Takatsuke vs. Kugaya

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Takatsuke vs. Kugaya
Takatsuke n kugaya 1.png
Ikivanha MS PaintTM-tekniikalla toteutettu ottelua kuvaava puupiirros.
Aika: ?
Paikka: Myodanzo
Voittaja: Takatsuke Yoko'zo
Taistelijat
Kugaya Takatsuke Yoko'zo

Taistelu Kugayan ja Takatsuke Yoko'zon välillä on yksi yhdeksänhäntäisten kettujen historian legendaarisimmista kaksintaisteluista ja usein toistettu iltanuotiotarina Yoko'zon perheen jäsenten keskuudessa. Taistelussa kohtasivat kaksi Yoko'zon perheen suurinta - sen perustaja ja sen voimakkain vesa.

Kugayan hyökkäys Myodanzoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myodanzo ennen.

Kaikki alkoi mielettömän kauan aikaa sitten käsittämättömän kaukaisessa avaruuden kolkassa, joka oli autio lukuunottamatta tyhjyyteen pehmeää valoaan säteilevää pientä galaksia, jonka edustalle oli yllättäen ilmestynyt avaruuden tyhjiötäkin synkempi mustuus. Mustuus alkoi muuttua konkreettisemmaksi, kunnes se ei enää ollut mustuutta: tyhjiössä pikkugalaksin edustalla leijaili yhdeksänhäntäinen kettu, jonka turkki oli autioita yötä mustempi ja jonka silmien pupillit olivat kaksi keltaisena hehkuvaa rakoa. Ketun silmät kapenivat ja kurkusta kohosi hiljainen murina, syvä kuin maan perustukset, joka haipui tyhjiön äänettömyyteen. Synkkä kettu pystyi näkemään sen, mitä suurin osa muista universumin asukkaista ei olisi voinut nähdä: Hänen edessään pehmeästi hohtava galaksi oli vain harhakuva. Hän näki, mitä harhakuvan takana oli: himmeää valoa hohtava vihreän ja sinisen kirjava planeetta, jonka ilmakehää täplittivät valkoiset pilvet ja jonka ympärillä kiersi suuri määrä väriltään vaihtelevia kuita, joista osa oli kuin pieniä planeettoja itsekin. Planeetta, jolla tuo avaruudessa leijuva kettu oli miljardeja vuosia aikaisemmin syntynyt. Planeetta, jolle hän oli tullut kostamaan. Planeetta, jonka hän oli tullut tuhoamaan. Kettu ei antanut planeettaa ympäröivien loitsujen ja lumousten häiritä itseään, vaan puikkelehti niiden välisistä pienistä rakosista kuin kärpänen kanaverkon rei'istä. Hän ei kuitenkaan ollut tullut tuhoamaan planeettaa nopeasti ja tuskattomasti. Ei, sitä iloa hän ei kohteelleen sallisi. Hän aikoi tuhota planeetan hitaasti ja tuskallisesti, hävittää pala kerrallaan, tappaa asukas kerrallaan. Tumma kettu saapui ilmakehän ylärajalle, mutisi muutaman sanan ja laskeutui ilmakehään varjojen suojaamana, katseilta ja kitkalta suojassa. Ketun käpälät koskettivat virheetöntä ruohomattoa ja sen kynnet pureutuivat sen läpi sylkien maahan myrkkyä, joka oli paljon näkymättömämpää, huomaamattomampaa ja vaikeampaa torjua kuin mikään fyysinen myrkky olisi ollut; sillä tuo myrkky oli vihan, kostonhimon ja kateuden myrkkyä. Ruoho kuoli ja ruskistui mustaturkkisen ketun vihan palavan tulen edessä. Kugaya oli saapunut.

Myodanzo jälkeen.

