Toinen galaksin sota

Toinen Galaksin Sota
-
-
Paikka:	Linnunrata
Kesto:	? - ?
Osapuolet
NokiCorp-allianssi GigaCorp Nokia	Lonkeroverstas Verstas Lonkeromestarit
Tulos
?
Seuraukset
?

Osallistujamaat

NokiCorp-allianssi GigaCorp (johtaja Herra Tupla-X) Nokia (johtaja Jorma Ollila)

Lonkeroverstas Verstas (johtaja Verstaan Suurmestari) Lonkeromestarit (johtaja Tyräel Haara-Pallila, apulaisjohtaja Obmuloc)

Sotaan johtaneet tapahtumat

Lyhyt kertaus

Toisen röhmöfanttisodan tällä haavaa antiklimaattisessa päätöstaistelussa Röhmögeddonin tasangolla GigaCorpin ja Nokian X-liitto löi röhmöfanttien ja Suur-Suomen muodostaman Sininen Armeijakunnan sekä liittoutuneet Verstaan ja Lonkeromestarien veljeskunnan. Tappion tullessa Verstas kääntyi odotetusti liittolaisiaan vastaan, puukotti kaikkia selkään ja lähtiessään pommitti kiertoradalta Neptunuksen elinkelvottoma(mma)ksi. Dromonttineuvosto katosi, ja sen jäsenten uskottiin kaikkien räjähtäneen tyhjiöön Neptunuksen asujaimiston kanssa,joskaan ruumiita ei koskaan löydetty. Jälkiselvittelyssä todettiin tämän johtuvan siitä, että mitään ruumiita ei pamauksesta jäänyt jäljelle, ja tähdennettiin, että mikäli ruumiita olisi, ja niitähän ei ole, niin niitä ei olisi ainakaan säilötty pirtuun ja piilotettu, eikä varsinkaan Alue 52:een. Sodan jälkimainingeissa Nokia ja GigaCorp solmivat taloudellis-militaarisen hyökkäämättömyyssopimuksen, niin kutsutun Eterniuksen-Ollilan sopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa suuryhtiöt päättivät Linnunradan ja lähialueiden jakamisesta taloudellisiin ja sotilaallisiin etupiireihin.

Välit kiristyvät

Nokian tiukka piratisminvastainen linja oli sen alueella johtanut kyseisen aktiviteetin jyrkkään nousuun. Nokian ohjelmistojen laiton kopioiminen sekä toistuvat hyökkäykset sen tuotantolaitoksia ja kuljetuksia vastaan tuottivat valtaisia tappioita sekä rahallista kärsimystä. Laittomin keinoin hankituin välinein operoivat bittiavaruusrosvot iskivät suojajärjestelyjen sokeista pisteistä kuin troijalaiset tietoturva-aukoista, ja pakenivat sitten nopeasti turvaan GigaCorpin avaruuteen ja sotilaalliseen etupiiriin ennen kuin Nokian yksityisarmeijat ehtivät hätiin. Toistuvat iskut ja niitä seuraavat toistuvat pakenemiset eivät olleet omiaan parantamaan Nokian johtoportaan mielialaa, ja lisäksi esitettiin epäilyjä piraattien käyttämien laitteistojen alkuperästä.

Tahollaan GigaCorp oli viime aikoina napannut laitostensa nurkilta epätavallisen suuria määriä poplaritakkeihin ja aurinkolaseihin sonnustautuneita turisteja kamerapuhelimineen, ja esitettiin epäilyksiä heidän käyttämiensä laitteistojen alkuperästä.

Pommi-isku

Pommi-iskun jälkiä.

Nopeasti eskaloituva tilanne huipentui lopulta suoralla iskulla GigaCorpin johtoporrasta vastaan. Tuolin alle piilotettu thermonukleaarinen räjähde laukesi kesken johtokunnan kokouksen, ja vei mukanaan paitsi kokouksen osanottajat, myös rakennuksen sen siiven, jossa kokous käytiin. Tai siis olisi vienyt, ilman kahta iskun tekijöiden kannalta epäonnista seikkaa: ensinnäkin, kokouksen alkua oli siirretty tunnilla, ja niin se oli jo ehtinyt päättyä pommin lauetessa, ja toiseksi, pommi ei lauennut, koska huolimattoman siivouksen seurauksena lattialle jäänyt hiekanmurena oli kiilautunut sen kuoren väliin ja jumiuttanut kaikki tärkeät mekanismit. Tämä viimeinen seikka oli, logon ohella, varma merkki siitä, että pommi oli peräisin Nokialta, ja yhdessä viimeaikaisten tapahtumien kanssa näiden kahden seikan perusteella GigaCorpissa oltiin aika helvetin varmoja siitä, että sekä iskun että bittiavaruusrosvojen takana oli Verstas, joka yritti aiheuttaa sotatilan Nokian ja GigaCorpin välille.

Tällainen pelihän ei tietenkään vedellyt, ja niin laitettiin vetämään Eterniuksen-Ollilan sopimukseen lisäartikla, jonka nojalla Nokia ja GigaCorp yhteisvoimin kokosivat taistelujoukon vetämään Verstasta kuvainnolliseen turpaan. Tämän yhteisarmadan ylimmäksi johtajaksi nimettiin ansioitunut sotilaskomentaja ja GigaCorpin Kolmas kansalainen, Eternius IV.

