Loppu- ja Tuhon Varjo -luokan superdreadnoughtit
Loppu- ja Tuhon Varjo -luokat ovat Tuhon Liittokunnan ensimmäisessä Universumin sodassa rakentamia ja käyttämiä superdreadnought-tyypin sota-aluksia. Ne lukeutuvat raskaimpiin maailmankaikkeudessa koskaan tuotettuihin massataisteluun tarkoitettuihin sota-aluksiin[1] ja ylipäätään ensimmäisen Universumin sodan suurimpiin aluksiin, jotka eivät ole suoraan katsottavissa taisteluplaneetoiksi. Tuhon Liittokunnan pääesikunnan viralliset tyyppiluokitukset näille aluksille ovat Loppu-luokalle yliherruusalus ja Tuhon Varjo -luokalle dominaatioalus niiden aiotun strategisen roolin mukaisesti, mutta nämä nimitykset eivät saavuta menestystä edes Liittokunnan omissa riveissä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo Tuhon Liittokunnan helvetin isoa ja pelottavaa lippulaivaa Viimeistä Näkyä suunniteltaessa on ilmeistä, että tämän koko Universumin historiassa ominaisuuksiltaan, mittakaavaltaan ja puhtaalta suhteellisuudentajuttomuudeltaan vertaistaan hakevan aluksen rakentamisen kehitettävät tekniikat ja materiaalit sekä siihen vaadittava infrastruktuuri tulevat mahdollistamaan superdreadnought-tyyppiluokan alusten tuottamisen Viimeisen Näyn itsensä kirjaimellisesti tähtitieteellisiin kustannuksiin verrattuna lähes ilmaiseksi[2].
Loppu- ja Tuhon Varjo -luokkien tuotanto aloitetaan rinnakkain Viimeisen Näyn kanssa, ja sitä mukaa kun jokin jälkimmäisen aluksen valmistusvaihe saadaan päätökseen, sen tuotantoketju suunnattaan superdreadnoughteihin. Tämä aiheuttaa joitakin viivästyksiä ja kompromisseja Viimeisen Näyn rakennustöissä, kun jotakin riittämättömäksi osoittautunutta järjestelmää ei enää voidakaan laatia uudelleen, mutta tarkoittaa, että ensimmäiset dreadnoughtit ovat taisteluvalmiudessa ennen Viimeistä Näkyä itseään. Se myös torppaa suunnitelmat rakentaa Viimeiselle Näylle kaksi sisaralusta, GigaTappo Chungus Ultra Killonaattori 3000X ja Verstaan Suurmestari, tehokkaammin kuin ajatuksen mielettömyys, joka ei Tuhon Liittokunnan sekopäitä juuri vaivannut.
Sodan alkuvaiheessa superdreadnoughtit näyttävät lähes voittamattomilta, mutta muut osapuolet kehittävät pian niiden heikkouksien hyödyntämiseen soveltuvia taktiikoita, ja Tuhon Liittokunnan ajautuessa "kirkuva rynnäkkö" -vaiheesta "möyrivä joukkotappelu" -vaiheeseensa, ne alkavat kasvavissa määrin käydä strategisiksi riippakiviksi, jotka sitovat itseensä valtavat määrät kevyempiä tukijoukkoja ja logistisia resursseja, mutta eivät kykene olemaan läsnä kaikkialla siellä, missä niitä tarvittaisiin, ja ovat huonosti tuettuina, kuten Liittokunnan hajaannuksen edetessä yhä useammin käy, altista saalista liikkuvaisemmille ja notkeammille laivasto-osastoille. Niiden huomattava pelottavuusarvo on myös kaksiteräinen miekka, joka johtaa sekä omat että vastustajat yliarvioimaan niiden merkityksen[3].
Kaikkiaan superdreadnoughtit arvioidaan yleisesti Viimeistä Näkyä itseään menestyksekkäämmiksi, ja toisin kuin se, säilyttävät hyödyllisyytensä sodan loppuun asti, kun Viimeinen Näky rampautuu Kulunkutkisumun taistelussa eikä enää tämän jälkeen näyttele merkittävää osaa.
