Diablo: Paavin pitää kuolla

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.
Diablo logo.PNG
DIABLO, Mies vailla syntiä, rankaisee pakanoita jälleen tässä hurmeisessa seikkailussa, joka ei takuulla jätä Raamattuaan lukeneita kylmiksi!

Diablo: Paavin Pitää kuolla (Diablo: Pope Must Die!) on Vatikaanin ikioman supersankarin, Diablon, ensimmäinen suuri tehtävä, joka tapahtui vuonna 2065

Alustus[muokkaa]

Eräänä aamuna Diabolo Pavarazzo oli rauhallisesti ruokkimassa syrjäytyneitä juoppoja luostarissaan toivoen yön jo koittavan, jolloin hän pääsisi mätkimään näitä syntisiä pakanoita. Silloin hän vapautuisi luostarilupauksensa rajoituksista ja vapautuisi täysin synninteon sanktioista, kun hän muuntautuisi Diabloksi, Jumalan oikeaksi nyrkiksi. Äkkiä hänen korviinsa kantautui kauhea uutinen. Kuoropoika juoksi hädissään keskelle ruokasalia ja karjui: "Paavia on ammuttu". Diabolo hylkäsi oitis soppakauhan ja juoksi pois ruokalasta. Luostarin johtaja yritti huutaa hänen peräänsä jotain, mutta Diabolo ei enää kuunnellut. Hän sulki muun maailman ympäriltään ja totesi sentimentaalisella äänellä:

”Tänään yö koittaa nopeammin...”
~Diabolo Pavarazzo

Diabolo lukitsi huoneensa oven ja puki ylleen Diablon puvun. Tapaus tulisi selvittää ja syntisiä asiaankuuluvasti rangaista, mieluiten lähettämällä itse kiirastuli heidän päällensä. Ja sellainen Diablo oli.

Diablo murtautui sairaalahuoneesseen, jossa paavia pidettiin, huolimatta tämän suuresta henkivartijakaartista ja kysyi, mitä tälle oli tehty. Paavi kertoi heikolla äänellä, joka toi mieleen pikkuoravat, että syntinen mies oli...

Ja silloin, äkkiä hänen hengityksensä salpautui. Sairaalan koneet alkoivat piipata. Hoitajat ryntäsivät sisään ja kirkaisivat nähdessään Diablon, joka salaman nopeasti hyppäsi ulos ikkunasta. Tapauksen tutkinta tulisi aloittaa alusta ja Diablo tiesi, mistä.

Tehtävä[muokkaa]

Synninpesä[muokkaa]

Vatikaanin ulkopuolella, Roomassa, tuossa synnin pesässä, pakanoiden kotikylässä, baarit täyttyivät yömyöhällä yhteiskunnan paskakärpäsistä kuin avonaiset hunajapurkit. Kuun valo paljasti siluettina katonharjalla seisovan Diablon, joka seurasi, kuinka Lucius Walker-niminen pieni ja lihava mies astui sisään Bar Romanaan, alamaailman kantapaikkaan ja Luciferin maanpäälliseen tukikohtaan. Diablo hyppäsi alas katolta ja murtautui sisään baariin takaovesta. Lukko antoi periksi kahdella riuhtaisulla. Eivät olleet vaihtaneet sitä tehokkaampaan hänen viime käyntinsä jälkeen.

Diablo käveli eteenpäin ja päätyi takahuoneeseen, jossa 20-vuotiaat, sairaalloisen lihavat veljekset Marco ja Polo seurasivat Italian jalkapalloliigan ottelua vanhasta matkatelevisiostaan. Kuva säröili pahasti. Diablo erotti toisen joukkueen olevan AS Roma, mutta toista hän ei kyennyt erottamaan. Marco käänsi päänsä hetkeksi pois näytöstä ja näki Diablon ovensuussa. Hän alkoi änkyttää isän jo lopettaneen laittoman viinan tarjoilun ja LSD:n seikoittamisen juomiin.

