Alkurodut

Alkuroduiksi kutsutaan joukkoa ennen Mahtien Mittelöä, testisyklien aikakaudella luotuja koeluontoisia rotuja, jotka melkein kaikki ovat käytännössä kuolleet täysin sukupuuttoon, lukuunottamatta muutamia onnekkaampia, selvinneitä yksilöitä.

Alkurotuja yhdistää joukko yhtenäisiä ominaisuuksia. Ne esimerkiksi muistuttavat ainakin ulkonaisesti verrattain paljon myöhempien aikojen seuraajiaan, mutta useimmiten alkurotujen ominaisuudet ovat kehittymättömämmät ja konseptinomaisemmat kuin myöhempien seuraajiensa. Koska alkurodut periytyvät aikakaudelta, jolloin kaikkia nykyisiä aineen ja energian lakeja ei ollut vielä yhtä tarkasti säädelty, niiden selviytyvillä edustajilla voi joskus olla vähäisiä integraatiovaikeuksia myöhempiin aikakausiin, etenkin tapauksissa, jossa alkurodun edustaja on pitkän aikaa viettänyt staasissa tai horroksessa ja sitten herätetään siitä. Suurin osa alkurotujen lajeista oli lisäksi hyvin hitaasti lisääntyviä, mikä oli tärkeä heikkous, joka myöhemmin edesauttoi niiden lähes täydellistä sukupuuttoa.

Luettelo alkuroduista

Alkuhenget

On laajalti hyväksytty muttei täysin kiistaton tosiseikka, että Universumin varhaisimmat (Mahtavien jälkeen) olennot olivat puhtaita henkiä, mikä edustaa yksinkertaisinta mahdollista tietoisen olemassaolon muotoa. Varhaisimpien alkuhenkien otaksutaan olleen vain jokseenkin hämäräreunaisia tietoisuuden kenttiä, jotka lilluivat Universumia tuolloin täyttäneessä eriytymättömän voiman kentässä. Ajan kanssa (ja sitä mukaa kuin ne eriytyivät) alkuhenget alkoivat kiinnostua olemassaolon ei-henkisistä aspekteista, ja osa niistä kehitti itselleen ruumiita. Ainakin osan muiden alkurotujen ensimmäisten edustajien joukossa on ollut alkuhenkiä, joille Suuntaumukset tarjosivat luoda ruumiita asutettavaksi. Myös osa Universumin vanhimmista jumaluuksista on alkuhenkiä, jotka kuolevaisen elämän yleistyessä kehittivät tapoja ammentaa lisävoimaa sen palvonnasta.

Alkukonstruktit

Ei rotu varsinaisessa mielessä, vaan nimitys Mahtavien suoraan luomille varhaisimmille palvelusolennoilleen. Tämä ryhmä on joskus saattanut olla lukuisakin, mutta numeroiduilta universumisykleiltä tunnetaan vain muutamia esimerkkejä, kuten Magna Prime, Vanorda Descormidlio ja Urkorybant. Kivi-paperi-sakset lasketaan joskus alkukonstruktiksi, sillä hän on muista Mahtavista poiketen luotu olento, joka ei ole ollut olemassa alkusynnystä lähtien.

Nei Jenitei, tunnettu alkuenkeli

Alkuenkelit (tos. ilhian)

Hyvyyden ensimmäisiä kokeiluita sen parissa, mistä myöhemmin syntyisivät ensimmäiset enkelit. Ne muistuttavat ulkoisesti taivaanenkeleitä, mutta niillä on koko ikänsä ajan vain yksi sulkainen siipipari. Alkuenkelien hiukset ovat aina vaaleat, usein valkoiset, harvemmin vaalean kullanvivahtavat, ja niiden silmien väri on lähes aina vaalea sininen. Alkuenkelit voi kuitenkin nopealla sisäisellä energiatarkastelulla sekä sielunvirtaustunnustelulla helposti erottaa aidoista enkeleistä. Alkuenkelit voivat olla kohtalaisen voimakkaitakin, mutta koska niiden kaikkien peruspersoonallisuusmalli on rakennettu luonnostaan epäoffensiiviseksi, ainoat kunnolliset, taistelukelpoiset alkuenkelit ovat sellaisia, jotka ovat langenneet Hyvyydestä Pahuuteen tai Kaaokseen. Tunnettuja jäljelle jääneitä yksilöitä ovat Nei Jenitei ja Lukma.

