Terminuksen valvonta-armeija

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Terminuksen valvonta-armeija (Terminus Supervision Army) oli Terminuksen imperiumin asevoimat, jotka huippukautenaan yhdeksännen universumisyklin Imperiumien aikana luettiin yhdeksi Keskiulottuvuuden vahvimmista ja myös lukumääräisesti suurimmista sotajoukoista.

Enemmistön Valvonta-armeijan vahvuudesta muodostivat eri puolilta Terminuksen imperiumin alueita rekrytoidut kontrollilegioonat. Terminuksen asevoimat eivät värvänneet henkilöitä, vaan aikajanoja: värvättyjen tulevaisuudesta diffraktoitiin terminuslaisella aikataikuudella se "versio" heistä, joka liittyi valvonta-armeijaan, ja tämä versio operoi alkuperäisestä aikajanasta itsenäisenä paradoksikloonina. Normaalioloissa yksi olento ei voi olla useampaa kertaa samanaikaisesti[1] läsnä samassa aikajanansa pisteessä ilman vakavia reperkussioita, mutta pnakoottisen dodekapleksin avulla paradoksikloonit oli mahdollista vakauttaa itsenäisten olentojen tapaan toimiviksi. Edelleen oli mahdollista diffraktoida samalta aikajanalta useampia paradoksiklooneja, niin että useita kopioita yhdestä ja samasta olennosta saattoi palvella rinnan. Tämä ei kokonaan eliminoinut henkilöstöntarvetta, sillä olennon täytyi silti värväytyä valvonta-armeijan palvelukseen jossakin kohtaa aikajanaansa, eikä yhtä aikajanaa voinut diffraktoida loputtomiin[2], mutta Terminuksen imperiumi saattoi värvätä sotilaita alueiltaan vaikuttamatta näiden alueiden ei-paradoksaaliseen populaatioon, millä oli huomattavia etuja sota-ajan talouden ja siviiliväestön moraalin suhteen.

Pääasiassa vailla mainittavia yliluonnollisia voimia olevista perusmallin humanoideista[3] koostuvien kontrollilegioonien tehokkuus juontui niiden käytössä olleista terminuslaisista taika- ja magitek-resursseista. Rivisotilaiden vakiovarustukseen kuuluivat magitek-lumovälineet, jotka sallivat heidän hidastaa tai nopeuttaa henkilökohtaista ajan kulkuaan sekä hypätä omalla aikajanallaan hetken[4] eteen- tai taaksepäin, kiväärit, jotka ampuivat kohteen nykyhetkeen, eivät tulevaisuuteen[5], sekä bias-panssarit, jotka toimivat eliminoimalla ne aikajanat, joilla niitä kantava soturi ei kaatunut[6]. Yhdistettyinä aikavelhouden suomiin strategisiin etuihin, kuten kyky ehtiä aina taistelupaikalle ennen vihollista, väistää piiritykset ja väijytykset, sekä mahdollisuus käydä samat taistelu uudelleen aikasilmukassa, nämä valmiudet tekivät kontrollilegioonat ylivoimaisiksi Keskiulottuvuuden maallisiin armeijoihin nähden. Toisessa temporeaalisodassa tämä aikavelhojen itsensäkin suippohattuihin kihahtanut voittamattomuuden maine rapisi hyvin nopeasti kontrollilegioonien aseistuksen, koulutuksen, ja inhimillisten rajojen[7] osoittautuessa auttamattoman riittämättömiksi temporeaalien yksilötasolla raskaastikin aseistettua ja panssaroitua ihmistä tuhovoimaisempia ja kestävämpiä, aikaa hienovaraisemmin manipuloimaan kyenneitä, sekä sieluttomia ja tunteettomia sotakonstrukteja vastaan. Sodan keskivaiheelle tultaessa kontrollilegioonien vahvuudesta suurin osa oli tuhoutunut tai siirretty toissijaisten kohteiden valvonta- ja miehitystehtäviin, ja niiden ainoaksi todelliseksi sotilaalliseksi funktioksi jäivät tiedustelu ja soluttautuminen, joihin niihinkin ne soveltuivat kehnosti.

