Gommando Longbow

Gommando Longbow
Harvinainen suunnittelupiirros ensimmäisestä tuotantomallin Longbow-tähtihävittäjästä.
Tyyppi:	Hävittäjä
Käyttötarkoitus:	Sota
Toimintasäde:	Interplanetaarinen, pitkän matkan malleissa interstellaarinen
Valmistaja:	ISVL
Miehistö:	1, joissakin malleissa 2
Mitat:	9,10 m × 15 m × 3,40 m
Voimanlähde:	D-generaattori
Propulsio:	E-moottori
Aseistus:	Vaihteleva määrä E-aseita sekä ohjuksia tai pommeja
Muu varustus:	TORAH- tai TALMUD-tason informaatioälykkyys, joissakin malleissa häivelaite

Gommando Longbow oli toisessa Universumin sodassa Itsenäisten Sotilasvaltojen Liiton käyttämä Black Technology -pohjainen tähtihävittäjäperhe, joka tavattiin ensimmäistä kertaa toisen perääntymisen aikana. Gommando Longbowit kuuluivat G-lark-sarjan avaruusalusten sekä Einhänder-mechojen tavoin ISVL:n tunnetuinpiin sotakoneisiin.

Historia

Kuten nimi viittaa, oli Gommando Longbowien alkuperäisidea peräisin Gommandoryhmältä, tarkemmin ottaen Jack Moustonilta. ISVL tosin aloitti hävittäjien valmistuksen ja Gommando-nimen käytön avoimesti propagandassaan jo ennen kuin Gommandoryhmä liittyi virallisesti ISVL:ään ja tietenkään konsultoimatta Jackia. Tästä tuohtunut Mouston antoikin julkisen lausunnon erään alaisensa kautta eräässä haastattelussa:

”Hei Rape *hik!* sano niille jotain että tämä ei tosiaankaan käy laatuun ja että meillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa ja ÄH paska hailee antaa olla”

~Luutnantti Rape

Nimen loppuosan alkuperäksi taas on arvailtu hävittäjien ikonista muotoilua, joka ainakin joidenkin silminnäkijöiden mukaan muistuttaa pitkäjousta. Longbow-sarjan hävittäjien malleja oli useita, joista eniten tuotettuja sukupolvia olivat sen varhaisversio Zero sekä nk. "ensimmäinen malli" Gommando Longbow I. Nämä kaksi palvelivat ISVL:n avaruuslaivaston lippulaivahävittäjinä tulikosketuksenaan toimineesta Endymionin taistelusta aina Galaktiseen taisteluun asti, johon mennessä niiden suorituskyky alkoi jäädä auttamattomasti vastustajiensa jalkoihin. Kiihdytetyn kehitystyön seurauksena ISVL:n insinöörit onnistuivat kehittämään tähtihävittäjäperheen viimeisimmäksi sukupolveksi jääneen Gommando Longbow II:n, jonka uskottiin kääntävän koko sodan kulun. Valitettavasti ankarasta resurssi-ja infrastruktuuripuutteesta kärsivä ISVL ei enää kyennyt tuottamaan riittävää määrää komponentteja Longbow II:n laajempaa massatuotantoa varten, jättäen sen lopullisen valmistuneiden koneiden määrän vain noin miljoonaan kaiken tähtihävittäjätuotannon keskittyessä aiempien mallien, kuten halvan mutta operatiiviselta kantamaltaan heikomman ja kömpelön Raidenin valmistamiseen. Kaikenkaikkiaan Longbowien kehitystyöhön vaikuttivat myös jatkuva ISVL:n asekehityssiiven sisäinen kilpailu etenkin Einhändereistä vastaavan suunnittelujaoston kanssa, vastaliittoumien sabotaasi, sodan loppupuolen resurssipula sekä viimeisenä niittinä jatkuvat tehtaisiin kohdistuneet pommitukset.

Sodan päätyttyä huomattava osa toimintakuntoisista Gommando Longboweista livahteli muun ISVL:n sotakaluston lailla tiskin alta erinäisille tahoille välttäen pakkoromutuksen ja uudelleenkierrätyksen galaktisen rautatien kiskomateriaaliksi.

