Suojakenttä

Suojakenttä tai suojakilpi tarkoittaa laajimmassa merkityksessään kaksi- tai useampiulotteista ei-kiinteää tai osittain kiinteää rakennetta, jonka on tarkoitus suojata sisälleen tai taakseen jäävää aluetta estämällä vahingollisiksi katsottujen kappaleiden, aineiden, voimien tai effektien läpikulku.

Yliluonnollisia suojakilpiä voidaan luoda lähes millä hyvänsä energia- tai manatyypillä sekä psionisesti. Tavallisemmin suojakentistä puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin teknologiaperusteisia kenttiä. Sellaiset tulevat mahdollisiksi teknologian tasolta 7 alkaen, ja niitä käytetään avaruusalusten, muiden kulkuneuvojen, rakennusten, sekä teknologian kehittyessä yksittäisten henkilöiden, kaupunkien, ja jopa kokonaisten planeettojen suojaamisen erilaisilta uhilta.

Siviilimallin suojakenttiä käytetään ympäristöllisten haittavaikutusten, kuten lämmön ja säteilyn, tai avaruusaluksilla mikrometeorien, eliminoimiseen, ja niillä on myös muita sovellutuksia, kuten ilmalukkojen tiivistäminen niin, että kaasut eivät pääse pakenemaan mutta kiinteät kappaleet voivat kulkea läpi, tai volatiilien substanssien säilyttäminen. Sotilasmallisten suojakenttien, joita tavataan erityisesti avaruusaluksilla ja linnoituksilla, on kestettävä keskitetympiä ja monimuotoisempia hyökkäyksiä.

Suojakentän tuottavaa laitetta kutsutaan suojakenttägeneraattoriksi.

Teknologisia suojakenttiä on lukuisia eri tyyppejä ja lajeja, jotka suojaavat erilaisilta uhilta eri tavoin. Asevarustelukilpailun paineiden ja tietenkin keskinäisen vakoilun seurauksena useimpien tahojen käyttämät suojakilpimallit suojaavat kaikilta tavanomaisilta uhilta jokseenkin yhtä hyvin, vaikka tämä suojaus voikin olla saavutettu eri metodein. Yleisimmät ja laajimalle levineet suojakenttägeneraattorit tuottavat monikerroksisen kentän, joka suojaa erilaisilta uhilta enemmän tai vähemmän kaikenkattavasti. Esimerkiksi GigaCorp, Nokia, InDimCo sekä muut teollisuus- ja kauppamahdit massatuottavat tällaisia generaattoreita ja myyvät niitä hyvään hintaan.

Suojakenttätyyppejä

Alemman tason suojakenttätyyppejä, jotka tulevat realistisiksi teknologian tasolla 7, ovat:

Magneettikenttä

Alkeellisen asteen suojakenttä, joka ympäröi kohteen sähkömagneettisella kentällä suojaten sitä varautuneilta hiukkasilta.

Plasmavaippa

Edellistä muistuttava ratkaisu, jossa kohdetta verhoaa magneettikentällä koossa pidetty ohut plasmapilvi. Voivat torjua myös varauksettomia hiukkasia sekä esimerkiksi radio- ja mikroaaltoja, mutta kenttään on jatkuvasti pumpattava uutta plasmaa osumien sekä omia aikojaan tapahtuvan vuodon tuottaman hävikin korvaamiseksi.

Edistyneempiä suojakenttätyyppejä, jotka tason 8 teknologia mahdollistaa, ovat:

Kineettinen kilpi

Selkeärajainen este, joka on massaton, mutta käyttäytyy kiinteän seinämän tavoin estäen fyysisen aineen läpikulun. Kenttiä on erilaisia, ja niitä voidaan usein säätää päästämään lävitse esimerkiksi sellaiset kappaleet, joiden liikevoima alittaa tietyn rajan. Perustuvat samalle teknologialle kuin vetosäteet. Kutsutaan myös deflektoreiksi.

Sädeverho

Torjuu elektromagneettista säteilyä hämärien kvanttieffektien avulla. Kuten kineettisillä kilvillä, voidaan sädeverhoja säätää torjumaan vain tietyt aallonpituudet; mitä laajempi torjuttava alue ja mitä alemmas se spektrillä ulottuu, sitä enemmän voimaa kilpi kuluttaa. Sädeverhot ovat erityisen tehokkaita koherentin valon, siis lasersäteiden, pysäyttämisessä.

