Perusenergiat

Hömppäpediasta
(Ohjattu sivulta Alemmat perusenergiat)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Perusenergia on nimitys energiatyypeille, jotka edustavat maailmankaikkeuden pohjaavia voimia ja vuorovaikutuksia. Perusenergioiksi luetaan alemmat perusenergiat, jotka edustavat aineen perusvuorovaikutuksia, sekä ylemmät perusenergiat, jotka kumpuavat universaalista kudoksesta.

Suuntaumusenergioista käytetään joskus vaihtoehtoista nimitystä Universumin perusenergiat, ja tunne-energiat rinnastuvat joissakin suhteissa perusenergioihin, sillä ne ovat sielun energiaa siinä missä alemmat perusenergiat aineen ja ylemmät perusenergiat universaalin kudoksen, mutta kumpiakaan ei lueta todellisiksi perusenergioiksi, vaan omiksi luokikseen.

Alemmat perusenergiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alemmat perusenergiat edustavat aineeseen vaikuttavia ja siinä ilmeneviä fundamentaalisia voimia ja vuorovaikutuksia. Hyloteknologia eli ns. luonnollinen teknologia on teknologinen tapa valjastaa alempia perusenergioita. Fyysistä ainetta edustavana energian luokkana alempia perusenergioita voidaan karkeasti pitää energian vastineena elementaalimanoille, mutta elementtien ja alempien perusenergioiden välillä ei ole suoria yhtäläisyyssuhteita.

Alemmat perusenergiat ovat:

  • Liike tai kineettinen energia ilmenee kappaleiden kiihtyvyytenä tai nopeutena tiettyyn suuntaan. Oman ruumiinsa liikuttaminen sekä erilaiset mekaaniset laitteet ovat teknisesti liike-energian hyödyntämistä, mutta niitä ei katsota liike-energian käytöksi varsinaisessa mielessä. Suoranainen liike-energiamanipulaatio mahdollistaa kappaleiden liikuttelemisen etäältä sekä liikkuvien kappaleiden liikeratojen muuntelemisen. Kaikki liike-energian sovellutukset ovat mahdollisia myös muilla energiatyypeillä, eikä sillä itsessään ole mainittavia erikoisvahvuuksia, joten se ei ole hirvittävän suosittu energiatyyppi yksinään käytettäväksi.
  • Lämpö tai termaalinen energia ilmenee hiukkasten satunnaisena liikkeenä ja entropian kasvuna. Hyvin monet keskisten tasojen hylotek-laitteet, kuten polttomoottorit, perustuvat lämpöenergian valjastamiseen. Lämpöenergiaa suoraan kanavoimalla voi kuumentaa kohteita sekä muunnella niiden lämmönjohtokykyä. Lämpöenergia on jokseenkin vaikeaa ohjailla tarkkuudella ja sen vaikutukset ovat toisittavissa muilla energiatyypeillä, mutta se on heikompien ja joidenkin voimakkaampienkin energeetikkojen, jotka nauttivat ajatuksesta vastustajiensa polttamisesta, suosiossa.
  • Sähkö tai sähkömagneettinen energia on sähkö- ja magneettikenttien, sähköisesti tai magneettisesti varautuneiden kappaleiden ja sähkömagneettisen säteilyn energiatyyppi. Se on alempien perusenergioiden yleiseen tasoon nähden voimakas, kätevä ja monipuolinen energiatyyppi, ja niistä luultavasti käytetyin, vaikka sitä pidetäänkin myös vaikeana opetella. Elektroniikka ja luonnonmagneettien hyödyntäminen ovat esimerkkejä sähköenergian käytöstä hyloteknologiassa. Suora sähkömanipulaatio mahdollistaa ilmeisen, eli salamien ampumisen sormenpäistä ja metalliesineiden liikuttelemisen lisäksi mm. valon tuottamisen, taittamisen ja sen aallonpituuden muuttamiseen sekä kemiallisten siteiden muuntelemisen ja siten aineen kontrolloimisen molekyylitasolla.
  • Ydinenergia eli vahva ydinenergia tai harvemmin värienergia[1] on atomiydinten tasolla vaikuttava energia. Se mahdollistaa kvarkkien ja hadronien manipulaation sekä tiettyjen säteilyn muotojen ohjailemisen, ja sen avulla voi manipuloida ainetta hyvin hienojakoisella tasolla mm. muuttamalla alkuaineita toisiksi. Ydinenergia lakkaa vaikuttamasta atomiytimiä laajemmassa mittakaavassa, joten sitä ei voi käyttää molekyylien tai makroskooppisten kappaleiden ohjailuun. Monien sen sovellutusten toisiminen vaatii korkeampien energioiden hyvin hienovaraista käyttöä, ja se on varsin suosittua voimakkaampienkin energeetikkojen parissa, joskin sen käyttöä pidetään yleisesti sähköäkin vaikeampana oppia.
  • Heikko ydinenergia tai useammin vain heikko energia on tietyissä atomiydinten välisissä ja sisäisissä prosesseissa esiintyvä energiatyyppi. Se mahdollistaa atomiydinten manipuloimisen muutamilla tavoilla, jotka eivät ole mahdollisia vahvan ydinenergian kautta[2] mahdollistaen mm. radioaktiivisen hajoamisen sekä fission tai fuusion katalysoimisen.
Heikon energian kaikkien energiatyyppien joukossa ainutlaatuinen erikoisominaisuus on, että se on erillisenä energiatyyppinä olemassa vain tietyn rajan alapuolella, ja kyllin suurilla energiamäärillä yhtyy sähköenergiaan muodostaen sähköheikoksi energiaksi kutsutun yhteisenergian, jolla on molempien energiatyyppien voimat, mutta on niitä kumpaakin monipuolisempi[3]. Heikkoa energiaa onkin laajalti moitittu tarpeettomaksi, väkisin mukaan ängetyksi sekä liian monimutkaiseksi. Sähköheikko energia muistuttaa kahden energiatyypin molemmat subsumoivana yhdistelmänä spektraalienergiaa, mutta toisin kuin varsinaisia spektraalienergioita, sitä esiintyy maailmankaikkeudessa luonnostaan[4]. Voimajärjestyksessä ylempänä olevat olennot käyttävät mieluummin sähköheikkoa energiaa kuin heikkoa energiaa, ja heikon energian jokseenkin esoteerinen luonne tekee siitä epäsuositun heikompien olentojen parissa; se on näin alemmista perusenergioista vähiten suosittu.

