Taistelulajit
Taistelutaito-teoksen esitellessä Jalot Tyylit ja kuvaillessa yliluonnollisten taitojen käyttöä taistelussa, tämä teos esittelee fyysisen kamppailun tyylisuuntia eritellymmin.
Tyylin ja taistelulajin määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Tekniikka
Laajasti määriteltynä taistelutyyli on mikä vain jollekin olennolle tai ryhmälle olennainen tapa taistella. Tässä merkityksessä kaikilla olennoilla on jonkinlainen tyyli, joka käsittää kaikki ne kyvyt ja tekniikat, joita olento vain sattuu käyttämään. Tiukemman, teknisen määritelmän mukaan tyyli on jaettujen strategisten ja taktisten perusolettamusten päälle rakennettujen, keskenään synergisten taistelutekniikoiden ja -taitojen sekä niitä tukevien muiden tekniikoiden kokonaisuus. Tällainen tyyli on opittu ja hiottu kokonaisuus.
Tästä määritelmästä on vielä erotettava Tyylit isolla kirjaimella eli Jalot Tyylit. Nämä ovat hyvin korkealla abstraktion tasolla operoivia metatyylejä, joita lähinnä Voimajärjestyksen korkean profiilin hahmot kykenevät suoraan harjoittamaan, mutta joita alemman tason tyylien pienellä kirjaimella voidaan katsoa eri suhteissa edustavan.
Termiä taistelulaji voidaan käytännössä käyttää synonyyminä taistelutyylille, mutta formaalisti taistelulaji on tyylin ympärille kehittyvä sosiaalinen instituutio, joka sisältää sen käyttäjien sisäiset normit, kuten harjoitusmetodit, kunniasäännökset, mahdollisen arvojärjestyksen, jne. Määritelmällisesti taistelulajilla on oltava useampi kuin yksi harjoittaja joiden on tunnistettava se muista ympäristössä harjoitetuista tyyleistä erilliseksi kokonaisuudeksi.
Esimerkiksi nakkikioskien jonoissa puolenyön jälkeen tavattavaa horjahtelevaa tönimistä voidaan pitää valomerkin jälkeen baarista palaileville ominaisena tyylinä (laaja määritelmä), mutta se ei ole tyyli (tekninen määritelmä), sillä se ei muodosta eheää kokonaisuutta eivätkä sen "tekniikat" synergisoidu[1]. Jos Maken snägärin pihalla erityisen kovaa turpaansa saanut nuorukainen sattuu kiinnittämään samaisen laitoksen roskista dyykkaavan Spurgu-Spöken huomion ja tämä opettaa hänelle legendaarisen Kur Moo Tus -tyylin, jonka suurmestari on, on kyseessä tyyli (tekninen määritelmä) joka edustaa Jaloista Tyyleistä Juopon Tyyliä (Tyyli isolla kirjaimella). Nuorukainen ymmärtää oppineensa tältä erakolta omanlaisensa tekniikoiden kokonaisuuden ja omaksuu sen eetoksen luvaten käyttää sitä vain sanktioituihin tarkoituksiin, eli jonossa etuilemiseen ja epämiellyttävältä vaikuttavien naamavärkkien kunnostamiseen; näin olen kyseessä on myös taistelulaji.
Taistelulajien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyrkin mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Taistelutaito#Nyrkit
Karkeasti Nyrkki (tai aseellisesta taistelusta puhuttaessa Terä) kertoo millä lyödään, tyyli taas miten myödän. Kumpikaan ei ole käytettävissä yksinään, mutta yhdessä tyyli ja Nyrkki muodostavat taistelukelpoisen kokonaisuuden. Tyylin sanotaan tällöin soveltavan Nyrkkiä ja Nyrkin toteuttavan tyyliä.
Nyrkit voidaan jaotella sen mukaan, mitä voiman tyyppiä ne kanavoivat:
- Vahva Nyrkki käyttää vain fyysistä voimaa
- Iskun Nyrkki, Taivaan Nyrkki ja Ketun Nyrkki käyttävät energiaa
- Mystikon Nyrkki käyttää manaa
- Mielen Nyrkki käyttää psi-voimaa.