Kulissien takana

Kukaan ei kuitenkaan osannut odottaa, että lonkeromestarien veljeskunta suunnitteli samaan aikaan galaksin, ehkä koko Keskimaailmankin loppua. Tekemällä jotain perverssiä salaisen tukikohtansa lähettyvillä sijaitsevan Tarantellasumun energialla aikovat he summonoida ensimmäistä vaihetta varten joukon Universumin Paha-Kaaoottisimpia poliitikkoja ja mutatoida heidät lonkeroisimmiksi (koska se näyttää siistiltä). Lonkeromestarien intergalaktisen sotamahdin pieni, mutta galaktisella tasolla hyvinkin suuri eliitti koottiin tukikohdan ympäristöön ilman erityisempiä syitä - tosin se saattoi johtua Tyräel Haara-Pallilasta, joka uhkasi laskea alleen mikäli suojaukset olisivat vähääkään alhaisemmat. Tämän laivaston lonkeroamiraaliksi - ja samalla Tyräelin kakkosmieheksi nimettiin ilmeisesti lonkeromestarien piirissä suosittu ylimestari Obmuloc. Ja koska tyyliin oli tapana, alkoivat lonkeromestarit vailla merkittävää syytä rakentaa laivastolleen lippulaivaa, joka nimettäisiin lonkeromestarimaiseen tyyliin SS Lonkeromurhaksi.

Sodan kulku

Piratisminvastainen kampanja

Eterniuksen-Ollilan sopimuksen lisäartiklan myötä GigaCorp ja Nokia saattoivat ryhtyä laajamittaisiin toimenpiteisiin Nokiaa vaivanneiden bittiavaruusrosvojen suhteen. Menetettyään yllätysmomentin ja kyvyn paeta etupiirirajan taakse hajanaisista ja sotilaallisesti alivoimaisista rosvoista ei ollut vastusta kahden kybervallan yhdistetyille voimille, ja kamppanja tuotti pian tulosta. Suurin osa vangeiksi saaduista piraateista oli tavallisia avaruus-desperadoja, mutta heidän johtajistonsa koostui Verstaan jäsenistä (helposti tunnistettavissa, sillä Verstaan sääntöjen mukaan heillä täytyi olla Verstaan luku 666 tatuoituna johonkin kohtaan kehoaan ja kysyttäessä Verstaan jäsenyydestä he eivät saaneet kieltää sitä). Kuulusteluissa ei paljastunut mitään, sillä verstaalaiset olivat jo Verstaan karaoke-illoissa tottuneet pahempaan kidutukseen kuin mitä NokiCorp-liittouma kykeni lyhyellä varoitusajalla tuottamaan, mutta lopulta harvat kiinnisaadut picarot saatiin lahjottua kertomaan Verstaan tukikohdan, Xanadu III:n, sijainti lähellä galaksin keskustaa vastineeksi syytesuojasta, paketista kondomeita ja parista pullonkorkista. Xanadu III:ssa kerrottiin olevan rakenteilla avaruuslaivasto, jolla Verstas oli aikonut antaa armoniskun tavoittelemansa Nokian ja GigaCorpin välisen sodan voittajalle, ja lisäksi väitettiin, että Verstaan Suurmestari henkilökohtaisesti johti Verstaan toimintaa sieltä. Tämä tarjosi tilaisuuden päätää Verstaan ongelma alkuunsa jota ei voinut jättää käyttämättä. NokiCorp kokosi niin nopeasti ja vaivihkaa kuin ylipäätään mahdollista yhdistetyn laivaston, joka lähetettiin Eternius IV:n komentamana Xanadu III:een.

Xanadu III:n taistelu

Sodan ensimmäisessä todellisessa taistelussa kohtasivat NokiCorp-allianssin NokiCorp-allianssilaivasto ja Verstaan salassa rakentama avaruuslaivasto, jolle oli annettu nimi Näkymätön Rautanyrkki. Vaikka se hävisikin koossa ja tulivoimassa GigaCorpin ja Nokian laivastolle, oli kaikki sen alukset varustettu kehittyneillä verhoilulaitteilla, joiden avulla koko laivasto saattoi kadota näkyvistä ja iskeä näkymättömistä.

Juuri kun NokiCorpin laivasto oli avaamassa tulen, katosivat Näkymättömän Rautanyrkin alukset kaikista havaintolaitteista. Samalla hetkellä NokiCorpin laivaston taakse kiertänyt toinen puoli Näkymättömän Rautanyrkin näkymättömistä aluksista avasi tulen yhtä näkymättömillä ohjuksilla.

”Se on ansa!”

~Eternius IV osoittaa terävän havaintokykynsä.

Eternius oivalsi menettäneensä etulyöntiaseman, ja määräsi laivaston perääntymään. NokiCorp oli hävinnyt ensimmäisen taistelun ampumatta laukaustakaan - oli selvää, että asialle oli kiireesti tehtävä jotakin, ja Herra tupla-X määräsikin välittömästi GigaCorpin tutkimusosastot kehittämään keinon verhoiltujen alusten havaitsemiseksi.

Verstaalle taistelu sen sijaan oli riemuvoitto, joka näkyi välittömästi sen vaikutusvallan kasvuna galaksissa; seuraavina ajanjaksoina salamurhien ja terrori-iskujen määrät moninkertaistuivat, ja Linnunradan reuna-alueilla hämäräperäiset valtiot keräsivät voimiaan ja tähtijärjestelmät balkanisoituivat.

