Projekti JORMA

Projekti JORMA (lyhenne sanoista Jatkojalostettu orgaaninen rakenteeltaan monitoiminen asejärjestelmä[1][2]) tai JORMA-projekti oli syrjäisellä Velorex-planeetalla sijaitsevassa, Toimipaikka 175-nimellä tunnetussa salaisessa laboratoriossa vuonna 1948 toimeenpantu projekti geenimuunnellun elittiklooniarmeijan kehittämiseksi. Projektin laboratoriolta tilasi ja maksoi Verstas, jonka tarkoituksena oli luoda silloin ostamalleen Nemesikselle armeija. Projektin päällikkönä toimi aiemminkin biotekniikan sotilassovelluksissa ansioitunut tohtori Kurom Primo.
Projekti JORMA ei koskaan päässyt etenemään varsinaiseen massatuotantovaiheeseen. Lopullista armeijaa varten tehty kloonien valmisteleva tutkimus- ja kehitystyö jatkui aina vuoteen 1994 asti, jolloin toisessa projektissa kehitteillä ollut bioase pääsi leviämään laboratoriossa ja muutti nopeasti koko henkilökunnan zombimaisiksi mutanteiksi. Toimintakykyisinä onnettomuudesta selvisi tiettävästi vain kaksi Projekti JORMAn prototyyppikloonia, Jorma Kojo ja Jorma Muje.[3] Projekti JORMAa pidettiin epäonnistumisena kaikkien sen osapuolten näkökulmasta: Verstas ei saanut klooniarmeijaansa, laboratorio tuhoutui täysin, ja itse koehenkilöille projekti oli kaiken kaikkiaan ikävä kokemus. JORMAn pohjalta kehitettiin kuitenkin myöhemmin muutamia johdannaisprojekteja, joiden tuottamia supersotilaita sittemmin uudelleen rakennettu laboratorio onnistui myymään joillekin tilaajille.
Projektin prototyyppejä sekä sen teoreettisia massatuotantoklooneja kutsutaan yleistasolla useimmiten Jormiksi. Nimistään huolimatta Jorma Teräksellä tai Jorma Ollilalla ei ole mitään tekemistä Projekti JORMAn kanssa.
Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Projekti JORMAn sen lopullisessa muodossa tilasi Verstas 1940-luvulla, projektissa käytetyt toimenpiteet ja teknologia juontavat juurensa vuosisatojen tutkimustyöhön Velorexin salamyhkäisen laboratorion ja sitä ylläpitävän laajemman organisaation toimesta. Projektia edeltävinä vuosikymmeninä kokeiltiin muun muassa biomekaanisten kyborgisotilaiden luomista vähemmän tunnetussa, toiselle tilaajalle tehdyssä Projekti TANELIssa,[4] joka menestyi kuitenkin heikonlaisesti. JORMAa varten valittiin lähes täysin biologinen lähestymistapa, ilman kyberneettisiä implantteja tai mekaanisia ruumiinosia, jotka korvattiin erilaisilla keinotekoisesti kasvatetuilla elimillä ja solutason bionisilla laitteilla.
Projektin alkuvaiheessa tarvittiin luovuttajayksilö, jonka olisi määrä toimia geneettisenä mallina luotaville klooneille. Luovuttajan tuli olla riittävän fyysisesti vahva mutta myös älykäs ja perusterve perustyyppinen ihminen. Jo entuudestaan olemassa olevat geneettiset ja muut biomuokkaukset laskettiin eduksi, kunhan nämä eivät olleet jo laboratorion ulkopuolisten tahojen patentoimia. Budjetti- ja käytännön syistä päädyttiin käyttämään jo valmiiksi kuollutta luovuttajaruumista, joka löytyi laboratorion omista kokoelmista. Muutamia vuosisatoja aiemmin laboratorion tutkimusryhmä oli löytänyt Velorexilla vaikuttaneen muinaisen sivilisaation raunioita kartoittaessaan Ikiroudan temppelinä tunnetun rakennelman sisuksista hyvin säilyneen maanalaisen mausoleumin. Seitsemän sinetin takaisessa hautakammiossa oli staasisarkofageihin säilöttynä useita ruumiita, jotka ilmeisesti kuuluivat planeetan muinaisen valtakunnan kansallissankareille. Näistä eräs parhaiten säilyneistä osoittautui täydelliseksi luovuttajaksi hyvien geeniensä, vantteran ruumiinrakenteensa ja jo valmiiden geneettisten muokkausten takia,[5] mutta myös joistain muista ruumiista saatiin hyödyllistä lisädataa tutkimuksia ja bioehosteiden kehitystä varten. Ruumiin DNA oli osin jo ehtinyt staasista huolimatta hajota, mutta sen tärkeimmät biologiset ominaispiirteensä voitiin rekonstruoida laboratorion kehittämien menetelmien avulla ja istuttaa uuteen sikiöön, jonka vuorostaan oli määrä toimia lopullisten kloonien prototyyppinä. Vuosien kehitys- ja jälleenrakennustyön jälkeen muinaisruumiin DNA ja hänen bioteknisesti parannellut ominaisuutensa oli saatu analysoitua ja kopioitua ruumiista, ja Projekti JORMA eteni tuotantovaiheeseen.
