Tasapainon organisaatio

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Tasapaino on, kuten voi arvatakin, organisaatioltaan muiden Suuntaumusten keskipisteessä: se on, toisin kuin Kaaos, järjestäytynyt, mutta kuitenkin huomattavasti Majoraa väljemmin ja joustavammin, ja se on Pahuutta vähemmän hierarkisempi mutta ei yhtä hajautettu kuin Hyvyys.

Kaikilla Suuntaumuksilla on omat ominaiset päätöksentekomallinsa. Tasapainolle tämä on konsensuksenhaku, jossa se, mikä tehdään, pyritään tekemään kaikkien asianosaisten yhteisymmärryksessä. Tämän prosessin tarkoituksena on kaikkien relevanttien näkökohtien muodostaminen kokonaisuudeksi, joka sisällyttää ne itseensä ja ylittää ne, ilman, että ne kuitenkaan menettävät erikoislaatuisuuttaan ja olematta pelkästään niiden keskiarvo tai sekoitus, vaan jotakin laadullisesti niistä poikkeavaa; ja on siten mikrokosminen vastine sille, mitä Tasapaino ylipäätään konseptuaalisessa ja universaalissa mielessä on. Kyse ei ole demokratiasta, sillä se ei vaadi, että kaikilla osallisilla olisi yhtäläinen päätäntavalta, vaan ainoastaan, että heidät otetaan huomioon, ja se pyrkii näkökohtien, ei intressien tasapainottamiseen. Tasapainon konsensuksenhakua ei pidä myöskään sekoittaa maalliseen parlamentarismiin tai komiteabyrokratiaan, jotka herkästi vesittyvät ketääntyydyttämättömiin kompromisseihin, romahtavat tilanteeseen, jossa elinten sisäinen politikointi ohittaa sen, mihin niiden nimellisesti pitäisi pyrkiä, tai muuttuvat pelkiksi tavoiksi kiertää vastuuta ja kätkeä todelliset valtarakenteet. Karkeimmin ilmaistuna ero on siinä, että Tasapainon menettelytavat yleensä toimivat.

Tasapainon horisontaalinen koordinaatio on vastakkainen sekä Pahuuden "ylhäältä alas" että Hyvyyden "alhaalta ylös" -menetelmille. Tasapainon ylempi henkilöstö "johtaa olemalla johtamatta"[1]. Ihanneolosuhteissa tämä pintautuu näennäisen spontaanina koordinaationa, jossa Tasapainon voimat liikkuvat yhtenä ilman, että kukaan näkyy erikseen siitä päättäneen. Tämä on mahdollista, koska Tasapaino on Suuntaumuksista tehokkain käsittelemään informaatiota kyeten sekä jakamaan sitä nopeasti myös paikallistason ulkopuolella sekä erottamaan relevantin informaation vähemmän relevantista[2]. Tasapainon heikkouksia ovat sen taipumus passiivisuuteen ja asioihinpuuttumattomuuteen, sen pyrkimyksen löytää aina tilanteen vaatima tapa toimia tuottama ajoittainen inkonsistenssi, kun sen voimat eri yhteyksissä omaksuvat villisti toisistaan poikkeavia tai toisilleen vastakkaisia lähestymistapoja[3], sekä, jokseenkin paradoksaalisesti, sen konsensuksenhaun taipumus jättää sen palvelijat kohtaamaan tilanteita yksinään vailla selkeää ohjeistusta.

Muiden Suuntaumusten voimiin verrattuna Tasapainon rivejä luonnehtii myös niiden harvuus. Muiden Suuntaumusten keskuudessa kulkeva vitsi onkin, että Tasapainon kannattajat tuntevat kaikki toisensa, ovat kaikesta samaa mieltä, kieltäytyvät silti tekemästä mitään, ennen kuin ovat konsultoineet toisiaan, ja tällöin päättävät yleensä olla edelleen tekemättä mitään.


  1. Eli käytännössä istuvat hiljaa seesteisesti hymyillen ja hörppivät teetään muiden neuvotellessa, ja kun kaikki ovat puhuneet puhuttavansa lausahtavat jotakin kliseisen mystisen kuuloista, minkä jälkeen paikallaolijat menevät tekemään sen, mitä olivat muutenkin tekemässä.
  2. Karkeasti Pahuuden ongelma on se, että informaatiota on liian vähän, Hyvyyden se, että sitä on liikaa, Järjestyksen se, että sen välittäminen hierarkian halki vie liikaa resursseja, ja Kaaoksen se, että erityisten kanavien puutteessa se leviää vain satunnaisen diffuusion kautta.
  3. Kuten aina, nämä ovat heikkouksia vain muiden mielestä. Tasapaino ei pidä toimintakykyä tai yhdenmukaisuutta itsearvoisen toivottavina.