Jalojen Tyylien mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Taistelutaito#Tyylit
Jalot Tyylit ovat abstrakteja kattokokonaisuuksia, joiden alle eri tyylit (pienellä kirjaimella) eri suhteissa putoavat. Tyylien abstraktius tekee ne sekä käsittämättömiksi että hyödyttömiksi kuolevaisille, joiden taistelulajit korkeintaan approksimoivat joitakin niiden ominaisuuksia, mutta Mahtiolentojen ja Voimajärjestyksen ylempien tasojen pidemmälle optimoitujen tyylien voidaan sanoa todella edustavan niistä yhtä tai useampaa. Jalot Tyylit ovat uniikkeja kokonaisuuksia, jotka eivät palaudu toisiinsa, mutta ne voidaan ryhmitellä seuraavasti:
- Lohikäärmeen Tyyli ja Turmandemonin Tyyli ovat hyökkääviä
- Molokin Tyyli ja Feeniksin Tyyli ovat puolustavia
- Yhdeksänhäntäisen ketun Tyyli ja Pikkuimpin Tyyli ovat evasiivisia
- Jaloenkelin Tyyli on sekä hyökkäävä että puolustava
- Juopon Tyyli ei ole hyökkäävä, puolustava eikä evasiivinen.
Tyylit ovat keskenään tasavertaisia, mutta niillä on omat vahvuus- ja heikkoussuhteensa. Monet olennot ovat yrittäneet, ja muutamat helppoheikit ja suuruudenhullut väittäneet onnistuneensa, kehittämään nk. Kultaisen Tyylin, joka sisältäisi kaikkien Jalojen Tyylien vahvuudet ilman minkään niistä heikkouksia. Useimmat yritykset yhdistää kaikki Tyylit päätyvät palaamaan niistä johonkin tai tuottavat huonosti toimivan sekoituksen keskenään ristiriitaisia tekniikoita, ja parhaimmillaankin tuloksena on Hopeinen Tyyli, joka ei sisällä minkään Jalon Tyylin heikkouksia mutta ei myöskään niiden vahvuuksia, ja siten häviää suorassa taistossa niistä kaikille.
Aseellisuuden mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hömppäpedian käyttämä voima-arvoasteikko erottaa aseellisen ja aseettoman taistelutaidon toisistaan, mutta taistelutyylit itse eivät välttämättä tee selvää eroa. Hyvin monet taistelutyylit käsittävät sekä aseellisia että aseettomia tekniikoita, ja useimmat pääasiassa aseelliset tyylit sisältävät myös muutamia aseettomia tekniikoita. Puhtaan aseettomat ja puhtaan aseelliset tyylit ovat harvinaisia.
Tason mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuolevaiset tyylit käsittävät Voimajärjestyksen ulkopuolelle jäävien olentojen käytettävissä olevat "normaalit" taistelulajit. Ne käyttävät tyypillisesti yliluonnollisia voimia rajallisesti tai eivät lainkaan - ja siten hyödyntävät lähes yksinomaan Vahvaa nyrkkiä - ja edustavat Jaloja Tyylejä vain etäisesti approksimoiden perustuen enemmänkin tarpeesta vastata tiettyihin olosuhteisiin kohonneille ydintekniikkojen kokonaisuuksille. Niiden matalampi koherenssi ja abstraktion taso sekä vähäisemmät voimavaatimukset tekevät niistä helpompia oppia[2], mutta myös rajoittavat niiden potentiaalia. Yksinkertaisimmat kuolevaiset taistelulajit ovat hyvin primitiivisiä, hädin tuskin tyyleiksi luokiteltavia tekniikoiden ryppäitä, mutta toiset - erityisesti ne, jotka on johdettu kuolemattomista tyyleistä - voivat viedä taitajansa biskatar-tasoille asti ja käydä alemman asteen kuolemattomista tyyleistä. Useimmat kuolevaisten tyylien harjoittajat ovat sub-biskatareja todellisten mestarien yltäessä taistelutaidoillaan undremal tai alivam biskatareiksi.