Ominaisuudet ja kyvyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Projekti JORMAn toimeksiantona oli tuottaa tavallista ihmistä huomattavasti kyvykkäämpiä, Alivam Biskatar-tason supersotilaita, jotka kykenisivät toimimaan lukuisissa erilaisissa sotilastehtävissä aina raskaasta jalkaväestä erilaisiin tiedustelijoihin, kommandoihin sekä joihinkin suojaus- ja peitetehtäviin. Tarvittaessa heidän tuli osata käyttää useimpia kulkuneuvoja, yleisimmät sotilasavaruusalustyypit mukaan lukien. Kloonien tuli olla mm. tavanomaista ihmistä selvästi vahvempia, nopeampia, älykkäämpiä ja sitkeämpiä sekä omata erinäisiä perustason superkykyjä, kuten alkeellisia energiaiskuja. He ovat äärimmäisen kestäviä, ja ovat immuuneja monille kemikaalisille aseille ja selvästi tavallista vastustuskykyisempiä ionisoivalle säteilylle. Avaruuden tyhjiössäkin heidän tuli pystyä toimimaan hetkellisesti. Toisin kuin monet halvimman kautta tuotetut kloonisotilaat, tuli heidän myös olla pitkäikäisiä sekä ajattelultaan luovia ja itsenäisiä, ollen samalla kuitenkin kykeneviä toimimaan osana hierarkkista joukkoa. Tämä viimeisin vaatimus osoittautui ehkä projektin vaikeimmin toteutettavaksi.
Kloonien muokattuihin ominaisuuksiin kuuluvat mm. seuraavat:
- Kauttaaltaan paranneltu elimistö ja ruoansulatus; heidän parannellut keuhkonsa ovat monin kerroin parastakin huippu-urheilijaa tehokkaammat, ja heidän ruoansulatuksensa pystyy käsittelemään ja hyödyntämään monia tavalliselle ihmiselle haitallisia aineita.
- Paranneltu verenkiertojärjestelmä; Jormilla on mm. kaksi keinotekoista sydäntä ja heidän veressään on erilaisia suorituskykyä, kestävyyttä ja parantumista edistäviä keinosoluja sekä monitoiminanokoneita, jotka voivat jähmettyä kovia iskuja vastaanottaessa suojatakseen mm. verisuonia ja elimistöä.
- Kehittyneet hermoston parannukset, jotka kattavat mm. reaktionopeutta edistävät suprajohtavat hermosäikeet ja keinotekoisesti hermoston yhteyteen kasvatetut energianoodit, jotka mahdollistavat värienergian hyödyntämisen esim. tavallista tehokkaampiin iskuihin ja suojakenttien luontiin.
- Vahvistettu iho, johon on biologisella tasolla integroitu pseudobiologinen kestävyyttä lisäävä grafeenipunos. Punos toimii integroituna energiakenttäjohtimena, joka mahdollistaa Jormien energiakykyjen tehokkaan käytön ja täydentää fyysistä suojausta toimimalla tulevia iskuja torjuvana reaktiivisena energiapanssarina. Seurauksena Jormien iho on luodinkestävä vähintäänkin useimmille kiväärikaliiperin tuliaseille.
- Luustoon sitoutettu nanoputkipunos jonka ansiosta Jormien luut ovat käytännössä rikkoutumattomia, mutta silti jonkin verran joustavia. Luuston rakennetta on myös paikoittain paranneltu suojauksen ja kestävyyden lisäämiseksi; mm. Jormien kylkiluiden välissä ja ympärillä on osittain taipuisaa keinotekoista rustoa, joka estää tiettyyn pisteeseen asti raskaampienkin ammusten läpäisyn.
- Lujitetut jänteet ja nivelsiteet, jotka mahdollistavat lihasten yli-inhimillisen rasituksen ja venymisen.
- Tavallista ihmistä huomattavasti tiheämpisäikeinen lihaksisto, joka mahdollistaa moninkertaisen voiman ja nopeuden samankokoiseen normaaliin lihakseen verrattuna. Jormat kykenevät kohennetuilla lihaksillaan mm. potkimaan ja lyömään lommoja teräkseen, hyppimään kymmenen metrin loikkia ja väistelemään luoteja.
- Aivoja on paranneltu mm. keinotekoisten, tavallista tiheämpien aivosolujen avulla. Tämän ansiosta kloonit ovat normaali-ihmistä selvästi älykkäämpiä, varsinkin taktisella tasolla, ja heidän reaktionopeutensa on niin ikään yli-inhimillinen. Lisäksi Jormien aivot ovat lujitetun pääkopan ympäröimät, ja aivokudoksen kestävyyttä on parannettu nanopunoksen, refleksinomaisesti aktivoituvien inertiakenttien, ja iskunvaimennuskerrosten avulla.
- Parannellut aistimet, ml. näkö-, kuulo-, tasapaino-, ja hajuaisti. Näiden ominaisuuksiin lukeutuvat mm. käytännössä katsoen rikkoutumattomat tärykalvot, täysin keinotekoisesti kasvatetut ja normaalia paljon lujatekoisemmat silmät, lähes koiran hajuaistia vastaava kyky tunnistaa erilaisia hajuja, ja paranneltu kyky toimia painottomassa ympäristössä.
- Useita keinotekoisia elimiä ja ns. tarmorauhaset, joiden avulla Jormat voivat tarpeen tullen tuottaa sisäisesti erilaisia stimulantteja ja mm. parantumista edistäviä nanokoneita joko tietoisesti tai refleksinomaisesti tilanteesta riippuen.
- Viimeisimpien kloonierien tapauksessa kovat ja terävät hiukset tai partakarvat, jotka Jorma voi tarvittaessa käyttää laukaistavana aseena. Piikit kasvavat tavallisten karvojen tavoin vähitellen takaisin.
