Enkelkerros

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Enkelkerros oli Gommandoryhmän ja myöhemmin Armada Forcen käyttämä ulottuvuuslinnake, joka näytteli merkittävää osaa toisessa Universumin sodassa ISVL:n komentopisteenä ja Enkelkerroksen taistelun näyttämönä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enkelkerroksen tuho.
  • Hjassan aloittaa pitkään suunnittelemansa rakennustyöt kovimman nousuvaiheensa keskellä. Kun Enkelkerros vihitään käyttöön, hän sanoo vain, "Vihdoin olen alkanut asua olennon lailla"
  • Suuruudenhullu linnoitus joutuu heti ongelmiin Majoraalisen veroviraston kanssa
  • Hjassanin kuoleman ja Gommandoryhmän hajoamisen jälkeen Enkelkerros jää tyhjilleen. Majoraalinen verovirasto julistaa sen ulosmitatuksi, mutta avaimet ovat Jack Moustonilla
  • US2:n alkuvaiheessa Jack Mouston lähestyy Matteo Regalea ja lupaa tälle Enkelkerroksen
  • ISVL:n linnoituksista suurimpana ja voimakkaimpana Enkelkerros muodostuu sen sotilaskomennon pääkallonpaikaksi. Vielä Armada Forcen tuhon jälkeen ESCHATRON ja Äärettömän Tuhon legioona pitävät sitä hallussaan pitkään
  • Enkelkerroksen taistelussa Enkelkerros viimein hyvin suurella vaivalla vallataan. Matteo Regale on jo evakuoinut itsensä, ESCHATRON käynnistää itsetuhon, ja kaikkia vituttaa
  • Sodan jälkeen Enkelkerros tuhotaan hyperdynaamitillä

Rakenne ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enkelkerros koostui seitsemästä aliavaruudesta, joista tie "sisempään" tai ulottuvuuden sisäisiin inertiaalisiin olosuhteisiin nähden "ylempään" vei aina edeltävän kautta, ja uloin toimi porstuana. Hjassan ei halunnut rajoittaa omien tai joukkojensa toimintavalmiuksia sitomalla suuria määriä resursseja jonkin "läpipääsemättömän" linnakkeenjärkeleen puolustukseen väysytystaistelussa, jonka logistisesti vankempi osapuoli väistämättä voittaisi. Enkelkerros olikin suunniteltu "helppo päästävyys, korkea puolustettavuus" -konseptille, jossa pääsy linnakkeeseen oli tehty helpoksi - ja sitä oli näinmyöden myös vaikea piirittää - mutta syvemmälle eteneminen vaikeaksi, ja sen sisäosat rakennettu hajauttamaan hyökkääjien voimat siten, että pienilukuinen joukko puolustajia kykenisi ei vain pidättelemään, vaan myös tekemään jatkuvia vastahyökkäyksiä ylivoimaista mutta kömpelömpää vastustajaa vastaan. Talonmiehenpalkkojen säästämiseksi, jotta ulottuvuuteen ei jatkuvasti olisi kiipeämässä roskaväkeä, oli Enkelkerros tämän konseptin tueksi piilotettu ns. melkoisen ovelalla tavalla[1]. Enkelkerroksen tarkat ulottuvuuskoordinaatit tuottivatkin toisen Universumin sodan aikana huomattavaa päänvaivaa Suuntaumusten voimille ja sitä ennen Järjestyksen verovirastolle.

Enkelkerroksen seitsemän aliavaruutta oli nimetty ensin kirjain- ja numerokoodein E-0:sta E-3:een ja sitten kirjaimin G, H ja L, ja niillä oli lisäksi vakiintuneet lempinimensä.

