Kuudes universumisykli
![](http://images.shoutwiki.com/homppa/6/63/Kaaos_ruumillistuma.jpg)
Kuudes universumisykli eli kataklyptinen sykli oli Universumin kolmas varsinainen universumisykli ja sykleistä lyhyin, arvioidulta kestoltaan vain pari miljardia vuotta. Kuten sitä edeltänyt sykli ja seuranneet kaksi sykliä, kuului se kokonaisuudessaan Mahtien Mittelöön, ja oli sen vaiheista väkivaltaisin. Syklin jälkipuoliskolla Ruumiillistunut Kaaos ilmentyi Universumissa, ja oli lähellä tuhota sen kokonaan; vain neljän Mahtavan yhteistyö ja lopulta Perimedil Majoran, Teriversin silloisen Majoran, uhraus pelastivat sen. Kataklyptisen syklin jälkimainingeissa Kaaos ja Järjestys oli molemmat ajettu maihin varteenotettavina Suuntaumuksina jättäen Hyvyyden ja Pahuuden vallitseviksi Suuntaumuksille seuraavalle, huomattavasti pidemmälle vidoriselle syklille.
Paitsi että kuudennelta sykliltä itseltään on säilynyt vain vähän dokumentteja, on sen aikana kylvetty tuho myös merkittävä horisontti sitä edeltävien syklien tutkimukselle, ja kuudennesta ja sitä edeltävistä sykleistä tiedetäänkin huomattavasti vähemmän kuin sitä seuranneista.
Syklin lyhyyden vuoksi ei vaikuta siltä, että planeetoilla ja galakseilla olisi sen Keskiulottuvuudessa ollut aikaa muodostua samoilla mekanismeilla kuin myöhemmillä sykleillä. Harvojen säilyneiden tietojen mukaan sen Keskiulottuvuudessa oli kuitenkin tarpeeksi lähellä maankaltaista olevia maailmoja. Nämä oli joko luotu Suuntaumusten ja muiden silloisten voimatekijöiden suoralla väliintulolla tai on mahdollista, että astronomiset prosessit olivat lyhyellä syklillä myös huomattavasti nopeampia tuottaen tähtiä ja planeettoja, joiden eliniät mitattiin miljoonissa tai vain tuhansissa vuosissa.
Aikakaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sykli voidaan jakaa viiteen kestoltaan eri pituiseen vaiheeseen:
- Viiden Suuntaumuksen sota
- Viidennellä syklillä alkanut Suuntaumusten välinen avoin sota, jota ne kävivät Mahtien Mittelön aloittaneesta Aamun sodasta poiketen nyt viidennen syklin asevarustelukauden aikana luomiensa moninaisten palvelusolentojen ja -rotujen välityksellä, jatkui kuudennen syklin alkupuolelle. Suuntaumukset olivat vielä tässä vaiheessa hyvin tasaväkiset ja kaikki puolet kärsivät sekä voittoja että menetyksiä.
- Kaaoksen hyöky
- Viiden Suuntaumuksen sodan katsotaan loppuneen tähän Kaaoksen koko muuta maailmankaikkeutta vastaan aloittamaan offensiiviin. Tuhodemonilegioonat, saksihammasimppien armeijat ja nyt ensimmäistä kertaa nähdyt suurmolokit[1] rynnivät koko muuta maailmankaikkeutta vastaan levittäen limaa ja purppuraisia lonkeroita vanavedessään. Joidenkin miljoonien vuosien ajan Kaaoksen voitto näytti mahdolliselta, mutta vähitellen muiden Suuntaumusten onnistui kääntää sodan kulku ja pakottaa se vetäytymään takaisin omaan nurkkaukseensa.
- Kaaoksen valtakunnan sulku
- Syklin vaiheista pisin (mutta silti Mahtien Mittelön kylmistä sodista lyhyin), jota kesti sen keskikohdan yli. Tänä aikana Kaaoksen voimat olivat muiden Suuntaumusten ylläpitämän saartorenkaan, josta ne eivät kyenneet saavuttamaan kuin paikallisia läpimurtoja, takana. Järjestyksen voimat olivat suurimmilta osin sidottuina sulun ylläpitämiseen, Hyvyys ja Pahuus kävivät kylmää sotaa haluttomina riskeeraamaan sulun murtumisen ennen kuin jälleenrakennus oli saatu päätökseen, ja muutamien pahaisten aeonien ajan Keskiulottuvuus tunsi rauhaa.
- Suurempi hyöky
- Ja kuten jokainen koskaan kirjoja lukenut tietää, ei tämä rauha voinut kestää. Kaaoksen sulku murtui vielä hyökyäkin epätodennäköisempään tapahtumaan, kun Hän Itse ruumiillistui maailmankaikkeuteen. Seurannut Kaaoksen massahyökkäys sai vähäisemmän hyö'yn näyttämään baaritappelulta ja Kaaoksen sodan pikkulasten käsikähmältä. Kaaos vallitsi kaikkialla ja maailmankaikkeus itse natisi liitoksissaan. Viimeisenä epätoivoisena vetonaan muut neljä Suuntaumusta päättivät kerätä kaikki liikenevät voimansa yhteen pullonkaulaan voidakseen haastaa Ruumiillistuneen Kaaoksen tasaväkisesti. Seuranneella taistelulla ei ole nimeä, mutta sitä on luonnehdittu sanoin "Minä taistelin, me voitimme", sillä sanotaan, että jokaisella siihen osallistuneella on muistikuva siitä, että seisoi viimeisenä eloonjääneenä oman Mahtavansa rinnalla tuijottaen Ruumiillistunutta Kaaosta kasvoihin. Neljän Mahtavan pidätellessä Ruumiillistunutta Kaaosta Perimedil Majora uhrasi itsensä hyökkäyksessä, joka hajotti tämän ilman, että koko maailmankaikkeus olisi samalla tuhoutunut.
- Lopun sota
- Suuremman hyö'yn jäljessä Kaaos oli lyöty ja Universumin asukkaat jäivät liimailemaan palasia kasaan raunioituneessa ja rakoihin iskostuneen liman ja lonkeroiden täplittämässä maailmankaikkeudessa. Kaaoksen valtakunta tuhottiin, ja Kivi-paperi-sakset lähti ensimmäiseen kuuluisista maanpaoistaan. Järjestyksen voimat arvioivat tässä vaiheessa lopullisen voiton olevan käsillä, ja aloittivat marssin Universumin halki Kaaoksen viimeisten rippeiden hävittämiseksi sekä muiden Suuntaumusten kukistamiseksi. Vaikka matalaintensiteettisempi ja huomattavasti pidempi kuin kumpikaan hyö'yistä, oli Lopun sota omalla tavallaan jo kovia kärsineessä maailmankaikkeudessa vähintään yhtä tuhoisa. Lopulta Tasapainon neuvottelema, Hyvyyden ja Pahuuden välinen liittouma kukisti Järjestyksen voimat, ajoi ne takaisin Majoraulottuvuuteen ja hajosi sitten välittömästi keskinäiseen kyräilyyn ja syytöksiin. Tämä asetelma loi puitteet seuraavaa sykliä luonnehtineille Pimeyden ja valon sodille kun loppuun poltettu ja korjauskelvoton Keskiulottuvuus uusiutui seitsemännessä alkuräjähdyksessä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Molokkeja oli nähty aiemminkin, mutta tätä ennen muilla Suuntaumuksilla ei ollut ollut selvää kuvaa siitä, kuinka massiivisiksi ne saattoivat kasvaa.
edeltäjä: Viides universumisykli |
Universumisykli | seuraaja: Seitsemäs universumisykli |