Monet Jormien parannelluista ominaisuuksista periytyvät suoraan heidän muinaisesta mausoleumista löydetyltä geenimalliltaan, kun taas osa perustuu laajemminkin supersotilasprojekteissa käytettyihin tekniikoihin. Esim. parannellut luut, jänteet ja lihakset ovat varsin tyypillisiä erinäisten Linnunradan sivilisaatioiden sotavoimissa, joskin Projekti JORMAssa käytetyt toimenpiteet edustivat alan kirkkainta kärkeä. Myös muutama epätavallisempi kyky lisättiin projektin myöhemmissä erissä, joko täysin keinotekoisesti tai olemassa olevien humanoidivarianttien DNA:ta heihin yhdistelemällä. Muun muassa Kojon piikkimäiset hiukset ja Mujeen partakarvat saatiin ns. siilinkäisiltä eli quheilta, jotka ovat melko vähäpätöinen humanoidilaji Linnunradan eteläiseltä sektorilta. Viimeisimpien Jormien korostettu maskuliinisuus sekä heidän omalaatuinen miehuushyöky-iskunsa puolestaan pohjautuu ns. karskiaiden eli bjagvien soidinmenoja varten evoluution muokkaamaan kykyyn. Mujeen ja Kojon tapauksessa miehuushyöky on kuitenkin osittain emergentti kyky, jota ei sellaisenaan ollut suunnitelmissa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Jormien muunneltu elimistö hyödyntääkin erilaisia ravinteita tavallista tehokkaammin, heidän ravinnontarpeensa on silti monien muiden superyksilöiden tavoin selvästi huippu-urheilijaakin korkeampi. Tämä korostuu varsinkin rasituksessa, sekä fyysisiä voimia että energiakykyjä käytettäessä tai haavoista parantuessa, ja monet Jormien työnantajista ovat saaneet huomata heidän ruokahalunsa olevan lähes loputon. Lopullisen Verstaalle luovuttavan klooniarmeijan olisi ollut määrä käyttää heille projektin lisävarusteena kaupattua laboratorion erikseen valmistamaa ja patentoimaa Jormax®-superravintoa, joka maistui testimaistajien mukaan puulle mutta oli sitäkin ravitsevampaa. Tästä jatkokehitettyä ravinnesarjaa ovat myöhemmin käyttäneet mm. johdannaisprojekti JARMOn kloonit, mutta käytännössä Jormat ja jormamaiset supersotilaat toimivat aivan hyvin normaalilla ruoalla kunhan sitä on riittävästi.
Varustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Projekti JORMA myytiin Verstaalle ns. all-in-one klooniarmeijapakettina, eli sen alkuperäiseen tilaukseen kuuluivat myös armeijan käyttämät varusteet. Vaikka Jormat pystyivätkin kehittyneiden voimien ja kykyjensä vuoksi toimivaan varsin tehokkaasti ilman mitään erityisiä lisävarusteita, asianmukaisten taisteluvarusteiden ja aseiden kanssa he olisivat tehokkaampia. Itse Velorexin laboratorio keskittyi vain projektin biologiseen puoleen, mutta myi klooniarmeijan käyttöön tulevia taisteluvarusteita ja aseita kytkykauppana monien partneriensa toimittamana.
Toisin kuin itse kloonien kehitys, jossa käytettiin paljon uusia tai uudella tavalla yhdisteltyjä tekniikoita, JORMAn kanssa myydyistä varusteista useimmat olivat galaktisessa viitekehyksessä varsin tavanomaisia, joskin silti keskitasoa laadukkaampia. Tärkein pakettiin kuulunut varuste oli keskiraskas rynnäkköhaarniska, joka perustui erään Perseuksen haarassa toimivan yhtiön massatuottamaan, jo valmiiksi erilaisia supersotilaita varten suunniteltuun malliin. Pukuja oli kuitenkin jonkin verran muokattu JORMAn tarpeisiin, esim. Jormien energiakyvyt huomioon ottaen. Perusaseet olisi niin ikään tilattu vakiintuneilta ja hyväksi todetuilta toimittajilta. Koska projekti ei koskaan edennyt massatuontantovaiheeseen, ei myöskään varusteita tai aseita koskaan lopulta tilattu kuin pieniä koe-eriä, ja nekin tuhoutuivat Velorexin laboratorion myötä.
Prototyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Geenimuunneltuja prototyyppiklooneja kehitettiin useita, mutta epäonnistuneiksi leimatut kloonit tuhottiin melko pian. Vain kolme kloonia säilyi projektista hengissä, hekin enemmän tai vähemmän vahingossa, kun taas yksi klooneista syväjäädytettiin mahdollista myöhempää käyttöä varten. Alla on listattuna merkittävimmät projektin kehittämät koeyksilöt luomisjärjestyksessä. Projekti JORMAn mallikloonit saivat kukin nelikirjaimisen koodinimen, joita selvinneet yksilöt ovat myös käyttäneet sukuniminään Maapallon valtaväestöön sulauduttuaan.
JORMA Rujo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1950 luotu Jorma Rujo oli projektin ensimmäinen prototyyppiklooni, joka luotiin vuonna 1950. Rujolla oli jo joitain erityisvoimia, mutta hän oli pahoin epämuodostunut. Hänen muunnellut, kieroon kasvaneet hermostonsa ja lihaksistonsa aiheuttivat hänelle jatkuvia kipuja, ja jokainen hänen valveillaolohetkensä oli pelkkää kärsimystä. Hänen superkykynsä ja energianhallintansa eivät niin ikään olleet projektin tarpeisiin riittäviä. Rujo hävitettiin vain joitain kuukausia syntymänsä jälkeen jätemurskaimella.
JORMA Räty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jorma Räty oli vuonna 1951 kehitetty Jorma-prototyyppi. Hän oli fysiikaltaan Rujoa paremmin onnistunut ja hänellä oli joitain superkykyjä ja -voimia, mutta ne olivat projektin tavoitteisiin nähden vajavaiset. Hän myös ikääntyi tavallisen ihmisen tavoin, ja hänen kykynsä niin ikään hupenivat vähitellen. Räty todettiin epäonnistuneeksi jo alle parin vuoden ikäisenä. Hänelle annettiin tappavaksi tarkoitettu myrkkyruiske, ja hänet paiskattiin laboratorion ulkopuolelle, Velorexin armottomalle maaperälle. Räty ei kuitenkaan kuollut, vaan harhaili tuliperäisessä erämaassa viikkokausia, laboratorion suojavyöhykkeellä partioivia tappajadrooneja vältellen ja Velorexin kitukasvuisilla kasveilla ja eläimillä itsensä raviten. Vaikka hänen kykynsä surkastuivatkin päivä päivältä entisestään, Räty kykeni edelleen muunnellun biologiansa ansiosta selviämään planeetan ankarissa olosuhteissa.