Tuhon tie - Verstas voitosta voittoon

Verstaan ensimmäistä voittoa seuraavina päivinä alkoi ympäri galaksia ennennäkemättömät mittasuhteet saava sabotaasien ja yllätysiskujen ketju. Osastoihin jakaantunut Näkymätön Rautanyrkki iski useisiin kohteisiin samaan aikaan ja katosi ennen kuin iskujen kohteet ehtivät reagoida. Useat GigaCorpin ja Nokian tuotantolaitokset joutuivat salakavalien iskujen kohteeksi: Verstaan joukot rikkoivat mätiä kananmunia toimistojen oville, puhkoivat autoista renkaita ja vaihtoivat taukohuoneessa sokerin suolaan, murskaten näillä julmilla terroriteoilla vihollistensa taistelutahdon. Verstaan voittokulun pidentyessä sen varjo kasvoi yhtä mittaa, ja galaksin laita-alueilla alettiin vähin äänin koota toista tähtiarmadaa, jonka lippulaivan nimeksi annettiin Elukka Verstaan tuhansia vuosia maakuopassa pitämän pedon mukaan.

Suunta kääntyy

Saturnuksen taistelu

Todellisuusmekaniikan keinoin laskettiin, että Verstaan iskujen sarja tulisi käsittämään hyökkäyksen Aurinkokunnan neutraalivyöhykkeelle, ja nimenomaisesti Saturnukseen, missä sekä Nokialla että GigaCorpilla oli laitoksia. Koska Aurinkokunta oli raskaasti puolustettu, tulisi tässä hyökkäyksessä olemaan mukana huomattava osa Verstaan armadasta, ja ratkaiseva voitto voisi näin kääntää koko sodan kulun. Päätettiin virittää ansa. Tiedettiin, että vaikka Verstaan aluksia ei voinutkaan havaita elektromagneettisessa spektrissä, heijastivat ne silti kiinteitä kappaleita. Kun iskun tarkka aika ja paikka tiedettiin, tarvitsi vain ratkaisevalla hetkellä peittää koko avaruuden alue kiinteillä esineillä, jolloin Verstaan alukset näkyisivät tyhjinä kohtina pilvessä.

Suunnitelma pantiin nopeasti täytäntöön: GigaCorpissa rakennettiin salassa valtaisa interplanetaarinen pölynimuri, joka kuljetettiin Saturnuksen kiertoradalle, ja jonka pölypussit ennen taistelun alkua täytettiin Saturnuksen renkaista imetyllä materialla. H-hetken koittaessa pölynimuri ilmestyi esiin Saturnuksen takaa, ja operaation käytännön toteutuksesta vastaava eversti Sandurz iski imurinsa puhallus-asentoon. Lähes samalla hetkellä renkaiden suuremmille kappaleille pysäköidyt NokiCorpin alukset nousivat ilmattomuuteen, ja avasivat tulen pölypilveen tyhjinä siluetteina piirtyviä Verstaan aluksia vastaan. Pölypilven sokeuttamat Näkymättömän Rautanyrkin alukset joutuivat avaamaan aktiiviset sensorinsa voidakseen vastata tuleen, ja NokiCorpin alukset saattoivat lukkiutua kohteisiinsa. Kiihkeässä taistelussa määrällisesti ylivoimaiset NokiCorpin joukot ampuivat alas täyden kolmanneksen Näkymättömästä Rautanyrkistä kokien itse vain vähäisiä menetyksiä.

Adharan taistelu

Adharan taistelu käytiin Ison Koiran tähtikuvion toiseksi kirkkaimman tähden, Adharan, läheisyydessä. Taistelua edeltäneenä päivänä gigacorpilainen, ydinräjähteillä täytetty valetutkimusasema Adharan läheisyydessä asetettiin lähettämään heikosti salattua lähetystä galaksiradiossa, jonka mukaan aseman tutkijat olisivat lähestulkoon murtaneet VerCorp.:in kehittelemän näkymättömyyslaitteiston. Tämän viestin tarkoituksena olisi houkutella verstaalaisia väijytykseen, jonka läheisen avaruuspikaruokalan parkkipaikalta operoivan tähtituhoojalippueen oli määrä käynnistää hyökkääjien saapuessa. Verstaalaisten kuultua valelähetys Näkymättömän Rautanyrkin amiraali sai kymmenkertaisen orgasmin nähdessään tilaisuuden ylennykseen, ja alkoi kalsarinvaihdon jälkeen koota kaikkea irtoavaa kalustoaan hyökkäykseen.

Taistelupäivän aamuna kokoontunut laivasto lähestyi tutkimusasemaa, huomaten kuitenkin väijytyksen kannalta elintärkeän hälytinverkon ja kiertäen sen ovelasti. GigaCorpilaisten tietämättä hyökkääjien tulosta mitään oli Rautanyrkki jo saapunut aseman suojakentän tuntumaan. Verstaalaiset kuitenkin huomasivat laivaston tulivoiman olevan riittämätön kentän puhkaisemiseksi. Sattumalta kentässä oli kuitenkin aukko, josta pieni miehistönkuljetusalus pääsisi läpi. Koskapa pommin lähettäminen rei'ästä alkoi tuntua yhä vähemmän tyydyttävältä, koottiin kaksikymmentä häijyintä verstaalaista pieneen alukseen, joka lähetettäisiin salamurhaamaan jokainen aseman olematon työntekijä. Hyökkääjät varustettiin kamerakypärillä, jotta jokainen verstaalainen saisi katsella verilöylyä taukotilojen plasmatelevisioista. Iskujoukkojen parkkeerattua keskuksen "hylättyjen aseiden varastoon" yksi miehistä kuitenkin päätti koettaa pöydällä lojuvan fuusio-raide-fotoni-mikälietykin ominaisuuksia läheiseen seinään. Vapautunut energialataus tuhosi puolet tutkimusasemasta, puhkaisi suojakentän, sekoitti verstaalaisten näkymättömyysvimpaimet ja hajautti useita Näkymättömän Rautanyrkin aluksia atomeiksi räikeän valoshown saattelemana. Kyseisen valaistusvoima oli niin suuri, että GigaCorpin tähtituhoojalippueella ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää verstaalaisten saapuneen. Nyt entisestään vieläkin kutistut Rautanyrkki kohtasi loppunsa tähtituhoojien lennähtäessä paikalle ja kukistaessa kaiken vastarinnan. Vain puolentusinaa keskikokoista alusta karkasi Verstaan uuden laivaston helmoihin. Seuranneissa kuulusteluissa verstaalaiset vuosivat kaiken tietämänsä näkymättömyyslaitteistosta merkattuja setelejä ja vanhentuneita matkalippuja vastaan. Näiden vuotojen ansiosta kykenivät NokiCorp-liittouman insinöörit nopeasti rakentamaan laitteistot, jotka paljastaisivat näkymättömät alukset ja kääntäisivät sodan kulun.