Loppu-luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loppu-luokka on pitkälti miniatyrisoitu versio Viimeisestä Näystä. Se on tyypillistä astrolinnaketta vahvemmin aseistettu ja suojattu, hauta-arkun mallinen, mitoiltaan 60 kilometriä pitkä ja laajimmasta kohdasta 10 kilometria leveä ja 8 kilometriä paksu. Luokka on puhdas taistelualus, jonka rooli on vihollisen taistelulaivojen, dreadnoughtien ja superdreadnoughtien eliminoiminen. Sen pääaseet ovat kokkaan istutetut kuusi hyperraskasta konvergoituvaa mesonikanuunaa, jotka yksinään voivat tuhota taistelulaivoja tai yhdistää hiukkasvuonsa pienemällä tulialueella dreadnoughtien, superdreadnoughtien, linnakkeiden ja taisteluplaneettojen haastamiseksi. Muu aseistus koostuu häkellyttävästä valikoimasta aika lailla kaikkea, mitä Tuhon Liittokunta vain saa käsiinsä. Vaikka tämä ei olekaan niiden varsinainen tehtävä, ovat ne silti kykeneviä kantamaan sisäisissä hangaareissa useiden risteilijälaivueiden tai taistelulaivaparven edestä loisaluksia. Luokan huomattavin avu ei ole tämä sinällään tuhoisa arsenaali, vaan niiden ultraraskaan tuhonium-pohjaisen panssarin ja astrolinnake-tason suojakilpien tuoma puolustusvahvuus, joka tekee niille mahdolliseksi sietää kevympien tähtituhoojien ja InDimCon taisteluristeilijöiden keskitettyä tulitusta päiväkausia ennen kuin komentosillalla alkavat edes tuulettimet ulvoa. Kyky kestää kokonaisten laivasto-osastojen massapommitusta katsotaan niille niiden koon, pelottavuuden ja yleisen maalitauluksi soveltuvuuden vuoksi välttämättömäksi. Siinä missä CCSS Viimeistä Näkyä luonnehditaankin taisteluplaneetaksi, joka operoi kuin dreadnought, on superdreadnoughteja verrattu dreadnoughteihin, joilla on taisteluplaneetan taktiset valmiudet.
Tuhon Varjo -luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuhon Varjo -luokka on tarkoitettu tukemaan laivastoja ja maataisteluarmeijoita, ja oman aseistuksensa lisäksi kykenee huoltamaan, korjaamaan ja jopa rakentamaan laivueellista dreadnoughteja sekä massiivista määrää pienempiä aluksia taistelulaivoista alkaen. Muotoilultaan luokan alukset ovat litteitä ja kolmiomaisia, 60 kilometriä leveitä, 20 kilometriä pitkiä ja 12 kilometriä paksuja. Suuri osa tästä tilavuudesta on kolmion "siivissä" sijaitsevissa hangaareissa.
Tuhon Liittokunta ei katso luokkaa tukialukseksi sen valmiuksista huolimatta, sillä sen verenhimoisten tappopaattien mielestä tukialukset ovat nössöille, ja Tuhon Varjo -luokan aluksia nähdään säännöllisesti raskaimpien avaruustaistelujen etulinjassa.
Luokan aseistukseen kuuluu kuusi vinottain istutettua, kölin sivuilta esiin tulevaa hypervelositeettikiihdytintä, jotka on tarkoitettu planeettojen ja linnakkeiden pommituksiin. Ne osoittautuvat sodan kuluessa suunnitteluvirheeksi, ensinnäkin koska ne jättävät alusten muuten läpipääsemättömään panssariin heikkoja kohtia, joita kyllin ketterät vihollisalukset voivat hyödyntää[4] ja toiseksi koska niiden tuoma teoreettinen valmius tuhota dreadnoughteja johtaa muutamia parhaimmillaankin impulsiivisuuteen taipuvaisista Tuhon Liittokunnan amiraaleista niitä käyttääkseen parkkeeraamaan aluksensa liian lähelle vihollismuodostelmia[5].
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tavallisesti dreadnoughtit ja superdreadnoughtit eivät liiku muodostelmassa oman luokkansa alusten kanssa, vaan kevyempien alusten osastojen keskuksina.
- ↑ Tämän logiikan ilmiselvyys on ilmeistä vain laumalle tappamisen- ja valloituksenhalullaan kaikki terveelliset rajat useaan otteeseen ylittäviä, läpeensä psykoottisia sosiopaattisia sekopäitä, joilla on enemmän resursseja kuin Jumalalla ja jotka ovat tähänkin nähden suuruudenhulluja. Muun Keskiulottuvuuden epäonneksi tämä kuvastaa Tuhon Liittokunnan johtoa erinomaisesti.
- ↑ Jotkin hömppähistorioitsijat katsovat, että Loppu- ja Tuhon Varjo -luokkien symbolinen arvo Liittokunnan riveissä osaltaan edesauttaa sen hajoamista, sillä kaikki sen jäsenet haluavat niitä, mikä johtaa sisäisiin yhteenottoihin ja edesauttaa niiden dispersiota pieniin ja vailinnaisesti tuettuihin laivastokuntiin valloitusvaiheen massiivisten suurlaivastojen sijasta. Toisaalta on todennäköistä että jos eivät superdreadnoughteista, olisivat Tuhon Liittokunnan jäsenet tapelleet keskenään jostakin muusta.
- ↑ Eli vanha kunnon "yksinäinen hävittäjä väistelee tiensä miljoonien vihollisalusten ohitse tunkeutuen lopulta niiden emoaluksen sisään ja räjäyttää sen sisältäpäin".
- ↑ "Tähtituhooja mikä tähtituhooja - täyttä höyryä päälle", kuullaan erään piakkoin edesmenneen Tuhon Varjo -luokan aluksen komentajan tokaisseeeen antaessaan käskyn lentää aluksensa neljän supertähtituhoojan pääaseiden tulialueiden läpi.