Personifikaatio
Personifikaatio on tietoinen tai tietoisen hahmon kuoren ottava olento tai aktiivisesti vaikuttava voima, jonka juuret ovat jossain käsinkosketeltavassa tai abstraktissa konseptissa. Personifikaation synnyn takana on aina ryhmä tietoisia mieliä, joita personifikaatio (person) peilaa. Ehdottomasti kuuluisin ja luonnettaan pisimmälle kehittänein personifikaatio on kuolemaa tapahtumana edustava, Kuoleman valtakunnassa vaikuttava Viikatemies, yksi monista personifikaatioista jotka saivat nykyisen muotonsa ihmisvarianttien yleistymisen jälkeen. Myös kaikkea Kaaosta edustavalla Ruumiillistuneella Kaaoksella on personifikaation ominaisuuksia; esimerkiksi mikäli malliuniversumin käsite kaaoksesta sattuisi vastamaan normaalien lonkeroiden, purppuran, oranssin ja häiriökäyttäytymisen lisäksi vaaleanpunaisia elefantteja, Ruumiillistunut Kaaos saattaisi manifestoitua siellä vaaleanpunaisena elefanttina, jolla on purppuraisina loistavat silmät, oranssia visvaa vuotava iho täynnä pieniä lonkerokärsiä, erittäin suuri oranssinlimainen purppuralonkero normaalin kärsän tilalla, ja jalkojen tilalla oranssit lonkerot, hännän tilalla taas purppurainen lonkero.
Olemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Personifikaatiot ovat metaolentoja, jotka kohoavat edustamansa konseptin ja siitä tietoisten mielellisten ja sielullisten[1] olentojen vuorovaikutuksesta. Personifikaatio toimii ikäänkuin rajapintana konseptin ja siitä tietoisten mielten välillä ollen samanaikaisesti konseptin kuva tietoisuuksissa että tietoisuuksien kuva heijastettuna konseptiin. Metaolentona personifikaatio on ontologisesti posteriorinen sekä konseptille että mielille, mutta ei suoraan palaudu niihin, vaan on niiden emergentti tuotos, joka kerran synnyttyään on niihin kytköksissä, mutta ei niistä kokonaan riippuvainen. Edelleen metaolennoille tyypillisesti personifikaatiot ovat henkiolentoja, mutta voivat manifestoida itselleen ruumiin ektoplasmasta tai edustamastaan konseptista.
Personifikaatio eroaa useilla perustavanlaatuisilla tavoilla jumalasta vaikka niiden syntytapa ja sfäärit saattavat olla jopa päällekkäisiä. Karkeasti puhuen jumala on olento, jolla on voimaa konseptin ylitse, kun personifikaatio on konsepti, joka on olento. Personifikaatioita on normaalisti vain yksi kullekin konseptille, ja jokainen niistä edustaa vain yhtä konseptia, kun jumalilla on tyypillisesti useampia vastuualueita, ja jopa saman pantheonin sisällä voi saman vastuualueen jumaluuksia olla useampia. Esimerkiksi kuolemanjumala kuuluu jokaiseen itseään kunnioittavaan pantheoniin, mutta Viikatamiehiä on vain yksi[2]. Personifikaatiot syntyvät ja saavat voimansa pelkästään olentojen tietoisuudesta niiden edustaman konseptin olemassaolosta, eivätkä, toisin kuin jumalat, välitä palvonnasta. Personifikaatiot tapaavat myös olla persoonallisuuksiltaan vähemmän kehittyneitä, ja siten vähemmän taipuvaisia puuttumaan kuolevaisten elämään, heittelemään heitä lörtsyillä tai viettelemään heitä kultaisen sateen muodossa. Egregoreista, jotka samoin kohoavat tietoisten mielten uskosta, personifikaatiot eroavat siten, että egregoreilla ei tyypillisesti ole pohjallaan tiettyä konseptia, vaan ne syntyvät uskosta omaan olemassaoloonsa. Rajat ovat kuitenkin jokseenkin hämäriä, ja egregoreille on mahdollista muuttua personifikaatioiksi tai personifikaatioiden jumaliksi, ja jotkin olennot voivat olla egregoreja, personifikaatioita, jumalia tai kaikkia kolmea samanaikaisesti.