Ylemmät perusenergiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylemmät perusenergiat kumpuavat maailmankaikkeuden rakenteesta samalla tavoin kuin alemmat perusenergiat aineesta. Suuntaumusenergioiden, jotka edustavat maailmankaikkeuden ulkopuolisia, multiversaaleja voimanlähteitä, ulkopuolella ne ovat energiatyypeistä perustavanlaatuisimpia.

Ylemmät perusenergiat voidaan edelleen jakaa kahteen alaryhmään: ulottuvuudelliset energiat ja eksistentiaaliset energiat.

Ulottuvuudelliset energiat ovat:

  • Avaruusenergia on tilaulottuvuuksien energiaa ja mahdollistaa niiden manipulaation. Sen avulla voi pidentää tai lyhentää pisteiden välisiä etäisyyksiä niiden välistä tilaa venyttämällä tai poimuttamalla, liikutella kappaleita tai taittaa niiden ratoja ilman, että ne kokevat inertiaalisia voimia[5], luoda ja muunnella painovoimakenttiä, siirtää kappaleita paikasta toiseen nolla-ajassa sekä avata avaruuden pisteestä toiseen johtavia madonreikiä. Taistelussa sitä voidaan käyttää kohteiden leikkaamiseen, hajottamiseen tai repimiseen palasiksi; puhtaan aineelliset rakenteet eivät kykene vastustamaan tämänkaltaisia hyökkäyksiä. Avaruusenergia voi manipuloida ainetta hyvin hienovaraisella tasolla sen hiukkasia siirtelemällä, mutta ei kykene vaikuttamaan hiukkasten välisiin sidoksiin suoraan, kuten sähkö- ja ydinenergioilla. Avaruusenergia katsotaan yleensä ulottuvuudellisista energioista suoraviivaisimmaksi ja helpoimmaksi oppia, ja sen väärinkäytön seurauksena on useimmiten vain hajoaminen osiin tai romahtaminen mustaksi aukoksi.
  • Aikaenergia on ajan energiaa ja mahdollistaa sen manipulaation. Sen avulla aikaa voidaan hidastaa, nopeuttaa, pysäyttää tai laittaa heittämään kärrynpyörää valitulla alueella. Pidemmälle menevä aikamanipulaatio mahdollistaa kappaleiden ja tapahtumien liikuttamisen ajassa ja siten historioiden uudelleenkirjoittamisen ja kausaliteetin ohittamisen. Sen käytön seurauksena on päänvaivaa aiheuttavia aikaparadokseja, ja sitä pidetään avaruusenergiaa vaikeampana käsitellä. Aikaenergian kanssa sietää olla varovainen, sillä aikaa liiaksi vääristelemällä saa herkästi langolieerit, tempolyymit, Tindaloksen hurtat tai GigaCorpin kausaliteettiviraston peräänsä, ja sen avulla on turhan helppoa vahingossa pyyhkiä itsensä olemassaolosta, tulla omaksi isoäidikseen tai joutua vangiksi itseään toistavaan aikasilmukkaan.
  • Todellisuusenergia on todennäköisyyksien ja mahdollisuuksien energiatyyppi ja ulottuvuusenergioista esoteerisin. Sen avulla voidaan todennäköisyyttä vääristää siten, että epätodennäköinen käy toteen ja mahdoton käy mahdolliseksi, sekä muunnella fysiikan ja logiikan lakeja. Osaava todellisuusenergiamanipulaatio mahdollistaakin lähes rajattomat ihmeteot: sen avulla voi saada mitä tahansa tapahtumaan, muuttaa kohteita toisiksi ja uudelleenkirjoittaa sen, mikä on 'totta' kulloisessakin ympäristössä. Sen avulla voi teoriassa toisia minkä tahansa alempien perusenergioiden sovellutuksen, mutta koska se operoi yleisellä tasolla näiden energioiden toimintaperiaatteita vääristämällä, sen hienovarainen käyttö on hyvin vaikeaa. Rajattomien mahdollisuuksiensa vastapainona todellisuusenergiaa pidetään ei vain ulottuvuudellisista, vaan kaikista energiatyypeistä vaikeimpana käsitellä ja oppia. Se on myös arvaamatonta, ja voi huolimattomasti kanavoituna aiheuttaa käyttäjänsä muuttumisen pingviiniksi, paikallisten fysiikan lakien muuttumisen elämälle epäsuotuisiksi tai ei-niin-ystävällismielisen visiitin todellisuushaamuilta.