- Kuolemattomat tyylit ovat Mahtiolentojen ja Voimajärjestyksessä pidemmälle edenneiden taistelulajeja, joita suhteessa kuolevaisiin tyyleihin luonnehtivat selkeämpi suhde Jaloihin Tyyleihin, korkeampi abstraktion aste, joka tekee niistä paljon laajemmin sovellettavia, sekä suurempi yliluonnollisten voimien, ja siten muiden kuin Vahvan nyrkin, käyttö. Alempien mahtiolentojen taistelutaidot, jotka voivat tarpeeksi suurella omistautumisella olla tavallisen kuolevaisenkin opeteltavissa, ovat rajatapauksia. Ero kuolevaisten ja kuolemattomien tyylien välillä on sekä määrällinen että laadullinen: vaikka keskittyisikin ainoastaan "luonnolliseen", fyysisen voiman käyttöön sekä lyönteihin, potkuihin ja puristusotteisiin perustuvaan taisteluun, voiman ja taitojen ylitettyä tietyn tason kuolevaisten tyylien hyödyllisyys alkaa laskea[3]. Kenties merkittävin yksittäinen erottava tekijä on jalkatyöskentelyn rooli. Kun lähes kaikki kuolevaiset taistelutaidot nojaavat jollakin tapaa oman ja vastustajan tasapainopisteiden manipuloimiseen, mahtiolentotasolla painovoiman kumoaminen, teleportaatio ja muut liiketekniikat muuttavat asemoitumisen, tukipisteet ja liikkeiden radat paljon monimutkaisemmiksi ja syvällisempää analyysia vaativiksi kysymyksiksi. Kuolemattomien tyylien harjoittajat ovat tyypillisesti vähintään undremal biskatareja, ja niiden mestarit tyylin tasosta ja rodustaan riippuen keskisiä biskatareja, ylempiä biskatareja, tai Biskamatareja.
- Kosmiset tyylit ovat Biskamatarien ja tätä korkeammalla Voimajärjestyksessä olevien olentojen käytettävissä olevia über-taistelulajeja, jotka ovat useimmiten kuolevaisille käsittämättömiä ja tunnistettavissa taistelulajeiksi vain siinä karkeassa mielessä, että niiden avulla voi antaa koko lössille porukkaa turpaan. Biskamatar-tasolla ulottuvuusmanipulaatio ja epämääräiset metatekniikat alkavat kohota merkittävään rooliin, ja "pelkät" fyysiset iskutkin ovat kyllin voimakkaita iskeäkseen taivaankappaleita radoiltaan. Biskatamatar-tasolle mentäessä fysiikan lait hyppivät kiltisti piiloon ja tilalle tulee jotakin paljon monimutkaisempaa ja coolimpaa, ja aivan huipulla Mainorien ja Mahtien hämärät universaalisen tason tekniikat mahdollistavat kokonaisten galaksien potkimisen kerralla vittuun sekä paikallisen todellisuuden uudelleenkirjoittamisen aikajanalla miljardien vuosien päähän takautuvasti ja etenevästi kopioiksi omasta nyrkistä hämäyksenä ennen varsinaista iskua. Yleisesti ottaen mitä ylemmäs Voimajärjestyksessä mennään, sitä merkittävimmiksi olentojen yksilölliset erikoiskyvyt tulevat, ja monet kosmiset "taistelulajit" ovat tosiasiassa puolentusinan tai vain yhden olennon tiedossa.