Alkudemonit (tos. garugad)

Pahuuden kehittelemiä vastineita alkuenkeleille. Ne kehiteltiin suunnillaan samoihin aikoihin alkuenlelien kanssa, kun huhut alkuenkelien kehitystyön alkamisesta olivat kiirineet silloisen Ykköstä vastaavan kulmakunnan alueelle. Ne eivät kuitenkaan osoittaneet mitenkään erityisen suurta luovuutta millään saralla; lähinnä ne olivat uudelleenvärjättyjä ja uudelleen persoonallisuusohjelmoituja versioita alkuenkeleistä; tämä alkuperäisyyden puute olikin yksi syy, minkä takia Nigel ei koskaan erityisesti pitänyt alkudemoneista, ja alkudemonit ikäänkuin jätettiin pois käytöstä ja korvattiin myöhemmin nigel-demoneilla. Alkuperäisten alkudemonien luomisesta vastanneet korkeamman portaan henkilöt päätyivät myöhemmin uusiin ammatteihin pois rotusuunnittelutyöstä. Jotkut muut kuitenkin osoittivat solidaarisuutta verraten sympaattisia alkudemoneita kohtaan ja muutama niistä säilöttiin staasiin ennen kuin käytännössä koko rotu tungettiin Mahtien Mittelön eturintamaan tykinruuaksi.

Erittäin, erittäin harvinainen kuva olemusmuuntovaiheen keskellä olevasta Kyurianista.

Hytyt (tos. iiiiiiiiiiiiiiii)

Muinainen verenimijähyönteisten rotu, josta esimerkiksi hyttyset polveutuvat. Hytyt ovat nykyisiä, kääpiöityneitä jälkeläisiään huomattavasti pitkäikäisempiä ja suurempia; on raportoitu, että suotuisissa olosuhteissa elävissä hytty-yhdyskunnissa ihmisiä kerralla kuiviksi imevät, henkilöauton kokoiset yksilöt eivät ole poikkeuksellisia. Myös suurempia hyttyjä on tavattu, mutta ne ovat erittäin harvinaisia ja sitäkin monin verroin vaarallisempia. Hyttyjen esiintymisalueet ovat vähentyneet dramaattisesti Mahtien Mittelön aikojen jälkeen, mutta eivät niin radikaalisti kuin monien muiden alkurotujen. Eräänä esimerkkinä hyttyjen esiintymispaikoista voidaan mainita muunmuassa Parvusos.

Kyurian

Rotu, joka myöhemmistä roduista vastaa lähimmin yhdeksänhäntäisiä kettuja. Kyurianit olivat alusta alkaen lukumäärällisesti pienikokoinen kokeilurotu, jonka loi tiettävästi Rautakynsi. Kyurianien perusolemusta luonnehtii parhaiten sana "soljuva", ja ne ovat nykymittapuilla lähes mahdottomia luokitella mihinkään selkeään kategoriaan (muuhun kuin alkurotujen ryhmään). Kyurianien olemusmuuntelu ei niinkään vaikuta niiden fyysiseen ulkoasuun, mutta niiden sisäinen olemus pystyy muuntelemaan hyvin laajalla alueella ja saamaan koko joukon keskenään näennäisen ristiriitaisia ominaisuuksia. Ainoa varsinainen syy siihen, että kyurianit katosivat, oli se, että niiden lisääntymisprosessista tehtiin tavallisiin rotuihin verrattuna hyvin, hyvin vaikea ja monimutkainen prosessi. Tämän arvellaan johtuvan enemmänkin kyurianien puolivalmiista luonteesta kuin tarkoituksellisuudesta. Ilmeisesti jossain vaiheessa koko kyurian-idea kuitenkin lakaistiin maton alle hyvin perusteellisesti; vielä tänäkään päivänä Rautakynsi ei myönnä kyurianien olleen olemassa. Kugaya on esittänyt toistaiseksi perustelemattoman väitteen, että kyurianit olisivat olleet ensimmäinen luonnostaan kohti spektraalienergian hallitsemista kulkenut rotu, ja ne piti siksi hoidella pois kuvioista.