Samaan aikaan läheisessä metsässä kaksi nuorta, vasta viisi häntää kasvattanutta kettua vaelsi kauneuden keskellä. Vaikka eivät he sen metsän kauneuteen ehtineet juuri keskittyä, sillä he nimittäin olivat hännänpäitään myöten rakastuneet toisiinsa ja näkivät tietenkin tyypillisten teinirakastavaisten tapaan vain toisensa. Tämän takia he eivät heti huomanneetkaan, kuinka linnut ja jopa puiden havina hiljenivät ja ruoho alkoi käpristyä ja mustua heidän jalkojensa juuressa. Pian he kuitenkin huomasivat, kun puiden lehdetkin muuttuivat ruskeiksi ja varisivat pois ja oksat käpristyivät kuin suuressa kuumuudessa. Yhtäkkiä läpitunkemattoman musta energiasäde pörautui läpi nuoren urosketun rinnan ja tämä kaatui maahan sunnattomassa tuskassa. Säde oli mustaa pahaa energiaa, joka hyökkäsi viattoman uhrinsa kimppuun sisältäpäin ja imi tämän ruumiin kuiviin elämänvoimasta. Naaraskettu katsoi kauhun vallassa, kuinka hänen rakkaansa ruumis kouristeli tuskassa ja lopulta jäi paikoilleen makaamaan kasvava verilammikko allaan. Tyttö ei enää kestänyt vaan lähti pakenemaan niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, mutta yhtäkkiä kaikki muuttui mustaksi hänen silmissään. Kaikki oli kadonnut... paitsi takaapäin tuleva nimettömän kauhun tuntu. Nuori kettu kääntyi ja päästi lyhyeen lakkaavan kirkaisun. Viimeinen minkä hän näki, oli kaksi keltaista, rakomaista silmää. Ruumis sortui maahan silmät lasittuneina ja sen suusta valui verta kuolleelle nurmelle.

Kaukaisessa Totuuden Palatsissa Takatsuke Yoko'zo hätkähti ja väristys kulki hänen selkääpiitään pitkin. Kakasi elämänoimaa oli kadonnut äkkiä eikä eteläpuolen metsä todellakaan lähettänyt terveitä signaaleja. Hänen sukunsa ikikaikainen, kaunis koti oli alkanut tekemään kuolemaa... ja hän tunnisti sen pirulaisen tassunjäljet, joka tämän oli tehnyt. Hänen oma pojanpoikansa, se, joka nyt sanoi itseään Kugayaksi. Hän muisti, millaista se oli ollut ennen... poika oli osoittanut lupausta suuremmasta kuin yksikään yhdeksäntäinen kettu ennen häntä tai hänen jälkeensä, mutta hänen sydämensä oli vääristynyt, mustunut ja kuollut pois kuin kuihtuva huonekasvi. Takatsuke oli vieläkin surullinen hänen puolestaan ja vihainen siitä, ettei ollut nähnyt merkkejä ajoissa, mutta jotenkin hän tiesi, että tämä kerta tulisi olemaan hänen mahdollisuutensa korjata virheensä. Tämä kerta tulisi olemaan hänen mahdollisuutensa surmata Kugaya, heidän viimeinen taistelunsa. Takatsuke marssi ulos Totuuden Palatsin suuresta kristalliportista päättäväisyyden vallassa ja katseli ympärilleen. Planeettaa valaisevat valot olivat himmenemässä ja osa niistä vilkkui - sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut - ja taivaalle kerääntyi mustia pilviä. Kugaya isottelee, näyttää mahtiansa, ajatteli Takatsuke. Totuuden Palatsia vartioivat yhdeksänhäntäiset ketut olivat pelonsekaisen hämmennyksen vallassa, ja kysyivät Takatsukelta mitä täällä tapahtuu. Takatsuke oli hetken hiljaa ja sanoi sitten:

”Aika on vihdoin tullut. Aika korjata ne virheet, joita olen tehnyt. Kohtaamme viimeisen kerran... Kugaya.”

~Takatsuke

Viimeisiä sanoja Takatsuke ei sanonut vartijoille, vaan lausui ne etelään tähyten, katse kaukaisuuteen harhautuneena. Kugaya oli liikkellä, hän tunsi sen; lisää elämänvoimia katosi. Takatsuken päättäväisyys kasvoi. Hän ei antaisi viattomien kärsiä ja kuolla enää pitempään! Hän loikkasi ilmaan, hyppäsi mahtavassa kaaressa kultainen turkki hulmuten ja laskeutui melkoisen pitkän matkan päähän lähtöpaikastaan ja lähti juoksemaan täyttä vauhtia heti kun hänen jalkansa koskettivat maata.

