Our SynPhrenion

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Our SynPhrenion
Kandrakar.jpg
Sar Phengoksen luostari henkitasolla.
Tyyppi: Itsenäisten luostarien verkosto
Tarkoitus: Keskiulottuvuuden asukkaiden mielten vapauttaminen
Perustamisaika:9. sykli, Sankarien aika
Toimialue: Keskiulottuvuus
Päämaja:Ei virallista, Sar Phengos tärkein keskus
Johto: Ei virallista, neljän suurimman luostarin johtajat
Jäsenistö: N. "kohtalaisen monta" monastikkoa ja proskyneettiä, huipussaan miljardeja maallikoita

Our SynPhrenion (vapaasti käännettävissä Mielten taivaallinen yhteisö, Taivaallisten mielten yhteisö tai Taivaallinen yhteismieli) oli yhdeksännen syklin Suursotien ajalla vaikuttanut monastinen järjestö, jonka sanottuna tarkoituksena oli vapauttaa Keskiulottuvuuden kuolevaiset asukkaat kaikesta sorrosta opettamalla heidät vapauttamaan itsensä mielensisäisistä rajoitteista. Myöhempi historiankirjoitus tuntee Our SynPhrenionin parhaiten siitä roolista, jota se näytteli Muinaisten sodassa Suursotien ajan alkuvaiheilla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahtien Mittelön päättyminen oli luonut Keskiulottuvuuteen Suuntaumuksista riippumattomien valtojen ja ryhmien kukoistukselle puitteet, joiden vertaista ei maailmankaikkeudessa oltu nähty sitten eoseemisen syklin alun. Suuri lohikäärmepuhdistus, joka monilla tahoin koettiin ei vain lohikäärmeidenvastaiseksi, vaan laajemmin kuolevaisten ja Mahtiolentojen väliseksi konfliktiksi, sekä varhaisten, kuolevaista alkuperää olevien sankarien uroteot ympäri Keskiulottuvuutta levittivät ajatusta siitä, että kuolevaiset kansat olivat kykeneviä seisomaan omillaan, eivät vain Mahtiolentojen palvelijoina tai klientteinä.

Näiden ns. mortalististen tai sentientististen[1] aatteiden eräs ilmenemismuoto olivat uudenlaiset uskonnollis-mystiset (tai joidenkin mukaan antiuskonnolliset) liikkeet, jotka suhtautuivat ynseästi parhaimmillaankin ylimielisinä ja riippuvaisempia kuolevaisten uskosta kuin nämä heidän suojelustaan ja pahimmillaan kuolevaisia huiputtavina ja heidän potentiaaliaan riistävinä loisina pitämiinsä jumaliin ja personifikaatioihin, ja pitivät hengellisyyden aitona kohteena sielua ja mieltä itseään. Psioniikka oli niille luontainen väline, sillä sitä pidettiin suoraan olennoista itsestään, ei ulkoisista lähteistä, kuten mana tai energia, kumpuavana voimana. Nämä frenomystiset liikkeet olivat karkeasti jaettavissa pimeyssuuntaukseen, joka piti omien psionisten voimiensa kasvattamista erikoislaatuisten mielten etuoikeutena, sekä valosuuntaukseen, jonka mukaan psioniikka oli kaikkien tietoisten yhteinen lahja[2]. Sankarien ajan lopulla Our SynPhrenion oli vakiinnuttanut itsensä valosuuntauksen verkostoituneimpana, voimakkaimpana ja laajimmin vaikuttavana edustajana[3].

Opit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Our SynPhrenionin opit rakentuivat kahdelle periaatteelle:

  1. Sentientistinen periaate: Mielet, mielten joukossa tietoiset mielet ja tietoisten mielten joukossa kuolevaiset mielet ovat maailmankaikkeudessa tärkeintä. Tietoisten mielten tuottaminen on tietyssä suhteessa maailmankaikkeuden "päämäärä" - erittäin voimakas ajatus, joka merkitsi, että kaikki Suuntaumusten ja Mahtiolentojen kähminnät ja muut ylempien ulottuvuuksien vehkeilyt ovat olemassa vain, jotta Keskiulottuvuus mielineen voisi olla olemassa. Mielten rinnalla kaikki muu on epätodellista tai epäoleellista.
  2. Frenomystisen valosuuntauksen periaate: Kaikki mielet ovat arvokkaita, omaavat rajattoman potentiaalin, ja eroavat vain siinä, miten suuren osan tästä potentiaalista ovat realisoineet. Mielten olennainen pyrkimys, ja tapa, jolla niiden potentiaali realisoidaan, on kohti muiden mielten ymmärrystä ja tunnustamista toisiksi tietoisuuksiksi, ja reflektion kautta oman tietoisuutensa ymmärtäminen. Kaikki mielet ovat näin riippuvaisia toisistaan, kuin verkossa. Kaikenlainen sorto, muiden alistaminen, yhden asettaminen toista paremmaksi tai mielten vapauden rajoittaminen sotii mielten luontoa vastaan ja estää niitä realisoimasta potentiaaliaan.

