Tuhon Liittokunta
Tuhon Liittokunta (Coalition of Carnage) oli yksi ensimmäisen Universumin sodan osapuolista. Liittokunnan perustajajäsenet olivat Dekhvakeisarikunta ja Verstas, jotka solmivat liiton keskenään, koska kukaan muu ei halunnut. Kun sopimuspaperit oli sormet ristissä allekirjoitettu, laseja kilistelty, ja lasien sisältö kipattu huomaamattomasti huonekasveille, jotka hetikohta kuihtuivat, aloitettiin laaja lehti-ilmoituskamppanja, jossa haettiin lisää jäseniä liittoumaan. Monet militaristiset tähtivaltiot, soturirodut ja avaruusbarbaarijoukot tarttuivatkin onkeen valloituksenhimosta, ryöstösaaliin toivossa tai silkasta tappelunhalusta. Liittokunnan merkittävimpiä jäseniä perustajien ohella olivat skorpionimiehet ja Pangalaktinen suurorda.
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dekhvan Imperiumi
- Dekhvat ovat toinen Tuhon Liittokunnan perustajajäsenistä, ja siihen kuuluvista kybervalloista suurimpana muodostavat merkittävän osan sen vahvuudesta. Dekhvojen laivastot ja orjasotilaslegioonat taistelevat useimmilla Liittokunnan rintamilla, tarjoavat korkeatasoista teknologiaa Liittokunnan muiden jäsenten käyttöön ja vasalleineen muodostavat yhden sen kuudesta tärkeimmästä valtablokeista.
- Verstas
- Toinen Liittokunnan perustajajäsenistä. Verstas tarjoaa liittoumalle aluksia, teknologiaa, kuten edistyneitä häivelaitteita, sekä ennen kaikkea kloonisotureita, joiden loputtomissa triljoonissa tuotetut massat muodostavat sodan loppua kohden täyden kolmanneksen Tuhon Liittokunnan jalkaväestä, mutta sen suurimmat vahvuudet ovat vakoilun, sabotaasin, salamurhien, terrorin ja korruption[1] saralla. Liittokunnan sisäisessä politiikassa Verstas vaihtaa puolta nopeammin kuin kukaan pystyy seuraamaan muodostaen jatkuvasti vaihtuvine liittolaisineen toisen keskeisen valtablokin. Paradoksaalisesti Verstaan toiminnan voidaan katsoa edistävän Tuhon Liittokunnan vakautta estämällä ketään muuta saavuttamasta sen sisällä ylilyöntiasemaa.
- Skorpionimiehet
- Pangalaktinen suurorda
- Hsaghtannoghin universaalin tuhon armeija
- Veriritarit
- Khaarzriuksen huone
Järjestäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liittokunnan perustamisasiakirja erittelee sen jäsenten keskinäiset sitoomukset, kuten hyökkäämättömyyden, ryöstösaaliin ja valloitettujen alueiden tasapuolisen jaon, joita kaikkia jäsenistä jokainen rikkoi innokkaasti ja antaumuksella, sekä määrää ne noudattamaan yhteistä sotastrategiaa, mutta ei luo erityisiä johtoelimiä tätä strategiaa muodostamaan. Käytännössä Tuhon Liittokunnan ylimmäksi auktoriteetiksi muotoutuu sodan alkaessa sen lippulaivan, taisteluplaneetta CCSS Viimeisen näyn[2] kannella kokoontuva, kaikkien sen jäsenten edustajia käsittävä sotaneuvosto. Viimeinen näky päätyy kokoontumispaikaksi, sillä kukaan Liittokunnan jäsenistä ei halua päästää ketään muuta yksinään tämän kooltaan ja tuhovoimaltaan vain Megatähtituhoojalle ja Olutläiskeelle kalpenevan aluksen puikkoihin. Sotaneuvosto päättää suurista strategisista linjoista, uusien rintamien avaamisesta sekä siitä, kenen johdolla suuremmat offensiivit suoritetaan. Sen valta Liittokunnan joukkojen yli on jokseenkin suurpiirteinen, sillä voimakkaammat jäsenet, joiden hallitsijat itse ovat kokouksissa läsnä vain harvoin[3], ohittavat sen päätökset milloin heidän omat päämääränsä sitä vaativat[4], ja kenttäkomentajat ovat taipuvaisia soveltamaan sen määräyksiä opportunistisesti[5], mutta sen rooli koordinoivana elimenä on silti merkittävä. Viimeisen näyn vaurioiduttua toisessa Kulunkutkisumun taistelussa sotaneuvosto ei enää kokoonnu, ja tästä seurannutta Liittokunnan johdon fragmentaatiota pidettään sodan jälkiselvityksessä yhtenä merkittävimmistä sen hajoamiseen johtaneista tekijöistä.