Takatsuke kohtaa Kugayan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kugaya käveli keskellä kuoleman ja hävityksen pyörrettä, jossa tuli, viha, varjot, pelko, veri ja kuolema tanssivat kuin hullantuneina toistensa ympäri. Ja hän oli tuon hirvittävän tanssin kapellimestari, sen herra ja valtias! Kaikkialla hänen ympärillään kuului kiljuntaa ja karjuntaa, kun tuhon pyörteen vangeiksi jääneet huusivat. Yhtäkkiä savun ja varjojen seasta Kugayan eteen loikkasi aikuinen yhdeksänhäntäinen kettu, joka karjui Kugayalle haasteen. Kugaya ei kuitenkaan ollut tästä vakuuttunut, vaan avasi leukansa ja ampui suustaan voimakkaan energia-aallon kohti haastajaa. Energiahyökkäys ei kuitenkaan koskaan osunut kohteeseensa, vaan valtavan jyrähdyksen saattelemana sen tielle sinkoutunut toinen energiapallo tuhosi sen. Savun seasta hyppäsi Yoko'zon perheen pää, yhdeksänhäntäisten kettujen suurin, kultaturkkinen Takatsuke Yoko'zo, jonka saapuminen tuntui ajavan pois pelon ja varjot. Kugaya nauroi niin, että taivaat raikuivat.

”HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAA!!! Sinäkin olet vaivautunut tulemaan tänne aivan itse vain minun vuokseni? Kuinka hauskaa, Taka-vaari!”

~Kugaya

”Sinä et ole minun pojanpoikani, Kugaya.”

~Takatsuke

”Häpeätkö sinä minua, Taka-vaari? Vaikka minusta on tullut suurempaa kuin kenestäkään muusta yhdeksänhäntäisestä ketusta?”

~Kugaya

”Minä en häpeä sinua. Minulla ei ole mitään syytä hävetä sellaista, jolla ei ole minuun mitään siteitä. Minä tulin tänne tappamaan sinut.”

~Takatsuke

”Voit väittää itsellesi, että meillä ei ole siteitä, mutta se ei muuta miksikään sitä, mitä on tapahtunut, Taka-vaari. Sinä et pysty surmaamaan minua. Sydämesi pettää sinut!”

~Kugaya

Takatsuke syöksyi kohti Kugayaa, joka kuitenkin loikkasi taaksepäin ja sivalsi Takatsukea hännällään. Takatsuke väisti iskun ja maa halkesi sen osuessa maahan. Takatsuke määräsi kaikki muut poistumaan paikalta välittömästi, ja muut paikalla olleet yhdeksänhäntäiset ketut juoksivat pois taistelupaikalta. Takatsuken taivaansinisten silmien päättäväinen katse kohtasi Kugayan keltaisista silmistä loistavan kostonhimon kun kaksi Yoko'zon perheen suurinta kohtasi toisensa veren tahrimalla kuolleen nurmen kentällä.

Kugaya ampui jälleen suustaan pallon mustaa energiaa kohti Takatsukea, mutta Takatsuke heitti voltin takaperin ja läimäisi energiapallon hännillään yläilmoihin ja vastasi sitten Kugayan energiahyökkäykseen omallaan. Kugaya väisti ammuksen loikkaamalla sivulle ja huudahti heti perään mystisiä loitsusanoja tuntemattomalla kielellä. Ilma kylmeni ja valtavat jääkiteet kasvoivat Takatsuken ympärille vagiten tämän jääkoteloon. Jääkotelo ei kuitenkaan kestänyt kauaa vaan murtui pian paukahtaen tuhansiksi siruiksi. Tänä aikana Kugaya oli kuitenkin ehtinyt levitoida korkealle ilmaan taistelukentän yläpuolelle.

