Käyttäjä:Röhmöfantti/Taistelulajit

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Taistelutaito-teoksen esitellessä Jalot Tyylit ja kuvaillessa yliluonnollisten taitojen käyttöä taistelussa, tämä artikkeli esittelee fyysisen kamppailun tyylisuuntia eritellymmin.

Termistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelutyyli on laajasti määriteltynä mikä vain jollekin olennolle tai ryhmälle olennainen tapa taistella. Teknisemmän määritelmän mukaan tyyli jaettujen strategisten ja taktisten perusolettamusten päälle rakennettujen, keskenään synergisten taistelutekniikoiden ja -taitojen sekä niitä tukevien muiden tekniikoiden kokonaisuutta. Tästä määritelmästä on vielä erotettava Tyylit isolla kirjaimella eli Jalot Tyylit. Nämä ovat hyvin korkealla abstraktion tasolla operoivia metatyylejä, joita lähinnä Voimajärjestyksen korkean profiilin hahmot kykenevät suoraan harjoittamaan, mutta joita alemman tason tyylien pienellä kirjaimella voidaan katsoa eri suhteissa edustavan. Termiä taistelulaji voidaan käytännössä käyttää synonyyminä taistelulajille, mutta formaalisti se merkitsee taistelutyyliä sosiaalisena instituutiona: sen harjoittajien jaettua identiteettiä, filosofiaa, sille ominaisia koulutusmetodeja ja termistöjä, mahdollista arvojärjestystä ja säännöstöä, sekä sitä, minkälaisia merkityksiä tyylin harjoittajat ja ulkopuoliset sille antavat. Määritelmällisesti taistelulajilla on oltava useampi kuin yksi harjoittaja joiden on tunnistettava se muista ympäristössä harjoitetuista tyyleistä erilliseksi kokonaisuudeksi.

Esimerkiksi nakkikioskien jonoissa puolenyön jälkeen tavattavaa horjahtelevaa tönimistä voidaan pitää valomerkin jälkeen baarista palaileville ominaisena tyylinä (laaja määritelmä), mutta se ei ole tyyli (tekninen määritelmä), sillä se ei muodosta eheää kokonaisuutta eivätkä sen "tekniikat" synergisoidu[1]. Jos Maken snägärin pihalla erityisen kovaa turpaansa saanut nuorukainen sattuu kiinnittämään samaisen laitoksen roskista dyykkaavan Spurgu-Spöken huomion ja tämä opettaa hänelle legendaarisen Kur Moo Tus -tyylin, jonka suurmestari on, on kyseessä tyyli (tekninen määritelmä) joka edustaa Jaloista Tyyleistä Juopon Tyyliä (Tyyli isolla kirjaimella). Nuorukainen ymmärtää oppineensa tältä erakolta omanlaisensa tekniikoiden kokonaisuuden ja omaksuu sen eetoksen luvaten käyttää sitä vain sanktioituihin tarkoituksiin, eli jonossa etuilemiseen ja epämiellyttävältä vaikuttavien naamavärkkien kunnostamiseen; näin olen kyseessä on myös taistelulaji.

Taistelulajien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyylin ja Nyrkin mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkeasti Nyrkki (tai aseellisesta taistelusta puhuttaessa Terä) kertoo millä lyödään, tyyli taas miten myödän. Kumpikaan ei ole käytettävissä yksinään, mutta yhdessä tyyli ja Nyrkki muodostavat taistelukelpoisen kokonaisuuden. Tyylin sanotaan tällöin soveltavan Nyrkkiä ja Nyrkin toteuttavan tyyliä.

Nyrkit voidaan jaotella sen mukaan, mitä voiman tyyppiä ne kanavoivat:

  • Vahva Nyrkki käyttää fyysistä voimaa
  • Iskun Nyrkki, Taivaan Nyrkki ja Ketun Nyrkki käyttävät energiaa
  • Mystikon Nyrkki käyttää manaa
  • Mielen Nyrkki käyttää psi-voimaa

Tyyli pienellä kirjaimella on mikä tahansa taistelutekniikoiden kokonaisuus, mutta Tyyleistä isolla kirjaimella puhuttaessa tarkoitetaan kahdeksaa Jaloa Tyyliä. Nämä ovat abstrakteja kattokokonaisuuksia, joiden alle eri tyylit (pienellä kirjaimella) eri suhteissa putoavat. Tyylien abstraktius tekee ne sekä käsittämättömiksi että hyödyttömiksi kuolevaisille, joiden taistelulajit korkeintaan approksimoivat joitakin niiden ominaisuuksia, mutta Mahtiolentojen ja Voimajärjestyksen ylempien tasojen pidemmälle optimoitujen tyylien voidaan sanoa todella edustavan niistä yhtä tai useampaa.

Jalot Tyylit ovat uniikkeja kokonaisuuksia, jotka eivät palaudu toisiinsa, mutta ne voidaan ryhmitellä seuraavasti:

  • Lohikäärmeen Tyyli ja Turmandemonin Tyyli ovat hyökkääviä
  • Molokin Tyyli ja Feeniksin Tyyli ovat puolustavia
  • Yhdeksänhäntäisen ketun Tyyli ja Pikkuimpin Tyyli ovat evasiivisia
  • Jaloenkelin Tyyli on sekä hyökkäävä että puolustava
  • Juopon Tyyli ei ole hyökkäävä, puolustava eikä evasiivinen

Tyylit ovat keskenään tasavertaisia, mutta niillä on omat vahvuus- ja heikkoussuhteensa. Monet olennot ovat yrittäneet, ja muutamat helppoheikit ja suuruudenhullut väittäneet onnistuneensa, kehittämään nk. Kultaisen Tyylin, joka sisältäisi kaikkien Jalojen Tyylien vahvuudet ilman minkään niistä heikkouksia. Useimmat yritykset yhdistää kaikki Tyylit päätyvät palaamaan niistä johonkin tai tuottavat huonosti toimivan sekoituksen keskenään ristiriitaisia tekniikoita, ja parhaimmillaankin tuloksena on Hopeinen Tyyli, joka ei sisällä minkään Jalon Tyylin heikkouksia mutta ei myöskään niiden vahvuuksia, ja siten häviää suorassa taistossa niistä kaikille.

