Terminuksen aikavelhot

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Seitsemännen tason aikavelho täydessä sotisovassa.

Terminuksen aikavelhot (The Time-Wizards of Terminus) olivat yhdeksännellä universumisyklillä vaikuttanut, temporaalimagiaan erikoistunut maagijärjestö ja hypervalta. Aikavelhot liittolaisineen kävivät toiseksi suureksi temporeaalisodaksi kutsutun ulottuvuuksienvälisen konfliktin Temporeaalien imperiumia vastaan. Tässä sodassa, joka petasi temporeaalien tien Keskiulottuvuuden dominantiksi vallaksi, aikavelhojen valta murrettiin ja suurin osa heistä katosi tai menehtyi, mutta aikavelhous itse ei kokonaan kadonnut maailmankaikkeudesta, vaan sen säilyneet opit ovat edelleen näkyvissä monissa maailmankaikkeudessa kymmenennellä universumisyklillä harjoitetuista aikataikuuden muodoista[1].

Aikavelhojen kotimaailma ja hallintopaikka oli Terminuksen planeetta, joka kiersi Keskiulottuvuuden sitä tarkkaa pistettä, jonka ympärille se loppurysäyksen koittaessa oli romahtava. Terminus houkutteli jos jonkinlaisia mystikkoja, maageja, kultteja ja ajassa vaeltajia; aikavelhous kehittyi näiden ryhmittymien parissa aikataikuuden muotona, joka oli, ei välttämättä voimakkaampi, mutta monipuolisempi, joustavampi ja ennen kaikkea turvallisempi kuin mikään Keskiulottuvuudessa kuolevaisten käytössä siihen asti ollut temporaalimagian koulukunta. Aikavelhouden keskeisimpiin saavutuksiin lukeutuivat paradokseilta suojaava Pnakoottinen dodekapleksi, kyky kommunikoida omien menneiden ja tulevien minien kanssa, tarkkojen ja yksityiskohtaisten ennustusten tuottaminen jopa tuhansien vuosien päisistä tapahtumista[2], sekä aikamatkustajien keskuudessa kauhua tuottavien Tindaloksen hornanhurttien summonoiminen ja kesyttäminen.

Tultuaan Terminuksen valtiaiksi aikavelhot levittivät valtaansa halki ajan ja avaruuden ottaen monia maailmoja hallintaansa, taivutellen kokonaisten kansojen ja lajien historioita tahtoonsa sekä padoten, ryöpäten ja uudelleenohjaten ajan virtaa mielensä mukaan. Aikavelhojen valtakunnan sotilaista ja byrokraateista ylivoimainen enemmistö ei itse ollut varsinaisia aikavelhoja, jota termiä käytettiin vain valtakuntaa hallitsevan maagiveljeskunnan jäsenistä. Aikavelhojen veljeskuntaa taas johti Kahdeksitoista ikuiseksi nimitetty kahdentoista suurmaagin neuvosto. Välittömästi Kahdentoista ikuisen alapuolella olevat tasot oli kiintiöity siten, että toisella asteella oli 24 paikkaa ja kolmannella 72. Yhdessä nämä 108 Menneen ja tulevan mestaria johtivat aikavelhoja ja koko imperiumia. Heidän alapuolellaan numeroiduilla tasoilla 4-6 olivat tulevan mestarit, tasoilla 7-9 menneen mestarit ja 10-12 nykyisen mestarit[3], joiden määrälle ei ollut rajoituksia.

Aikavelhot noudattivat terminismiksi kutsuttua uskonlahko, jota he levittivät ympäri maailmankaikkeutta. Sen keskiössä oli seitsenjäseninen "pantheon", joka ei koostunut jumalista vaan personifikaatioista: Aika, Kohtalo, Sattuma, Mahdottomuus, Kuolema, Syntymä ja Oikeus. Näitä olentoja ei palvottu, vaan kunnioitettiin maailmankaikkeuden syvien mekanismien ruumiillistumina ja tapana ymmärtää niitä paremmin.


  1. Temporeaalien oma katoaminen universumisyklin lopulla tarkoittaa, että toisen temporeaalisodan häviäjistä tiedetään yleisesti ottaen enemmän kuin sen voittajista.
  2. Ennustukset, jotka eivät ole raivostuttavan epämääräisiä, olivat ja ovat edelleen vaikea taito.
  3. Karkeasti nykyisen mestarit tapasivat olla rivi-, menneen mestarit mestari-, ja tulevan mestarit arkkimaagin tasoisia.