”Yritäpä torjua tämä, Taka-vaari! WAVE OF ENDLESS ANNIHILATION!!!”

~Kugaya

Käsittämättömän voimakas aalto mustaa pahaa energiaa virtasi jyristen Kugayan aukinaisesta suusta kohti alapuolella seisovaa Takatsukea. Takatsuke ei kuitenkaan menettänyt hermojaan vaan lausui rauhallisesti:

Kohi 79: Koteban!”

~Takatsuke

Suuri muuri ennennäkemättömissä väreissä ja värittömyyksissä loistavaa todellisuusenergiaa muodostui silmänräpäyksessä Takatsuken ja Kugayan energia-aallon väliin. Kuului valtava, taivaita ravisuttava jyrinä, kun energia-aalto kohtasi energiamuurin. Lopulta kohtaaminen oli ohi. Kugayan aalto ei ollut osunut kohteeseensa, vaan kilpistynyt energiamuuriin. Kugaya oli kevyen vaikuttunut, mutta tälläistä hän olikin odottanut omalta isoisältään, Yoko'zon perheen kantaisältä. Kugaya syöksyi alas taivaalta kohti alhaalla odottavaa Takakatsukea, joka kuitenkin syöksyi ylös taivaalle Kugayaa vastaan. Kaksi yhdeksänhäntää kohtasivat ilmassa ja iskivät kyntensä toistensa lihaan ja ruoskivat toisiaan hännillään. Ilma rätisi sähköä, kun nuo kaksi kohtasivat, sinkoutuivat erilleen ja kohtasivat jälleen. Lopulta taistelupukarit laskeutuivat maahan. Molempien kehoon tulleet haavat umpeutuivat hetkessä.

Taistelupukareiden tuijotettua jälleen toisiaan verisen kentän yli Kugaya alkoi nauraa, ensin hiljaa, sitten kovaäänisemmin, kunnes maa järkkyi. Äkkiä maa halkesi Kugayan edessä, ja halkeamasta nousi suuren jyrinän ja eeppisten savuefektien säestämänä valtava kivinen sarkofagi, joka oli peitetty ylhäältä alas pahuuden symboleilla. Sarkofagi halkesi sitten neljään osaan ja paljasti kivipaaden, jolla makasi yhdeksänhäntäisen ketun ruumis. Takatsuken silmät suurenivat järkytyksestä, kun hän tajusi, kenen ruumis se oli. Yumigo Nibizu'mun, jonka oli surmannut Draconeuvoston ylipappi Mahtien Mittelössä! Yumigo, jonka ruumista ei ollut koskaan löydetty, Yumigo, jonka kuolema oli ajanut hänen miehensä Kurechimayon hulluuden partaalle. Heti sillä hetkellä kun Takatsuke oli nähnyt sarkofagin, hän oli alkanut aavistelemaan, mitä tekniikkaa Kugaya aikoi käyttää, mutta tätä hän ei ollut odottanut: Nibizu'mun perheen kantaäidin ruumiista tulisi epäpyhän elämän sukkanukke. Kugaya lausui rituaalinsa viimeisiä sanoja, ja Takatsukea kylmäsi, kun hän näki pahuuden vuotavan ruumiiseen ja saavan sen liikkumaan. Ruumis nousi. Sen silmät olivat tyhjät ja elämää vailla.

”Kuoleman Murtaja, Synnin Sinetti? Senkin kirotun tekniikan olet hionut täydelliseksi? Ja sinä olet varastanut Yumigon ruumiin...!”