”En ole täällä siitä syystä, pirun kätyri! Pitäkää turpa kiinni, niin saatte pitää polvilumpionne!”
~Diablo

Veljekset nyökkäsivät ja jatkoivat ottelun tapittamista ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Diablo käveli baarin sisäänkäyntiä kohti ja mietti samalla, pitäisikö tuohon italialaisten sairaalloiseen innostukseen jalkapalloa kohtaan puuttua. Se kun tuntuu olevan nykyään epäjumalan asemassa. Ja sellaisista paavi ei pidä. Ja mistä paavi ei pidä, siitä ei Diablo pidä!

Baari oli täynnä yhteiskunnan pohjasakkaa, joka ei pelännyt mitään. Diablo asteli sisään muina miehinä, katse kavahtamatta kohteestaan, joka oli Walker. Yhteiskunnankärpäset kavahtivat Diabloa ja vetäytyivät taaksepäin, samalla kääntäen katseensa poispäin: muutamat jopa kaivoivat paitojensa kauluksista esiin ristikoruja osoittaakseen kunnollisuutensa. Diablo käveli suoraan Walkerin luokse ja tarttui tätä paidan rinnuksista. Walker sylki oluet suustaan ja alkoi ulvoa, ettei hän tiennyt mitään paavin murhasta. Diablo murisi kumealla äänellä, ettei hän kysynyt siitä mitään, mutta Walker jatkoi yhä syyttömyytensä vakuuttelua.

”Walker! Sinä tiedät aina kaikesta kaiken. Tiedät mitä saastan päässä liikkuu ja mitä roskasakki milloinkin tekee. Kerro, kuka ... ampui ... paavia!”
~Diablo

Ja sen sanottuaan Diablo katkaisi kolme sormea Walkerin kädestä ulvaisun säestämänä. Ulvauksesta saattoi erottaa nimen Vincent. Se riitti. Diablo laski Walkerin maahan ja lähti. Lähtiessään hän sanoi vielä.

”Rukoile niin Jumala saattaa antaa sinulle kiirastulta varten uudet sormet, paskiainen!”
~Diablo

Synnin keisari[muokkaa]

Samaan aikaan Rooman toisella laidalla Vincent Corleone, eli Vincent, seisoi lentokentän laidalla olevien varastorakennusten edessä. Yksi varastorakennus avattiin ja sieltä astui ulos mies, jonka hän tunsi nimellä Kraken Von Humboldt. Hän kertoi tavaran olevan valmiina ja pyysi Vincentin sisään rakennukseen. Sen seinustat olivat täynnä valkoisia Minigrip-pusseja, joihin oli pakattu vaaleanpunaista jauhetta, Nukea. Vincent oli kuullut sen olevan vahva venäläinen huume, joka aiheutti vahvaa riippuvuutta ja teki levittäjistään rikkaita, ja sitä Vincent juuri kaipasikin. Corleonen mafialla ei enää mennyt niin hyvin, kuin 1970-luvulla, jolloin Michael Corleone johti perhettä ja sillä oli hallussaan puolet Las Vegasin kasinoista. Nyt ajat olivat muuttuneet eikä uhkapeleillä enää tienannut. Huumeetkin alkoivat olla menneen talven lumia. Tarvittiin uudistusta alaan ja sitä pystyi tarjoamaan uusi, totuttua vahvempi huume, Nuke.

Vincent hymyili katsellessaan varaston seinustoja. 1000 kiloa Nukea ja pelkästään yhdestä grammasta voisi pyytää mitä vain, kun uhri olisi todella koukussa. Elämä hymyilisi jälleen, kun kaikki tämä olisi myyty, sillä Vincent tarvitsi rahaa kipeämmin, kuin koskaan. Hän oli jo yli sata vuotias ja hauras. Rahaa tarvittiin, jotta hän voisi ostaa itselleen minuutti kerrallaan lisää elinaikaa (miljoonalla USA:n dollarilla sai minuutin lisää).

Vincent katsoi Humboldtiin ja kätteli tätä. Sopimus oli syntynyt. Samalla hän teki sopimuksen vielä kymmenestä seuraavasta Nuke-rahdista Roomaan ja yhdestä koe-erästä yhdysvaltoihin. Hän antoi vielä Humboldtille yhdysvaltain yhdyshenkilönsä, Bundinin, henkilötiedot (Tästä tapauksesta kerrotaan artikkelissa Puolustajat: Simsalabim Tai Kuole).

