Nekromantia

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Nekromantikko tyypillisessä toimessaan, nostattamassa luurankoja. Huomaa hautakammion tarpeettoman suuri tilavuus.

Nekromantia on kuolleita ja epäkuolleita käsittelevä taikuuden haara. Epäkuolleiden nostattaminen ja komentaminen on siihen leimallisimmin yhdistetty taito, mutta ei sen ainoa osa-alue. Tiukasti määriteltynä "nekromantia" merkitsee taitoa kutsua aaveita tai vainajien sieluja esiin tuonpuoleisesta ja haastatella niitä. Oikea termi epäkuolleiden luomiselle on nekropoeesi ja taikuuden lajille, johon nämä molemmat kuuluvat, nekrurgia, mutta "nekromantiaa" käytetään laajalti joskin virheellisesti yläkäsitteenä, sillä "nekromantikko" on nekrurgiaan erikoistuvien maagien suosima ammattinimike.

Kaikenlainen katakombeissa, luolien perällä ja oudon tilavissa viemäriverkostoissa mustissa kaavuissa heiluminen, mustien kynttilöiden polttaminen, haudanryöstöt, veriuhrit, pääkalloilla ja uhkaavan kaarevilla rituaaliveitsillä leikkiminen sekä tietysti luurankoarmeijoiden nostattaminen yleistä pahennusta aiheuttamaan ovat nekromantikkojen stereotyyppejä lähes kaikkialla, missä heitä vain tavataan, mutta todellisuudessa vain pieni osa heidän työnkuvastaan. Enin osa alemman tason nekromantikoista palvelee yhteisöjään vaihtelevan sanktioituina elävien ja kuolleiden välisinä välikäsinä, jotka rauhoittelevat rauhattomia vainajia, tekevät eläville mahdolliseksi haastatella vainajia ja varmistavat, että vainajia kunnioitetaan ja oikeita hautamenoja noudatetaan. Aaveiden avulla toteutetut kiroukset ja niiden kumoaminen ovat merkittävä sivubisnes. Osa nekromantikoista on yrittänyt parantaa ammattikuntansa synkkää mainetta, mutta vaikka se johtaakin toisinaan väärinkäsityksiin ja ikäviin välikohtauksiin, ei siitä ole nekromantikoille ainoastaan haittaa, sillä se takaa, että mustista vaatteista, pääkalloaiheisista koruista ja silmämeikistä kiinnostuneita oppilaita riittää aina runsain mitoin.

Lähes kaikki nekrurgia vaatii kuolemamanan käyttöä. Monet sen loitsut käyttävät myös pimeysmanaa, ja alemman tason loitsut voivat olla loitsittavissa pelkästään sillä. Kuolleita ruumiita työstävät loitsut voivat käyttää erikoistuneempia sekoituselementtejä, kuten luu tai veri, yhdessä edellisten kanssa tai erikseen. Kivimanalla ei ole todellista yhteyttä nekrurgiaan, mutta monet nekromantikot päätyvät opettelemaan sitä, koska sillä on symbolinen yhteys hautaamiseen tai vain koska päätyvät muutenkin viettämään paljon aikaa maan alla. Keskisistä manatyypeistä mieli ja aika näkevät jonkin verran käyttöä nekromantiassa, ensimmäinen kuolleiden henkien ja aineettomien epäkuolleiden ohjailussa, jälkimmäinen ruumiiden ja vainajien palauttamisessa aiempaan tilaansa. Kaikkein korkeimman tason nekrurgia suoritetaan lähes poikkeuksetta Pahuusmanalla. Kaaos on toinen nekrurgiaa suosiva Suuntaumus, mutta sen edustama nekrurgian konsepti eroaa Pahuuden konseptista perustuen elämän ja kuoleman välisen rajan hämärtämiselle ja korruptoimiselle, ei kuolleiden tai kuoleman hallitsemiselle, sen tuotokset eivät aina eroa "tavallisista" kaaoshirviöistä muuten kuin alkuperältään, eivätkä kaaosmaagit välttämättä erota nekrurgiaa selvästi omaksi taikuuden lajikseen. Pahat nekromantikot tapaavatkin halveksua epäkuolleita harrastavia kaaosmaageja pelkkinä sekopäinä ja irstailijoina. Muista Suuntaumuksista muutamat nekromantian sovellutukset ovat mahdollisia Tasapaino- ja Järjestysmanoilla, mutta nämä Suuntaumukset eivät käytä epäkuolleita. Hyvyys pitää nekromantiaa luonnostaan pahana taikuuden lajina eikä oman kertomansa mukaan käytä sitä, mutta muiden Suuntaumusten näkökulmasta tiukan eron tekeminen Hyvyyden henkiinherätysloitsujen, jotka väistämättä sisältävät kuolleen sielun palauttamisen tuonpuoleisesta, on kyseenalaista.