Jumalat

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jumalat (Deus) ovat erittäin voimakkaita henkiolentoja, jotka saavat ravintonsa heikompien olentojen uskosta, palvonnasta ja uhreista. Jumala on sitä voimakkaampi, mitä enemmän sillä on palvojia ja mitä hartaampia nämä palvojat ovat. Jumalat, joilla ei ole enää lainkaan palvojia jäljellä, heikkenevät, kuihtuvat ja lopulta tuhoutuvat kokonaan. Jumala, joka tuntee voimiensa hiipuvan voi kiertää tämän kohtalon ottamalla aineellisen hahmon ja laskeutumalla elämään kuolevaisten joukkoon, jolloin se säilyttää kuolemattomuutensa ja pienen osan entisistä voimistaan, tai vaipumalla eräänlaiseen horrostilaan, josta se herää kun sen palvojien määrä on taas kohonnut riittävän korkeaksi[1].

Jumalten keskeisimpiä esiintymisalueita Universumissa ovat Taivas, Helvetti, Kurimus, Valis ja Limbus-vuori.

Jumalilla on lähes aina yksi tai useampi konsepti, ilmiö tai asia, jonka jumalia ne ovat. Näitä vastuualueita kutsutaan yhdessä ja erikseen jumalan portfolioksi. Jumalilla on portfoliostaan riippuen erilaisia sen alle kuuluviin konsepteihin liittyviä voimia ja erikoiskykyjä, ja usein myös niiden muut voimat ja persoonallisuus peilaavat niiden portfolion ominaisuuksia. Tässä on kyse osaksi brändäyksestä, osaksi jumalan henkilökohtaisista mieltymyksistä, ja osaksi olemuksellisen tason integraatiosta. Jumalille, varsinkin voimakkaammille, kertyy usein huomattava määrä erilaisia enemmän tai vähemmän toisiinsaliittymättömiä portfolioelementtejä.

Etenkin voimakkaammilla jumalilla on usein useampia aspekteja, eräänlaisia sivupersoonoja tai rooleja, joiden kautta samaa jumaluutta voidaan palvoa useiden eri asioiden jumalana eri paikoissa tai rinnan. Aspektit ovat jumalaan epäsymmetrisessä suhteessa: aspekti on yhtä kuin jumala, mutta jumala ei ole mikään yksittäisistä aspekteistaan, vaan kaikkien aspektiensa kokonaisuus.

Jumalia ei tule sekoittaa personifikaatioihin, jotka toimivat samankaltaiselta pohjalta. Personifikaation ja jumalan ero voidaan tiivistää siten, että jumala on voimakas olento ja personifikaatio voima, joka on olento. Personifikaatiot eivät tarvitse palvontaa eivätkä yleensä välitä palvojista.

Puolijumalat ovat jumalten puoliverisiä jälkeläisiä, joilla on jumalaista vanhempaansa heikompia jumalvoimia, mutta jotka eivät tarvitse palvontaa pysyäkseen hengissä. Puolijumala on ruumiillinen, jos sen ei-jumalaisella vanhemmalla on ollut ruumis. Puolijumalalliset henkiolennot ovat mahdollisia, mutta harvinaisempia.

Epäjumala on nimitys olennolle, joka toimii kuten jumala, mutta ei ole sellainen. Epäjumalat ylläpitävät usein kultteja tai uskontoja, joiden jäsenten antavat palvoa itseään ja saavat rajallisesti lisävoimaa niille osoitetusta palvonnasta, mutta eivät ole riippuvaisia siitä kuten aidot jumalat. Esimerkiksi monet Helvetin eri piirejä hallitsevat demonit katsotaan epäjumaliksi.

Suuntaumusjumalat ovat jumalia, jotka ovat sitoutuneet jonkin Suuntaumuksen palvelukseen. Ne saavat voimaa omien palvelijoidensa lisäksi tämän suuntaumuksen perusvoimasta, eivätkä näin ollen ole yhtä riippuvaisia palvojistaan kuin muut jumaluudet.