Viikkojen tai kenties kuukausien päästä Räty saapui Velorexin pohjoispuolen Ikijään tasangoilla sijaitsevan salaperäisen muinaisjäänteen, Ikiroudan temppelin luo. Jonkin aikaa labyrinttimäisessä temppelikompleksissa harhailtuaan hän sattui astumaan temppelissä ilmenevään aika-avaruusvääristymään.[6] Ilmiö siirsi Jorma Rätyn Maapallolle, silloisen Suomen maaperälle, jossa hän heräsi metsäiseltä kalliolta suuren siirtolohkareen juurelta muistinsa menettäneenä. Tuolloin hänen erikoiskyvyistään ja -voimistaan ei ollut enää paljoa jäljellä, ja hän olikin lopulta ainakin fyysisesti normaali-ihmisen tasolla. Koska hän ei todennäköisesti muistanut siihenastisesta elämästään mitään, Jorma Räty eli varsin tavallisen elämän. Hän niitti mainetta kehonrakentajana ja painonnostajana, kunnes hän lopulta menehtyi luonnollisista syistä vuonna 2007.
JORMA Haja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jorma Haja oli Projekti JORMAn kolmas erä, joka luotiin vuonna 1954 Jorma Rätyn hylkäämisen jälkeen. Haja-koe-erässä oli määrä kehittää kloonien telepaattisia kykyjä, minkä seurauksena niiden tietoisuus jakautui odottamattomasti useampaan kehoon. Haja-erässä tuotettiin kaiken kaikkiaan 16 kloonia, jotka olivat fyysisesti varsin kyvykkäitä, mutta yksilötasolla liian heikkolahjaisia toimiakseen itsenäisesti, sillä vain kaikkien 16:ta kloonin ollessa toistensa välittömässä läheisyydessä heidän kollektiivinen älykkyytensä oli vaaditulla tasolla.
Jorma Haja-kloonit hävitettiin lopulta erilaisin keinoin, mutta joidenkin heistä ruumiit säästettiin myöhempää tutkimusta varten. Myöhemmin kävi ilmi, että hänessä käytetyillä orgaanisilla hajautetuilla neuroverkoilla oli merkittävä älykkyyskapasiteetti. Velorexin salainen laboratorio käyttikin myöhemmin samankaltaista bioneuroverkkoteknologiaa kehittäessään uudentyyppisiä ns. älyjäkäliä ja -leviä erään sivilisaation tilaamissa planeetanlaajuisissa tietoverkoissa.
JORMA Sulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1960 kehitetty Jorma Sulo oli projektin päälinjan kolmas klooni. Jorma Rätyn kestävyysominaisuuksilla, Haja-erän kloonien yhteenlasketulla älykkyydellä ja parannelluilla fyysisillä voimilla varustettu Jorma Sulo vaikutti aluksi erittäin lupaavalta. Erä kaatui Sulon lyhytikäisyyteen, sillä hän ikääntyi monta kertaa normaalia nopeammin, kuollen vanhuuteen jo kahdeksan vuoden iässä. Ennen kuolemaansa Jorma Sulolla tehtiin lähes tauotta erilaisia kokeita.
JORMA Öppö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jorma Öppö luotiin Jorma Sulon viimeisinä elinvuosina, vuonna 1967. Koska Sulo oli todettu epäonnistuneeksi jo eläessään, hänen tilalleen alettiin kehittää uutta kloonia aiemman DNA:n pohjalta. Tässä vaiheessa kloonien ominaisuuksiin lisättiin tavallista paksummat hiukset ja partakarvat, joita voitaisiin käyttää laukaistavina piikkeinä. Jorma Öppö osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi, sillä hitaasta ikääntymisestään huolimatta hän oli pahoin epämuodostunut ja pystyi hädin tuskin liikkumaan omin avuin. Öppö hävitettiin atomisointikammion avulla hänen ollessaan neljän vuoden ikäinen.
JORMA Tuju[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1974 syntynyt Jorma Tuju oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan lähes täydellinen ja myöhempiä klooneja vielä vahvempi, mutta älyltään selvästi vajavainen. Hän oli yliaggressiivinen jopa Jormaksi, ja raivosi hereillä ollessaan hallitsemattomasti samalla mielipuolisesti huutaen. Jorma Tuju tuhottiin varsin pian syntymänsä jälkeen hypervahvalla keinopainovoimakenttämurskaimella, sillä jo keskenkasvuisena häntä oli lähes mahdotonta hallita.
JORMA Jamo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jorma Jamo, joka luotiin vuonna 1977, omasi varsin kehittyneet energiakyvyt ja oli jonkin verran telepaattisesti sensitiivinen, mutta myös verrattain fyysisesti heikko. Vaikka hän oli projektin tavoitteet nähden riittävän älykäs, hän oli myös aloitekyvytön ja tylsämielinen. Koska Jamon energiakyvyt vaikuttivat lupaavilta hänen yleisestä epäsopivuudestaan huolimatta hänet päädyttiin syväjäädyttämään tuhoamisen sijaan, ja hänet lähetettiin jäädytettynä toiseen, Toimipaikka 161-nimellä tunnettuun tutkimuslaboratorioon mahdollista jatkokehitystä varten.