Aseellisuuden mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hömppäpedian käyttämä voima-arvoasteikko erottaa aseellisen ja aseettoman taistelutaidon toisistaan, mutta taistelutyylit itse eivät välttämättä tee selvää eroa; suuri osa etupäässä aseellisista tyyleistä sisältää myös aseettoman taistelun tekniikoita, ja monet pääasiassa aseettomat taistelutyylit opettavat tai ovat sovellettavissa myös aseelliseen kamppailuun.

Tason mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuolevaiset tyylit käsittävät Voimajärjestyksen ulkopuolelle jäävien olentojen käytettävissä olevat "normaalit" taistelulajit. Ne käyttävät tyypillisesti yliluonnollisia voimia rajallisesti tai eivät lainkaan - ja siten hyödyntävät lähes yksinomaan Vahvaa nyrkkiä - ja edustavat Jaloja Tyylejä vain etäisesti approksimoiden perustuen enemmänkin tarpeesta vastata tiettyihin olosuhteisiin kohonneille ydintekniikkojen kokonaisuuksille. Niiden matalampi koherenssi ja abstraktion taso sekä vähäisemmät voimavaatimukset tekevät niistä helpompia oppia[2], mutta myös rajoittavat niiden potentiaalia. Yksinkertaisimmat kuolevaiset taistelulajit ovat hyvin primitiivisiä, hädin tuskin tyyleiksi luokiteltavia tekniikoiden ryppäitä, mutta toiset - erityisesti ne, jotka on johdettu kuolemattomista tyyleistä - voivat viedä taitajansa biskatar-tasoille asti ja käydä alemman asteen kuolemattomista tyyleistä. Useimmat kuolevaisten tyylien harjoittajat ovat sub-biskatareja todellisten mestarien yltäessä taistelutaidoillaan undremal tai alivam biskatareiksi.
  • Kuolemattomat tyylit ovat Mahtiolentojen ja Voimajärjestyksessä pidemmälle edenneiden taistelulajeja, joita suhteessa kuolevaisiin tyyleihin luonnehtivat selkeämpi suhde Jaloihin Tyyleihin useimpien ollessa selkeästi luokiteltavissa jonkin niistä sovellutuksiksi, korkeampi abstraktion aste, joka tekee niistä paljon laajemmin sovellettavia, sekä suurempi yliluonnollisten voimien, ja siten muiden kuin Vahvan nyrkin, käyttö. Alempien mahtiolentojen taistelutaidot, jotka voivat tarpeeksi suurella omistautumisella olla tavallisen kuolevaisenkin opeteltavissa, ovat rajatapauksia. Ero kuolevaisten ja kuolemattomien tyylien välillä on sekä määrällinen että laadullinen: vaikka keskittyisikin ainoastaan "luonnolliseen", fyysisen voiman käyttöön sekä lyönteihin, potkuihin ja puristusotteisiin perustuvaan taisteluun, voiman ja taitojen ylitettyä tietyn tason kuolevaisten tyylien hyödyllisyys alkaa laskea[3]. Kenties merkittävin yksittäinen erottava tekijä on jalkatyöskentelyn rooli. Kun lähes kaikki kuolevaiset taistelutaidot nojaavat jollakin tapaa oman ja vastustajan tasapainopisteiden manipuloimiseen, mahtiolentotasolla painovoiman kumoaminen, teleportaatio ja muut liiketekniikat muuttavat asemoitumisen, tukipisteet ja liikkeiden radat paljon monimutkaisemmiksi ja syvällisempää analyysia vaativiksi kysymyksiksi. Kuolemattomien tyylien harjoittajat ovat tyypillisesti vähintään undremal biskatareja, ja niiden mestarit tyylin tasosta ja rodustaan riippuen keskisiä biskatareja, ylempiä biskatareja, tai Biskamatareja.
  • Kosmiset tyylit ovat Biskamatarien ja tätä korkeammalla Voimajärjestyksessä olevien olentojen käytettävissä olevia über-taistelulajeja, jotka ovat useimmiten kuolevaisille käsittämättömiä ja tunnistettavissa taistelulajeiksi vain siinä karkeassa mielessä, että niiden avulla voi antaa koko lössille porukkaa turpaan. Biskamatar-tasolla ulottuvuusmanipulaatio ja epämääräiset metatekniikat alkavat kohota merkittävään rooliin, ja "pelkät" fyysiset iskutkin ovat kyllin voimakkaita iskeäkseen taivaankappaleita radoiltaan. Biskatamatar-tasolle mentäessä fysiikan lait hyppivät kiltisti piiloon ja tilalle tulee jotakin paljon monimutkaisempaa ja coolimpaa, ja aivan huipulla Mainorien ja Mahtien hämärät universaalisen tason tekniikat mahdollistavat kokonaisten galaksien potkimisen kerralla vittuun sekä paikallisen todellisuuden uudelleenkirjoittamisen aikajanalla miljardien vuosien päähän takautuvasti ja etenevästi kopioiksi omasta nyrkistä hämäyksenä ennen varsinaista iskua. Yleisesti ottaen mitä ylemmäs Voimajärjestyksessä mennään, sitä merkittävimmiksi olentojen yksilölliset erikoiskyvyt tulevat, ja monet kosmiset "taistelulajit" ovat tosiasiassa puolentusinan tai vain yhden olennon tiedossa.

Polun mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelulajit voidaan jaotella sen mukaan, mikä on niiden konsepti siitä, mistä taistelussa oikeastaan on kyse ja miten ne määrittelevät voiton ja tappion. Paradigmat eivät suoraan kerro, minkälaisesta tyylistä on kyse, ja ovat useimmiten pelkkää suoraa taistelua laajemmin seuraajiensa toimintaan vaikuttavia filosofioita, mutta ovat hyödyllinen luokittelutyökalu siinä suhteessa, että se, mihin taistelutyylillä pyritään, sanelee sen, minkätyyppisiin tekniikoihin se keskittyy. Paradigmat tai polut ovat seuraavat:

  • Pelastavan nyrkin polkua seuraavien lajien kantavana ajatuksena on minimaalinen voimankäyttö. Niiden tarkoitus on taistelun lopettaminen mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vammoin kaikille osapuolille. Se on suosittu hyvien ja neutraalien sekä joidenkin majoraalisten olentojen parissa. Pelastavan nyrkin polun tyylien harjoittajat tapaavat katsoa kaikkia muita polkuja nenänvarttaan pitkin, ja muut vastaavasti pitää heitä nyhveröinä, joilla ei ole mitään asiaa taistelukentällä.
  • Sotaisan nyrkin polkua seuraavia lajeja luonnehtii väkivallan käyttö päämäärien saavuttamiseen silloin kun se on hyödyllistä sekä taistelussa pyrkimys vastustajan mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen taistelukyvyttömäksi tekemiseen tai surmaamiseen. Sotaisan nyrkin polku on suosittu kaikkien Suuntaumusten parissa.
  • Tuhoavan nyrkin polkua seuraavat lajit muodostavat täydellisen vastakohdan Pelastavan nyrkin polulle pyrkien maksimaaliseen väkivaltaan. Siinä missä Pelastavan nyrkin polun seuraajat ryhtyvät taisteluun kun se on välttämätöntä ja Sotaisan nyrkin polun silloin kun se on hyödyllistä, Tuhoavan nyrkin polun tyylit kannattavat kaikkien tilanteiden ratkaisemista väkivallalla tai muuttamista tilanteiksi, jotka voidaan ratkaista väkivallalla. Tämä polku on suosittu pahojen ja erityisesti kaoottisten olentojen parissa.
  • Esteettisen nyrkin polku on nimitys niille tyyleille, jotka eivät välitä voitosta tai tappiosta sinänsä, vaan määrittävät onnistumisen jollakin muulla tavalla. Tässä kategoriassa ovat esimerkiksi urheilulliset tai seremonialliset tyylit, jotka pyrkivät pisteiden keräämiseen tiettyjen sääntöjen puitteissa, tyylit, jotka välittävät enemmän siitä, kuinka oikeaoppisesti ja kauniisti tekniikat suoritetaan kuin siitä, onnistuvatko ne, sekä Tasapainon voimien harmaat tyylit, jotka pyrkivät tasapeliin ja pitävät sekä voittoa että tappiota epäonnistumisina. Tämän polun tyylejä tavataan kaikkien Suuntaumusten, mutta eniten Tasapainon ja Järjestyksen ja vähiten Kaaoksen parissa.

Ulkoisuuden ja kovuuden mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoinen ja sisäinen ovat käsitepari, jotka kuvaavat sitä, miten taistelutyyli kehittää voimaa. Ulkoiset tyylit tuottavat ulkoista voimaa, eli suoraa isku-, puolustus- ja väistökykyä. Sisäiset tyylit keskittyvät epäsuoraan sisäiseen voimaan eli koordinaatioon, staminaan ja yliluonnollisten resurssien kanavoimiseen. Stereotyyppisesti ulkoiset tyylit käyttävät vahvoja, näyttäviä liikkeitä, joiden teho on ilmeinen päältäpäin, sisäiset näennäisen vähäpätöisiä tai helliä liikkeitä, jotka saavat tehokkuutensa liikkeen taakse kehitetystä voimasta. Eroa ulkoisten ja sisäisten tyylien välillä ei kuitenkaan aina voi sanoa päältäpäin. Toinen tapa ilmaista tämä ero on siten, että ulkoiset tyylit keskittyvät varsinaisiin taistelutekniikoihin, sisäiset tukitekniikoihin. Termit ovat suhteellisia, ja kaikki taistelulajit sisältävät sekä ulkoisia että sisäisiä ominaisuuksia, vain eri sekoituksissa.

Kovuus ja pehmeys kuvaavat sitä, miten taistelutyylit ilmaisevat niissä kehitettyä voimaa. Kova voima merkitsee vastustajan hyökkäyksen tai puolustuksen kohtaamista suoraan ja murtamista suuremmalla voimalla (tai väistäessä liikkumalla suuremalla nopeudella). Pehmeä voima merkitsee vastustajan kohtaamista epäsuorasti ja tämän hyökkäyksen, puolustuksen tai evaasion tekemistä tyhjäksi käyttämällä vähäisempää voimaa. Kuten ulkoisuudenkin kohdalla, kaikki taistelulajit sisältävät sekä kovia että pehmeitä piirteitä, mutta voivat painottaa jompaa kumpaa toisen yli. Usein ulkoiset tyylit ovat myös kovia ja sisäiset pehmeitä, mutta on myös pehmeitä ulkoisia ja kovia sisäisiä tyylejä.

Taistelulajin ulkoisuus tai kovuus eivät suoraan liity sen edustamaan tyyliin. Yleisesti ottaen ulkoiset ja kovat tyylit tapaavat olla hyökkäävämpiä, sisäiset ja pehmeät evasiivisempia, ja stereotyyppisesti Lohikäärmeen Tyyliä pidetään Jaloista Tyyleistä kovimpana ja ulkoisimpana, Feeniksin Tyyliä sisäisimpänä ja pehmeimpänä, mutta kaikki Tyylit sisältävät kaikkia neljää tyyppiä, ja on olemassa Lohikäärmeen Tyylin muotoja, jotka ovat sekä sisäisiä että pehmeitä, sekä Feeniksin Tyylin muotoja, jotka ovat sekä ulkoisia että kovia.