Hiilisäkkisumun erillissota

Verstaasta Saturnuksessa ja Adharassa saavutettujen voittojen jälkeen päätettiin suorittaa suurhyökkäys Ristin tähtikuviossa sijaitsevaan Hiilisäkkisumuun, jossa NokiCorpin tiedustelutietojen mukaan oli Verstaan tukikohta, jonne Näkymättömän Rautanyrkin rippeet olivat vetäytyneet.

Verstas sai vihiä suunnitelmasta NokiCorpin sodanjohtohuoneen kukkaruukkuun piilotetun salakuuntelulaitteen kautta, ja aiottu armonisku epäonnistui täydellisesti Verstaan ehtiessä evakuoida tukikohtansa ajoissa. Verstaan tarkoituksena oli ollut väijyttää NokiCorpin joukot, mutta heidänkään suunnitelmansa ei onnistunut, sillä keskeisessä osassa olevia, nopeasti kokoonkyhättyjä pitkän kantaman ionisoivia fotonitykkejä ei saatu kuljetettua paikalle ajoissa. Näitä epäonnistumisia seurasi pitkittynyt sissisota, jossa NokiCorpin joukot suorittivat hyökkäyksiä Verstaan joukkojen oletettuihin sijainteihin löytääkseen hylättyjä tukikohtia ja ivaavia viestilappusia, sanottujen joukkojen raahatessa fotonitykkejään edestakaisin Hiilisäkkisumua NokiCorpin alusten perässä.

Tähtienväliset pilvet häiritsivät tykkilogistiikan lisäksi myös pitkänmatkan kommunikaatiota ja havainnointia, ja useiden erilaisten operaatioiden, manööverien ja koukkausten jälkeen oletettu sodankäynti koostui lähinnä fotonitykkipattereiden kiskomisesta ylös interstellaarisista suonsilmistä ja yksinäisistä risteilijöistä kiertelemässä viikkokausia ympyrää. Molemmat osapuolet yrittivät erilaisia väijytyksiä ja miinakenttiä, jotka kaikki epäonnistuivat vihollisten eksyessä matkalla ja olivat lopulta haitaksi vain omille. Koko tänä aikana vahvistettiin vain kolme onnistunutta laukausta, ja niistäkin kahden todettiin myöhemmissä tutkimuksissa kohdistuneen erehdyksessä omiin.

Ensimmäinen interludi

Tällä välin lonkeromestarien eliittiarmeija oli viimeinkin toimintavalmis. Lonkeromutatoidut (ja siten supervoimia saaneet) Paavo Lipponen, Olli Rehn, Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Stefan Wallin valittiin valiojoukon kenraaleiksi. Rivisotilaiksi taas värvättiin mutaatiossa ninjavoimia saanut joukko Helsingin kukkahattutätejä. Tämän perverssin armeijan ensisijainen tehtävä oli jakaantua soluihin ja aiheuttaa sekaannusta useissa kohteissa poliittisilla mielenilmauksillaan. Tästä syntyvä negatiivinen energia taas koottaisiin lonkerolaivaston planeetan kiertoradalle sijoittamiin jättimäisiin akkuihin, joiden energia taas käytettäisiin myöhemmin Suurten Muinaisten summonoimiseen. Prosessissa syntyvien negatiivisen energian massapurkausten sivuvaikutuksiin lukeutuvat muunmuassa kyseessä olevan planeetan kiertoradan muuttuminen ja suistuminen kohti lähimpää tähteä. Ja tämähän haittaa lonkeromestareita.

Rintamasota

NokiCorpin katkaistua Verstaan voittokulun lyömällä sen joukot Saturnuksessa ja Adharassa sekä sidottua Näkymättömän Rautanyrkin rippeet Hiilisäkkisumuun, ottivat sen joukot aloitteen ja kävivät vastahyökkäykseen: NokiCorpin laivasto iskisi useana osastona Verstaan hallisemaan galaksin osan lävitse, niin että sen joukot jäisivät puristuksiin NokiCorpin laivastojen välille. Sitten tarkoilla iskuilla kolmeen osaan jaettu Verstaan avaruusarmada voitaisiin piirittää, ahdistaa nurkkaan ja murskata.