Polun mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polut ovat perustavanlaatuisia paradigmoja, jotka kuvailevat sitä, mihin tyyli pyrkii ja täten sitä, miten se käsittää voiton ja tappion. Eri Polkuja seuraavat tyylit eivät ole suoraan verrattavissa toisiinsa, sillä ne arvioivat tekniikoidensa onnistumisen eri kriteereillä: esimerkiksi vastustajan mahdollisimman nopeaan tappamiseen pyrkivä tyyli pitäisi taistelun lopettamiseen tavalla, joka ei tuota pysyvää vahinkoa kummallekaan osapuolelle, pyrkivää tyyliä tehottomana, ja tämä taas sitä vahingollisena. Eri Polkuja seuraavat olennot voivat pätevin perustein uskoa molemmat voittaneensa saman taistelun: esimerkiksi klassisessa "paha mestari tappaa hyvän mestarin tämän oppilaiden edessä" -skenaariossa paha mestari katsoo voittaneensa osoitettuaan oman tyylinsä ylivoimaisuuden, ja hyvä mestari annettuaan oppilailleen aikaa paeta. Polut peilaavat tavallisesti tyylien harjoittajien elämänfilosofioita ja Suuntaumuksia ja ovat määrittäviä tekijöitä sille, miten taistelulajit näkevät itsensä ja miten ne suhtautuvat toisiinsa.
- Pelastavan nyrkin polun mukaan taistelun tarkoituksena on konfliktien lopettaminen, vahingon välttäminen ja heikompien suojeleminen. Sen mukaan taistelulajit ovat olemassa heikoille, jotteivat he jäisi vahvojen armoille. Taistelussa se pyrkii mahdollisimman vähäiseen voimankäyttöön. Se on Poluista suosituin Hyvyyden joukoissa, ja myös jotkin Majoraaliset olennot seuraavat sitä, mutta muualla harvinainen. Pelastavan nyrkin polun tyylien harjoittajat tapaavat katsoa kaikkia muita polkuja nenänvarttaan pitkin, ja muut vastaavasti pitää heitä nyhveröinä, joilla ei ole mitään asiaa taistelukentällä.
- Sotaisan nyrkin polun mukaan taistelu on tapa toteuttaa tahtoaan ja saavuttaa päämääriä (millaisia ne sitten ovatkin) muiden vastustuksen ylitse. Sen tyylejä luonnehtii pyrkimys mahdollisimman tehokkaaseen voimankäyttöön: taistelu on voitettu, kun vastustaja ei enää tee vastarintaa, ja paras tapa saavuttaa voitto on mikä vain tapa jolla tähän lopputulokseen pääsee suorinta reittiä. Sotaisan nyrkin polku on suosittu kaikkien Suuntaumusten parissa, mutta on Poluista ylivoimaisesti yleisin Järjestyksen ja Pahuuden riveissä.
- Tuhoavan nyrkin polun mukaan taistelu ei tarvitse ulkoista päämäärää, vaan on tavoiteltavaa itsessään. Se pyrkii mahdollisimman suureen voimankäyttöön; voitto tai tappio eivät ole sille niinkään merkittäviä, vaan se, taistelija pääsee harjoittamaan taitojaan mahdollisimman täydellisesti. Monet taistelusta nauttineet soturit Universumin historiassa ovat seuranneet tätä Polkua. Suuntaumuksista se on Kaaoksen riveissä lähes ainoa edustettu.
- Esteettisen nyrkin polku on nimitys seremoniallisille, urheilullisille ja itsekehityksellisille tyyleille, jotka määrittävät onnistumisen sen mukaan, kuinka "oikein" tekniikka on suoritettu jonkin säännöstön mukaan. Voimankäyttö ei ole näissä tyyleissä lainkaan tärkeää, vaan ainoastaan tekniikoiden hiominen kohti ennalta määriteltyä ihannetta.
Ulkoisuuden ja kovuuden mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkoinen ja sisäinen ovat käsitepari, jotka kuvaavat sitä, miten taistelutyyli kehittää voimaa. Ulkoiset tyylit keskittyvät kehittymään suoraa isku-, puolustus- ja väistökykyä, sisäiset tyylit esimerkiksi koordinaatiota, staminaa, yliluonnollisten resurssien kanavointia tai jotakin tyylille ominaista erikoistaitoa. Stereotyyppisesti ulkoiset tyylit käyttävät vahvoja, näyttäviä liikkeitä, joiden teho on ilmeinen päältäpäin, sisäiset näennäisen vähäpätöisiä tai helliä liikkeitä, jotka saavat tehokkuutensa liikkeen taakse kehitetystä voimasta. Eroa ulkoisten ja sisäisten tyylien välillä ei kuitenkaan aina voi sanoa päältäpäin. Toinen tapa ilmaista tämä ero on siten, että ulkoiset tyylit keskittyvät varsinaisiin taistelutekniikoihin, sisäiset tukitekniikoihin. Termit ovat suhteellisia, ja kaikki taistelulajit sisältävät sekä ulkoisia että sisäisiä ominaisuuksia, vain eri sekoituksissa.