~Takatsuke

Kugaya ei vastannut, mutta hymyili. Takatsuke terästäytyi. Tästä tulisi hankalampaa kuin hän oli olettanut. Yumigon valkeaturkkinen, kirotun elämän täytämä ruumis hyppäsi paadelta ja hyökkäsi kohti Takatsukea heilauttelemalla häntiään konemaisesti. Takatsuke väisteli ja torjui vasemmalta ja oikealta satavia iskuja. Kugaya itse hyppäsi taistelukentän ylle ja alkoi mäiskimään Takatsukea energia-ammuksilla ilmasta käsin. Takatsukella oli täysi työ väistää ja torjua molempia. Takatsuke perääntyi askeleen, ja keräsi tulielementin manaa suuhunsa ja vapautti sen sitten tulisena komeettana kohti Yumigon ruumista. Ruumis ei kuitenkaan seissyt toimettomana, vaan vastasi vapauttamalla allon vettä, johon osuessaan tuli sammui ja vapautti suuren höyrypilven. Kugaya laskeutui maahan pilven sisälle, arvaten Takatsuken olevan hänen ja Yumigon ruumiin välissä. Hän alkoi juosta kiistyvää vauhtia ympyrää ja niin alkoi Yumigon ruumiskin. Höyry muotoutui pyörteeksi. Kugaya mutisi taikasanoja ja huusi lopulta

”Tuhannen kynnen hurrikaani!”

~Kugaya

Höyrypyörre alkoi pyöriä valtaisalla nopeudella ja sen sisälle muodostui tuulielementin manasta kynsiä, jotka silpoivat pyörteen sisään jäänyttä Takatsukea. Pyörre haihtui ja paljasti Takatsuken kultaturkkisen ruumiin täynnä haavoja... mutta yhtäkkiä Takatsuke hajosi sirpaleiksi kuin lasi! Kugaya ärähti ja kääntyi nähdäkseen hyvinvoivan Takatsuken seisomassa pienellä kummulla pari sataa metriä taaempana.

”Ovatko taitosi ruosteessa, Kugaya? Et huomannut että korvasin itseni peilikopiolla.”

~Takatsuke

”Vakuuttavaa, Taka-vaari, mutta todellinen taistelu on vasta alkanut!”

~Kugaya

”Sinun osaltasi taistelu on ehkä vasta alussa, mutta sinun häpäisemäsi ruumiin osalta se on ohi. Alamaailman kahleet, nouskaa!”

~Takatsuke

Maasta nousi yhdeksän paksua ketjua, jotka kietoutuivat Yumigon ruumiin ympärille. Takatsuke katosi kummun päältä ja ilmestyi kirotun ruumiin viereen. Kugaya älähti, mutta Takatsuke oli jo iskenyt tassunsa ruumiin otsaan. Tassun alta alkoi hohtaa sinistä valoa, kun Takatsuke totesi tyynesti:

Kohi 80: Nokugha!”

~Takatsuke

Sinisen valon määrä moninkertaistui, Kugaya karjaisi raivosta ja kirotun ruumiin suusta purskahti mustaa manaa, joka sitten haihtui olemattomiin kuin ei olisi koskaan ollutkaan. Kugaya syöksyi päin Takatsukea vain haroakseen kynsillään tyhjää. Takatsuke oli palannut yhdellä kettuaskeleella[1] kummulle Yumigon ruumis häntiinsä kiedottuna. Hän laski ruumiin maahan ja luki sen päälle suojaloitsun. Hän ehti juuri tehdä sen, ennen kuin hänen täytyi kääntyä kohtaamaan Kugayan kynnet, jotka tavoittelivat hänen kurkkuaan. Alkoi uusi hengästyttävä taistelu, kun taistelupari loikki ympäri kenttää, väisteli, torjui, väijyi, hyökkäsi, vetäytyi, kohtasi ilmassa ja maassa, ammuskeli energiaa ja heitteli loitsuja. Tasitelun aikana Takatsuke saavutti varmuuden siitä, mitä hänen pitäisi tehdä lopettaakseen tämä taistelu lopullisesti.

Yhdeksän hännän tanssi: Ikuisen olemattomuuden sinetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pienimuotoinen ulottuvuushyppytekniikka, perustuu paikallisiin aika-avaruusvääristymiin
Under construction.png
Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.
Hömpän tärkeimmät kaksintaistelut
Zetto vs. Jurppa - Takatsuke vs. Kugaya - Sengetsu vs. Maryu - Hjassan vs. Keisari - Tiamat vs. Takatsuke - Azuroooc vs. Tiamat