Nemesis II:n taistelu

Tämä taistelu sijoittui Verstaan salaiselle kloonauskeskus-telakka-tutkimuskeskus-planeettatukikohdalle, joka oli nimetty kornisti Nemesis II:ksi. Planeetalle sijoitettu armadan kolmannes oli annettu verstaalaistiedemiesten luoman Jack Harkness -kloonin komentoon. Toisin kuin alkuperäinen, oli kloonista tehty verstaalaismeiningillä äärimmäisen tehokas selkäänpuukottaja ja hetero. Lisäominaisuuksiin kuului avaruusstrategian alkeet sekä puhe- ja kävelykyky.

Noki-Corpin levähdettyä paikalle klooni kuitenkin sekosi perusteellisesti ja määräsi proteiinitorpedot laukaistaviksi. Päivällisellä tarjottaviin hampurilaisiin tarkoitettujen pihvilihojen mätkähdellessä vihollisen alusten kylkiin NokiCorpilaiset alukset latasivat tykkinsä. Torpedojen laukaisua on pidetty pääsyynä Verstaan kyseessäolleen laivastonosan tuhoksi, joka murskattiin totaalisesti yhdellä ainoalla pyyhkäisyllä.

Jääpallon taistelu

Tällä kertaa taistelu sijoittui Jääpallolle, jonne toinen kolmannes verstaalaisista oli piiloutunut. Tämä hylätty nokialaiskoe, jossa pyrittiin luomaan vesijäästä yksi planeetankokoinen kryokammio kännyköilleen, oli verstaalaisten toimesta koverrettu täyteen tunneleita joihin raskas kalusto voitiin piilottaa. Lisäksi planeetalle oli pystytetty superlaserpatteri, joka planeetan jäätä lämpönieluna ja kylmäfuusioreaktorin polttoaineena käyttäen saattoi puolustautua määrättömästi suurtakin vihollislaivastoa vastaan.

Noki-Corpin saapuessa Jääpallon läheisyyteen superlaser läpäisi välittömästi kaksi tähtituhoojaa ja yhden nokialaisristeilijän. Valitettavasti verstaalaisalukset olivat seisoneet jäätiköllä niin pitkään, että olivat jäätyneet alustoilleen, minkä vuoksi verstaalaiset saivat vain vähän aluksiaan ilmaan. Superlaserin aiheuttamien tappioiden vuoksi nokialaisjoukot keksivät käyttää aluksiinsa asennettuja kännykkälamppuja sokaisemaan superlaseria ohjaava miehistö ja räjäyttää se sitten ilmaan. Noustessaan maihin jäihin Jääpallon pinnalle huomasivat liittouman joukot verstaalaisten paenneen taistelun aikana kiinnijääneiden alusten teleporttikoneiden avulla. Verstaalaiset olivat onnistuneet siirtämään kaiken jäästä irtoavan eräälle planeetalle, joka kiersi samaa tähteä Jääpallon kanssa. Liittouman joukot tuhosivat koko verstaalaislaivaston halleihinsa, mutta päättivät mahdolliset tulevaisuuden selkkaukset välttääkseen eristämään ja kukistamaan viidakoihin paenneet verstaalaiset. Irrotettuaan Nokian 3. ja GigaCorpin 11. armeijan rauhanturvatehtäviin pääarmada kiihdytti kohti seuraavaa kohtaamispaikkaa Verstaan kanssa. Vuosia kestänyt operaatio tuolla soisella sademetsiä sankkanaan kasvavalla planeetalla päättyi odotettua myöhemmin verstaalaisten sissitaktiikoiden armottomuuden sekä tukikohdastaan revityn korkeatasoisen kaluston ansiosta. Operaatiota tosin piristi The Tokensin kappale The Lion Sleeps Tonight, joka pysyi GalaxyPopin soittolistoilla koko kuluneen ajan.

Remotius c:n taistelu

Verstaan laivaston jäljelle jäänyt kolmannes oli NokiCorpin joukkojen edellä vetäytynyt himmeää tähteä Linnunradan elinkelpoisen alueen äärilaidalla kiertävälle Remotius c:lle, jonka hallintoon oli aiemmin Verstaan myötävaikutuksella noussut sotilasjuntta. Verstaan paikallinen amiraali oli, tunteja tähtikarttaa intensiivisesti tuijotettuaan, vihdoin havainnut kaavan NokiCorpin toimissa, ja pelastaakseen nahkansa, kehitti Strategian. Sotilasjuntan vähäiset avaruuslaivat asetettiin valmiustilaan Remotius c:n kiertoradalle. Päästyään planeetan takapuolelle, mistä niitä ei voitu havaita, ne kiihdyttivät vauhtiaan, ja hidastivat sitten taas ennen kuin tulivat esiin toiselta puolelta. Näin niiden lukumäärä vaikuttaisi huomattavasti suuremmalta kuin se todellisuudessa oli. NokiCorpin joukkojen luullessa vihollisen kaikkien alusten olevan kiertoradalla Verstaan laivasto saattaisi huomaamatta kiertää sen selustaan, ja yllättää sen takaapäin.

NokiCorpin hyökkäysosaston lippulaivan, GGS Sinivalaan komentaja yllättyi suuresti planeetan luo saavuttuaan havaitessaan, kuinka vähän vihollisen aluksia loppujen lopuksi oli. Vielä enemmän yllättyi Remotius c:n sotilasjuntta, kun luvattua yllätyshyökkäystä selustaan ei kuulunutkaan: Verstaan alukset olivat liittolaistensa ja vihollistensa huomion ollessa kiinnittynyt toisiinsa luikkineet karkuun. Jäljelle jääneistä sotilasjuntan aluksista ei ollut vastusta määrällisesti ja laadullisesti ylivoimaisille NokiCorpin joukoille, ja kun niistä puolet oli ammuttu alas, sotilasjuntta antautui.

