Manttelointi

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Manttelointi (mantling) on tapahtuma, jossa olento omaksuu itselleen voimia tai ominaisuuksia, jotka eivät ole integraalinen osa sen olemusta. Näiden voimien tai ominaisuuksien, joita kutsutaan mantteliksi, lähde voi olla olennolle sisäinen - esimerkiksi hybridi voisi mantteloida Mahtiolentopuolensa - tai ulkoinen - kuten jokin voimanlähde, jota olento ei normaaliolosuhteissa kykene kanavoimaan. Olennaista kuitenkin on, että mantteli ei ole luontainen osa olennon läsnäoloa maailmankaikkeudessa, vaan omanlaisen metatekniikkansa taakse lukittu kokonaisuus, joka saatetaan jukstapositioon tämän olemuksen kanssa.

Mantteloinnin käsite sulkee alleen kaksi poikkeavaa prosessia. Ensimmäinen on lyhytaikainen, ja on luettavissa power upin muodoksi. Tällainen manttelointi näyttää käytännössä siltä, että olento omaksuu dramaattisen asennon, lausahtaa jotakin coolilta kalskahtavaa[1] ja sitten muuttuu jonkinlaiseen poikkeavaan supermuotoon tai omaksuu itselleen jonkin normaalisti ulottumattomissaan olevan kykysetin hädänpaikan mentyä ohi palatakseen enemmän tai vähemmän väsyneenä ja ruhjeilla tavalliseen olotilaansa. Kaikki power upit eivät ole manttelointia, mutta juuri supermuotojen kohdalla ero "orgaanisesti olennon käytettävissä olevan muodonmuutoksen" (ei manttelointia) ja "epäorgaanisesti omaksuttujen voimien, jotka vaativat muodonmuutoksen" (manttelointia) välinen ero on häilyvä. Toisentyyppinen manttelointi on jatkuvaluontoinen prosessi, jossa olento toimii jossakin roolissa[2] ja käyttää sille ominaisia kykyjä ottamatta niitä pysyväksi osaksi omaa olemustaan.

Manttelointi on konseptuaalisesti lähellä askensiota, ja on pääsääntöisesti joko tapa saavuttaa se, "muuttaa rahaksi" askensio, jota ei ole vielä tapahtunut, tai välttää se. Esimerkiksi deististä askensiota tavoitteleva olento voisi mantteloida oman potentiaalisen jumaluutensa voidakseen tehdä ihmetekoja tai käyttää muita jumalvoimia ja siten samalla koko ajan lähestyä täyttä jumaluutta, tai lajillisen voimapotentiaalinsa rajat ylittänyt olento kanavoida "ylimääräiset" voimansa mantteliksi välttääkseen niiden integroimisesta seuraavan transkendentaalisen askension ja siten säilyttää alkuperäisen olemassaolon tapansa. Manttelien tyypit ja lähteet osuvatkin lähes yksi yhteen askension tyyppien kanssa, ja voivat siis, kuten tämän sivun esimerkeissä, olla esimerkiksi deistisiä, transkendentaalisia tai totogeneettisiä.

Koska mantteli on konseptuaalisesti olemuksesta erilleen järjestelty paketti, on niitä oikeanlaisilla voimanjakotekniikoilla mahdollista jakaa ja tilapäisesti tai pysyvästi siirtää olennolta toiselle[3]. Manttelointi ei silti ole tapa xiitata ja saada paljon voimaa vähällä vaivalla, sillä manttelien käyttö on itsessään taito, joka on opittava integraalisesti; tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että mantteloidut voimat ovat aina väistämättä piirun verran olemukseen sisällytettyjä huonompia, sillä niiden käyttö vaatii yhden väliaskeleen enemmän[4], ja toiseksi sitä, että on olemassa kova raja sille, kuinka paljon voimaa ja kuinka poikkeavia ominaisuuksia olento voi mantteloida, ennen kuin joko pakkoaskendoituu tai - todennäköisemmin - tuhoutuu niiden paineessa, ja tätä rajaa voi puskea vain kehittämällä voimiaan tavanomaista, työlästä kautta. On myös muistettava, että mantteli ei ole vain kokoelma uusia temppuja, vaan voi modifikoida kantajansa ominaisuuksia monilla eri tavoin ja tuoda tälle uusia heikkouksia ja rajoitteita tai vaikuttaa tämän käyttäytymisen.


  1. ↑ Kumpikaan näistä askeleistä ei ole tarpeellinen, mutta niin tehdään silti, koska se on siistiä.
  2. ↑ "Kulje kuten he kulkevat kunnes heidän on kuljettava kuten sinä kuljet".
  3. ↑ Eli vanha kunnon "kuoleva mestari siirtää oppilaalle salaiset tekniikkansa".
  4. ↑ Vertauksena kuviteltakoon olento, joka on integroidusti pitkä sekä toinen, joka on tilapäisesti saavuttanut lisäpituutta "mantteloimalla" jakkaran. Ylähyllylly yltääkseen ensimmäinen olento tarvitsee vain "kurottamisen tekniikan", kun taas jälkimmäinen sekä sen että sen mahdollistavan ja sitä rajoittavan "jakkaralla huojumisen" tekniikan.