Universaalien rakennuspalikoiden (energiat, manat) edustajat, primaalit ja elementaalit, eivät lukeudu personifikaatioihin vaan ovat olemassa ilman erillisiä tietoisuuksia niitä luomaan. Personifikaatioiden tavoin primaalit ja elementaalit muistuttavat usein muita tietoisia olentoja, mutta tässä tapauksessa kyse ei ole niinkään suorasta luomissuhteesta kuin huonon ja pitkäkestoisen seuran epätoivotusta vaikutuksesta. Tunteiden personifikaatiot edustavat myös tunteita vastaavia energiatyyppejä omaten siten primaalien ominaisuuksia, ja kuolemalla, elämällä ja ajalla on vastaavat manatyyppinsä, mutta muuten energia- tai manatyypeillä itsellään ei ole personifikaatioita[3].
Voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Personifikaation voimatason määrittäminen on haastavaa. Personifikaatiot kykenevät manipuloimaan edustamaansa konseptia hyvin korkealla tasolla, mutta heidän kykynsä, saatikaan halunsa, tehdä niin vastoin konseptinsa luonnetta tai normaalia toimintaa on rajallinen, ja heidän käytännön vaikuttamiskykynsä voi siksi vaihdella rajusti.
Metaolentoina personifikaatiot ovat tyypin 4 kuolemattomia, ja kokonaan tuhottuinakin vain palaavat ajan kanssa takaisin olemassaoloon (joskin erityisesti heikommat ja vähemmän vakiintuneet personifikaatiot voivat tässä yhteydessä kärsiä luonteenmuutoksia). Syntyneen personifikaation kykenee silti hävittämään tuhoamalla järjestelmällisesti sen synnyttäneiden tietoisuuksien joukkoa sekä hyökkäämällä personifikaation edustaman konseptin ja personifikaation itsensä kimppuun. Esimerkiksi sen jälkeen kun koko biblauksen käsite poistettiin yleisen hyväksynnän saattelemana Universumista biblauksen voimakas ja hankalaksi heittäytynyt personifikaatio Biip Biip hävisi sen mukana.
Yleinen ja monien korkean profiilin olentojen käsityksissäkin elävä harhaluulo liittyy siihen, että personifikaation tuhoaminen vaikuttaa taustalla olevaan konseptiin, vaikka personifikaatio on nimen omaan konseptin emergentti ominaisuus eikä toisin päin. "Kuoleman voittaminen" väkivaltaisessa taistelussa jonkun henkilön kuoleman estämiseksi kuulostaa romanttiselta, mutta laajennettuna ajatus esimerkiksi "tuolin voittamisesta" jonkin järjettömän efektin aikaansaamiseksi (tuolien tuoliuden estämiseksi?) ei ole järjenmukaista. Personifikaatio saattaa esimerkiksi liittyä konseptiin, edesauttaa konseptin toteutumista tai jopa koostua jostakin konseptista, vaikkapa Kylmyyttä edustavan ja levittävän Pakkasherran väliaikainen tuhoaminen pysäyttää kylmyyden leviämisen paikallisesti, mutta ei suinkaan tuhoa kylmyyden käsitettä. Personifikaation tuhoaminen aiheuttaa kuitenkin universaalilla tasolla Barathrum-vastavaikutuksen, joka siis virheellisesti tulkitaan konseptin häviämiseksi tietyltä alueelta universumia. Etenkin kuoleminen on paitsi Universumin itsensä, myös kaikkien viiden Mahtavan ylläpitämä konsepti.