Hyökkäys Tarantellasumuun

Verstaan kokemien murskaavien tappioiden jälkeen sen jäljellä olevat, hajaannukseen joutuneet joukot eivät enää kyenneet varteenotettavaan vastarintaan, ja sen lopullinen häviö oli vain ajan kysymys. Lukuisissa paikoissa ympäri Linnunrataa käytiin kuitenkin vielä pitkään pitkittyneitä taisteluja asemiinsa linnoittautuneiden Verstaan osastojen ja NokiCorpin joukkojen välillä. Toisistaan eroon joutuneet osastot kykenivät kuitenkin vain hidastamaan NokiCorpin etenemistä. Erityisen merkittävän voiton NokiCorp saavutti Kilven tähtikuviossa Beta Scutiin asemoituneiden verstaalaisten antautuessa ankarien taistelujen jälkeen. Neuvotteluissa verstaalaislaivaston johtaja sai vastineeksi antautumisesta kolmesataa galaktista krediittiä, pullon kossua ja alennuskortin aikuisviihdevideovuokraamoon. Muuallakin verstaalaisjoukot antautuivat tai pakenivat todettuaan tilanteen toivottomaksi tai puukottivat odotetusti toisiaan selkään ja alkoivat taistella keskenään. Tästä huolimatta NokiCorpin ylin sodanjohto oli huolissaan, sillä Verstaan päätukikohdan sijaintia ei vieläkään tiedetty, ja epäiltiin suuren osan sen jäljellä olevista voimista piiloutuneen sinne valmistelemaan vastaiskua.

Näihin aikoihin NokiCorpin GalaxNet-tiedusteluverkko kuitenkin havaitsi yllättävää ja perin epäilyttävää interstellaarisen mittakaavan toimintaa Suuren Magellanin Pilven Tarantellasumissa. Havaittu toiminta haiskahti hyvin voimakkaasti pahuudelta, ja tästä vedettiin se johtopäätös, että Verstas oli paennut Linnunradan ulkopuolelle nuolemaan haavojaan ja valmistelemaan vastaiskuaan. NokiCorpin sotajohto päätti silloin vetää suurimman osan galaksia partioivasta laivastostaan takaisin ja kerätä tämän armeijan yhdeksi hyökkäysvoimaksi, joka siirtyisi sitten hyökkäykseen Tarantellasumuun.

Tosiasiassa Verstaan johto oli kuitenkin piilossa Mustan Aukon Maassa, jonka asukkaat he pakottivat teeskentelemään puolueettomuutta estääkseen NokiCorpia epäilemästä heidän piilopaikkaansa. Kun Verstaan Suurmestari lähihenkilöstöineen sai tiedon, että NokiCorp veri joukkojaan galaksin kiekolta ja kasasi niitä yhdeksi hyökkäysarmeijaksi, hän oli ensin huolestunut siitä, että NokiCorp olisi löytänyt heidän piilonsa ja olisi tulossa murskaamaan heidät kuin ötökän täydellä vahvuudellaan. Sitten Verstas sai kuitenkin NokiCorpin sodanjohtoon soluttautuneilta vakoojiltaan tiedon, että NokiCorp olisikin hyökkäämässä Suureen Magellanin Pilveen, mikä hämmensi suunnattomasti Verstaan Suurmestaria, Verstaalla kun ei ollut intressejä tai sotavoimia Linnunradan ulkopuolella. Suurmestari asetti omat jäljellä olevat joukkonsa valmiuteen ja lähetti vakoojansa tekemään työtä vielä tuplasti aiempaa kovemmin selvittääkseen tämän manööverin tarkoituksen. Suurmestari valmistautui myös itse tarpeen vaatiessa selkäänpuukottamaan omia lähimpiä alaisiaan pystyäkseen pikaiseen pakoon mikäli kyseessä olisikin harhautusoperaatio, ja NokiCorp oli kuitenkin aikeissa iskeä Mustan Aukon Maahan.

Todellisuudessa GalaxNetin Tarantellasumussa havaitsema toiminta lonkeromestareiden aikaansaannosta. Lonkeromestareiden veljeskunta oli käyttänyt galaktisen sodan tuottamia valtavia negatiivisiä värähtelyjä saastaisten riittiensä polttoaineena, ja valmisteli juuri itse Cthulhun summonoimiseen tähtäävän rituaalinsa viimeistä vaihetta. Suuren Magellanin Pilven sijainti suhteessa galaktiseen kiekkoon oli ihanteellinen rituaalin tarpeisiin. Paikaksi oli valittu nimenomaan Tarantellasumu sen sisältämien syntymässä olevien tähtien vuoksi: summonointirituaalin huipentuma on veriuhri, lonkeromagiaan parhaiten sopiva uhri on syntymätön sikiö, ja mikä olisikaan mahtavampi tälläinen uhri kuin syntymätön tähti?