Luettelo taistelulajeista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuroiden taistelulajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raivoava epäjumala kaataa vuoren
Perustuu vihaenergian kanavoimiseen käyttäjän fyysisen voiman, nopeuden ja kestävyyden sekä Iskun ja Taivaan nyrkkien kautta iskuvoiman nostamiseksi. Se on asuroiden parissa hyvin suosittu taistelulaji, ja monet tuntevat ainakin joitakin sen tekniikoita.
Tyylin todelliset harrastajat tunnistaa heidän tatuoinneistaan, arpeumista ja adamantista, tositeräksestä tai eterniumista valmistetuista lävistyksistä, jotka auttavat heitä paremmin kanavoimaan ja keskittämään vihaenergiaa ruumiissaan. Tyylin mestarit kehittävät omat tapansa toteuttaa nämä ruumiinmuutokset, ja edistyneemmät oppilaat varioivat itse omiaan. Asiaan perehtynyt voi kertoa Raivoavan epäjumalan harjoittajan tyylisuunnan ja usein hänen opettajansa hänen tatuointiensa ja lävistystensä perusteella.
Yksilöllisen luonteensa vuoksi Raivoavalla epäjumalalla on lukuisia alasuuntauksia, joista mainittakoon Juopunut epäjumala tuhoaa baarin sekä Hiljennetyn raivon koulukunta. Juopunut epäjumala on Juopon tyyliin perustuva koulukunta, jossa ensin vedetään niin kovat kännit, että suurin osa jumalistakaan ei pysyisi tolpillaan, ja sitten aletaan rähistä. Massiivisen kaaospontikan käytön vuoksi sen edustajilla on usein vähäisempiä kaaosmutaatioita, ja sen pelätyimpien mestarien tiedetään kanavoivan Kaaoksen voimia lisätäkseen arvaamattomuuttaan ja tuhovoimaansa entisestään. Koulukunta tunnetaan pahamaineisista jokaperjantaisista röpöttelyretkistään, jotka lievimmillään muistuttavat täysimittaista ydinsotaa. Sen edustajia ei sallita Bar Universiin kolmea suurempina ryhminä.
Hiljennetyn raivon koulukunnan edustajat käyttävät eterniumlävistyksiä salpaamaan vihansa lähes kokonaan pudoten tasolle, joka ihmiselle vastaisi hiukan keskitasoa korkeampaa aggressiota ja asuroille äärimmäistä stooalaisuutta ja vannovat tosivalalla taistelevansa vain, jos siihen on legitiimi syy, kuten itsepuolustus tai vannottu verikosto[4]. Jos tällainen syy sitten ilmenee, Hiljennetyn raivon edustajat voivat vapauttaa varastoidun vihaenergiansa ja siihen täpäten saada taistelukykyynsä vielä tavallista suuremman boostin. Koulukunnan heikkous on, että varastoitua vihaenergiaa on rajallisesti, ja kun se on ehtynyt, täytyy sen antaa kertyä ajan kanssa takaisin.
Kahdeksan värisevää kämmentä
Lohikäärmeen tyyliä edustava taistelulaji, joka käyttää Taivaan nyrkin edistynyttä variaatiota tuottamaan fyysisillä iskuilla missä tahansa sopivassa väliaineessa, tai edistyneemmillä käyttäjillä avaruuden kudoksessa itsessään, eteneviä shokkiaaltoja, jotka säilyttävät voimansa levitessään ja soveltuvat siten laajamittaisen tuhon aikaansaamiseen. Kahdeksan värisevän kämmenen taitajat voivat esim. kaareuttaa iskunsa planeetan ympäri ja saada sen osumaan edessään seisovan vastustajan takaraivoon voimakkaampana kuin lähtiessään, aiheuttaa muutoksia säätilassa lyömällä ilmaa, jakaa merialueita tai tuottaa tsunameja lyömällä vettä, aiheuttaa maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia lyömällä maata, tai vain pyyhkiä valtion kokoisia alueita tasaiseksi matkan päästä. Nimensä laji saa asuroiden kahdeksasta raajasta (kuusi kättä, kaksi jalkaa) sekä siitä, että sen hyökkäykset suoritetaan useimmiten avoimin käsin.
Kahdeksan värisevää kämmentä soveltuu parhaiten käytettäväksi lukuisia heikompia vihollisia vastaan matkan päästä, ja lähelle pääsevä voimakkaampi vastustaja voi ajaa sen harjoittajat heikoille[5]. Sen toinen heikkous on Taivaan nyrkille ominainen, laaja-alaisten iskujen suuri energiankulutus. Tätä heikkoutta paikatakseen värisevän kämmenen harjoittajat oppivat rakentamaan resonansseja, joissa heidän shokkiaaltonsa saavat lisävoimaa toisistaan; tämä taas antaa heille tunnistettavan rytmin, jota tarpeeksi taitava tai värisevän kämmenen periaatteisiin perehtynyt vastustaja voi hyödyntää ennakoidakseen heidän liikkeitään.
Värisevän kämmenen iskut luokitellaan sen mukaan, kuinka montaa raajaa ne käyttävät - heikoimmat tekniikat suoritetaan yhdellä kädellä tai jalalla, voimakkaammat useammalla. Voimakkaimmat kahdeksanraajaiset hyökkäykset voivat tyylin voimakkaampien mestareiden käyttäminä repiä taivaankappaleita palasiksi.
Jumalansurmaajan nyrkki
Jumalia, puolijumalia ja heidän palvelijoitaan vastaan käytettäväksi tarkoitettu tyyli. Sitä käyttävät asurat oppivat jalostamaan synnynnäisen osittaisjumaluutensa eräänlaiseksi antijumaluudeksi, joka samanaikaisesti hylkii että imee itseensä jumalvoimaa[6]. Tämän kautta he saavuttavat useita kykyjä, joihin lukeutuvat jumalvoimaisten olentojen läsnäolon aistiminen (ja tätä kautta heidän liikkeidensä ennakoiminen), jumalkykyjen vastustaminen tai kumoaminen, jumalvoiman absorboiminen kosketuksesta, sekä antijumaluuden kanavoiminen iskuihinsa.