Alkukaaosotukset

Tämä kategoria poikkeaa muista siinä, että se ei ole lainkaan yksittäinen rotu, vaan kokonainen (hyvin laaja ja monipuolinen) joukko kokeiluluontoisia olentoja, jotka eivät kuitenkaan lopulta päätyneet massatuotantoon tai vain jäivät seuraajiensa jalkoihin. Osa näistä olennoista joutui hajalleen ympäri erilaisia keskiulottuvuuden nurkissa pyöriviä tasku-ulottuvuuksia, joista jotkut idiootit silloin tällöin onnistuvat kaivamaan niitä esiin aiheuttaen samalla planeettoja autioittavia katastrofeja. Suuri osa näistä varhaisluomuksista oli erilaisia sekalaisia, erittäin rumia ja kammottavia kosmisia kauhuja, joilla kuitenkin oli aina jokin merkittävä vika tai puute, joka teki niistä käytännössä hyödyttömiä. Alkuotuksista kehittyivät myöhemmin ensin vainolaiset ja vielä myöhemmin molokit.

Alkuhaltiat (tos. sildhylph)

Alkuperältään hiukan epäselvä, jopa ensimmäiseksi luonnollisesti kehittyneeksi tietoiseksi lajiksi väitetty alkuolentojen laji, josta nykyiset haltialajit kehittyivät. Itse alkuhaltiat eivät varsinaisesti edustaneet mitään tiettyä manatyyppiä. Alkuhaltiat tulivat testisyklien jälkeisen Universumin oloihin paremmin sopeutuneiden jälkeläisrotujensa korvaamiksi osan muuttuessa sellaisiksi kiinnittämällä olemuksensa johonkin manatyyppiin.

Muodonmuuttajat (tos. modayan)

Ainoa edes jokseenkin elinvoimaisena näihin vuosimiljardeihin selviytynyt alkurotu. Alkuperäisten muodonmuuttajien uskotaan kehittyneen ja kiinnittyneen energian esiolemukseen joskus Beta-syklin aikoihin. Myöhempinä sykleinä ne sopeuttivat olemuksensa sähkö- ja värienergioihin kiertääkseen todellisuutta, aikaa ja avaruutta sääteleviä lakeja. Niiden alkuperäisestä olemuksesta kehittyi transformus-energia, jonka uniikinomaiset ominaisuudet pohjautuvat itse asiassa mainittujen lakien porsaanreikiin sekä kaksisuuntaiseen evoluutio/integraatioprosessiin

Azurian

Järjestyksen kehittelemä alkurotu, joiden ruumis koostuu amorfisesta, sinisen ja majoraenergian muodostamasta massasta. Lepotilassa majoraenergia muodostaa satunnaisesti sinisen energiamassan seassa hilluvia nanokiteitä, jotka voivat tarpeen vaatiessa kiteytyä kovaksi, sinertäväksi, kristallinkaltaiseksi materiaksi. Kiteytymisvaiheessa majoraenergiananokiteet aktivoidaan psionisella signaalilla ja synkronisoidaan, jolloin ne organisoivat samalla myös ympäröivät sinisen energian partikkelit osaksi muodostuvaa kiderakennetta. Amorfisen luonteensa ansiosta azurian voi joko täyskiteytyä tai osittaiskiteytyä vapaasti. Azurianien massatuotanto havaittiin Mahtien Mittelön alussa sen verran aikaa vaativaksi, että rotu pudotettiin tuotekehittelystä.

Alkulohikäärmeet (tos. urdraco)

Lohikäärmeiden kantamuoto, josta nykyiset manalohikäärmeet kehittyivät. Elementaalilohikäärmeet kehittyivät edelleen manalohikäärmeistä, ja Suuntaumuslohikäärmeet saivat alkunsa eri Suuntaumuksiin liittyneistä alku-, elementaali- ja manalohikäärmeistä. Energialohikäärmeet eivät ole varsinaisesti kehittyneet alkulohikäärmeistä, mutta luotiin niiden mallin pohjalta yrityksessä tuottaa puhtaalta pöydältä uusi, paranneltu lohikäärmelaji. Itse alkulohikäärmeistä tiedetään vähän; ne muistuttivat ilmeisesti olemuksiltaan eniten nykyisiä mana- ja suuntaumuslohikäärmeitä, eivätkä jälkeläisroduistaan poiketen edustaneet tiettyä manatyyppiä.

Viitteet

Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.