Toinen interludi

Samaan aikaan suuntaumuspopcornia mässyttävät Voimajärjestyksen ylempitasoiset (Biskatamatarit ja sitä ylemmät) merkkihenkilöt katselivat ottelua suuresta plasmakristallipallosta Chaos Centerin megakasinon VIP-aitiossa. Kaaosauraa jäljittelevään loitsuun verhoutunut Mazner Saiph istui tuolillaan ja näppäili taskulaskintaan tekoviiksiin, -nenään ja silmälaseihin pukeutuneen Universum Majoran ja poplaritakein sekä aurinkolasein naamioituneen tosimuotoisen Spurgun nauttiessa virvokkeita ja nojatessa epäepäilyttävästi baaritiskiin. Samaan aikaan taistelua harhautuksenaan käyttävät tekoviiksekkäät kaksi Nelosen kyberritaria ja yksi kaksiulotteinen, sininen, smokkiin pukeutunut, pahviviiksinen herrasmies kuopivat jätesäkkeihin pelimerkkejä Azurooocin ja yhdeksän kaksiulotteisen, sinisen ja smokkeihin pukeutuneen herrasmiehen pokeripöydästä heidän kiinnitettyä nyt huomionsa taisteluun. Nurkkia lakaiseva talonmies lakaisi ja katsoi toisella silmällään kristallipalloa. Toisessa nurkassa saksihammasimppipukuinen valokuvaaja kohotti kameraansa molokiksi pukeutuneen kaverinsa yrittäessä heittää säälittävin tuloksin flirttiä huomattavan pitkän kaarisohvan päässä ruisleipää nauttivalle Yinille, jonka aura kuitenkin sai miekkosen hetken päästä unohtamaan hänet ja palaamaan tiskille. Garamota Archea, joka istui sohvan toisessa päässä, kirjoitti pysähtymättä tapahtumia kirjaansa sinisen kaksiulotteisen kollegansa (vaikka Garamota olisi voinut vannoa, että kollega oli vielä hetki sitten ihminen...) seuratessa viereltä. Sohvan keskelle asettuneesta väkijoukosta (Suuret Muinaiset, loput Mahtavat ja joukko muita johtotähtiä) osa huudahteli aina kannattamansa osapuolen ottaessa etulyöntiaseman osan kirotessa ja syytäessä rahaa kaksiulotteisen sinisen Azuroooc-doppelgängerin pitelemään vedonlyöntikoriin.

Kuitenkin, onnettomasti valokuvaajan naamarin kuminauha petti juuri samaisella hetkellä, juuri hänen napattuaan täydellisen kuvan aitiosta henkilöineen. Kaikki kääntyivät aseet tanassa katsomaan valokuvaajaan. Ainoastaan Kaaoksen Mestari, joka oli järjestänyt Azurooocin kautta lonkeromestareille suuria määriä lonkeroisia ja B-luokkaisia taikakaaossotahärpäkkeitään (jotka ovat luokituksestaan huolimatta tavoiteltua kamaa) pidättäytyi kääntämästä katsettaan pallosta. Tilaanteen laukaisi nyt dracolim-hahmoonsa muuntautunut haarniskoitu Azuroooc, joka enempiä vahinkoja välttääkseen summonoi kolme tulielementaalia pieksemään valokuvaajan brutaalisti hengiltä mäntypuisilla kakkosnelosilla. Kaikkien murahtaessa yhteen ääneen tilanne normalisoitui ja jokainen asettui taas seuraamaan taistelua. Talonmieskin jatkoi taas touhujaan.

Eeppinen lopputaistelu

Allianssin joukot olivat selvästi ylivoimaiset lonkerolaisten laivastoon verrattuna, mutta jälkimmäisellä oli tukenaan Nemesis II:lta paenneet verstaalaisten tutkimuslaboratorion henkilöstö muutamien avaruusalusten tukemana. Koska heille ei oltu kerrottu Verstaan todellisen piilopaikan sijaintia olivat he pakotettuja teleporttaamaan viimeksi tiedettyyn liittolaisalusten sijaintiin joka sattui olemaan nyt Tarantellasumussa. Mukanaan tällä osastolla oli keskitasoinen kevyt tukialus, joka piti sisällään Verstaan viimeisintä teknologiaa olevaa salaista asetta; raskaasti panssaroitua mechaa muistuttanut yhden pilotin ohjattava taistelukone, jonka oli tarkoitus muuttaa koko sodan kulku. Tämän Tarantellasumun Kauhuksi ristityn sotakoneen on raportoitu pidätelleen yksin Nokian laivastoa upottaen omakätisesti useita kymmeniä kevyitä ja keskiraskaista nokialaisaluksia. Lonkerolaivaston epäonneksi taistelukoneen pääaseena toiminut turbolaserkanuuna vaurioitui tuhoutuneen nokialaisristeilijän panssarinkappaleen tuhottua sen jäähdytysyksikön ja aiheuttaen sen ylikuumentumisen. Koska verstaalaistiedemiehet tiesivät Verstaan olevan pulassa mikäli vihollinen saisi haltuunsa sen teknologiaa, laukaisivat he Tarantellasumun Kauhun itsetuhon. Koska räjähdys oli niin suuri, aiheutti se vaurioita myös lähiavaruuden aikajatkumoon, minkä vuoksi GigaCorpin aikamatkustusteknologiakaan ei tulisi sitä helpolla löytämään. Myöhemmin Herra Tupla-X:n kerrotaan kieltäneen etsintöjen järjestäminen lisäten, että mikäli kyseinen laite olisi saatu noudettua ja rakennettua uusiksi, olisi se julistettu kielletyksi aseeksi sen liiallisen tuhovoimaisuuden vuoksi. Nyt ilman tuomiopäivän aseen tuomaa tukea Lonkeromestarien laivasto joutui ahtaalle kahden vihollislaivaston painostuksen alla, onnistuen vain hädin tuskin pidättelemään hyökkäystä kunnes pitkään kestänyt summonointirituaali saatiin päätökseen.