Kovuus ja pehmeys kuvaavat sitä, miten taistelutyylit ilmaisevat niissä kehitettyä voimaa. Kova voima merkitsee vastustajan hyökkäyksen tai puolustuksen kohtaamista suoraan ja murtamista suuremmalla voimalla (tai väistäessä liikkumalla suuremalla nopeudella). Pehmeä voima merkitsee vastustajan kohtaamista epäsuorasti ja tämän hyökkäyksen, puolustuksen tai evaasion tekemistä tyhjäksi käyttämällä vähäisempää voimaa. Kuten ulkoisuudenkin kohdalla, kaikki taistelulajit sisältävät sekä kovia että pehmeitä piirteitä, mutta voivat painottaa niistä enemmän toista.
Taistelulajin ulkoisuus tai kovuus eivät suoraan liity sen edustamaan tyyliin. Yleisesti ottaen ulkoiset ja kovat tyylit tapaavat olla hyökkäävämpiä, sisäiset ja pehmeät evasiivisempia, ja stereotyyppisesti Lohikäärmeen Tyyliä pidetään Jaloista Tyyleistä kovimpana ja ulkoisimpana, Feeniksin Tyyliä sisäisimpänä ja pehmeimpänä, mutta kaikki Tyylit sisältävät kaikkia neljää tyyppiä, ja on olemassa Lohikäärmeen Tyylin muotoja, jotka ovat sekä sisäisiä että pehmeitä, että Feeniksin Tyylin muotoja, jotka ovat sekä ulkoisia että kovia, riippuen siitä, mitä kehitetyllä ja ilmaistulla voimalla tehdään.
Taistelutekniikoiden typologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eri taistelulajit ja -tyylit voivat kattaa hyvin erilaisia tekniikoita ja kykyjä. "Täydellisen" eli ei vain yhteen asiaan erikoistuneen taistelutyylin voidaan olettaa käsittävän enintä osaa seuraavista:
- Hyökkäykset ovat se, millä vastustajaa rangotaan turpaan. Niitä on edelleen mahdollista luokitella käytetyn voiman muodon (fyysinen, mana, energia, psi, sekoitus), liikeradan (päätyypit ovat vihollisen suorassa kulmassa kohtaava "työntö" ja perpendikulaarisesti kohtaava "viilto"), ja käytetyn aseen tai ruumiinosan mukaan, mutta nämä luokittelut ovat tyylikohtaisia ja liian spesifejä ollakseen hyödyllisiä. Amatöörit ja pyrkyrit ovat kiinnostuneita hyökkäyksistä, mutta 1337:t ymmärtävät, että hyökkäys on vain niin hyvä, kuin sen mahdollistavat tuki- ja metatekniikat.
- Puolustavat tekniikat kattavat tavat välttää vahinkoa vastauksena hyökkäykseen. Päätyypit ovat:
- Torjunta (block), joka ottaa hyökkäyksen voiman vastaan suoraan.
- Ohjaustorjunta (parry), joka pyrkii vaikuttamaan hyökkäyksen liikerataan sen ohjaamiseksi syrjään. Ohjaustorjuntojen suurempi käyttö on yksi pehmeiden taistelulajien tunnuspiirteistä.
- Pysäytystorjunta (intercept), joka pyrkii estämään vastustajaa suorittamasta hyökkäystään loppuun.
- Väistö (dodge), joka vaikuttaa omaan liikerataan hyökkäyksen välttämiseksi. Väistöt ovat luokiteltavissa sekä puolustaviksi että liiketekniikoiksi; väistölle ominaista on se, että se tehdään hyökkäyksen jälkeen, kun taas puhtaat liiketekniikat voivat välttää vahinkoa asemoitumalla siten, että hyökkäys ei alunperinkään yllä perille.