JORMA Muje[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muutaman vuoden tutkimustyön jälkeen Projekti JORMA jatkui taas. Vuonna 1983 kehitettiin projektin ensimmäinen onnistuneeksi todettu klooni, Jorma Muje, joka täytti ominaisuuksiltaan ja kyvyiltään projektin tärkeimmät kriteerit. Aivan täydellinen Muje ei kuitenkaan ollut, sillä hän oli syntymästään asti parantumattomasti kalju. Hänellä kasvoi kuitenkin lapsesta asti parta, jota hän pystyi käyttämään lyhyen matkan aseena. Energiaiskuihin hän kykeni käyttämään keltaista värienergiaa. Mujetta ei kaljuudestaan huolimatta pidetty täysin epäonnistuneena, vaan hänellä tehtyjä kokeita jatkettiin vielä vuosikymmenen ajan. Lopulta hallitsemattoman bioaseen päästessä valloilleen laboratoriossa hän onnistui pakenemaan Maapallolle.
JORMA Kojo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jorma Mujeen kaljuuden takia alettiin kehittää uutta kloonia täysin alkuperäistä toimeksiantoa vastaamaan. Vuonna 1984 syntyi Jorma Kojo, jolla oli kaikki projektin vaatimat superkyvyt, mukaan lukien laukaistavat, paksut ja kivikovat hiukset ja kyky käyttää sinistä värienergiaa. Hänen partakarvansa olivat Mujeesta poiketen normaalit. Kaiken kaikkiaan Kojon erot Mujeeseen olivat lähinnä kosmeettisia, mutta hän vaikutti silti olevan monilta ominaisuuksiltaan (mm. älyltään, voimiltaan ja energiakyvyiltään) hienoisesti Mujetta kyvykkäämpi.
Edeltäjänsä tavoin Jorma Kojoa tutkittiin vuosia. Kojo todettiin n. 9-vuotiaana projektin kannalta täydelliseksi prototyypiksi, ja massatuotantovaiheen valmistelu aloitettiin. Kojosta ehdittiin jo melkein alkaa kasvattaa jatkojalostettuja klooneja, kunnes kohtalokas bioase pääsi irti laboratoriossa, jättäen henkiin vain Jorma Kojon ja Jorma Mujeen jotka pakenivat viimeisillä ehjillä pakokapseleilla.
Kloonien kehitysprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvataan paikoittain yksinkertaistaen projektin yleinen klooninvalmistusprosessi, joka tosin poikkesi jonkin verran prototyyppierien välillä.
Geenimallinnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meneillä olevaa prototyyppierää varten luodaan yksittäinen geenimalli yhdistelemällä DNA:ta alkuperäiseltä mallilta sekä joistain muista projektissa käytetyistä lähteistä. Nämä vaihtelivat osittain eri koe-erien välillä.
Sikiön kloonaus ja kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmiista geenimallista kloonataan korkeateknisessä, sinertävänhohtoista bio-nanokonenestettä sisältävässä kasvatussammiossa ihmisalkio. Alkiota kasvatetaan biosammiossa koe-erästä riippuen n. 8-10 kuukauden ajan, samalla muokaten sen eri ominaisuuksia. Tässä vaiheessa kloonille tehdään lukuisia alustavan tason biomodifikaatioita, joiden on määrä parannella sen ominaisuuksia kokonaisvaltaisesti. Valtaosa muokkauksista tehtiin tosin vasta kloonin varttuessa, mutta esim. monet ylimääräiset tai parannellut sisäelimet kasvatetaan jo varhain.
Alkuvaiheen jälkeen klooni siirretään toisen asteen vihreällä kuplivalla bioreaktiivisella nanokonenesteellä täytettyyn sammioon, jossa sitä kasvatetaan useita kuukausia, kunnes se siirretään kolmanteen, vielä hienoteknisempään sinertävän keltaisella bionesteellä täytettyyn sammioon. Tässä putkessa sikiölle tehdään edistyneempiä muunnostoimenpiteitä. Samalla sen lihaksistoa esikehitetään keinotekoisesti stimuloiden. Sikiö on tässä putkessa 3-5 kuukautta, kehittyen samalla lähes syntymävalmiiksi. Koko prosessi tunnetaan Pitkitettynä sikiön kasvatusprosessina (PSK).
Syntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvatusprosessin lopuksi syntymävalmis Jorma poistetaan kolmannesta kasvatussammiosta, käsitellään erinäisillä bioaineilla ja pestään paineruiskulla. Syntyneet kloonit voivat olla erittäin väkivaltaisia, joten henkilökuntaa ohjeistetaan käyttämään erityisen kestäviä suoja-asuja. Onnistuneet kloonit vaikuttavat ulkoisesti tavallista raamikkaammilta n. 5-8-vuotiailta, mutta ovat fyysisesti jo vähintään aikuisen huippu-urheilijan tasolla.
Vastasyntynyt Jorma sijoitetaan kehittyneeseen biokapseliin, jossa sille tehdään erilaisia kokeita sen onnistuneisuuden selvittämiseksi. Onnistuneet kloonit jatkavat tästä seuraavaan vaiheeseen, kun taas hylätyt yksilöt tuhotaan yleensä suoraan.
Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syntymänsä jälkeen Jorma siirretään seuraavaan kasvatussammioon, jossa sille syötetään letkujen kautta proteiineja, steroideja, vitamiineja ja lukuisia enemmän tai vähemmän epämääräisiä mömmöjä. Kloonin kasvaessa vähitellen täyteen mittaansa sille tehdään eri vaiheissa lukuisia kirurgisia toimenpiteitä sekä injektioita, joita varten se otetaan välillä pois sammiostaan. Ajoittain se myös asetetaan biosammioon naniitti- ja muilla bionesteillä käsittelyä varten. Koko kasvatus- ja aikuistumisprosessi kesti kloonista riippuen useita vuosia; esim. Jormat Kojo ja Muje viettivät laboratoriossa n. 10 vuotta.