Kohtalokas nainen[muokkaa]

Samaan aikaan Diablo tutki Vatikaanin katuja ja hakkasi pikkurikollisia selvittääkseen Vincentin olinpaikan. Häntä kadutti se, ettei hän ollut kysynyt sitä Walkerilta, mutta minkäs sille voi. Eikä samaa tyyppiä kuitenkaan jaksa kauaa kiduttaa. Olisivat Walkerilta loppuneet sormet kesken hänen kysymyksiensä takia. Tänäänkin hän oli toiminut tuhlailevasti ja uhrannut niitä kolme. Huolimatonta. Vihdoin eräs pikkurikollinen, joka oli yrittänyt varastaa patonkia leipomosta kertoi kuulleensa Pierolta, että Vincent Corleone on Roomassa. Ystävällinen rikollinen antoi jopa Pieron osoitteen vastineeksi munuaistensa murskaamattomuudesta ja sai jopa pitää leipänsä, sillä Diablolla oli kiire. Tuomio ei saisi odottaa enää kauempaa. Hän lähti etenemään Rooman kattoja pitkin tietämättä, että häntä tarkkailtiin salaa vain muutaman savupiipun päästä. Se oli nainen, joka oli ketterä, kuin kissa ja viekas, kuin kettu. Hänen tietään eteenpäin raivasi kosto.

Yli-inhimillisistä aisteistaan huolimatta Diablo ei kuullut naisen päästävän ääntäkään ja jatkoi etenemistään huolettomasti. Vihdoin hän saapui Pieron antamaan osoitteeseen. Talossa ei palanut valo, sillä oli jo puoliyö. Diablo kiipesi sisään savupiipusta, kuin joulupukki konsanaan ja päätyi huoneeseen, jonka hämärästä nurkasta kuului kuorsausta. Siellä oli vanha heteka, jonka päällä makasi kuorsaava, läski ruho, jonka kuitenkin täytyi olla ihminen, vaikka kasvonpiirteetkin olivat lähempänä sikaa. Diablo repi hänet ylös sängystään ja alkoi kuulustella. Hätääntynyt mies kasteli housunsa pelosta ja Diablon piti herätellä häntä iskemällä häntä polvellaan vatsaan.

”Puhu, sinä syntinen hinttari paska! Tiedän, että tiedät, missä Vincent Corleone majailee! Anna hänen osoitteensa. Heti!”
~Diablo

Kuului rasahdus, kun Diablo katkaisi miehen polven kantapäällään ja kylläpä hän puhui. Suora huuto kajahti ilmoille ja antoi osoitteen Diablolle. Työ oli tehty. Diablo hymyili ja lähti kiireesti. Miehen sanoman mukaan Vincent majailisi Rooman Grand Hotelissa ja sieltä hänet todennäköisesti tavoittaisi näin myöhään. Pian yö saisi arvoisensa päätöksen ja pyhyyden murha tulisi kostettua. Diablo kiipesi savupiipusta ulos ja oli juuri lähdössä, kun hänen aistinsa huomioivat jonkin vihlaisevan äänen. Kuin miekka olisi solahtanut ulos tupestaan. Diablo kääntyi ja silloin salaperäinen nainen iski häntä katanalla rintaan. Vain Diablon yliluonnollinen notkeus säästi hänet pintahaavalta ja ainoastaan hänen pukunsa repesi miekan iskun takia.

”Syntinen! Mitä sinä teit?”
~Diablo
”Mene pois!”
~Chiara

Diablo ei ymmärtänyt ja nainen iski häntä uudelleen katanallaan. Tällä kertaa isku pysähtyi vain senttien päähän Diablon kasvoista. Senttien, koska hän oli vetänyt zai-tikarit vyöltään ja katkaissut lyönnin kesken kasvojensa eteen asettamalla ne ristiin.

Siitä alkoi itämaisten taistelulajien näytös, jollaista Rooman yö ei ollut ikinä nähnyt. Täysikuu valaisi punatiilisiä kattoja ja loi taisteluun oman tunnelmansa, muokkasi siitä kuin tanssin kuoleman kanssa.

Jälkipyykki[muokkaa]