Mallit

• Longbow Zero: Valmistuessaan vain Gommando Longbow:ksi nimetty malli, jonka nimeen lisättiin nolla Longbow I:n tultua tuotantoon. Myöhemmistä päälinjan malleista poiketen Zero oli varustettu pitkän matkan hyperajolla ja kykeni itsenäisiin operaatioihin kevyen tykkiveneen tapaan. Osaksi tästä syystä se pysyi läpi sodan osan piloteista, jotka katsoivat sillä teknisistä heikkouksistaan huolimatta olevan enemmän "särmää", suosiossa.
• Longbow I: Longbow Zeron pohjalta rakennettu malli, joka oikoi joitakin sen erikoisuuksia ja karsi toimintasädettä sekä jotkin eksentrisimmistä lisävarusteista, kuten kupinpidikkeen ja bassovahvistimen, tuloksena suoritusprofiililtaan jokseenkin vastaava, mutta helpommin rakennettava ja korjattava, kestävämpi sekä vanhemman mallin oikkuihin tottumattomien pilottien ulokkeissa arvattavammin käyttäytyvä hävittäjä.
• Longbow Prime: Edellisen päivitys, jonka parannukset jätti jokseenkin vaatimattomiksi vaatimus siitä, että sitä piti olla mahdollista kokoonpanna samoilla tuotantolinjoilla kuin sitä.
• Longbow S: Tämä malli oli tarkoitettu pitkän matkan tiedustelu-, soluttautumis- ja pommitustehtäviin, ja varustettu pitkän matkan hyperajon lisäksi häivelaitteistolla. Se oli Zero:a ja I:a toimintasäteeltään laajempi mutta taistelussa kautta linjan heikompi.
• Longbow X: Tämän mallin suunnittelu aloitettiin samanaikaisesti E:n kanssa, ja siinä missä jälkimmäinen teki pieniä parannuksia toimivaksi havaittuun perusmalliin, oli X sen radikaali uudelleensuunnittelu. Keskeisimpiä muutoksia olivat mahdollisuus variable wing -teknologian avulla siirtyä hävittäjämoodista ketterämpään torjuntamoodiin, teoriassa suuremman energiatehokkuuden saavuttava asymmetrinen moottorijärjestelmä, jossa korkeammille tehoille optimoitua päämoottoria tuki vain tarvittaessa käynnistettävä sivumoottori, TALMUD-tason informaatioälykkyys, joka kykeni vuorovaikuttamaan pilotin kanssa luontevammin ja jakamaan tehtäviä tämän kanssa TORAH-älykkyyksiä joustavammin, edelliseen liitetty, pilotin toiveita ennakoiva käyttöliittymä, joka leikkasi pilottien koulutukseen tarvittavan ajan parhaissa tapauksissa puoleen, ja, edellisiä kiistanalaisemmin, riisuttu panssarointi sekä kevyempi suojakilpi, joka oli tarkoitettu hajauttamaan iskuja mutta ei ottamaan niitä suoraan vastaan, sillä periaatteella, että suurempi liikkuvuus korvaisi menetetyn kestävyyden. Erityisesti viimeksimainitun vuoksi se ei saavuttanut kovin suurta suosiota kokeneempien pilottien keskuudessa. X ei ollut lyhenne mistään, vaan oli valittu vain, koska se kuulosti coolilta.
• Longbow E: Longbow I:stä ja Prime:sta niiden käyttäytymisestä eri taistelukentillä kerätyn tiedon perusteella edelleen kehitetty malli, joka paransi niiden suorityskykyä kaikilta osin ja korjasi joitakin pilottien ääriolosuhteissa kohtaamia suunnitteluvirheitä. Sen oli tarkoitus korvata Prime, mutta osoittautui nopeasti, etteivät sen paperilla vaikuttavat ominaisuudet riittäneet oikeuttamaan sen suurempaa yksikköhintaa, ja suurin osa hävittäjätehtaiden tuotantokapasiteetista suunnattiin Raiden:ien valmistamiseen. E:tä tuotettiin sodan loppuun asti pienempiä määriä eliittipiloteille, jotka kykenivät ottamaan sen paperilla paremmista ominaisuuksista enemmän irti. Samalla alunperin sanasta Evolve johdettu E-kirjain uudelleenbrändättiin lyhenteeksi sanasta Elite. Matteo Regale oli odottanut E:n ehtivän tuotantoon ennen X:ää, jolloin niiden ja S:n nimistä olisi muodostunut sana SEX. E:n suunnitteluprosessi kuitenkin venyi pitkittyneiden palautakeskustelujen vuoksi sillä tuloksella, että nimistä muodostuikin sana SXE.