Pantheon on joukko jumalia, jotka ovat lyöttäytyneet yhteen muodostaen yhden polyteistisen kokonaisuuden, minkä ansiosta pantheonin kaikki jumalat saavat osansa tietyn uskonnon palvonnasta. Merkittäviä pantheoneja ovat mm. kreikkalainen pantheon, egyptiläinen pantheon ja viikinkipantheon. Saman pantheonin jumalten ei tarvitse kuulua samaan suuntaumukseen, ja yhteen pantheoniin voikin kuulua esimerkiksi sekä hyviä että pahoja jumalia.

Luokittelu[muokkaa]

Jumalat jaoitellaan voimien ja palvojien määrän, jotka jumalilla seuraavat hyvin tarkasti toisiaan, mukaan viiteen ryhmään:

  • Mahtijumalat, ylin ryhmä, käsittää kaikkein voimakkaimmat jumaluudet, joiden palvonta tunnetaan lähes kaikissa Universumin kolkissa. Palvojien määrän mittaaminen on tällä tasolla turhaa. Mahtijumalat ovat voimiltaan biskatamatar- tai mainor-tasoisia.
  • Valtajumalat yltävät lähelle mahtijumalia voimissa ja palvojien määrässä, mutta heidän voimansa eivät ole aivan yhtä suuret eivätkä kulttinsa aivan yhtä laajat. Voimiltaan he ovat ylemmän biskamatarin tasoisia. Valta- ja sitä ylempien jumalien välillä ei ole huomattavia päällekkäisyyksiä; tätä alemmilla asteilla saman asian jumalia voi olla useampi, jolloin ne toimivat eri alueilla.
  • Ylemmät jumalat ovat luokittelujärjestelmässä keskellä, mutta silti useimpien kuolevaisten näkökulmasta lähes kaikkivoipia. Odinin ja Jahven kaltaiset jumaluudet kuuluvat tähän ryhmään. Kultit ovat edelleen valtavan suuria, mutta rajoittuneet jollekin maailmankaikkeuden alueelle. Voimiltaan ylemmät jumalat ovat biskamatarin tasoisia.
  • Alemmat jumalat ovat huomattavasti ylempiä jumalia runsaslukuisempia. He voivat olla ylempiin jumaliin verrattavissa olevia mutta vähemmän keskeisiä jumaluuksia tai kapeampien konseptien tai pienemmille alueille rajoittuneiden kulttien jumalia. Alempien jumalten palvojien määrä mitataan edelleen yleensä vähintään miljoonissa ja he kykenevät tarvittaessa rankaisemaan kaupunkeja ja valtioita jumalallisella tulella, voimien ollessa biskamatarin ja biskatarin välimaastossa.
  • Pienet jumalat ovat heikkoja jumaluuksia, jotka edustavat hyvin kapeita tai arkipäiväisiä konsepteja tai tunnetaan hyvin pienellä alueella. Esimerkiksi erilaiset kotijumalat ja paikkojen ja asutuskeskusten suojelusjumalat kuuluvat tähän luokkaan. Palvojia saattaa olla miljoonia tai vain muutamia satoja, ja voimat ovat yleensä biskatarin alemmilla asteilla.

Puolijumalia ja epäjumalia ei yleensä lasketa tämän luokituksen piiriin. Myöskään sillä, onko tietty jumala liitossa jonkin Suuntaumuksen kanssa tai ei, ei ole suoraa vaikutusta jumalan asemaan luokituksessa.

Jumalia voidaan voima- ja valtaluokituksen ohella luokitella myös niiden iän perusteella. Useamman yhtä mahtavan jumalan keskinäinen nokkimisjärjestys perustuu usein jumalten ikään - vanhempi ja kokeneempi jumala ottaa johdon. Jumalilla on yleisesti kolme karkeaa ikäluokkaa:

  • Muinaiset jumalat ovat peräisin Mahtien Mittelöä edeltävältä ajalta. Ktooniset Voimat ovat eräitä harvoista tähän päivään asti elinvoimaisina selvinneistä muinaisista jumalista.
  • Vanhat jumalat ovat peräisin Mahtien Mittelön ajalta.
  • Nuoret jumalat ovat peräisin Mahtien Mittelön jälkeisiltä ajoilta. Nimestään huolimatta nuoret jumalat voivat siis olla jopa parin kokonaisen universumisyklin ikäisiä, mikä on kuolevaisten näkökulmasta ikuisuus.