Sotaneuvoston lisäksi kokoontuu erilaisia pienempiä, väliaikaisia kokouksia, joihin osallistuu vain osa Liittokunnan jäsenistä ja jossa nämä päättävät keskenään yhteisestä strategiasta, näistä osa sotaneuvoston sanktioimia, osa epämuodollisia ja osa salaisia; ja sotaneuvostoa avustaa ylipäällikön (täysi titteli useimmiten lyhennetty raflaavammin tuhon ylipäällikkö) johtaama tuhon pääesikunta. Esikunta on jokseenkin ylityöllistetty, mutta kaikkiaan luultavasti Liittokunnan vakain elin, jonka epäkiitolliseksi tehtäväksi jää toimiminen välittäjänä sotaneuvoston, yksittäisten jäsenten sekä eri joukko-osastojen välillä. Se käsittää suurimman osan aikaa sodasta kuusi osastoa: operaatiot ja suunnitelmat (hyökkäyssuunnitelmien laatiminen ja hyökkäysten koordinoiminen), tiedustelu ja viestintä (käskyjen ja raporttien välittäminen molempiin suuntiin), huolto ja tuki (alukset, aseet, polttoaine, ammukset ja teknologia), henkilöstö ja hallinto (sopivien joukko-osastojen kerääminen ja komentopaikkojen jakaminen operaatioita varten, lisäksi ryöstösaaliin jako ja yleinen kirjanpito), politiikka ja diplomatia (propaganda, jäsenten välisten kiistojen selvittäminen, sodan alkupuolella antautumisten vastaanottaminen, sodan loppupuolella niiden neuvotteleminen) sekä turvallisuus ja vastavakoilu (käytännössä ylipäällikön oma yksityisarmeija; Verstaan Inkvisitio toimii sodan ajan tähän osastoon liitettynä).
Liittokunnan joukkojen ylimpinä komentajina kentällä ovat tuhon suurmarsalkat (Grand Marshal of Carnage), jotka johtavat vaihtelevan suuruisia, mutta yleensä galaktisen tason yhdistettyjä armeijaryhmiä, ja ylittivät arvossa kaikkien jäsenten ylimmätkin upseerit. Kaikki Tuhon Liittokunnan joukot eivät millään hetkellä ole suurmarsalkkojen komennossa, ainoastaan ne, jotka sillä hetkellä ovat mukana jossakin heidän huomiotaan vaatimassa operaatiossa. Suurmarsalkkojen johtamistavat vaihtelevat, mutta useimmat pitävät yllä omia esikuntiaan, jotka pitävät vaihtelevan hyvää yhteyttä tuhon pääesikuntaan. He kaikki kärsivät läpi sodan arvovaltakiistoista, joissa Liittokunnan eri jäsenten hallitsijat kieltäytyvät luovuttamasta joukkojaan heidän komentoonsa tai yrittävät omia operaatioiden johdon itselleen, ja johtavat usein enemmän esimerkillä ja uhkailulla kuin millään vakiintuneella auktoriteetillä. Sodan alussa tuhon suurmarsalkkoja nimitetään kymmenen; sodan edetessä lukumäärä vaihtelee, kun uusia suurmarsalkkoja nimitetään ja vanhoja kaatuu taistelussa, ja Liittokunnan hajoamisvaiheessa kaikenkarvaisten vähäisempien sotaherrojen omiessa arvon itselleen sitä kantaa enimmillään noin 30 olentoa. Tuhon ylipäällikkö sekä Viimeistä näkyä ja sen saattajia komentava tuhon amiralissimus luetaan myös suurmarsalkkojen joukkoon, nimellisesti muita suurmarsalkkoja ylemmäs mutta heitä paljon tiukemmassa lieassa. Tuhon ylipäällikkönä palvelee sodan loppuun saakka Verstaan Jan Bergholz ja amirallissimuksena dekhvojen Ytgarrl.
Tuhon Liittokunnan hajoamisvaiheessa tuhon suurmarsalkka ja dekhvojen korkein komentaja Bhllxtl julistautuu kaikkien Liittokunnan jäljelläolevien joukkojen johtajaksi ja antaa itselleen tuhon arkkimarsalkan arvon siten korvaten sekä suurmarsalkat että sotaneuvoston, mutta tätä arvoa ei koskaan tunnusta kuin pieni osa Littokunnan jäsenistä.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yllättävän moni viholliskomentaja osoittautui halukkaaksi hylkäämään komentonsa tai ohjaamaan joukkonsa surman suuhun vastineeksi nipullisesta alennuskuponkeja ja Verstaan kuuluisasta Selkäänpuukottajan herkkukorista.
- ↑ Tähän jokseenkin runolliseen nimeen päädyttiin, kun koko joukko muita, kuten Maailmanloppu, Tuhontuoja, Killonaattori 10 000, GigaTappo ja Big Chungus oli hylätty liian ilmeisinä.
- ↑ Kuudesta suuresta dekhvojen keisari Nhqdrrrk II ei ennen sodan alkua suorittamansa tarkistuskäynnin jälkeen astu kertaakaan Viimeisen näyn kannelle.
- ↑ Erityisesti Bezsecosë v'zDrzmocz oli pahamainen tavastaan ohittaa sotaneuvoston päätökset. Hänen lausahduksensa "Tämä on ainoa komento, jolla on väliä" iskettyään kirveen sotaneuvoston pöydän läpi muotoutuu sanonnaksi Tuhon Liittokunnan sotilaiden parissa.
- ↑ Kiltti tapa sanoa, että kun kyllin mehevä tilaisuus, komentajasta riippuen, valloitukseen, ryöstelyyn tai kunnon tappeluun, käskypaperit lentävät ensimmäisinä roskakoriin.
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.