”Tähdet loistavat, jotta joku voisi olla näkemässä.”

~Taivaallisen mielen säkeet

"Taivaallinen yhteismieli" viittasi samanaikaisesti Our SynPhrenionin järjestönä, sen tavoittelemaan kosmiseen yhteismieleen, ja järjestön tasolla vallinneeseen gestalttiin, jonka sen jäsenet uskoivat olevan joko edellisen alkioaste tai sen jonkinlainen vailinnainen projisio tulevaisuudesta, jossa se oli jo olemassa. Our SynPhrenion uskoi maailmankaikkeuden olevan olemassa, jotta mielet voisivat reflektoida toisiaan, ja jotta maailmankaikkeus itse voisi lopulta tulla tietoiseksi itsestään. Tämän kehityksen lopputulemana ja maailmankaikkeuden olemassaolon tarkoituksena olisi kosminen yhteismieli, joka sisältäisi kaikki yksittäiset mielet, ei yksilöllisyytensä menettäneinä, vaan sen korkeimman tason saavuttaneina. Tämän tilan psionisuus oli määritelmällistä, sillä SynPhrenion uskoi ymmärryksen kasvun johtavan luonnostaan psionisen voiman kasvuun, ja maksimaalisen ymmärryksen tilan olevan siten myös maksimaalisen psioninen tila. Taivaallisen yhteismielen luominen taas vaati kaikkien maailmankaikkeuden mielten vapauttamista sorrosta, joka esti niitä luonnostaan pyrkimästä sitä kohti.

”Jokainen mieli on maailmankaikkeus.”

~Taivaallisen mielen säkeet

Kaikki sortaminen ja alistaminen oli Our SynPhrenionille viime kädessä mentaalista - "vapaus" oli jotakin, mikä vain mielillä itsellään oli kyky antaa tai ottaa pois itseltään. Tämä ei tarkoittanut SynPhrenion pitävän alistettujen kärsimystä heidän omana syynään, vaan heidän katsovan, että minkä tahansa yrityksen vapauttaa kuka tahansa sorrosta tuli lähteä mielen tasolta, hänen vakuuttamisestaan siitä, että kaikissa olennaisissa suhteissa on jo vapaa. Sorto ja riisto vahingoittivat SynPhrenionille myös sortajia itseään, sillä voidakseen alistaa muita heidän oli estettävä itseään tunnustamasta näitä toisiksi mieliksi. Sorron lopettaminen siis vapautti molemmat osapuolet: sorretut sorrosta ja sortajat sortamisen tarpeesta.

”Kansa voi elää ilman kuningasta, mutta kuningas ilman alamaisia ei ole kuningas.”

~Taivaallisen mielen säkeet

Luostarit ja järjestäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostariaan puolustamaan noussut krystallobaani.

Our SynPhrenion oli itsenäisten mutta keskenään kanssakäyvien luostarien verkosto. Neljä vanhinta ja suurinta luostaria - Mendos Tycane, Sar Phengos, Ho Hydanai ja Rhe Nanlou - olivat primus inter pares -asemassa muihin luostareihin nähden, mutta eivät voineet suoraan komentaa niitä. Mendos Tycane oli vanhin ja Sar Phengos suurin. Enimmillään luostareita oli lähemmäs sata, mutta näistä enemmistö hyvin pieniä.

SynPhrenionin jäsenistö koostui kolmesta ryhmästä: luostareissa pysyvästi asuvista monastikoista, niiden ulkopuolella kiertävistä proskyneeteistä sekä maallikoista, joille edellämainitut saarnasivat ja jotka tukivat luostareja vaihtelevin tavoin. Proskyneeteistä osa kuului muodollisesti luostareista erillisiin mutta niistä käytännössä riippuvaisiin, tagmoiksi kutsuttuihin alijärjestöihin, joilla tyypillisesti oli oma erikoisalansa, ja osa oli itsenäisiä. Muinaisten sodassa tagmat olivat kompanioiden tai rykmenttien kaltaisia itsenäisiä sotilaallisia yksiköitä ja niitä perustettiin lukuisia. Monastikot olivat hallitseva haara ja ainoa, joka saattoi edetä luostarin johtoon. Monastikoksi proskyneetiksi tai toisinpäin siirtyminen oli mahdollista, ja monet tekivät niin useita kertoja uransa aikana.