Koska Suuri Cthulhu oli ollut estynyt, saapui portaalista hänen sijaisenaan Bel-Shamharoth. Koska kyseisen Suuren Muinaisen ominaispiirteisiin kuului ympäröivän geometrian vääristyminen, ei se kyennyt saamaan kuin osan ruumiistaan läpi portaalista sen käydessä yht'äkkiä liian pieneksi. Allianssi ei nähnyt muuta keinoa kuin tuhota portaalin voimanlähteenä toimivat jättiläisakkuja kantaneet avaruusalukset, jotka olivat oletettavasti ankkuroituneina Planeetta Y:n näkymättömyyskilven takana. NokiCorpin laivasto jakautuikin kahteen osaan, josta ensimmäinen levittäytyi lähiavaruuteen löytääkseen planeetan toisen jäädessä taistelemaan Lonkeromestareita ja portaalista lonkeroillaan harovaa Bel-Shamharothia. Kiihkeän jäljestyksen jälkeen planeetta löydettiin ja aloitettiin koko sodan suurin planeettapommitus. Lonkeromestarien alukset saatiin lopulta tuhottua ja Bel-Shamharoth pakotettiin vetäytymään takaisin kotiulottuvuuteensa.

Hetki sen jälkeen kun näkymättömyyskilpi oli murrettu, Planeetta Y:n puolustamisen sijaan Tyräel määräsi (hetkeä ennen telesiirtymistään naapuritähdellä sijainneelle pakoalukselleen) kaikkien lonkeroalusten tehtäväksi hyökätä vihollisen selustaan Allianssin keskittyessä kiertoratapommitukseen. Obmulocin johdolla laivasto onnistui hetkellisesti aiheuttamaan huomattavia tappioita Allianssille, mutta terävän vastahyökkäyksen tuhottua 40% lonkerolaivastosta määräsi Obmuloc laivaston pakenemaan erääseen tuntemattomaan galaksiin.

Näin sodan viimeinen suuri taistelu saatettiin päätökseen.

Sodan jälkimainingeissa

Seurattuaan viimeistä taistelua Verstaan Suurmestari kirosi menetettyään uskomattoman siistin superaseen, joka olisi sarjatuotantoon päästyään varmasti pystynyt kukistamaan kaiken Allianssin vastarinnan. Rauhoituttuaan lopulta hän joutui kuitenkin toteamaan, että mikäli Verstas yrittäisi vielä jatkaa sotaa, tulisi se varmasti tuhotuksi. Suurmestari oikeutti tätä seuranneen sodasta vetäytymisen sillä, että mikäli Verstas piiloutuisi nyt, pystyisi se nousemaan vielä aiheuttaakseen lisää tuhoa ja hävitystä joskus tulevaisuudessa. Suurmestari myös ymmärsi, että mikäli Verstas haluaisi kukistaa nyt Linnunradan kahdeksi pysäyttämättömäksi voimaksi kohoneet Nokian ja GigaCorpin, olisi sen laajennattava valtaansa galaksin ulkopuolelle. Otettuaan yhteyttä tekstiviesteillä tuntemiensa muiden salaseurojen johtajiin sai hän kuulla keinosta, jolla Verstas voisi siirtää jäljellejääneen laivaston toiseen galaksiin odottamaan parempaa hetkeä palata Linnunradalle. Lyhyiden valmisteluiden jälkeen Verstaan laivasto vetäytyi Mustan aukon maasta, puukotettuaan ensin jokaista vastaantullutta paikallista selkään ja räjäytettyään kaikki avaruussatamat ennen siirtymistä hyperajoon.

Allianssin laivastot taas hajaantuivat osastoiksi, jotka yrittivät löytää tietämättään nyt jo tavoittelemattomiin paenneita Verstaan ja Lonkeromestarien rippeitä. Etsinnät pystyttiin onneksi lopettamaan suhteellisen pian Mustan aukon maan vinkin perusteella, jonka mukaan Verstas oli menettänyt taistelutahtonsa. Tiedon levittyä hurraata huudettiin useissa leireissä. Joitain päiviä myöhemmin sota julistettiin virallisesti päättyneeksi, mikä taas tuli pelastuksena Allianssin taloudelle - suunnaton operaatio vastaan vihollista, joka ei koskaan tulisi sotakorvauksia heille maksamaan, oli tehnyt huomattavan loven niin Nokian kuin GigaCorpinkin talouteen. Estääkseen molemminpuolisen konkurssin yhtiöt solmivat poikkeuksellisia väliaikaissopimuksia taatakseen selviytymisensä, mikä myös lähensi kybervaltoja entisestään, johtaen lopulta Avaruuden Unionin syntyyn.

Vaan kukaan ei arvannutkaan, mitä tulevaisuus toisi tullessaan...

Katso myös

• Ensimmäinen Galaksin sota
• Kolmas Galaksin sota

Viitteet

Hömppäuniversumin sodat

Suuntaumussodat: Mahtien Mittelö | Kaaoksen sota | Majora-sota | Hjassan-sota | 2. Universumin sota | Spektrisota | Viimeinen Taistelu Suuret aikasodat: 1. temporeealisota | 2. temporeaalisota | 3. temporeaalisota Suuret röhmöfanttisodat: 1. röhmöfanttisota | GigaCorpin sisällissota | Psi-sota | 2. röhmöfanttisota Suuret avaruussodat: 1. galaksin sota | 2. galaksin sota | 3. galaksin sota | 1. Universumin sota Mahtiolentosodat: Enkelisodat | Lohikäärmesodat: Manalohikäärmesota | Suuri lohikäärmepuhdistus | Metallilohikäärmekapina | Muinaisten sota