Kontrollilegioonia paremmin relevanssissa säilyttivät valvonta-armeijoiden harvalukuisemmat eliittijoukot, sen kastisoturit. Kaikki imperiumit päätyvät värväämään vaikutuspiirinsä alle päätyneitä, assimiloitumattomia heimoja ja kansoja armeijoihinsa tehtäviin, joissa näiden divergenteistä kulturaalisista traditioista on etua; mutta Terminuksen imperiumi, jonka valta kohdistui historioihin, ei pelkkiin valtarakenteisiin, kykeni räätälöimään sellaisia. Kastisoturit olivat kansakuntia, kulttuureja tai kokonaisia lajeja, joiden historiat oli joskus tuhansienkin vuosien ajalta muokattu heidän tekemisekseen ideaaleiksi täyttämään jokin rooli Terminuksen asevoimissa ja sitten tavanomaisen sosiaalisen hallinnan keinoin pysäytetty tilaan, jossa ne olivat Terminuksen aikajanan ristetessä heidän aikajanansa kanssa ja tehty taloudellisesti, poliittisesti ja ideologisesti riippuvaisiksi sen vallasta. Osa kastisotureista oli vain ylivoimaiset fyysiset omnaisuudet ja taidot omaavia tavallisia sotilaita, mutta useimmilla oli erilaisia erikoisvoimia, kuten omalaatuisia taikuuden muotoja[8], salaisia taistelutyylejä tai kultivoituja spiraalimutaatioita. Vaikkakin taktisesti kuolettavia ja tavallisesti kyvykkäitä viemään omat sodankäynnin erikoisalansa tasolle, jolla se tuotti vaikeuksia temporeaaleillekin, kastisoturit olivat ylispesialisaation vuoksi strategisesti kömpelö instrumentti kunkin kastin kyetessä vain yhdentyyppisiin operaatioihin, ei vain siinä suhteessa, että heidän koulutuksensa, varustelunsa ja taktiikkansa kaikki oli niihin tähdätty, vaan myös siinä, että kastisotureilla oli kulturaalisina idiootti-savantteina vaikeuksia edes konseptualisoida muunlaisia sodankäynnin muotoja piiritysjoukkojen lähestyessä kaikkia tilanteita piirityksinä, salamurhaajien salamurhina, ja niin edelleen.


  1. Tai siis, no.
  2. Seitsemää paradoksikloonia pidettiin käytännön ylärajana.
  3. Ei-humanoidit rodut olivat kontrollilegioonissa aliedustettuina suhteessa niiden osuuteen Imperiumin väkiluvusta.
  4. Viitteellisesti kolme sekuntia, mutta vaihteli olosuhteista riippuen.
  5. Normaalilla kiväärillä tähdättäessä ensinnäkin näkee valonnopeusviiveen vuoksi missä kohde oli joitakin nanosekunteja sitten, ei missä tämä on liipaisinta painettaessa; ja toiseksi koska luodilta kuluu aikaa taittaa välissä oleva matka, on otettava ennakkoa ja yritettävä tähdätä siihen, missä kohde tulee olemaan kun luoti ehtii paikalle. Terminuslaiset kiväärit oli varustettu tähtäimillä, jotka näkivät tulevaisuuteen, ja ampuivat luodeilla, jotka propagoituvat ajassa taaksepäin samalla nopeudella kuin avaruudessa eteenpäin.
  6. Koska taistelusta palanneiden sotilaiden kärsimät vammat ovat lähtökohtaisesti sellaisia, joihin ei kuole, voi esimerkiksi kypärien vahvistaminen tuottaa näennäisen perverssin vaikutuksen, jossa päähän kärsittyjen vammojen määrä lisääntyy taistelusta palaavien haavoittuneiden joukossa, sillä nyt päähän tulevista osumista selviää suuremmalla todennäköisyydellä. Bias-panssarin toimintaperiaate on sama, mutta käänteisessä ajassa: panssaroimalla vain ne paikat, joihin tulevaan osumaan ei kuole, ne sotilaat, jotka taistelun lopussa, eli siis sen alussa, olisivat haavoittuneet, ovat sen alussa, joka on nyt sen loppu, haavoittumattomia. Jos tätä on vaikea ymmärtää, se johtuu siitä, että keskivertoihmisen aivot eivät kykene käsittelemään transtemporaalidataa natiivisti vaan vain kömpelöiden spatiaalisten metaforien kautta.
  7. Tavallinen ihminen ei parhaissakaan olosuhteissa kestä kovin montaa kierrosta aikasilmukassa - vielä sitäkin vähemmän, jos aikasilmukassa vielä joutuu katselemaan itsensä, tovereidensa, tai molempien toistuvia väkivaltaisia kuolemia.
  8. Aikavelhot olivat huomattavan hyviä vain aikataikuudessa, ja olivat muunlaisen korkean tason taikuuden suhteen riippuvaisia alamaisistaan ja palvelusolennoistaan.