Koulutus ja ohjelmointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erilaisten toimenpiteiden lomassa kloonin aivoihin iskostetaan tietoa kaikista mahdollisesti sille hyödyllisistä aiheista, esim. useimpien ase-, taisteluvarustus-, ja kulkuneuvotyyppien (ml. yksinkertaiset avaruusalukset) käyttö ja kenttähuolto, eri materiaalien ominaisuudet sekä heidän tehtäviinsä sovellettu matematiikka, biologia ja fysiikka, perus- ja edistynyt sotilaskoulutus moniin eri tehtäviin, useimmat yleisimmät kamppailulajit, ja yleisimmät Aurinkokunnassa (kuitenkin pääosin Maapallolla) käytetyt kielet. Lisäksi heille annettiin paljon yleistä ja triviaaliksikin katsottavaa nippelitietoa, jota he saattaisivat ehkä joskus tarvita, esim. yleisimmistä seurapeleistä, juomalauluista tai rahtikonttien tilavuusstandardeista. Kyseinen tieto oli usein melko valikoivaa, ja sillä osin testattiin kloonien kohennettujen aivojen kykyä vastaanottaa ja säilyttää syötettyä dataa silloinkin kun se vaikutti heidän avaintehtäviensä kannalta epäolennaiselta. Henkiin jääneiden Jormien kohdalla nippelitiedosta oli kuitenkin paikoin hyötyä heidän toimiessaan Maapallolla.
Monet asiat Jormilta kuitenkin salattiin, ja heidän saamansa tieto olikin varsin yleisluontoista ja tarkoin rajattua. Varsinkin jo luotujen prototyyppien koulutus jätettiin tarkoituksella vajavaiseksi, ja esim. Aurinkokunnan laajemmista kuvioista kuten röhmöfanteista, GigaCorpista, tai edes alkuperäisistä tilaajistaan Verstaasta he eivät saaneet tietää, saati galaksin muista sivilisaatioista. Itse Projekti JORMAsta he tiesivät lähinnä vain nimen ja omat kokemuksensa. Lopullisen klooniarmeijan yksiköt olisivat toteutuessaan saaneet kaiken tehtävissään tarvittavan tiedon sekä eräkohtaisen erilliskoulutuksen tiettyihin erikoistuneempiin tehtäviin.
Käytännön fyysistä koulutusta tai sotilaskoulutusta on heillä melko vähän, sillä Velorexin laboratorion fasiliteetit olivat tämän järjestämiseen varsin rajalliset. Jonkin verran simuloitua koulutusta kuitenkin tehtiin laboratorion uumenissa sijaitsevissa hologrammikammioissa, mutta suuri osa koulutuksesta tapahtui kehittyneiden virtuaalitodellisuussimulaatioiden kautta.
Valmistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noin kahdeksan vuoden iässä tyypillinen onnistunut klooni muistuttaa fyysisesti aikuista, on vahvempi kuin gorilla, ja vastaa älykkyydeltään huippuneroa. Tämän jälkeen kloonien ikääntyminen kuitenkin hidastuu huomattavasti ja käytännössä pysähtyy; esim. Jormat Kojo ja Muje olivat vielä lähes satavuotiaina fyysisesti ja henkisesti n. 25-30-vuotiaan tasolla. Kloonit mahdollisesti vanhenevat silti vähitellen, vaikka tämä onkin tavallisen ihmisen näkökulmasta huomaamattoman hidasta. Kloonien lopullisesta eliniästä ei kuitenkaan ole vertaisarvioitua tutkimustietoa, ja onkin todennäköistä, että he lopulta kuolevat johonkin muuhun kuin vanhuuteen.
Klooni katsotaan toimintavalmiiksi sen ollessa yhdeksän vuoden ikäinen. Projektissa tosin tehtiin vielä kymmeniä erilaisia seurantakokeita tässäkin vaiheessa mahdollisimman täydellisten lopputulosten aikaansaamiseksi.
Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Projekti JORMAssa käytetty teknologia, fyysinen infrastruktuuri ja tietotaito tuhoutuivat käytännössä täysin salaisen laboratorion myötä. Valtaosa projektin tutkimustuloksista säilyi kuitenkin syvältä laboratorion jäännöksistä löydetyssä mustassa laatikossa, jonka laitoksen vielä salaisemmat rahoittajat poimivat myöhemmin talteen tulevaa soveltamista varten. Lopullisesta epäonnistumisesta huolimatta Velorexin salainen laboratorio sai projektin kautta arvokasta kokemusta maapallotyypillisten ihmisten geenimanipuloinnista ja kloonauksesta. Salainen laboratorio rakennettiin 2000-luvun alkuvuosina uudelleen sen mystisten taustavaikuttajien toimesta, ja sen eettisesti sangen kyseenalainen tutkimus- ja kehitystoiminta jatkui Projekti JORMAn ja lukuisten muiden, vielä salamyhkäisempien projektien oppeja hyväksikäyttäen sekä Velorexilla että muissa saman organisaation toimipaikoissa.