Personifikaatiot ovat multipresenttejä, läsnä missä tahansa, missä niiden edustama konsepti on. Tavallisesti tämä läsnäolo on hyvin diffusoitunut, eikä riitä havainnointiin tai vaikuttamiseen, ellei jokin tekijä anna personifikaatiolle ponnetta lokalisoida itseään juuri tiettyyn paikkaan.
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Personifikaatiot voidaan luokitella voimiensa tai edustamansa konseptin luonteen mukaan.
Voimien mukaan personifikaatiot jaetaan konseptin yleisen merkittävyyden mukaan laskevassa järjestyksessä neljään ryhmään:
- Suurpersonifikaatiot ovat perustavanlaatuisten, kosmisten konseptien personifikaatioita. He ovat muita personifikaatioita olennaisesti perustavanlaatuisempia, alemmille olennoille käsittämättömien ja havaitsemattomien kosmisten mekanismien osia, ja siksi vähemmän riippuvaisia heille ilmiasunsa antavista tietoisuuksista. Suurpersonifikaatiot kykenevät vaikuttamaan tyypillisesti Biskatamatar- tai Mainor-tasolla. Heistä ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä listaa, mutta Viikatemies, Tuomari, Lailah, Untamo, Isä Aika ja Kohtalotar katsotaan usein jäseniksi.
- Ylemmät personifikaatiot ovat laajojen, universaalien ilmiöiden henkilöitymiä, jotka tyypillisesti vaikuttavat Biskamatar-tasolla, vastaten valtajumalia ja ylempiä jumalia.
- Alemmat personifikaatiot ovat rajoittuneempien tai paikallisten konseptien henkilöitymiä, jotka toimivat tavallisesti ylemmällä biskatar-tasolla vastaten alempia jumalia.
- Vähäpersonifikaatiot ovat mitättömien tai triviaalien käsitteiden lähelle egregoreja tulevia personifikaatioita, jotka yleensä eivät ole kykeneviä vaikuttamaan keskistä biskatar-tasoa korkeammalla, ja rinnastuvat pieniin jumaliin.
Toinen tapa jaotella personifikaatiot on niiden edustaman käsitteen tai ilmiön mukaan seuraavasti:
- Naturaaliset personifikaatiot edustavat fyysisiä tai fyysisesti havaittavia, mielistä riippumattomia luonnonvoimia tai -ilmiöitä. Omaavat usein elementaalisia ominaisuuksia. Viikatemies ja Pakkasherra ovat esimerkkejä tämän tyypin personifikaatioista.
- Psyykkiset personifikaatiot edustavat mielen sisäisiä, aineettomia konsepteja. Tunteiden personifikaatiot ovat tämän tyypin edustajia.
- Artifaktaaliset personifikaatiot edustavat kulturaalisia tai keinotekoisia ilmiöitä tai käsitteitä. Sodan personifikaatio on esimerkki tämän tyyppisestä personifikaatiosta.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sieluttomat olennot eivät kykene luomaan personifikaatioita, ja mielettömät eivät pysty abstraktiin ajatteluun eivätkä siten voi käsittää konsepteja.
- ↑ Tosin sillä varauksella, että useilla kuoleman rajoittuneemmilla aspekteilla ja muodoilla on omat, vähäisemmät personifikaationsa. Riippuen katsontakannasta nämä voidaan katsoa erillisiksi olennoiksi tai Viikatemiehen ilmenemismuodoiksi.
- ↑ Tähän on kaksi syytä: ensinnäkin energia- ja manatyypit ovat universumin "syvän rakenteen" osina liian abstrakteja ollakseen sinällään alttiita personifikoinnille, eikä suurin osa kuolevaisista ole niistä edes tietoisia, eikä siten voi muodostaa niihin tarpeeksi vahvaa suhdetta personifikaatioiden synnylle, toiseksi energia- ja manatyyppeihin kytköksissä olevat olennot, kuten elementaaliherrat, jo täyttävät saman metafyysisen "lokeron", johon personifikaatio voisi teoriassa sopia.