Luostarit itse olivat elävästä psi-kristallista koostuvia, enimmäkseen henkitasolla viihtyneitä mutta teleportaatio- ja ulottuvuussiirtymäkykyisiä linnoja tai palatseja. Kunkin luostarin takana oli SynPhrenionin mestari, joka oli vapaaehtoisena uhrannut itsenäisen olemassaolonsa manifestoidakseen sen rakenteet. Luostarit laajenivat muiden Our SynPhrenionin jäsenten spontaanisti tai kuolemansa hetkellä sulauttaessa vuorostaan omat sielunsa niihin. Näiden olentojen mielet jatkoivat olemassaoloaan kristallin sisällä pysyvässä meditaation tilassa, jossa luostarin elävien asukit saattoivat kommunikoida niiden kanssa ja josta niitä oli joissakin tilanteissa, kuten luostarin ollessa uhattuna, mahdollista kutsua tilapäisesti esiin kristallista ruumiillistuvina, krystallobaaneiksi kutsuttuina olentoina. Luostarit toimivat näin myös tuonpuoleisena Our SynPhrenionin jäsenille.

Jokaista luostaria johti oraakkeli, joka oli sielun tasolla sitoutunut siihen ja kommunikoi jatkuvasti sen mielten kanssa. Oraakkelin alapuolella oli luostarin koosta riippuen yksi tai useampi[4] profeetta, jotka toteuttivat tämän ohjeita ja valvoivat käytännön asioita. Profeetat saattoivat edelleen valtuuttaa muita olentoja aliprofeetoiksi, mutta heistä alaspäin hierarkia oli enemmän tai vähemmän epämuodollinen ja anarkistinen.

Luostarihierarkian ulkopuolella vallitsi vain jako oppilaisiin, oppineisiin ja mestareihin. Oppilaaksi pääsemiseen vaadittiin, että joku mestari suostui hyväksymään sellaiseksi, ja oppilaan katsottiin ylenneen oppineeksi, kun mestari arvioi opettaneensa tätä kylliksi. Mestariksi nimeämiseen sitä vastoin kuului seremonia, joka oli suoritettava luostarissa oraakkelin ja vähintään kolmen mestarin valvonnassa. Mestarien mestari tai suurmestari oli epämuodollisempi kunnia-arvo sellaiselle mestarille, joka oli kouluttanut useita mestareita, ja jolta muut mestarit hakivat opastusta. Oraakkelien ja profeettojen oletettiin tavallisesti olevan mestareita, mutta ei ollut ennenkuulumatonta, että virka olisi päätynyt ensimmäistä kertaa luostarissa vierailevalle lapselle.

Tekniikat ja voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muutkin frenomystiset liikkeet, keskittyi Our SynPhrenion psioniikkaan, jota piti mielen puhtaana voimana. Our SynPhrenionin psi edusti noeettista fokusta perustuen kokonaisvaltaiselle ymmärryksen tilalle ja sisäiselle seesteisyydelle. Sen jäsenet pitivät tahdonvoimaa pitkälti yhdentekevänä ja tunteiden ääripäitä yleisesti ottaen vahingollisina, mutta positiivisia tunteita, erityisesti myötätuntoa ja toivoa, toisinaan hyödyllisinä. Sen psionikot olivat tavallisesti vahvimmillaan ESP:ssä ja muussa psionisessa havainnoinnissa. Psioninen parantaminen sekä oman ruumiin psioninen vahvistaminen olivat myös yleisiä voimia sen riveissä. Mielenhallinta oli ennenkuulumatonta ja soti SynPhrenionin periaatteita vastaan.

Eräs SynPhrenionin erikoisuuksista oli metakonsertti, eli psionisten voimavarojen jakaminen. Sen jäsenet kykenivät ryhminä muodostamaan telepaattisia gestaltteja, jotka kykenivät suurempaan kuin jäsenet erikseen. Yksittäisten luostarien ja tagmojen sekä lopulta koko järjestön tasolla vallitsi lopulta matalatasoinen yhteismieli, jonka kautta sen jäsenet saattoivat jakaa voimaa ja johon voivat hädässä täpätä. SynPhrenion oli kykenevä keräämään psi-voimaa myös vailla aktiivisia psi-kykyjä olevilta maallikoilta; he itse katsoivat tämän olevan sama mekanismi, jolla jumalat keräsivät palvojiensa uskoa, mutta puhtaammassa, ei-hierarkisessa muodossa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riippuen siitä, haluttiinko painottaa kuolevaisen elämän erikoislaatuisuutta vai kaiken tietoisen elämän samankaltaisuutta ja siten kuolevaisten ja Mahtiolentojen eron toisarvoisuutta.
  2. Kumpikaan suuntaus ei käyttänyt tätä terminologiaa, sillä ne eivät ensinnäkään pitäneet toisiaan osana samaa liikettä, ja toiseksi koska pimeys- ja valoterminologian katsottiin liittävän ne liian läheisesti Pahuuteen ja Hyvyyteen, jotka myönnettäköönkin tukivat niitä.
  3. Sen muut osat koostuivat mestari-oppilas-pohjalta toimivista traditioista sekä sekalaisista pienimuotoisemmista munkkikunnista, joiden toiminta joko rajoittui pienelle alueelle tai joilla ei ollut kykyä keskittää voimiaan.
  4. Sar Phengoksessa huipussaan kuusi, muissa luostareissa ei enempää kuin neljä.