Projektin viimeisimpiä prototyyppejä, Jorma Kojoa ja Mujetta, ei enää saatu hallintaan, mutta heidän toimintaansa seurattiin silti salaa erinäisten välikäsien kautta. Vaikka Kojo ja Muje ylsivät fyysisesti, älyllisesti ja erikoiskyvyiltään projektin tavoitteisiin, lopullisen massatuotantovaiheen kloonit olisivat tarvinneet jotain hienosäätöä. Kojo ja Muje osoittautuivat ylikorostuneen machomaisuutensa lisäksi paljon itsenäisemmiksi ja omapäisemmiksi kuin oli alun perin tarkoitettu, joka teki heistä vaikeasti hallittavia. Vaikka tietty itsenäinen toimintakyky kuului projektin tavoitteisiin, Muje tai Kojo-prototyyppien kaltaisista klooneista armeijan kokoaminen olisi todennäköisesti osoittautunut mahdottomaksi, sillä heitä ei olisi voitu luotettavasti hallita ilman jonkinlaista aivopesua tai heidän mieltensä jatkuvaa teknologista tai psionista hallintaa. Sen lisäksi että molemmat toimivat heihin ylipäätään heikonlaisesti, olisivat ne heikentäneet yksittäisten Jormien aloitteellisuutta sekä epäsuorasti myös heidän älykkyyttään, ja sitä kautta koko joukon suorituskykyä.[7] Projektin lopullisessa vaiheessa olisi siis tarvittu jokin ylimääräinen geenimuokkaus, implantti tai varhainen suggestiovaihe, jonka avulla klooneihin oltaisiin saatu iskostettua jonkinlainen sisäsyntyinen taipumus tunnustaa heille määrättyjä auktoriteetteja ja totella käskyjä.
Projektin päällikkö Kurom Primo menehtyi laboratorion tuhoon johtaneessa katastrofissa. Laboratorion mustan laatikon tallenteiden mukaan hän joutui bioaseen tartuttamaksi varsin varhain, päätyi zombifioiduttuaan satunnaisen turvamiehen ampumaksi, ja lopulta hänen ruumiinsa jäänteet tuhoutuivat lopullisesti laboratorion antimateriumreaktorien räjähdyksessä. Häneltä jäi kuitenkin jälkeen toisaalle tallennettu, melko ajantasainen tietoisuuden varmuuskopio, joka ladattiin sittemmin aktivoituun kloonattuun ruumiiseen. Primo työskenteli myöhemmin mm. JARMO- ja REIMA-jatkoprojektien parissa.
Jatko ja johdannaisprojektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prototyyppien haasteista huolimatta laboratorion taustavaikuttajat olivat vaikuttuneita Jormien suorituskyvystä, ja JORMAa varten tehtyä tutkimus- ja kehitystyötä ei haluttu hukata. JORMAn ennenaikaisen lopun jälkeisinä vuosikymmeninä kehitettiinkin sarja johdannaisprojekteja, joissa käytettiin vastaavia perusmenetelmiä mutta uudenlaisia tapoja tehdä klooneista helpommin hallittavia. Jatkoprojektit kehitettiin ensin lähinnä pelkässä tutkimusmielessä, mutta osa niistä myös tuotteistettiin myöhemmin ja erilaisiin tehtäviin luotuja Jorma-variantteja päädyttiin myymään bulkkitavarana eri tilaajille jopa muiden saman ketjun laboratorioiden toimesta. Alla on listattuna menestyneimmät Jorma-malliin perustuvat tai JORMA-projektin tekniikkaa hyödyntäen jatkokehitetyt projektit.
Projekti JARMO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Projekti JARMO eli Jaksotettu autonominen robustiksi muokattu organismi oli Projekti JORMAsta saatujen oppien perusteella kehitetty projekti, jonka oli määrä tuottaa JORMAn kaltainen mutta helpommin kontrolloitavissa oleva ja kokonaishinnaltaan jonkin verran edullisempi eliittisotilastyyppi. Yksittäisen tilaajan sijaan Jarmo-kloonit suunniteltiin valmistettavaksi erilaisiin tarpeisiin skaalattavissa erissä pienistä erikoisjoukkoyksiköistä JORMAn kaltaisiin kokonaisvaltaisiin armeijapaketteihin. Projektin tuottamien kloonien eli Jarmojen biomodifikaatiot ja erikoiskyvyt muistuttivat pitkälti kahden viimeisen Jorman vastaavia, mutta joitain prosessin osia on budjettisyistä suoraviivaistettu. Jarmoista tehtiin edeltäjiänsä varta vasten lojaalimpia erityisen bioteknisen hallintaimplantin avulla. Perustyypin Jarmot olivat lisäksi lähes täysin identtisiä. Lisämaksusta klooneille voitiin antaa sekä laukaistavat hiukset että parta, mutta perusmallissa näitä ominaisuuksia ei enää ollut.
JARMO-projekti käynnistettiin vuonna 2022, ja sen ensimmäiset täysin standardimuotoiset prototyypit kehitettiin 2030-luvun lopulla. JARMO-projektin tunnetuimmat prototyyppikloonit olivat Jarmo Kaha ja Jarmo Raju, jotka lähetettiin vuonna 2042 Maapallolle tuhoamaan vapaina rellestävät Jormat Kojo ja Muje, joista oli tullut laboratoriolle kiusallinen turvallisuusriski. Tässä Jarmot eivät kuitenkaan onnistuneet, vaan kokeneemmat Jormat tappoivat heidät muutamien kahakoiden jälkeen. Laboratorio jatkoi kuitenkin Jarmo-tyyppisten kloonien jalostusta ja myi niitä sittemmin pienehköissä erissä joillekin tilaajille, lähinnä Aurinkokunnan eri valtioille ja yhtiöille kuten Nokian ja Honda-Lexuksen omille turvajoukoille. Laboratorion lähinaapuri, Velorexin siirtokuntien liitto, on myös hankkinut pienen kloonierän erikoisjoukoikseen.