E-0, "Parkkipaikka"
Ensimmäinen aliavaruus oli hyvin puhdas "ääretön kiintopisteetön taso", joka koostui lähes kokonaan muotoillusta aika-avaruudesta sisältäen häviäviä määriä materiaa ja energiaa vain sen verran, kuin ovikellon, valaistuksen, valvontakameroiden ja lämpömittarin[2] operoiminen vaati. Enkelkerrokseen astuva näki jalkojensa alla yhden ja kaukana päänsä yläpuolella toisen piirteettömän valkoisen pinnan, jotka kaikissa suunnissa katosivat horisonttiin pehmeän hopeisen usvan taa[3]. Huomattavasti vaivaa ja ulottuvuusteknisiä kikkailuja oli käytetty sen takaamiseksi, että "Parkkipaikka" approksimoisi mahdollisimman läheisesti euklidista geometriaa, ja ulottuvuuden integriteettiä takaavia aika-avaruuspylväitä sijoitettu peittämään pisteet, joissa tämä ei paikallisesti ollut mahdollista. "Parkkipaikan" käyttötarkoitukset olivat lastauslaiturina, väliaikaisvarastona, yleisenä paraati- ja ryhmittäytymiskenttänä sekä lempinimensä mukaisena hangaarina, jonne kilometriluokankin avaruusalukset saattoivat vaivatta laskeutua. Yhteydet seuraavalle tasolle koostuivat "liukumäistä" ja "tikkaista"[4]: ensiksimainitut olivat nopeita laskeutua mutta hyvin vaikeita nousta, ja liittivät useita pisteitä ylemmällä tasolla useisiin pisteisiin parkkipaikalla, jälkimmäiset helpompia nousta kuin laskeutua ja liittivät aina yhden pisteen toiseen. Hyökkääjien pääsy seuraavalle tasolle oli näin rajattu muutamiin tiedettyihin pisteisiin kun taas niin kauan kuin puolustajat pitivät hallussaan yhtäkin terminaalia siellä, he kykenivät uhkaamaan hyökkääjiä useassa pisteessä sekä kippaamaan oudokkiplasmaa, sieluja syövää miasmaa sekä roihutulta heidän niskoihinsa.
E-1, "Sokkelot"
Ensimmäisen kerroksen avoimuudesta rajusti poiketen toinen kerros koostui sarjasta rajattuja ali-aliavaruuksia, "kammioita", "käytäviä" ja "risteyskohtia", jotka olivat vaihtelevasti yhteydessä yhdestä neljään toiseen kammioon, käytävään tai risteyskohtaan, enintään kahteen "liukumäkeen" ja enintään neljään "tikkaaseen". Kerroksessa oli sekä avoimia alueita että solia, ja se käsitti myös itseensä kiertyviä umpikujia, joilla oli vain yksi sisäänkäynti. Näihin umpikujiin pesiytyneet Äärettömän Tuhon Legioonan Komentajat tekivät Enkelkerroksen taistelussa vastarintaa vielä senkin jälkeen, kun puolustajat olivat hylänneet ylemmät tasot G:hen asti. E-1:n rakenne oli suunniteltu hämmentämään vieraita ja sallimaan sen kiemurat tunteville kätevän kulun minne vain E-0-tasolla. Puolustuksellisen arvonsa "Sokkeloita" käytettiin yleisenä varasto- ja parakkitilana, alueena ilman määriteltyä käyttötarkoitusta, sekä odotushuoneena, joka hajautti liikenteen alemman ja keskitti liikenteen sen ja ylemmän tason välillä. Pääsy seuraavalle tasolle oli neljästä kohtaa, joista yksi oli varattu pääoveksi, kaksi normaaliin sisään- ja ulosmenoon ja viimeinen takaoveksi, sekä kuudesta pienemmästä sivuovesta.
E-2, "Yläpuoli"
Kolmas kerros muistutti rakenteeltaan pitkälti toista kerrosta, mutta oli järjestelty sitä hierarkisemmin avoimen keskuskammion ja neljän sisäänkäynnin ympärille. Se sisälsi etupäässä tavanomaisia asuin- ja työtiloja sekä ase- ja tarveainevarastoja. Keskuskammiota käytettiin paraatikenttänä sekä suuriin seremonioihin ja kokouksiin.
E-3, "Latvusto"
Neljäs kerros jäljitteli ympäristöltään ja kaareutumiseltaan vehreän terrestriaalisen maailman pintaa[5] käsittäen etupäässä välimerellistä ja subtrooppista metsää, niittyä ja hiekkarantaa sekä saarekkeita aavikko-, tundra-, suo- ja vuoristomaastoa. Sitä käytettiin pääasiassa edustus- ja virkistyskäyttöön sekä Gommandoryhmän jäsenten parantolana. Nimi juontui suuria osia tästä tasosta hallitsevista useita kertoja suurimpia Maan lajikkeita korkeammista puista.
G, "Gomentokeskus"
Gommandoryhmän komentokeskus. Sisälsi myös järjestelmät, joilla alempien kerrosten olosuhteita valvottiin ja ohjailtiin. Se itse ja ylemmät tasot olivat suljettuja ja omavaraisia.
H, "Hjassanin kalu"
Hjassanin luksuslukaali, jonka Matteo Regale otti ensin omakseen ja siirsi sitten suuria osia ESCHATRON:in käyttöön.
L, "Ullakko"
 Huippuvarma säilytyspaikka teoriassa kaikkein arkaluontoisimmille artifakteille ja informaatioille. Käytännössä suurimman osan varastotilasta veivät massiivinen sinällään voimallisten mutta Hjassanin voimatasoon nähden yhdentekevien taikamiekkojen läjä sekä yhtä vaikuttavat mittasuhteet saavuttanut viinavarasto.

 Enkelkerroksen taistelu ja tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Under construction.png
Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niin ovelalla, että sitä ei tässä artikkelissa selitetä.
  2. Nämä olivat tietysti koko aliavaruuden halki levitettyjä ympäristöön reagoivia energiamuodostelmia, joilla ei ollut fyysistä manifestaatiota, mutta periaate on sama.
  3. Usva oli esimerkki Hjassanin tyylillisiin yksityiskohtiin kiinnittämästä huomiosta.
  4. Nimet ovat kuvainnollisia. Kummatkin olivat vain erilaisia geometrioita tottelevia avaruustunneleita, jotka kuolevaisen silmään eivät näyttäneet yhtikäs miltään.
  5. Tällä tasolla vierailleet ovat havainneet huomattavia yhtäläisyyksiä Maapallo-ysin kanssa, mutta on epäselvää, olivatko ne Hjassanin taholta tarkoituksellisia.