Jumalansurmaajan nyrkin ulkoinen aspekti edustaa Turmandemonin tyyliä, ja perustuu nopeisiin, tarkkoihin iskuihin tämän heikkoihin kohtiin. Tyyli on aggressiivinen, liikkuva ja välttää vastustajan suoraa kohtaamista; jumalansurmaajan nyrkin harjoittaja mieluummin kiertää puolustukset kuin yrittää murtaa ne ja mieluummin vastahyökkää kuin torjuu tai väistää. Sen harjoittajat pyrkivät iskemään odottamatta, pitämään vastustajansa epätasapainossa ja metodologisesti tekemään tämän puolustuskyvyttömäksi ennen kuin antavat viimeisen iskun. Hyökkäyksiin kanavoituna Jumalansurmaajan nyrkin antijumaluus on jumalolennoille myrkyllistä ja voi heikentää jumalia ja viedä heidän palvelijoiltaan heidän voimansa häiritsemällä jumalan ja palvojan välistä sielullista yhteyttä[7]. Jumalansurmaajan nyrkki käyttää jumalten meta-anatomian heikkoihin kohtiin suunnattuja painepisteiskuja jumalvoiman vuon patoamiseksi tai salpaamiseksi siten heikentäen heitä ja tehden heidät alttiiksi vahingolle. Tyylin mestareiden väitetään tuntevan salaisia tekniikoita, joiden avulla on mahdollista eristää jumala palvojistaan ja tappaa tämä lopullisesti, ohittaen jumalten normaalin tyypin 4 kuolemattomuuden.
Jumalansurmaajan nyrkin tekniikat ovat rajallisesti sovellettaessa ei-jumalaisia metaolentoja ja muita henkiolentoja vastaan, mutta se ei ole tässä parhaimmillaan. Se on tarkoitettu yksittäisiä, voimakkaita vihollisia vastaan, ja on siksi huomattavasti esimerkiksi kahdeksaa värisevää kämmentä huonommin soveltuva suuria heikompien vihollisten joukkoja vastaan. Näistä syistä vain kaikkein fanaattisimmat antiteistit käyttävät sitä ainoana taistelulajinaan.
Shastangakala
Shastangakala eli Kuuden raajan taito on taistelulajien perhe, joka saa nimensä siitä että se käyttää kuutta ruumiinosaa hyökkäykseen erotuksena esimerkiksi kahdeksanraajaisista Värisevistä kämmenistä tai 21-raajaisesta asurapainista, sekä siitä, että se hyödyntää viitteellisesti kuutta eri asetyyppiä. Ensimmäinen näistä asetyypeistä on paljas käsi, jonka tekniikoiden päälle varsinaiset aseelliset tekniikat rakentuvat. Seuraavat kolme raajaa ovat poikkeuksetta miekka, nuija ja kirves; viidennen ja kuudennen identiteetti vaihtelee, mutta erityisesti keihäs, chakram ja köysi ovat suosittuja, ja koska useimmat shastangakalan harjoittavat taistelevat pitäen aseita neljässä ylemmässä kädessä ja kaksi alinta kättä vapaina, lasketaan tyhjä käsi joskus kahdeksi raajaksi.
Shastangakala edustaa Lohikäärmeen Tyyliä koulukuntakohtaisin vaikuttein muista, erityisesti Turmandemonin ja Jaloenkelin tyyleistä, ja käyttää Vahvaa nyrkkiä ja Iskun nyrkkiä. Se on tyypillisesti aggressiivinen, nopeatempoinen, fluidi, ja painottaa iskutahtia sekä eri aseiden koordinaatiota enemmän kuin raakaa voimaa. Vaikkakin villi, se on myös tekninen ja eksakti. Kaikilla kuudella aseella, mitkä ne sitten kussakin koulukunnassa ovatkin, on omat tekniikkansa, ja shastangakalakan taito näkyy hänen kyvyssään käyttää niitä paikkaamaan toistensa heikkouksia ja tukemaan toistensa vahvuuksia. Jalkoja ei shastangakalassa käytetä hyökkäykseen, ja suurin osa sen asennoista on staattisia, mutta sitä vastoin sitä luonnehtii akrobaattisten liiketekniikoiden runsas käyttö vihollisten yllättämiseksi. Myös aika-avaruudelliset tekniikat, kuten ajan hidastaminen tai nopeuttaminen, etäisyyksien lyhentäminen tai pidentäminen, liikeratojen taivuttaminen sekä multipresenssi, ovat shastangakalalle leimallisia.
Korkean tason shastangakalassa tärkeäksi nousee shastangavidyaksi kutsuttu kyky; kun ensin on opeteltu hallitsemaan kuutta tai viittä eri hyökkäystapaa samanaikaisesti ja sitten integroimaan ne yhdeksi, kaikkien erikoispiirteet saavuttavaksi, koordinoiduksi kokonaisuudeksi, voidaan koordinaatiosta sitten hiljalleen luopua, ja antaa raajojen ikäänkuin ohjata itseään. Tämä mahdollistaa useaa laadullista porrasta nopeamman, rinnastetun komputaation taistelussa sekä instant counter -tekniikat, joiden käyttäjä voi vastahyökätä jo ennen, kuin on tietoinen hyökkäyksestä. Shastangavidya-tilan hintana on jonkinasteinen arvattavuus, sillä sen reaktiot ovat välittömiä ja vaistonomaisia, mutta käytännössä kuuden toisistaan riippumatta liikkuvan, mutta silti emergentisti koordinoidun raajan liikket muodostavat niin monimutkaisiksi, että tämän teroeettisen ennakoitavuuden hyödyntämiseen tarvitaan käytännössä reaktionopeutta, joka on jo valmiiksi parempi, kuin shastangavidyan käyttäjän.

