Miekkakuningas Mikael
| Miekkakuningas Mikael | |
|---|---|
 | |
| Tosinimi: | Mikael |
| Laji: | Alkujaan ihminen |
| Sukupuoli: | Mies (tietyin varauksin) |
| Syntymäaika: | |
| Syntymäpaikka: | |
| Suuntaumus: | Kaoottinen |
| Voimaluokitus: | Biskamatar |
| Kuolemattomuuden tyypit: | Ainakin 1 |
| Ryhmäsidokset: | Veriritarit |
| Liittolaiset: | Harvoja elossa |
| Arkkiviholliset: | Runsaasti |
| Saavutukset: | Miekkojen kuninkuus, metallilohikäärmekapinan kukistaminen, lukuisat voitetut kaksintaistelut |
| Pilkkanimet: | Miguel, Miikka, Matti, Miekkakunkku, Veitsi-Mike |
Mikael, Miekkojen kuningas, alias Miekka-Mike (Mike the Sword) oli yhdeksännellä universumisyklillä vaikuttanut miekkamestari ja murhapyhimys sekä yksi Mahtien Mittelön jälkeisen ajan tunnetuimmista veriritareista. Nykyisellä syklillä hänet tunnetaan parhaiten hänen opetuksistaan kootusta Mikaelin miekkalaista, joka on säilyttänyt arvonsa ohjekirjana niin veriritarien kuin muidenkin parissa läpi aeonien.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miekkakuningas Mikaelin varhaisvaiheista liikkuu runsaasti eriäviä tarinoja. Niistä yleisimmän mukaan hän oli sotaorpo, joka löysi taistelukentältä kaatuneen soturin tylstyneen, kärkensä menettäneen miekan, ja surmasi sillä taistelukentältä aseenkantajakandidaatteja etsivän veriritarimestarin[1] yhdellä iskulla. Paikalla olleet muut veriritarit katsoivat tämän osoittavan esimerkillistä tappohalua, ja veren ritarikunnan säännöstön säkeen "Ota minkä tapat ja tapa minkä voit" mukaan ylensivät nuoren, tällöin vielä nimettömän Mikaelin suoraan ritarikunnan mestarin arvoon.
Myöhemmän uransa aikana Mikael kunnostautui lukuisissa sodissa ja konflikteista, joista myös itse aiheutti suuren osan. Tittelin Miekkojen kuningas hän sai osaksi suvereenien miekkailutaitojensa, osaksi tapansa vaihtaa jatkuvasti miekkaa hukattuaan, särjettyään tai unohdettuaan edellisen, ja osaksi sen suuren määrän kuninkaallisia, joita hän lyhensi pään mitalla, vuoksi. Hän voitti kaksintaisteluissa lukuisia muita oman aikansa miekkamestareita, merkittävimpinä mainittakoon psi-miekan suurmestari Psycho Imperishable[2], nuori, vasta ensimmäisen tosinimensä löytänyt Yaishinu "Vihreämiekka" Zed, veriritarikollega Herzlose Nikeatrice sekä soturiseppälegenda Maram Weiln[3], näytteli keskeistä roolia metallilohikäärmekapinan kukistamisessa[4] ja niitti kyseenalaista mainetta palkkasoturina, joka usein oli yhtä vaarallinen liittolaisilleen kuin vihollisilleen[5].
Miekka-Miken kuolinajasta, -paikasta tai -tavasta ei tiedetä varmasti mitään. Yli kaksikymmentä vakavastiotettavaa ehdokasta sanoo surmanneensa hänet taistelussa, ja väitetään myös, että hänet olisivat kunniakkaasti veren ritarikunnan perinteiden mukaisesti tappaneet hänen omat oppilaansa, että hän olisi tehnyt itsemurhan hukuttautumalla vihollistensa vereen, että hän olisi vahingossa leikannut oman olemassaolonsa irti maailmankaikkeudesta yrittäessään kehittää omakohtaista taistelutyyliään vielä korkeammalle tasolle, ja jopa, että hän jätti veriritarit, muutti nimensä, ja viettää nykyisin leppoisia kuolikepäiviä Kuoleman Valtakunnassa.
Voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikael kehitti oman, Juopon tyyliä edustavan, Idiootin miekaksi kutsumansa miekkataistelutyylin, joka perustui täysin vailla minkäänlaista taitoa tai tarkkuutta tehtäviin, kömpelöihin iskuihin. Koska taitavat miekkataistelijat opettelevat taistelemaan taitavia vastustajia vastaan, voivat taitamattomat toisinaan päästä yllättämään. Tästä ei tavallisesti aiheudu vaaraa, sillä taitamattomat miekkailijat eivät myöskään pysty tekemään paljoa vahinkoa; sen sijaan mikäli äärimmäisen taitava ja harjaantunut miekkataistelija iskee kokonaan ilman tekniikkaa, on iskua mahdoton torjua tai väistää, sillä, kun sen tarkkuus on jo valmiiksi olematon, ei mitään torjuttavaa tai väistettävää ole, eikä mikään vastaliike voi vaikuttaa iskun onnistumiseen. Tämä konsepti osoittautui erittäin tehokkaaksi monia Mahtien Mittelön jälkeisen ajan miekkailukoulukuntia vastaan. Idiootin miekan lisäksi Mikael tutki laajalti muita tyylejä, ja oli huomattavan taitava veriritarien perinteisen omnilaseraation lisäksi erityisesti molokki-sishlikissä, lohikäärmeentappajan terässä, pankrash-kehätaistelussa, singulariteetti-iaijutsussa, tuhatjalkaistyylissä sekä, jokseenkin pakosta, improvisationaalisessa minkä tahansa esineen käyttämiseen miekkana perustuvassa tuhatmuotoisen miekan tyylissä.
Korkean tason miekkailussa vaadittavia liike- ja metatekniikoita lukuunottamatta Mikael vältteli suoranaisten yliluonnollisten voimien käyttöä nojaten lähes yksinomaan Vahvaan nyrkkiin sekä huomattavaan fyysiseen voimaan ja nopeuteen - jo biskatarina hän kykeni halkaisemaan aikuisen maailmankäärmeen pitkittäin ja palauttamaan miekkansa huotraan ennen kuin tämä ehti edes tuntea iskua. Hän voitti lukuisia erilaisiin erikoiskykyihin turvautuvia vastustajia, kuten Omakurkku Kaustisen, jolla oli kyky heijastaa kärsimänsä vammat, mukaanlukien itseaiheutetut, vastustajaansa[6], sekä Øes Önnönnönin, Miljoonan miekan miehen, joka kykeni monistamaan itseään ja asettaan käytännössä rajattomasti, silkalla raa'alla taidolla ja voimalla. Huhuilla Miekka-Miken väitetystä kyvystä ohittaa muiden erikoistekniikat oli perverssi vaikutus, kun haastajat eivät edes yrittäneet käyttää omiaan siinä uskossa, etteivät ne kuitenkaan toimisi, ja jäivät suorassa taistelussa auttamatta alakynteen.
Miekka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miekkojen kuningas käytti uransa aikana lukuisia eritasoisia miekkoja ja muita aseita[7]. Lohikäärmesotien kaudella hän vaihtoi miekkojaan tiheään, ja käytti usein useampaa miekkaa samanaikaisesti. Taistelussa Siderearx Drdhaa vastaan hän käytti Rustwire-nimistä miekkaa, jonka oli hankkinut juuri tätä kohtaamista varten, sillä sen happoelementti oli Siderearxin metallielementin luontainen vastakappale. Mikaelin viimeinen isku särki sekä Siderearxin kallon että Rustwiren terän. Hän antoi takoa itselleen Siderearxin tuhoutumattomista selkäpiin suomuista uuden miekan, joka oli Eliittiseksi luokiteltu Sacnoth. Mikael oli Sacnothiin ja erityisesti sen huomattavaan kestävyyteen niin tyytyväinen, että käytti sitä pääaseenaan lähes kaikissa myöhemmissä taisteluissaan, ja hänen metallilohikäärmesotaa seuranneen kuuluisuutensa myötä siitä tuli tunnetuin häneen yhdistetyistä aseista.
On yleinen harhaluulo, että Sacnothin menetettyän[8] Mikael päätyi miekattoman miekan tyyliin, ja taisteli käyttäen pelkkää terätöntä kahvaa[9]. Tosiasiassa hänen miekallaan, jonka nimi oli Gloamingsteel, kyllä oli terä, se vain oli hiottu niin ohueksi ettei sitä normaaliavaruudessa ollut olemassa[10]. Mikael piti miekkojen erikoisvoimia, tosinimiä ja vapautettuja muotoja turhina krumeluureina, ja todettuaan olemassaolevat aseet tarpeisiinsa sopimattomiksi teetätti Gloamingsteelin yksinomaan mahdollisimman suurta leikkausvoimaa ajatellen. Gloamingsteelin valmistaminen oli itsessään vuosia kestänyt seikkailujen sarja[11] huipentuen Maram Weilnin pakottamiseen kaksintaistelussa takomaan itse terä. Tämä vei kolme yritystä: legendan mukaan Mikael koetti miekkaa leikkaamalla suurmolokin kahtia, ja ensimmäisellä kerralla miekka jäi puolitiehen, toisella kerralla halkaisi kyllä molokin, mutta sai samalla pienen loven teräänsä, ja viimein kolmannella viilsi siististi sen koko ruumiin läpi. Gloamingsteel katosi Mikaelin mukana ja sen nykyinen olinpaikka on tuntematon, vaikka väitettyjä havaintoja sekä erilaisia vaihtelevan hyviä väärennöksiä nouseekin silloin tällöin pintaan.