Yleisimpien tyyppien lisäksi on olemassa lukuisia enemmän tai vähemmän eksoottisempia malleja, jotka torjuvat erikoislaatuisia uhkia tai tekevät niin erikoislaatuisella tavalla.

Eriteltyjä suojakenttämalleja

• L-tyypin suojakenttägeneraattori: GigaCorpin kehittämä ja laajalti käytetty yleissuojakenttägeneraattori, joka tuottaa monikerroksisen suojakentän, suojaten yhtäaikaisesti kaikilta yleisimmiltä uhilta. L-tyypin tuottamaa suojakenttää on myös mahdollista keskittää pisteeseen tai osittaisavata läpikulun sallimiseksi. L-tyypistä on olemassa useita eri raskausluokkien malleja, joista raskaimpia käyteään tähtituhoojissa ja supertähtituhoojissa.
• Sk-N45: Nokian kehittämä suojakenttägeneraattori, joka on samankaltainen L-tyypin kanssa; erot ovat varsin teknisiä. Sk-N45:n sanotaan olevan L-tyyppiä parempi säteilyn torjumisessa, koska se kehitettiin osin suojaamaan Nokian työntekijöitä heidän omien tuotteidensa radioaktiiviselta säteilyltä.
• Ascudo MR-55: InDimCon suojakenttästandardi, jota enin osa sen avaruusaluksista käyttää. Nimen alle on kasattu lukuisia generaattorimalleja, joilla ei välttämättä ole mitään yhteistä; useimmat kuitenkin tarjoavat karkeasti L-tyyppiin verrattavissa olevan, monikerroksisen suojan.
• FTS-suoja: Velcieiden käyttämä suojakenttätyyppi, joka perustuu kerrostettuihin avaruusenergiakenttiin; pystyy torjumaan korkean tason uhkia kaikenkattavasti.
• Ezsett-riimusuoja: Universalialaisten alusten käyttämä magiapohjainen suojakenttä, joka projisoidaan aluksen pintaan kaiverrettujen riimujen kautta. Pystyy paitsi passiivisesti torjumaan myös aktiivisesti analysoimaan uhkia.
• LONKEROSUOJA: Lonkeromestarien kehittämä ja lähes yksinomaan käyttämä suojakenttämalli, jonka tarkka toimintaperiaate on tarkkaan varjeltu tuotesalaisuus. Sen tiedetään kuitenkin perustuvan sovellettuun lonkeromagiaan, minkä takia tämä suojakenttämalli vaati, että alukseen asennetaan tekno-orgaanisia lonkeroita tuottamaan tämä erikoislaatuinen suoja. Tikkukirjaimilla kirjoitettu nimi johtuu Tyräel Haara-Pallilan nimeämisen hetkisestä mielenoikusta.
• AT-kenttä: Jaloenkelien luonnostaan tuottama energiapohjainen voimakenttä, jonka Nelosen tuotekehittely on lanseerannut myös laajempaan käyttöön Kultaisen Kauden suursotien mukanaan tuoman asekehittelyn ansiosta.
• ŁÿzägR´žyšs: Kaaospohjainen, Kolmosen kehittämä kenttä, joka ei niinkään puhtaasti torju kuin rappeuttaa nopeasti olemattomiin kaiken liian lähelle tulevan, lukuunottamatta puhdasta Kaaosta edustavia entiteettejä. Olutläiskeeseen oli asennettu 50-kertaiset łÿzägR´žyšs-suojat, mutta ne eivät estäneet sen tuhoa.
• Te sahargi: Tiamarin avaruusalusten käyttämä kenttä, joka muodostaa aluksen ympärille sen rungon muotoja tarkasti mukailevan kuoren. Pyrkii ensisijaisesti heijastamaan ja hajauttamaan siihen kohdistuvat iskut niiden suoran vastaanottamisen sijaan. Kenttä on adaptiivinen, ja mukautuu aktiivisesti kohtaamiinsa uhkiin.