Devojen taistelulajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

33 pyhää raajaa
Koko nimeltään 33 pyhää raajaa puolustaa taivasta ja pyörittää maata, 33 pyhää raajaa on Limbus-vuoren devojen parissa kehitetty, Jaloenkelin ja Molokin tyylejä joillakin Feeniksin tyylin elementeillä edustava, Iskun ja Taivaan Nyrkkiä käyttävä taistelulaji. Se on yksi Trayastrimshan kolmesta oikeamielisestä nyrkistä, ja edustaa niistä pidättyväisyyden hyvettä. Sen puolustava moodi käyttää kompakteja mutta dynaamisia, kaareutuvia torjuntaliikkeitä iskujen pysäyttämiseen ja ohjaamiseen sivuun, ja hyökkäävä moodi Taivaan Nyrkillä suoritettavia laaja-alaisia hyökkäyksiä, joilla voidaan iskeä useita kohteita matkan päästä. Molemmissa moodeissa se saa voimansa vankoista, eksakteista asennoista, jotka sallivat käyttäjän kohdentaa ja konservoida voimaansa.
33 raajaa itse ovat lajin perustekniikat. Ensimmäinen raaja on taivaan ja maan yhdistämisen asento, joka on tyylin perusasento, josta kaikkiin sen muihin tekniikoihin siirrytään. Perinteisesti oppilaat harjoittelevat pelkästään ensimmäistä raajaa jopa useiden maan vuosikymmenten ajan heidän kestävyytensä, kärsivällisyytensä ja omistautumisensa kehittämiseksi ja koettamiseksi. Raajat 2-13 ovat maan kaksitoista jalkaa, jotka ovat puolustavia tekniikoita. Niitä seuraavat raajat 13-31, taivaan 18 kättä, joissa aiemmissa tekniikoissa kehitetty voima käännetään ulospäin hyökkäykseen. Taivaallisia käsiä opetetaan vain edistyneemmille oppilaille, jotka vannotetaan tosivalalla käyttämästä niitä aggressiivisiin tarkoituksiin tai paljastamasta niitä ulkopuolisille, tämä osaksi niiden väärinkäytön välttämiseksi ja osaksi koska ne virheellisesti suoritettuina voivat olla käyttäjälleen vaarallisia. Viimeiset kaksi raajaa ovat vain tyylin mestareiden tiedossa olevat äärimmäinen puolustusliike maan juurten jalka sekä äärimmäinen hyökkäysliike taivaiden tyhjä käsi.
Tyylillä on opetusmenetelmiensä jäykkyyden ja tekniikoidensa vaatiman tarkkuuden vuoksi maine dogmaattisena ja muiden kuin mestareiden käsissä epäkäytännöllisenä, eikä se ole erityisen suosittu Limbus-vuoren ulkopuolella.
Liikkumaton timanttisormi
Mielen nyrkkiä soveltava, Yhdeksänhäntäisen ketun sekä toissijaisesti Turmandemonin ja Pikkuimpin tyylejä edustava taistelulaji, joka pyrkii tarkkuuteen ja liikkeen vähyyteen. Se on yksi Trayastrimshan kolmesta oikeamielisestä nyrkistä edustaen viisauden hyvettä. Sen harjoittajat kehittävät analyyttisiä kykyjään ja psionista prekognitiotaan voidakseen ennakoida vastustajiensa liikkeet ja väistää ne tai tehdä ne tyhjiksi sekä iskeä heidän heikkoihin kohtiinsa. Väistöt ja torjunnat ovat minimaalisia ja suoritetaan viimeisimmällä mahdollisella hetkellä, jotta vastustajan reaktioaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi ja että hän tuhlaisi mahdollisimman paljon voimiaan. Liikkumattoman timanttisormen hyökkäykset voivat olla hädin tuskin tunnistettavissa sellaisiksi - ja siten myös vaikeita havaita ajoissa niiden pysäyttämiseksi - mutta saavat voimansa tarkkuudestaan. Tässä ei varsinaisesti ole kyse painepistetekniikoista, vaan metatekniikasta, jonka avulla voidaan tunnistaa heikot kohdat missä tahansa olennossa, tekniikassa tai tyylissä. Korkeantason liikkumattoman timanttisormen tunnuspiirre ovat kasautuvat hyökkäyssarjat, joissa näennäisen vähäpätöisillä liikkeillä vastustaja lopulta manöveroidaan tilaan, jossa taistelu voidaan päättää yhdellä iskulla.
Kaksitoista taivaallista nyrkkiä
Kaksitoista taivaallista nyrkkiä luetaan yhdeksi Trayastrimshan kolmesta oikeamielisestä nyrkistä, hyveenään antaumuksellisuus[8], mutta se on pikemminkin katsottavissa taistelulajien perheeksi tai eräänlaiseksi metatyyliksi, joka käsittää useita vaihtelevia tekniikoita ja taktiikoita, mutta samankaltaisia periaatteita[9] soveltavista muodoista. Nämä muodot on kukin nimetty jonkin morfisen arketyypin[10] mukaan ja kanavoivat sen ominaisuuksia. Ne edustavat vaihtelevia Tyylejä sekä kovuus-pehmeys- ja sisäisyys-ulkoisuus-asteita, mutta kaikki soveltavat Mystikon nyrkkiä, ja edustavat kukin omaa manatyyppiään. 33 pyhään raajaan ja Liikkumattomaan timanttisormeen verrattuna Taivaalliset nyrkit ovat, muotokohtaisin eroin, hyökkäyspainotteiseimpia ja liikkuvaisempia.
Kaksitoista on muotojen yleisin lukumäärä, mutta tyylisuunnasta riippuen niitä voi olla myös kahdeksan, kymmenen tai kahdeksantoista, ja tarkka lista vaihtelee. Lisäksi jotkin suuntaukset tunnustavat erilaisia supernumeerisia muotoja, joita ei oteta huomioon numeroinnissa, yhdistettyjä muotoja, joissa kaksi toisilleen komplementaarista muotoa lasketaan yhdessä, sekä alamuotoja, joissa rajoittuneempi tai erikoistuneempi muoto lasketaan yhdessä sitä muistuttavan emämuodon kanssa.
Seuraavat viisi muotoa, jotka edustavat Limbus-vuoren neljää alempaa rinnettä sekä Trayastrimshaa itseään, kuuluvat kaikkiin ortodoksisiin Taivaallisten nyrkkien tyylisuuntiin:
  • Mangusti: Perustuu vikkelille väistöliikkeille Edustaa Pikkuimpin tyyliä sekä maata.
  • Hevonen: Perustuu nopeudelle ja vahvoille pitkän matkan iskuille. Edustaa Lohikäärmeen ja Yhdeksänhäntäisen ketun tyylejä sekä ilmaa.
  • Naga: Perustuu kiertäville liikkeille vastustajan hyökkäysten ohjaamiseksi sivuun, sekä nopeille, tarkoille iskuille tämän heikkoihin kohtiin. Edustaa Feeniksin ja Turmandemonin tyylejä sekä vettä.
  • Deva: Muodoista sekä perustavanlaatuisin että keskinkertaisin, joka yhdistää tekniikoita kaikista muista muodoista. Edustaa Jaloenkelin tyyliä muiden Tyylien tekniikoin sekä todellisuusmanaa.
Liikkumatonta timanttisormea ja 33 pyhää raajaa monipuolisempana sekä niitä helpommin opittavana ja sovellettavana pidettynä taivaalliset nyrkit ovat niitä paljon suositumpia niin devojen, Limbus-vuoren muiden asukkaiden kuin sieltä taistelulajikoulutusta hakevien kuolevaisten sankarienkin keskuudessa, mutta todelliset mestarit ovat harvinaisia, sillä mestaruus vaatii kaikkia tyylisuunnan tunnustamien muotojen omaksumista, kykyä kanavoida niille ominaisia manatyyppejä, sekä näiden yhteiskäyttöä[11]. Useimmat oppilaat tyytyvät vain kouralliseen.
Candradaivātmamuṣṭi
Daivātmacāra (Jumalaisen sielun harjoitus) on nimitys devojen käyttämille tekniikoille, jotka tähtäävät heidän sisäisen jumaluutensa kultivoimiseen. Candradaivātmamuṣṭi, vapaasti käännettynä Loistavan jumalaisen sielun nyrkki, on näiden tekniikoiden sotilaallinen sovellutus. Sitä käyttääkseen on näin oltava jonkinlainen puoli-, semi- tai osittaisjumala, tai saatava jumalvoimaa lainaan joltakin täysjumaluudelta.
Tyylin perustekniikka, jonka nimi myös on Candradaivātmamuṣṭi, mahdollistaa Daivātmacāran avulla vaalitun jumaluuden kipinän hetkellisen sytyttämisen jumalvoimien mantteloimiseksi. Tyyli saa nimensä käyttäjää tässä tilassa ympäröivästä, monivärisenä liekehtivän jumalvoiman aurasta[12]. Candradaivātmamuṣṭi itsessään kanavoi jumalvoimaa vain passiivisesti käyttäjän iskuvoiman, nopeuden, ja ketteryyden nostamiseksi. Edistyneemmät tekniikat mahdollistavat suoranaiset jumalkyvyt. Näihin kuuluvat todellisuusmanipulaatio, täysjumalille ominaista portfolioelementtiä vastaavan, mutta sitä kapeamman, käyttäjäle yksilöllisen jumalaisen aspektin omaksuminen ja hallinta, luomismanipulaatio sekä jumalainen raivo.