Eksistentiaaliset energiat ovat:

  • Olevaisuus- eli valoenergia
  • Olemattomuus- eli pimeysenergia
Under construction.png
Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tämä nimitys on harvoin käytetty, sillä se sekoittuu helposti värienergioihin, jotka ovat oma energiatyyppien luokkansa.
  2. Teknisin termein heikko energia mahdollistaa kvarkkien maun (ei suutuntumalla havaittavissa) muuttamisen sekä pariteetti- ja varauspariteettisymmetrioiden rikkomisen, mihin ydinenergia tai sähkömagnetismi eivät pysty. Näiden termien tarkka selitys ei mahtuisi tähän alaviitteeseen, joten se jätetään väliin.
  3. Tämä uskotaan perustuvan siihen, että Universumin testisyklien aikana nykyiset energiatyypit olivat yksi ja sama primordiaalinen energia, joka maailmankaikkeuden vanhetessa ja sen lakien vakiintuessa hajosi ja eriytyi. Heikon energian ja sähköenergian tapauksessa tämä eriytymisen prosessi on jostakin syystä jäänyt puolitiehen, ja on tietyissä olosuhteissa peruutettavissa.
  4. Aiemmin laajalti kannatetun näkemyksen mukaan energioiden spektralisaatiossa on pohjimmiltaan kyse samasta prosessista kuin sähköheikon energian muodostamisessa, ja heikko energia vain on ainoa energiatyyppi, jonka spektralisaatiokynnys, eli se energiamäärä, jossa se lakkaa käyttäytymästä itsenäisenä energiatyyppinä, on kyllin matala ollakseen käytännössä saavutettavissa. Tämän teorian perusteella ennustettiin, että muiden energiatyyppien spektralisaatio vaatisi eksoottisten keinojen käyttämistä spektralisaatiokynnyksen madaltamiseksi. Sen mahdollisuutta pidettiin epätodennäköisenä, ja lisäksi ennustettiin, että vaikka spektraalienergiaa voisikin jotenkin tuottaa, olisi se luonnostaan epävakaata, ja hajoaisi itsestään osaenergioikseen näiden eksoottisten olosuhteiden ulkopuolella. Monet energioiden spektralisaatiota tutkineet ottivat sähköheikon energian lähtöpisteekseen, ja heidän epäonnistumistaan muiden energioiden spektralisaatiossa pidettiin vahvistuksena teorialle. Spektraalienergian käyttäjien vahvistettu olemassaolo Universumin historiassa kuitenkin vähintään nakersi teorian uskottavuutta, ja Kugayan nousun jälkeen sen kehittäjät kieriteltiin huolellisesti tervassa ja höyhenissä ja ajettiin kivin ja kepein hemmettiin.
  5. Tällöin kappale on omasta näkökulmastaan levossa tai liikkuu tasaisella nopeudella, mutta tila sen ympärillä vääristyy siten, että ulkoisen maailmankaikkeuden näkökulmasta sen suhteellinen vektori muuttuu.