• Longbow Twin Gemini: Tämä malli kehitettiin toimimaan raskaana pommittajana ja torjuntahävittäjänä. Jälkimmäisessä roolissa se kilpaili Einhänder- ja Zweihänder-mechojen kanssa, ja mechapilotit nimittivät sitä pilkallisesti Zweiflügeliksi. Se oli Zweihänder:in tapaan kaksipaikkainen toisen miehistönjäsenen toimiessa tykkimiehenä. Redundantti nimi oli tiettävästi Jack Moustonin päähänpisto ja johti alkuun hämmennykseen, kun useat tahot kuvittelivat kyseessä olevan nelipaikkainen hävittäjä.
• Longbow Raiden: Eli ns. R-malli, joka oli ominaisuuksiltaan riisuttu mutta Prime:a ja E:tä huomattavasti halvempi. Galaktisen taistelun edetessä Armada Forcen hävittäjäpilotit jakaantuivat yhä voimakkaammin lentäjä-ässien kovaan ytimeen sekä keltanokkiin, joista suurimman osan ei odotettu selviävän ensimmäisestä suuremmasta yhteenotostaan. Tämä johti myös hävittäjämalliston jakaantumiseen jälkimmäisten lentäessä Raiden:eita ja ensiksimainittujen E-, X- tai Zero-malleja.
• Longbow Tiger King: Nimenomaisesti Gommandoryhmälle ja Matteo Regalen henkilökohtaisille laivueille suunnattu erikoismalli, johon oli tungettu aivan kaikki mahdolliset parannukset ylikalliista kvanttipanssarista tehostetun aseistuksen, TALMUD-älykkyyden, hyperajon, jokseenkin ylituunatun reaktorin ja moottorin kautta seksikkään purppuraiseen maalinpintaan ja verhoiluun. Nimen alkuperä on epäselvä, sillä sillä ei näyttänyt olevan juuri tekemistä sen enempää tiikereiden kuin kuninkaallistenkaan kanssa.
• Longbow Super Stealth Triple S: Twin Geminin ja S-mallin pohjalta Tiger Kingille kehitettyjä teknologioita soveltaen valmistettu pitkän matkan strateginen pommittaja, joka oli kolmipaikkainen ja varustettu hyperajolla ja verhoilulaitteella sekä kvanttipanssarilla, joka antoi sille hävittäjäksi huomattavan kestävyyden. Malli oli aseistamaton voidakseen kantaa suurempaa määrää tai suurempia torpedoja tai pommeja. Galaktisen taistelun aikana näitä aluksia lähetettiin tuhoisille mutta strategian kannalta lopulta tehottomille pommitusretkille. Nimi oli tiettävästi peräisin Regalen ja Moustonin yhteisestä aivoriihestä.
• Longbow II: Viimeiseksi jäänyt malli, jonka oli määrä olla kaikkiin edeltäjiinsä verrattuna ylivoimainen superhävittäjä. Alkukokemukset olivatkin lupaavia, mutta sota loppui, ennen kuin se ehti taistelukentille tarpeeksi suurissa määrissä tehdäkseen merkittävää eroa.

Black Technologyn ominaisuuksien mukaisesti Longbowien modulaarisuus ja helppo käytettävyys takasivat myös lukemattomia keinoja muokata hävittäjää nopeasti ja tehokkaasti kaikkiin tarkoitusperiin. Tämän ansiosta sen kapasiteetti niin kiinteissä tukikohdissa takapajuisilla planeetoilla kuin lentotukialuksilla syvällä ulkoavaruudessa ei kärsinyt niin kauan kuin Black Technologyn vaatimat ehdot täyttyivät.

Viitteet

 Itsenäisten Sotilasvaltojen Liitto 

Toinen Universumin sota

Taistelevat osapuolet
ISVL	Taivas-Helvetti-liittouma	Major Alliance	Kaaoksen Liiga
Tärkeimmät tapahtumat
Endymionin taistelu - Ensimmäinen perääntyminen - Limbus-vuoren miehitys - Eaco'Nnasin maihinnousu - Peilisota - Toinen perääntyminen - Avsignumin tuho - Olutläiske - Sammion vesillelasku - Galaktinen taistelu - Suuri Mätke - Bar Universin nolostelu