Voimat[muokkaa]

Jumalat ovat, pieniä jumalia lukuunottamatta, yleensä äärimmäisen voimakkaita olentoja. Lajina jumalten voimakkuusarvo on epävirallisesti S. Jumalat hallitsevat usein taikuutta ja psioniikkaa, ja jumaluus itsessään tuo mukanaan tiettyjä luontaisia kykyjä. Näihin kuuluvat mm.

  • Luominen: Jumalat voivat luoda ainetta ja jopa sieluja tai elämää "tyhjästä" jumalvoimaansa keskittämällä.
  • Ihmeiden tekeminen: Toinen jumalille ominainen voima on kyky taivuttaa todellisuutta siten, että epätodennäköiset asiat käyvät toteen.
  • Sieluihin vaikuttaminen: Jumalat kykenevät vaikuttamaan palvojiensa sieluihin, ja pystyvät esimerkiksi määräämään niille sijoituspaikan kuoleman jälkeen. Tämä toimii samalla periaatteella ja samalta juridiselta pohjalta kuin demonien asiakkaidensa kanssa joskus tekemät sopimukset. Useimmat jumalat sijoittavat uskontoonsa kuuluviden kuolleiden sielut omaan ulottuvuuteensa, mutta esimerkiksi Jahve on ottanut tavakseen lähettää pahoiksi katsomansa sielut Satannaan, Helvetin ensimmäiseen kuiluun, mitä monet muut jumalat pitävät hyvin takaperoisena ja typeränä toimintana. Jumalilla on myös kyky vaikuttaa sielujen perusrakenteeseen niin, että niiden edustama rotu muuttuu esimerkiksi ihmisestä piruksi, mutta tämä vaatii, että alkuperäsielu on tarpeeksi vahva kestääkseen tällaisen kovakätisen muuntelun ja että jumalalla on tarpeeksi suuret voimat ja vahva kontakti muunneltavaan sieluun.
  • Portfolion hallitseminen: Jumalilla on kyky tietyissä rajoissa ohjailla ja hallita portfolionsa piiriin kuuluvia olioita ja ilmiöitä. Esimerkiksi merenjumala saattaisi kyetä manipuloimaan merivirtoja, nousu- ja laskuvesiä, aaltoja, jne.
  • Iättömyys: Jumalat eivät vanhene.
  • Olemassaoloon palaaminen uskon voimalla: Vaikka jumalan onnistuisikin jotenkin tuhoamaan, sen palvojien usko palauttaisi sen takaisin henkiin. Parempi tapa päästä eroon jumalasta onkin tappaa sen palvojat.
  • Regeneraatio: Jumaluuteen sisältyy edellämainitun myötä jumalaisen tason regeneraatio.
  • Ruumiittomuus: Jumalat ovat luonnollisessa muodossaan henkiolentoja, jotka voivat halutessaan luoda itselleen haluamansa kaltaisen fyysisen ruumiin. Tämä ruumis on jumalalle täysin merkityksetön, ja sen tuhoaminen pelkkä väliaikainen hidaste.
  • Kuolemattomuus: Yllämainittujen ominaisuuksien vuoksi jumalten katsotaan olevan tyyppien 1, 3, 4 ja 7 kuolemattomia.

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Älykäs jumala varmistaa heräävänsä ennen pitkää jättämällä jälkeensä runsaasti hämäriä kirjoituksia ja muita vihjeitä, joissa luvataan valtaa, voimaa ja rikkauksia sille, jonka onnistuu herättää jumala horroksestaan.