Seitsemäs universumisykli
Seitsemäs eli vidorinen universumisykli seurasi lyhyttä ja tuhoisaa kataklyptistä sykliä, ja oli Mahtien Mittelön siihenastisista universumisykleistä pisin, mutta kuitenkin lyhyempi kuin sitä seuranneet kahdeksas ja yhdeksäs sykli. Kataklyptisen syklin universaalin hävityksen jälkeisenä seitsemäs universumisykli on myös varhaisin, jolta on säilynyt huomattavia määriä tietoa, ja sen tapahtumista tiedetään yleisesti ottaen paljon enemmän, kuin edeltävien syklien. Syklin alussa Pahuus ja Hyvyys olivat vallitsevat Suuntaumukset kun Kaaos ja Järjestys oli kuudennella syklillä ajettu hyvin perusteellisesti maihin. Syklin keskivaiheita luonnehtivat tällä syklillä levinneiden humanoidivarianttien[1] yleistyminen Keskiulottuvuudessa sekä Universumin hajoaminen lukemattomista toisiinsa limittyvistä alaulottuvuuksista koostuvaksi Ulottuvuuksien tilkkutäkiksi. Syklin loppupuolella Kaaos ja Järjestys tekivät paluun ja käytiin Keskipäivän sodaksi nimitetty konflikti. Mahtiolentoroduista jalo- ja majoraenkelit syntyivät tällä syklillä ja monet kreonisen syklin roduista itsenäistyivät lopullisesti Suuntaumuksista.
Aikakaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsemättä sykliä ei voida jakaa yhtä selkeästi diskreetteihin aikakausiin kuin muiden syklien kohdalla on tehty[2]. Vidorisen syklin historiaa luonnehtivat seuraavat suuret kehityskaaret, jotka osuivat kaikki osin päällekäin, ja alkoivat ja loppuivat eri aikoina maailmankaikkeuden eri osissa:
- Pimeyden ja Valon sodat
- Järjestyksen ja Kaaoksen kuudennen syklin tappiot jättivät Pahuuden ja Hyvyyden kyräilemään toisiaan uudestisyntyneen maailmankaikkeuden yli. Näiden Suuntaumusten konflikti, jota kutsutaan Pimeyden ja Valon sodiksi tai Kolmen Suuntaumuksen sodaksi (erotuksena viidennen ja kuudennen syklin aikana käydylle Viiden Suuntaumuksen sodalle) oli aluksi varovaista, koska niiden voimat olivat niiden omien tappioiden jäljiltä vähäiset ja koska ne eivät edellisen syklin katastrofien jäljiltä halunneet riskeerata vahingoittavansa Universumin kudosta enempää, mutta kiihtyi syklin edetessä. Tasapainon voimat näyttelivät tässä konfliktissa ennennäkemättömän aktiivista roolia osallistuen usein taisteluihin suoraan milloin milläkin puolella ylläpitääkseen näiden kahden Suuntaumuksen välistä status quoa. Molemmat puolet kokivat voittoja ja tappioita, ja niin Syvyyttä, Valkeutta kuin Harmauttakin piiritettiin useaan otteeseen. Asteittain Hyvyys pääsi sodissa voitolle. Tälle on esitetty useita syitä, joihin kuuluvat sen Pahuutta suurempi kyky hyödyntää Keskiulottuvuuden humanoideja sekä sen hajaantuneemman organisaation Pahuuden hierarkisempia malleja nopeampi ryhmittäytyminen syklin alkupuolella[3] ja parempi soveltuvuus ulottuvuudellisen tilkkutäkin hajanaisiin konflikteihin.
- Ulottuvuudellinen tilkkutäkki
- Syklin alussa maailmankaikkeus käsitti Hyvyyden ja Pahuuden kovia kärsineet ulottuvuuskompleksit, niiden välisen ei-kenenkään-maan, Kaaoksen ja Järjestyksen kutistuneiden, raunioituneiden ja edellisten joukkojen osin miehittämien ulottuvuuskompleksien muodostaman periferian, sekä Harmauden jopa kuudennen syklin tuhoissa vakautensa enimmäkseen säilyttäneen ulottuvuuden. Rintamalinjojen siirtyminen edestakaisin kummankin Suuntaumuksen pyrkiessä vuoroin konsolidoimaan aluevaltauksiaan vastustajan puolelta ja linnoittamaan omia alueitaan tämän vastaoffensiivilta johti väistämättä ulottuvuusmuurien hämärtymiseen ja Keskiulottuvuuden pirstaloitumiseen. Tilkkutäkki teki edellisten syklien suuren mittakaavan sotaretket mahdottomiksi, ei vain vaikeuttamalla joukkojen keräämistä ja liikuttamista, vaan koska yhdelläkään osapuolella ei missään vaiheessa ollut täydellistä kuvaa siitä, miltä mikäkin maailmankaikkeuden osa näytti ja mitä siellä oli tekeillä, ja rajoitti sodankäynnin lukuisiksi pieniksi paikallistason konflikteiksi[4]. Syklin loppua kohden tilanne hiukan selkiytyi Suuntaumusten alkaessa yhdistellä haltuunsa päätyneitä alueita ja taas suorittaa suuremman mittaluokan operaatioita. Tilkkutäkin katsotaan alkaneen 12. aeonilla ja jatkuneen loppurysäykseen asti, mutta tämä on pitkälti mielivaltainen raja.
