Tosikieli
Tosikieli (truespeech) on Universumin rakenteesta kohoava syntaksi. Se ei ole olentojen välinen sosiaalinen instituutio, kuten "tavalliset" kielet[1], vaan se on "kovakoodattu" maailmankaikkeuteen itseensä. Tosikielessä representaatiolla ja merkityksellä ei ole eroa. Toisin kuin tavallisissa kielissä, joissa merkin ja merkityn yhteys on mielivaltainen, tosikielen yksiköt perustavanlaatuisessa suhteessa ovat ne oliot, joihin niillä viitataan, ja sen syntaksi peilaa niiden keskinäisiä suhteita. On yleinen harhaluulo, että tosikielellä ei voi valehdella, muodostaa ristiriitaisia lauseita, tai ilmaista subjektiivisia käsityksiä; tosiasiassa olisi tarkempaa sanoa, että nämä käsitteet eivät ole tosikielellä merkityksellisiä[2] Sielullisille olennoille annettavat tosinimet ovat osa tosikieltä ja yksi sen "sanaluokista".
Tosikieli sisältää useita eri "murteita", ja sillä on niiden ansiosta useita eri ilmaisutapoja[3]. Näihin kuuluvat Suuntaumusten - Majora-kieli, KaOoSkIeLi, Pahuuden abyssaali, Hyvyyden empyreaani ja Tasapainon universaali metaneutraali - ja eri Mahtiolentojen - kuten Lohikäärmekieli ja jumalten Deovāc - omat murteet sekä humanoidien käyttämät rajapintakielet. Tosikielen ominaisuuksista seuraa, ettei sitä voi kääntää millekään ilmaisun muodolle, joka ei itsessään olisi tosikieltä. Paras, mihin voidaan tavallisilla kielillä päästä, on approksimoida yksittäisiä ilmauksia (ei tosikieltä itsessään) "lähes, mutta ei aivan täysin erilainen" -tarkkuudella. Rajapintakielet pyrkivät eri tavoin ilmaisemaan sen, mikä on kulloinkin olennaisinta yrittämättäkään vangita koko merkitystä, ja ovat kuolevaisille luontaisempi tapa käsitellä tosikieltä. Englantiin pohjautuvat approksimaatiot ovat Hömppäpediassa yleisimpiä.
Tosikieltä ei tule sekoittaa galachin kaltaisiin yleiskieliin saati universaaleihin kääntöprotokolliin.
- ↑ Tosikielen kutsuminen kieleksi on enemmänkin analogia, sillä luonteensa vuoksi siltä puuttuvat useimmat ei-tosikielten ominaisuudet.
- ↑ Jo pelkästään se, että ne voidaan nimetä ja niistä voidaan puhua, osoittaa, että loogiset ristiriidat ja subjektiivisuus ovat yhtä lailla osa maailmankaikkeutta. Ajatus siitä, että ne tosikielellä tai muuten "oikein" puhuttuna kävisivät mahdottomiksi sekoittaa olentojen pohjimmiltaan esteettiset käsitykset siitä, mitä saisi sanoa siihen, mitä voidaan sanoa. Maailmankaikkeus itse on hyvin usein ristiriitainen ja subjektiivinen, sen olennoista vain on mukava kuvitella, että ei ole.
- ↑ Tosikielen murteiden keskinäistä suhdetta ei voi tyhjentävästi ilmaista kuin tosikielellä. Lyhyt selitys sille, miten tosikielessä voi samanaikaisesti olla useita representaatioita, kun se on tosikieltä juuri siksi, ettei siinä representaatioilla ole eroa, on, että maailmankaikkeus nyt vain on aika monimutkainen paikka.