Projekti SEPPO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Projekti SEPPO eli Sarjatuotettu edistyksellinen peruskyvyiltään paranneltu organismi oli JARMO-projektista 2060-luvulla johdettu halpamalli, jonka kehitti n. 60 valovuoden päässä Auringosta muuten autiossa aurinkokunnassa sijaitseva Toimipaikka 97:nä tunnettu laboratorio. Seppo-kloonit oli tarkoitettu tuotettavaksi Jormia tai Jarmoja paljon suuremmissa erissä pienemmällä yksikköhinnalla, mutta monet heidän erikoiskyvyistään olivat Jormia tai Jarmoja vaatimattomammat. Muun muassa energiakyvyt oli heiltä karsittu kokonaan, heillä ei ollut vastaavaa laajaa repertuaaria erilaisia parantumista tai pitkäikäisyyttä edistäviä muunnoksia, ja heidän älykkyytensä oli lähempänä tavanomaista ihmistä.
Projekti REIMA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Projekti REIMA eli Raskas erillistuotettu ihmismuotoinen monitoiminen asejärjestelmä oli vielä selvästi raskastekoisempi Jorma-variantti, joka kehitettiin 2080-luvulla. Reimat olivat perusihmistä paljon pidempiä ja lihasmassaltaan hirviömäisen suuria, eivätkä aivan yhtä älykkäitä kuin Jormat tai Jarmot, joskin he olivat silti tavan tallaajaa välkympiä. Geenimalli poikkesi Jorma-tyyppisistä klooneista ja saatiin sen sijaan gorgulaisilta, jotka ovat eräs tavallista suurikokoisempi humanoidivariantti. Reimoja tuotettiin pienerissä joita markkinoitiin usein JARMO- tai SEPPO-kloonien yhteydessä.
Projekti SIRKKA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Projekti SIRKKA eli Sulavalinjainen itsenäistoiminen ruumiinrakenteeltaan kevyempi kloonattu asejärjestelmä oli alkuperäisen Jorma-geenityypin ja biomuokkausten pohjalta kehitetty naispuolinen Jorma-variantti, joka kehitettiin Velorexin jälleenrakennetussa laboratoriossa 2050-luvulla. Sirkat oli suunniteltu pääasiallisesti peite- ja vakoilutehtäviä varten. Sirkoilla oli monet Jormien erikoiskyvyistä (poislukien mm. laukaistavat hiukset), ja vaikka he eivät olleetkaan aivan yhtä fyysisesti vahvoja, heidän energiapohjaiset kykynsä oli suunniteltu alkuperäisiä Jormia jonkin verran voimakkaammiksi. Ilmiselvistä syistä Sirkoilta puuttui myös Jormien korostunut maskuliinisuus. Soluttautumistehtäviä varten Sirkka-kloonien ulkonäköä oli mahdollista muokata jonkin verran tilaajien toiveiden mukaan, esim. eri humanoidivarianttien ominaispiirteitä vastaavaksi, kun taas massatuotetummissa kenttämalleissa ulkonäkö ei ollut yhtä oleellista.
Projekti PIRJO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Projekti PIRJO eli Psioninen itsenäistoiminen rakenteellisesti jalostettu organismi on JORMAn tutkimustyöhön pohjautuva, Toimipaikka 161:ssä kehitetty projekti, jossa pyrittiin luomaan uudenlaisia psionisia (mm. telekinesiaa ja rajattua telepatiaa) omaavia taistelijoita, joita voitaisiin toimittaa tilaajille yksittäin tai pienissä erissä. PIRJOn käyttämät tekniikat ja toimenpiteet perustuivat osittain Haja- ja Jamo-kloonien ekstrasensorisiin muokkauksiin; muuten projektilla oli vain vähän yhteistä JORMAn kanssa. Pirjo-kloonit ovat psionisesti varsin kykeneviä mutta heidän fyysiset muokkauksensa olivat Sirkkojakin hillitympiä.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ei ole edelleenkään täysin selvää, miksi JORMAn nimi on suomeksi, sillä Velorexin laboratorio ja sen katto-organisaatio käytti muuten omaa patentoitua tiedekieltään. Samanlainen merkillinen yhtenevyys esiintyy myös JORMAn myöhempien johdannaisprojektien nimissä. Tämän on epäilty johtuvan projektipäällikkö Kurom Primon henkilökohtaisesta mieltymyksestä 1900-luvun alun Suomi-Filmeihin ja tätä kautta myös suomen kieleen, jota hän piti eräänä Maapallon kielistä jaloimmista ja parhaiten tiedekäyttöön soveltuvista kielistä. Mahdollisesti samasta syystä JORMA-kloonien koulutukseen kuului mm. englannin, saksan, kiinan ja espanjan ohella verrattain harvinainen suomi.
- ↑ Koska laboratorion ulkopuolella ei ollut yleisesti tiedossa, mistä sanoista "JORMA" oikeastaan oli lyhenne, asiasta liikkuu siitä jotain tietävien tahojen keskuudessa useampia tarinoita. Erään humoristisen hypoteesin mukaan nimi olisi johdettu sanoista "Järin omapäinen raavas machoilun ammattilainen".
- ↑ Myös projektin varhaisen erän prototyyppi Jorma Räty onnistui pakenemaan Velorexilta vuosikymmeniä aikaisemmin, mutta menetti muistinsa ja yli-inhimilliset voimansa.
- ↑ Tulee sanoista Taistelukäyttöinen autonominen neurologisesti elektronisoitu ihmisvariantti
- ↑ Kyseessä oli tiettävästi muinaisen eliittisotilas Joromar Khon ruumis; kts. Velorexin sivilisaatio.
- ↑ Vastaavia anomalioita esiintyy paikoittain mystisen Ikiroudan temppelin syövereissä. Ilmiöiden sattumanvaraisuus on kuitenkin tehnyt temppelin tutkimisesta erittäin vaikeaa.
- ↑ Molemmat Jormat saatiin kylläkin myöhemmin hypnotisoitua Vastustajien toimesta, mutta tuolloinkin hypnoosin vaikutus lopulta raukesi.