Mikaelin miekkalaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikaelin miekkalaki on osaksi hänen elinaikanaan ja osaksi sen jälkeen koottu opaskirja, joka sisältää hänen opetuksiaan ja neuvojaan miekkailusta, yleiseen sotataidosta sekä veriritarieetoksesta. Se koostu kolmesta osasta: ensimmäinen ja lyhin on hänen itsensä kirjoittama Miekkalain preseptit, joka käsittää 108 säettä yleisluontoisia, melko esoteerisiä ohjeita miekkoihin ja niiden käyttöön liittyen. Toinen, osaksi hänen elinaikanaan ja osaksi sen jälkeen koottuu osa on Miekka-Miken sanonnat, joka koostuu toisiinsa väljästi kytkeytyvistä, samoja aiheita koskettavista aforismeista, ja kolmas hänen katoamisensa jälkeen kodifikoitu ja mukaan liitetty Miekkojen kuninkaan paraabelit, joka käsittää sarjan Mikaelin elämää ja tekoja käsittäviä anekdootteja. Jälkimmäisen kahden osan sisältö vaihtelee eri laitosten välillä.
Miekkalaki on hyvin arvostettu veriritarien parissa, ja monet pitävät sitä jopa samanarvoisena veren ritarikunnan ritarisäännön itsensä kanssa. Miekkojen suosio veriritarien parissa on pitkälti Mikaelin vaikutuksen ansiota: ennen häntä kirveet ja keihäät olivat suositumpia. Veren ritarikunnan ulkopuolella raskaasti sanitoitua versiota Miekkalaista käytetään edistyneenä oppimateriaalina jopa Kakkosen paladiinikoulussa asti, ja sen soveltaminen strategiaoppaana liike-elämään oli kymmenenenn universumisyklin sankarien ajalla hetken aikaa suosittua, ennen kuin se kiellettiin useimmilla sivistyneillä planeetoilla (joihin Maapallo ei lukeudu) hiukan liian monen työntekijän otettua sen opetukset aiottua kirjaimellisemmin ja murhattua esiolentonsa.
”Miekat. Maailmankaikkeuden ainoat tunnetut teräaseet.”
~Miekka-Miken sanonnat 17:15
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Veriritarien aseenkantajat värvätään perinteisesti kaappaamalla taistelusta henkiinjääneet ja hakkaamalla heitä kunnes he joko kuolevat tai suostuvat liittymään veriritareihin.
- ↑ Tuttaville Deila.
- ↑ Mikaelille kärsitty tappio oli tärkeä tekijä Maram Weilnin päätöksessä eläköityä ja siirtyä Harmauden vartioston palvelukseen.
- ↑ Mikael kantoi henkilökohtaisesti metallilohikäärmeiden ylikuninkaaksi julistautuneen Siderearx Drdhan pään Tiamariin ja tästä palkkioksi Draconeuvoston ylipappi Apŝu antoi hänen jäädä eloon huolimatta rikoksistaan lohikäärmeyttä vastaan, mitä pidettiin yleisesti hyvin anteliaana.
- ↑ Tunnetuin tapaus on Kultaisen armeijan taistelu, jossa Mikael heräsi krapulassa juuri ennen taistelun alkua, luullen sen jo alkaneen ja vihollisten hyökänneen leiriin ryntäsi ulos alasti ja miekan sijasta hattuteline kädessään ja teurasti koko oman puolensa kymmentuhatpäisen sankariarmeijan ennen kuin tajusi erehdyksensä.
- ↑ Mikael viipaloi Omakurkun ennen kuin tämä oli ehtinyt selittää erikoiskykyään, ja kun häneltä jälkikäteen kysyttiin, miten hän välttyi sen vaikutuksilta, kohautti olkiaan ja sanoi, ettei ollut tiennyt, kuka hänen vastustajansa oli.
- ↑ Kultaisen armeijan taistelun lisäksi mainittakoon kaksintaistelu, jossa Miekka-Mike paikalle päästyään tajusi unohtaneen miekkansa pesulaan ja paremman puutteessa leikkasi hämmentyneeltä vastustajaltaan pään irti vasemman jalan villasukallaan.
- ↑ Yleisimmän kuvauksen mukaan hävittyään sen universaalipokerissa.
- ↑ Laulun sanoin: "Lohikäärmeellä on hampaat / ja se kantaa niitä kasvoillaan. / Ja Mikaelilla on miekkansa / mutta miekan terää ei näe."
- ↑ Ei siis niin ohueksi ettei sitä näe, vaan niin ohueksi, ettei mikään kolmiulotteisille olennoille ymmärrettävä konsepti kykene tavoittamaan sen olemassaoloa ennen sitä tarkkaa hetkeä, jossa sen leikkuupinta osuu kohteeseensa.
- ↑ Vanha kunnon "tapa kymmenen tositeräskolossia ja vie niiden sydämet harkoiksi sulatettavaksi hullulle sepälle, joka asuu Ikuisen kuoleman luolaston sadannella tasolla".