- Vastaisku (counter) on mekaniikaltaan hyökkäys, mutta taktisesti luettavissa torjunnaksi, sillä se suoritetaan hyökkäyksen jälkeen. Vastaiskun tarkoituksena on hyödyntää hyökkäystä seuraavaa aukkoa vastustajan puolustuksissa[4] suuremman vahingon, kuin mitä tämän hyökkäys aiheutti, tuottamiseksi.
- Vastustustekniikka on hetkeä ennen hyökkäyksen osumista aktivoitava tekniikka, joka vähentää sen tuottamaa vahinkoa; alemmilla tasoilla tämä voi merkitä "lihasten kovettamista" tai jotakin yhtä typerää, ylemmillä energian lataamista iskukohtaan tai olemuksen pintakerroksen hienomuuntelua.
- Hämäykset ovat jokseenkin sekava luokka kaikille tekniikoille, joilla pyritään antamaan vastustajalle väärää informaatiota ja siten huijaamaan tämä tekemään virheliikkeitä. Niitä on vaikea tiukasti erottaa muista kategorioista, sillä jonkinasteinen informaatiosodankäynti on osa kaikkia paitsi kaikkein suoraviivaisimpia taistelutyylejä. Evasiivisemmat taistelutyylit voivat kattaa erilaisia savuverhoja, illuusioita, muodonmuutoksia ja muuta epäreilua jujutusta. Pisimmälle vietyjen hämäysten luokittelu taistelutekniikoiksi voi olla kyseenalaisia, mutta jos niiden käyttö muodostaa osan taistelutyylin taktisista olettamuksista, ne voidaan silti lukea kuuluvan samaan taistelulajiin.
- Valehyökkäys (feint) on hämäyksen alatyyppi, tekniikka, joka suoritettuna näyttää hyökkäykseltä, mutta on sellaista "halvempi" suorittaa (nopeampi palautuminen, käyttää vähemmän energiaa, ei altista käyttäjäänsä vastaiskulle), ja jonka tarkoituksena on huijata vastustaja reagoimaan siihen kuin oikeaan hyökkäykseen, jolloin häntä voidaan vanhalla kunnon "kato tätä varo tätä" -periaatteella rangaista vastauksen mukaisesti räätälöidyllä hyökkäyksellä.
- Asento (stance) on olemuksen konfiguraatio, joka voi olla staattinen tai dynaaminen, mutta luonteeltaan passiivinen, ei offensiivinen tai reaktiivinen, ja on se tila, josta hyökkäävät, puolustavat ja liiketekniikat suoritetaan ja johon ne palaavat. Taistelijat eivät ota asentoja vain, koska ne näyttävät cooleilta, vaan koska ne tekevät mahdolliseksi valjastaa tekniikoihin vaadittavat voimavarat[5]; lähes kaikilla tyyleillä onkin omanlaisensa perusasento ja joillakin useita, kullakin omat tarkoituksensa[6]. Mistä vain asennosta laukaistavat ns. "varjottomat" tekniikat ovat mahdollisia, mutta vaativat taakseen aina omanlaisensa metatekniikan, joka tekee ne mahdolliseksi, joten niin helpolla on turha kuvitella pääsevänsä.
- Taktiset liiketekniikat kattavat kaikki tavat, joilla taistelijat voivat liikkua tai muuten manipuloida asemoitumistaan taistelukentällä eri askellustavoista silmää nopeampaan liikkeeseen ja teleportaatioon. Useimmissa taistelulajeissa liiketekniikat ja asennot muodostavat hyvin tiiviin kokonaisuuden kunkin asennon sanellessa liiketekniikat, joita on mahdollista siinä käyttää sitä rikkomatta.
