiin ja suurempiin kriiseihin, kunnes ne saavuttavat N-horisonttinsa ja joko kuolevat sukupuuttoon tai askendoituvat. Ensimmäistä Universumin sotaa, johon tosin osallistui myös ei-spiraalisia mahtiolentopopulaatioita, voitaisiin pitää kosmisen mittaluokan spiraalinemesis-ilmiönä. Toinen, pelottavampi esimerkki universaalista spiraalinemesiksestä oli Bydo, joka, vaikka olikin sekä kuolematon että teknisesti ottaen lisääntymiskyvytön, oli spiraalinen olento[1], ja johti levittäytymisellään yhdeksännen universumisyklin ennenaikaiseen päättämiseen. Erään synkän näkemyksen mukaan Keskiulottuvuuden ajoittaisen tuhoamisen ja uudelleenluomisen tarkoituksena on estää kosminen spiraalinemesis nollaamalla sen kuolevainen olentokanta säännöllisesti.
- ↑ Tämä selittynee olennon muutenkin anomalistisella luonteella.