- Ihmisten nousu
- Vielä seitsemännen syklin alkuvaiheessa Keskiulottuvuudessa tavattiin hyvin monenlaisia kuolevaisia rotuja, mutta sen edetessä viraalisesti monistuneet ihmisvariantit tulivat niistä hallitseviksi. Tilkkutäkin edessä kyky rekrytoida ja hyödyntää kuolevaisia ja näin erityisesti ihmisvariantteja muodostui yhä merkittävämmäksi osaksi sekä Hyvyyden että Pahuuden sotastrategioita. Hyvyys osoittautui tässä etevämmäksi sen tällä syklillä kehittämän ja täydelliseksi jalostaman ns. sankaristrategian kuolevaisten joukosta kohoavia poikkeusyksilöitä hyödyntämällä sekä profetioilla ja artefakteilla ulottuvuuksia kylvämällä salliessa sen pidätellä ja hajauttaa hyvin suuria Pahuuden muodostelmia varsin vähäisellä voimainvestoinnilla tai riskillä. Seitsemänneltä sykliltä ovat myös ensimmäiset tunnetut kuolevaista alkuperää olevat korkean profiilin olennot, kuten Kirilinde.
- Keskipäivän sota
- Syklin loppupuolella Kaaos, joka on aina Suuntaumuksista suoriutunut jälleenrakennuksesta nopeiten, sekä Järjestys, jota viidennellä syklillä maailmankaikkeuteen rantautuneen Adamin silmikoimat jaloenkelit ja Universum Majoran niiden pohjalta luomat majoraenkelit vahvistivat, ottivat taas paikkansa kosmisella näyttämöllä. Kivi-paperi-sakset palasi maanpaosta ja Majoraulottuvuus avasi taas porttinsa. Vaikka Kaaoksen nurkka Universumista oli syklin alussa raunioilla[5] ja Järjestyksen voimat ajettu omansa perukoille, Ulottuvuudellinen tilkkutäkki sekä Hyvyyden ja Pahuuden keskittyminen sijaissotiinsa teki niille mahdolliseksi kuin vaivihkaa alkaa taas laajentaa alueitaan sekä osallistua Mahtien Mittelöön. Keskipäivän sodan alussa Hyvyys oli Suuntaumuksista voimakkain, mutta ei kyennyt tehokkaasti hyödyntämään asemaansa desentralisoidun rakenteensa, joka aiemmin oli ollut vahvuus, vuoksi, ja koska sen rivit olivat jakaantuneet puolueisiin, joista toinen uskoi sen yksinään voivan nujertaa muut Suuntaumukset ja toinen halusi liittoa Kaaoksen kanssa Pahuutta ja Järjestystä vastaan. Vaikkei niistä kiivain tai tuhoisin, kuuluu Keskipäivän sota Mahtien Mittelön vaiheista tapahtumarikkaimpiin. Sen tarkempi kuvailu jätetäänkin suosiolla sivuun.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin ensimmäiset humanoidivariantit luotiin, ja kaikki viisi Suuntaumusta ovat sekä ilmoittautuneet niiden luojiksi että syyttäneet tästä toisiaan.
- ↑ Hömppähistorioitsijoiden vähemmistö on alusta asti ollut sitä mieltä, että jako aikakausiin on yksinkertaistava ja hautaa muita, yhtä merkittäviä tapahtumakulkuja, kuin se, mihin kausijako perustuu.
- ↑ Lukuisten keski- ja johtotason olentojen menetys kuudennella syklillä jätti Pahuuden hierarkiaan aukkoja, joiden täyttäminen johti valtakamppailuihin, ja syklin alkuvaiheen rajoittuneet resurssit entisestään ruokkivat sisäistä kilpailua.
- ↑ Suuntaumusten voimilleen antama kasvava autonomia oli myös itseään toteuttava ennustus, sillä se vaikeutti universuminlaajuista koordinaatiota entisestään.
- ↑ Mikä Kaaoksen ollessa kyseessä siis teki siitä vähemmän vihamielisen.
edeltäjä: Kuudes universumisykli |
Universumisykli | seuraaja: Kahdeksas universumisykli |