- Kaikki edellisiin kuulumaton voidaan lukea laajasti määriteltynä tukitekniikaksi. Eriteltyjä tyyppejä ovat:
- Havainto- ja analyysitekniikat kattavat kaikki tavat kerätä tietoa vastustajasta sekä taistelukentästä ja -tilanteesta. Kaikki vähänkään asiaan paneutuneet fyysisen kamppailun harrastajat oppivat ennakoimaan vastustajiensa liikkeitä ja etsimään heidän tekniikoistaan heikkouksia. Yliluonnollisia voimia hyödyntävissä tyyleissä aistienvaraisen analyysin rinnalle tulevat prekognitio, kyky luodata vastustajan ruumiin sisäisiä voimaviivoja tai painepisteitä, jne., sekä erilaiset metatekniikat, jotka mahdollistavat vastatekniikoiden tuottamisen lennosta heuristisesti.
- Power upit ja muodonmuutokset ovat suosittuja joissakin piireissä. Tyypillisesti ne antavat käyttäjilleen hetkellistä lisävoimaa tai uusia erikoiskykyjä suuremman rasituksen, varastoidun voiman ehtymisen tai vahingon uhan[7] hinnalla.
- Itseparannustekniikat kattavat tavat, joilla taistelijat voivat taistelussa kumota kärsimäänsä vahinkoa tai vähentää sen vaikutuksia. Ne eroavat puolustuksista olemalla käytettävissä hyökkäyksen jälkeen.
- Metatekniikat kattavat kaiken sellaisen, mikä ei itsessään tee mitään, mutta tekee jonkin muun mahdolliseksi, kuten kyky kanavoida jotakin voimanlähdettä hyökkäyksen vaatimaan muotoon.
- Itsekehitystekniikat eivät kuulu taistelutyylin määritelmään, mutta voivat tehostaa tai mahdollistaa sellaisen, ja useimmiten opitaan yhdessä sellaisen kanssa osana taistelulajia. Tämä luokka kattaa harjoitusmetodit, joilla taistelulajin tekniikoita ja taitoja hiotaan, sekä nk. kultivaatiotekniikat, joilla pyritään kehittämään sen vaatimia ominaisuuksia, kuten nopeutta, tiettyjen ruumiinosien kestävyyttä, tai affiniteettia jollekin yliluonnollisen voiman muodolle. Itsekehitystekniikoille annettu suurempi painoarvo on yksi sisäisten taistelulajien tunnuspiirteistä.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Esimerkiksi "känninen huojuminen" -liiketekniikka estää "nuudelimainen huitaisu" -iskutekniikkaa toimimasta, sillä se johtaa siihen, että puolet ajasta tukijalka on irti maasta eikä lyönti saa taakseen riittävää voimaa.
- ↑ Mahtiolennot voivat hyvin viettää sata vuotta taikaluolassa jonkin vesiputouksen takana harjoittelemassa taistelutaitojaan, mutta useimpien kuolevaisten kalentariin sellainen ei sovi.
- ↑ 70 tonnin massaista lohikäärmettä ei vain voi lyödä meganewtonien voimalla samalla tavoin kuin 70 kilon massaista ihmistä kilonewtonien voimalla jos haluaa saada jotakin aikaan.
- ↑ On lähes kaikkien taistelutyylien lainalaisuus, että niiden käyttäjä on alttiimmillaan juuri hyökättyään.
- ↑ Esimerkiksi maallisten taistelulajien ollessa kyseessä painovoima sekä voiman ja vastavoiman laki sanelevat, että lyönti on paljon voimakkaampi, jos se tuotetaan tukemalla jalka maahan ja kääntämällä koko yläruumista lyönnin suuntaan kuin jos sen yrittäisi suorittaa vain käsivartta liikuttamalla.
- ↑ Eli tyypillisen mielikuvitukseton "Tämä antaa +10 attackia mutta -5 defenceä. Kun taas tämä antaa +10 defenceä mutta -5 damagea".
- ↑ On yllättävää, kuinka moni taistelulaji sisältää "vaarallisen kielletyn tekniikan", jonka käyttäjä tulee hetkeksi voittamattomaksi, mutta kuolee taistelun jälkeen varmasti, kun ajatellaan sitä, miten vaikea on oppia tekniikka, jonka voi suorittaa vain kerran, ja jota ei siis voi harjoitella tai nähdä kahdesti samalta opettajalta.
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.