Lohikäärmeiden taistelulajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shedag Eshdaur
Draconeuvoston ensimmäisen ylipapittaren, Tiamatin, kehittämäksi sanottu tyyli, joka on energialohikäärmeiden taistelutyyleistä yleisin, ja erityisesti Amapalilin huoneen suosiossa. Sen suurmestari kymmenennellä universumisyklillä on Draconeuvoston ylipapitar ja Amapalilin huoneenvanhin Kiŝhar. Shedag Eshdaur edustaa Lohikäärmeen tyyliä ja soveltaa Vahvaa Nyrkkiä sekä Iskun ja Mielen nyrkkejä. Se perustuu energialohikäärmeen tosimuodon kaikkien ulokkeiden - neljän raajan, siipien, leukojen, sarvien ja hännän - mahdollisimman täysivaltaiseen hyödyntämiseen sekä fyysisen voiman, energian ja psioniikan yhteiskäyttöön.
Shedag Eshdaur on lähes puhtaasti hyökkäävä: kaikki torjunnat ovat vastahyökkäyksiä, ja väistöjä käytetään vain, jos se antaa paremmat mahdollisuudet jatkaa hyökkäystä kuin iskun ottaminen vastaan. Puolustuksen sijasta Shedag Eshdaur luottaa luottaa vastustajan pitämiseen puolustuskannalla lakkaamattoman, raskaan hyökkäyksen alla sekä energialohikäärmeen luontaisen kestävyyden ja regeneraation kykyyn selviytyä vastahyökkäyksistä. Asennot ovat epäsymmetrisia, dynaamisia, ja tarkoitettu jättämään mahdollisiman paljon avoimia hyökkäysvektoreita. Hyökkäykset suoritetaan lähietäisyydeltä ja suurella nopeudella jotta vastustajalle jäisi mahdollisimman vähän tilaa reagoida, ja ketjutetaan pitkiksi, monimutkaisiksi hyökkäyssarjoiksi. Yksittäiset iskut painottavat enemmän nopeutta, tarkkuutta ja energiatehokkuutta kuin suoraa voimaa, ja voivat siksi olla suhteellisen kevyitä, mutta tuhansia eri suunnista tulevia iskuja sisältävien sarjojen yhteisvaikutus on murskaava.
Monimutkaisen iskutekniikan vastapainoksi Shedag Eshdaurin taktiikka on suhteellisen yksinkertaista, ja painottaa hyökkäämistä ensin taistelun aloitteen saavuttamiseksi, liiketekniikoiden käyttöä lähietäisyydelle pääsemiseksi, vastustajien pitämistä optimaalisella etäisyydellä ja suunnalla. Korkean tason Shedag Eshdaurissa hyökkäyssarjat käyvät niin monimutkaisiksi ettei niiden laskeminen ole helppoa energialohikäärmeellekkään, ja ratkaisevaksi tekijäksi nousee kyky kontrolloida taistelun muuttujia sen palauttamiseksi ennalta valmisteltuun lähitaistelutilanteeseen, minkä jälkeen taistelu on tavallisesti voitettu[13].
Shedag Ursang
Shaggasthun huoneen piirissä kehitetty taistelulaji, joka on Shedag Eshdaurin jälkeen energialohikäärmeiden taistelutyyleistä laajimmin käytetty. Sen suurmestari on Shaggasthun huoneenvanhin ja sodan varakuningas Anra. Shedag Eshdaurin tapaan se edustaa Lohikäärmeen Tyyliä, ja on lähes yksinomaan hyökkäyspainotteinen. Shedag Eshdauriin verrattuna se on suoraviivaisempi, vähemän liikkuva, ja painottaa raakaa voimaa nopeuden ylitse käyttäen harvempia, mutta raskaampia iskuja. Se perustuu enimmäkseen Vahvalle Nyrkille ja Iskun Nyrkille; Taivaan Nyrkkiä ja Mielen Nyrkkiä käytetään vain rajoitetusti.
Shedag Ursangin keskiössä ovat vakaat, symmetriset asennot jotka antavat mahdollisimman vahvan pohjan hyökkäykselle sekä jaloilla suoritettavat murskaavat lyhyen matkan iskut. Siipiä ja häntää käytetään toissijaisesti nopeampiin, kevyempiin pitkän matkan iskuihin, ja leukoja tai sarvia vain muutamissa erikoistapauksissa. Shedag Ursangin taktiikka tähtää vastustajan ajamiseen asemaan, jossa tämän on pakko kohdata sen hyökkäysvoima suoraa päätä. Tyylin puolustusvoima tulee kokonaan sen vankkojen asentojen kyvystä vastaanottaa iskuja sekä sen harjoittajien fyysisestä kestävyydestä; sen filosofia pitää sekä torjuntoja että väistöliikkeitä ajan ja voimien tuhlauksena, kun yhtä hyvin voisi hyökätä. Toisin kuin Shedag Eshdaur, joka pyrkii minimoimaan kontaktien keston ja maksimoimaan niiden tiheyden, Shedag Ursang sisältää erilaisia lukkoja ja puristusotteita, joiden avulla vastustaja voidaan vangita epäedulliseen asemaan.
Koska se jättää suun vapaaksi aseiden pitelemistä varten, harjoittavat Shedag Ursangin käyttäjät useammin aseellisia taistelutaitoja kuin on tavallista muiden energialohikäärmeiden taistelulajien parissa.
Shedag Ka'agaz[14]
Yhdeksänhäntäisiä kettuja sekä näiden käyttämiä tekniikoita ja taistelutyylejä vastaan kehitetty laji. Se on vain harvojen energialohikäärmeiden ensisijainen tyyli, mutta monet osaavat ainakin joitakin sen liikkeitä. Se sisältää yhdeksänhäntäisten kettujen käyttämien kaltaisiin illuusioihin, hämäyksiin ja liiketekniikoihin soveltuvia vastatekniikoita sekä aika-avaruustorjuntoja, joilla Ketun Nyrkillä toteutettuja hyökkäyksiä voidaan ohjata sivuun, ja käyttää Nyrkeistä pääasiallisesti Iskun ja Mielen Nyrkkejä sekä leimallisimmin jälkimmäisen variaatioita, jossa psi-voima jalostetaan fysiohenkien ruumiin muodostavalle ektoplasmalle toksiseen muotoon. Tällä Nyrkillä toteutetut iskut tuottavat syvälle ulottuvia, säteilyvamman kaltaisia haavoja ja fysiohengen ruumiin heikkoihin kohtiin tarkasti kohdistettuina voivat häiritä tämän toimintakykyä.
Shedag Ka'agazin liikkeet edustavat Jaloenkelin tyyliä Turmandemonin ja Lohikäärmeen tyylin elementeillä käsittäen konservatiivisen, mutta vastustajan puolustuskannalle ajamista kohti orientoituneen puolustavan moodin, joka soveltuu odottamattomista suunnista tulevien nopeiden iskujen torjumiseen lyhyella varoitusajalla, sekä evasiivisen vihollisen asteittaiseen pakottamiseen lähitaisteluun tähtäävän hyökkäävän moodin. Yhdeksänhäntäistä kettua vastaan käytettynä hyökkäävän moodin strategia on yhdeksänhännän häntien lukitseminen tai pakottaminen sivuun, siirtyminen lähietäisyydelle, missä energialohikäärmeen suurempi fyysinen voima ja kestävyys korostuvat ja yhdeksänhännän suuremman ketteryyden merkitys vähenee, ja vastustajan eliminoiminen nopeilla, tarkoilla iskuilla. Vaikka tyyli onkin kehitetty nimenomaan heitä vastaan, on suurin osa sen tekniikoista sovellettavissa myös muita kuin yhdeksänhäntäisiä kettuja vastaan.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esimerkiksi "känninen huojuminen" -liiketekniikka estää "nuudelimainen huitaisu" -iskutekniikkaa toimimasta, sillä se johtaa siihen, että puolet ajasta tukijalka on irti maasta eikä lyönti saa taakseen riittävää voimaa.
  2. Mahtiolennot voivat hyvin viettää sata vuotta taikaluolassa jonkin vesiputouksen takana harjoittelemassa taistelutaitojaan, mutta useimpien kuolevaisten kalentariin sellainen ei sovi.
  3. 70 tonnin massaista lohikäärmettä ei vain voi lyödä meganewtonien voimalla samalla tavoin kuin 70 kilon massaista ihmistä kilonewtonien voimalla jos haluaa saada jotakin aikaan.
  4. Tämä ei rajoita heitä niin paljon kuin voisi äkkiseltään luulla, sillä asuroiden yhteiskunnassa verikoston syyksi riittää se, ettei kadulla nähdessään tervehdi.
  5. Tämä on tosin helpommin sanottu kuin tehty, sillä kahdeksan värisevän kämmenen shokkiaallot ovat omiaan juuri lähestyvien kohteiden pois lyömiseen
  6. Jumalansurmaajan nyrkin käyttö on mahdollista myös muille osittaisjumalaisille olennoille sekä mm. jumalan kiroamaksi joutuneille.
  7. Tämä on pitkälti sama asia: jumalten kaltaisille metaolennoille
  8. Vaihtoehtoisesti käännetty uhrautuvaisuus, rohkeus tai tyhjyys: kyse on kyvystä jättää pois kaikki toisarvoinen, kuten ylpeys, kunnianhimo, ja pelko omasta turvallisuudesta, ja keskittyä vain siihen, mikä täytyy tehdä.
  9. Mitkään kaksi muotoa eivät välttämättä muistuta paljoa toisiaan, mutta jokainen muistuttaa jotakin toisista muodoista, joka taas muistuttaa jotakin muista.
  10. Nämä arketyypit ovat koko lailla abstraktimpia kuin mikään taksonominen kategoria, mikä vaikeuttaa niiden nimien kääntämistä tosikielestä.
  11. Tämä taas johtaa ennalta-arvattaviin kiistoihin siitä, mitkä muodot tarkalleen ottaen ovat välttämättömiä.
  12. Tämä aura on oikeastaan ominainen vain aloitteleville harjoittajille. Kehittyneemmät taitajat oppivat kamitsoimaan ylivuotavan jumalvoiman toruksen malliseksi sädekehäksi rajoittaen energianhukkaa huomattavasti.
  13. Vuorijonon kokoisen, relativistisilla nopeuksilla liikkuvan, yliulotteisen lohikäärmen, joka osaa teleportata, näkee ajassa kaikkiin suuntiin ja kykenee lukemaan ajatuksia estäminen pääsemästä lähelle on kieltämättä vaikeaa, mutta lasten leikkiä verrattuna samaisen lohikäärmeen puskemiseen pois lähitaisteluetäisyydeltä, kun se on jo aikaa, avaruutta ja todellisuutta samanaikaisesti vääristäen lyönyt kohdettaan miljardi kertaa turpaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kaikista mahdollisista suunnista usean yhtäaikaisen ydinsodan voimalla ja heijastanut vahingon takautuvasti edeltämään taistelun alkua.
  14. Sananmukaisesti Ketuntappokynsi.